3.3.?

Wilma

Hei! Onko täällä ketään 3.3 syntyneitä? Onnea muillekkin kaloille! Voimia kaikille ja onnea tulevaisuuteen!

24

807

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • skorppioN

      Mun poikaystävä on syntynyt 3.3. ja hän on aika lailla sellainen kuin kalojen kerrotaan olevan. Tietää paljon kaikista asioista, mielettömän laaja muisti. Hän on myös hyvin luova ja kekseliäs ja suorapuheinenkin, mikä joskus vähän keljuttaa. Rahan käyttö on kyllä aika varomatonta ja myös se joskus ärsyttää minua.

      Minkäslainen persoona sinä Wilma olet? Onnea vaan sinullekin syntymäpäiviesi johdosta niin kuin kaikille muillekin 3.3. syntyneille! :)

      • Wilma

        Kiitos!
        No mä oon aika huolimaton.. Luova kyllä ja huoleton sen rahan käytön kanssa. Huono muisti mulla on. En oo yhtään suorapuheinen mutta sitäkin ilosempi jatkuvasti. Mikä sä oot horoskoopiltas?


      • Skorppari
        Wilma kirjoitti:

        Kiitos!
        No mä oon aika huolimaton.. Luova kyllä ja huoleton sen rahan käytön kanssa. Huono muisti mulla on. En oo yhtään suorapuheinen mutta sitäkin ilosempi jatkuvasti. Mikä sä oot horoskoopiltas?

        Mä olen skorppioni, ja oon vasta äskettäin tavannut mun kalamiehen, 3.3. syntynyt. Siitä rahan käytöstä vielä, niin toisinaan hän on hyvin tarkka, ja toisinaan taas välinpitämätön. Mottona voisi vaikka olla, että pääasia kunhan on hauskaa, mutta niinhän se on helppo olla kun on ollut aina mahdollisuus pieneen irroitteluun, vanhemmat avustaneet tarvittaessa. Toisin kuin minulla. Me ollaan aika erilaisista olosuhteista, mutta ei se ole ainakaan toistaiseksi haitannut.

        Tää mun kaveri on hyvin siisti eli kaikki tavarat ym. pitää olla aina paikoillaan eikä missään tapauksessa jäädä levälleen minnekään. Hyvin järjestelmällinen. Muutenkin tosi ajattelevainen ja symppis kaveri, ei varmasti loukkaisi tai pahoittaisi tahallaan kenenkään mieltä. Eilen muuten toi minulle kukkiakin naisten päivän kunniaksi. Tosi ihana kaveri.


      • Wilma
        Skorppari kirjoitti:

        Mä olen skorppioni, ja oon vasta äskettäin tavannut mun kalamiehen, 3.3. syntynyt. Siitä rahan käytöstä vielä, niin toisinaan hän on hyvin tarkka, ja toisinaan taas välinpitämätön. Mottona voisi vaikka olla, että pääasia kunhan on hauskaa, mutta niinhän se on helppo olla kun on ollut aina mahdollisuus pieneen irroitteluun, vanhemmat avustaneet tarvittaessa. Toisin kuin minulla. Me ollaan aika erilaisista olosuhteista, mutta ei se ole ainakaan toistaiseksi haitannut.

        Tää mun kaveri on hyvin siisti eli kaikki tavarat ym. pitää olla aina paikoillaan eikä missään tapauksessa jäädä levälleen minnekään. Hyvin järjestelmällinen. Muutenkin tosi ajattelevainen ja symppis kaveri, ei varmasti loukkaisi tai pahoittaisi tahallaan kenenkään mieltä. Eilen muuten toi minulle kukkiakin naisten päivän kunniaksi. Tosi ihana kaveri.

        Mun ihana ja hellyyttävä "poikaystävä" on myös skorpioni.. :) Ootteko te olleet kauankin yhdessä? Mun skorppari vei mut eilen "treffeille". :) Käytiin hienosti syömässä ja kun se haki mut ni se toi mulle suklaata. syönnin jälkeen mentiin syrjäseen paikkaan kattelee tähtiä. Kyllä te Skorpionitkin osaatte ilmeisesti olla romanttisia! ;) Mä oon ilmeisestikkin aika erinlainen ku sun Kalat. mut kai siinä sit on jotain eroavaisuuksia miesten ja naisten välillä..(?) Eipä sillä, minäkään en satuttaisi ketään tahallaan! Mutta jos joku "hyökkää mun kimppuun", ni mä hyökkään varmasti takaisin! Onko sulla turvallinen olo Kalat-miehen kanssa?


      • SkorppariN
        Wilma kirjoitti:

        Mun ihana ja hellyyttävä "poikaystävä" on myös skorpioni.. :) Ootteko te olleet kauankin yhdessä? Mun skorppari vei mut eilen "treffeille". :) Käytiin hienosti syömässä ja kun se haki mut ni se toi mulle suklaata. syönnin jälkeen mentiin syrjäseen paikkaan kattelee tähtiä. Kyllä te Skorpionitkin osaatte ilmeisesti olla romanttisia! ;) Mä oon ilmeisestikkin aika erinlainen ku sun Kalat. mut kai siinä sit on jotain eroavaisuuksia miesten ja naisten välillä..(?) Eipä sillä, minäkään en satuttaisi ketään tahallaan! Mutta jos joku "hyökkää mun kimppuun", ni mä hyökkään varmasti takaisin! Onko sulla turvallinen olo Kalat-miehen kanssa?

        Olipa teilläkin varmaan romanttinen ilta. Ootteko olleet kauemminkin yhdessä? Me ollaan vasta muutama kuukausi. Suunnitelmissa olisi kevään ja kesän aikana muuttaa yhteen, mutta vielähän tässä on aikaa kuulostella. En tykkää siitä että hosutaan hirveesti, vaan pitää tosiaan sitten tietää mitä haluaa. Tai ainahan sitä tietty tulee uusia piirteitä esiin toisesta, ja silloinhan sitä oikeastaan kai oppiikin vasta toisen tuntemaan, kun asuu toisen kanssa yhdessä. Ollaanhan me nytkin paljon yhdessä, mutta mulla kun on joskus myöhään töitä, niin silloin ollaan omissamme.

        Yhtenä päivänä tässä mun kalamies siivosi oman asuntonsa, ja oli kyllä siistiä. (Tutut sanoo, että kyllä kannattaa pitää kiinni siitä...) Miten miehistäkin voi löytyä sellaisia piirteitä, mutta hyvä kun löytyy. Minusta sen sijaan ei aina välttämättä uskoisi, että olen kovin järjestelmällinen tai siisti.

        Minun kalamies ei niin hirveesti ole kiinnostunut horoskoopeista, mutta ollaan joskus suhteen alussa siitäkin juteltu. Kummallisia nämä horoskoopit, kun niitä pitää vaan lukea. Kyllä niistä horoskoopeistakin tietysti saa jotakin viitettä siitä millainen toinen on ja millainen on itse, ja mikä saattaa olla tulevaisuus, mutta kai siihen vaikuttaa monet muutkin seikat, kuin luonteenpiirteet, että sitä pysytään yhdessä.


      • Wilma
        SkorppariN kirjoitti:

        Olipa teilläkin varmaan romanttinen ilta. Ootteko olleet kauemminkin yhdessä? Me ollaan vasta muutama kuukausi. Suunnitelmissa olisi kevään ja kesän aikana muuttaa yhteen, mutta vielähän tässä on aikaa kuulostella. En tykkää siitä että hosutaan hirveesti, vaan pitää tosiaan sitten tietää mitä haluaa. Tai ainahan sitä tietty tulee uusia piirteitä esiin toisesta, ja silloinhan sitä oikeastaan kai oppiikin vasta toisen tuntemaan, kun asuu toisen kanssa yhdessä. Ollaanhan me nytkin paljon yhdessä, mutta mulla kun on joskus myöhään töitä, niin silloin ollaan omissamme.

        Yhtenä päivänä tässä mun kalamies siivosi oman asuntonsa, ja oli kyllä siistiä. (Tutut sanoo, että kyllä kannattaa pitää kiinni siitä...) Miten miehistäkin voi löytyä sellaisia piirteitä, mutta hyvä kun löytyy. Minusta sen sijaan ei aina välttämättä uskoisi, että olen kovin järjestelmällinen tai siisti.

        Minun kalamies ei niin hirveesti ole kiinnostunut horoskoopeista, mutta ollaan joskus suhteen alussa siitäkin juteltu. Kummallisia nämä horoskoopit, kun niitä pitää vaan lukea. Kyllä niistä horoskoopeistakin tietysti saa jotakin viitettä siitä millainen toinen on ja millainen on itse, ja mikä saattaa olla tulevaisuus, mutta kai siihen vaikuttaa monet muutkin seikat, kuin luonteenpiirteet, että sitä pysytään yhdessä.

        Joo, no me ollaan oltu nyt jotain neljä kuukautta yhdessä ja tarkotusena ois muuttaa syksyllä yhteen.

        En minäkään kyllä paljoa horoskoopeista perusta mutta kyllä mä ne silti aina luen jos ne silmiin osuu. En usko että mikään suhde on horoskoopeista kiinni! Paitsi jos antaa huonojen ennustusten pilata sen..

        Niin, no sikäli kun mä Kalat-ihmisiä tunnen, me ei olla siistejä. Se on hienoo jos sun miehestä se piirre löytyy! Mulla ei oo ku ihan vähän tota siisteyden tajua. :( Noh, sekin johtuu varmaan laiskuudesta.. Kun ei sitä kertakaikkiaan jaksa laittaa tavaroita omille paikoilleen tai alkaa imuroida! Mutta sillon ku mä alan siivota ni kaikki onkin sitten niin siistiä ettei siistimpää vois ollakkaan! Ykskään koriste-esinekkään ei saa olla vinossa!


      • SkorppioN
        Wilma kirjoitti:

        Joo, no me ollaan oltu nyt jotain neljä kuukautta yhdessä ja tarkotusena ois muuttaa syksyllä yhteen.

        En minäkään kyllä paljoa horoskoopeista perusta mutta kyllä mä ne silti aina luen jos ne silmiin osuu. En usko että mikään suhde on horoskoopeista kiinni! Paitsi jos antaa huonojen ennustusten pilata sen..

        Niin, no sikäli kun mä Kalat-ihmisiä tunnen, me ei olla siistejä. Se on hienoo jos sun miehestä se piirre löytyy! Mulla ei oo ku ihan vähän tota siisteyden tajua. :( Noh, sekin johtuu varmaan laiskuudesta.. Kun ei sitä kertakaikkiaan jaksa laittaa tavaroita omille paikoilleen tai alkaa imuroida! Mutta sillon ku mä alan siivota ni kaikki onkin sitten niin siistiä ettei siistimpää vois ollakkaan! Ykskään koriste-esinekkään ei saa olla vinossa!

        Kyllä mun kalamies on ihan siisteysintoilija, mutta hän on luultavasti omannut sen kotoaan vanhempiensa tavoista, sielläkin on aina siistiä, ja tietyt siivoustavat. Sekään ei siis ole välttämättä horoskoopista kiinni.

        Minä olen aikalailla samanlainen kuin sinä. En ole niinkään siisteydestä kovinkaan tarkka (ainakaan ennen ollut), mutta kun rupean sitten siivoamaan, niin sen jälkeen kyllä on siistiä ja kaikki pitää olla just kohdillaan ja oikeassa kulmassa. Nykyään huolehdin kyllä siivoamisesta ja siisteydestä paremmin, kun mun kaveri aina huomauttelee siitä ja kyllä se on tietysti kivempaa olla kun on siistiä.

        Mekin ollaan oltu siinä neljä kuukautta yhdessä, ja aiotaan näillä näkymin keväällä koulujen loputtua muuttaa yhteiseen asuntoon.

        On se kyllä jännä miten suhdekin voi koko ajan muuttua ja siitä tulee aina vaan rennompi, eikä toista jännitä eikä pelkää, että jos vahingossa sanoo väärin niin toinen jättäisi heti. Luottamuksen syntyminen vie aikaa, mutta tuntuu siltä, että päivä päivältä enemmän sitä vaan luottaa toiseen. En tiedä kyllä sitten miten kestäisin jos hän pettäisi minua jotenkin, mutta ei kai sitä pidä etukäteen miettiäkään. Se olisi aika ikävä tunne. Minäkin pystyn vielä jotenkin tuntemaan, ettei mun ystävä vielä täysin luota muhun, mutta siitä se kehittyy.


      • Wilma
        SkorppioN kirjoitti:

        Kyllä mun kalamies on ihan siisteysintoilija, mutta hän on luultavasti omannut sen kotoaan vanhempiensa tavoista, sielläkin on aina siistiä, ja tietyt siivoustavat. Sekään ei siis ole välttämättä horoskoopista kiinni.

        Minä olen aikalailla samanlainen kuin sinä. En ole niinkään siisteydestä kovinkaan tarkka (ainakaan ennen ollut), mutta kun rupean sitten siivoamaan, niin sen jälkeen kyllä on siistiä ja kaikki pitää olla just kohdillaan ja oikeassa kulmassa. Nykyään huolehdin kyllä siivoamisesta ja siisteydestä paremmin, kun mun kaveri aina huomauttelee siitä ja kyllä se on tietysti kivempaa olla kun on siistiä.

        Mekin ollaan oltu siinä neljä kuukautta yhdessä, ja aiotaan näillä näkymin keväällä koulujen loputtua muuttaa yhteiseen asuntoon.

        On se kyllä jännä miten suhdekin voi koko ajan muuttua ja siitä tulee aina vaan rennompi, eikä toista jännitä eikä pelkää, että jos vahingossa sanoo väärin niin toinen jättäisi heti. Luottamuksen syntyminen vie aikaa, mutta tuntuu siltä, että päivä päivältä enemmän sitä vaan luottaa toiseen. En tiedä kyllä sitten miten kestäisin jos hän pettäisi minua jotenkin, mutta ei kai sitä pidä etukäteen miettiäkään. Se olisi aika ikävä tunne. Minäkin pystyn vielä jotenkin tuntemaan, ettei mun ystävä vielä täysin luota muhun, mutta siitä se kehittyy.

        Olen täysin samaa mieltä tuossa "suhteen kehittymis"-asiassa! Minäkin olen monesti miettinyt että mitä tapahtuisi jos minun Skorpioni pettäisi minua.. En varmastikkaan pystyisi enää jatkamaan suhdetta, vaikka häntä kovasti rakastankin! Luottamus on minusta suhteen tärkeimpiä asioita! Olen kyllä 99%:n varma ettei hän tekisi sitä. Teidän horoskoopissannekin lukee ettette missään nimessä pettäisi rakastamaanne ihmistä. Uskon sitä, vaikka kaikki asiat eivät olekkaan horoskoopista kiinni. Jotenkin vaan huomaan sen hänestä, ettei hän ikimaailmassa tekisi sitä minulle!

        Mikäli kultasi on yhtään kalatmainen ja horoskooppeihin ja omaan (tosin melko lyhyeen) elämänkokemukseeni on luottamista, ei myöskään hän ole ihminen joka pettäisi. Meissä on tietenkin eroavaisuuksia.. En tahdo masentaa!

        Luotatko sinä täysin Kalat-mieheesi? Luuletko että hänestä olisi pettämään? Jos ei mene liian henkilökohtaiseksi, kysyisin, rakastatko sinä häntä ja mistä voit olla varma että se on rakkautta?


      • SkorppioN
        Wilma kirjoitti:

        Olen täysin samaa mieltä tuossa "suhteen kehittymis"-asiassa! Minäkin olen monesti miettinyt että mitä tapahtuisi jos minun Skorpioni pettäisi minua.. En varmastikkaan pystyisi enää jatkamaan suhdetta, vaikka häntä kovasti rakastankin! Luottamus on minusta suhteen tärkeimpiä asioita! Olen kyllä 99%:n varma ettei hän tekisi sitä. Teidän horoskoopissannekin lukee ettette missään nimessä pettäisi rakastamaanne ihmistä. Uskon sitä, vaikka kaikki asiat eivät olekkaan horoskoopista kiinni. Jotenkin vaan huomaan sen hänestä, ettei hän ikimaailmassa tekisi sitä minulle!

        Mikäli kultasi on yhtään kalatmainen ja horoskooppeihin ja omaan (tosin melko lyhyeen) elämänkokemukseeni on luottamista, ei myöskään hän ole ihminen joka pettäisi. Meissä on tietenkin eroavaisuuksia.. En tahdo masentaa!

        Luotatko sinä täysin Kalat-mieheesi? Luuletko että hänestä olisi pettämään? Jos ei mene liian henkilökohtaiseksi, kysyisin, rakastatko sinä häntä ja mistä voit olla varma että se on rakkautta?

        Luottamus on tärkeää parisuhteessa. Ei kenenkään ole hyvä olla jos toinen aina epäilee. Mutta on myös niin, että jos suhteessa ei ole hyvä olla eikä uskalla tehdä sille mitään, niin on riski, että pettää toista. Vaikka ei koskaan ollutkaan ajatellut, että niin tekisi, niin jos on huono olo, niin silloin saattaa syyllistyä siihenkin. Se on mitä minä olen lukenut aiheesta.

        Se on kyllä tosi väärin, mutta toisaalta ymmärrettävää. Tällä hetkellä, kun meilläkin on asiat ihan hyvin, en hyväksyisi pettämistä. Tietysti pitää pyrkiä olemaan hyvä toiselle, ettei siihen olisi aihettakaan. Niin minä ajattelen. Ei kai kenelläkään ole parisuhteeseen sitoutuessaan päämääränä pettää. Silloin yleensä suhteet päättyy, huomataan ettei yhdessä ollutkaan niin kivaa, kasvetaan erilleen. Suhteeseen pitää panostaa, joskus pitää itse joustaa aikatauluista ym. ja pysähtyä tarkastelemaan miten suhde voi. Jos molemmat haluavat suhteen onnistuvan niin silloin se voi toimia.

        Rakkaudesta. Luulen ainakin, että minun ja kalamieheni välillä on jo rakkautta. Tuntuu niin haikealta olla erillään, ja yhdessäoleminen tuntuu normaalilta. En ole ennen parisuhteessa ollut niin ei sitä tiedä. Kyllä me sanotaan toisillemme, että rakastetaan ja tykätään toisistamme ja suunnitellaan ja ajatellaan tulevaisuutta. Kai se on silloin rakkautta.


      • Wilma
        SkorppioN kirjoitti:

        Luottamus on tärkeää parisuhteessa. Ei kenenkään ole hyvä olla jos toinen aina epäilee. Mutta on myös niin, että jos suhteessa ei ole hyvä olla eikä uskalla tehdä sille mitään, niin on riski, että pettää toista. Vaikka ei koskaan ollutkaan ajatellut, että niin tekisi, niin jos on huono olo, niin silloin saattaa syyllistyä siihenkin. Se on mitä minä olen lukenut aiheesta.

        Se on kyllä tosi väärin, mutta toisaalta ymmärrettävää. Tällä hetkellä, kun meilläkin on asiat ihan hyvin, en hyväksyisi pettämistä. Tietysti pitää pyrkiä olemaan hyvä toiselle, ettei siihen olisi aihettakaan. Niin minä ajattelen. Ei kai kenelläkään ole parisuhteeseen sitoutuessaan päämääränä pettää. Silloin yleensä suhteet päättyy, huomataan ettei yhdessä ollutkaan niin kivaa, kasvetaan erilleen. Suhteeseen pitää panostaa, joskus pitää itse joustaa aikatauluista ym. ja pysähtyä tarkastelemaan miten suhde voi. Jos molemmat haluavat suhteen onnistuvan niin silloin se voi toimia.

        Rakkaudesta. Luulen ainakin, että minun ja kalamieheni välillä on jo rakkautta. Tuntuu niin haikealta olla erillään, ja yhdessäoleminen tuntuu normaalilta. En ole ennen parisuhteessa ollut niin ei sitä tiedä. Kyllä me sanotaan toisillemme, että rakastetaan ja tykätään toisistamme ja suunnitellaan ja ajatellaan tulevaisuutta. Kai se on silloin rakkautta.

        Viisaita ajatuksia..

        Meillä ei mene juuri nyt oikein hyvin. On vaikeaa olla parisuhteessa jossa ikä vaikuttaa tekemisiimme eri tavoin. Ollaan harkittu pientä taukoa, mutta onko se sitten "normaalia" tässä vaiheessa suhdetta.. Joskus tuntuu vain siltä, että olenkohan valmis jo tässä iässä elämään koko loppu elämäni saman ihmisen kanssa? Olisiko minulla vielä paljon koettavaa ilman miestä? Olen kyllä varma, että jos jonkun kanssa niin tämän miehen!

        Ollaan tultu siihen tulokseen ettei tulevaisuutta saa liiaksi suunnitella etukäteen. Se vain saa helposti ahdistuksen kalvamaan mieltä, että onkohan tämä se oikea..

        Tunteet on nyt aivan sekaisin. En oikeen itsekkään tiedä, että mitä tässä "höpötän".. :)


      • SkorppioN
        Wilma kirjoitti:

        Viisaita ajatuksia..

        Meillä ei mene juuri nyt oikein hyvin. On vaikeaa olla parisuhteessa jossa ikä vaikuttaa tekemisiimme eri tavoin. Ollaan harkittu pientä taukoa, mutta onko se sitten "normaalia" tässä vaiheessa suhdetta.. Joskus tuntuu vain siltä, että olenkohan valmis jo tässä iässä elämään koko loppu elämäni saman ihmisen kanssa? Olisiko minulla vielä paljon koettavaa ilman miestä? Olen kyllä varma, että jos jonkun kanssa niin tämän miehen!

        Ollaan tultu siihen tulokseen ettei tulevaisuutta saa liiaksi suunnitella etukäteen. Se vain saa helposti ahdistuksen kalvamaan mieltä, että onkohan tämä se oikea..

        Tunteet on nyt aivan sekaisin. En oikeen itsekkään tiedä, että mitä tässä "höpötän".. :)

        Sellainen kuva minulla on, että olet aika nuori, niin kuin olen minäkin. Olisihan sitä varmasti yksinkin kaikenlaista koettavaa ja kannattaa sitäkin vaihtoehtoa miettiä. Voihan sitä pitää vähän välimatkaa. En vain tiedä.?, kun me alettiin olla yhdessä mun kaverin kanssa, hänelle oli tärkeää, että nähtiin aina kun oli mahdollista, minua se vähän ahdistikin välillä, ja olisin halunnut vähän pitää enemmän väliä, kun se oli niin uutta minulle. En tiedä siis olisiko meidän suhde voinut kehittyä tällaiseksi, jos me olisimme olleet vieläkin enemmän erossa toisistamme. Joskus ehkä erillään oleminen saattaa etäännyttää liikaa, mutta joskus se voi taas tuoda lähemmäksi.

        Voihan sitä pientä välimatkaa pitää, se saattaa selkiyttää ajatuksia. Minä en kuitenkaan halua enää elää yksin. Olen sen ikäinen, että olen jo kokenut yksin olemisen, ja se toisaalta antaa vapautta, mutta kaverin kanssa on kivempaa ja se on minusta luonnollista, että jossakin vaiheessa sitoudutaan ja ollaan sitten yhdessä.

        On niitä ongelmia ollut minullakin ja olen useasti miettinyt laittaako välit poikki, olen pari kertaa antanut lähtöpassit, kun en ole ollut varma, että toinen haluaa sitä samaa kun minäkin. Nyt sen sijaan voin jo luottaa siihen, ettei meidän suhde helposti säry.

        Sitten on myös sellainen asia, että vaikka siinä toisessa on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, niin ei ne katoa mihinkään kaveria vaihtamalla. Samat asiat tulee vaan uudestaan koettua, tutustumisen ihanuudet ym. Minusta on jotenkin kiva löytää lähes päivittäin jotakin uusia piirteitä kaverista.

        Ei minun kalamiehessä kuitenkaan ole mitään erityisen huonoja piirteitä: aluksi oli vaikea hyväksyä se, että hän ei näytä tunteita kaikkien ihmisten nähden, mikä meinasi minut saada jättämään hänet. Nyt olen kuitenkin tottunut siihen, ja tiedän että hän välittää minusta vaikkei sitä näytäkään kaikille.

        Minun kulta on myös hyvin komea ja siisti kuten olen kertonut. En koskaan haluaisi erota hänestä. Olen kyllä välillä hyvin mustasukkainen hänestä, mutta en sitä näytä hänelle tai en tiedä - on hän saattanut huomatakin sen.

        Kuitenkin, kannattaa miettiä, mikä se olisi se paras vaihtoehto. Suhteissa tulee väistämättä myös huonoja aikoja, mutta niistäkin voi selvitä. On jokaisen oma asia haluaako olla yksin, nuorille vaan on joskus hyväkin kokea yksin elämisen ihanuudet, mutta minusta on kivempi olla kun on kaveri lähellä.


      • Wilma
        SkorppioN kirjoitti:

        Sellainen kuva minulla on, että olet aika nuori, niin kuin olen minäkin. Olisihan sitä varmasti yksinkin kaikenlaista koettavaa ja kannattaa sitäkin vaihtoehtoa miettiä. Voihan sitä pitää vähän välimatkaa. En vain tiedä.?, kun me alettiin olla yhdessä mun kaverin kanssa, hänelle oli tärkeää, että nähtiin aina kun oli mahdollista, minua se vähän ahdistikin välillä, ja olisin halunnut vähän pitää enemmän väliä, kun se oli niin uutta minulle. En tiedä siis olisiko meidän suhde voinut kehittyä tällaiseksi, jos me olisimme olleet vieläkin enemmän erossa toisistamme. Joskus ehkä erillään oleminen saattaa etäännyttää liikaa, mutta joskus se voi taas tuoda lähemmäksi.

        Voihan sitä pientä välimatkaa pitää, se saattaa selkiyttää ajatuksia. Minä en kuitenkaan halua enää elää yksin. Olen sen ikäinen, että olen jo kokenut yksin olemisen, ja se toisaalta antaa vapautta, mutta kaverin kanssa on kivempaa ja se on minusta luonnollista, että jossakin vaiheessa sitoudutaan ja ollaan sitten yhdessä.

        On niitä ongelmia ollut minullakin ja olen useasti miettinyt laittaako välit poikki, olen pari kertaa antanut lähtöpassit, kun en ole ollut varma, että toinen haluaa sitä samaa kun minäkin. Nyt sen sijaan voin jo luottaa siihen, ettei meidän suhde helposti säry.

        Sitten on myös sellainen asia, että vaikka siinä toisessa on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, niin ei ne katoa mihinkään kaveria vaihtamalla. Samat asiat tulee vaan uudestaan koettua, tutustumisen ihanuudet ym. Minusta on jotenkin kiva löytää lähes päivittäin jotakin uusia piirteitä kaverista.

        Ei minun kalamiehessä kuitenkaan ole mitään erityisen huonoja piirteitä: aluksi oli vaikea hyväksyä se, että hän ei näytä tunteita kaikkien ihmisten nähden, mikä meinasi minut saada jättämään hänet. Nyt olen kuitenkin tottunut siihen, ja tiedän että hän välittää minusta vaikkei sitä näytäkään kaikille.

        Minun kulta on myös hyvin komea ja siisti kuten olen kertonut. En koskaan haluaisi erota hänestä. Olen kyllä välillä hyvin mustasukkainen hänestä, mutta en sitä näytä hänelle tai en tiedä - on hän saattanut huomatakin sen.

        Kuitenkin, kannattaa miettiä, mikä se olisi se paras vaihtoehto. Suhteissa tulee väistämättä myös huonoja aikoja, mutta niistäkin voi selvitä. On jokaisen oma asia haluaako olla yksin, nuorille vaan on joskus hyväkin kokea yksin elämisen ihanuudet, mutta minusta on kivempi olla kun on kaveri lähellä.

        Ei, kyllä minäkin haluan jatkaa ja minustakin on kivempi että se oma kulta on siinä omassa kainalossa! Tulee vain väliin näitä hetkiä jolloin kaikki vähän mietityttää.. Ihan normaalia kaiketi. :)

        Minun neuvoni sinulle olisi että kertoisit tästä mustasukkaisuudesta kullallesi! Itse olen hirveän mustasukkainen ja suhteemme alkuvaiheessa en tohtinut kertoa tätä kullalleni. Mutta joka "mustasukkaisuus-kohtauksen" jälkeen alkoi vaan tuntua pahemmalta ja pahemmalta. Kun sain loppujen lopuksi purettua sydäntäni kullalleni, oli minun paljon helpompi olla ja hyväksyä kaikki, minkä takia aikaisemmin olin mustasukkainen.

        Minunkin kultani on erittäin komea ja mukava, joten ei siltikään ole helppoa olla olematta mustasukkainen. Elämä kasvattaa, niinhän sitä sanotaan. Pikku hiljaa alan uskoa tuohon väitteeseen. :)

        Asiasta toiseen.. On ikävää kun tuo kevät otti takapakkia.. :D


      • SkorppioN
        Wilma kirjoitti:

        Ei, kyllä minäkin haluan jatkaa ja minustakin on kivempi että se oma kulta on siinä omassa kainalossa! Tulee vain väliin näitä hetkiä jolloin kaikki vähän mietityttää.. Ihan normaalia kaiketi. :)

        Minun neuvoni sinulle olisi että kertoisit tästä mustasukkaisuudesta kullallesi! Itse olen hirveän mustasukkainen ja suhteemme alkuvaiheessa en tohtinut kertoa tätä kullalleni. Mutta joka "mustasukkaisuus-kohtauksen" jälkeen alkoi vaan tuntua pahemmalta ja pahemmalta. Kun sain loppujen lopuksi purettua sydäntäni kullalleni, oli minun paljon helpompi olla ja hyväksyä kaikki, minkä takia aikaisemmin olin mustasukkainen.

        Minunkin kultani on erittäin komea ja mukava, joten ei siltikään ole helppoa olla olematta mustasukkainen. Elämä kasvattaa, niinhän sitä sanotaan. Pikku hiljaa alan uskoa tuohon väitteeseen. :)

        Asiasta toiseen.. On ikävää kun tuo kevät otti takapakkia.. :D

        Sitähän se mustasukkaisuus on. Ja sitä miettii, että missä menee sitten se raja, että onko se jo lähellä pettämistä.

        Minunkin kaverillani on niin poika- kuin tyttökavereita, ovat samalla luokalla, ja ne kyllä juttelevat keskenään kaikenlaisista asioista. Olen kerran ollut hyvin mustasukkainen, kun olen nähnyt kaverini juttelevan saman luokan tytön kanssa, ja heillä tuntui olevan hyvin hauskaakin. Sitten samana iltana tämä mun kaveri vielä kertoili, mitä he olivat jutelleet, niin kyllä kävi mielessä että eikö hän ajattele muuta kuin vaan häntä. En oikein tiedä mitä ajatella siitä, mutta minua se vähän koski.

        Annoin sen toistaiseksi olla ja yritin olla ajattelematta koko asiaa. Väistämättä tuli kuitenkin ajatuksia, että mitä jos ja mitä jos... En minä kuitenkaan sen takia suhdetta lopeta. Pitäähän niitä kavereita olla.

        Ehkä olet siinä oikeassa, että minun pitäisi puhua tästä mustasukkaisuudesta hänen kanssaan, mutta minä olen sen ajatellut niin, että ei siinä pitäisi olla mitään väärää, ja on ihan normaalia olla mustasukkainen toisesta. Sitä ei saa vaan päästää liiaksi valloilleen. Muutenhan sitä ei kohta uskoisi enää mitä toinen sanoo, ja vain epäilisi kaikkea. Kyllä sen verran pitää toista kohtaan osoittaa luottamusta. Ei parisuhteesta ja yhdessä elämisestä tule muuten mitään.

        Kyllä minä varmasti puhun hänelle mustasukkaisuudesta, jos siihen on enemmän aihetta, mutta tuonkertainen oli enemmänkin minun omia pelkoja ja luuloja, enkä minä halua kieltääkään häntä olemasta kavereidensa kanssa. Joskus on ihan hyvä olla puhumatta, vaikka asia vaivaisikin. Kyllä se mustasukkaisuus meni nopeasti ohi. Nukkumaan mennessä olin vähän allapäin, mutta seuraava päivä olikin kuin mikään ei olisi koskaan vaivannutkaan mieltä.

        Joo, onhan se ihan normaalia, että välillä miettii asioita, ja pohdiskelee, että millaistahan elämä olisi jos tekisinkin niin tai näin. Hyvä, että olet tullut siihen päätökseen kuin olet tullut. Pitkällä aikavälillä sellaisessa epävarmuudessa ei ole kiva olla.

        :) Ja onhan se kivempi olla, kun on se oma rakas vieressä, ja voi kertailla yhdessä päivän tapahtumia ja sen semmoista... suunnitella vaikka tulevaisuutta, jos haluaa.

        Niin, äskenhän vielä näytti siltä, että olisi se kevätkin jo koittamassa. Ainahan se vaan kyllä tekee sen, että tulee se ainainen takatalvi. Jospas se vaikka piakkoin vähän kirkastuisi kohta puoliin. Lämmintä kyllä nyt on silleen ettei ulkona kuitenkaan palella, vaikka kyllä sitä vieläkin pitää vaan laittaa paljon päälle. Ei uskalla ihan vähissä vaatteissa lähteä ulos.

        Tuosta tulikin mieleen, että liikkuuko kalat aina vähemmissä vaatteissa kuin skorpionit? Minä ainakin laitan aina riittävästi vaatetta, mutta mun kaveri ei paljon kyllä kylmyydestä piittaa - ainakaan niin paljon kuin minä.


      • Wilma
        SkorppioN kirjoitti:

        Sitähän se mustasukkaisuus on. Ja sitä miettii, että missä menee sitten se raja, että onko se jo lähellä pettämistä.

        Minunkin kaverillani on niin poika- kuin tyttökavereita, ovat samalla luokalla, ja ne kyllä juttelevat keskenään kaikenlaisista asioista. Olen kerran ollut hyvin mustasukkainen, kun olen nähnyt kaverini juttelevan saman luokan tytön kanssa, ja heillä tuntui olevan hyvin hauskaakin. Sitten samana iltana tämä mun kaveri vielä kertoili, mitä he olivat jutelleet, niin kyllä kävi mielessä että eikö hän ajattele muuta kuin vaan häntä. En oikein tiedä mitä ajatella siitä, mutta minua se vähän koski.

        Annoin sen toistaiseksi olla ja yritin olla ajattelematta koko asiaa. Väistämättä tuli kuitenkin ajatuksia, että mitä jos ja mitä jos... En minä kuitenkaan sen takia suhdetta lopeta. Pitäähän niitä kavereita olla.

        Ehkä olet siinä oikeassa, että minun pitäisi puhua tästä mustasukkaisuudesta hänen kanssaan, mutta minä olen sen ajatellut niin, että ei siinä pitäisi olla mitään väärää, ja on ihan normaalia olla mustasukkainen toisesta. Sitä ei saa vaan päästää liiaksi valloilleen. Muutenhan sitä ei kohta uskoisi enää mitä toinen sanoo, ja vain epäilisi kaikkea. Kyllä sen verran pitää toista kohtaan osoittaa luottamusta. Ei parisuhteesta ja yhdessä elämisestä tule muuten mitään.

        Kyllä minä varmasti puhun hänelle mustasukkaisuudesta, jos siihen on enemmän aihetta, mutta tuonkertainen oli enemmänkin minun omia pelkoja ja luuloja, enkä minä halua kieltääkään häntä olemasta kavereidensa kanssa. Joskus on ihan hyvä olla puhumatta, vaikka asia vaivaisikin. Kyllä se mustasukkaisuus meni nopeasti ohi. Nukkumaan mennessä olin vähän allapäin, mutta seuraava päivä olikin kuin mikään ei olisi koskaan vaivannutkaan mieltä.

        Joo, onhan se ihan normaalia, että välillä miettii asioita, ja pohdiskelee, että millaistahan elämä olisi jos tekisinkin niin tai näin. Hyvä, että olet tullut siihen päätökseen kuin olet tullut. Pitkällä aikavälillä sellaisessa epävarmuudessa ei ole kiva olla.

        :) Ja onhan se kivempi olla, kun on se oma rakas vieressä, ja voi kertailla yhdessä päivän tapahtumia ja sen semmoista... suunnitella vaikka tulevaisuutta, jos haluaa.

        Niin, äskenhän vielä näytti siltä, että olisi se kevätkin jo koittamassa. Ainahan se vaan kyllä tekee sen, että tulee se ainainen takatalvi. Jospas se vaikka piakkoin vähän kirkastuisi kohta puoliin. Lämmintä kyllä nyt on silleen ettei ulkona kuitenkaan palella, vaikka kyllä sitä vieläkin pitää vaan laittaa paljon päälle. Ei uskalla ihan vähissä vaatteissa lähteä ulos.

        Tuosta tulikin mieleen, että liikkuuko kalat aina vähemmissä vaatteissa kuin skorpionit? Minä ainakin laitan aina riittävästi vaatetta, mutta mun kaveri ei paljon kyllä kylmyydestä piittaa - ainakaan niin paljon kuin minä.

        empä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että horoskooppi-merkki vaikuttaisi vaatetukseen.. itse tosin kuljen yleensä talvisin liian vähissä vaatteissa mutta liekö se sitten horoskooppi-merkissä vai tyhmyydessä. skorpioni, paras kaverini, kulkee hänkin vähissä vaatteissa.

        vielä tähän mustasukkaisuuten palatakseni.. niin kuin kerroin, olen mustasukkainen helposti ja skorpparini kyllä tietää sen ja yrittää varoa sellaisia tilanteita. mutta jos tällainen epämukava tunne pääsee kuitenkin valloilleen, on minun mahdotonta elää sen kanssa, ellen saa kerrottua sitä kullalleni, tai vaikka edes parhaalle kaverilleni.

        jonkun kanssa siitä kannattaa kuitenkin jutustella! kyllä minä uskon että sinun kaverisi sen ymmärtää täysin. lie vaikka hänelläkin olisi samoja tunteita, joita hän ei ole uskaltanut tunnustaa reaktiotasi peläten ja ne kalvavat häntä ennen kuin saa kerrottua.

        en tarkoita että sinun tulisi alkaa häntä syyttelemään ja kieltämään tapaamasta naispuolisia kavereitaan! kerrot vain hänelle että se tuntui ikävältä, mutta se meni/menee ohi. se helpottaa (ainakin minun kohdalla) kummasti, vaikka sen kummempaa asialle ei tehtäisikään.

        ehkäpä saat päätteeksi kuulla rakkauden tunnustukset ja saat olla varmempi asemastasi hänen sydämmessään.

        tärkeintä on nyt kuitenkin ettet vähättele sitä mitä tunnet! jos sinusta tuntuu pahalle, sinulla on sata prosenttinen oikeus kertoa se hänelle! oli sitten kyse mistä tahansa. vaikka asia olisi kuinka lapsellinen, ethän sinä tunteillesi mitään mahda!

        saanko kysyä, minkä ikäisiä te olette? onko teillä ollut mitään vaikeuksia ikäänne liittyen? meillä oli hieman vaikeuksia iän suhteen.. ei tosin mikään suuri ikäero..


      • SkorppioN
        Wilma kirjoitti:

        empä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että horoskooppi-merkki vaikuttaisi vaatetukseen.. itse tosin kuljen yleensä talvisin liian vähissä vaatteissa mutta liekö se sitten horoskooppi-merkissä vai tyhmyydessä. skorpioni, paras kaverini, kulkee hänkin vähissä vaatteissa.

        vielä tähän mustasukkaisuuten palatakseni.. niin kuin kerroin, olen mustasukkainen helposti ja skorpparini kyllä tietää sen ja yrittää varoa sellaisia tilanteita. mutta jos tällainen epämukava tunne pääsee kuitenkin valloilleen, on minun mahdotonta elää sen kanssa, ellen saa kerrottua sitä kullalleni, tai vaikka edes parhaalle kaverilleni.

        jonkun kanssa siitä kannattaa kuitenkin jutustella! kyllä minä uskon että sinun kaverisi sen ymmärtää täysin. lie vaikka hänelläkin olisi samoja tunteita, joita hän ei ole uskaltanut tunnustaa reaktiotasi peläten ja ne kalvavat häntä ennen kuin saa kerrottua.

        en tarkoita että sinun tulisi alkaa häntä syyttelemään ja kieltämään tapaamasta naispuolisia kavereitaan! kerrot vain hänelle että se tuntui ikävältä, mutta se meni/menee ohi. se helpottaa (ainakin minun kohdalla) kummasti, vaikka sen kummempaa asialle ei tehtäisikään.

        ehkäpä saat päätteeksi kuulla rakkauden tunnustukset ja saat olla varmempi asemastasi hänen sydämmessään.

        tärkeintä on nyt kuitenkin ettet vähättele sitä mitä tunnet! jos sinusta tuntuu pahalle, sinulla on sata prosenttinen oikeus kertoa se hänelle! oli sitten kyse mistä tahansa. vaikka asia olisi kuinka lapsellinen, ethän sinä tunteillesi mitään mahda!

        saanko kysyä, minkä ikäisiä te olette? onko teillä ollut mitään vaikeuksia ikäänne liittyen? meillä oli hieman vaikeuksia iän suhteen.. ei tosin mikään suuri ikäero..

        Me ollaan hieman parinkymmenen paremmalla puolella eli vähän sen yli. Poikaystäväni on pari vuotta minua vanhempi. Ei meillä ikä ole vaikuttanut suhteeseen. On luonnollista näin niin kuin meillä on, että mies on vähän vanhempi. En helposti lähtisi ehkä nuoremman kanssa yrittämään rakentaa pitkäaikaista suhdetta - kyllä miehen pitää olla yli kahdenkymmenen.

        Onkos teillä sitten mitenkä päin. Oletko itse vanhempi, vai onko teillä enemmänkin ikäeroa. Minulla on eräs tuttu. Hän on 28v. nainen ja hänellä on 4 vuotta nuorempi poikaystävä. Hyvin heidän suhde on toiminut vaikka ikä on näin päin. Mies oli 19 kun tapasivat, mutta hyvin järkevä ja vastuuntuntoinen vaikka olikin vielä nuori. On niitä erilaisia ihmisiä, mutta yleensä miehet ovat vielä aika lapsia sen ikäisinä.

        Mustasukkaisuudesta. Kerroin nyt kaverilleni inhottavasta mustasukkaisuudesta. Kyllä se aika lailla helpottikin. Oli hän sen jo huomannut, mutta ei vain halunnut sanoa. Sitten me puhuttiin kaikista asioista ja tästä mustasukkaisuudesta, ja tuntui jotenkin kuin jokin sellainen muuri olisi taas poissa meidän väliltä. Kyllä siitä oli ihan hyvä puhua. Sitten oli helpompi puhua kaikista muistakin asioista. Mistäs te yleensä juttelette ja huomaako teistä, että toinen olisi kovempi puhumaan?


      • Wilma
        SkorppioN kirjoitti:

        Me ollaan hieman parinkymmenen paremmalla puolella eli vähän sen yli. Poikaystäväni on pari vuotta minua vanhempi. Ei meillä ikä ole vaikuttanut suhteeseen. On luonnollista näin niin kuin meillä on, että mies on vähän vanhempi. En helposti lähtisi ehkä nuoremman kanssa yrittämään rakentaa pitkäaikaista suhdetta - kyllä miehen pitää olla yli kahdenkymmenen.

        Onkos teillä sitten mitenkä päin. Oletko itse vanhempi, vai onko teillä enemmänkin ikäeroa. Minulla on eräs tuttu. Hän on 28v. nainen ja hänellä on 4 vuotta nuorempi poikaystävä. Hyvin heidän suhde on toiminut vaikka ikä on näin päin. Mies oli 19 kun tapasivat, mutta hyvin järkevä ja vastuuntuntoinen vaikka olikin vielä nuori. On niitä erilaisia ihmisiä, mutta yleensä miehet ovat vielä aika lapsia sen ikäisinä.

        Mustasukkaisuudesta. Kerroin nyt kaverilleni inhottavasta mustasukkaisuudesta. Kyllä se aika lailla helpottikin. Oli hän sen jo huomannut, mutta ei vain halunnut sanoa. Sitten me puhuttiin kaikista asioista ja tästä mustasukkaisuudesta, ja tuntui jotenkin kuin jokin sellainen muuri olisi taas poissa meidän väliltä. Kyllä siitä oli ihan hyvä puhua. Sitten oli helpompi puhua kaikista muistakin asioista. Mistäs te yleensä juttelette ja huomaako teistä, että toinen olisi kovempi puhumaan?

        Hei! Kyllä meilläkin on niin päin että minä olen paria vuotta nuorempi ja hyvä niin. En itsekkään osaisi kuvitella että seurustelisin nuoremman jätkän kanssa. Niin kuin sanoit, miehet tahtovat olla lapsellisempia ja kypsymättömämiä.

        Toinen jännä asia on että en osaisi olla minua lyhyemmän miehen kanssa. Kyllähän niitäkin suhteita on ja ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta itselleni en vain osaisi kuvitella.. Jotenkin en vain tunne oloani silloin turvalliseksi ja minusta se on jollain lailla tärkeää. Miten teillä on nämä pituusero asiat? Meillä on n. 26cm pituuseroa. Se on kyllä jo aika paljon. :)

        Hyvä että asiat selkenivät!

        Kyllä minä olen varmastikkin kovempi puhumaan asiat selviksi ja miltä tuntuu. yleensäkkin juttelemme kaikesta. Me pidetään hirveästi juttelemisesta ja asioiden halki puhumisesta. Eipähän tarvitse niin paljoa huutaa vaikka onhan sekin hyväksi aina välillä. Yleensä keskustellaan meidän yhteisestä tulevaisuudesta ja suhteestamme.

        Puhutteko te paljon? Minulla on ollut jo iät ja ajat tuolla alitajunnassa sellainen visio, että minun ja tulevan elämänkumppanini on pystyttävä puhumaan. Se on ollut minulle aina jotenkin tärkeää seurustellessa. Olen saanut sellaisen kasvatuksen kotona äidiltäni. Hän ei koskaan huuda, eikä hänen kotonaan kun hän oli lapsi, selvitetty asioita huutamalla ja minusta se on hienoa. sitäpaitsi minun kanssani ei varmaankaan voisi elää jos ei pystyisi puhumaan. :)

        Nyt alkavat jo lumet olla poistumassa. Tiet ovat sulat ja minusta se on aina kaikkein paras kevään tulon merkki. :)

        aurinkoisiä päiviä teille!


    • milppa

      syntynyt 03.03.. oletko sinäkin?

      • Wilma

        Olen kyllä! Mahtava päivä syntyä! Melkeinpä aina hiihtoloma. :D Ootko minkälainen persoona? Onnee sulle!


    • kala1

      joo mä oon syntynyt samana päivänä ja se on siistiiiiiiiii!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • Kalatar

      syntynyt sinä päivänä..eli huomenna pitää lähetä onnittelu reissulle..onnea sullekkin!!

      • Wilma

        Kiitos!


    • jepsistä

      Jepp, 3.3. on paras päivä syntyä ;) Hyvää synttäriä muillekin!

    • Nooru

      Mä oon syntyny juuri tuona päivänä (itseasiassa siis tänään) ja klo:17.15 !!! Onnea :D !

    • JoutsenonQueen

      Tääl kans yksi syntynyt 3.3. vuodelt tosin 2003 xD

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      144
      2397
    2. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      178
      1451
    3. Rita syyttää muita "virheistään"

      Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui
      Kotimaiset julkkisjuorut
      98
      1206
    4. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      72
      1177
    5. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      98
      1145
    6. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1092
    7. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      96
      1045
    8. Jos saisit nainen vielä pudotettua 20 kiloa?

      Niin voitaisiin katsella uudestaan.
      Ikävä
      49
      1007
    9. Niiiiin pihkassa

      Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil
      Ikävä
      39
      970
    10. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      72
      911
    Aihe