Kokemuksia tauosta parisuhteessa?

Oltiin seutusteltu 7 vuotta, jolloin taas yhden riidan jälkeen poikaystäväni sanoi, ettei jaksa enää olla kanssani. Otin seuraavana päivänä puhelimen käteen ja ryhdyin hankkimaan omaa asuntoa ja sainkin sellaisen melko pian. Jälkikäteen poikakaverini sanoi, ettei hän ihan tosissaan ollut mutta olin itsekin kyllästynyt ainaiseen taisteluun.

Muutaman yksin asutun vkon jälkeen ruvettiin taas soittelemaan ja 'kyläilemään' toistemme luona. Tuli puhuttua kaikki hyvät ja pahat asiat, jotka suhteessa pännisi tai oli hyvin. Tämän jälkeen ruvettiin ns. seurustelemaan uudelleen 'puhtaalta' pöydältä. Oli itsellekin hyvä huomata ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Muutimme takaisin yhteen noin vuoden sisällä. Nyt olemme olleet yhdessä (yhteensä) jo yli 15 vuotta ja edelleen hyvin onnellisesti. Suhteemme muuttui todella parempaan suuntaan pienen tauon jälkeen. Olimme molemmat hyvin nuoria (ja lapsellisia), kun aloimme seurustelemaan. Uudelleen 'aloituksen' jälkeen olimme 'aikuisessa' suhteessa aloitimme kuten yllä sanoin 'puhtaalta' pöydältä, tämä luultavasti oli syy joka pelasti suhteemme.

I♥westie kirjoitti:

Oltiin seutusteltu 7 vuotta, jolloin taas yhden riidan jälkeen poikaystäväni sanoi, ettei jaksa enää olla kanssani. Otin seuraavana päivänä puhelimen käteen ja ryhdyin hankkimaan omaa asuntoa ja sainkin sellaisen melko pian. Jälkikäteen poikakaverini sanoi, ettei hän ihan tosissaan ollut mutta olin itsekin kyllästynyt ainaiseen taisteluun.

Muutaman yksin asutun vkon jälkeen ruvettiin taas soittelemaan ja 'kyläilemään' toistemme luona. Tuli puhuttua kaikki hyvät ja pahat asiat, jotka suhteessa pännisi tai oli hyvin. Tämän jälkeen ruvettiin ns. seurustelemaan uudelleen 'puhtaalta' pöydältä. Oli itsellekin hyvä huomata ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Muutimme takaisin yhteen noin vuoden sisällä. Nyt olemme olleet yhdessä (yhteensä) jo yli 15 vuotta ja edelleen hyvin onnellisesti. Suhteemme muuttui todella parempaan suuntaan pienen tauon jälkeen. Olimme molemmat hyvin nuoria (ja lapsellisia), kun aloimme seurustelemaan. Uudelleen 'aloituksen' jälkeen olimme 'aikuisessa' suhteessa aloitimme kuten yllä sanoin 'puhtaalta' pöydältä, tämä luultavasti oli syy joka pelasti suhteemme.

Lue lisää

Annoitko toisille miehille siinä tauon aikana?

Itseni tekisi mieli alkaa tauolle vain sen takia että haluaisin kokeilla muitakin miehiä mutta pettää en halua.

Nykyinen mieheni on ainoa jonka kanssa olen harrastanut seksiä.

Haluaisin kokeilla ja kokea seksin ihanuutta myös muiden kanssa.

I♥westie kirjoitti:

Oltiin seutusteltu 7 vuotta, jolloin taas yhden riidan jälkeen poikaystäväni sanoi, ettei jaksa enää olla kanssani. Otin seuraavana päivänä puhelimen käteen ja ryhdyin hankkimaan omaa asuntoa ja sainkin sellaisen melko pian. Jälkikäteen poikakaverini sanoi, ettei hän ihan tosissaan ollut mutta olin itsekin kyllästynyt ainaiseen taisteluun.

Muutaman yksin asutun vkon jälkeen ruvettiin taas soittelemaan ja 'kyläilemään' toistemme luona. Tuli puhuttua kaikki hyvät ja pahat asiat, jotka suhteessa pännisi tai oli hyvin. Tämän jälkeen ruvettiin ns. seurustelemaan uudelleen 'puhtaalta' pöydältä. Oli itsellekin hyvä huomata ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Muutimme takaisin yhteen noin vuoden sisällä. Nyt olemme olleet yhdessä (yhteensä) jo yli 15 vuotta ja edelleen hyvin onnellisesti. Suhteemme muuttui todella parempaan suuntaan pienen tauon jälkeen. Olimme molemmat hyvin nuoria (ja lapsellisia), kun aloimme seurustelemaan. Uudelleen 'aloituksen' jälkeen olimme 'aikuisessa' suhteessa aloitimme kuten yllä sanoin 'puhtaalta' pöydältä, tämä luultavasti oli syy joka pelasti suhteemme.

Lue lisää

ei tarvitse toisen mielipiteiden kanssa kulkea ja konoita.

janica....... kirjoitti:

Annoitko toisille miehille siinä tauon aikana?

Itseni tekisi mieli alkaa tauolle vain sen takia että haluaisin kokeilla muitakin miehiä mutta pettää en halua.

Nykyinen mieheni on ainoa jonka kanssa olen harrastanut seksiä.

Haluaisin kokeilla ja kokea seksin ihanuutta myös muiden kanssa.

Lue lisää

Tarkoittaneeko = erotaan, kokeillaan muita miehiä sängyssä ja palataan yhteen (tai sitten ei)?

Olisiko sinula sitten kanttia sanoa poikaystävällesi "En halua pettää sinua, joten erotaan vuodeksi, jotta voin olla toisten miesten kanssa sängyssä."

toinen sellainen kirjoitti:

Tarkoittaneeko = erotaan, kokeillaan muita miehiä sängyssä ja palataan yhteen (tai sitten ei)?

Olisiko sinula sitten kanttia sanoa poikaystävällesi "En halua pettää sinua, joten erotaan vuodeksi, jotta voin olla toisten miesten kanssa sängyssä."

Lue lisää

Me olemme parempia ja monipuolisempia sängyssä (ja usein meillä on isompikin kalustus) kuin sen hetkisellä arkisella poikaystävällänne. Voin vakuuttaa monien naisten kokemuksella, että me miehet eli ns. useammat vaihtoehdot olemme todellakin seksuaalisesti piristäviä tapauksia. Teidän kokemuksenne karttuu ja seksuaalinen aktiivisuutenne voimistuu uudelleen. Kun arki on astunut kotiinne, kaikkinainen parisuhteen ylläpitäminen on vain mautonta nysväämistä. Kannattaa ottaa koe-ero ainakin vuodeksi ja kokeilla uusilla kepeillä elämää.

muita miehiä! kirjoitti:

Me olemme parempia ja monipuolisempia sängyssä (ja usein meillä on isompikin kalustus) kuin sen hetkisellä arkisella poikaystävällänne. Voin vakuuttaa monien naisten kokemuksella, että me miehet eli ns. useammat vaihtoehdot olemme todellakin seksuaalisesti piristäviä tapauksia. Teidän kokemuksenne karttuu ja seksuaalinen aktiivisuutenne voimistuu uudelleen. Kun arki on astunut kotiinne, kaikkinainen parisuhteen ylläpitäminen on vain mautonta nysväämistä. Kannattaa ottaa koe-ero ainakin vuodeksi ja kokeilla uusilla kepeillä elämää.

Lue lisää

pienimunaisten vouhkaamisele toi viestisi. Kun et muuten naista saa, niin yrität houkutella sit täältä. surrrkeeta.
Mutta lohdutukseksi alemmuudentunteeseesi vanha sanonta: mahasta se pienikin ponnistaa.
Ja vinkki vinkki: älä yritä leikkiä häntäheikkiä, kun et kuitenkan osaa

ALOITTAJALLE: miksi pitäis pitää taukoa?? Jos homma ei toimi, ettekä osaa hoitaa suhdettanne toimivaksi, niin kerralla reilu ero ja sillä selvä. Taukoilu ei auta. pikemminki päinvastoin. Ei parisuhde ole kuin vanha lelu, joka laitetaan hyllylle odottamaan aikaa jolloin sillä taas ehkä kiinostaa leikkiä.
Parisuhdetta on hoivattava ja vaalittava päivittäin muutoin se ei toimi. Ja "tauolla" sitä tuskin kumpikaan hoitaa ja vaalii.

janica....... kirjoitti:

Annoitko toisille miehille siinä tauon aikana?

Itseni tekisi mieli alkaa tauolle vain sen takia että haluaisin kokeilla muitakin miehiä mutta pettää en halua.

Nykyinen mieheni on ainoa jonka kanssa olen harrastanut seksiä.

Haluaisin kokeilla ja kokea seksin ihanuutta myös muiden kanssa.

Lue lisää

Sulle vinkkinä älä lähde tauolle tolla perusteella jos nykyinen miehesi on ainoa kenen kanssa olet ollut...koska teidän suhteesta tuohoutuu silloin jotain ja pahasti nimim kokemusta on 3 1/2 vuotta ja ero kun ei enään halunnut koske millään tavalla kun oltiin tauolla ja sai tapailla muita hyvä ja uskollinen pari suhde seinään ja nyt kaduttaa

janica....... kirjoitti:

Annoitko toisille miehille siinä tauon aikana?

Itseni tekisi mieli alkaa tauolle vain sen takia että haluaisin kokeilla muitakin miehiä mutta pettää en halua.

Nykyinen mieheni on ainoa jonka kanssa olen harrastanut seksiä.

Haluaisin kokeilla ja kokea seksin ihanuutta myös muiden kanssa.

Lue lisää

Toisen pettäminen tuntuu helpolta ajatukselta ja saattaa olla helppo toteuttaakin, mutta tuo mukanaan uskomattoman ikävää jälkipyykkiä. Sitä kukaan ei yleensä ole halukas suhdetta harkitessaan ajattelemaan eikä aikanaan selvittämään, jos se tulee ajankohtaiseksi, alkaapa se sitten mistä tai miten tahansa.
Minun tyttöysatäväni petti minua kauan, kauan sitten ja se rikkoi sisältäni jotaiun, jota ei olemikään sen jälkeen korjannut.

Ne ovat uuvuttavia ja niistä seuraa aina vain ikävyyksiä. Samoin kaikenlainen muukin kanssakäyminen kumman tahansa sukupuolen kanssa. Ainoa toivo on keskittyä filosofiaan.

janica....... kirjoitti:

Annoitko toisille miehille siinä tauon aikana?

Itseni tekisi mieli alkaa tauolle vain sen takia että haluaisin kokeilla muitakin miehiä mutta pettää en halua.

Nykyinen mieheni on ainoa jonka kanssa olen harrastanut seksiä.

Haluaisin kokeilla ja kokea seksin ihanuutta myös muiden kanssa.

Lue lisää

Ei tullut vastaan sellaista joka kanssa olisin mennyt sänkyyn asti. Pientä pusuttelua vakavampaa ei ollut tauolla meillä kummallakaan. Meillä molemmilla on ollut kymmenisen sänkykumppania ennen meidän suhdetta eli ei ollut tarvetta hakea "lisää" kokemusta..

Minulle kävi näin: tapasin nuoruudessa ihanan miehen ja olin silloin naimisissa. Rakastuttiin ensikerrasta mutta suhdetta ei voinut kehittyä koska olin varattu. Nyt tilanne on toisinpäin ja olemme löytäneet toisemme uudelleen 21 vuoden jälkeen. Itse olen eronnut ja toisella on kumppani jota hän kutsuu "vain kaveriksi" tunnetasolla.

Tapasimme eilen ja tunteet olivat samat kuin aikoinaan, ihana päivä! Olemme kuin luodut toisillemme vuosien jälkeenkin ja salaa toivon saavani hänet kuten hänkin silloin kun itse olin vielä aviossa... sellaista elämä on... Olen mieluummin yksin häntä rakastaen kuin väärän miehen kanssa.

Kannattaisiko näiden taukojen sijasta mennä parisuhde terapiaan. Sieltä saa puolueetonta kantaa 3. osapuolelta ja ratkaisuja niihin " puuttuu jokin suhteesta".
Ja jos terapia ei tuo tulosta niin sitten jäädä tauolle/erota. Miltä tämä vaihtoehto kuulostaisi????

Tätä minäkin pohdin, mitä "se jokin" on. Luulisin, että poikaystäväni ei haikaile rakastumisen ensihuumaa vaan jonkinlaista tunnetta siitä, että on rakastunut pelkän rakastamisen sijasta.
Kuitenkin tuntuu, ettei poikaystäväni ole täysin sisäistänyt sitä, että joskus tämä tunne on etsittävä itsestään: mietittävä, miksi toista rakastaa.

Hän on seurustellut muutamaan otteeseen noin parin vuoden mittaisissa pätkissä. Ensimmäisissä suhteissa, joissa hän on tuntenut ilmeisen "syvästi" rakastunut, hänet on jätetty ja yksi suhde päättyi tytön vaikeaan luonteeseen. Hän ei ole siis koskaan ollut näin pitkässä suhteessa... eikä tunnu ymmärtävän lainkaan ajatusta siitä, että suhteen rakkauspuolta pitäisi erikseen hoitaa. En itse kaipaa romantiikkaa, mutta minusta tuntuu, että hänen pitäisi oman itsensä vuoksi joskus yrittää olla romattinen.. jotta hän voisi omassa mielessään päästä kiinni siihen rakastumisen tunteeseen. Itse löydän tämän tunteen aina uudelleen näin.. mutta en voi sitä yksipuolisesti häneen sytyttää teinpä mitä tahansa. Hänen olisi itse jotenkin havahduttava tilanteeseen ja nähdä rakkaus myös tahtoasiana.

Hienoa kuulla, että teillä tilanne kääntyi hyväksi =) Toivon, että niin käy myös meillä. Mutta olen valmis hyväksymään eromme. Tällöin voin nähdä poikaystäväni suurimpana puutteena kyvyttömyyden sitoutua parisuhteen hoitamiseen ja rakastumisen tunteen etsimiseen.. ja ryhtyä etsimään jotakuta, joka ymmärtää tämän puolen paremmin.

Tuulikkitar kirjoitti:

Tätä minäkin pohdin, mitä "se jokin" on. Luulisin, että poikaystäväni ei haikaile rakastumisen ensihuumaa vaan jonkinlaista tunnetta siitä, että on rakastunut pelkän rakastamisen sijasta.
Kuitenkin tuntuu, ettei poikaystäväni ole täysin sisäistänyt sitä, että joskus tämä tunne on etsittävä itsestään: mietittävä, miksi toista rakastaa.

Hän on seurustellut muutamaan otteeseen noin parin vuoden mittaisissa pätkissä. Ensimmäisissä suhteissa, joissa hän on tuntenut ilmeisen "syvästi" rakastunut, hänet on jätetty ja yksi suhde päättyi tytön vaikeaan luonteeseen. Hän ei ole siis koskaan ollut näin pitkässä suhteessa... eikä tunnu ymmärtävän lainkaan ajatusta siitä, että suhteen rakkauspuolta pitäisi erikseen hoitaa. En itse kaipaa romantiikkaa, mutta minusta tuntuu, että hänen pitäisi oman itsensä vuoksi joskus yrittää olla romattinen.. jotta hän voisi omassa mielessään päästä kiinni siihen rakastumisen tunteeseen. Itse löydän tämän tunteen aina uudelleen näin.. mutta en voi sitä yksipuolisesti häneen sytyttää teinpä mitä tahansa. Hänen olisi itse jotenkin havahduttava tilanteeseen ja nähdä rakkaus myös tahtoasiana.

Hienoa kuulla, että teillä tilanne kääntyi hyväksi =) Toivon, että niin käy myös meillä. Mutta olen valmis hyväksymään eromme. Tällöin voin nähdä poikaystäväni suurimpana puutteena kyvyttömyyden sitoutua parisuhteen hoitamiseen ja rakastumisen tunteen etsimiseen.. ja ryhtyä etsimään jotakuta, joka ymmärtää tämän puolen paremmin.

Lue lisää

rankkaahan se toiselle on tekemällä tehdä tunnetta, mikä ei ole tunnu luonnoliselta. Ei väkisin kannata olla missään jutussa mukana. Työstähän se käy ja alkaa ahdistaa pitemmän päälle kuitenkin.
Anna aikaa toiselle. Tauko voisi kyllä selkiyttää paljon ajatuksia.

...että joillain tauko toimii ja parisuhde parantuu.

Kirjoitan itse asiassa aiheesta juttua, joten olisi tosi kiva, jos voisit laittaa minulle privaattiviestin, niin voisimme keskustella ja voisin kertoa jutusta hieman lisää.

Aurinkoista kesää!

Nyt kun nämä viestit muuttuvat "tuoreiksi" uusien viestien myötä, olisin kysynyt sinulta vielä jotain.. jos nyt satut tämän lukemaan.

Miten pitkään olitte tauolla? Entä kuinka kauan seurustelitte ennen sitä? Kuinka paljon olitte yhteydessä tauon aikana? Ja tiedätkö mikä oli ratkaiseva asia miehen tunteiden muuttumisessa?

Meillä on nyt kuukausi taukoa takana. Tunteet ovat menneet ylä-ja alamäkeä. Jonkin verran olemme olleet yhteyksissä ja jopa päässeet vähän eteenpäin suhteemme pohtimisessa. Mies jopa halusi lainaksi parisuhdekirjan, jonka olin jostain saanut käsiini.

saat tolla vinkilläskuulostamaan kuin katuisit lastas! itsellä ero myös takana ja tästä suhteesta lapsi mut se on parasta mitä mulle suhteesta jäi! en todellakaan ajattele et se olis virhe vain sen takia et äijä on mulkku ja parisuhde ei toiminut. asiat tärkeysjärjestykseen. et vissiin oikeilla perusteilla itse lastas tehnyt

Olen samaa mieltä kanssasi. Itselläni ei ole lapsia, mutta ystävilläni on minunkin puolesta ja suurinosa eronneita. Lapsia siunaantui muutaman kk seurustelun jälkeen ja sitten 3 vuoden jälkeen huomattiin, ettei ole muuta yhteistä kuin lapset. Mielestäni vähän liian hätäistä toimintaa, kun ystäväni olivat kuitenkin vähän yli 20 kymppisiä. Kyllä mielestäni suhde pitää olla ollut pitkään vakaalla pohjalla ennenkuin mietitään lasten saantia. Ja sitten on muutama ihminen jonka tiedän tehneen lapsen siksi että, parisuhde pysyisi kasassa ja mieheltä kysymättä tietenkin. Ja arvatkaahan vaan että kuin niissä suhteissa on käynyt. Että tämmöstä... Vaikka sanonta kuuluu ettei lapsia tehdä, niitä saadaan niin kyllä se tuossa viimeisessä kertomuksessani on ihan tehty ja toiselta kysymättä.

1568 kirjoitti:

saat tolla vinkilläskuulostamaan kuin katuisit lastas! itsellä ero myös takana ja tästä suhteesta lapsi mut se on parasta mitä mulle suhteesta jäi! en todellakaan ajattele et se olis virhe vain sen takia et äijä on mulkku ja parisuhde ei toiminut. asiat tärkeysjärjestykseen. et vissiin oikeilla perusteilla itse lastas tehnyt

Lue lisää

Ei lapset ole virheitä vaikka ne syntyisivät suunnittelematta, vahinkoja sattuu. Se on aikuisten virhe jos ei käytetä ehkäisyä tai tehdään/saadaan lapsi epäkypsään suhteeseen. Mielestäni pariskuntien pitäisi ensiksi seurustella kahdestaan ja mittailla suhteen kestävyyttä, ennenkuin tekee lapsia. Lapsen tulo parisuhteeseen vaatii enemmän parisuhteelta. Lapset eroista kärsii. Isi ja äiti muuttaa erilleen. Tulee uusia isi tai äitipuolia. Se tuo lapsille turvattomuutta. He luulevat että, näin elämässä kuuluu toimia. Ketään ei tarvi ottaa vakavasti. He eivät tulevaisuudessa pysty itse välttämättä tasapainoiseen suhteeseen kun ovat saaneet omilta vanhemmiltaa "hyvää mallia". Tätä mieltä minä olen. Ja minä en ymmärtänyt sitä aiempaa viestiä väärin johon sinä vastasit.

Oletpa selkeästi ajatteleva "ihminen"...

Kaikkihan me ollaan omien kasvojemme vankeja, jälkeläisiä, jättiläisiä. Sinä olen minä. Eihän tuosta voi mitään tulla, jälkikäteen ajattelin olevani vain laastari.
Kenkää ja tuli. Paloi jalkineet. Sillat myös takanani. Roviona.
Avojaloin eteenpäin, "in my ass" ajattelin. 14 vuotta myöhemmin voin sanoa etten vieläkään tiedä olinko se minä vai se, jota puolisoni halusi minun olevan.
Nyt ollaan oltu exän kanssa yhessä jo 3 päivää yhdessä ja erikseen ja nyt voin sanoa kokemuksella, että me ollaan luotu toisillemme (Babylon, Sodoma ja Gomorra, ne me ollaan toisillemme luotu)

En huku, enkä nuku enää. En vain uskalla. Se minun paholaismainen naiseni/mieheni voi kadota minun viereltäni koska vain huudan keskellä yötä, että "Sotka!" Vaikka tarkoitan sitä mainosta telkussa, niin se luulee että minä linnun perään huutelen. Ei se ymmärrä minua. Ei. Luulen silti, että me ollaan luotu toisillemme (Babylon, Sodoma ja Gomorra, ne me ollaan toisillemme luotu)

Namaste kullekin sielulle. Pienille sieluille ei. Ei pienille sieluille, ei.

Oletpa selkeästi ajatteleva "ihminen"...

Kaikkihan me ollaan omien kasvojemme vankeja, jälkeläisiä, jättiläisiä. Sinä olen minä. Eihän tuosta voi mitään tulla, jälkikäteen ajattelin olevani vain laastari.
Kenkää ja tuli. Paloi jalkineet. Sillat myös takanani. Roviona.
Avojaloin eteenpäin, "in my ass" ajattelin. 14 vuotta myöhemmin voin sanoa etten vieläkään tiedä olinko se minä vai se, jota puolisoni halusi minun olevan.
Nyt ollaan oltu exän kanssa yhessä jo 3 päivää yhdessä ja erikseen ja nyt voin sanoa kokemuksella, että me ollaan luotu toisillemme (Babylon, Sodoma ja Gomorra, ne me ollaan toisillemme luotu)

En huku, enkä nuku enää. En vain uskalla. Se minun paholaismainen naiseni/mieheni voi kadota minun viereltäni koska vain huudan keskellä yötä, että "Sotka!" Vaikka tarkoitan sitä mainosta telkussa, niin se luulee että minä linnun perään huutelen. Ei se ymmärrä minua. Ei. Luulen silti, että me ollaan luotu toisillemme (Babylon, Sodoma ja Gomorra, ne me ollaan toisillemme luotu)

Namaste kullekin sielulle. Pienille sieluille ei. Ei pienille sieluille, ei.

Näinhän se saattaa myös olla. Kuinka pitkään olet ollut nyt tämän "oikean" kanssa?

Tuulikkitar kirjoitti:

Näinhän se saattaa myös olla. Kuinka pitkään olet ollut nyt tämän "oikean" kanssa?

Jotain kaksi viikkoa.




No ei vaiskaan :-) reilu 5 vuotta.

sama......... kirjoitti:

Jotain kaksi viikkoa.




No ei vaiskaan :-) reilu 5 vuotta.

=) Totta, 5 vuotta tuo vähän enemmän painoarvoa sun argumentille kuin 2 viikkoa toisi. Mua kiinnostais kuulla lisää sun näkökulmasta.. kun ikäänkuin edustat nyt tätä mun tilanteen toista osapuolta.

Oliko siinä sun edellisessä suhteessa joitain selkeitä ongelmia, tai jotain asiaa minkä osasit järjellä ajatella syyksi epäröintiin? Vaan oliko kyse nimenomaan puhtaasta tunteesta ilman sen kummempia syitä? Entä miten pitkään olit edellisessä suhteessa?

Sehän tässä tilanteessa kinkkistä onkin, että ei tiedä pitäiskö vaan luovuttaa, todeta, että toinen ei ole minuun kunnolla rakastunut tai löytänyt minusta sitä oikeaa.. vai yrittää metsästää jonkinlaisia syitä asianlaitaan. Siis sellaisia syitä, joiden kautta tilanteeseen voisi löytyä muutos.

Tuulikkitar kirjoitti:

=) Totta, 5 vuotta tuo vähän enemmän painoarvoa sun argumentille kuin 2 viikkoa toisi. Mua kiinnostais kuulla lisää sun näkökulmasta.. kun ikäänkuin edustat nyt tätä mun tilanteen toista osapuolta.

Oliko siinä sun edellisessä suhteessa joitain selkeitä ongelmia, tai jotain asiaa minkä osasit järjellä ajatella syyksi epäröintiin? Vaan oliko kyse nimenomaan puhtaasta tunteesta ilman sen kummempia syitä? Entä miten pitkään olit edellisessä suhteessa?

Sehän tässä tilanteessa kinkkistä onkin, että ei tiedä pitäiskö vaan luovuttaa, todeta, että toinen ei ole minuun kunnolla rakastunut tai löytänyt minusta sitä oikeaa.. vai yrittää metsästää jonkinlaisia syitä asianlaitaan. Siis sellaisia syitä, joiden kautta tilanteeseen voisi löytyä muutos.

Lue lisää

Kun olet sen kanssa, jonka kanssa tosiaan haluat olla, mitää taukoja ei tarvita. Tässä tulee mieleen, että toinen on alunperin alkanut suhteeseen "parempaa odotellessa" eikä ole tajunnut, minkälaisen oharin toiselle osapuolelle samalla tekee, jos toinen on aivan aidosti ja täysillä mukana. Tulevaisuuden suunnitelmien erilaisuus on tosi hyvä indikaattori tälle. Eli suosittelen ihan kokonaan eron, ei minkään tauon, hyväksymistä. Jos kuitenkin olisitte toisillenne ne oikeat, palaatte aivan varmasti yhteen, sillä kertaa aidosti, kuten tässä ketjussa jo yksi tosi hienosti toi esiin.

linjoilla... kirjoitti:

Kun olet sen kanssa, jonka kanssa tosiaan haluat olla, mitää taukoja ei tarvita. Tässä tulee mieleen, että toinen on alunperin alkanut suhteeseen "parempaa odotellessa" eikä ole tajunnut, minkälaisen oharin toiselle osapuolelle samalla tekee, jos toinen on aivan aidosti ja täysillä mukana. Tulevaisuuden suunnitelmien erilaisuus on tosi hyvä indikaattori tälle. Eli suosittelen ihan kokonaan eron, ei minkään tauon, hyväksymistä. Jos kuitenkin olisitte toisillenne ne oikeat, palaatte aivan varmasti yhteen, sillä kertaa aidosti, kuten tässä ketjussa jo yksi tosi hienosti toi esiin.

Lue lisää

seurustella? Niin kuin on itsellä päässy käymään. Yli 5v seurustelua takana ja tykätään toisistamme, mutta olisin valmis taukoon syystä, että EI jaksasi näitä seurustelun koukeroita vaan olisin mielellään pitkästä aikaa sinkkuna huolettomana. Eli EN HALUAISI MITÄÄN SEURUSTELU HOMMIA ja parempien etsimistä vaan ihan vaan sinkku elämää maistella. Ei tilivelvollisuutta kenellekkään ja saisi mennä ja tulla niinku huvittaa. Kyllä minusta nuoruus on jotain muuta varten kuin 'kotileikkiä' varten. Loppuelämähän se olisi aikaa sitten seurustella ja olla ja tehdä yhdessä.
Tulee sitten 50 villitykset sun muut, kun on aikuisiän alusta asti vaan seurustellu ja sitten hoksaa, että hetkinen mullahan on jääny tämmönen elämän vaihe välistä ja sitten joutuu juoksentelemaan pitkin kyliä. Kumpi parempi hmm...

linjoilla... kirjoitti:

Kun olet sen kanssa, jonka kanssa tosiaan haluat olla, mitää taukoja ei tarvita. Tässä tulee mieleen, että toinen on alunperin alkanut suhteeseen "parempaa odotellessa" eikä ole tajunnut, minkälaisen oharin toiselle osapuolelle samalla tekee, jos toinen on aivan aidosti ja täysillä mukana. Tulevaisuuden suunnitelmien erilaisuus on tosi hyvä indikaattori tälle. Eli suosittelen ihan kokonaan eron, ei minkään tauon, hyväksymistä. Jos kuitenkin olisitte toisillenne ne oikeat, palaatte aivan varmasti yhteen, sillä kertaa aidosti, kuten tässä ketjussa jo yksi tosi hienosti toi esiin.

Lue lisää

Nyt jo hieman iäkkäämpänä olen tullut siihen tulokseen, että se "oikea" tosiaan on olemassa. Milloin häneen törmää, se on toinen juttu mutta sen kyllä tuntee. Tosi paljon näkee kulissielämää eli täytyy olla vain joku, sellainen on säälittävää elämää. Joskus mutta harvoin näkee jo vanhempia pareja, jotka aidosti ovat vastaparit ja heistä huokuu kadehdittava "se jokin".Onnea heille.

minäkin ole seurustellut jo 15 vuotta ja edelleen viimisien vuosien aikana emäntä on kovasti tykännyt käydä ulkona likkojen kere .minäkin olen sitä yrittänyt neuvoa

jotta pudota nyt 8 kg pois ja sitten kietoon.niin eiköhän siitä vielä ura urkene.
maahan on vapaa rakaani

-Sekobolti enemmistö etsii onnea itsensä ulkopuolelta.. seon mun sisällä. tai sitten ei...

Minulla on sellainen fiilis, että parhaassa tapauksessa suhteemme kanssa voi käydä juuri näin. Olen miettinyt suhteemme alkuaikoja ja todennut, että jos nyt aloittaisimme "puhtaalta pöydältä", meille muodostuisi hyvin erilainen ja toimivampi suhde... juuri kuvaamasi "aikuinen suhde".

Olen käynyt mielenkiintoisen ajatteluketjun läpi nyt kuukauden kestäneen taukomme aikana.. ensin itsesääliä ja ahdistusta, sitten ylimielistä "minussa ei ole mitään vikaa, mies vain pelkää sitoutumista" ja nyt lopulta olen alkanut nähdä totuuden omista "virheistäni" ja suhteemme todellisista ongelmista. On helpottavaa olla täysin rehellinen itselleen.

Tuulikkitar kirjoitti:

Minulla on sellainen fiilis, että parhaassa tapauksessa suhteemme kanssa voi käydä juuri näin. Olen miettinyt suhteemme alkuaikoja ja todennut, että jos nyt aloittaisimme "puhtaalta pöydältä", meille muodostuisi hyvin erilainen ja toimivampi suhde... juuri kuvaamasi "aikuinen suhde".

Olen käynyt mielenkiintoisen ajatteluketjun läpi nyt kuukauden kestäneen taukomme aikana.. ensin itsesääliä ja ahdistusta, sitten ylimielistä "minussa ei ole mitään vikaa, mies vain pelkää sitoutumista" ja nyt lopulta olen alkanut nähdä totuuden omista "virheistäni" ja suhteemme todellisista ongelmista. On helpottavaa olla täysin rehellinen itselleen.

Lue lisää

Et kun sää oot "helppo nakki", niin susta ei sit tykätä, mut kun ne aiemmat ei ollu, niin niistä tykätään, joten älä ole sellainen...

Ja sehän pitää kans mielestäni paikkaansa, että ensirakkaus uppoaa parhaiten, ja sen jälkeen rakastumisen tunne ei ole enään niin vahva, joten se voi olla se jokin...

miehen toiveesta, hän kun halusi olla ystäviensä kanssa ja "miettiä" suhdetta.Nainen löysi kesän aikana uuden rakkauden ja päätyi onnellisesti naimisiin..mies liikkuu sinkkuna edelleen ja on alkanu juomaan ja juhlimaan entistä enemmän, onpahan nyt sinkkuna yksin ollessaan aikaa miettiä...ehkäpä sitäkin oliko hänen "kesätaukonsa" kauniista ja kivasta naisesta ihan järkevää..?

kihloissa, mutta mies ei ole valmis naimisiin? miten se on edes mahdollista? :D

Mikä miehen ikä on? Ja minkälainen.

Erittäin fiksusti kirjoitettu ja täyttä totta tuokin valitettavan monen kohdalla. Alkuhuuman jälkeen todetaan, "ettei tää nyt ihan...". Pidetään taukoa vain toiseen kyllästymisen vuoksi, katsellaan jos joku paaaljooon kauniimpi/komeampi ja parempi sattuisi löytymään. Ja seksiinkin vaihtelua. Julmaa ja kypsymätöntä.

Moni tuossa totesi, että jos TODELLA rakastaa toista, ei halua taukoja vaan aivan muuta eli sitoutumista ja yhteistä tulevaisuutta.

Hei, kyllähän tuota sanotaan, että elämässä tulee nuista 7 vuoden etappeja. Suuret muutokset elämässä tapahtuu 7 vuoden välein. Äitini, jolla elämää takana jo monta 7 vuoden jaksoa sanoi, kerran, että hänellä on kaikki suuret elämän muutokset tapahtuneet 7 vuoden välein...niihin siis kuuluu esim. minun syntymä ja oman äidin kuolema. Voihan se tietysti olla sattumaakin.

Meillä oli asumusero kun saimme ensimmäisen lapsen. Asuttiin toisella puolella Suomea. Mies kävi kyläilemässä mun luona niin usein kun pääsi. ½ vuoden kuluttua sanoi, että joko muutan takaisin tai sitten erotaan, että hän ei enää jaksa.

Mietin sillon eroa oikeasti. En sitten kuitenkaan voinut tehdä sitä, koska se rakkauden määrä mitä tämä mies on tarjonnut on ollut niin suuri. Hänen kanssaan on hyvä olla, mutta olen kyllä ollut palavammin rakastunut joskus aikoinaan (siinä suhteessa oli se jokin). Luulisin, että se jokin on sellainen hiuksen hieno asia, joka on vain joidenkin ihmisten kesken. Puhutaan myös "kemiasta". Se, että tietää toista katsomalla mitä se ajattelee ja tietää toisen katseesta, että se tietää mitä itse ajattelee. Kaikkien kanssa suhde ei ole tuollainen, mutta voi kuitenkin olla hyvä ja onnellinen suhde. Näin minä sen ajattelisin.

? kirjoitti:

Hei, kyllähän tuota sanotaan, että elämässä tulee nuista 7 vuoden etappeja. Suuret muutokset elämässä tapahtuu 7 vuoden välein. Äitini, jolla elämää takana jo monta 7 vuoden jaksoa sanoi, kerran, että hänellä on kaikki suuret elämän muutokset tapahtuneet 7 vuoden välein...niihin siis kuuluu esim. minun syntymä ja oman äidin kuolema. Voihan se tietysti olla sattumaakin.

Meillä oli asumusero kun saimme ensimmäisen lapsen. Asuttiin toisella puolella Suomea. Mies kävi kyläilemässä mun luona niin usein kun pääsi. ½ vuoden kuluttua sanoi, että joko muutan takaisin tai sitten erotaan, että hän ei enää jaksa.

Mietin sillon eroa oikeasti. En sitten kuitenkaan voinut tehdä sitä, koska se rakkauden määrä mitä tämä mies on tarjonnut on ollut niin suuri. Hänen kanssaan on hyvä olla, mutta olen kyllä ollut palavammin rakastunut joskus aikoinaan (siinä suhteessa oli se jokin). Luulisin, että se jokin on sellainen hiuksen hieno asia, joka on vain joidenkin ihmisten kesken. Puhutaan myös "kemiasta". Se, että tietää toista katsomalla mitä se ajattelee ja tietää toisen katseesta, että se tietää mitä itse ajattelee. Kaikkien kanssa suhde ei ole tuollainen, mutta voi kuitenkin olla hyvä ja onnellinen suhde. Näin minä sen ajattelisin.

Lue lisää

Niin lisään vielä tuohon 7 vuoden ero juttuun, että voi se muutos suhteessa olla toiseenkin suuntaan. Me oltiin kyllästyneitä elämäämme siinä 7 vuoden paikkeilla ja sitten päätettiin mennä elämässä eteenpäin. Ostettiin asunto, auto, minun työpaikka vaihtui ja lapsi aloitti koulun...kaikki saman vuoden aikana.

"missä ei olla valmiita sitoutumaan kunnolla ja perustamaan perhettä"

Voihan moni haluta sitoutua kunnolla, mutta miksi kaikkien olisi lapsia tehtävä jos ei halua?

Kuulostaa että miehesi on sinun kanssa ihan vaikka mukavuussyistä, on avovaimo tarpeen tullen ja koti jota joku hoitaa ja maksaa ja laittaa ruokaa ja huolehtii ja sisustaa ja antaa tietysti säännöllisesti seksiäkin mutta ei kuitenkaan halua naimisiin eikä yhteisiä lapsia kun varmaan satunnaisilla seikkailuillaan kokeilee muita ja miettii kaiken aikaa josko hänelle olisikin jossain se täydellinen nainen, haukkuu sinua sillä aikaa nalkuttavaksi tai varmaan myös luulotautiseksi jos yrität uskottomuudesta häneltä kysellä ja kääntää koko asian sinua vastaan. Kenenkään ei tarttee sietää kumppanilta halveksuvaa käytöstä ja kielenkäyttöä ja alentuvaa suhtautumista. Ei kuulosta rakastavalta ja tukevalta puolisolta lasten hankintaa ajatellen, se ei todellakaan ole ruusilla tanssimista kun olet väsynyt lapsen hoidosta ja toinen käyttäytyy kusipäisesti eikä kanna omaa vastuutaan vaan todennäköisesti huitelee omilla menoillaan ja sanoo sitten että kuka kotona kestäisikään tuollaisen nalkuttavan akan kanssa. Näitä on nähty eikä ne hyvin pääty. Sinunkin on hyvä muistaa että se kotona oleva ei ole ainut mies tässä maassa ja sinua varten voi olla kunnioittava ja rakastava mies vaikka kotikulman takana. Mieti tarkkaan menistkö naimisiin tavan vuoksi tai hankkisit lapsia ajatellen että mies siitä sitten muuttuu vai onko hän se ainut vaihtoehto jonka kanssa ikinä voisit ajatella eläväsi vuosikymmenet?

teille kahdelle, ei ne ristiriidat vauvalla tule tasoittumaan vaan tulee vaan lisääntymään, kun teitä on sitten kolme, kun kaksinkin on noin epämääräiset välit.
Joskus kannattaa ottaa rohkeasti askel erisuuntiin.Jos kuitenkin rakastat miestäsi niin voithan yrittää katsoa vielä.Lapsen teko taitaa jäädä jonkun toisen kanssa tehtäväksi. Silloin kun molemmat sitä haluaa ja odottaa se on aivan ihanaa.Muista kuitenkin, että vuodet vierii eikä menetettyä aikaa saa takaisin.

Valitettavasti - elämä on, niinkuin sanotaan!

Totuus on ettei oikeata aikaa ole koskaan esim. lapselle tai yhteen muuttamiselle. Ei myöskään sitä oikeaa kumppania. Kyse on elämän asenteesta.

Paremman miettiminen pilaa nykyisen olotilan. pääsääntöisesti jokainen suhde on alussa huippujuttu - mutta latistuu aikaa myöten, tasaantuu. Naisten into laantuu heti, kun sormus on sormessa tai muuten äijä saatu nalkkiin esim. lapsella - alkaa arki ja sehän ei miesluontoa innosta. Tosi on, miettikääpä itse!

Yleensä naimisiin joutuneet miehet hankkii jonkin harrastuksen, jottei tartte himassa olla ja naiset tylsistyy himassa paskapyykin kanssa, Näin on näreet.

kaikkitietäväviisas kirjoitti:

Valitettavasti - elämä on, niinkuin sanotaan!

Totuus on ettei oikeata aikaa ole koskaan esim. lapselle tai yhteen muuttamiselle. Ei myöskään sitä oikeaa kumppania. Kyse on elämän asenteesta.

Paremman miettiminen pilaa nykyisen olotilan. pääsääntöisesti jokainen suhde on alussa huippujuttu - mutta latistuu aikaa myöten, tasaantuu. Naisten into laantuu heti, kun sormus on sormessa tai muuten äijä saatu nalkkiin esim. lapsella - alkaa arki ja sehän ei miesluontoa innosta. Tosi on, miettikääpä itse!

Yleensä naimisiin joutuneet miehet hankkii jonkin harrastuksen, jottei tartte himassa olla ja naiset tylsistyy himassa paskapyykin kanssa, Näin on näreet.

Lue lisää

"Yleensä naimisiin joutuneet miehet hankkii jonkin harrastuksen, jottei tartte himassa olla ja naiset tylsistyy himassa paskapyykin kanssa, Näin on näreet."

Eikös mielikuvitus ole keksitty. Eli ei elämän tarvitse pyöriä 1 harrastuksen ja kökköpyykin ympärillä. =D Jos on itse tylsä niin kannattaa katsoa peiliin.

... kirjoitti:

"Yleensä naimisiin joutuneet miehet hankkii jonkin harrastuksen, jottei tartte himassa olla ja naiset tylsistyy himassa paskapyykin kanssa, Näin on näreet."

Eikös mielikuvitus ole keksitty. Eli ei elämän tarvitse pyöriä 1 harrastuksen ja kökköpyykin ympärillä. =D Jos on itse tylsä niin kannattaa katsoa peiliin.

Lue lisää

Aikani tuota hommelia katsoneeta erosin ja nyt voi harrastella ihan vapaasti ja himaankin voi mennä ilman, että tarttee kattelle mitään hapannaamaa..

Naisystävä ymmärtää myös ettei yhdessä kokoajan roikkuminen tee hyvää kenellekään. Sitte nähdään, kun kaivataan (viikottain sentään). Monta kertaa koetettu nykysuhteessa tehdä eroa just aloittaneen syystä kunnes tajuttiin, että näin on hyvä. Kumpikin aidosti kaipaa toistaa jo viikon päästä :)

kaikkitietäväviisas kirjoitti:

Aikani tuota hommelia katsoneeta erosin ja nyt voi harrastella ihan vapaasti ja himaankin voi mennä ilman, että tarttee kattelle mitään hapannaamaa..

Naisystävä ymmärtää myös ettei yhdessä kokoajan roikkuminen tee hyvää kenellekään. Sitte nähdään, kun kaivataan (viikottain sentään). Monta kertaa koetettu nykysuhteessa tehdä eroa just aloittaneen syystä kunnes tajuttiin, että näin on hyvä. Kumpikin aidosti kaipaa toistaa jo viikon päästä :)

Lue lisää

Ehkä säkin voisit lukea kirjan miehet marsista ja naiset venuksesta vai mikä se oli...joku sitä suositteli kun miehet ei ymmärrä naisia eikä naiset miehiä aina. Ja muita opuksia tai juttuja.

Naiset haluaa olla yhdessä ja tehdä asioita. Eikä se tarkoita yhdessa "roikkumista" 24h. :) Viikoittain on hyvin vähän, vaikka parempi senkin kun ei mitään.

Suhteessa on kaksi osapuolta, sullakin omat kommervinkkisi ehkä. ?

Niinhän siinä käy kun aloitetaan tutustumaan alapään kautta. Nuoret oi te nuoret. Ettekö vielä tiedä miesten tutustutaan?
Pelkästään raha ja seksi ei pidä yhdessä.
Eikä myöskään pian katoava ulkonainen kauneus. Ehtiihän sitä naimaan sitten kun ensin yläpään kautta tutustutaan sopivatko ajatukset ja asiat yhteen.

Hassuinta tässä onkin se, että "poika"ystäväni on 39 ja minä 27.. =) Tosin miehen elämänasenne on kuin kakskymppisellä.. kertoi tuossa vähän aikaa sitten, että elää nyt vihdoin 30-kympin kriisiä. Itsessäni kyllä tunnista nuoren henkilön (ensimmäinen poikaystäväni) epävarmuutta.

Mä en ennen tätä edes tullut ajatelleeksi parisuhteen TAUKOa... Ihan kumma käsite. Mielestäni ei pidä jumiutua ja jos parisuhde on jumissa, ei se tauolla parane. Ei parisuhteessa pitäisi olla taukoja, siinä on vain kaksi nappulaa ON ja OFF... jos jokin on vinossa, niin huoltoon (keskustelu, terapia) tai jos mitään ei ole tehtävissä, niin vaihtoon...

Mitä tauko tarkoittaa? Erossa elämistä? Ei puheluita pariin viikkoon? Toinen lähtee yksin lomalle? Asutaan yhdessä, muttei puhuta?... katsellaan muita ja pelehditään muiden kanssa? Mitä ihmettä?!! Kaikki muu lukuunottamatta pelehtimistö, on mun mielestä vain osa parisuhteen ala- ja ylämäkiä... välillä ollaan eritaajuuksilla, eikös se ole normaalia?

Antakaa ihmiset toisillenne vapaus elää. Kuulostaa ahdistavalta, että parisuhteesta pitää ottaa tauko, koska muuten ei jaksa... Ihan kuin työstä tai opiskelusta... Paitsi, että siinä on omat ja toisen tunteet pelissä. Olkaa vapaita, mutta uskollisia toisillenne. Nauttikaa elämästä itseksenne, mutta myös kumppaninne kanssa.

Itselläni on 8 vuoden suhde takana. Aloimme seurustella hyvin nuorina... mutta nimenomaan vapaus on mulle parisuhteessa tärkeintä. Olemme onnellisia, sillä saamme harrastaa ja elää omalla tavallamme, mutta myös yhdessä toistemme tukena. Joku tässä ketjussa mainitsikin, että onni pitää löytää itsestä ja vasta sen jälkeen voi jakaa sen toisen kanssa.

Totta, olen samaa mieltä, että ajatukset kirkastuvat suuntaa tai toiseen kun se toinen ei ole iholla. Meillä voi funtsimiseen mennä tosin pitemmän aikaa, sillä päädyimme ajatukseen tauosta hyvin nopeasti, alle 12 tunnissa. Mies ei ollut siis asiaa sen kummemmin ajatellut..ainakaan kovin tietoisesti.. keskustelu aloitettiin minun aloitteestani.

Mustasukkaisuus ja hankaluus.. nämä ovat taatusti myös aiheuttaneet mieheni epävarmuuden. Yleensäkin tässä "jonkin puuttumisessa" taitaa olla kyse epävarmuudesta suhteen onnellisuudesta.. siitä, että mies pelkää sitoutumista ihmiseen, joka tekee hänen olonsa (ainakin aina toisinaan) surkeaksi. Meidän kohdalla olen tosin onnistunut kitkemään nämä puolet itsestäni, mutta niiden satoa tässä nyt korjataan.

Totta, olen samaa mieltä, että ajatukset kirkastuvat suuntaa tai toiseen kun se toinen ei ole iholla. Meillä voi funtsimiseen mennä tosin pitemmän aikaa, sillä päädyimme ajatukseen tauosta hyvin nopeasti, alle 12 tunnissa. Mies ei ollut siis asiaa sen kummemmin ajatellut..ainakaan kovin tietoisesti.. keskustelu aloitettiin minun aloitteestani.

Mustasukkaisuus ja hankaluus.. nämä ovat taatusti myös aiheuttaneet mieheni epävarmuuden. Yleensäkin tässä "jonkin puuttumisessa" taitaa olla kyse epävarmuudesta suhteen onnellisuudesta.. siitä, että mies pelkää sitoutumista ihmiseen, joka tekee hänen olonsa (ainakin aina toisinaan) surkeaksi. Meidän kohdalla olen tosin onnistunut kitkemään nämä puolet itsestäni, mutta niiden satoa tässä nyt korjataan.

Tuulikkitar kirjoitti:

Totta, olen samaa mieltä, että ajatukset kirkastuvat suuntaa tai toiseen kun se toinen ei ole iholla. Meillä voi funtsimiseen mennä tosin pitemmän aikaa, sillä päädyimme ajatukseen tauosta hyvin nopeasti, alle 12 tunnissa. Mies ei ollut siis asiaa sen kummemmin ajatellut..ainakaan kovin tietoisesti.. keskustelu aloitettiin minun aloitteestani.

Mustasukkaisuus ja hankaluus.. nämä ovat taatusti myös aiheuttaneet mieheni epävarmuuden. Yleensäkin tässä "jonkin puuttumisessa" taitaa olla kyse epävarmuudesta suhteen onnellisuudesta.. siitä, että mies pelkää sitoutumista ihmiseen, joka tekee hänen olonsa (ainakin aina toisinaan) surkeaksi. Meidän kohdalla olen tosin onnistunut kitkemään nämä puolet itsestäni, mutta niiden satoa tässä nyt korjataan.

Lue lisää

Seurustelin itse ensimmäistä kertaa kunnolla vasta yli kaksikymppisenä, joten olin se kokemattomampi osapuoli (poikaystävälläni oli ollut useita seurustelusuhteita, mutta asui edelleen kotona 24-vuotiaana, kun tutustuttiin). Rakastuttiin aika nopeasti ja oltiin yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Muutettiin yhteen virallisesti vuoden päästä, jolloin myös kihloihin. Itse odotin silloin, että kaikki sujuu "kaavan" mukaan eli naimisiin ollaan menossa ja sitten hankitaan lapsia.

Kun oli tunnettu n. 2,5 v., avomieheni ei vastustellut hääjärjestelyjen aloittamista (n. 7 kk ennen h-hetkeä). Syksyn mittaan hän kuitenkin muuttui: rupesi olemaan vaitelias ja jotenkin synkkä, en ymmärtänyt syytä (aikaisemmin meillä oli yleensä hauskaa yhdessä, tietenkin välillä riitojakin). Lopulta hän sai kakaistuksi ulos ahdistuksensa syyn: "lopullinen" sitoutuminen oli ruvennut epäilyttämään ja varsinkin lasten hankkiminen. Kävimme pari kertaa parisuhdeneuvonnassa, mutta avomieheni oli liian "lukossa" pystyäkseen käsittelemään asiaa. Itse olin lähes paniikissa, vaikka olinkin joskus riidellessä väläytellyt eron mahdollisuutta.

Uuden vuoden jälkeen erosimme: etsin itselleni yksiön, vaadin ex-avomiestäni vielä tapetoimaankin sen (syytin häntä siitä, että olin hankkinut turhaan hääpukukankaan yms.). Jaoimme yhteiset tavarat ja aloimme elää omaa elämäämme erillämme. Surin eroamme ja puhuin asiasta ystävieni kanssa loputtoman paljon. Tajusin myös itse käyttäytyneeni aika määräilevästi ja painostaneeni eksääni. En missään vaiheessa vihannut häntä tms., ajattelin vain, että toiveemme tulevaisuuden suhteen olivat liian erilaisia.

Muutaman viikon päästä ex-kihlattuni teki tikusta asiaa ja tuli käymään. Silloin hän sai soperretuksi, että rakastaa minua edelleen eikä halua ketään muuta (oli ehtinyt tapailla yhden naisen kanssa väliaikana). Itse olin juuri joten kuten sopeutumassa yksinolemiseen ja tuntui, että miehen kyyneleinen vuodatus oli kuin maanjäristys. Sanoin, että omat tavoitteeni (perhe) eivät ole muuttuneet miksikään eli en halua palata yhteen, jos hän ei halua samaa. Eron aikana hän oli kuitenkin huomannut voivansa ajatella lasten hankkimista, ainakin jossain vaiheessa jos ei ihan heti.

Muutaman päivän miettimisen jälkeen palasimme yhteen ja vähitellen parin kuukauden jälkeen uskalsin luottaa siihen, että suhde kestää. Sovimme uuden hääpäivän, ostimme ensimmäisen oman asuntomme ja neljän vuoden päästä saimme esikoisemme (kesti pitkään monista syistä).

Nyt olemme olleet naimisissa kohta 17 vuotta: eroa ei ole vakavasti harkittu vaikka se on joskus mielessä käynytkin pahimpina hetkinä (ei väkivaltaa, päihteitä tms.). Elämä kahden lapsen ja remontoitavan talon kera tuovat kyllä haasteita mukanaan. Miehestäni kuoriutui ihan hyvä isä (eihän vanhemmuuttakaan voi oppia ennen kuin on tullut lapsen vanhemmaksi).

Sanoisin, ettei kukaan voi tietää varsinkaan toisten suhteesta, onko tauko hyväksi vai ei. Jotain kannattaa kuitenkin tehdä, ettei joskus myöhemmin tarvitse surra sitä, että elämä tai ainakin nuoruus kului hukkaan huonossa suhteessa. En tietenkään tarkoita sitä, että vain yksi osapuoli saa sanella suhteen ehdot, mutta jos jokin asia on itselle todella tärkeä, siinä ei kannata joustaa liikaa. Monessa vähemmän tärkeässä molempien täytyy joustaa, muuten parisuhde ei ole terveellä pohjalla ja tasavertainen. Elämä ja parisuhde on kuin vuoristorata, mutta kuka haluaisikaan kulkea koko ajan tasamaalla? Hyvää jatkoa sinulle Tuulikkitar!

ei se välttämättä ole siitä kiinni että joku muu on kiikarissa. ei pidä toisia noin masentaa. taukoa kannattaa pitää ja katsoa sen jälkeen kuinka toimii. minulla tauko toimi hyvin ja taas onnellisesti yhdessä.

Vähän kuin sanoisi että jos on tukka takussa niin tukka on takussa... tai jos auto ei toimi, niin auto ei toimi. Suhdekin voi olla jäässä, niinkuin peikon varpaat, mutta samalla tavalla se voidaan lämmittää.

Kun muna ja järki seisovat yhtä aikaa niin eihän siitä mitään tule. Järkeä myös tunteisiin ja tutustuminen on aloitettava yläpäästä.

Hei, tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Lohdullista lukea, että jotkut ovat oikeasti löytäneet sen onnellisen ja kestävän suhteen vasta eron jälkeen. Mutta miten olette pystyneet unohtamaan sen kivun ja tuskan, mitä toinen aiheutti kun ilmoitti että on valmis luopumaan teistä? Miten pystyy saamaan sen alkuperäisen ehjän suhteen ja luottamuksen takaisin? Tuntuu siltä, että kun kerran jompikumpi on ollut valmis siihen että menettää toisen, silloin menisi jotakin hyvin kaunista rikki.. Pystyykö tuo jättäjä, joka haluaakin tulla takaisin, enää kunnioittamaan sitä joka ottaa hänet takaisin?

Mutta.. kirjoitti:

Hei, tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Lohdullista lukea, että jotkut ovat oikeasti löytäneet sen onnellisen ja kestävän suhteen vasta eron jälkeen. Mutta miten olette pystyneet unohtamaan sen kivun ja tuskan, mitä toinen aiheutti kun ilmoitti että on valmis luopumaan teistä? Miten pystyy saamaan sen alkuperäisen ehjän suhteen ja luottamuksen takaisin? Tuntuu siltä, että kun kerran jompikumpi on ollut valmis siihen että menettää toisen, silloin menisi jotakin hyvin kaunista rikki.. Pystyykö tuo jättäjä, joka haluaakin tulla takaisin, enää kunnioittamaan sitä joka ottaa hänet takaisin?

Lue lisää

Hyviä kysymyksiä.. ja varmasti erityisen kipeitä jos jompikumpi on selkeästi jättänyt toisen. Meillä tilanne on siinä mielessä erilainen, että päätettiin ryhtyä tauolle yhteisestä päätöksestä. Kumpikin ymmärsi, että suhde ei ollut sellaisenaan "ehjä".. vaan se on ikäänkuin rikottava ja rakennettava uudestaan. Tai näin toivon käyvän. Kipua ja tuskaa on varmasti aina molemmin puolin, myös silloin kun toinen on selkeästi se jättäjä.

Luulen myös, että jos "jättäjä" palaa toisen luokse, ei omasta aloitteestaan vaan jonkinlaisen "peräänruikutuksen" vuoksi, kunnioitus voi olla hukassa.

Tuulikkitar kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä.. ja varmasti erityisen kipeitä jos jompikumpi on selkeästi jättänyt toisen. Meillä tilanne on siinä mielessä erilainen, että päätettiin ryhtyä tauolle yhteisestä päätöksestä. Kumpikin ymmärsi, että suhde ei ollut sellaisenaan "ehjä".. vaan se on ikäänkuin rikottava ja rakennettava uudestaan. Tai näin toivon käyvän. Kipua ja tuskaa on varmasti aina molemmin puolin, myös silloin kun toinen on selkeästi se jättäjä.

Luulen myös, että jos "jättäjä" palaa toisen luokse, ei omasta aloitteestaan vaan jonkinlaisen "peräänruikutuksen" vuoksi, kunnioitus voi olla hukassa.

Lue lisää

että perään en halua ruikuttaa, jotenkin tuntuu että oma arvo on pidettävä. Pakko kirjoittaa oma tarina: Mieheni, jonka kanssa yhdessä 20 vuotta ilmoitti muuttavansa pois kaksi viikkoa sitten. Oli hakenut avioeron ja asunnon johon muuttaa ensi viikolla. Kaikki tuli täytenä yllätyksenä että MIKSI. Ei kuulemma rakasta minua niinkuin pitäsi ja minä ansaitsisin paremman miehen?? Eihän tämä ihan ruusuista aina ole ollut mutta kaikesta, jopa mieheni syrjähypystä ollaan selvitty. Lohdutti minua että onhan siinä harkinta-aika...jne.jne ja minussa ei ole vikaa vaan hänen päässään. Toista naista ei tällä kertaa ole mitä tietysti heti epäilin suuresti mutta kyllä se nyt kuitenkin siltä vaikuttaa et puhuu totta.
Kummalliselta tämä tuntuu siksi että eilen hän sanoi kotiin tullessaa että haluaisi perua koko jutun mutta ei voi koska menee kuulemma "miehisyys" ja kaikki nauraa kun äijästä ei ollutkaan lähtijäksi ja kaikki tavarat hankittu uuteen kotiin ja muuttoautot ja vielä että minun sukulaiseni tietää asiasta. Siis, mitä tuohon nyt pitäisi sanoa ja yleensäkään ajatella???!!! Haloo, kertokaa ihmeessä. En osannut sanoa mitään. Onko nyt tehty päätös hetken mielijohteesta vai kuinka...
Meillä on mennyt viimeiset vuodet mukavasti: ollaan matkusteltu, harrastettu yhdessä, viihdymme yhdessä ja huumorintaju molemmilla samalla aaltopituudella. En oikeasti uskalla ajatellakaan että menettäisin hänet lopullisesti. Kaverini ovat neuvoneet minua miettimään rakastanko häntä OIKEASTI vai rakastanko vaan sitä yhteistä menneisyyttä ja tavaroita mitä ollaan hankittu. Eli olenko vain takertunut menneisyyteen. Vaikka kuinka mietin niin tulen vain tulokseen että RAKASTAN HÄNTÄ OIKEASTI ja haluaisin olla vielä hänelle vaimo. Tavarat ja asunnot ja autot ja tasainen talous ei merkitse mitään. Olisin valmis luopumaan niistä kaikista jos vain saisin pitää hänet.
Mitä olette mieltä, onko tauko meille hyväksi? Koskaan ei olla oltu tauolla edes seurusteluaikoina vaan aina yhdessä. Onko tämä nyt joku ikäkriisi? Olemme molemmat karvaa vaille 40v. Itselläni ei ole mitään tarvetta kokeilla "uutta elämää", minun elämäni on ollut tässä mieheni rinnalla. Siksi tämä sattuu todella paljon.

Noin nuorena nyt ei ainakaan kannata kokoajan käsikädessä kävellä, se on selvää. Voi keskittyminen esim. opintoihin jäädä ja siitä on kauaskantoiset seuraukset.

Sinulle riittää viettämänne aika, mutta tyttöystävääsi stressaa. Tiedätkö, olen 50 nainen ja pystyn täysin samaistumaan tuohon tyttöystäväsi tunteeseen. Silloin kun ette ole yhdessä tyttöystävä miettii, että pitäisi olla (hän tuntee niin), stressaa, eikä pysty keskittymään elämäänsä. Kun ei vielä edes tiedä mitä haluaa.

Itse olen nyt etätöiden myötä huomannut mitä haluan. Olla enemmän yksin, tai aikuisten lasten, ystävieni seurassa. Harrastaa. Tehdä mitä haluan, ilman aikatauluja. Ennen tapasimme vuosia miesystäväni kanssa joka viikonloppu. Nyt harvemmin. Jokatoinen tai joka kolmas viikonloppu. Soittelemme kyllä pari kertaa viikolla.