Vierähti nurkanrunot alas taas kiivetäänpä takaisin. Eipä ole nurkka lainkaan salas ja runoja uusia vain tahtoisin. Aika kanssanne hyvin kulkee iloseksi tulee mieli. Nurkkaan kirjoittaa kyllä julkee mukava on runon kieli. Jokaisella tyyli oma aiheetkin mahtavat. Runonurkka, kuin loma tarinat nää kulkevat. Jatketaan ja iloitaan yhdes olosta nautitaan. Näyttöä nyt tuijotan runoja näin odotan.
Runonurkkassa
tulenlieskat
66
1771
Vastaukset
- pilvi*
Kun näyttöä nyt tuijotan se naurattaakin vain kun ystävyyden lankaa näin minäkin pujotan kun seurakseni sain tään ryhmän yhtenäisen se onnea tuonut on vain ja ihmistä ymmärtäväisen oon ilolla mukana tässä ja kauniisti kiittämässä kun mukana olla mä saan teidän kanssanne runon jaan.
- kirveli
Runonurkassa jälleen taas tapaamme tälleen täällä askel ei paina täällä voi iloita aina toki huoliaankin kertoilla voi jos päivämme niitäkin toi voi kertoilla ja kuunnella ja vaikka ystäviä huhuilla.
- Pikku pirpana**
kirveli kirjoitti:
Runonurkassa jälleen taas tapaamme tälleen täällä askel ei paina täällä voi iloita aina toki huoliaankin kertoilla voi jos päivämme niitäkin toi voi kertoilla ja kuunnella ja vaikka ystäviä huhuilla.
Tänään muistan sinut taas 'tyttäreni'. Olisin niin halunnut sinut miniäkseni. Meillä synkkasi niin hyvin.Yhtenäkin äitienpäivänä lähetit minulle ruusuja 'tyttäreltäsi H:lta'. Ja vaikka kohtalo puuttui peliin ja sinusta ei tullutkaan miniääni, kirjoitit kuitenkin vielä jenkeistäkin minulle kirjeitä ja kerroit elämästäsi. Nyt on mennyt monta vuotta. En ole kuullut sinusta mitään. Aina äitienpäivän lähestyessä muistan sinua. Vaikka poikani kyllä muistavat minua aina, kaipaan kuitenkin iloisuuttasi ainoa 'tyttäreni'.
kirveli kirjoitti:
Runonurkassa jälleen taas tapaamme tälleen täällä askel ei paina täällä voi iloita aina toki huoliaankin kertoilla voi jos päivämme niitäkin toi voi kertoilla ja kuunnella ja vaikka ystäviä huhuilla.
Hienoja ovat nämä elämän eväät: vuosi vuodelta tulevat uudet keväät. On kumma, jos ei talvesta toivu, kun hiirenkorville puhkeaa koivu, ja tuomi taas lehteä pukkaa ja pursuaa valkoista kukkaa.
- Petteri .. ..
Venlastiina kirjoitti:
Hienoja ovat nämä elämän eväät: vuosi vuodelta tulevat uudet keväät. On kumma, jos ei talvesta toivu, kun hiirenkorville puhkeaa koivu, ja tuomi taas lehteä pukkaa ja pursuaa valkoista kukkaa.
Vastaani tuli tänään kulkija kummallinen erikoisin vaattein kulki tuo ihminen vaikka helposti en nykyvaatteita ihmettelekään tuo vaatetus kyllä sai minut miettimään en selvää saanut oliko kyseessä mies vai nainen senverran erikoinen oli tuo kummajainen oli hattua, hametta, housua hällä ja paitoja, puseroita ilmalla lämpimällä. Jäin vain hämmästyneenä miettimään mikä mahtoi hän olla "miehiään" ?!
- Onkkelis*
Petteri .. .. kirjoitti:
Vastaani tuli tänään kulkija kummallinen erikoisin vaattein kulki tuo ihminen vaikka helposti en nykyvaatteita ihmettelekään tuo vaatetus kyllä sai minut miettimään en selvää saanut oliko kyseessä mies vai nainen senverran erikoinen oli tuo kummajainen oli hattua, hametta, housua hällä ja paitoja, puseroita ilmalla lämpimällä. Jäin vain hämmästyneenä miettimään mikä mahtoi hän olla "miehiään" ?!
Hän oli tosiaan lähes 9-kymppinen kun hänet tunsin oli hänkin aika erikoinen ihminen korkokengät jalassa kulki hän aina ihmettelin, eikö vuodet häntä paina aina hiukset kauniisti kammatut ja vaatteet tyylillä valitut häntä ihaillen muistelen vielä nyt on hän poissa jo siellä missä kaikilla kai samanlaiset kaavut lie.
- fiiuliN
Katsele, kuuntele virkein mielin katsele luontoa kevään. Kuuntele suhinaa leudon tuulen, kuuletko kuiskeita metsän? Kuuntele kuinka herkin kielin leivojen säveleet soivat. Tunnetko ilmoilla auringon lämmön aistitko kukkien tuoksut? On tulossa kevät! Näetkö ojain pientareilla keltaiset lesken lehdet? Huomaatko rinteessä lämpimässä kaikk enss kukkaset hennot? Löysitkö metsän laitamilla sinisinä kasvavat vuokot, jotka lehdon pienten kukkien lailla myös kevään värejä luovat? On varhainen kevät! Muistatko keltaesikot kevään ne vieläkö samoina tunnet? Huomaatko esikkoin värit uudet luoduiksi uudelleen tulleen? Väreinä niiden nyt säteilee punaiset, siniset läikät, pisarat välkkeiset, sateen luomat oransseina loistavan näet. On saapunut kevät! Tuovatko keväiset valkovuokot nuo metsissä loistavat tähdet, mieleesi kevyet harsoiset hunnut kuin taivaitten poutapilvet? Saavatko valkoiset terälehdet luonnossa syntyneet ihmeet, onnenlämpöä herkkää luomaan ja mieleen toiveet uudet? On ihana kevät! Kuuletko vesien solisevain kiitävän kuohuissa puron? Tunnetko merien laulavien aalloissa kevään jo tulon? Näetkö pilvien kiiruhtaen soutavan sinessä taivaan, auringon säteitten välkkyvien lämmössä siintävän loisteen? On mielessä kevät! Kun tuolla toisaalla kerroin lapsuudestani niin innostuin vielä lisäämään runonpätkänkin.
- keväitä
nähty jo on ja aina sanaton siitä riemu on monta kuukautta sitä odotetaan ja kaivataan ..ja siinä se on...
- Haahuilija....
keväitä kirjoitti:
nähty jo on ja aina sanaton siitä riemu on monta kuukautta sitä odotetaan ja kaivataan ..ja siinä se on...
Tänne täytyy joka ilta tulla sellainen nääs tapa mulla kunhan jotain loruilen itseksein tääl juttelen kaikki muut on nukkumassa minä taas yksin kukkumassa tapani mukaan hiippailen toisten unia katselen.
Voi miten helpolla syntyy runo, toisilta, minä en millän sitä puno. Pää aivan tyhjää takoo vaan, oi jos mä runoratsuni kiinni saan. Hellästi suitsista nykäisen, jalkoja sivuinsa painaisin. Mutta ei millään nyt onnistu tää, ratsuni kaukana vilistää. Toivossa kumminkin kirjoitan tään, jospa mä joskus ratsuni nään.
- Vieras mies
Hyvinhän laukkasi ratsusi sun vaan toisin on mun laiskana vain se ruohoa nyhtää ja mulla lyö tyhjää luoksein kun kun kutsun se kauemmas karkaa kun lähestyn sitä no,- voi tuota arkaa !
- niityllä*
Vieras mies kirjoitti:
Hyvinhän laukkasi ratsusi sun vaan toisin on mun laiskana vain se ruohoa nyhtää ja mulla lyö tyhjää luoksein kun kun kutsun se kauemmas karkaa kun lähestyn sitä no,- voi tuota arkaa !
Voi kun on paljon työtä tämän elämäni myötä siis itsessäni koittaa luonteen tämän voittaa ja pitäytyä olennaiseen ja olla ihan rehellinen itselleen ja uskollinen luin jälleen pienen hetken Luojan luo tein taas mä retken kun kaipaan siihen maailmaan en voi mä alkaa muuttumaan kun etsin silloin löysin sen ja olen oikeastaan onnellinen.
- haikumainen
niityllä* kirjoitti:
Voi kun on paljon työtä tämän elämäni myötä siis itsessäni koittaa luonteen tämän voittaa ja pitäytyä olennaiseen ja olla ihan rehellinen itselleen ja uskollinen luin jälleen pienen hetken Luojan luo tein taas mä retken kun kaipaan siihen maailmaan en voi mä alkaa muuttumaan kun etsin silloin löysin sen ja olen oikeastaan onnellinen.
Itsekseni näin kevääseen mä taasen jäin ikävissäni.
- muka haikuani ja tankaani,
haikumainen kirjoitti:
Itsekseni näin kevääseen mä taasen jäin ikävissäni.
olikin täällä haiku! Jospa viihtyvät peräkkäin :) Ystävä poissa. Eilenhän vierelläni. Muistot viipyvät. Ja "tanka": koivujen silmut auringossa paisuvat jäätkin lähtevät hilpeästi helisten keskellä suruani
- tässä...
ei olla häpeämässä vaan sepittämässä uutta keksimässä muita viihdyttämässä tässä jokainen on ässä.;)
Leskenlehden ja valkovuokon taitoin niistä haaveissani kiedoin kauniin kukkaseppeleen. Katsoin vehreyttä maassa näin hiirenkorvat lehtipuissa ja puro virtas hiljalleen. Sinun luoksesi saavuin ajatuksin oma äitini, rakkahin, sinne kauaksi lapsuuteen. Tämän keväisen kukkaseppeleen laittaa äiti kutreilleen. Hyvää Äitienpäivää jälleen.
- Pirkko 3
Äiti olit ystävistä parhain isän viikatemies korjasi varhain. Opin turvautumaan ja uskomaan Sinuun, Sinä luotit melkein kaikessa minuun. Kun olin sairas Sinä aina jaksoit, hoivata jonka hymyllä silloin maksoin. Opetit omiin voimiini luottamaan, ei se ollut helppoa eihän vaan? Olit voimakas, puuhasit päivät ja yöt, lapset hoivasit, teit myös miesten työt. Paljon yhdessä neuloimme ompelimme, ruuat laitoimme, söimme ja siunasimme. Paljon Sinulta eväitä saanut olin, kun elämään läksin suljetuin ovin. Kaikki lukot sentään auenneet aina, Sinut omistin kerran, vaan olitkin laina. Äitini, muistelen Sinua paljon en kiistä, kukaan muistoja koskaan ei minulta riistä. Muistan laulusi kauniin kun lauloit meille, hääpäivänä kun erosimme omille teille. *Laps' olen köyhän kauniin Karjalan nyt vaikka vierahissa vaellan...*
- Atolfia
Pirkko 3 kirjoitti:
Äiti olit ystävistä parhain isän viikatemies korjasi varhain. Opin turvautumaan ja uskomaan Sinuun, Sinä luotit melkein kaikessa minuun. Kun olin sairas Sinä aina jaksoit, hoivata jonka hymyllä silloin maksoin. Opetit omiin voimiini luottamaan, ei se ollut helppoa eihän vaan? Olit voimakas, puuhasit päivät ja yöt, lapset hoivasit, teit myös miesten työt. Paljon yhdessä neuloimme ompelimme, ruuat laitoimme, söimme ja siunasimme. Paljon Sinulta eväitä saanut olin, kun elämään läksin suljetuin ovin. Kaikki lukot sentään auenneet aina, Sinut omistin kerran, vaan olitkin laina. Äitini, muistelen Sinua paljon en kiistä, kukaan muistoja koskaan ei minulta riistä. Muistan laulusi kauniin kun lauloit meille, hääpäivänä kun erosimme omille teille. *Laps' olen köyhän kauniin Karjalan nyt vaikka vierahissa vaellan...*
Nuorena äiti lähti. Nyt kirkkain tähti on tuolla tarhassa Luojamme armaan. Leposijan loistavalla salmen rantamalla, komean koivun juurella hän omaksensa sai. Villiruusun kummullensa hän toivoi kukkaseksensa. Kasvoi siihen itseksensä pensas villiruususen. Muistokiven juuressa ruusu kukoistuksessa ilahduttaa kesäisin toive äidin täyttyikin.
Atolfia kirjoitti:
Nuorena äiti lähti. Nyt kirkkain tähti on tuolla tarhassa Luojamme armaan. Leposijan loistavalla salmen rantamalla, komean koivun juurella hän omaksensa sai. Villiruusun kummullensa hän toivoi kukkaseksensa. Kasvoi siihen itseksensä pensas villiruususen. Muistokiven juuressa ruusu kukoistuksessa ilahduttaa kesäisin toive äidin täyttyikin.
Miten päivä taas iltaan ehtikään. Ei koivussa liikahda lehtikään. On tuuli nukkunut oksalle sen. Kylän raitti on autio,hiljainen. Yö tumma on ja pehmeän lämpöinen. Tahtoisin sen syliin nukahtaen Keinua uneksien huomiseen, Taas uuden päivän kirkkauteen.
- pilvi*
Venlastiina kirjoitti:
Miten päivä taas iltaan ehtikään. Ei koivussa liikahda lehtikään. On tuuli nukkunut oksalle sen. Kylän raitti on autio,hiljainen. Yö tumma on ja pehmeän lämpöinen. Tahtoisin sen syliin nukahtaen Keinua uneksien huomiseen, Taas uuden päivän kirkkauteen.
oli tuo runosi sun ihan sinulle kerrottava on mun se näytti kuvana hetken tuon niin hienon herkän tunnelman sain minäkin keinuvan unelman kylän raitista rauhoittuneen ja tunteen niin herkistyneen. Siihen haluan nukahtaa,kiitos.
- Onkkelis
Eikö runonurkassa yhtään kävijää enkö yhtään runoa tänään nää kaikki varmaan on lauantaipuuhissaan kuka leipoo, paistaa tai ruokia valmistaa joku odottaa huomenna lapsiaan tulemaan äitiä tapaamaan tai isoäitiä tottakai moni meistä jo sellaisen onnen sai mutta eipä kaikki tietenkään monta yksinäistä mä joukossa nään kuitenkin kaikilla meillä on äiti ollut vaikka kaikille ei liene tutuksi tullut itse kuulun siihen joukkohon jolle äiti vieraaksi jäänyt on itse olen mä kuitenkin äidiksi päätynyt eikä ole omat tunteeni jäätynyt. Siksi huomenna minäkin vietän äitienpäivää poikien kanssa ei huolenhäivää.
- haikunen
Toukokuu on taas luntakaan ei liene maas vuokot kukkivat
- Ramoona*
haikunen kirjoitti:
Toukokuu on taas luntakaan ei liene maas vuokot kukkivat
Sade yllätti metsässä vaeltavan tuomen nupuissa valkovuokon kukissa pisarat hohtelevat.
- niityllä*
Ramoona* kirjoitti:
Sade yllätti metsässä vaeltavan tuomen nupuissa valkovuokon kukissa pisarat hohtelevat.
Markiisit paukkuu ulvoo tuuli tulen räiske märät takit haen taljan nojaan uni tuli ja meni hiillos vielä hehkuu lisään puita ulkona tuoksuu savu varpuset kuusen suojassa haen pikarin amaretto creameä malja elämälle!
- Pirkko 3
niityllä* kirjoitti:
Markiisit paukkuu ulvoo tuuli tulen räiske märät takit haen taljan nojaan uni tuli ja meni hiillos vielä hehkuu lisään puita ulkona tuoksuu savu varpuset kuusen suojassa haen pikarin amaretto creameä malja elämälle!
Häivytän yöllistä unta mukana on perhekunta, aamukahvin aika on pöydän anti mahdoton. Pullat leivät, murotkin laitettu jo kippoihin, marjakeitto maukas niin mansikoista vadelmiin. Aamunälkä lähdöt saa kunhan alkaa mutustaa, sitä sieltä, tätä täältä, vaikka voit leivän päältä. Aamupäivän sitten jaksaa, odottaa, ja isä maksaa, hienot brunssit maistuvat, nälän tunteet haihtuvat. Jälkiruokaan mummin luo täytekakun mummi tuo, maidot, mehut kahvit on, kyytipojatks verraton. Sitten vielä lauletaan sopivaista tunnelmaan.
Pirkko 3 kirjoitti:
Häivytän yöllistä unta mukana on perhekunta, aamukahvin aika on pöydän anti mahdoton. Pullat leivät, murotkin laitettu jo kippoihin, marjakeitto maukas niin mansikoista vadelmiin. Aamunälkä lähdöt saa kunhan alkaa mutustaa, sitä sieltä, tätä täältä, vaikka voit leivän päältä. Aamupäivän sitten jaksaa, odottaa, ja isä maksaa, hienot brunssit maistuvat, nälän tunteet haihtuvat. Jälkiruokaan mummin luo täytekakun mummi tuo, maidot, mehut kahvit on, kyytipojatks verraton. Sitten vielä lauletaan sopivaista tunnelmaan.
Teille äidit kukan rintaan laitoimme. Metsästä puolikan ja mustikan varpuja taitoimme, niihin kukkia teimme paperista, kreppipaperista, tumman punaisesta. Tervetulleet olkaa juhlaan tähän ohjelmaakin tarjoamme vähän. Kakut leivoimme ja juhlapöydässämme on kaikki mitä tänään tarjoamme. " Armas äiti monta yötä valvonuut on tähteni.." laulun teille laulamme ja kaikkia mummojakin onnittelemme. Näillä muistolla heräsin aamuun tähän ja itkeskelinkin vähän. Jokaisena vuonna, toukokuun toinen sunnuntai, jokainen äiti, tekokukkamme rintaansa sai kun oppilaat uurastivat koristeita tehden. Silloin tuskin koivukaan oli saanut lehden kun pohjoisen keväässä äideille lauloimme. He suurella joukolla saapuivat juhlaamme. Ps.Oma äitikin nukkuu jo ikiunta, mutta muutamia sen aikaisia kakunleipomiseen osallistuneita itseäni vanhempia leipojia on siellä kotiseudulla vielä voimissaan. Kesän korvalla tapaamme taas. Kaikille äideille puolukanvarpu, paperikukan koristamana rintaan, tänään, kuten silloin yli 50 vuotta sitten kansakoululla äitejä onnittelimme.
- tulenlieskat
Tuoksuvattu kirjoitti:
Teille äidit kukan rintaan laitoimme. Metsästä puolikan ja mustikan varpuja taitoimme, niihin kukkia teimme paperista, kreppipaperista, tumman punaisesta. Tervetulleet olkaa juhlaan tähän ohjelmaakin tarjoamme vähän. Kakut leivoimme ja juhlapöydässämme on kaikki mitä tänään tarjoamme. " Armas äiti monta yötä valvonuut on tähteni.." laulun teille laulamme ja kaikkia mummojakin onnittelemme. Näillä muistolla heräsin aamuun tähän ja itkeskelinkin vähän. Jokaisena vuonna, toukokuun toinen sunnuntai, jokainen äiti, tekokukkamme rintaansa sai kun oppilaat uurastivat koristeita tehden. Silloin tuskin koivukaan oli saanut lehden kun pohjoisen keväässä äideille lauloimme. He suurella joukolla saapuivat juhlaamme. Ps.Oma äitikin nukkuu jo ikiunta, mutta muutamia sen aikaisia kakunleipomiseen osallistuneita itseäni vanhempia leipojia on siellä kotiseudulla vielä voimissaan. Kesän korvalla tapaamme taas. Kaikille äideille puolukanvarpu, paperikukan koristamana rintaan, tänään, kuten silloin yli 50 vuotta sitten kansakoululla äitejä onnittelimme.
Muistan sinut touhukkaana neuvojana polullani mun. Kuljit kovin vauhdikkaana sitä yhä kummeksun. Portilla työpaikkas oottelin juosten sua saattelin, vierelläs tahtonut pysyä en askelees oli kovin kiireinen. Hymy huulilla vierähtää muistot kun heräjää. Moottoripyörällä ajeltiin maisemia niin vaihdettiin. Mittari usein sataa näytti vauhdin hurman se täytti. Toivon, ylhäällä siellä viel ajat pilvien tiellä. Siskon kanssa kakku väsättiin kermalla,karkeilla koristettiin, Iskä ruusun oli kantanut suukonkin lie antanut. Kahvit tarjottimella kannettiin sängylle halien myötä annettiin. Äiti hieroi silmiään tiennyt kuin ei ois ensinkään. Ei enää voi kapsahtaa kaulaan siks sinne taivaan aulaan, sulle äiti, halit lähetän nää sydämeni luonas viivähtää. Kiitos äiti rakkaudestasi siitä jää myös lapsilleni. Sen tahdon myös heille antaa rakkaus se meitä kantaa.
- tyttäresi
Äiti, sinä jota minulla ei koskaan ollut äiti, äitienpäivät lapsena olivat painajaista äiti, tiedän , että sinulla oli omat syysi äiti, oli sota ja kaikki niin sekaisin äiti, myös sinun elämäsi, tiedän sen äiti, lapsena en sinua osannut kovin kaivatakaan äiti, vasta nyt vanhana kaipaan kotia ja äitiä äiti, siskoja ja veljiäkin toivoisin olevan äiti, sinä kuitenkin elät minussa äiti, ilman sinua, minuakaan ei olisi äiti, kiitän sinua elämästäni, kuitenkin äiti, ehkä tiesit , että joskus vielä kiittäisin.
- ajastin
Hän äiti lämpöä kantaa. Joskus vain toinen sitä katsella saa. Elämän voi luoja antaa ottaa, tavalla, toisella. Korvaten sen polville uusille, jos voi oppia ottaa ikävästä. Silloin lämpöä antaa äiti uusi rakastaen, päivään äitien.
- tulenlieskat***
ajastin kirjoitti:
Hän äiti lämpöä kantaa. Joskus vain toinen sitä katsella saa. Elämän voi luoja antaa ottaa, tavalla, toisella. Korvaten sen polville uusille, jos voi oppia ottaa ikävästä. Silloin lämpöä antaa äiti uusi rakastaen, päivään äitien.
Maanantai ja pilvet varjoilee ei tiedä kumpaa tarjoilee. Aurinkoa vaiko vettä, tuulta, linnut oksallaan heittää huulta. Pesäpaikkaa ne tutkailee sydänkäpyselleen laulelee. Oravaiset huiskii hännällään ja oksilla puun säntäillään. Rakkausko niitä juoksuttaa hampaitaankin napsuttaa. Tuuli jo sadetta pyytelee aurinko päiväunia vetelee. Kevät ja toukokuu, kukat pinnalle kurkottuu. Aurinko lepää hetken aloittaa jälleen retken, voimia kasvulle antelee pilvet vettä kantelee.
- niityllä*
tulenlieskat*** kirjoitti:
Maanantai ja pilvet varjoilee ei tiedä kumpaa tarjoilee. Aurinkoa vaiko vettä, tuulta, linnut oksallaan heittää huulta. Pesäpaikkaa ne tutkailee sydänkäpyselleen laulelee. Oravaiset huiskii hännällään ja oksilla puun säntäillään. Rakkausko niitä juoksuttaa hampaitaankin napsuttaa. Tuuli jo sadetta pyytelee aurinko päiväunia vetelee. Kevät ja toukokuu, kukat pinnalle kurkottuu. Aurinko lepää hetken aloittaa jälleen retken, voimia kasvulle antelee pilvet vettä kantelee.
jäin kaipaamaan kun istuin hetken kedolla missä harmaa taivas kaartui matalana ruohon vehreys kukat vielä uinuvina koin ettei iltani ole vielä tullut sisälläni on se kauneus kun astelin kotia kohti kiitin,ettei rintani ole jähmettynyt ja kylmä kauneus on ympärilläin ihmisissä sisimmässä lämpönä kuuntelevana tuntevana ja rakastavana älä luojani anna sammua vielä vaikka en enää saa tunteita jakaa niinkuin silloin kun rakkaani rinnallain kulki ja kaiken sain jakaa ja itsestäin antaa ja kasvonsa syttyivät hymyyn.
- Petteri .. ..
niityllä* kirjoitti:
jäin kaipaamaan kun istuin hetken kedolla missä harmaa taivas kaartui matalana ruohon vehreys kukat vielä uinuvina koin ettei iltani ole vielä tullut sisälläni on se kauneus kun astelin kotia kohti kiitin,ettei rintani ole jähmettynyt ja kylmä kauneus on ympärilläin ihmisissä sisimmässä lämpönä kuuntelevana tuntevana ja rakastavana älä luojani anna sammua vielä vaikka en enää saa tunteita jakaa niinkuin silloin kun rakkaani rinnallain kulki ja kaiken sain jakaa ja itsestäin antaa ja kasvonsa syttyivät hymyyn.
Raikkaana aamu aukeaa liput saloissa liehahtaa Snellmannin päivää vietetään ja Lotan kahveille kiirehditään vaikka ei vielä hoppua ole mun ei tätä matkaa kauan pole polkupyörällä uudella aivan silläpä säästää polkemisen vaivan kun vaihteet ne kulkua keventää pian koti kauas jo jää.
- typerys olenkaan
Petteri .. .. kirjoitti:
Raikkaana aamu aukeaa liput saloissa liehahtaa Snellmannin päivää vietetään ja Lotan kahveille kiirehditään vaikka ei vielä hoppua ole mun ei tätä matkaa kauan pole polkupyörällä uudella aivan silläpä säästää polkemisen vaivan kun vaihteet ne kulkua keventää pian koti kauas jo jää.
kun koko kauniin päivän olen katsellut videoita en ulkona käynyt ollenkaan ja nyt kannan huonoa omaatuntoa vaan. Voi, typerä, typerä ihminen.
- Haahuilija...
typerys olenkaan kirjoitti:
kun koko kauniin päivän olen katsellut videoita en ulkona käynyt ollenkaan ja nyt kannan huonoa omaatuntoa vaan. Voi, typerä, typerä ihminen.
Ei jaksa edes haahuilla eikä loruja laatia kevätväsymystäkö tää joka tänään yllättää?
- Haahuilija taas
Kirkkaana, kauniina aamu tänään alkoi rähmäisiä silmiään ihminen vedellä aukoi tänään hän yrittää hiukan reippaampi olla jos sitten olis myöskin kirkkaampi polla pelakuun hän yöksi pakkaselta suojaan kantoi nyt parvekekukilleen lannoitevettä antoi ja itsellen aamupalasen laittoi hyvinpä puurokin hänelle maittoi, illalla kuulemme kuinka hän päivänsä kulutti oliko päivänsä reipas, vai taasko vain nukutti.
Tuo ihanuus, mikä luontoa koristaa, sitä ihannoimasta ei voi laata. Tuo vihreys, mi kellan hohdon suo, nuo pienet siniset kukkaset, rentukat rantoja kaunistaa. Valko ja keltavuokkojen matot, kun vielä narssisit mukaan liitän, voiko olla kauniinpaa.. Keltaista väriä myös vuohenjuuret, tähän aikaan lisää. Voiko ihminen muuta, kuin henkäistä tälle kaikelle ja tuntea sielunsa sopukoissa kesän ihanuuden. Mikä onkaan ihminen, tämän kaiken keskellä, pieni mitätön osa Luojan suurta suunnitelmaa. Kiitoksen mieli minulla, saada elää ja seurata tätä ihmettä, taas tänäkin keväänä.
- Pirkko 3
Tietä kuljin hymyilin yksikseni tietenkin. Hyvä mieli nyt kun on kevätpäivä auringon, pilvet soutaa taivaanrantaa vettäkin ne joskus antaa. Kukkaloistot kaikkialla nähtävää on kulkijalla. Valkovuokot näyttävinä tien vieret täyttävinä, kevään ensi kukkanen mukaan siitä poiminen, lisään siihen rentukan keltavärein hehkuvan.
Mikä sinua vaivaa? Kevät kauneimmillaan aurinko on levittänyt lämpinät säteensä yllesi luonto tuoksuu raikkaalle linnut herättävät sinut uuteen aamuun, huomaatko pääskytkin ovat palanneet. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinä kiukuttelet? Päästät suustasi sammakoita, häiritset muita keskustelijoita. Mikä sinua vaivaa? Mandi 13.5.2009
- tulenlieskat
Pienessä lätäkössä sammakko polskuttaa, pienessä mielessä kevättä maiskuttaa. Ihana on hetki tää kiukutteluun ei aikaa. Aurinko lämmittää ja kurnuttelu raikaa. Häiritse ei kukaan ihmettely on tää. Iloisesti vain mukaan se aina lämmittää. Keskustelu solisee hyvissä merkeissä. Taivaan ukko kolisee jatkuen sateen merkeissä. Aurinko poisti vaivan ja kevään väsymyksen. Pirteitä runoja aivan on nurkassa jokaisen. Kukaan ei häiritse päästele sammakoita, ei runoja tuomitse kiukutteluun ei olla hanakoita.
- tunteistansa kirjoittaa
vainko kukkasista taikka perhosista vain iloisista asioista on lupa täällä kirjoittaa? Kysyn vaan.
- niityllä*
tunteistansa kirjoittaa kirjoitti:
vainko kukkasista taikka perhosista vain iloisista asioista on lupa täällä kirjoittaa? Kysyn vaan.
kaikki tunteet myöskin murheet tunteen hyvän surunkin syvän kaiken sä jakaa voit minkä ehkä yksin koit yhdessä toistamme tuemme elämän kirjoa luemme käsi kädessä ystävän polun tunnemme pysyvän lohtua kun siitä saamme tunteet toisillemme jaamme.
- pilvi*
niityllä* kirjoitti:
kaikki tunteet myöskin murheet tunteen hyvän surunkin syvän kaiken sä jakaa voit minkä ehkä yksin koit yhdessä toistamme tuemme elämän kirjoa luemme käsi kädessä ystävän polun tunnemme pysyvän lohtua kun siitä saamme tunteet toisillemme jaamme.
Yks laulu on voittamaton se usko elämään on sen antanut on Luoja tuo kaiken hyvän suoja sen varaan voimme luottaa se rohkeutta tuottaa kun huomaan sen kuin lapsonen voit itsesi antaa luottaen ja raueta turvaan parhaimpaan ja olla niin kuin ei oliskaan ollut ongelmia ollenkaan ei Luoja rankaise meitä hän ohjaa vain oikeita teitä ei milloinkaan hän heitä kalleintansa hukkaan saat suukon posken nukkaan ja pörrötyksen tukkaan:D ja
pilvi* kirjoitti:
Yks laulu on voittamaton se usko elämään on sen antanut on Luoja tuo kaiken hyvän suoja sen varaan voimme luottaa se rohkeutta tuottaa kun huomaan sen kuin lapsonen voit itsesi antaa luottaen ja raueta turvaan parhaimpaan ja olla niin kuin ei oliskaan ollut ongelmia ollenkaan ei Luoja rankaise meitä hän ohjaa vain oikeita teitä ei milloinkaan hän heitä kalleintansa hukkaan saat suukon posken nukkaan ja pörrötyksen tukkaan:D ja
Tällaistä kaipaan tämä on aitoa aikuista tyyneyttä runouden taitoa. Yksin ei kannata murheita kantaa yhdessä mennään se voimia antaa. Mandi
- Haahuilija....
korpikirjailija kirjoitti:
Tällaistä kaipaan tämä on aitoa aikuista tyyneyttä runouden taitoa. Yksin ei kannata murheita kantaa yhdessä mennään se voimia antaa. Mandi
Niin väsynyt kuitenkin olin illalla etten jaksanut edes haahuilla mutta aamupa on jo toisenlainen eikä iltakaan aina lie samanlainen. ja, onneksi, ei joka ihminenkään samanlainen, mä eroja nään jopa kirjoitustyylissä myös joka lyylissä. On onni olla oma itsensä vaan.
- ajastin
Haahuilija.... kirjoitti:
Niin väsynyt kuitenkin olin illalla etten jaksanut edes haahuilla mutta aamupa on jo toisenlainen eikä iltakaan aina lie samanlainen. ja, onneksi, ei joka ihminenkään samanlainen, mä eroja nään jopa kirjoitustyylissä myös joka lyylissä. On onni olla oma itsensä vaan.
Aamu aurinkoinen hyväilee. Tuuli tukkaa pörröttää. Kevätsydän hymyää kera tulppaanien. Näin huomenta toukokuu toivottaa, värien iloa meille.
- täällä...
kiukuttelee muu kuin sinä
- Onkkelis
tunteistansa kirjoittaa kirjoitti:
vainko kukkasista taikka perhosista vain iloisista asioista on lupa täällä kirjoittaa? Kysyn vaan.
Kirjoitan ihan mistä vaan mitä sattuu mieleeni tulemaan en tiedä onko ne edes runoja aina mutta se ei paljon mieltäni paina voin kirjoittaa hetken tunnelmista voin haaveilla päivistä tulevista tai muistella aikoja entisiä tai kertoa tämänhetkisiä tunnelmia tunteitakin mitä kaikkea elämä tuokin.
- Onkkelis
täällä... kirjoitti:
kiukuttelee muu kuin sinä
Minuako tarkoitit ? ! Minäkö kiukuttelen? Pois se minusta!
- sinä tietenkään
Onkkelis kirjoitti:
Minuako tarkoitit ? ! Minäkö kiukuttelen? Pois se minusta!
katso minne viiva johtaa siellä ilkeä viesti ketjua kohtaa
- Petteri .. ..
Onkkelis kirjoitti:
Kirjoitan ihan mistä vaan mitä sattuu mieleeni tulemaan en tiedä onko ne edes runoja aina mutta se ei paljon mieltäni paina voin kirjoittaa hetken tunnelmista voin haaveilla päivistä tulevista tai muistella aikoja entisiä tai kertoa tämänhetkisiä tunnelmia tunteitakin mitä kaikkea elämä tuokin.
Yritämme kirjoitella tunteitakin kuvaella kevät mielen kirvoittaa aurinkokin virvoittaa eläimenkin ihmisenkin kukkasenkin. Tämä uusi päivä ilon kaikille tuokoon.
- tulenlieskat
täällä... kirjoitti:
kiukuttelee muu kuin sinä
Runossasi pienessä tuot tunteesi esiin hyvin. Hyvin itsestäsi kuvan luot sulla kiukuttelu syvin. Tunnetko sisälläsi noin sulle kertoa voin: Ei runonurkassa kiukuttella, siihen aihetta ei lain. omiaan saa kirjoitella muita ei arvostella. Kuuleppa mukavia täällä runot on,jos oot runopäällä oma tänne se puno uusi mukava pikku runo.
sinä tietenkään kirjoitti:
katso minne viiva johtaa siellä ilkeä viesti ketjua kohtaa
Taisit mennä lankaan tuhma setä minun vaisto ei koskaan petä. Sinä olet turhuutta sanoillas tuonut ja minusta ilkeän kuvan luonut. Lopeta sillä se itseesi osuu niin siinä käy kun liikaa hosuu. Mandi
- tulenlieskat
korpikirjailija kirjoitti:
Taisit mennä lankaan tuhma setä minun vaisto ei koskaan petä. Sinä olet turhuutta sanoillas tuonut ja minusta ilkeän kuvan luonut. Lopeta sillä se itseesi osuu niin siinä käy kun liikaa hosuu. Mandi
Mandi oot oikeassa, fiilis hyvä runonurkassa. kaikki pidetään runoista elänmyönteisistä noista. Mukava on niitä lukea ja kirjottamaan tukea. Tuttuja, uusia kirjottajia nurkan innottajia.
Miten nyt olisi ettei nurkat kolisis vaan runo sievästi solisis tähän sen äkkiin raapasen kassin kainaloon kaapasen haen kaupasta eväskannikan kautta puiston kuljen elämää sen ihmetelen lintu laulaa ja ojentaa kaulaa siipiä ravistaa tintit,oksilla vaviskaa.
- Pikku pirpana****
Tuo kaunis söpöläinen niin pörröhäntäinen se minua nyt kiusaa en rauhaa siltä saa mun kauniit orvokkini ja muutkin kukkani se hädissänsä talloo ja kaikki mullat viskoo ympäri parvekettani kun lasitetut ikkunani ne sitä saartavat en ole aukomassa aina ikkunoita. Säälin pörröhäntää en voi ymmärtää miksi tulee aina vaan lasivankilaan.
- Ramoona*
Pikku pirpana**** kirjoitti:
Tuo kaunis söpöläinen niin pörröhäntäinen se minua nyt kiusaa en rauhaa siltä saa mun kauniit orvokkini ja muutkin kukkani se hädissänsä talloo ja kaikki mullat viskoo ympäri parvekettani kun lasitetut ikkunani ne sitä saartavat en ole aukomassa aina ikkunoita. Säälin pörröhäntää en voi ymmärtää miksi tulee aina vaan lasivankilaan.
Piti ihan juosta kertomaan pääsin tänään leipomaan kevään ihka ensimmäisistä raikkaista raparpereistä piirakan kirpeänmakean vaniljakastikkeen sakean sen kanssa mä tarjoilen ja iloisesti hymyilen.
- tuulivei
Haluaisin jakaa tämän paljon juhlilla siteeramani runon. Ensimmäisen kerran kuulin tämän kuningatar Silvian lausumana kuninkaalle, hänen 50-v. päivillä, televisiossa. Rakas ystävä. Mittaa puutarhasi kukkien mukaan älä varisseitten lehtien. Laske päivien kultaiset hetket. Pilvet unohda kokonaan. Öiden mitta olkoon tähdet, eivät varjot. Laske elämän hymyhetket, ei sen kyyneleet. Syntymäpäivänäsi laske ystävien määrä älä vuosien. (Tuntematon englantilainen run)
Kevät meille tuulet toi, myrsky riehuu, melkein salamoi. Ei kestä lintu pienoinen nyt tuulen voimaa ihminenkin melkein soimaa. Kuka moisen ilman kestää, auringolta paiston estää? Meinaa mielen synkäksi nyt viedä, tuulta pidempään ei kukaan siedä. Purkaa luonto voimiansa, kohta tyyntyy leppyy omillensa. Jospa aamulla kun herään, tuuli rippeitä vain kerää. Sitten taivaalla jo näen tuon, auringon mi ilon tuo. Kevät etenee nyt tälleen, kunnes uudet tuulet tulee jälleen.
- Katleija3
säv. Pentti Viherluoto -Pieni polku-. Lenkkipolku metsän halki vie yli pienten mäkien, mulle mieleinen on tämä tie kukkia kun etsiskelen. Kohta sieltä kieloja löydän niistä tuoksuvan kimpun mä teen. Kevätaikaa jälleen elelen täysin rinnoin nauttien.
- Kirveli
Katleija3 kirjoitti:
säv. Pentti Viherluoto -Pieni polku-. Lenkkipolku metsän halki vie yli pienten mäkien, mulle mieleinen on tämä tie kukkia kun etsiskelen. Kohta sieltä kieloja löydän niistä tuoksuvan kimpun mä teen. Kevätaikaa jälleen elelen täysin rinnoin nauttien.
Iltani ilo on istahtaa koneeni ääreen ja antaa ajatuksien liitää ruudun kautta. Ikkunasta näkyy tumma iltataivas, lännessä oranssinvärinen auringonlasku.Kuuntelen samalla kauniita valsseja levyltä. Odottelen ystäväni soittoa. Hän soittaa joka ilta minulle, minä soitan hänelle aamuisin. Iltani iloja.
- niityllä*
Kirveli kirjoitti:
Iltani ilo on istahtaa koneeni ääreen ja antaa ajatuksien liitää ruudun kautta. Ikkunasta näkyy tumma iltataivas, lännessä oranssinvärinen auringonlasku.Kuuntelen samalla kauniita valsseja levyltä. Odottelen ystäväni soittoa. Hän soittaa joka ilta minulle, minä soitan hänelle aamuisin. Iltani iloja.
Minäkin tarjosin ystätävyyttä ei sitä huolittukaan, kai olin liian kevyt olin kyllä rehellinen ja ehyt näin jokaiselle kai käynyt on olin vain niin kokematon.
- Haahuilija....
niityllä* kirjoitti:
Minäkin tarjosin ystätävyyttä ei sitä huolittukaan, kai olin liian kevyt olin kyllä rehellinen ja ehyt näin jokaiselle kai käynyt on olin vain niin kokematon.
Jokainen meistä laulun arvoinen lauloi Lavi, se totta on tiedän sen. Monista ystävistäni olen minäkin laulun laatinut vaikka ei sitä ole minulta kukaan vaatinut tiedän että ihminen jokainen, heikompikin olisi yhden laulun arvoinen, ainakin.
- Pirkko 3
Haahuilija.... kirjoitti:
Jokainen meistä laulun arvoinen lauloi Lavi, se totta on tiedän sen. Monista ystävistäni olen minäkin laulun laatinut vaikka ei sitä ole minulta kukaan vaatinut tiedän että ihminen jokainen, heikompikin olisi yhden laulun arvoinen, ainakin.
Rantahiekka pehmeä on niin siihen työnnän varpaat upoksiin. Aurinko kun lämmittänyt on pian tuonkin rantakallion. Kalat rengastelee veden pinnan, sorsat tutkii luodon rinta rinnan. västäräkki keinuu kiikkuu, sudenkorennotkin kilvan liikkuu. Muurahaiset työssään ahertaa, kekoaan jo lisää rakentaa. Tuossa lähipiirin kuusikossa muurahaiset elää sovinnossa.
- Haahuilija....
Pirkko 3 kirjoitti:
Rantahiekka pehmeä on niin siihen työnnän varpaat upoksiin. Aurinko kun lämmittänyt on pian tuonkin rantakallion. Kalat rengastelee veden pinnan, sorsat tutkii luodon rinta rinnan. västäräkki keinuu kiikkuu, sudenkorennotkin kilvan liikkuu. Muurahaiset työssään ahertaa, kekoaan jo lisää rakentaa. Tuossa lähipiirin kuusikossa muurahaiset elää sovinnossa.
Uuteen aamuun uusin voimin niistä riippuu miten toimin jos on tänään hyvä päivä jos ei vaivaa kivun häivä voinpa vaikka ulos mennä jos ei runohepokaan lennä poutaa aamu lupailee ukko ulos köpöttelee sauvat sentään mukaan ottaa ne vähän ryhtiä kohottaa pappa ihan urheilijalta näyttää siksi niit on hyvä käyttää.
- Onkkelis
Olipahan oikein onnistunut ostosmatka onnistuin ostamaan orvokkeja olen onnellinen olemassaolostani orvokeistanikin.
- pilvi*
Onkkelis kirjoitti:
Olipahan oikein onnistunut ostosmatka onnistuin ostamaan orvokkeja olen onnellinen olemassaolostani orvokeistanikin.
Aamun heleys jo tuolla hohtaa se minut portaillani kohtaa suven tulevan siinä jo nään hartaana painan nyt pään ihan nöyrään kiitokseen tämän hetken kun kokea saan sydän laulaa kiitostaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1639606Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde493060Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja422841- 612649
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että2012055- 1061964
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai251893Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä531450Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1121286- 281241