Se on menoa nyt

No, mies sanoi eilen että pitää miettiä asiaa ja tänä aamuna oli kuin perseelle ammuttu. Mitä nyt kymmenen vuoden kokemuksella yhtään tunnen tuota miestä, niin vastaus on siis ei. Hänellä ei vain ole selkärankaa sanoa asioita suoraan ja yrittää nyt perseilemällä saada minut perääntymään. No, siinä onnistui loistavasti. Alkaa siis asunnonhaku ja talon myynti. Elämä on.

Syteen tai saveen kirjoitti:

No, mies sanoi eilen että pitää miettiä asiaa ja tänä aamuna oli kuin perseelle ammuttu. Mitä nyt kymmenen vuoden kokemuksella yhtään tunnen tuota miestä, niin vastaus on siis ei. Hänellä ei vain ole selkärankaa sanoa asioita suoraan ja yrittää nyt perseilemällä saada minut perääntymään. No, siinä onnistui loistavasti. Alkaa siis asunnonhaku ja talon myynti. Elämä on.

Lue lisää

Olen pahoillani siitä ettei miehesi vastannut myöntävästi kosintaasi. Toisaalta parempi saada tietää nyt asian oikea laita, kuin muutaman vuoden kuluttua.

Varmaan pitäisi itsekin uskaltaa, ettei meillä veny tuonne 10 vuoteen, kun ei tuo mies näytä saavan aikaiseksi pistää tikkua ristiin asian suhteen.

ehkä? kirjoitti:

Olen pahoillani siitä ettei miehesi vastannut myöntävästi kosintaasi. Toisaalta parempi saada tietää nyt asian oikea laita, kuin muutaman vuoden kuluttua.

Varmaan pitäisi itsekin uskaltaa, ettei meillä veny tuonne 10 vuoteen, kun ei tuo mies näytä saavan aikaiseksi pistää tikkua ristiin asian suhteen.

Lue lisää

Niin, virallisestihan en ole vielä saanut rukkasia, vaan kosintani on edelleen harkinnan alla. Ymmärrän toki, että olen esittänyt isoja kysymyksiä ja on vähintäänkin kohtuullista, että mies saa kunnollisen ajan harkita asiaa joka kantilta. En siis ole palannut aiheeseen kosintani jälkeen, koska en halua painostamisella, kiristämisellä, kinuamisella ja kiukuttelulla vaikuttaa miehen päätökseen mitenkään. Oli miehen päätös sitten suuntaan tai toiseen, sen täytyy olla täysin hänen oma päätöksensä.

Olen vain hiljaa mielessäni tehnyt päätöksen, että jos saan selkeästi rukkaset tai en vastausta ollenkaan, lähden kävelemään. Vaikka miehessä on paljon hyviä puolia, isojen päätösten sujuva tekeminen ei ole hänen vahvoja puoliaan. Pelkäänpä, että hän yrittää vaieta koko asian kuoliaaksi. Olen kuullut sanonnan, että jos toinen vastaa kosintaa "en tiedä", niin kyllä sen vastauksen silloin tietää, se on ei. Toisaalta minua ahdistaa olla tässä löysässä hirressä (niin, miksipä muuten kärsisin unettomuudesta kello viisi aamulla), toisaalta minulla on selkeät suunnitelmat. Kuukauden päästä alkavalla kesälomallani laitan ison pyörän pyörimään elämässäni, etsin itselleni ja koiralle kivan asunnon, ostan itselleni auton ja katson mitä elämä seuraavaksi järjestää kohdalleni.

Syteen tai saveen, en aio katkeroitua vaikka joudunkin aloittamaan nollasta ja vaikka ikäni puolesta kävisi niin, etten enää koskaan löydä uutta miestä ajoissa lasteni isäksi. Miksi katkeroituisin, itsehän olen aikani hassannut. Toisaalta yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis menemään naimisiin ja tulemaan äidiksi. Tarinani olkoon muille naisille opiksi, jos tiedätte mitä tahdotte, avatkaa suunne ja ilmaiskaa tahtonne selkeästi. Avioliitto on kahden täysivaltaisen ja yhdenvertaisen aikuisen ihmisen liitto, joten miksi kosinnan pitäisi olla miesten monopolia? Ja on kohtuutonta olettaa, että mies on meedio joka kykenee lukemaan ajatuksianne mitä milloinkin haluatte. Joten suosittelen, kosi rohkeasti, rukkaset eivät ole maailman loppu vaan uuden alku. Onko se uusi huonompaa vai parempaa, sitä en valitettavasti osaa sanoa. Aika näyttää.

Syteen tai saveen kirjoitti:

Niin, virallisestihan en ole vielä saanut rukkasia, vaan kosintani on edelleen harkinnan alla. Ymmärrän toki, että olen esittänyt isoja kysymyksiä ja on vähintäänkin kohtuullista, että mies saa kunnollisen ajan harkita asiaa joka kantilta. En siis ole palannut aiheeseen kosintani jälkeen, koska en halua painostamisella, kiristämisellä, kinuamisella ja kiukuttelulla vaikuttaa miehen päätökseen mitenkään. Oli miehen päätös sitten suuntaan tai toiseen, sen täytyy olla täysin hänen oma päätöksensä.

Olen vain hiljaa mielessäni tehnyt päätöksen, että jos saan selkeästi rukkaset tai en vastausta ollenkaan, lähden kävelemään. Vaikka miehessä on paljon hyviä puolia, isojen päätösten sujuva tekeminen ei ole hänen vahvoja puoliaan. Pelkäänpä, että hän yrittää vaieta koko asian kuoliaaksi. Olen kuullut sanonnan, että jos toinen vastaa kosintaa "en tiedä", niin kyllä sen vastauksen silloin tietää, se on ei. Toisaalta minua ahdistaa olla tässä löysässä hirressä (niin, miksipä muuten kärsisin unettomuudesta kello viisi aamulla), toisaalta minulla on selkeät suunnitelmat. Kuukauden päästä alkavalla kesälomallani laitan ison pyörän pyörimään elämässäni, etsin itselleni ja koiralle kivan asunnon, ostan itselleni auton ja katson mitä elämä seuraavaksi järjestää kohdalleni.

Syteen tai saveen, en aio katkeroitua vaikka joudunkin aloittamaan nollasta ja vaikka ikäni puolesta kävisi niin, etten enää koskaan löydä uutta miestä ajoissa lasteni isäksi. Miksi katkeroituisin, itsehän olen aikani hassannut. Toisaalta yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis menemään naimisiin ja tulemaan äidiksi. Tarinani olkoon muille naisille opiksi, jos tiedätte mitä tahdotte, avatkaa suunne ja ilmaiskaa tahtonne selkeästi. Avioliitto on kahden täysivaltaisen ja yhdenvertaisen aikuisen ihmisen liitto, joten miksi kosinnan pitäisi olla miesten monopolia? Ja on kohtuutonta olettaa, että mies on meedio joka kykenee lukemaan ajatuksianne mitä milloinkin haluatte. Joten suosittelen, kosi rohkeasti, rukkaset eivät ole maailman loppu vaan uuden alku. Onko se uusi huonompaa vai parempaa, sitä en valitettavasti osaa sanoa. Aika näyttää.

Lue lisää

olet menossa! Jos miehesi ei kyennyt heti vastaamaan myönteisesti kosintaasi, on se myös selvä vastaus. Ei tuohon suhteeseen kannata jäädä, vaan ähde hakemaan parempaa. Kyllä noin energinen nainen ansaitsee onnellisen suhteen.

Syteen tai saveen kirjoitti:

Niin, virallisestihan en ole vielä saanut rukkasia, vaan kosintani on edelleen harkinnan alla. Ymmärrän toki, että olen esittänyt isoja kysymyksiä ja on vähintäänkin kohtuullista, että mies saa kunnollisen ajan harkita asiaa joka kantilta. En siis ole palannut aiheeseen kosintani jälkeen, koska en halua painostamisella, kiristämisellä, kinuamisella ja kiukuttelulla vaikuttaa miehen päätökseen mitenkään. Oli miehen päätös sitten suuntaan tai toiseen, sen täytyy olla täysin hänen oma päätöksensä.

Olen vain hiljaa mielessäni tehnyt päätöksen, että jos saan selkeästi rukkaset tai en vastausta ollenkaan, lähden kävelemään. Vaikka miehessä on paljon hyviä puolia, isojen päätösten sujuva tekeminen ei ole hänen vahvoja puoliaan. Pelkäänpä, että hän yrittää vaieta koko asian kuoliaaksi. Olen kuullut sanonnan, että jos toinen vastaa kosintaa "en tiedä", niin kyllä sen vastauksen silloin tietää, se on ei. Toisaalta minua ahdistaa olla tässä löysässä hirressä (niin, miksipä muuten kärsisin unettomuudesta kello viisi aamulla), toisaalta minulla on selkeät suunnitelmat. Kuukauden päästä alkavalla kesälomallani laitan ison pyörän pyörimään elämässäni, etsin itselleni ja koiralle kivan asunnon, ostan itselleni auton ja katson mitä elämä seuraavaksi järjestää kohdalleni.

Syteen tai saveen, en aio katkeroitua vaikka joudunkin aloittamaan nollasta ja vaikka ikäni puolesta kävisi niin, etten enää koskaan löydä uutta miestä ajoissa lasteni isäksi. Miksi katkeroituisin, itsehän olen aikani hassannut. Toisaalta yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis menemään naimisiin ja tulemaan äidiksi. Tarinani olkoon muille naisille opiksi, jos tiedätte mitä tahdotte, avatkaa suunne ja ilmaiskaa tahtonne selkeästi. Avioliitto on kahden täysivaltaisen ja yhdenvertaisen aikuisen ihmisen liitto, joten miksi kosinnan pitäisi olla miesten monopolia? Ja on kohtuutonta olettaa, että mies on meedio joka kykenee lukemaan ajatuksianne mitä milloinkin haluatte. Joten suosittelen, kosi rohkeasti, rukkaset eivät ole maailman loppu vaan uuden alku. Onko se uusi huonompaa vai parempaa, sitä en valitettavasti osaa sanoa. Aika näyttää.

Lue lisää

Saitko suoran vastauksen?

kiiris kirjoitti:

Saitko suoran vastauksen?

Kiitos myös sinulle myötätunnosta. En ole vielä saanut selvää vastausta. Mutta hyviä ja avartavia keskusteluja olemme miehen kanssa käyneet. Kipeintä tässä tilanteessa on, että minun ja miehen välillä on paljon rakkautta ja välittämistä. Sanotaan, että rakkaus voittaa kaiken. Noinkohan, ehkä korkeintaan Barbara Cartlandin romaaneissa.

Olet oikeassa. Tulin kosintani ja lastenhankinnan kanssa suorastaan puun takaa ja taisin järkyttää miehen pahanpäiväisesti. Tänään kävimme hyvän keskustelun ja lupasin miehelle kunnolla harkinta-aikaa. Ymmärrän, että mies on kovan valinnan ja itsetutkiskelun edessä.

Niin, olen minä pohtinut sitäkin, että mitä jos emme kykenisi saamaan lasta vaikka molemmat haluaisimme. Rehellisesti sanottuna olisin valmis hyväksymään tämän. Voisiko haluttomuuden saada lasta rinnastaa kyvyttömyyteen saada lasta?

Syteen tai saveen kirjoitti:

Olet oikeassa. Tulin kosintani ja lastenhankinnan kanssa suorastaan puun takaa ja taisin järkyttää miehen pahanpäiväisesti. Tänään kävimme hyvän keskustelun ja lupasin miehelle kunnolla harkinta-aikaa. Ymmärrän, että mies on kovan valinnan ja itsetutkiskelun edessä.

Niin, olen minä pohtinut sitäkin, että mitä jos emme kykenisi saamaan lasta vaikka molemmat haluaisimme. Rehellisesti sanottuna olisin valmis hyväksymään tämän. Voisiko haluttomuuden saada lasta rinnastaa kyvyttömyyteen saada lasta?

Lue lisää

et tullut "puun takaa" kosinnan ja lastenhankinnan kanssa jos olette asuneet liki 10 v. yhdessä..

mutta..... kirjoitti:

et tullut "puun takaa" kosinnan ja lastenhankinnan kanssa jos olette asuneet liki 10 v. yhdessä..

Riippuu lähtötilanteesta, mutta kyllä kosinta ja lapsihaaveet voi tulla tavallaan puun takaa. Jos on esim. aiemmin ollut puhetta, että ei haluta naimisiin/lapsia. Tai sitten avioliitosta ei vaan ole koskaan ollut puhe ja on oletettu, että näin on hyvä ja toinenkaan ei halua naimisiin. Sattuuhan näitä...

Kai mies nyt kuitenkin joskus on asiaa miettinyt ja muodostanut jonkun sortin mielipiteen avioliiton suhteen. Mutta kannattaa antaa kuitenkin vähän aikaa miettiä. Erään ystäväni mies oli vuosia avioliittoa vastaan mm. siksi, kun hänen vanhempansa olivat eronneet. Eikä hän halunnut lapsiakaan. Avioliitosta ja lapsista oli kuitenkin ollut useasti puhe. Kerran ystäväni päätti kuitenkin kosia ja mies yllättäen suostuikin. He olivat ehtineet olla jopa 12 vuotta yhdessä sitä ennen. Nyt mies haluaa jo lapsenkin.

Olemme tietoisia tästä keskinäisen testamentin mahdollisuudesta, jossa olisimme toistemme edunsaajia. Ja tähän mies suostuisi. Ongelma on, että silti perijä kuuluisi korkeimpaan perintöveroluokkaan, joka tarkoittaa kohdallamme sitä, että selviytyäksemme perintöverosta, yhdessä hankittu omaisuus pitää käytännössä myydä. Eli tilanne ei oikeastaan muutu miksikään, toisen kuollessa omaisuus menetetään. Korkein perintöveroluokkahan tarkoittaa, että perityn omaisuuden arvosta 44 % menee veroon eli taivaan tuuliin. Tietenkin yhteinen lapsi muuttaisi tilanteen, perintövero tippuisi avioparin tasolle eli noin 13 %:iin, mutta lapsen tekemiselle pitää mielestäni olla hieman ylevämmät syyt kuin perintöveron alashilaaminen.

Tosin meillä on henkivakuutus, jossa olemme toistemme edunsaajia.