Satasesta poikki kai
runonurkka rapsahtaa.
Runonurkka kakkoseksi sai
vielä voi sen katsahtaa,
jos löytyy peräsimeksi
ihan jotain muuta.
Vielä menee keksimiseksi
katsellessa uutta.
Jatketaanko nyt näin
runon kanssa eteenpäin.
Mikä olis hyvä mitta
joka sujuis kommelluksitta.
Viiskymmentä oisko hyvä
löytyneekö alku jyvä.
Iloa runot meille antaa
kulkiessamme ajatusten rantaa.
Runot näyttää maisemaa
saa sateisen sään valaisemaan.
Ystävät runojen
viihdymme kirjoittain ja lukien.
Runonurkka kakkonen
löytyyhän paikka sen.
Kirjoittelemisiin ja kiitos runoistanne.
runonurkka rapsahtaa.
Runonurkka kakkoseksi sai
vielä voi sen katsahtaa,
jos löytyy peräsimeksi
ihan jotain muuta.
Vielä menee keksimiseksi
katsellessa uutta.
Jatketaanko nyt näin
runon kanssa eteenpäin.
Mikä olis hyvä mitta
joka sujuis kommelluksitta.
Viiskymmentä oisko hyvä
löytyneekö alku jyvä.
Iloa runot meille antaa
kulkiessamme ajatusten rantaa.
Runot näyttää maisemaa
saa sateisen sään valaisemaan.
Ystävät runojen
viihdymme kirjoittain ja lukien.
Runonurkka kakkonen
löytyyhän paikka sen.
Kirjoittelemisiin ja kiitos runoistanne.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Derrikkiä katselin
kovasti mä jännitin
mieleinen on sarja tuo
jännitystä päivään suo
joka muuten arkinen
sateinen
ja tuulinen
eihän näissä päivissä
muuten mitään erityistä
kun neljän seinän sisällä
yksinänsä touhuilee.
Sunnuntaina lenkillä
olin istuin kivellä,
siitäkös mun kankku toinen
kivun otti aikamoisen.
Nyt ei tohdi liikkua,
heti alkaa sattua.
Selkääni nyt hivelen
voiteitakin sivelen,
pian tuubi tyhjä on
olokin niin onneton.
Paikoilla jos olla saan,
silloin sen voin unohtaa,
vaikka pieni vessa keikka
sepä onkin eri seikka.
Käännökset ja liikunnan
kokonaan ne unohdan.
Samat kiinnostukset
sadepäivän harrastukset
taitaa olla tämänikäisillä
kodin pieni piiri joskus ahdistaa
siihen vaihtelua jännäreistä saa
lukemalla kirjoja
katselemalla nauhoja
musiikkia kuuntelemalla
väliin täällä runoilemalla
syödäkin täytyy välillä
lueskella lehtiä
siis moneen puuhaan välillä ehtiä.
Näin päivä kuluukin rattoisasti
suorastaan antoisasti.
MIKSI EKAN VIESTIN HEITTÄÄ
SIVUUN? - SOPAN KEITTÄÄ
KUMMALLISEN SUOMI 24n
SYSTEEMI, JUTUN PÖLJÄN?
(miettii tässä mörönpörö)
...Pirkkoparka! Eikös äitis opettanut
moneen kertaan vanhain lailla neuvonut:
-Kylmällä kivellä älä istu koskaan
se sinun täytyy aina muistaa, tai
- hikisenä ei saa tuulessa kauan istua
siitä voi tulla vaikka issias.
...itse olen oppinut nuo kautta kantapään
en uskalla juur lenkillä pysähtyä lepäämään.
Piti nähdä leiripaikka
nautintoa meno vaikka.
Liian pitkän lenkin teimme,
hiukan levähtämään jäimme
Kolmen tunnin juttu tää
alkaa jalat pettämään,
vaikka paljon liikutaan,
pitäis usein seisahtaa.
Sitten neljä kiveä
pengermällä pystyssä,
sinne sitten istumaan,
ja hengitystä tasaamaan.
Tulokset on tuntuvat,
muttei lainkaan mieluisat
:-((
Runonurkka kakkonen
on mulle nurkka ykkönen
ja numerot kun lisääntyy
on meille 'ihan selvä pyy'
olemme oivia hoksaamaan
ja jatkoa runomme aina saa
niin helppo on jatkaa
taas tätä yhteistä matkaa.
Lippu korkealle nostetaan
myös tehdään tänään kunniaa
ja muistetaan
on isät hankkineet tään vapaan maan.
poikkean taas tähän nurkkaan
aina joskus mä tänne kurkkaan
vaikkei liiemmin runonlahjoja mulla
tänne uskallan kuitenkin tulla
jonkun lauseen kirjoittamaan
mitä kulloinkin satun ulos saamaan
sateessa olenkin itseni jo tänään kastellut
kun ilman sontikkaa oon katuja astellut
kun en oikeesti ole sokeria
enkä pelaa pokeria
ja kunhan vain joutavia höpistelen.
Tyttöjen kanssa päätettiin
että nyt meillä leivottiin
nokkos-sämpylät paistettiin
sitten me niitä maistettiin
lämpiminä oli ne hyviä
joukossa kaikkia jyviä
pullat on uunissa paraikaa
tyttöini nauru täällä raikaa
elämässä ihan on taikaa
satakoon vaikkapa rakeita
lämmöstä meillä on takeita
tulkaa nyt kaikki maistamaan
tytöt kun innostui paistamaan
Ihmismieli kumma on,
usein aivan mahdoton.
Tuopi esiin suuret valat,
kohta julki monet salat.
Mikä lienee syynä tähän,
miettiä vois sitä vähän.
Onko kateus yksi syy,
vaiko mielen kataluus.
Miksi paha sana sanotaan,
miettimättä useinkaan.
Miten koskee kuulijaan,
ymmärrä ei sitä vaan.
Miksi olisi ei täysi nolla,
iskut vastaan ottaa polla.
Kääntäis posken toisen vaan,
nöyränä jäi oottamaan.
Siihenpä ei moni pysty,
ottelemaan mukaan ryhtyy.,
Puoliansa pitämään,
ei vain näpin nuolentaan.
Vaihtelevaa on ihmisen mieli
miksei myös kieli
jos kieliä osaa.
Tänään on mieli kuin paiste päivän
ei näy merkkiäkään huolten häivän
mutta huomenna taas ukkonen hyrisee
ja kuurosade kaiken kastelee.
Joskus käy viimainen puhuri yli
ei silloin auta kuin lämmin syli.
Täällä jos kirjoitukset ottaa päähän
voi koko homman pistää jäähän
sulkea koko hemmetin koneen
ja tarttua vaikka kuntoilun juoneen
kävellessä kuulema ongelmat poistuu
kilometrit kasvaa, jos usein toistuu.
Taivutanpa minäkin tätä laatua
enkä aivan vielä aio kaatua.
Kateutta löytyy yltä ja alta,
sanoo sen ukko- tai akkavalta.
Kohillaan on näkö ja kunto,
säilynyt aitona omatunto.
Saatanpa säilyä vielä tovin,
joukossanne kun viihdyn kovin.
Kukaan kun ei ole parempi toista
toiset ei vain usko moista,
mennen tullen kun pitää muistaa,
et kaveri ladulta pitäis suistaa.
Äläppä huoli, älä kaikkea usko
vielä se koittaa aamurusko,
uusi päivä kun tullessaan tuo
uuden auringon säteet nuo.
Mi sulattaa jään ja syvän roudan
tuoden tullessaan pysyvän rauhan.
Aina keväisin kaipaan takaisin puutarhaani, siihen entiseen
kun joka tuutin täydeltä kylvetään siementä
ja puutarhaohjelmaa vähän väliä kuulla saa
kun lähden lenkille niin joka pihalla kukoistaa kukkaset
mä niitä ihailen, niin monet tunnen nimeltä ja muistan
oli minullakin juuri tuota mitä tuollakin
mutta kotikatuani, missä on autoilu kielletty,
ympäröi, onneksi, kymmenet tutut kasvit
siinä kukkii norjanangervo , syreeni, rusokuusama ja moni muu
ja ajatella..... juhannusruusukin on jo nupulla.
Mieli on hento
kuin kesäisen perhosen lento
lentelee kukasta kukkaan
lentelee myös joskus hukkaan
elääkö aina päivääkään
tai katoaa hämärään.
Kuin sadesää kyyneleet vierähtää
on edessä jäähyväiset viimeiset
ne ruusun terälehtein annan kimmeltää
kun jäämistösi maahan häviää
Sinun muistoas ei mikään milloinkaan
koskaan unohtamaan saa
sinä olit niin puhdas ja selkeä
ja sanoit minun olevan sunnuntailapsi
ja vaikka olitkin harmaahapsi
minä Sinua rakastin niin.
Monet itkut on itkeä saanut
monien rankkasateiden myötä
monet surut jo tähän ikään
joista selviytyminen on työtä
aina kuitenkin elämä voittanut on
vaikka miten ois toivoton
tilanne ollut.
Surun hetket muistaa kuitenkin
vaikka minne kulkisikin.
Unohda tummien surujen taival.
Kuivata poskelle vierivä kyynel.
Laulele tanssien kiitävä pilvi.
Säteile, lämmitä, auringon sulo.
Soittele sävelin riemukas tuuli.
Solise uomassa kuohuva puro.
Lohduta iltojen hämyinen varjo.
Haaveista sävelten siltoja kudo.
Tuudita onnehen yollinen uni
nuo kyyneleet ehkäpä on
en tahtoisi niistäkään luopua
vaik maksua niistäkin on
eihän ole kuin turvonneet luomet
ja mitä se merkitsee
ei mitään ja itsellet suonet
olla ihminen mi ei välitä riimeistäkään
jos ei onnistu niitä rustaamaan.
Mitä iltani sisäänsä on kätkenyt
miten olen aikani käyttänyt
kadonneita ihmisiä
suloisia häitä
ja nyt ihanaa konserttia
samalla kuunnellut
kun olen täältä muiden kirjoituksia lukenut
Wienin filharmonikkojen tahdissa
upeassa kesä konsertissa
mahtavaa olla mukana.
Jos pitäsi äkkiä kertoa jostain kesäillasta viime vuosilta, tulee ensimmäisenä mieleeni yksi ilta, oikeammin jo keskiyö. Vietin muutaman kesäisen viikon yksin kaukana maalla , kaukana naapureista.
Kirjoitin oikein vanhanaikaisesti kirjettä kynällä ja paperille keskellä yötä ikkunan ääressä. Oli niin valoisa yö, että näin ihan selvästi ilman valoja.
Se tunnelma syöpyi mieleen minulle kaupungissa asuneelle. Kuukin nousi hennon usvan takaa. Jonkun linnun hiljainen laulu kuului metsästä. Oli lähes aavemainen tunnelma ja jotenkin harras. Tuntui kuin olisin ollut yksin tällä pallolla kuuntelemassa hiljaista kesäistä yötä. Kun menin ulos kävelemään valkoisen paita harteillani, syöksähti lepakko jostain ja herätti minut äkkiä unenomaisesta tilasta.
Entäs kesäaamut. Kun järvi on peilityyni .Kuulet käen kukunnan kaukaa ja linnut laulavat kuorossa. Istut lämpimällä rantakivellä ongenvapa kädessä. Ihan sama nyppääkö kala tai ei. On kesäaamu.
Linnut herätti konsertillaan
teltasta ylös kömmin.
Järvenpinta kauneimmillaan
on ilma hyvin lämmin.
Nuotion kivenkolossa sytytin
katsellen järven silkkistä pintaa.
Silmiin yksinäisen kalastajan yhytin
aamu kesän aikaisen liikutti rintaa.
Miten kaunis onkaan kotimaa,
viivähti ilonkyynel silmänurkkaan.
Västäräkkikin sen todistaa
tuli kiveltään mua kurkkaan.
Aamukahvi valmis on
mustataksi painunut kylki.
Istun katsellen luontohon
lokki kavillekkö pyrki.
Ihana on kesä Suomen
se ilon antaa.
Tuoksuu kukka tuomen
sorsaparvi kiertää rantaa.
Tuoksusta tuomien
muistan taas sen
illan kuin eilisen
kun joen rannalla istuimme siellä
molemmat hieman haikeella miellä
aamulla tiemme veisivät eri suuntiin
nyt on sinut viety jo kotikylän multiin
mutta sinä iltana
tuomet tuoksuivat
me istuimme sylityksin
joskus keväällä menen sinne vielä yksin.
Ei minua vaivaa yksinäisyys
vaikka olisi synkkäkin syys
nautin yksinolosta
vaikka joku sanoo
voi poloista
on upeaa kun voi itse päättää
miten aikansa kuluttaa
ei tarvitse toisten tunteita säästää
jos vaikka nukuttaa
voisin vaikka hukuttaa
viinaan itseni, vaan enpä halua
ja enpä kalua
kenenkään mieltä, jos en halua
mä tehdä sitä tahi tätä
mietin elämätä
ja hyvin tulen toimeen tämän erakon kanssa.
Yksinäisyyttä ylistän minäkin
kun sen viimein saavutin
ystäviä kyllä on mulla
sopii joskus seuraan tulla
mutta enimmäkseen yksin elelen
omia touhujani touhuilen
on helppo vain yksin asustaa
kun voi mielensä mukaan harrastaa
enkä häiritse toisen elämää
se on itsellein tärkeää.
Miksi ilma mieleen vaikuttaa,
nyt miele tekee uikuttaa.
Tuulee, tuulee myrskyää
ja vettä viskoo myötänään.
Suren pikkulintujen eloa,
kylmä niilläkin ilman emoa.
Emon ruokaa täytyy etsiä,
kulkea soita ja metsiä.
Myös kukkaset alkuun päässeet,
itkevät kylmän kynsissä.
Mustikat, marjaiset pensaat muut,
vaipuvat kylmän kouristuksiin.
Joudu jo taivainen lämmön tuoja,
anna luonnolle lämmin suoja.
Kasvua ja kukoistusta anna,
ilolla sitten kiitoksen kannan.
Niin vaipuu ihminen masennukseen.
kylmän kourissa ahdistukseen.
Mutta ohi on menevä tämä aika
auringolla on sellainen taika.
Hymyyn saa silloin ihmisen suu.
linnutkin laulaa, poikaset kehittyy.
Kukkaset värein iloisin,
loistavat, antavat viime silauksen.
on jo ihan tuttu juttu
kylmä kausi kestettävä
sisua vain näytettävä
huomenna voi jo paistaa
saamme lämpöä taas maistaa.
Mina katson mita naan
puskaan laitan paan,
ketä siellä onkaan
akkoja ma bonkaan
täällähän sua ootellaan
ei puskassa oo kukaan.
Mukavat ja viehkeät
suuremmoiset on akat.
Sulle päähän tulee rupia
jos kauan puskaan kurkotat
löytääkses sen parhaimman.
Ukko parka hukassa
harmaata jo tukassa.
eikös nyt ole
lämmitetyt huoneet
pari kylmää päivää
noin saa masennukseen
kyllä on ihmisellä
pienet huolet
kukat ei itke
puut ei valita
ompa nyt
nekatiivisuus vallassa
Koleaa on ulkona ja sataa,
vaan eipä aika mataa.
Täynnä puuhaa permannolla
mummulla on hyvä olla.
Ei pakoon pääse vaarikaan.
Hänkin joutuu konttamaan.
Lapsenlapsi on komentööri:
- Nyt perustetaan laulukööri!
Satumaassa vailla vertaa
joulu vuodessa on kaksi kertaa.
Vanhatkin nyt nuortui,
ja koukkuselät suortui,
kun lapsi peuhaamaan
komensi isovanhempiaan.
(Tällaista meillä tänään!)
"Kesäillan valssin" myötä
vaari teki työtä
mallia kun otti telkkarista
selvisipä vielä valssista
kun ei ole aikoihin
mennyt enää tansseihin
kotona voi harjoitella
musiikin mukaan tanssiskella
monta tuttua ruudusta näki
vaikka kovin liikkui väki.
Missä mielikuvas sulla.
niitä riittää kyllä mulla.
Kuulen linnun piipitykset,
kukkain pienet huokaukset.
Puut myös huojuu, heiluu,
oksat rajustikin keinuu.
Aurinkoa kaipaan vaan,
kylläksein en sitä saa.
Toki sisällä on lämmin mulla,
toivon niin myös on sulla.
Pienet ilot,pienet huolet,
kantakoon nyt toiset vuoret.
Backaksessa tango taipui,
moni muistoihin vaipui.
Markku Aro lauloikin,
mieli palas muistoihin.
Hänestä mä kyllä tykkään
enkä unhoittanut nytkään,
Kolmilammen lavan luona
kesälauantaina tuona,
tapasimme hänet siellä,
levähtämässä metsätiellä.
Tuuli puita puistaa
kylmäksi ilman puhalsi.
Lämpö muualle luistaa
sade pisaroitaan tuhlasi.
Piiskaa kylmän pois
antain auringolle tilaa.
Lämmön tulla sois
ettei iloa kesän pilaa.
Sade odotusta lisää
masentaen mieltä,
ikävä kesän sää
näyttää meille kieltä.
Sisällä etsitään harrastusta
vaan mieli maata mataa.
Valokuvien katsastusta
se akkuja jo lataa.
Sade loppuu aikanaan
luonto kesään palaa.
Kolhut kestää aina vaan
ei mitään salaa.
Hetket ikävätkin pois jää
uudet ajat lohduttaa.
Pian katoaa kylmä tää
ja auringossa naurattaa.
Murhenäytelmä pihassa,
olen oikein vihassa.
Oravia, harakoita
pihan petoloita,
niille olen vihainen
tietysti myös suruinen.
Mustarastas touhuissaan
mäntyyn ryhtyi rakentaan
perheellensä risupesää.
viettääksensä siinä kesää.
Hetken ehti nauttia,
kun sitten täyttä vauhtia
orava jo sinne riensi
mustarastaan hätisti.
Mustarastas mietti hetken,
teki sitten pienen retken.
Löysi mielestänsä hyvän paikan,
köynöshortensian tuuhean.
Siihen uuden pesän rakensi,
touhuissansa siinä lenteli.
Emo pyöräytti munatkin,
onistuihan se sittenkin.
Kestänyt ei kauan onnea,
kuulin linnun epätoivoa,
hirveästi räksytteli
siipiänsä levitteli.
Harakka tuo ilkikurinen,
löysi pesän ilkkuen.
Maassa munat rikkonaiset,
siinä rastaan yritykset.
Kuinka julma luonto onkaan,
miksi toisen onni tuhotaan?
Ei lennä rastas enää pihassa,
missä mahtaa olla puuhassa?
Vieläköhän pesän rakentaa?
Jaksaakohan vielä yrittää?
On aika mennä nukkumaan
peiton alle uinumaan
hyvää yötä on toivoteltu
ei toisiamme unhoiteltu
'kauniita unia minusta'
toivottelee hän iltaisin
niin minä toivotan myöskin
joka ilta soittelemme
toisillemme
se antaa hyvän unen
ja turvallisen tunteen
on toisiamme muistettu
toisistamme huolehdittu.
Olen herännyt taas
ei ole kuuraakaan maas
valoisana kuitenkin
päivä alkaa tietenkin
valoisinta tää onhan aikaa
pian nääs mietitään juhannustaikaa
nautitaan vain valoisista
kesäpäivistä ihanista
kyllä luonto kukoistaa
ja vaatteitahan päälle saa
jos kylmältä tää Suomen suvi tuntuu
puut on kuitenkin täynnä kukkahuntuu.
Kesä se on kylmempikin kesä.
On mukavaa
kun aamuun herätä saa
ei unetonna ole tarvinnut sängyssä pyöriä
nyt jaksaa hyöriä
ja vaikka kirjoittaa
jos mitään muuta ei tänään aikaan saa.
Minäpä käänsin kylkeä
kertaa monta kymmentä
uni ei tahtonut silmään tulla
kuumakin oli mulla
ja tietysti jano
ja pissahätä
kestä nyt tätä
ei kai voi kuutakaan aina syyttää
vaikka varmaan se pilvien takana kyttää
ja naureskelee partaansa
ukko kun kuulema on
sitä naurattaa ja huvittaa
kun akka ei unta saa.
kun kiirettä nyt on mulla
rakasta ystävää odottelen
hiukan enimpiä siivoilen
mutta vähän täytyy istahtaa
ja runonurkkaan katsahtaa
tää on hauska tapa levähtää
ja hetkeks ajatukset lennähtää
pois arkipäivän askareista
ja vaikka aforismejä lueskella
tänään onkin niiden buumi
oikein zuumi.
Tänä iltana kanssasi tanssin
taas sen muistorikkaan valssin
jota kerran luulimme viimeiseksi
se muuttuikin ensimmäiseksi
on siitä jo kymmenen vuotta aikaa
mitä valssi se aikaan saikaan
Tänä iltana kanssasi tanssin
sen hitaan valssin.
Nyt ulkona on kirkasta
tekee mieli pinkasta,
mäntyharjanteille meen
yksikseni käveleen.
Siellä kauniin kulkureitin
kuljin, tuuleen huolet heitin,
uudesti kun synnyin siellä,
lampireitin hiekkatiellä.
Posket kauniin punan saa
jaksaa sitten uurastaa,
maanantaina matkustan
tutkin kaupat Tallinnan.
Kimaltelee ruohikko
pienin timantein
puroina ojiin
valuu vesi.
Taivas iltaan
jo kirkastuu.
Sateen jälkeen
jo vihertää.
rannalle kauneimman maiseman
hän jäi ,jota rakastin
koivujen katveeseen,jossa kerran
katselimme tähtitarhaan
jossa lempemme leiskui
näimme kauneuden toisissamme
ja tiesimme sen olevan pysyvää
olimme niin aitoja ja halusimme hyvää
siellä rakas tähtien alla levätä saat
täytit niin täysin ihmisen mitan
ja jäin Sinua niin kaipaamaan
Nousi aurinko aamuun paistamaan
kehoitti vuoteesta jo nousemaan
Heti paremmaks muttuu jokaisen elo
kukkain, puunkin, vaikk' olis jo kelo.
Tuo iloa päivään myös yksinäisen
harmaahapsen mutta täysipäisen.
Mitä sä teit kun heräsit aamuun,
iloonko astuit vai surun kaapuun?
Tässä on ihminen, muualla monta
iloista, suruista, niin onnetonta.
Kiirehdi seuraan jossa sä viihdyt
suotta suutahdat taikka kiihdyt.
Älkää tehkö ninkuin mä käsken
neuvomasta nyt pois jo lähden.
en heränytkään aamukuuteen
vaan suloiseen aamuun uuteen
vastapestynä kaikki loistaa
kahvia hyvää täynnä on muki
lämpöä tuonut on ystäväin tuki
lehden tuoreen mä kohta luen
kesäiset vaatteet päälleni puen
pihalle aurinkoon mieleni on
yhtään en ole onneton
kiitoslaulukin sielussa soi
että tää kahvikin maistua voi
...jonkun lorun kyhäellä
kun vain aiheen jostain saisin
kohta laulun lurittaisin.
Hyvä mun on elää täällä
oikein iloisella päällä
yksinäni pyörähdellä
ei oo sanomista kellään
ukko läksi muille maille
enpä jäänyt mitään vaille
eipä tarvii passaella
eikä hommiin houkutella
ikävissään soitteleepi
usein kovin kaipaileepi
vaan en siihen kyytiin lähde
kun hän jätti toisen tähden
pitäköön vain hyvänänsä
olkoon kerran mentyänsä.
Mikä mun on ollessani
yksin asustellessani.
Viehättää oma valta
ja paras on niin.
Mennä saa
kysy ei kukaan.
Saapi nukkua
ja ruokaa laittaa
koska huvittaa.
Ei hääräämään
toinen kotiini
tule kysymättä.
Uuden jos löytää
omassaan asustaa
ketään ei voi
omistaa.
Vaalituloksia kuuntelen
kantaa kyllä ota en
runonurkkaan ei politiikka kuulu
täällä soi vain laulu
Kaunis päivä iltaan saanut
valoa iloa on se jaannut
minullekin, toisillekin
niin mä nyt vain toivoisin.
Rauhallisin mielin uinumaan
taasen käymme, toivotaan.
Ei synny minulta enää kauniita runoja. Omaperäisiä ei ollenkaan, täytyy vain tuhertaa lainatuille pohjille:
Itämeren tuolla puolen jossakin on maa,
jossa on vain hiekkaa auringossa hohtavaa.
Sinne kaikkein katkuisimmat kaasut katoaa,
joita harva meistä hoteisiinsa haluaa.
Jos sinne sotamaahan kerran
joutua vain vois,
niin varmaankin jo aivan
pian tahtois sieltä pois.
Ah sinne sotamaahan kerran
kaikki joudumme,
jos liian kauas merelle
suuntaamme soutumme.
Salattuna sydämmessäin on tuo satumaa
mikään ei sen puhtautta liata nyt saa
sinne vien mä ystäväni kalliin rakkahan
kaariholvin alta sinne näin nyt pujahdan
Mä kätees tartun puutarhani sulle avajan
nyt nähdä saat kuin unelmien uuden satumaan
siel maailmani ihmeet jotka kanssasi mä jaan
ei yllä sinne mikään muu kuin rauha satamaan
Tään laulun tahdon sulle antaa matkallesi sun
kun joskus kohtaat elämässäs kauan kaivatun
niin hellin sanoin hänet kiedo lemmen syleilyys
niin jälkehesi jää niin herkkä kaunis ihmisyys
Konserttiin heräsin
aurinkoiseen aamuun.
Linnut laulaa
kilpaa toisilleen
minä aamupalaa
hamuan.
Kesän lämpö
kateissa
poikkeaa ehkä,
tulevassa kuussa.
Aurinko valloittaa
koko taivaan.
Jopa minäkin joskus päivälläkin
haahuilisin
kun ei tämän kummempata
taida tässä ollakaan
kirjastoon kai kyllä lähden
hyvän lukemisen tähden
vaikka ihan pullollaan
omakin hylly odottaa
omiani tahdon säästää
kun tiedä aina säästä
jos ei mua ulos päästä
aloitan hyllyni yläpäästä
tää nyt on vain tätä nyt
parempi jos oisin jo lähtenyt.
Katson, kun pinta järven
silkinlailla hohtaa.
Näen saaren kärjen
se muistoihin johtaa.
Vene vesille työnnettiin
eväät otettiin mukaan.
Saarenrantaan soudettiin
me kaksi, ei muita mukaan.
Hiljaa istuen kivellä rannan
sorsaperhettä seurailtiin.
Varpaat piilossa sannan
auringosta nautittiin.
Termospullon kahvi maistui
kivien välissä nuotiolla
makkarat mustiksi paistui
kesässä ihanassa on hyvä olla
Seison vieressä veneeni
pian sen matkaan kunnostan.
Kesä tuo muistot eteeni
ja saaren, sinne taas katoan.
Päivä ilman runoa
on kuin
pää ilman pipoa pakkasella
päivä ilman runoa
on kuin
synkkä syksyinen ilta
ilman ystävää
päivä ilman runoa
on kuin
kirja ilman tekstiä
päivä ilman runoa
on kuin
minä ilman sinua
Päivä ilman runoa
oispa ikävä asia
jos ei synny omia runoja
voi ainakin kirjoista lukea
joka päivä luenkin
jotakin
eihän ilman olla voi
kun lukemaan on oppinut
tänäänkin junamatkalla
luin monta sivua runoja
ja nyt jo mua odottaa
unilukemiset yöpöydällä.
Torille eksyin,
voi sitä kukkien loistoa,
kiersin katsoin,
etsin ja ihailin.
Vaikeaa oli valintaa tehdä,
toinen toistaan kauniimpaa.
Oli myöskin mattoja, leipää, kalaa,
arpojakin kaupattiin.
Torikahvilassa istui,
kansaa ihan mustanaan.
Puheen porinaa, ilosia kasvoja,
sieltä minua myös kurkistaa.
Tule kahville näin kuulen,
huudon mulle suunnatun.
Niipä kahvimuki eessä,
kohta istun kera ystävän.
Siinä kuulumiset kuulen,
omani myös selvitän.
Päivä paistaa, pääskyt lentää,
yllä kesämaiseman.
Yksinäiseks jos itses tunnet,
torille nyt kiiruhda.
Siellä ystäviä kohtaat,
näet kukat ihanat.
Järven taakse, tyyneen rantaan
tuulen kanssa vastahankaan
sousin sinne katiskani
kalasaalis toiveissani.
Tuli aamu, ilmat muuttui
luontoko nyt tässä suuttui:
vaahtopäinä järvi möyrys
kiskoin sinne selkä köyrys.
Mistäs muistan kesäkelin -
niin kamppeissani palelin.
Tarpeekseni kalaa sain
vauhdilla vain lämpöö hain:
hytinäni tärisytti
päätäkin se järisytti.
Saunan pistin lämpimäksi
istuin siellä tunnin, kaksi:
sisälleni lämpöö hain
terästystä tarpeeseen vain!
Opin vielä kerran sain -
kai kalenteriin katsoin vain:
sellainen on kesäkeli -
ymmärrä nyt luonnon peli!
on kaunis kakkunen
runoakin rahtunen
mihinpä runon
sanojeni jonon
tännepä tänne
minnepä muunne
pienestä asiasta
runo rasiasta.
tässäpä tärkein
entisin merkein
jatketaan juttuja
ollaanhan tuttuja.
Kesälomalaiset villiintyy
mikä lie on aina syy
kesäillan taikaa
ja nauru raikaa
Innostuvat hupsimaan
ihan viattomasti vaan
onhan hauskaa hyvä tuuli
lentää ilottelun huuli
aamiaisen aikanakin vielä naurattaa
yö kun hyvin nukuttiin niin taasen jaksetaan
kitketty on käytävätkin rikkaruohoista
sadetta nyt kuunnellaan ja ajankohtaista
maailmalla murheet on nyt meistä kaukana
ainoana vaivana on hyttyspurema
Kauniisti kurttulehtiruusu
tien vierellä kukkia voi.
Elämä ihmisen poskille
kurtut ja rypyt toi.
Kukan punahehkuisen
moni taitaa rintaansa.
Nainen kurttuja häpeillen
laittaa meikkiä poskiinsa.
Huulet yhteen puristuneet
kuin viivana kasvoilla
punavärin keinotekoisen
saivat huulipunalla.
Kukka vierellä tien
oman värin omistaa.
Miksi tuo ihminen
itseään yrittää komistaa.
Kesämekon helmat heiluu
korkokengät kopisee.
Kesäsade aitan kattoon
pisaroina ropisee.
Korkokengissä tepastaa
katujansa kaupunkilainen.
Maaseudulla paljain varpain
kulkee nurmella nainen.
Paljain varpain kotosalla
tallustelen kesäisin
mutta viime talven aikaan
viidet sukat kulutin
kesällä myös viileällä
villasukat laitan jalkaan.
Mielestäni kirjoitan runoja
usein kuitenkin ilman loppusointuja
runoja ne on kuitenkin
ilmankin
mutta kielen harjoitusta
onhan tää
eikä täällä jää
ilman ystävää
yksin yrittää
monikin
siltaa ylittää
montakin
minäkin
aasinailtoja pitkin.
Paholainen pahalainen iski minun kimppuuni
vai oisko ollut laiskiainen laiskanlainen
joka minut yllätti
huomaan;
täytyy tarkistaa
sitä mitä kirjoittaa
sen kun muistaisinkin aina
silloin huolet eivät paina
sivu tamä kuitenkin onhan meille lainaa vain.
Ystäviä paljon on
täälläi koko sakki.
Lisäksi tuon mulla on
kaksipäinen nakki.
Tähän asti tääll on ollut
rauhallinen satama
Myrskyt suurilla merillä käyneet
täällä ei juuri näkyneet.
Olen tänään löytänyt uuden ystävän
sitä ei tällä iällä kovin usein tapahdu
ystävä asuu ihan naapuritalossa
matkakaan ei sitten rasita
monta uutta elämäntarinaa
kuulla saa
kun uuteen ihmiseen tutustuu
halaus lämmin sydämessä saakka tuntuu
askelkin aivan kevyeksi äkkiä muuttuu.
Heitä on monta
tummia ja vaaleita
miehiä ja naisia
ystäviäni
harrastusten parista
työtovereita
yksinäisiä
pariskuntia
nuoria ja vanhoja.
Ystävät kuuntelevat
puhuvat ja halaavat
nauramme yhdessä
teemme retkiä
syömme
tanssimme
tai istumme ihan hiljaa.
Ystävät ovat tarpeellisia
kun on yksin
sairas
surullinen
iloinen
onneton
tai onnesta pakahtumaisillaan.
Mitä minä tein
kuuntelinko
autoinko
itkinkö kanssasi
lohdutinko
otinko kädestäsi
ja tanssin kanssasi ilosta
kun sain Sinusta ystävän.
Tiedän ihmisen
tosi yksinäisen
suorastaan erakon
on hällä omat syynsä
en mukaan häntä pyydä
vaikk yksinäinen on
se valintansa on
on ehkä ihmisistä
hän saanut tarpeekseen
ei luottaa voi hän keneenkään
kai mieluummin hän kulkee yksinään.
Korkeiden korkojen kopinaa
kotikadullani kuulla saan
tuttu sävelmä mieleeni juolahtaa
on rakkaita muistoja tulvillaan
noin kopisi korot sinunkin
illoin kun sua odotin
ja odotan vieläkin
tulipunaiset tanssikenkäsi muistan
ranskalaisine korkoineen
niiden kopinan vieläkin tuntisin.
Eräs toiveeni on toteutunut
olet samaan kylään muuttanut
nyt me varmaan toisiamme tavataan
useimmin kuin vuoteen muutamaan
pitkä välimatka kuitenkin
oli este vaikka toisin luulinkin
nyt tuntuu kirkkaammalta huominen
sinustakin, tunnen sen.
Vuosien, entisten taa
muistot näin vaeltaa.
Kengät punaiset mun
vangitsi silmäs sun.
Kotikunnan tanssilavalla
katsoit ujon tavalla
ja sydämeni veit
niin sä mulle teit.
Vanhaa lavaa katselin
aikaa tuota muistelin.
Tangoon kanssas taivuin
unelmaan suloiseen vaivuin.
Kengät punaiset nuo
hetken mieleen luo.
Se aika entinen
sitä yhä muistelen.
Kyllä luonto on ihana,
voi nauttia tuoksuista,
kuunnella lintujen laulua,
kerätä kimpun kieloja.
Niinhän minä tein,
kun kävelytin keppejäin.
Kielonipun kotiin kannoin,
rakkaalleni ojensin.
Kovasti hän yllättyi,
suukkosella kiitti,
Kukat tuoda kannatti,
kun toinen iloisesti
yllättyi.
Saanen jälleen kerran,
teille sanoa sen verran,
että hyvää yötä kaikille
kesän ihanuudesta nauttiville.
Yön vaippa syliinsä sulkee
vielä ajatukset hiljaa kulkee
ikkunasta tuuli raikas on
on hyvänolo pohjaton
kun päivän tehnyt on työtä
yön lepo kuin onni myötä
unen maahan vaipua saan
vain viileys ja raikkaus vaan
saa minut näin nauttimaan.
Ei uni vielä tullutkaan
mä tänne tulin valvomaan
tääl ihmisillä tahto hyvä
ja ystävyyskin ihan syvä
ja halu elämän kauneuteen
ja ajatusten selvyyteen
se voimaa meille antaa
yli turhuuksien kantaa
kun joskus ei voi ymmärtää
miks jotkut haluaa häirintää
vaan tänne myrskyt yllä ei
ne tuuli kauas meistä vei
ja hymy palasi jälleen
kuin ois jutellut ystävälleen.
Aamuun leppoisaan
taas herätä mä saan
ei liiku lehtikään
ei häiritse mua mikään
kun sinut vastikään
unessa mä kohtasin
niin mulle hymysit
ihan niinkuin eilenkin
ja tänään varmaan tavataan
ja halataan.
Ensi kerta tämä on,
runonurkkaan kurkistaa.
Siitä vaan,
sana toisen perään rakentaa.
Jotain sielun syövereistä,
rakentelen sanoista,
paikan jonne kadotan,
surun.
Ilolle mä valmistan,
paikan ihan pysyvän.
Sinne tervetuloa,
jokaiselle,
ojennan,
kielonipun valtavan.
minkä kielonipun Tuulivei
nyt tänne toi
en tiennyt että niitä voi
sanoin kaunein tuoda
uutta runoakin luoda
toivon aivan pysyvää
täällä olemista Tuulivei.
Tämä ollut Huuli'ei.'
Hei rakkaat ystävät,
jo tuulet hyytävät
ovat takanapäin
ja tässä näin
auringosta nautimme,
kieloja ihailemme,
lemmikkejä katselemme.
Noita sinisiä ihania
kukkapenkin täyttäviä.
Unikotkin kukkaan ehti,
mukava tuo karvalehti.
Hetken vain se kukoistaa,
sitten punalehdet pudottaa.
Vuohenjuuri keltaisena
aurinkoisna loistavana.
Kauan onkin ilonamme,
kukistamme nauttikaamme.
Voikukat ohi on,
siemenet jo lentohon
lähti tuulen myötä.
Siitä riittää työtä
ensi kevääksikin.
Siemenin tuhansin
nurmikkomme täyttävät,
ihan mukavilta näyttävät.
lemmikkini kevätkaihonkukka
ihanan sinisilmäinen
kuin lemmenkukka
vaan voimakkaampi
kuin lapsuuden tädykki
pitkin pientareita ja
metsänreunoja
lapsuuteni hakamailla.
Tulin tänne tuulispäänä
rauhaisille rantamille
tänne suojaiseen poukamaan
mieltäni rauhoittamaan.
Täällä rauhassa voi olla
nauttia kesäillasta
kuunnella laineen liplatusta
ja lintujen sirkutusta.
Kun aurinko hiljalleen lännen puolelle laskeutuu,
ihminen usein unohtuu
ihailemaan illan rauhaa,
nyt ei pauhaa
tuulet enää
mikään ei tee enää tenää.
Kesäillan tunnelmaa
talteen täytyy tallentaa.
Laiturilla liplatus,
vedestä auringon heijastus.
korvossa matot liossa,
harja ja suopa sankossa.
Sinne ne jätin nyt,
olenkin jo lähtenyt,
kotiin tahdon sänkyyn tuttuun,
rauhallista unta nukkuun.
Maljakossa kukkaset on,
nuppu avautumaton,
Mansikatkin kukki jo
niissä oma nautinto.
Peippo laulaa pesäpuussa
heinät kukkii ensi kuussa,
Vastan teko pian taas
Heinäkuussa katsokaas.
Eipä oikein runo juokse
pian Nukku-Matin luokse,
astelen mä pontevasti,
nukun sitten aamuun asti
Ei minullakaan kyllä runo mitenkään juokse
mutta pakko on tulla tänne teidän luokse
kun 'kadonneet' -sarjaa jäin katselemaan
siitä tulee niin paha mieli vaan
että jotenkin täytyy haihduttaa
ne ikävät ajatukset poistaa
ja rauhoittua unta odottelemaan.
Tarvititsen aikaa itselleni ja olen irti
kaikesta mikä häiritsee omaa rauhaani.
Tämä kesäyön onni on kokonaan omani
jaan sitä jos joku sitä tarvitsee
Kesäheinän hiljaisuus ja tutut naapurit
ja minä täällä valvomassa yksin ja onnellisena
Kukkasista jotka aukaisevat nuppunsa aurinkoon
täyttymyksensä saaneina ja siementäen
Kiitollisuuden täyttäessä sydämeni tajuan
kuinka hyvä on saada olla ihminen ihmiselle
Kuinka paljon olen saanut sen nyt voin ymmärtää
rikas,--- niin rikas on elämä jonka me saimme.
Entisen kotikaupunkini juhlapäivää saatiin viettää suloisessa suvisäässä
ei tarvinnut meren rannallakaan palella nyt varpaat jäässä.
aurinkosuojalakki paremminkin olisi saanut olla päässä.
Oli monenlaista ohjelmaa ja monenmoista soittajaa
oli puhujanpönttö kaikille vapaa
ja monta ystävää siellä tapaa
Valittiin stadin gimma ja kundikin taas
tuttuja ovat kumpikin tässä maas
Mutta Tähkän Lauri oli yliveto
on kaveri aika peto
kyllä siinä nousee jalka ja laulu soi
ei ihailematta olla voi.
En tiedä mitenkä hän Helsinkiin liittyy
mutta pääasia onkin että Hesassa viihtyy.
merkillistä
eikö meistä
täällä näistä
kukaan meistä
hopeapäistä
juttuaan nyt heitä
gimmast tahi kundist
tahi sitten Tähkän Laurist
hyvä että opritar edes
itsensä hän matkaan saanut
nyt tiedonjyvää meille jaanut.
Kuten nuoret sanoo 'ihku-ihana'
oli kuulla pitkästä aikaa Vepsän Karia
joka väkeä telkussa tanssitti
ja monella muistoja herätti
itselleni siellä tuttujakin
heitä silmä kovana tiirailin.
Parvekkeen ovi
auki koko illan
tuuli ei juuri
verhoja heiluttele
niin tyyni on sää
mitähän se tietää
odotan
ukkosta ilmassa
on sellainen tunnelma
yritän rauhottua nukkumaan.
niin levon hyvän saa
mieli silloin voi rauhassa nukahtaa
kun enkeleiden siivet suojaksensa saa
ne lohdun meille antaa
ja uskon korkeimpaan
kun sydän vain on puhtoinen
ja mieli seesteinen
niin hymyilevät kasvot on
kaikkein enkelten
Tänään se alkaa.
Yhtä jalkaa
Venlaa monta,
tyttöä verratonta
metsikköön katoaa
soissakin samoaa
Vaikka olis Martta,
kompassi ja kartta
kilpailijan tarvikkeet
eivät järjen korvikkeet.
Ne käteensä kahmaisee
polulle pinkaisee
ja kiveltä kivelle
rastilta rastille
juoksee ja tarkkailee
mielessään merkkailee
karttamerkit maastoon
törmäämättä puustoon.
Joukkuetta edustaa
kunniaansa puolustaa
moni vanha voittaja,
Hyväkin suunnistaja
kartalta voi eksyä
itseltänsä kysyä;
Tässäkö tämä nyt,
olenko jo eksynyt?
Jukolan viestin joukkueille tsemppiä.
Elämän valtatiellä
suuntavaistot valppaina
vaarallisia mutkia varoen,
kuoppia vältellen,
hidastuvin askelin kuljen.
Elämän valtateillä
juoksin innoissani
kepein askelin
nähdäkseni minne se vie.
Elämän valtatie
tarjosi matkan huomisiin
antoi rakkautta
antoi surut
ja hiljalleen
askeleeni lyhenevät.
Elämän valtatiestä
erkani polku
halki metsien ja peltojen
järvien rantaan
synkkiin saloihin
leiskuville nuotioille
ja omaan sismpään.
Elämän valtatie,
suora ja leveä
pakotti kiirehtimään.
Elämän polulla suunnistaen
kiviä ja kantoja varoen
kohteesta kiinnostuen
opin suunnistamaan oikein.
Elämän valtatieltä
omaan itseeni.
Karttana itsetunto,
kompassina itsehillintä
rastilla rastille
tulos hyväksytty,
omat virheet anteeksi annettu.
Voi minua tyttöpoloa
kyllä olikin noloa
lähimetsään eksyä
hetki aivan ymmällä.
Haaveilin , uneksin
huminoita kuuntelin
tutkin puiden runkoja
tarkkailin omia tuntoja
Vanamo , metsätähti
kalliokielokin, ja lehdokki
saniaiset , sammalet
suopursut ihmeelliset
Taivaalle nostin katseen
näin auringonpaisteen
sen mukaan suunnistin
kotipolulle pian osasin.
Minun maailmani sievä,
eteenpäin on tieni vievä.
Johdatukseen minä uskon,
uuteen päivään aamuruskon.
Vastoinkäymiset ne luulen,
tulevat kuin myötä tuulen,
elettävä nekin aina
päivä tääkin meille laina.
Kaikki päättyy aikanaan
ilot, surut, harmitkaan
lopullista mikään muu,
kuin joskus sitten hautapuu.
Iloa on luonto, lapset,
me jo tässä harmaa hapset
heille tarpeellisen tuen suomme,
auttamalla tukemalla olosuhteet luomme.
Samoin kävi minnullekin
kun vuosien jälkeen
viereen kotimökin
lähdin metsään
koht'siltään
metsään eksyin
päivä pilvinen
harmaan sumuinen
minut petti
eikä reitti
tuttu ollut lainkaan
nenälleni sain vaan
kun luulin kaiken muistavani.
Kun yhden polun viimen tavoitin
niin väärään suuntaan
sitä kuljinkin
kunnes huomasin
on kotimökki aivan takanani.
Uuden peilin tarvitse
vanhalla nyt mitään tee mä en
on siihen joku vika
enhän minä oo tuo sika
joka sieltä tuijottaa
kyytiä tuo moinen saa
perään heitän myöskin vaa'an
toisiltaan ne seuraa saahan
nyt mä lähden pullakahville
ja sitten ostoksille.
Mitähän hyvää pyhäksi ostaisi?
silmiäin taivaalle siristin
sää on lämmin ja suloinen
vaikka tuo taivas on pilvinen
eipä se minua lainkaan haittaa
kahvi ja elämä silti maittaa
joella kävin oli ruskean laista
kukkia niityllä kaikenlaista
hyvä on ihmisen elää nyt
tuulikin eilisest tyyntynyt
mustikoita taitaa paljon tulla
siinä on sitten työmaa mulla
ulkona viihdyn ja katseellain
kauneutta luonnon hain
puut on jo vehmaat pyöreät niin
metsien reunatkin terhenisiin
kaikki niin tuoretta laulelmiin
saa minut lauantai aamuisin
Minäpä pääsen näkemään
silmiä häisevää
loistetta tänään,
kimallusta
kauniita vartaloita
paljasta pintaa
kilometrikaupalla
tänään on taas Se päivä.
Moni teistä jo arvaakin
missä tätä ihanuutta
pääsee näkemään
tässä kaupungissa se ei ole uutta
vaan jokakesäistä.
Taas samban rytmit valloittaa
saa vanhankin jalan vipattamaan.