Ei saa olla itsekäs, sanottiin lapsena. Nyt pitkän matkan kulkemana sanoisin sille lapselle, että ole hyvä ihminen ajoissa itsekäs. Olen eronnut -useammin kuin kerran- täysin itsekkäistä syistä eli en halua olla liitossa, jossa minun ei ole hyvä olla tai minulla on usein paha mieli. Ei ole ollut ruohoa eikä aitaa saati muuta syytä. Rahallakaan ei ole ollut väliä, koska aina on ollut avioehto tai avoliitto. Sanon lapselleni, etten ole aina käytettävissä, en palvele. En automaattisesti juokse paikalle joka vinkaisusta. Tarpeen tullen kyllä tuen ja kannustan, autan pulasta, lohdutan. En halua vakituisesti keskustella yöaikaan ystäväni samoista ongelmista. Minä haluan nukkua yöni rauhassa ja silloin kun haluan. Tosi hädässä olevaa lähden auttamaan vaikka pelkkä yöpaita päällä ja paljain jaloin. En halua keskustella lehtitilauksista pitkin päivää. Tilaan lehteni itse koska vieläsiihen kykenen. Todella paljon on matkan varrella jäänyt ystäviä/tuttavia/kylänmiehiä ihan omista itsekkäistä syistäni. Parikymmentä vuotta sitten ennustettiin, että sinkkuus ja hedonismi valtaa ihmismielen. En silloin ihan uskonut, mutta nyt on uskottava. Mutta viime viikonlopun iltapäivälehdessä oli juttu 50-60 vuotiaista eronneista ja sinkuista, jotka kerrran kuukaudessa bilettävät 50 diskossa. Sinne täytyy mennä, ihan itsekkäistä syistä! See you there?
Ihanaa ja pahaa itsekkyyttä?
39
1751
Vastaukset
- Yxitypy
sun kertomus kyllä kovin itsekkäältä vaikuttanut. Tuon verran itsekkyyttä pitäis löytyä jokaisesta :=)) Mutta tuo on kyllä minusta väärin, että sinkuille ja eronneille vaan järkätään 50 diskoja. Kyllähän sitä haluais moni aviossakin olevat väliin bilettämään. Ja ilman ukkoa. Tänne tundralle ollaan kavereiden kanssa kaivattu meidän ikäisille diskoa, jossa sois ne 60-70 luvun kunnon biisit :=))
- paapuuri
sen vähänkin itsekkyyden minusta, liekö sitten hyvä vai huono asia. Huomaan kyllä, että sinkkuna elävä sisareni on melkoisen itsekäs tyyppi, mutta voihan se olla luonteessakin. Samoin tyttäreni, sinkku hänkin, on sanonut, että hän ajattelee vain itseään, kun pitää valintoja ja päätöksiä tehdä.
- Yxitypy
ne meidän lapset tahtoo elää. Ei mitään sitoutumisia. Elämän pitäis olla vaan aina niin mukavaa. Mitenhän niistä onkin tullut sellaisia. Me kun kuitenkin olemme yrittäneet näyttää hyvää esimerkkiä :=))
- paapuuri
Yxitypy kirjoitti:
ne meidän lapset tahtoo elää. Ei mitään sitoutumisia. Elämän pitäis olla vaan aina niin mukavaa. Mitenhän niistä onkin tullut sellaisia. Me kun kuitenkin olemme yrittäneet näyttää hyvää esimerkkiä :=))
itsekin, jotain on varmaan mennyt kasvatuksessa pahasti pieleen. Myöhäistä sitä nyt on katua. Mutta aikuiseksi ne on saatu, eläkööt tavallaan. Ehkä elämä koulii vielä heitäkin.
- Yxitypy
paapuuri kirjoitti:
itsekin, jotain on varmaan mennyt kasvatuksessa pahasti pieleen. Myöhäistä sitä nyt on katua. Mutta aikuiseksi ne on saatu, eläkööt tavallaan. Ehkä elämä koulii vielä heitäkin.
Kait sitä jonkun virheen on tehnyt. Olisko se, että niitä on hyysännyt lapsena vähän liikaa. Ehän me tosiaan enää heidän elämään voida puuttua. Aikuisia ihmisiä. Oon ollut aina sitä mieltä, että kyllä se elämän koulu on se paras koulu :=)))
- Meriläinen
sitä tässä pitäisi ajatella? Liitosta läksin kun en jaksanut vetää miestä perässäni, hänellä kun ei ollut mielenkiintoa hoitaa yhteisiä asioita. Sanoin hänelle usein ettemme puhalla yhteiseen hiileen ja se tuli ei siten pala. Siitä pomppasin hoitamaan äitiäni ja se kesti viisi vuotta aina enenmässä määrin sisko kun ei kerinnyt oli töissä kaukana ja veli ei halunnut. Nyt olen ja elelen itsekseni ja mietiskelen tulevaa, onko se tätä samaa hautaan asti vai...ei.
- Pirre*
itsekkyys tarkoittaa vain oman hyvän tavoittelua, se on vastenmielinen piirre ihmisissä.
Saa olla itsekäs ja olen sen vihdoin oppinut. Minä, minun, minua, minulla, minulta, minulle ; ) En ole aina käytettävissä, palvelen omasta halustani jos se tuottaa määrättyä mielihyvää. Haluan nukkua yöni rauhassa ja siksi Lat-suhde sopii minulle parhaiten. "Tyttöystäviä" on tippunut matkalle, kun aloin vaatia omaa hyvää, se ei ollutkaan vastavuoroista. Teen vapaaehtoistyötä koska se on vapaaehtoista ja tuottaa minulle mielihyvää. Ismit tuottavat mielihyvää ja toimivat määrätyllä kaavalla. Alkoholisti hakeutuu humalatilan onneen ja uskova odottaa Jeesuksen syleilyä. Oman edun tavoittelua kaikki tyyni.
Äiti ja isäni olivat hyvin epäitsekkäitä, mutta molemmat hyvän itsetunnon omaavia tasa-arvoisia kumppaneita loppuun saakka. Ilmeisesti he siinä hengessä lapsensa aikuisiksi saattoivat ja kun heille tuli ehtoo, eläke-ikä ja vanhuus. Mikä oli heidän palkkansa. Isä sairastui aivoverenvuotoon ja seitsemän viimeistä vuotta hän oli aluksi vuodeosastolla ja kuusi vuotta vanhainkodissa. No joka ainoa päivä hänelle riitti vierailijoita omista ja tutuista sairaala-ajan. Samoin vanhainkodissa hänen luonaan käytiin viikolla useamman kerran ja joka ainut viikonloppu hänet noudettiin kotiin äidin luokse ja yöksi käytiin laittamassa hänet yökuntoon v.kodissa. Se ei ollut meille lapsille velvollisuus vaan itsestään selvyys ja isä nautti elämästään sen minkä aivokapasiteetti antoi myöten. Hän kuoli -87 ikäisenä kuusi vuotta sitten. Kun pari kuukautta sittse käydessäni fysikaalisessa hoidossa, hoitaja ihmetteli isän luonnetta, kun ei vanhanakaan ollut ärtyisä vaan iloinen ja huumorintajuinen. Kysyi vielä oliko hän kotona ollessaan samanlainen ja myötävästi täytyi vastata. Myös hoitajat usein kertopivat hänen valoisasta, leikkisästa luonteestaa. Entäs Äidin vanhuus! Hän asui ok_talossa 'loppuun' saakka kolme viimeistä kuukautta poislukien ja silloinkin 'ominjaloin' päivystykseen jossa sai sailaalabakteerin, keuhkokuumeen ym, seurannaiset. Hänellä käytiin kylässä joka päivä niin omat lapset, lastenlapset uusine lapsineen, miniät vävyt, kuin myös monet tutut. Hänelle ei tuputettu apua eikä kohdeltu vanhuksena vaan hän oli 'se' sama äiti, mummi, isomummi niinkuin ennekin. Hän eli hyvin tyytyväisen ja turvallisen vanhuuden ja sai ansaitsemansa kunniotuksen loppuun asti. jk. Ei tarvinnut hänen yksin kuollakaan, sillä sairaalan vuoteen äärellä oli toistakymmentä läheistä pään silittäjää ja kädestäpitäjää. Lopuksi sanoisin; Niin kaiku vastaa kuin huudetaan. Itsekkyydestä voisin mielipiteenä sanoa, ei tarvitse olla itsekäs, riittää että on itsenäinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu. Moni uskoo, että epäitsekäänä voi paremiin,itse en usko niin olevan. Jos on itsetunto saanut kehittyä vahvaksi, ei tarvitse olla epäitsekäs eikä tule tunne, että minua käytetään hyväksi tai minua ei hyväksytä, ellen tee sitä tai tätä. Itsetunto se on A&O ??? Meillä on omille lapsille korostettu sosiaalisuuden merkitystä ja ehkä opit on kohtuullisesti myös omaksuttu. Ainakin itse uskallan vanheta rauhaisin mielin, sillä olen kuudenvuoden sairastelun kokemuksella sanoa, että heitteille ei hevin jätetä, enkä jätä minäkään!
- Heikunkeikku
....miltäkö kuulostaa? :) Hiton hyvin kirjoitit. En voisi olla enempää samaa mieltä. Siispä tässä on nyt vaan yks jutskari tekemättä. Jaa, mikäkö? No allekirjotus tietysti. Allekirjoitan :) T. Heikunkeikku
- Yxitypy
kaikki siinä mielessä hyvin. Oma isä ja äiti elävät vielä, ja käyn vähintään joka viikko heitä katsomassa ja auttamassa. Hyvin vielä voivat, ja kahdestaan asustelevat. Mutta me olemme vielä sitä ikäpolvea, jotka huolehtii vanhemmistaan, mutta entäs nämä tulevat sukupolvet? Enpä oikein usko, että perinne jatkuu samanlaisena. Sanoit että omat lapsesi huolehtivat sinusta, mikä on hieno juttu :=)) Ilmeisesti eivät asukaan kovin kaukana.
Yxitypy kirjoitti:
kaikki siinä mielessä hyvin. Oma isä ja äiti elävät vielä, ja käyn vähintään joka viikko heitä katsomassa ja auttamassa. Hyvin vielä voivat, ja kahdestaan asustelevat. Mutta me olemme vielä sitä ikäpolvea, jotka huolehtii vanhemmistaan, mutta entäs nämä tulevat sukupolvet? Enpä oikein usko, että perinne jatkuu samanlaisena. Sanoit että omat lapsesi huolehtivat sinusta, mikä on hieno juttu :=)) Ilmeisesti eivät asukaan kovin kaukana.
Esikoinen muutama sadan metrin päässä, keskimmäinen autolla 40min, matkan päässä ja hän yöpyy aika usein kotona, lämmittää saunan ja tulee kuin entisaikaan,tosta vaan. Nuorin 200km. mutta hänkin ainakin parikymmentä yötä joko meillä tai isosiskonsa luona, ovat aivat loistopari, mulle kehuvat toisiaan minkä kerkeevät! Joo kyllä mun kelpaa ja on aina kelvannut. Oli tasapainoinen vapaahenkinen koti ja kasvaa annettiin ilman sanoja, saarnoja tai ukaaseja. Riitti kun teki minkä itse parhaaksi tiesi. Siksi en kehtaa milloinkaan sanoa, että minä 'kasvatan' ketään, ei minua kaan kasvatettu, sain kasvaa hyvässä 'maaperässä'ja vanhemmat elivät itse niin, ettei tarvinnut sanoa, kyllä meidän nuoruudessa tai sinä olet siinä iässä sinä teet niin me teemme toisin. Itsekin pyrin olemaan lasteni yksi parhaista kavereista. Auktoriteetti ongelmaa ei ole milloinkaan ollut vaikka lapset ovat tasavertaisia ja heillä on ollut mielipiteenvapaus, jota ei pakkokeinoin tai perustelematta ole tyrmätty sen vuoksi, että on lapsi tai nuori!
Laitan aina lapseni ja lapsenlapseni edun omani edelle.
Pirrejuupas kirjoitti:
annan vaikka viimesen leivänpalasen, jos tarviivat.
Käsitin kyllä aloituksen hieman laaja-alaisemmaksi kuin viimeisen leipäpalan jaon lapsillemme. Ettehän te ole edes joutuneet tilanteisiin missä viimeistä leipäpalaa jaetaan. Olen auttanut lapseni ulos pellolle rysähtäneestä savuavasta lentokoneesta ja kaikki mitä päässäni silloin pyöri oli lapsien pelastaminen ulos ja turvaan. Sehän on itsestään selvyys ei silloin ajatella itseä.
- Pirre*
korpikirjailija kirjoitti:
Käsitin kyllä aloituksen hieman laaja-alaisemmaksi kuin viimeisen leipäpalan jaon lapsillemme. Ettehän te ole edes joutuneet tilanteisiin missä viimeistä leipäpalaa jaetaan. Olen auttanut lapseni ulos pellolle rysähtäneestä savuavasta lentokoneesta ja kaikki mitä päässäni silloin pyöri oli lapsien pelastaminen ulos ja turvaan. Sehän on itsestään selvyys ei silloin ajatella itseä.
, mutta lapset ensin..
korpikirjailija kirjoitti:
Käsitin kyllä aloituksen hieman laaja-alaisemmaksi kuin viimeisen leipäpalan jaon lapsillemme. Ettehän te ole edes joutuneet tilanteisiin missä viimeistä leipäpalaa jaetaan. Olen auttanut lapseni ulos pellolle rysähtäneestä savuavasta lentokoneesta ja kaikki mitä päässäni silloin pyöri oli lapsien pelastaminen ulos ja turvaan. Sehän on itsestään selvyys ei silloin ajatella itseä.
Kaikille äideille ei ole lainkaan itsestään selvää, että auttaa lapsiaan ja että pistää lapsen edun omansa edelle. Suomessa on suuret määrät huostaan ottoja, puhumattakaan sosiaalihuollon avohuollon toimenpiteistä, ja se kertoo, että lapsen auttaminen ja hänen etujensa edelle laittaminen ei ole suinkaan jokaiselle äidille itsestäänselvyys. Sitä vaan on hyvin vaikea uskoa eikä sitä voi ymmärtää, silloin jos omat arvot ovat toisenlaiset. Näitä mietteitä vaan tulee näin äitienpäivänä mieleen.
- meidän lapsetko?
miljoona kirjoitti:
Kaikille äideille ei ole lainkaan itsestään selvää, että auttaa lapsiaan ja että pistää lapsen edun omansa edelle. Suomessa on suuret määrät huostaan ottoja, puhumattakaan sosiaalihuollon avohuollon toimenpiteistä, ja se kertoo, että lapsen auttaminen ja hänen etujensa edelle laittaminen ei ole suinkaan jokaiselle äidille itsestäänselvyys. Sitä vaan on hyvin vaikea uskoa eikä sitä voi ymmärtää, silloin jos omat arvot ovat toisenlaiset. Näitä mietteitä vaan tulee näin äitienpäivänä mieleen.
Eiköhän tämän palstan kirjoittajien lapset ole jo sen ikäisiä, ettei niitä enää huostaan oteta. Minullakin oli aika elämässäni, että lapset oli ykkösiä, ohittivat aviomiehenkin, vaan ei enää. Eiköhän minun ole aika elää OMAA ELÄMÄÄNI ja antaa lasteni elää omaamsa, perheellisiä, kun jo ovat. Napanuora PITÄÄ osata katkaista.
- tai ainakin luulen uskovani
korpikirjailija kirjoitti:
Käsitin kyllä aloituksen hieman laaja-alaisemmaksi kuin viimeisen leipäpalan jaon lapsillemme. Ettehän te ole edes joutuneet tilanteisiin missä viimeistä leipäpalaa jaetaan. Olen auttanut lapseni ulos pellolle rysähtäneestä savuavasta lentokoneesta ja kaikki mitä päässäni silloin pyöri oli lapsien pelastaminen ulos ja turvaan. Sehän on itsestään selvyys ei silloin ajatella itseä.
että, olisit auttanut siitä lenkokoneesta ulos ihmisen/ihmisiä, vaikka ne ei olisi olleet Sinun lapsiasi. Eikös niin?
- Pirre*
meidän lapsetko? kirjoitti:
Eiköhän tämän palstan kirjoittajien lapset ole jo sen ikäisiä, ettei niitä enää huostaan oteta. Minullakin oli aika elämässäni, että lapset oli ykkösiä, ohittivat aviomiehenkin, vaan ei enää. Eiköhän minun ole aika elää OMAA ELÄMÄÄNI ja antaa lasteni elää omaamsa, perheellisiä, kun jo ovat. Napanuora PITÄÄ osata katkaista.
, entäs noin yleisesti ottaen, - ja onhan meillä niitä pikkuisia seuraavassa sukupolvessa.
- meidän lapsetko?
Pirre* kirjoitti:
, entäs noin yleisesti ottaen, - ja onhan meillä niitä pikkuisia seuraavassa sukupolvessa.
pikkuisia seuraavassa polvessa, mutta heillä on oma äiti ja isä. Mitä sitten taas tulee "yleisesti ottaen", siihen en pysty puuttumaan, kun en ole niitä viranomaisia ja naapurina siihen on tosi mahdotonta puuttua, sen huomasin reilut 20 v sitten.
- Pirre*
meidän lapsetko? kirjoitti:
pikkuisia seuraavassa polvessa, mutta heillä on oma äiti ja isä. Mitä sitten taas tulee "yleisesti ottaen", siihen en pysty puuttumaan, kun en ole niitä viranomaisia ja naapurina siihen on tosi mahdotonta puuttua, sen huomasin reilut 20 v sitten.
on ihmisiä jotka välittävät, niistäkin lapsista jotka jää omilta vanhemmilta hoitamatta, mutta se on kipeä tie - lapselle.
- meidän lapsetko?
Pirre* kirjoitti:
on ihmisiä jotka välittävät, niistäkin lapsista jotka jää omilta vanhemmilta hoitamatta, mutta se on kipeä tie - lapselle.
ymmärrä, miten vastauksesi liittyi tuohon kommenttiini. Tiedät varmaan hyvin, ettet voi mennä naapurin lasta ottamaan hoitoosi, vaikka näkisit epäkohtia heidän elämässään.
miljoona kirjoitti:
Kaikille äideille ei ole lainkaan itsestään selvää, että auttaa lapsiaan ja että pistää lapsen edun omansa edelle. Suomessa on suuret määrät huostaan ottoja, puhumattakaan sosiaalihuollon avohuollon toimenpiteistä, ja se kertoo, että lapsen auttaminen ja hänen etujensa edelle laittaminen ei ole suinkaan jokaiselle äidille itsestäänselvyys. Sitä vaan on hyvin vaikea uskoa eikä sitä voi ymmärtää, silloin jos omat arvot ovat toisenlaiset. Näitä mietteitä vaan tulee näin äitienpäivänä mieleen.
Nuo samaiset ajatukseni jätin pois, vaikka mieleeni ne tulivat kun näppäilin tuota viestiäni ketjuun. Maailma on täynnä erilaisuutta ja ongelmat eivät ole vain suomalaisuuteen kuuluvia etuoikeuksia vaan samat ongelmat askarruttavat ihmisiä muuallakin maailmassa.
meidän lapsetko? kirjoitti:
Eiköhän tämän palstan kirjoittajien lapset ole jo sen ikäisiä, ettei niitä enää huostaan oteta. Minullakin oli aika elämässäni, että lapset oli ykkösiä, ohittivat aviomiehenkin, vaan ei enää. Eiköhän minun ole aika elää OMAA ELÄMÄÄNI ja antaa lasteni elää omaamsa, perheellisiä, kun jo ovat. Napanuora PITÄÄ osata katkaista.
Yhdyn mielipiteesi, olet samalla ajatuslinjalla kanssani. Napanuora on osattava katkaista. Hoitakoon lapset lapsensa niin minäkin olen tehnyt. Kiitosta saa myös lasteni isovanhemmat, jotka auttoivat kun oli tosi tarve apuun. Niin teen minäkin jos sellainen tilanne vielä eteeni tulee. En ole vielä mummu, mutta kai sekin päivä joskus koettaa ; )
- Korppis
tai ainakin luulen uskovani kirjoitti:
että, olisit auttanut siitä lenkokoneesta ulos ihmisen/ihmisiä, vaikka ne ei olisi olleet Sinun lapsiasi. Eikös niin?
Niinpä olisin tehnyt. Koneessa oli nimittäin muutama liikuntavammainen, jotka eivät olisi selvinneet ulos ilman muiden apua.
Pirre* kirjoitti:
on ihmisiä jotka välittävät, niistäkin lapsista jotka jää omilta vanhemmilta hoitamatta, mutta se on kipeä tie - lapselle.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, jotkut jopa saavat palkkansa siitä, että työskentelevät äidin korvikkeena. Lähden huomenna työnantajieni kesämokille lomailemaan ja en ole tavattavissa viikonloppuna, joten hyvää äitienpäivää näin etukäteen. T. toinen kanaemo
miljoona kirjoitti:
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, jotkut jopa saavat palkkansa siitä, että työskentelevät äidin korvikkeena. Lähden huomenna työnantajieni kesämokille lomailemaan ja en ole tavattavissa viikonloppuna, joten hyvää äitienpäivää näin etukäteen. T. toinen kanaemo
Hyvää äitienpäivää Sinullekin milli, ja kivaa mökki "lomailua", kanaemo hi.. Mie saan huomenna kaksi koululaista (9 ja 10 vee) tänne yötsiin, - se tietää letunpaistoa mummille :)
- Laivat
Olen vaikka antanut viimeisen leipäpalani ihmiselle, joka on sitä halunnut. Olen seurustellut omien ja miehen sukulaisten kanssa stressiksi asti. En ole tehnyt sitä saadakseni vastapalveluksia, vaan ihan epäitsekkäistä syistä. Mutta kun elämä on koetellut ja ilman omaa syytä (esim. salama sytytti talon, vakava sairaus) niin enpä ole saanut apua enkä tukea. Kyllä siinä kyynisyys saa vallan. Omia lapsiani kyllä autan tarpeen vaatiessa. Muut saavat tulla toimeen omillaan. Minusta se on ihanaa itsekkyyttä. Näin kauan piti elää, että sen opin.
- yksin mieluummin
Se menee,kun on liian itsekäs.Oman kokemuksen kautta voin kertoa,olin naisen kanssa joka oli liian itsekäs,tunsin usein olevani yksin,hän haki eroa monta kertaa,kunnes se lopulta oli totta.Meni pari kk:ta katui,halusi kait takaisin,en luottanut enää ja se suhde on ohi.Vielä jos kohtaan yhtä itsekkään,tunnistan sellaisen aika varmasti,sanon heti Goodbye.Sama olla yksin kuin sellaisen kaverin kanssa,joka ei ymmärrä oman itsekkyyden takia miten suhdetta hoidetaan.
Mielestäni hyvä itsekkyys on juuri sitä aiemmin mainittua hyvää itsetuntoa, jossa osaa säästää myös itseään. Ei ole pakko laittaa mieltään tai kehoaan alttiiksi väkisin mihinkään. Kompromisseja on toki tehtävä, muttei äärimmäisyyksiin asti tai yksipuolisesti. Paha itsekkyys on välinpitämättömyys muista ihmisistä tai sitten itsestään. Iseäänkin voi itse kohdella huonosti. Muuttunut arvomaailma jättää lapsia ja nuoria oman onnensa nojaan, kun vanhemmat ovat ymmärtäneet vanhemmuuden väärin tai eivät ole ymmärtäneet vanhemmuutta ollenkaan. Toisaalta taas aikuiset lapset saattavat hyväksikäyttää vanhempiensa epäitsekkyyttä. Nykyajan yhden lapsen perheissä on vaara. Itse olen lähes ainut lapsi (sisko paljon vanhempi), tyttärelläni ei ole isovanhempia, vain kaksi serkkua ja yksi "vanha"täti. Ei muita lähisukulaisia. En tiedä mitä on suuri perhe tai sisarusparvi, isot joulutapaamiset tai sukujuhlat. Oikeastaan en tiedä mitä on sukuloiminen. Onneksi on nämä perhepäivähoidot ja päiväkodit, jossa itsekäs "riiviö" oppii sosiaalisuutta. Minun lapsuudessani ei ollut ja siksi tulos on tällainen:)
- Jermuxi tms.
Niillä pääsee pitkälle tässä maailmassa. Ei tule kaikki epäkurantit tyypit selittelemään maailmanmenoa koko ajan. Kjäh!
- irvistää
ja taas irvistää....juuri noin se menee..khii
- *herkkäuskoinen
epäitsekäs ja helppo käyttää hyväksi. Mutta mitä siitä, oma valinta, kai mulla sitten on varaa siihen. Tulee mieleen juttu yhdestä kerjäläismunkista, jolla ei ollut muuta kuin huopa jonka alla nukkui. Kerran tuli varas ja yritti viedä sen kun hän nukkui. Havahtui munkki hereille, käänsi kylkeään jotta varas sai haluamansa ja jatkoi untaan.
- meirikki
ja auttamisenhalu on useimmalla kuin luonnostaan. On tieten osattava eroittaa nuo hyväksi käyttämisestä. Onhan sitä monenmoista tullut nähtyä ja koettua. Mutta oppiihan sitä, kun usein sattuu:/ Vihellän kyllä pelin poikki, jos "haistan" edes yritystä sen suuntaiseen.
- harkita
ysimillistä buranaa. Itsekkäistä syistä
- "Uskollisuus"-vit...
että miks ihmeessä enää tyttö menisi naimisiin ja alkaisi tehdä lapsia tuollaisille kun maailma on nyt muuttunut tällaiseksi paikaksi. Kantsii pitää huoli itsestään, opiskella hyvä ammatti, ja katsoa pornoa ja muita elokuvia iltaisin.
- tankavaara
aidosti hienosta avauksesta! PS. Mitä me olisimme, jos olisimme tai parhaimmillamme voisimmekaan olla....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv242385- 1121987
- 1131637
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?421493Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91437Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901045Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b016120976Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu15929Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35927Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt87925