Avio-erojen määrä nousussa
Uutissa kerrottiin avio-erojen määrät
sekä solmittujen avioliittojen määrät
Kerrottiinpa avioliiton solmineiden keski-ikäkin
naiset n.30 v. ja miehet n.32 v.
Jäinpä mietiskelemään mikähän on eroon päätyneiden keski-ikä
Sinällänsä tämä ikä-kysymys ei mikään yhteiskunnallinen uutinen
Mutta
lähipiirissäni olen huomannut ero-puheiden lisääntyneen. Eli juuri meidän n.50 v ja vähän vanhempien keskuudessa
AVIO*ERO*TILASTOA
EROA AJATTELEVA
843093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
lapset lähtee maailmalle, niin pariskunnalla ei ole enää mitään yhteistä (en yleistä) ja sitten silmä alkaa katsomaan aidan toiselle puolelle, uusia virikkeitä :-).
..tämä , että mansikat aidan toisella puolella ois mehukkaimpia :) Tää yhteisen puute -tuntuu jotenkin "läheiseltä" ajatukselta Miten monelle se sitten vaikuttaa ??
Itse olen eronnut 15 vuotta sitten ja kun tuolla vapaana kuljen, juttelen monien eronneiden kanssa (naisia ja miehiä). Suurimmalla osalla eroon syynä oli juuri tuo, ei ollut enää mitään yhteistä. Toki joillakin oli alkoholi ja joillakin tämä vieraisiin meno. Aidan takaa löytyy uusia virikkeitä ja en nyt yksistään tarkoita uutta suhdetta.
MÄ tuolla vanhahtavalla syyllä tarkoitin just tuota ajattelua, että eron syynä ois aina "toinen nainen/toinen mies" Juuri -yhteisen puute- se varmaan rasittaa monia avioliittoja Vuosien myötä kaksi yksilöä ovat kasvaneet ajatusmaailmoiltaan, tarpeiltaan ja muuten eri suuntiin Kun alkaa olla eri lailla aikaa (mahd.lapset ovat kasvneet) kuin ennen, niin jompikumpi saattaa löytää esim.harrastuksen mikä "vie mukanaan" ja toinen osapuoli voi huomata jääneensä ulkopuoliseksi. - tää siis vain esim -ei muuta :)
ja lisään sitten vielä, että usein löytyy sieltä uuden harrastuksen parista, se samoin maailmaa katsova. Pitäisi olla viisas avioliiton aikana ja ajatella pitemmälle eloa, kuin huomista, mutta en minä ainakaan sitä olisi osannut tehdä. Toki sen aina muistin, että lapset on vain lainassa.
..vieläkin!! Hangoitella tuota ajatusta vastaan -tuosta toisesta Ihminen kaipaa toista ihmistä - se on selvää Siinä avioliitossaankin Jos tuntee olevansa kuitenkin yksin -vaikka on kaksin niin.....??? Mutta Tuohon alkuuni mennäkseni En usko, että sitten kuitenkaan tarvitaan "sitä toista" , että eropäätös syntyy Vai ymmärsinkö nyt tahallani väärin??
Näistäkin ihmisistä, joiden kanssa olen erojen syistä jutellut, ei monikaan ole uutta ottanut kanssaan asumaan eli ei aina tarvita sitä toista ihmistä siihen viereen. Miehet toki ovat hanakampia menemään uudelleen yhteiseen eloon.
...hanakampia pesää alkaan rakenteleen jopa minulle ehdotellen -viel naimisissa olevalle :))) Kiiski taidan olla -vesistön jukuripää -Ilmankos on alkaneet liiton siteet repeillen natista :)) Vakavoidun : Näin minäkin olen huomannut, että uuden kanssa ei helposti aleta rakenteleen... Täytyy toivoa, ettei syyt kovin monella kuitenkaan ole luottamuksen puute
Jos avioliitossaan tuntee olevansa 'kahlittu', niin lasten varttuessa omilleen, halutaan vapautta ja elää omien tarpeiden mukaan. Siksi meillä on muutamaa ensimmäistä vuotta lukuunottamatta kumpainenkin saanut mennä halujensa mukaan, ja silloin toinen oli lasten kanssa. Mitään mun vuoro, sun vuoro periaatetta ei ollut vaan kumpainenkin tarpeidensa mukaan. Jos avioliitossa tuntee olevansa vapaa, niin ei ole tarvetta "lähteä" instituutiosta pois, päin vastoin, on lähes kaksinkertaiset mahdollisuudet tehdä ja toimia, kuin vaikkapa sinkuilla saati yksinhuoltajilla on. Rakkaus ja aikuinen vatuuntunto pitää olla se, mikä avioliiton tai yhteiselämän pitää kasassa, muu on "pakkokeinoja" ja siihen uskon monen meidän ikäisen avioliiton kaatuneen. Ei siis tunne olevansa vapaa! Se minua oikeastaan ihmetyttää, miten vuosikymmenet yhdessä asuvat ihmiset"kasvavat" erilleen, päinvastoin siinä ajassa pitäisi tuntea toinen läpikotaisin, myös hänen ajatusten mystiikka?
vaikka 15 vuotta jo yksin olen asustanut. Pitäisikö nyt sanoa hienosti, että jos yksi liitto kaatui, niin tulisinko toimeen siinä toisessakaan....vai sanonko, että syytä ei minussa ollut eroon, vaan toisessa. Vakavasti ajatellen, kallistun tuohon ensimmäiseen.
ja totean, että totta kirjoitit. Valitettavasti vaan moni meidän ikäluokastamme eli sille perheelle, eikä ollut omia menoja ja kun lapset lähti, tyhjyys koitti. Tietty täydennystä saattoi sitten taas myöhemmin tulla lastenlapsien kera. Näitä vain olen kuullut, tosin itse olen eronnut jo ennen sitä vaihetta, kun lapset lähti :-).
,,,asia on noin "simppeli" Että "jos yksi liitto kaatui niin tulisi...jne" Kun on kysymyksessä kaksi ihmistä, niin molemmat osapuolet rakentavat tahi erottavat - näin jotenkin ajattelisin - kuitenkin Näin lyhyesti sanoen....ajatukseni ois paljon pidempi :)
Mutta Allekirjoittaa haluaisin kaiken miten kirjoitit Tuohon loppuun vain Ehkäpä se on sitten se "eron tuova asia" kun ei toista ole oppinut vuosien myötä tuntemaan tahi onkin oppinut - eikä pidä "tuntemastaan" Joidenkin ihmisten avioliitot menevät toisenlaisten aatosten mukaan kuin Sinun - Jos toinen osapuoli esim.on tuntenut olevansa se "vastuuhenkilö" alkaa vastuu painaa niin että kun tulee hetki , jolloin on mahdollisuus irrottautua Haluaa sen hetken käyttää...
Ymmärän hyvin mitä tarkoitat ja vapauden puolestapuhujana olen myös mieluumin rohkaisemassa irtaantumaan, kuin elämään ahdistavan ilmapiirin 'alla'. Onneksi elämme sitä aikaa, että ero ei ole mikään kummajainen, eikä toivonmukaan kukaan ryhdy osoittamaan syyllistävää sormea ketään kohti. jk.Täytyy hetkeksi lopettaa ja lähteä erään vammautuneen kaverin matkaan kalaan, katsomaan että kaikki sujuu. Hän oli ja on edelleen innokas kalamies, itse olen paremmin mato-onkijatyyppi. Vaan hyvää se itsekullekin ulkoilla nätissä koskimaisemassa! Tsemppiä!
Mutta kuitenkin : Antoisaa kalamatkaa !! Toivottaa "aito" mato-onkija :)) Ps. Nii-in Onneksi!! Ero-asiat nyk. toisin kuin ennen Muistan lapsuudestani miten suhtauduttiin Naimisissa piti olla, oli miten oli asiat Toisaalta toivon, että ihmiset malttaisivat miettiä oisko jokin muu ratkaisu mahdollinen kuin ero.... Mutta jos eroon päädytään Toivoisin, että sekin voitaisiin läpikäydä "ihmisyyden tietä käyttäen" Mutta siis Antoisaa Päivää Sinulle :)
yksin elämään, olisi se hurjan suuri muutos yhtäkkiä lähteä toisen matkaan, seurustelun ajatuskin on vaikea saatikka sitten asumaan...huh. Toisaalta muutos elämässä voisi tuoda hyvääkin, vaikea yhtälö on ainakin minusta.
ja ihan tulee mieleeni, se vanha klasikko hammastahnatuubin erillaiset puristelut:-). Seurustelu menisi, jos toinen asuisi n. 500 metrin päässä. Kumpikin pääsisi helposti kotiinsa. Onkohan minusta tullut ihan kyynikko?
kyynikko pikemminkin realisti. Mutta jos joltain muulta kysyt saat takuulla toisenlaisen vastauksen :))
kun kuulostaa hiukan "lempeämmältä", hih. Monen mielestä varmaankin olen kyynikko, itsekäs, omahyväinen akka :-).
ajattele muuta kuin yhdessäoloa...
Nainen saa hienoimman päivän elämässään vaikka kolme-neljä kertaa. Mies saa uuden puvun samalla kaavalla, niin ei tartte vanhassa vihille köpötellä. Juuri kun on saatu kaikki hommat kuntoon, niin eropaperit kehiin ja laskelmien mukaan se tollaset parikymmentä tuhatta maksaa vähintään se ero. Lisäksi kaikenlaista muuta kivaa sen jälkeen. Pisnestä.
Lähestynkö tätä nyt oikeasta suunnasta Siis Sinun aatostasi Oisko niin "yksinkertaista", että eron haluaisi vain kokeakseen "saman uudestaan" "kolme-neljä kertaa" Hei miten se kakskyt lasketaan Onko siinä minkämoiset kulut messissä mukana (tää kysymys tehty vakavana) Mä kun ajattelin, että laittaisin vähäiset tavarani matka-arkkuun ja häviäisin usvaan... Eikö se näin käykään...??? :D :D
No, se osio niistä uusista hääpäivistä on pakollinen kevennys vakavaan aiheeseen. Kuluja muodostuu asianajajien palkkioista, riitatilanteessa esim. huoltajuuskiistoissa ne voivat olla pitkällisiä ja kalliita prosesseja. omaisuuden osittaminen. Kuinka "ostaa" toinen ulos, jos on vielä velkaa? No ottamalla lisää velkaa tai myymällä ripeään tahtiin omaisuutta alihintaan. Perheessä oli vain yksi auto ja yksi asunto. Nyt tarvitaankin toinen auto ja toinen asunto ja molemmat alkavat maksaa erikseen omia kulujaan... Riittääkö, vai jatketaanko hienosäätönä erikseen kesämökeillä ja koirilla. Ne vasta onkin vaikeita kuulemma jakaa...Kjäh!
Minulla ei ole mitään näistä :)))) Tulin taloon "tyhjänä" Lähdenkin siis tyhjänä Eihän meillä Suomessa ole mitään Ameriikan mallia tosta "elstusavusta" X-vaimon suhteen... Muuhun elatusapuun en oikeutettu(siis lapsia ei) Talosta kai kuuluu mulle jokin avio-osuus...?? - se meidän molempien nimissä Mutta muuten siis "pääsisin pälkähästä" ilman kuluja -Huokaus-
kun ei opita aikuisiksi. Ollaan kuin lapset, kieli pitkällä uutta tikkaria himoiten.
Ihan oikeastiko ajattelet että tikkarin puutteesta kaikki erot otetaan :) :)
...
..edes hyvä...
vaikea vastata,kun en ole koskaan naimisissa ollut,en siitä onnesta tiedä mitään.Kolme kertaa kihloissa ja viimeisin kaiken huippu,ostin yksin kihlat,sitä sormusta nainen usein heitti minulle käteen,todella haki sitä eroa,annoin sen mitä haki,eron.Tällä hetkellä tunne ei ikinä edes kihloihin.Näin se luottamus suhteisiin katoaa.
...että katoaa Minä olen kaiketi luonteeltani niin naivi että haluan -kuitenkin- uskoa ihmiseen ja muuhunkin Vaan Jos joskus siis eroan ... olenhan "eroa ajatteleva" niin tämänhetkinen ajatukseni on etten uudestaan avioliittoa solmi (uskon ajatukseni olevan vakaa ja pitävä!!) Toivottavasti löydät luottamuksen arvoisen ihmisen :)
kyllä hetkessä. En pidä huutamisesta enkä ymmärrä tuota agricolanaikaista tapaasi pätkiä yhdyssanoja tarpeettomilla tavuviivoilla.
pitäisi ensin näyttää, miten luo kirjallista tekstiä. En ole aloittaja, muuten vaan pirullinen akka.
Onneksi tänne saakka ei kuulu huutoni !!! Minä aikanani tein koulutehtäväni hänestä - Siis Hra Ag... Tää ois sitten selvää "pässinlihaa" Ei tarvitsi sitten minunkaan mussutella täällä että erotako vai eikö olla Vai miten-se-nyt-menikään ;))) Sä kun ottaisit musta pika-eron Vai olisiko jo tuo avio-liiton mitätöinti kysymyksessä :D)))
mitä hirveyksiä tästä maailmasta vielä paljastuukaan....
Sitä välillä osaa ärsyttää muita - oikein sillai kunnolla :)))
se nyt vaan on niin, että toista ärsyttää lehmä, toista vain lehmän häntä. Onneksi ei enää tarvitse kirjoittaa siten, että kynä kastetaan mustepulloon ja läikkä tuli paprille, khii.
tuo kaunokirjoitus oli melkoista vääntöä koska olen aina kirjoittanut vasemmalla kädellä. Se pyyhki yleensä tuloksesta sinistä suttua. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin olen vasta oppinut pitämään kättä rennosti kynällä kirjoittaessa. Tänne nettiin on leppoisaa naputella äkäilyjään vaikka keskisormilla tökkien. ;-)
Eikös siinä ole nuo etusormet tiellä?? - kun keskisormilla kirjoittaa?? Muutoin muistan tuon mustepullon -ja kynän Imupaperin Ja sutteisen vihkoni :)
saanen ihmetellä, milloin olemme naimisiin ehtineet? Mielestäni olen ollut aviossa vain yhden henkilön kanssa, ja siitä että olemme jo aikoja sitten eronneet voin tarvittaessa laittaa todistuksen seinälle, kunhan ensin löydän sille riittävän arvokkaat kehykset. Mitä kaikkea selkäni takana oikein puuhataan? Entä nukkuessani?
käyttö kuulemma rumaa eli josko mä vaan ilkeilisin/piruilisin peukaloillani, olisi lieventävä vaikutus. ;-)
aina taivuttaa. Sitä paitsi jokin aika sitten oli julkisuudessa tutkimustietoa siitä, että miehillä etusormi on selvästi esimerkiksi nimetöntä lyhempi, testosteroni vaikuttaa sormien pituussuhteisiin. Tuosta kynäilystä vielä sen verran, että pehmeällä lyijykynällä tulisi yhä samaa suttua. Olenkin koko ikäni käyttänyt niin kovaa lyijykynää kuin suinkin löytyy, tavallisesti 3H riittää.
Minä useasti olen törmännyt tietoisuuteen : Mitä tapahtuukaan minulle mitä en tiedä laisinkaan...:) Me naimisissa ???? - sä et voi - mä en voi Se on sitten kaikki tässä....
Japs Sanotaanhan varpaistakin että Jos on isovarvas viereistä lyhyempi Onpi AkkaValta Talossa ;D Siis 3H Tämä muistissa nyt Kuulakynissäkin paljon eroja - miten saa tekstinjäljen kauniiksi :)
mahdollistuneet, etenkin naisten, taloudellisen itsenäisyyden myötä, ja varmaan myös yleisen ilmapiirin muututtua vapaamielisemmäksi - eroja suosivaksi, - tiijjä sitten onko se hyvä vai paha asia, ainakin nuorten perheitten toivoisi kestävän kasassa. Lapset niistä heppoisin perustein otetuista eroista kärsivät eniten.
Tossa jo aiemmin yritin muotoilla ajatustani vähän saman suuntaaa Että jos ei parisuhteesta todellakaan tule mitään On hyvä , että ilmapiiri nyk. sellainen, että voi erota ilman sitä ympäristön hirmuista asennetta Mutta toivoisin minäkin, että harkittais ja mietittäis oisko muuta ratkaisua olemassa Vasiten jos ei olla ihan vaan kahestaan
moni katuu eroamistaan, ainakin ellei ole oikeasti hirmuisen painavaa syytä erota, väkivaltaa ja alkoholismia, ynms., - niitäkin tarinoita oisi kivakuulla.
...olen varmaan pilkkuun kiinnittyvä Mutta väkivalta ja alkoholismi "Painivat omassa sarjassaan" On paljon muita "painavia syitä erota"!!!!
ja/mutta se onkin sitten jo toinen juttu, - ehkä sietokyky kysymyskin, - laiskuutta, uskottomuutta esim., joitain mainitakseni.
että siedetään toisen esim. uskottomuutta, ja vaikka laiskuutta.. Taisin ilmaista epäselvästi.
Minä jotenkin siihen tunteeseen.. toisen kunnioittamiseen... ja sen sellaiseen Haluaisin ajatella , että nämä jotakin merkitsisivät..... Avioliitossa jatkamiseen...
raittiista miehestä joka ei lyönyt eikä käynyt vieraissa. Meidän suhteesta tuli muuten toimimaton. Ei loppujen lopuksi katsottu elämää samalta kantilta. Voi kuulostaa selitykseltä mutta kadu en , enkä ole katunut koskaan. Naimisiin menoa en ole katunut, koska uskoin että me ollaan yhdessä jommankumman kuolemaan asti. Siksi olen hyvin tarkkana mitä tulevaisuuden kanssa teen enkä juokse heti ensimmäiseen sänkyyn joka on tarjolla. Yleensäkään en ymmärrä miksi ihmisen pitäisi katua ratkaisujaan, jokainen tekee ratkaisunsa sillä hetkellä parhaalla ajatuksellaan. Ei kukaan varmaan mieti rarkaisuja tehdessään että pieleen menee, mutta menköön :)
mutta taas on pakko yhtyä sanomaasi. Näin minullekin kävi. Ei ollut mies alkoholisti, ei nyrkeillä puhuja, mutta eroon päädyttiin ja en sitä myöskään kadu. t. se kyynikko, jonka realistiksi muutit :-)
nykyään, kun ei ole sitä pakkoa olla siinä liitossa tahi suhteessa missä ei ole hyvä olla, ja jos toisella ei ole niin silloin ei kummallakaan.
kirjoituksesi, ei tuota vaikeuksia niitä hyväksyä.:) jk.Aika paljon yhteiselämä on kiinni kahdenvälisestä 'kemiasta'? Olen monelle 'siviilissä' omasta yhteiselosta kertonut, että meillä on tasa arvo, muttei monessa mielessä vallitse demokratia! Siis mies on mies ja nainen on nainen omine ominaisuuksineen ja minun/hänen/kummankaan omat päätökset eivät ole demokraattisia. No ei me muutoinkaan äänestään aleta,et sempuoleen!:)
omalla kohdallani oli se kun huomasin että hyvää vauhtia minusta oli tulossa räpättävä akka ja toinen keksi vaikka mitä venkoiluja että olisi helpommalla päässyt. Kummanki elämä menee nyt hyviä latuja vaikka ei olla vuosiin oltu yhteydessä olen kuullut tutuilta. Joten luulen eli tiedän että ratkaisu oli oikea.
Samaa olen vaimolle silloin tällöin ja leikilläni sanonut: kaiken muun kestän, mutten äksyilevää "akkaa"!
itestäkään hyvälle. Mietin joskus kun näen tälläisiä naisia kuinka paha heidän voikaan olla, ei ole hauskaa kun joutuu jatkuvasti huomauttelemaan tai toista määräilemään. Silloin pitäis miettiä missä vika? Toinen mitä en ymmärrä on kun ukkoja kuljetetaan kuin pässiä narussa jossain missä he eivät ole kotonaan, miksi naiset ei lähde yksin. Monen montaa juttua mietiskelen kun pariskuntia katselen.
on varsinkin iltariennot erilaiset ja hyvä niin. On tässä elämässä paljon selittämätöntä! Kuten, minkähän vuoksi pitää riidellä, jos ajattelee, mitä sillä saavuttaa tai mitä sillä ei kuitenkaan savuta? Ja mikä olotila on jos riitelyn päätteeksi pidetään mykkäkoulua ym.? Tämänkään ydintä en ymmärrä ja kuitenkin siihen aikaajoin sortuu!
vaikeampi jatkaa, niin se on. Kerran kuussa mieki oisin eronnu, ainakin :)
Aviossa ollessani kyselin eronneilta tutuilta, että miten olette kyenneet tekemään sen päätöksen. Ei ollut helppoa roikkua aviossa, mutta eropäätöksen tekeminen vasta vaikeaa oli. Aika on näyttänyt, että päätös oli oikea: molemmat voivat nykyään paljon paremmin. Eroa harkitessa on tärkeää miettiä, onko helpompi elää yksin kuin aviossa. Epärealistista on haikailla, että erottuaan löytää paremman kumppanin. Se ei ole ainakaan naiselle mikään todennäköinen vaihtoehto, lähinnä lottovoiton kaltainen onnenkantamoinen.
pitänyt laittaa lainausmerkit tuohon helppoon. Ei ole helppo antaa periksi, tai valita helpompi tie..
annat myönnytystä? Vai että yhtä vaikeaa, kuin lottovoitto, hui sanon minä!:) Muuten, lottoatko?:)
Minulla on kaikkea, mitä tarvitsen, liika raha vain sotkisi elämäni. Ja sama kai pätee miestenkin kanssa...
...ja jos olen ymmärtänyt oikein, toimisin samoin kuin sinäkin. Aina ei voi valita.
voin minäkin allekirjoittaa sekä miesten että rahan suhteen. Ainakin siltä mieheltäkin vaadittaisi aika paljon, en ole mikään helppo persoona, eikä sen puoleen en haluakaan olla.
sut kii, vaan olet tainnut huomata, se mikä on tullakseen se tulee. En minäkään sentään lottoa, mutta yritän säilyttää lottotyttöni mahdollisimman ehjänä ja hoitaa hyvin!:) Niin yks hyvä on sopivasti kerrallaan, miehiäkin. jk. Jo on kumma jos te kaksi tässä kirjoittavaa naista, ette törmää siihen oikeaan. Ja tämän sanon ihan vakavasti, enkä vain lämpimikseni höpise.
On sitten se lopullinen - tietty En usko että "helppo" on kumpikaan vaihtoehto
hienosta viestistäsi Siinä oli paljon "vastauksia" mietteisiini En lottoa enkä "tätäkään" lottovoitto etsi :))) Hyvää kevättä sinulle
..nykyisin En pidä siitä :( itsekään - Luin kaikki kirjoituksesi Paljon oli yhtymäkohtia minun omien aatosteni kanssa Kaikkea hyvää Sinulle :)
ovat yleensä jo täysi-ikäisiä aikuisia, joten tuskin voidaan puhua mistään "lasten kärsimisistä". No onhan meistä tietysti jokainen jonkun lapsi, iästä riippumatta.
toivon että löydät elämääsi ratkaisun, jolla saat sielullesi rauhan.
pelkästään viiskymppisten, vaan meijjän lastemme ikäisten eroja. Vanahat voipi tehä mitä tykkää, jos siltä tuntuu, - vaikka vaihtaa puolisoaan vuoden välein, ja se on kuulemma muotia, liittojen nimikin on kuulemma Kivaliitot. Toivottavasti nuoret eivät ota tavakseen erota n. kahen vuoden välein, siinä ohessa ovat tehneet kivalapsen niinku leikkikaluksi, ja sitten kivalapsi tyrkätään lelulaatikkoon kun kyllästytään sillä leikkimään.
Kauniista ajatuksestasi mutta Sielulleni en rauhaa ole täältä etsinyt :) Kunhan otin puheenaiheeksi lukemani otsikon Ja - no, niin kulkeuduin , - ehkä henkilökohtaisellakin tasolla keskusteluun mukaan :)) Ratkuisun olen löytänyt :)) Hyvää Kevättä
ehkä nimimerkkisi vei minut ajattelemaan että ajatttelet erotako vai ei. Nämä ovat näitä väärinkäsityksiä mitä täällä toisinaan tulee, onneks ei vaarallista. Hauskaaa jatkoa sinulle :))
Oikeassa olet ollut ajattelussasi... (nimimerkkini suhteen siis) Sen voin tässä kaiketi paljastaa...:) Mutta - ei sillä minun Sielun Rauhani kanssa - ainakaan tämän sivuston tasolla ole mitään tekemistä Tätä tarkoitin Kiitos Kyllä elämä jatkuu ja Hauskaakin varmasti - ainakin välillä on... Samaa Sinulle :D)))
yksi syy viiskymppisten eroon se, kun lapset lentää pesästä, ja jäädäänkin kahden. Se on aika iso elämnmuutos. Ei ole ehtinyt hoitaa parisuhdetta, kun aika mennyt töissä ja tahistessa lasten kanssa. Lasten lähdetty huomataankin, ettei ole enää mitään yhteistä, harrastuksia ym. ja aletaankin tahisemaan sitten keskenään.
Jotain tällaista ajattelisin minäkin - noin yleisesti Sitten aattelin että jos silloin nuorena on ajatellut *Rakkautta* Ajan saatossa sitten kun on tullut vastamäkiä ja huolia Onkin voinut huomata että se mitä ajatteli - rakkaudeksi... ???
Voisko olla niin, että jos suhde on alkanut aidosta rakkaudesta ja toisen välittämisestä, se on vahvempi, ja kestää paremmin ne vastamäet?
Totta!!!! Se minun tarinani olikin se vastakkainen Sinun on parempi !!! :)
Hei Sinulle Kk !! Poistit viestit sitten kuitenkin Olisinpa toivonut , että olisit antanut olla vain No, poistohan on Sinun oikeutesi Laitan tähän loppuun Hyvää Kevättä Sinulle "kaikesta huolimatta" :)))
monia hyviä kannanottoja.
Ainaista itkua poistoista, jonninjoutavista höpinöistä joiden poistajaa kukaan ei voi sormella osoittaa kenellä on oikeus, kaikilla on oikeus
Kaikkea hyvää SInulle
Hei Sinullekin !! :D - tätä nyt sinällään tarvitsisi selitellä Mutta laitanpa kuitenkin tämän.... Itkinkö ??? -mielestäni en Totesin että viesti oli poistettu Yritinkö osoittaa kenellä on oikeus ? ?? Jaa-a mielestäni en Sanoit kaikilla on oikeus Mielestäni en tätä kiistänyt - Kirjoitin, että poistoon on oikeus Jokaisella -joka kokee siihen tarvetta Esitin vain toiveen että olisi ollut kiva jos ei olisi poisteetu Syytinkö jotenkin -en mielestäni Höpäijäisin korvaasi: Hyvää Kevättä : )))