Kotona ollaan vieläkin järkyttyneitä, sillä 5kk vanha vauvamme sai tänään jonkinlaisen poissaolokohtauksen. Syötin sosetta, ei mennyt mitään henkeen, vauva oli virkeä, yht'äkkiä silmät alkoi mennä kiinni, ne jäi puoliraolleen ja katse "lasittui". Ei reagoinut mihinkään. En ole varma hengittikö edes. Oton vauvan paniikissa syliin eikä reagoinut siihenkään. Ravistelin kun yritin saada hereille ja huusin lujaa ja vasta muutamien sekuntien päästä vauva virkosi ja alkoi parkumaan. Kohtaus kesti n. 15 sekuntia. Oli tajuton, en tiedä hengittikö... Ei valttämättä. Kaikki meni niin nopeasti. Käytiin ensiavussa. Verikokeissa kaikki ok paitsi kalkki oli koholla, mutta se ei kuulemma haittaa. Saatiin kiireellinen lähete lasten neurolle ja ensi viikolla tod.näk. tehdään aivosähkökäyrä. Vauva voi normaalisti heti kun kohtaus meni ohi... Voi onko kellään vastaavaa kokemusta tai onko joku kuullut vastaavasta. Pelottaa ja tässä pitää kuitenkin epätietoisuudessa elellä, ennenkuin lisätutkimuksia tehdään. En usko että vauva veti mitään henkeen, koska ei yskinyt ollenkaan missään vaiheessa. Oli vaan poissaoleva ja reagoimaton ja ehkä myös hengetön.
POISSAOLOKOHTAUS!
20
11659
Vastaukset
- vuotta
sitten meillä oli samantapaisia tilanteita moneen kertaan, alkuun n. puolen vuoden iässä, taju hävisi kun häntä piteli käsivarrella siten kuin lasta pidetään pepun pesussa. Diagnoosi: epilepsia, ja siitä pitäen lääkitys. Voi hyvinkin olla teillä kyse samasta. Vastaisen varalle kannatta tarkistaa lapsen suusta-suuhun puhallustekniikka, ettei tarvitse hätäpäissä sählähtä, jos lapsi menee todella hengittämättömäksi. Meillä kävi niin, että erään kerran lapsi oli auton turvaistuimessa, sattumoisin oltiin lähellä sairaalaa, en siis puhaltanut, mutta menin renkaat ulvoen ensiapuun. Vuosien varrella on useampaankin kertaan ensivaste vienyt lapsen vilkut päällä, pillit ulvoen. Karmeita tilanteita, kieltämättä, mutta pelkääminen ei auta.
- selviää
Jos lapsenne sairastaa epilepsiaa.Poissaolo-eli absence kohtaukset saadaan useimmiten kuriin lääkkeillä.Jos kohtaus jäi ainoaksi,eikä eeg:ssä näy poikkeavaa aivojen sähköisessä toiminnassa,niin sitten vain jäätte tarkkailemaan tilannetta.Odottaminen on piinallista,mutta älkää turhaan maalailko piruja seinille.Neurologit osaavat kyllä hoitaa lastanne.
- todella..
pelottava kokemus! Mutta sen verran sanoisin, että vastaavan sattuessa uudelleen, muista ettei vauvaa tai taaperoa saa koskaan ravistella. Siitä voi seurata pahoja vaurioita, vaikka sitä ei kovin lujaa tekisikään.
- Lyyli
No, se ravistelu oli sellaista ettei mitään pahaa siitä olisi voinut sattua. Koitin vain herätellä enkä ravistanut lujaa, tietenkään. Jos vauvalta lähtee yht'äkkiä taju ja ei hengitäkään niin kyllä siinä tulee hätä. Epilepsia on kyllä ollut nyt mielessä ja toivottavasti ensi viikolla alkaa tapahtua tutkimusten puoleen.
- älä vielä murehdi
Lyyli kirjoitti:
No, se ravistelu oli sellaista ettei mitään pahaa siitä olisi voinut sattua. Koitin vain herätellä enkä ravistanut lujaa, tietenkään. Jos vauvalta lähtee yht'äkkiä taju ja ei hengitäkään niin kyllä siinä tulee hätä. Epilepsia on kyllä ollut nyt mielessä ja toivottavasti ensi viikolla alkaa tapahtua tutkimusten puoleen.
´Meillä syntyi yksi lapsista elottomana, kärsi siis vaikeasta hapenpuutteesta, joka myös jätti jälkiä. Jo vauvana asiaan valmisteltiin. Syömistilanteessa tuli vauvana pari sellaista outoa poissaolohommaa, jolloin katse lasittui, syöminen loppui, ja ruoka valui ulos suupielestä. Naama meni oudon läikikkääksi, eikä lapsi havahtunut mihinkään. Taputeltiin käsiä kasvojen edessä, varovasti olkapäistä heräteltiin, ja lopulta huudettiinkin, eikä mitään reagoinut. Kestoltaan oli lyhyitä, jotakuinkin varmaan maksimissaan 30 sekuntia, jonka jälkeen lapsi ikäänkuin heräsi, mutta oli jonkinaikaa väsyneen oloinen. Jo aikaisemmin oli sellaisia "tärinöitä" ollut. Neurologin seurannassa oltiin ja valmiiksi. Aivosähkökäyrissä ei kuitenkaan mitään outoa löydöstä ollut, eli ei epilepsiaan viittaavaa. Neurologi sanoi, että voi liittyä ihan normaaliin hermoston kehitykseen, koska tärinätkin olivat sellaisia, että eivät kouristuksenomaisia. Sydämessäkään ei mitään erityistä ollut, pieni sivuääni oli jo vauvana havaittu, mutta ilmeisen vaaraton, ja tulee nykyisin vain esimerkiksi kuumeessa esiin. Kun lapsi on kasvanut, ei mitään sellaista oireilua enää ole ollut. Jäi siis tuohon vauvaikään, niin kuin lääkäri arvelikin. Mutta kannattaa kuitenkin, niin kuin eräs jo sanoikin, niin ensiapua kertailla. Mutta siihen asti, kun pääsette sinne neurologin juttusille, niin koittakaa ottaa rennosti. Vauvoilla voi olla mitä kummallisimpia juttuja, ja vaikka se olisikin esim. epilepsiaa, niin senkin hoito on nykyään kehittynyt hurjasti.
- Lyyli
älä vielä murehdi kirjoitti:
´Meillä syntyi yksi lapsista elottomana, kärsi siis vaikeasta hapenpuutteesta, joka myös jätti jälkiä. Jo vauvana asiaan valmisteltiin. Syömistilanteessa tuli vauvana pari sellaista outoa poissaolohommaa, jolloin katse lasittui, syöminen loppui, ja ruoka valui ulos suupielestä. Naama meni oudon läikikkääksi, eikä lapsi havahtunut mihinkään. Taputeltiin käsiä kasvojen edessä, varovasti olkapäistä heräteltiin, ja lopulta huudettiinkin, eikä mitään reagoinut. Kestoltaan oli lyhyitä, jotakuinkin varmaan maksimissaan 30 sekuntia, jonka jälkeen lapsi ikäänkuin heräsi, mutta oli jonkinaikaa väsyneen oloinen. Jo aikaisemmin oli sellaisia "tärinöitä" ollut. Neurologin seurannassa oltiin ja valmiiksi. Aivosähkökäyrissä ei kuitenkaan mitään outoa löydöstä ollut, eli ei epilepsiaan viittaavaa. Neurologi sanoi, että voi liittyä ihan normaaliin hermoston kehitykseen, koska tärinätkin olivat sellaisia, että eivät kouristuksenomaisia. Sydämessäkään ei mitään erityistä ollut, pieni sivuääni oli jo vauvana havaittu, mutta ilmeisen vaaraton, ja tulee nykyisin vain esimerkiksi kuumeessa esiin. Kun lapsi on kasvanut, ei mitään sellaista oireilua enää ole ollut. Jäi siis tuohon vauvaikään, niin kuin lääkäri arvelikin. Mutta kannattaa kuitenkin, niin kuin eräs jo sanoikin, niin ensiapua kertailla. Mutta siihen asti, kun pääsette sinne neurologin juttusille, niin koittakaa ottaa rennosti. Vauvoilla voi olla mitä kummallisimpia juttuja, ja vaikka se olisikin esim. epilepsiaa, niin senkin hoito on nykyään kehittynyt hurjasti.
Meidänkin vauva kerkesi kärsimään hieman hapenpuutteesta syntyessään...
- Minusta
Kuulostaa epilepsia kohtaukselta. Se voi olla vaikka sormen "nykiminen", jota ei välttämättä edes huomaa, samalla (tai tämän jälkeen) lapsi on "poissa" eikä reagoi mihinkään. Mene heti lääkärille, jotta tutkivat asian :)
- Lisäisin edelliseen
Eli kaverini lapsella oli samantyylisiä kohtauksia. Nyt lapsi aivan terve, joten ei välttämättä ole todellakaan pysyvää. Ja lääkkeillä saa hyvin kontrolliin. Ainoa haitta tietenkin voi olla tuossa vaiheessa, että kehitys sen takia viivästyy. Mutta useimmiten palaa normaalille tasolle juuri lääkkeiden ansiosta :)
- oli myös
pari poissaolokohtausta muutaman kk ikäisenä. Neurologi tutki häntä ja aivosähklkäyrä tehtiin, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Poissaolokohtauksista on jo yli vuosi ja tyttö on terve. Eli syytä hänen poissaolokohtauksiin ei löytynyt, eikä niitä ole enää tullut.
- Lyyli
oli myös kirjoitti:
pari poissaolokohtausta muutaman kk ikäisenä. Neurologi tutki häntä ja aivosähklkäyrä tehtiin, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Poissaolokohtauksista on jo yli vuosi ja tyttö on terve. Eli syytä hänen poissaolokohtauksiin ei löytynyt, eikä niitä ole enää tullut.
Lääkäri sanoi meille että syytä ei aina löydy moisille kohtauksille. Jos näin on niin ihmettelen. Tosissaan en nähnyt nykinää tai vapinaa missään, ainoastaan lasittunut katse ja reagoimattomuus. Mietin kokoajan sitä että kun ei mielestäni silloin hengittänyt, että mistäköhän se johtui. Voin olla väärässä, mutta siltä se ainakin vaikutti. Niin hyväkuntoinen ja napakka likka ja nyt tällainen isku päin kasvoja... Täällä epätietoisuudessa ollaan itketty koko perhe joten kiitos kaikille neuvonsa antaneille.
- osa lasten
Lyyli kirjoitti:
Lääkäri sanoi meille että syytä ei aina löydy moisille kohtauksille. Jos näin on niin ihmettelen. Tosissaan en nähnyt nykinää tai vapinaa missään, ainoastaan lasittunut katse ja reagoimattomuus. Mietin kokoajan sitä että kun ei mielestäni silloin hengittänyt, että mistäköhän se johtui. Voin olla väärässä, mutta siltä se ainakin vaikutti. Niin hyväkuntoinen ja napakka likka ja nyt tällainen isku päin kasvoja... Täällä epätietoisuudessa ollaan itketty koko perhe joten kiitos kaikille neuvonsa antaneille.
epilepsiakohtauksista on poissaolokohtauksia ja loppuvat ennen murrosikää. Kehitykseen ne vaikuttavat jollei niitä huomata ajoissa ja koulussa luullaan lapsella olevan oppimishäiriö. Ne useimmiten tulevat hereillä ollessa ja suurin vaara on kohtauksen pitkittyminen jos lapsi ei hengitä kohtauksen aikana. Vaikka lapsenne saisikin diagnoosin, hän tulee melko varmasti kasvamaan ja kehittymään täysin normaalisti. Eniten hallinnassa oleva epilepsia vaikuttaa perheen päivärytmin tarkkuuteen. Lapsi saattaa myös tarvita hieman enemmän valvontaa kuin muut samanikäiset. Muistakaa tavata sairaalan sosiaalityöntekijä jolta saatte tietää tuista joihin olette oikeutettu.
- vuotta
Lyyli kirjoitti:
Lääkäri sanoi meille että syytä ei aina löydy moisille kohtauksille. Jos näin on niin ihmettelen. Tosissaan en nähnyt nykinää tai vapinaa missään, ainoastaan lasittunut katse ja reagoimattomuus. Mietin kokoajan sitä että kun ei mielestäni silloin hengittänyt, että mistäköhän se johtui. Voin olla väärässä, mutta siltä se ainakin vaikutti. Niin hyväkuntoinen ja napakka likka ja nyt tällainen isku päin kasvoja... Täällä epätietoisuudessa ollaan itketty koko perhe joten kiitos kaikille neuvonsa antaneille.
Epilepsia on monimuotoinen sairaus, sitä löytyy niin montaa lajia kuin on sairastuneitakin, eli, jokaisen tapaus on omanlaisensa, vaikka siinä yhteneväisyyksiä olisikin. Mun kokemukset lapsena löydetystä epilepsiasta on sen suuntaiset, että - en halua pelotella, vaan kertoa sen rankemman vaihtoehdon tiedoksesi, mitä varhemmin oireet alkavat sen syvemmällä syyt on. Mulle tuo kertomasi katseen lasittuminen, hengittämättömyys ja syvänoloinen tajuttomuus on huomiomerkkinä, eli, ne voisi puhua sen puolesta, että syy on rakenteellinen, ja selviää toivottavasti tarkemmissa tutkimuksissa. Lueskelin ilmeisesti sun kirjoittamia aiempia juttuja, ja huomasin että olet kirjottanut lapsen oksennelleen paljon. Mun lapsen tapauksessa, silloin kun huomasin hänet turvaistuimessa menneen hengittämättömäksi, edelsi ulkona rattaissa raju oksentelu, jota kuvittelin autojen pakokaasuista johtuvaksi. Myöhemmin epilepsiakohtauksiin on kuulunut oksentelu, joten sitä sama oireistoa se sitten kuitenkin oli. Onneksi teillä on lääkäriaika; varmaankin kerrot tänne, mitä teille kuuluu. Vaikka tilanne on mieltä järkyttävä, älkää kuitenkaan jääkö pelkäämään, se vaan vie teiltä voimia turhaan. Yrittäkää mennä päivä kerrallaan, se mikä on tullakseen, tulee. Epilepsiassa on vaikea, ellei mahdoton antaa ennusteita, valitettavasti. Itse olisin kaivannut silloin pahinpaan aikaan vertaistukea, joten, jos sinusta tuntuu, että tarvitset, älä epäröi ilmaista sitäkin. Nyt kun meillä on reilu 10vuotta eletty epilepsian kanssa, ollaan jo melko konkareita, mutta koskaan epilepsia ei anna ottaa itsestään yliotetta, sillä on aina valttikortti taskussaan, mutta se on vain hyväksyttävä.
- Lyyli
vuotta kirjoitti:
Epilepsia on monimuotoinen sairaus, sitä löytyy niin montaa lajia kuin on sairastuneitakin, eli, jokaisen tapaus on omanlaisensa, vaikka siinä yhteneväisyyksiä olisikin. Mun kokemukset lapsena löydetystä epilepsiasta on sen suuntaiset, että - en halua pelotella, vaan kertoa sen rankemman vaihtoehdon tiedoksesi, mitä varhemmin oireet alkavat sen syvemmällä syyt on. Mulle tuo kertomasi katseen lasittuminen, hengittämättömyys ja syvänoloinen tajuttomuus on huomiomerkkinä, eli, ne voisi puhua sen puolesta, että syy on rakenteellinen, ja selviää toivottavasti tarkemmissa tutkimuksissa. Lueskelin ilmeisesti sun kirjoittamia aiempia juttuja, ja huomasin että olet kirjottanut lapsen oksennelleen paljon. Mun lapsen tapauksessa, silloin kun huomasin hänet turvaistuimessa menneen hengittämättömäksi, edelsi ulkona rattaissa raju oksentelu, jota kuvittelin autojen pakokaasuista johtuvaksi. Myöhemmin epilepsiakohtauksiin on kuulunut oksentelu, joten sitä sama oireistoa se sitten kuitenkin oli. Onneksi teillä on lääkäriaika; varmaankin kerrot tänne, mitä teille kuuluu. Vaikka tilanne on mieltä järkyttävä, älkää kuitenkaan jääkö pelkäämään, se vaan vie teiltä voimia turhaan. Yrittäkää mennä päivä kerrallaan, se mikä on tullakseen, tulee. Epilepsiassa on vaikea, ellei mahdoton antaa ennusteita, valitettavasti. Itse olisin kaivannut silloin pahinpaan aikaan vertaistukea, joten, jos sinusta tuntuu, että tarvitset, älä epäröi ilmaista sitäkin. Nyt kun meillä on reilu 10vuotta eletty epilepsian kanssa, ollaan jo melko konkareita, mutta koskaan epilepsia ei anna ottaa itsestään yliotetta, sillä on aina valttikortti taskussaan, mutta se on vain hyväksyttävä.
Oksentelu johtui maidosta, siitä olen varma. Seuraavana päivänä tuli se ihottumakin. Toivottavasti aivosähkökäyrästä jotain selviää. En tiedä vielä milloin tutkimuksiin päästään. Voi luoja jos on jotain vakavaa tai saati sitten jotain rakenteellista. Hengittämättömyys ei vissiin kuulu poissaolokohtaukseen? Mikäköhän kohtaus se sitten oli. Oli se kyllä jonkinasteinen tajuttomuus, kun ei herännyt millään...
- Lyyli
vuotta kirjoitti:
Epilepsia on monimuotoinen sairaus, sitä löytyy niin montaa lajia kuin on sairastuneitakin, eli, jokaisen tapaus on omanlaisensa, vaikka siinä yhteneväisyyksiä olisikin. Mun kokemukset lapsena löydetystä epilepsiasta on sen suuntaiset, että - en halua pelotella, vaan kertoa sen rankemman vaihtoehdon tiedoksesi, mitä varhemmin oireet alkavat sen syvemmällä syyt on. Mulle tuo kertomasi katseen lasittuminen, hengittämättömyys ja syvänoloinen tajuttomuus on huomiomerkkinä, eli, ne voisi puhua sen puolesta, että syy on rakenteellinen, ja selviää toivottavasti tarkemmissa tutkimuksissa. Lueskelin ilmeisesti sun kirjoittamia aiempia juttuja, ja huomasin että olet kirjottanut lapsen oksennelleen paljon. Mun lapsen tapauksessa, silloin kun huomasin hänet turvaistuimessa menneen hengittämättömäksi, edelsi ulkona rattaissa raju oksentelu, jota kuvittelin autojen pakokaasuista johtuvaksi. Myöhemmin epilepsiakohtauksiin on kuulunut oksentelu, joten sitä sama oireistoa se sitten kuitenkin oli. Onneksi teillä on lääkäriaika; varmaankin kerrot tänne, mitä teille kuuluu. Vaikka tilanne on mieltä järkyttävä, älkää kuitenkaan jääkö pelkäämään, se vaan vie teiltä voimia turhaan. Yrittäkää mennä päivä kerrallaan, se mikä on tullakseen, tulee. Epilepsiassa on vaikea, ellei mahdoton antaa ennusteita, valitettavasti. Itse olisin kaivannut silloin pahinpaan aikaan vertaistukea, joten, jos sinusta tuntuu, että tarvitset, älä epäröi ilmaista sitäkin. Nyt kun meillä on reilu 10vuotta eletty epilepsian kanssa, ollaan jo melko konkareita, mutta koskaan epilepsia ei anna ottaa itsestään yliotetta, sillä on aina valttikortti taskussaan, mutta se on vain hyväksyttävä.
Jos syy on rakenteellinen, niin näkyykö se voinnissa ja terveydessä muutenkin? Tarkoitan että onko muu kehitys ollut normaalia?
- vuotta
Lyyli kirjoitti:
Jos syy on rakenteellinen, niin näkyykö se voinnissa ja terveydessä muutenkin? Tarkoitan että onko muu kehitys ollut normaalia?
tässä kohtaa rakenteellinen syy tarkoittaa mm. sitä, että syy yleensäkin löytyy. Aivothan on monimutkainen rakennelma,ja on lähes ihme, jota ei yleensä osata edes ihmetellä, jos koko setti rakentuu täysin virheettömästi. Se, millä tavoin poikkeama vaikuttaa, riippuu siis tietenkin siitä, missä se on, minkälainen, eli, etukäteen on mahdoton sanoa mitään. Nykypäivän tutkimusmenetelmät, esimerkiksi magneettikuvaus on niin tarkka, että siinä saadaan hyvinkin pienet osaset näkyviin ja tarkasteltavaksi. Teillä on ollut jos jonkinlaista murhetta;mutta toivottavasti jaksatte päivän kerrallaan.
- Emminäiti
Meillä oli myös outoja kohtausoireita pikkuneidillä noin 4-5kk iässä. Outoja säpsykohtauksia varsinkin silloin kun tyttö oli väsynyt. Nykinää ja tärinää ilmeni monena päivänä noin 5-10 sekunnin ajan kerran päivässä, mutta lapsi oli täysin heräteltävissä eikä ollut mitenkään poisssaoleva.Paniikissa vietiin lapsi tutkimuksiin. Asiaa tutkittiin ja selvää vastausta ei saatu koskaan. Epilepsiaa meilläkin epäiltiin ja tod. näköisesti se olikin sitä mutta hyvänlaatuista ja joka häviää yleensä lapsen tullessa puolenvuoden ikään. Nyt tyttö on pulitoistavuotias ja täysin terve iloinen tyttö! Tsemppiä teille. Toivottavasti löytyy syy teidän vauvan vaivaan.
- Äiti minäkin
Meidän nyt 2 vuotiaalla reippaalla miehenalullamme oli samankaltaisia outoja oireita 5-12 kk:n iässä. Poika meni veltoksi ja saattoi hymyillä oudon näköistä hymyä ja silmissä oli tyhjä katse. Kohtaukset toistuivat pahimmillaan n. 6- 8 krt päivän aikana. Välillä meni viikkoja että mitään kohtausta ei tullut. Normaalissa aivosähkökäyrässä ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten lääkärit halusivat saada aivosähkökäyrää kohtauksen aikana. Siksi vietimme useita jaksoja sairaalassa niin että lapsi oli kiinni aivosähkökäyrää mittaavassa laitteessa. Kun vihdoin kohtaus tuli niin että EEG-anturit olivat kytkettyinä oli käyrän tulkinta että se on ikäänkuin unikäyrää. Lapsi oli silloin 8 kk ikäinen eikä siis mitään sairautta löytynyt. Kohtauksetkin olivat hieman harvenemaan päin. Lapsemme oli melkein 1 vuotias kun velttouskohtaus ei mennytkään ohi vaan heti perään tuli tyypillinen epilepsiakohtauksen kouristuskohtaus. Kouristuskohtauksia ehti tulla pari n. kuukauden välein kunnes aivosähkökäyrässä näkyikin jo sitten joku poikkeava piikki. Lapsellemme aloitettiin lääkitys ja siitä on nyt siis vuosi. Yhtään kohtausta ei ole sen jälkeen tullut ja poika on nyt ihan tyypillinen 2 vuotias touhuineen. Toivotaan että teilläkin tilanne selviää ennemmin tai myöhemmin.
- petit mal
eli pieni kohtaus? Siinä tajunta menee vain hetkeksi eikä esiinny kouristuksia. Tajuttomuus ei tarkoita samaa kuin hengittämättömyys.
- äippä
Oma tyttöni teki saman kun hän oli 2 vkoa vanha. Oltiin juuri syöty (tisulla) ja jo nukkumaan menossa kun hän yht äkkiä meni veltoksi kuin keitetty spagetti. Minäkin "ravistelin" (tärisytin sylissä) häntä hereille. Ei tehonnut. Likka ei hengittänyt. Virkosi hetken päästä. Oli myös ehkä n.15 sekunttia hengittämättä. Minä annoin tytön isälle kun soitin sitten sairaalaan ensiapu ohjeita kyselläkseni. Tyttö teki saman isän sylissä ainakin kaksi kertaa. Siitä lähdimme sairaalaan ja siellä oltiin viikko. sydän ja aivot ultrattiin, keuhkot kuvattiin röndgenillä ja tarkistettiin aivosähkö mihin tekin saitte lähetteen. aivosähkössä saatiin nauhalle pari kohtausta, muuten kaikki oli hyvin. Tämän jälkeen oli vielä unipolygrafia tutkimus. Siinä ei löytynyt mitään. Syytä näihin kohtauksiin emme saaneet sillä ne loppuivat vuorokauden aikana siitä kun olivat alkaneet. Syynä oli että tyttömme oli vain niin pieni vielä. Mutta näitä lapsia on ollut nyt sairaalassa paljon. (samaan aikaan oli 3 vauvaa) ja yhden "diaknoosin" mukaan lapset ovat olleet niin tyytyväisiä kun he ovat saaneet ruokaa ja sitten unohtavat hengittää. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin.
- Lyyli
Herranjumala mikä diagnoosi :D Taisi olla niin hyvää mustikkaa, että jäi tuijotus päälle eikä hengittänytkään vähään aikaan. No ei vainee, ei ole leikin asia. Siis... Olimme 2 vrk sairaalassa. Sydäntä hieman tutkittiin, tehtiin aivojen ultra ja EEG ja selitystä kohtaukselle ei löytynyt. Toivottavasti niitä kohtauksia ei sitten enää ikinä tulekaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht1633056Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava3722087- 411861
Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii431836Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua321431Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em931221- 541183
Muutama kysymys ja huomio hindulaisesta kulttuurista.
Vedakirjoituksia pidetään historiallisina teksteinä, ei siis "julistuksena" kuten esimerkiksi Raamattua, vaan kuten koul328985Jumala puhui minulle
Hän kertoi sinusta asioita, joiden takia jaksan, uskon ja luotan. Hän kuvaili sinua minulle ja pakahduin onnesta kuulles113968Annan meille mahdollisuuden
Olen avoimin mielin ja katson miten asiat etenevät. Mutta tällä kertaa sun on tehtävä eka siirto.Sen jälkeen olen täysil53802