Aina voi miettiä...

"Pääsit irti viinasta, mutta et riippuvuudesta. Nyt olet riippuvainen uskonnosta. Tyypillinen alkoholisti, pitää olla aina riippuvainen jostakin, mistä tulee hyvä olo." Siinä on vain se, että riippuvuus-suhde aiheuttaa yleensä jotain pahaa sen koukussa olevalle. Usko puolestaan on tarjonnut minulle pelkästään hyvää, eli ei voi nähdä uskoani riippuvuus-suhteena. "Em. mainituissa on myös se sama puoli, että tarpeeksi pitkälle mentäessä kummassakin on paskainen loppu, siis uskonnoissa ja alkoholismissa. Alkoholismissa yleensä yksi, mutta uskonnoissa puhutaan MILJOONISTA. No, yksikin on liikaa... Ja kun suomalainen mies masentuu, vähintään kolme joutuu sairaalaan. Myös Juoppo-Hullun Päiväkirja on huvittavaa ja raskasta lukemista, mutta raamattu ainoastaan raskasta. Alkoholisti puhuu AINA viinasta, uskovainen Jumalasta. Ateistit puhuvat vain asioista, siksi minä olen ateisti." Tästäkin olen erimieltä. Usko vaikuttaa uskojan hyvinvointiin postiivisella tavalla. Ja tästä on ihan tieteellistä vahvaa näyttöä. Kumma kun ei kelpaa ateisteille. Kukas niitä "rusinoita pullasta valkkakaan?" :) Itselleni Raamattun lukeminen on esim.rentouttavaa,virkistävää,oivalluksia synnyttävää ja varmuutta synnyttävää. Heh..ja jos ateistien kirjoituksia seuraa näillä palstoilla ovat uskonnot ja Jumala ylivoimaisesti heidän suuriin puheenaiheensa(Olen koittanut kysellä syytä,mutta ei sitä löydy). Ja yleensä vikoilevaan ja halveksittuun ivailevaan sävyyn(syytä ei tunnu löytyvän moiseen "suvaitsevaiseen" käytökseen?) "En tiedä, oletko tahattomasti sarkastinen? Jopa ateistikin tajuaa tämän, mutta MIKSI helvetissä me sitten väittelemme siitä, MITEN MAAILMANKAIKKEUS OIKEASTI SAI ALKUNSA???!!" Vastineeni juuri vastasi ateistin väittämään,joka väitti, että Raamatusta pitäisi löytyä vastaus kaikkeen. "Ja sinä pidät sitä Marko Bjoströmmmmminin kaltaisen olion kanssa kivana NAMI NAMINA? Armo tarkoittaa sitä, että ON tuomitun asemassa, eikä ARMAHTAJAN! Se on raskas taakka. Voita armahtaa vain silloin, kun osaat tai pystyt antamaan anteeksi. Antaisitko anteeksi lapsesi raiskaajalle ja murhaajalle? Vain siksi, että SINÄ tuntisit itsesi hyväksi ihmiseksi? Eikö tuo ole hivenen itsekästä ja arroganttia?" Tarkoitin Jeesuksen armoa, jonka jokainen uskovainen voi omistaa itselleen. Sitä kautta oppii myös armantamaan itseään ja muita. En todellakaan antaisi jollekkin anteeksi siksi että kokisin itseni hyväksi ihmiseksi. En ole edes koskaan tiennyt että niinki voi ajatella. Antaisin anteeksi,ainakin pyrkisin, siksi että vapautuisin siitä itseäni syövästä vihasta ja vapauttaisin lähimmäiseni osittain teon taakasta. "Jos minä olisin uskovainen, heittäisin tuossa kohdassa kaikki opit pois ja menisin vaihtamaan pari sanaa murhaajan kanssa. Ja siinä YT- neuvottelussa vähennetään tasan 50%... Tuomitkoon Jumala sitten armollisesti. Eikö se ole teidän oppinne opetus? Pienehkö paradoksi. " Tässä olen samaa mieltä, ei kukaan voi sanua kuinka kokisi ja mitä tekisi kyseisessä tilanteessa. Ihminen on ihminen,uskovainenkin. Sen osaisin vain sanua että turvaisin Jumalaan,lopputulosta en tietäisi.