Olen lapseton 30 nainen, joka on jo lähes kymmenen vuotta ollut avoliitossa saman miehen kanssa. Vaikeaa on välillä ollut, mutta kaikesta on selvitty. Kliseinen paketti on kasassa, on oppiarvot, työpaikat, omakotitalo, koira ja farmariauto. On reissattu, juhlittu ja tehty kaikki se, mikä nuoruuteen ja sen hulluuteen ja typeryyteen kuuluu.
En koskaan ole pitänyt itseäni kovin lapsirakkaana enkä äidillisenä, mutta toki tulen toimeen lasten kanssa. Koskaan en ole miestä painostanut naimisiin tai lastenhankintaan, mutta eipä ole mieskään. Kummallakin on kanta ollut tyyliin katsotaan myöhemmin.
Tuttavapariskunnat ympärillä menevät naimisiin ja saavat lapsia. Ja olen huomannut itsekin ajattelevani, että tässäkö tämä elämä nyt sitten oli? Olisiko vielä jotain muuta? Olen yllätyksekseni huomannut, että haluan sittenkin äidiksi ja haluan naimisiin juridisista syistä, ei ole mitään järkeä kerätä yhteistä omaisuutta vain jotta verottaja ja miehen sukulaiset perivät ne, ja päinvastoin.
Pitkän pohjustuksen jälkeen, aion tänään pelata upporikasta ja rutiköyhää. Aion kosia miestä ja pyytää häntä lasteni isäksi. Jos saan rukkaset, menee lusikat jakoon ja kaikki tuhoutuu, koska en voi jakaa enää elämääni ihmisen kanssa, joka haluaa niin eri asioita.
Toivottakaa onnea, olen kohta joko onnellisesti kihloissa tai sitten asuntoa etsivä vanha piika koiran kera. Pelottaa helvetisti tässä vaiheessa aloittaa kaikki alusta, mutta minkäpä sille sitten voi. Se on vain elämää, joskus pitää juoda katkeraa kalkkia.
Se on menoa nyt
13
1232
Vastaukset
- *.*
Kyllähän se niin on, että joskus pitää vaan ottaa härkää sarvista, jos haluaa saada sen mitä tahtoo. Onnea siis matkaan, toivottavasti mies on myötämielinen.
Kerrohan meillekin sitten, miten kävi!- Syteen tai saveen
No, mies sanoi eilen että pitää miettiä asiaa ja tänä aamuna oli kuin perseelle ammuttu. Mitä nyt kymmenen vuoden kokemuksella yhtään tunnen tuota miestä, niin vastaus on siis ei. Hänellä ei vain ole selkärankaa sanoa asioita suoraan ja yrittää nyt perseilemällä saada minut perääntymään. No, siinä onnistui loistavasti. Alkaa siis asunnonhaku ja talon myynti. Elämä on.
- ehkä?
Syteen tai saveen kirjoitti:
No, mies sanoi eilen että pitää miettiä asiaa ja tänä aamuna oli kuin perseelle ammuttu. Mitä nyt kymmenen vuoden kokemuksella yhtään tunnen tuota miestä, niin vastaus on siis ei. Hänellä ei vain ole selkärankaa sanoa asioita suoraan ja yrittää nyt perseilemällä saada minut perääntymään. No, siinä onnistui loistavasti. Alkaa siis asunnonhaku ja talon myynti. Elämä on.
Olen pahoillani siitä ettei miehesi vastannut myöntävästi kosintaasi. Toisaalta parempi saada tietää nyt asian oikea laita, kuin muutaman vuoden kuluttua.
Varmaan pitäisi itsekin uskaltaa, ettei meillä veny tuonne 10 vuoteen, kun ei tuo mies näytä saavan aikaiseksi pistää tikkua ristiin asian suhteen. - Syteen tai saveen
ehkä? kirjoitti:
Olen pahoillani siitä ettei miehesi vastannut myöntävästi kosintaasi. Toisaalta parempi saada tietää nyt asian oikea laita, kuin muutaman vuoden kuluttua.
Varmaan pitäisi itsekin uskaltaa, ettei meillä veny tuonne 10 vuoteen, kun ei tuo mies näytä saavan aikaiseksi pistää tikkua ristiin asian suhteen.Niin, virallisestihan en ole vielä saanut rukkasia, vaan kosintani on edelleen harkinnan alla. Ymmärrän toki, että olen esittänyt isoja kysymyksiä ja on vähintäänkin kohtuullista, että mies saa kunnollisen ajan harkita asiaa joka kantilta. En siis ole palannut aiheeseen kosintani jälkeen, koska en halua painostamisella, kiristämisellä, kinuamisella ja kiukuttelulla vaikuttaa miehen päätökseen mitenkään. Oli miehen päätös sitten suuntaan tai toiseen, sen täytyy olla täysin hänen oma päätöksensä.
Olen vain hiljaa mielessäni tehnyt päätöksen, että jos saan selkeästi rukkaset tai en vastausta ollenkaan, lähden kävelemään. Vaikka miehessä on paljon hyviä puolia, isojen päätösten sujuva tekeminen ei ole hänen vahvoja puoliaan. Pelkäänpä, että hän yrittää vaieta koko asian kuoliaaksi. Olen kuullut sanonnan, että jos toinen vastaa kosintaa "en tiedä", niin kyllä sen vastauksen silloin tietää, se on ei. Toisaalta minua ahdistaa olla tässä löysässä hirressä (niin, miksipä muuten kärsisin unettomuudesta kello viisi aamulla), toisaalta minulla on selkeät suunnitelmat. Kuukauden päästä alkavalla kesälomallani laitan ison pyörän pyörimään elämässäni, etsin itselleni ja koiralle kivan asunnon, ostan itselleni auton ja katson mitä elämä seuraavaksi järjestää kohdalleni.
Syteen tai saveen, en aio katkeroitua vaikka joudunkin aloittamaan nollasta ja vaikka ikäni puolesta kävisi niin, etten enää koskaan löydä uutta miestä ajoissa lasteni isäksi. Miksi katkeroituisin, itsehän olen aikani hassannut. Toisaalta yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis menemään naimisiin ja tulemaan äidiksi. Tarinani olkoon muille naisille opiksi, jos tiedätte mitä tahdotte, avatkaa suunne ja ilmaiskaa tahtonne selkeästi. Avioliitto on kahden täysivaltaisen ja yhdenvertaisen aikuisen ihmisen liitto, joten miksi kosinnan pitäisi olla miesten monopolia? Ja on kohtuutonta olettaa, että mies on meedio joka kykenee lukemaan ajatuksianne mitä milloinkin haluatte. Joten suosittelen, kosi rohkeasti, rukkaset eivät ole maailman loppu vaan uuden alku. Onko se uusi huonompaa vai parempaa, sitä en valitettavasti osaa sanoa. Aika näyttää. - oikeaan suuntaan
Syteen tai saveen kirjoitti:
Niin, virallisestihan en ole vielä saanut rukkasia, vaan kosintani on edelleen harkinnan alla. Ymmärrän toki, että olen esittänyt isoja kysymyksiä ja on vähintäänkin kohtuullista, että mies saa kunnollisen ajan harkita asiaa joka kantilta. En siis ole palannut aiheeseen kosintani jälkeen, koska en halua painostamisella, kiristämisellä, kinuamisella ja kiukuttelulla vaikuttaa miehen päätökseen mitenkään. Oli miehen päätös sitten suuntaan tai toiseen, sen täytyy olla täysin hänen oma päätöksensä.
Olen vain hiljaa mielessäni tehnyt päätöksen, että jos saan selkeästi rukkaset tai en vastausta ollenkaan, lähden kävelemään. Vaikka miehessä on paljon hyviä puolia, isojen päätösten sujuva tekeminen ei ole hänen vahvoja puoliaan. Pelkäänpä, että hän yrittää vaieta koko asian kuoliaaksi. Olen kuullut sanonnan, että jos toinen vastaa kosintaa "en tiedä", niin kyllä sen vastauksen silloin tietää, se on ei. Toisaalta minua ahdistaa olla tässä löysässä hirressä (niin, miksipä muuten kärsisin unettomuudesta kello viisi aamulla), toisaalta minulla on selkeät suunnitelmat. Kuukauden päästä alkavalla kesälomallani laitan ison pyörän pyörimään elämässäni, etsin itselleni ja koiralle kivan asunnon, ostan itselleni auton ja katson mitä elämä seuraavaksi järjestää kohdalleni.
Syteen tai saveen, en aio katkeroitua vaikka joudunkin aloittamaan nollasta ja vaikka ikäni puolesta kävisi niin, etten enää koskaan löydä uutta miestä ajoissa lasteni isäksi. Miksi katkeroituisin, itsehän olen aikani hassannut. Toisaalta yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis menemään naimisiin ja tulemaan äidiksi. Tarinani olkoon muille naisille opiksi, jos tiedätte mitä tahdotte, avatkaa suunne ja ilmaiskaa tahtonne selkeästi. Avioliitto on kahden täysivaltaisen ja yhdenvertaisen aikuisen ihmisen liitto, joten miksi kosinnan pitäisi olla miesten monopolia? Ja on kohtuutonta olettaa, että mies on meedio joka kykenee lukemaan ajatuksianne mitä milloinkin haluatte. Joten suosittelen, kosi rohkeasti, rukkaset eivät ole maailman loppu vaan uuden alku. Onko se uusi huonompaa vai parempaa, sitä en valitettavasti osaa sanoa. Aika näyttää.olet menossa! Jos miehesi ei kyennyt heti vastaamaan myönteisesti kosintaasi, on se myös selvä vastaus. Ei tuohon suhteeseen kannata jäädä, vaan ähde hakemaan parempaa. Kyllä noin energinen nainen ansaitsee onnellisen suhteen.
- kiiris
Syteen tai saveen kirjoitti:
Niin, virallisestihan en ole vielä saanut rukkasia, vaan kosintani on edelleen harkinnan alla. Ymmärrän toki, että olen esittänyt isoja kysymyksiä ja on vähintäänkin kohtuullista, että mies saa kunnollisen ajan harkita asiaa joka kantilta. En siis ole palannut aiheeseen kosintani jälkeen, koska en halua painostamisella, kiristämisellä, kinuamisella ja kiukuttelulla vaikuttaa miehen päätökseen mitenkään. Oli miehen päätös sitten suuntaan tai toiseen, sen täytyy olla täysin hänen oma päätöksensä.
Olen vain hiljaa mielessäni tehnyt päätöksen, että jos saan selkeästi rukkaset tai en vastausta ollenkaan, lähden kävelemään. Vaikka miehessä on paljon hyviä puolia, isojen päätösten sujuva tekeminen ei ole hänen vahvoja puoliaan. Pelkäänpä, että hän yrittää vaieta koko asian kuoliaaksi. Olen kuullut sanonnan, että jos toinen vastaa kosintaa "en tiedä", niin kyllä sen vastauksen silloin tietää, se on ei. Toisaalta minua ahdistaa olla tässä löysässä hirressä (niin, miksipä muuten kärsisin unettomuudesta kello viisi aamulla), toisaalta minulla on selkeät suunnitelmat. Kuukauden päästä alkavalla kesälomallani laitan ison pyörän pyörimään elämässäni, etsin itselleni ja koiralle kivan asunnon, ostan itselleni auton ja katson mitä elämä seuraavaksi järjestää kohdalleni.
Syteen tai saveen, en aio katkeroitua vaikka joudunkin aloittamaan nollasta ja vaikka ikäni puolesta kävisi niin, etten enää koskaan löydä uutta miestä ajoissa lasteni isäksi. Miksi katkeroituisin, itsehän olen aikani hassannut. Toisaalta yhtään aikaisemmin en olisi ollut valmis menemään naimisiin ja tulemaan äidiksi. Tarinani olkoon muille naisille opiksi, jos tiedätte mitä tahdotte, avatkaa suunne ja ilmaiskaa tahtonne selkeästi. Avioliitto on kahden täysivaltaisen ja yhdenvertaisen aikuisen ihmisen liitto, joten miksi kosinnan pitäisi olla miesten monopolia? Ja on kohtuutonta olettaa, että mies on meedio joka kykenee lukemaan ajatuksianne mitä milloinkin haluatte. Joten suosittelen, kosi rohkeasti, rukkaset eivät ole maailman loppu vaan uuden alku. Onko se uusi huonompaa vai parempaa, sitä en valitettavasti osaa sanoa. Aika näyttää.Saitko suoran vastauksen?
- Syteen tai saveen
kiiris kirjoitti:
Saitko suoran vastauksen?
Kiitos myös sinulle myötätunnosta. En ole vielä saanut selvää vastausta. Mutta hyviä ja avartavia keskusteluja olemme miehen kanssa käyneet. Kipeintä tässä tilanteessa on, että minun ja miehen välillä on paljon rakkautta ja välittämistä. Sanotaan, että rakkaus voittaa kaiken. Noinkohan, ehkä korkeintaan Barbara Cartlandin romaaneissa.
- Matami Mimmi
Jokaisella suhteella on omat koukeronsa, mutta suosittelen, että annat miehellesi aikaa miettiä täsmälleen saman verran, joka sinulla itselläsi meni mielesi muuttumiseen ja asioiden selkeytymiseen. Jos ajatuksesi tulivat sinulle itsellesi yllätyksenä, ne tulivat ehkä myös miehellesi, varsinkin, jos et ole puhunut asioita ääneen. Kuinka itse olisit suhtautunut kosintaan ja lastenhankintapäätökseen, jos se olisi tullut yllättäen silloin, kun itse ajattelit, että ehkä joskus?
Toisaalta toinen ei voi pantata vastausta vain pelatakseen lisäaikaa saman vanhan jatkamiseksi, jos kumppanilla on kuitenkin selkeitä tavoitteita elämässään.
Itselläni kävi surullisesti. Molemmat olimme alusta asti puhuneet, ettemme hankkisi lapsia, kunnes siskoni sai lapsen, mikä herätti silloisessa avopuolisossani vauvakuumeen. Tiesin, että puolisoni sairauden vuoksi joutuisin hoitamaan lapsen käytännössä yksin, joten en lapsivaatimuksiin sitten suostunut. Ero tuli. Hoidin myöhemmin puolisen vuotta siskoni lasta ja opin huomaamaan, että tulen hyvin juttuun lasten kanssa, mutta samalla varmistuin siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen. Toinen juttu on sekin, että välttämättä emme olisi lasta koskaan saaneetkaan (hänen sairautensa, ikämme yms.). Olisiko hän siinäkin tapauksessa jättänyt minut?- Syteen tai saveen
Olet oikeassa. Tulin kosintani ja lastenhankinnan kanssa suorastaan puun takaa ja taisin järkyttää miehen pahanpäiväisesti. Tänään kävimme hyvän keskustelun ja lupasin miehelle kunnolla harkinta-aikaa. Ymmärrän, että mies on kovan valinnan ja itsetutkiskelun edessä.
Niin, olen minä pohtinut sitäkin, että mitä jos emme kykenisi saamaan lasta vaikka molemmat haluaisimme. Rehellisesti sanottuna olisin valmis hyväksymään tämän. Voisiko haluttomuuden saada lasta rinnastaa kyvyttömyyteen saada lasta? - mutta.....
Syteen tai saveen kirjoitti:
Olet oikeassa. Tulin kosintani ja lastenhankinnan kanssa suorastaan puun takaa ja taisin järkyttää miehen pahanpäiväisesti. Tänään kävimme hyvän keskustelun ja lupasin miehelle kunnolla harkinta-aikaa. Ymmärrän, että mies on kovan valinnan ja itsetutkiskelun edessä.
Niin, olen minä pohtinut sitäkin, että mitä jos emme kykenisi saamaan lasta vaikka molemmat haluaisimme. Rehellisesti sanottuna olisin valmis hyväksymään tämän. Voisiko haluttomuuden saada lasta rinnastaa kyvyttömyyteen saada lasta?et tullut "puun takaa" kosinnan ja lastenhankinnan kanssa jos olette asuneet liki 10 v. yhdessä..
- tulla puun takaa
mutta..... kirjoitti:
et tullut "puun takaa" kosinnan ja lastenhankinnan kanssa jos olette asuneet liki 10 v. yhdessä..
Riippuu lähtötilanteesta, mutta kyllä kosinta ja lapsihaaveet voi tulla tavallaan puun takaa. Jos on esim. aiemmin ollut puhetta, että ei haluta naimisiin/lapsia. Tai sitten avioliitosta ei vaan ole koskaan ollut puhe ja on oletettu, että näin on hyvä ja toinenkaan ei halua naimisiin. Sattuuhan näitä...
Kai mies nyt kuitenkin joskus on asiaa miettinyt ja muodostanut jonkun sortin mielipiteen avioliiton suhteen. Mutta kannattaa antaa kuitenkin vähän aikaa miettiä. Erään ystäväni mies oli vuosia avioliittoa vastaan mm. siksi, kun hänen vanhempansa olivat eronneet. Eikä hän halunnut lapsiakaan. Avioliitosta ja lapsista oli kuitenkin ollut useasti puhe. Kerran ystäväni päätti kuitenkin kosia ja mies yllättäen suostuikin. He olivat ehtineet olla jopa 12 vuotta yhdessä sitä ennen. Nyt mies haluaa jo lapsenkin.
- testamentti?
"verottaja ja miehen sukulaiset perivät ne". Verottaja ei peri mitään, mutta vie veroina kyllä tietyn osan. Sukulaisetkaan ei peri, kun teette testamentin ja laitatte toisenne edunsaajaksi.
- Syteen tai saveen
Olemme tietoisia tästä keskinäisen testamentin mahdollisuudesta, jossa olisimme toistemme edunsaajia. Ja tähän mies suostuisi. Ongelma on, että silti perijä kuuluisi korkeimpaan perintöveroluokkaan, joka tarkoittaa kohdallamme sitä, että selviytyäksemme perintöverosta, yhdessä hankittu omaisuus pitää käytännössä myydä. Eli tilanne ei oikeastaan muutu miksikään, toisen kuollessa omaisuus menetetään. Korkein perintöveroluokkahan tarkoittaa, että perityn omaisuuden arvosta 44 % menee veroon eli taivaan tuuliin. Tietenkin yhteinen lapsi muuttaisi tilanteen, perintövero tippuisi avioparin tasolle eli noin 13 %:iin, mutta lapsen tekemiselle pitää mielestäni olla hieman ylevämmät syyt kuin perintöveron alashilaaminen.
Tosin meillä on henkivakuutus, jossa olemme toistemme edunsaajia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)906346Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252594- 322150
- 631847
- 121651
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428- 91357
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71279- 141223