voi ihmisen elämä olla sitten raskasta,, !!
mieheni ei tee juuri mitään -tai ikinä kotitöitä, makaa sohvalla, kattoo telkkaria ja käy säänöllisin väliajoin kessulla!,
se olen MINÄ joka joutuu yöllä huolehtii tytöstä.
MINÄ joka on joutunu viimesen 9kk ajan nousee joka ikinen aamu tytön kanssa.. "ukkohan sillon kääntyy parempaan asentoon että voi nukkuu tyytyväisenä" ,
onhan sille tullu asiasta melko monesti huomautettua , mutta ei tunnu kiinnostavan, ja mulla alkaa palaa hiha tämän homman kanssa, mies niinkö kuvittelee että mä olen joku kone joka jaksaa tehä kaiken,, ! "voi ku oliski" ,,, ukko ei ole kertaakaan ees kylvettäny meidän tyttöä saatika käyny sen kanssa kävelyllä. meinaa laittaa mutt tosi väsyksi tämä homma,, eikkait vaan muilla ole NÄIN ihanaa miestä???
TOSI väsy
31
1696
Vastaukset
- huttua..
niin että kyllä on!!täällä ihan sama meininki..
- äiti 30/poika 5kk
Toi kuulostaan niin tutulta! Meillä oli ihan samanlaista mutta noin kuukausi sitten räjähdin asiasta miehelleni. Sanoin ihan suoraan että en kuule jaksa tehdä kaikkia asioita ite, eli pestä pyykkiä, hoitaa vauvaa, tehdä ruokaa, käydä kaupassa jne. jne. Ihan kuin pitäisi huolta kahdesta lapsesta! Mieheni vaan makaa sohvalla ja kattelee telkkaria! Sanoin, että nyt muutan vanhempieni luokse asumaan vähäksi aikaa ja mietitään molemmat tahoillamme tätä asiaa. Pyysin miettimään, että mikä tässä elämässä on oikein tärkeintä ja asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Tämä räjähtäminen avasi mieheni silmät (ainakin toistaiseksi) ja hän alkoi itkemään ja sanoi että älä nyt mihinkään muuta, hän kyllä parantaa tapansa ja auttaa enemmän asioissa.
Jäin siis kotiin ja nyt on kuukausi mennyt ihan hyvin asian suhteen, mutta pelkäänpä vaan että asiat alkaa lipsumaan samaan suuntaan kuin aikaisemminkin...Meillä toi ei ole toiminut. Hoitaa kyllä lapsia, kun käyn jossain, mutta kotitöitä ei tee eikä herää yöllä eikä aamulla.. Minulla vielä kaks muuta lasta ed liitosta niin sitten kun kaikki 4lasta on paikalla ja teen itte kotihommat ni olen tosi uupunut.
afa kirjoitti:
Meillä toi ei ole toiminut. Hoitaa kyllä lapsia, kun käyn jossain, mutta kotitöitä ei tee eikä herää yöllä eikä aamulla.. Minulla vielä kaks muuta lasta ed liitosta niin sitten kun kaikki 4lasta on paikalla ja teen itte kotihommat ni olen tosi uupunut.
Laittasitko sähköpostiosoitetta? Vaihettas ajatuksia..
- Tuolla pelillä
olet kohta lapsesi yksinhuoltaja, ja silloin joudut tosiaankin hoitamaan hänet aivan yksin. Myös elämiseen käytettävissä oleva rahamäärä pienenee ratkaisevasti. Ja ellei eroa tulekaan, alkaa pitkä ja harmaa avioliiton arki. Muutut nalkuttavaksi akaksi, miehesi ties miksi.
Yritä mieluummin hyvällä saada miehenne auttamaan. Pakolla ja uhkailulla saatu apu ei tunnu hyvältä kenestäkään.
Ja ota huomioon, että jos mies käy töissä kodin ulkopuolella, hän ei voi osallistua lapsen hoitamiseen yhtä paljon kuin sinä, ellet ole vielä töissä.
Lapsi kasvaa ja hänestä koituva työmäärä vähenee. Toivottavasti perheenne on silloin edelleen yhdessä ja tyytyväinen. Nyt juuri on ehkä ensimmäinen ylämäkenne matkalla. Älkää siihen juuttuko.- ärsyttäväää
kun aina vedotaan siihen että "mies käy töissä, ei sen tartte mitään tehdä".
Kylläpähän se lapsenhoito on ihan yhtä työllistävää. - Tuolla pelillä
ärsyttäväää kirjoitti:
kun aina vedotaan siihen että "mies käy töissä, ei sen tartte mitään tehdä".
Kylläpähän se lapsenhoito on ihan yhtä työllistävää.työstä, mutta kyllä monissa töissä on oltava koko kahdeksan tuntia valppaana ja liikkeellä. Ja aamulla sonnustauduttava töihin ja lähdettävä ajoissa. Ei voi vaatia, että mies hoitaa lasta kaikki ilta- ja yökaudet. Sopikaa jotkin kellonajat, jolloin kumpikin on vastuussa lapsesta. Jos imetät, tuntuu kohtuuttomalta, että miehenkin on herättävä yösyötöille.
ärsyttäväää kirjoitti:
kun aina vedotaan siihen että "mies käy töissä, ei sen tartte mitään tehdä".
Kylläpähän se lapsenhoito on ihan yhtä työllistävää.Meilläkin vedotaan töissä käymiseen ja sitten maataan seuraavana päivänä 12asti ja sitten taas töihin ja illalla myöhään kotiin. Eli pois pelistä.
- 8765tghjyg
juu aivan sama juttu täällä.äijä makas vaan perse homeessa sohvalla.kerrankin kun poikamme heräsi kesken päikkäreitten,ehdotin miehelleni että jos menisi kattoon mikä on hätänä.ei voinut kun tuli hyvä ohjelma.aina sama laulu,kun sanoin että menetkö katsomaan mikä pojalla on.kyllä minä jouduin joka ikisen askareen keskeyttämään aina!!
hän ei ole ikinä poikaa syöttänyt eikä vaippaa vaihtanut.kyllä sapetti sillon.
ja raivostuttavaa oli se kun hän valitti kuinka koti on sotkuinen.miten helvetissä mä kerkiän kaiken tekeen.ja se olin myöskin minä joka kodin joutui aina siivoomaan.
mikä helkkari tommosia miehiä vaivaa.eikö ne tosiaan tajua ettei nainen ole mikään robottu vai onko ne tosiaan niin välinpitämättömiä lasta ja naista kohtaa...- ?????
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Mitä hän sinulle antaa? Entä lapselle?
- käytännössä yksinhuoltaj
Meillä ihan samanlainen. Tarttee "rentoutua", "ja koska olen muka vaan tällälailla rentoutunu", tai "koska olen muka viimeeksi käynyt kavereiden kanssa kaljalla". Kun huomattaa että pari päivää sitten niin ei auta. Kylvettäminen on pelottavaa ja se öljy kuulema kovin inhaa käsissä. Tekee ison numeron jos kerran kahdessa viikossa nousee ylös sängystä klymmenen minuuttia ennen minua ja vaihtaa pissavaipan (ja kuvittelee oikeasti itse että tekee näin lähes joka aamu).
Tokihan toinen on töissä ja minä en, enkä mitään työleiriä halua. Mutta olis kiva tuntea että se vastuu vauvasta on jaettu, vaikkei työ ihan olekaan. Nyt tuntuu kun mies olis joku naapurin setä joka leikkii aina kymmenen minuuttia, mutta jolla ei ole aavistustakaan ihan oikeasta hoitamisesta. - Kiti**
Meil oli samantapainen tilanne, sillä erotuksella että hoidin keväällä lukion viimeisen luokan, kaikki kotityöt ja lapseni viikonloppuisin - viikot siis viettää biologisella isällään. Mieheni käyttäytyi vähän samaan tapaan kuin sinun miehesi, mutta kerran juttelin hänen kanssaan kunnolla. Sanoin osapuilleen näin: "Kulta, mä tiedän että tää tilanne on ollu sulle varmaan uusi ja sopeutuminen vie aikaa, mutta mä haluan että sä autat mua. Mä en selviä yksin tästä viikonloppujen pyörittämisestä, tyttö vaatii kuitenkin paljon ja mä olen todella väsynyt" ja niin edelleen. Mies tunnusti, kuinka hän ei ollut tiennyt mitä sai tehdä ja mitä ei, koska kysymyksessä oli minun lapseni eikä hän halunnut talloa varpaille. Sanoin, että hän saa olla toinen isähahmo tytölle ja sitä hän onkin, ja hänen pitääkin komentaa, jos näkee väärin tehtävän. On ollutkin vallan mainio "varaiskä" meidän neidille, ja nykyään saattaa sanoa tytölle joka päivä: "Mennään me tänne toiseen huoneeseen, että äiti saa olla itsekseen" jos on juuri tullut töistä. Sitä ihailen hänessä, että hän hoitaa raskaan työnsä mutta aina on tytölle huomiota jaettavana! Juttele nätisti mutta vetoavasti, jos sillä ukollasi on yhtään järkeä, se tajuaa kyllä! Ehkä se ei ole tiennyt mitä tehdä, jos sä olet pyörittänyt aktiivisesti arkea. Saattaa luulla ettet edes halua apua?
- Shokkihoito
Voisiko telkkarin roudata kaverin luo hoitoon, jolloin mies ei voi sitä katsoa.
Entäpä koittaa sanoa nnäin: minä menen nyt lenkille ja sinä hoidat vauvvaa. Tuossa on vaipat ja tossa tuttipullo. Soita jos tulee kysyttävää.
Sitten vaan lähteä pihalle.
Ekoilla kerroilla kannaatta ottaa kännykkä mukaan, jos mies ei oikeasti tiedä jotain.
Mutta pikkuhiljaa sen voisi jättää pois.
- mies ja 4 lasta
Naiset joilla ei ole lapsia haluavat niitä välittämättä seuraamuksista. Miehet jotka eivät halua parisuhteessa lapsia eivät voi olla velvoitettuja hoitamaan lapsia koska eivät ole lasta maailmaan halunneet. Tilanne on toinen jos lasta hankittaessa on sovittu asioista. Me elämmä tasa-arvoisessa maassa ja tänne ne äitit tulevat valittamaan kohtalotovereilleen. Luin läpi juttuja ja ihmettelen että miksi ihmeessä haluatte lapsia jos siitä poraa ja valittaa. Olisiko niin että omat ongelmat yritetään kaataa miehen selkään ja syyllistää tämä vaikka kyseessä on omat väärät valinnat.
- Toinen miettijä
Jos tuntuu että on tehnyt virheen ja ei jaksa tai halua hoitaa odottamaansa tai jo synnyttämäänsä lasta, niin voisiko sen antaa pois?
Onko lapsen adoptioon anto mahdoton vaihtoehto?
Tuntuu että täällä niin moni kärsii ihan tosissaan. Mutta onko lapsen pakko kärsiä äitinsä kanssa? Voisiko lapsi saada toisenlaiset lähtökohdat elämälleen?
Olen itse elänyt äidin kanssa jole olin vahinko ja joka ei antanut minulle sitä mitä lapsen kuuluu saada. Äidilläni on myöhemmin todellu mielenterveysongelmia. Miksi minua ei otettu pois ja annettu perheeseen joka olisi rakastanut minua ja huolehtinut psyykkisesti ja fyysisesti? - parempi elämä
Toinen miettijä kirjoitti:
Jos tuntuu että on tehnyt virheen ja ei jaksa tai halua hoitaa odottamaansa tai jo synnyttämäänsä lasta, niin voisiko sen antaa pois?
Onko lapsen adoptioon anto mahdoton vaihtoehto?
Tuntuu että täällä niin moni kärsii ihan tosissaan. Mutta onko lapsen pakko kärsiä äitinsä kanssa? Voisiko lapsi saada toisenlaiset lähtökohdat elämälleen?
Olen itse elänyt äidin kanssa jole olin vahinko ja joka ei antanut minulle sitä mitä lapsen kuuluu saada. Äidilläni on myöhemmin todellu mielenterveysongelmia. Miksi minua ei otettu pois ja annettu perheeseen joka olisi rakastanut minua ja huolehtinut psyykkisesti ja fyysisesti?minulla myös oli mies joka ei osallistunut millään lailla lasten tai kodin hoitoon,jos menin esim suihkuun,piti vauva ottaa sitteriin vierelle,kun mies ei vauvaa sillä aikaa katsonut.molemmat lapset saimme ihan yhteisellä päätöksellä ja toivoin miehen muuttuvan,mutta harvoinpa ne siitä muuttuvat.
olen kuitenkin ikionnellinen lapsistani ja päätin jatkaa elämääni yksin heidän kanssa.nyt teen kaiken yksin,mutta niin tein ennenkin.nyt ei enää ärsytä se toinen,joka aiheutti aina vaan mielipahaa.
päätöstäni en ole katunut,itse voin henkisesti paremmin eikä lasten tarvitse kuunnella aikuisten riitelyä.
toki niitä riitoja silloin alkoi tulla monesta muustakin asiasta,enkä itsekään ole syytön riitoihin enkä täydellinen kumppani.
jokaisen kannattaa miettiä mikä on itselleen parasta,kurjaahan ero on yleensä aina lapsille,eikä aikuisillekaan helppo juttu.parasta olisi kun parisuhde tietenkin toimisi ja kaikki olisivat ainakin hiukan onnellisia. - ............
parempi elämä kirjoitti:
minulla myös oli mies joka ei osallistunut millään lailla lasten tai kodin hoitoon,jos menin esim suihkuun,piti vauva ottaa sitteriin vierelle,kun mies ei vauvaa sillä aikaa katsonut.molemmat lapset saimme ihan yhteisellä päätöksellä ja toivoin miehen muuttuvan,mutta harvoinpa ne siitä muuttuvat.
olen kuitenkin ikionnellinen lapsistani ja päätin jatkaa elämääni yksin heidän kanssa.nyt teen kaiken yksin,mutta niin tein ennenkin.nyt ei enää ärsytä se toinen,joka aiheutti aina vaan mielipahaa.
päätöstäni en ole katunut,itse voin henkisesti paremmin eikä lasten tarvitse kuunnella aikuisten riitelyä.
toki niitä riitoja silloin alkoi tulla monesta muustakin asiasta,enkä itsekään ole syytön riitoihin enkä täydellinen kumppani.
jokaisen kannattaa miettiä mikä on itselleen parasta,kurjaahan ero on yleensä aina lapsille,eikä aikuisillekaan helppo juttu.parasta olisi kun parisuhde tietenkin toimisi ja kaikki olisivat ainakin hiukan onnellisia.jos äiti19/tyttö9kk haluat juttukaveria samanikäisestä kohta kahden lapsen äidistä, laittaisitko tänne s-posti osoitteen?
- äiti19/tyttö9kk
............ kirjoitti:
jos äiti19/tyttö9kk haluat juttukaveria samanikäisestä kohta kahden lapsen äidistä, laittaisitko tänne s-posti osoitteen?
voisikos vielä jotenki saada edellisen viestin lähettäjän sähköpostin?!
- wertwer
enkä ymmärrä, MIKSI NAISET HYVÄKSYVÄT TUOLLAISEN KÄYTÖKSEN? Itse olen kotona 1v tytön kanssa, mutta kun mies tulee kotiin illalla, niin hoidamme tyttöä tasapuolisesti 50/50 ja onhan lapsellekin tärkeää, että on hyvä suhde isäänsä! Yöllä minä hoidan lasta lähes aina (joskus mies käy laittaa tutin), mutta viikonloppuinakin vuorottelemme siten, että toinen saa nukkua la ja toinen su-aamuna pitkään ja toinen ottaa lapsen aamulla. Teen meillä päivän aikana suurimman osan kotitöistä, mutta kyllä mieskin niitäkin tekee (joskin minä enemmän), mutta olemme aina hoitaneet illat niin, että molemmilla on esim. 30min-1h hengähdystauko eli toinen hoitaa lasta ja toisella "lepoaikaa/omaa aikaa" vähän. Olen itse tehnyt samaa työtä enne kotiin jäämistä kuin mieskin ja tiedän, että hän kyllä pääsee nykyään (lapsi kun ei päivällä paljoa enää nuku) helpommalla kuin minä kun on töissä! Esim. nytkin oli 2 päivän seminaarissa, jossa oli mukava viettää saunailtaa työporukalla illalla ja hotellissa yötä, hienot ruoat ja kaikki - itse sen sijaan juoksin tuon 2 päivää tytön perässä kotona koko ajan enkä päässyt edes wessaan rauhassa :-)
- -Tiiukka
Taidan olla pelkästään hölmö, mutta opettelin itse sen omituisen unirytmin, että nukun silloin kun se on mahdollista. Aamuisin nousen AINA MINÄ (myös viikonloppuisin), koska en halua hellittää rutiineista. Molemmat käymme töissä, minä osa-aikaisesti. Mies on kaikinpuolin tyytyväinen, joskin kyllä osallistuu muuten kun pyydän, mutta ei niihin aamuihin, koska minä en anna...?!! Tämmöinen tarina meillä...
- gwlJÖGDFO8
Otan osaa, kun olette valinneet tuollaiset idiootit miehiksenne!
Oma, ihana mieheni käy töissä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin hoitaa lastamme paljon. Hoitaa käskemättäkin, ja silloin kun sanon että nyt lähden jonnekkin, toivottaa vain heipat kera suukkojen. Saan käydä omilla asioillani niin paljon kuin huvittaa..
MUTTA.. minä hoidan tietenkin lapsen yöheräämiset, koska toinen on töissä!! Tottakai! Ei kotona lapsen kanssa olemista voi verrata töissäkäyntiin. Ja jaksan mainiosti lapsenhoidon ohessa siivota, tehdä ruokaa jne. silti paljon jää aikaa myös löhöilyyn-- lapsi vierellä tietenkin! tyttö on siis nyt 5kk.
Kumma ku perse levinneenä istuvat kotiäidit tekee lastenhoidostaan marttyyrin homman. Tai ihan kuin lapsenhoito ois jotain avaruustiedettä.
Hyvin on nytkin omaa aikaa istua tietokoneella parjaamassa muita- tyttö tuossa maassa makoilee vatsallaan leikkipeiton päällä, ja leikkii vauvapianollaan ja mun sukilla :D. Äsken just heräsi tunnin päikkäreiltä. Tässä mä naputtelen huvikseen, ja mies rehkii 30 kilometrin päässä raksalla.. taatusti rankempaa siellä hikipäässä piikata jotain lattioita.. ei tulis mieleenkään valittaa omaa asemaani!
T. rakastavassa suhteessa elävä onnellinen nainen - kauhukakki
gwlJÖGDFO8 kirjoitti:
Otan osaa, kun olette valinneet tuollaiset idiootit miehiksenne!
Oma, ihana mieheni käy töissä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin hoitaa lastamme paljon. Hoitaa käskemättäkin, ja silloin kun sanon että nyt lähden jonnekkin, toivottaa vain heipat kera suukkojen. Saan käydä omilla asioillani niin paljon kuin huvittaa..
MUTTA.. minä hoidan tietenkin lapsen yöheräämiset, koska toinen on töissä!! Tottakai! Ei kotona lapsen kanssa olemista voi verrata töissäkäyntiin. Ja jaksan mainiosti lapsenhoidon ohessa siivota, tehdä ruokaa jne. silti paljon jää aikaa myös löhöilyyn-- lapsi vierellä tietenkin! tyttö on siis nyt 5kk.
Kumma ku perse levinneenä istuvat kotiäidit tekee lastenhoidostaan marttyyrin homman. Tai ihan kuin lapsenhoito ois jotain avaruustiedettä.
Hyvin on nytkin omaa aikaa istua tietokoneella parjaamassa muita- tyttö tuossa maassa makoilee vatsallaan leikkipeiton päällä, ja leikkii vauvapianollaan ja mun sukilla :D. Äsken just heräsi tunnin päikkäreiltä. Tässä mä naputtelen huvikseen, ja mies rehkii 30 kilometrin päässä raksalla.. taatusti rankempaa siellä hikipäässä piikata jotain lattioita.. ei tulis mieleenkään valittaa omaa asemaani!
T. rakastavassa suhteessa elävä onnellinen nainenKylläpä tulin iloiseksi puolestasi ja kiva kuulla kun kehuskelet omaa elämääsi. Kyllä sinun kelpaa!
Ja kiitos, nyt syyttelen tässä itseäni kun tein niin huonon valinnan että valitsin miehen joka sitten neljän yhdessävietetyn vuoden jälkeen aloittikin yllätys yllätys ryyppääsen.
Minulla on kurjaa, mutta voin sentän iloita siitä, että kaikilla ei ole kamalaa! - kakinkauhu
kauhukakki kirjoitti:
Kylläpä tulin iloiseksi puolestasi ja kiva kuulla kun kehuskelet omaa elämääsi. Kyllä sinun kelpaa!
Ja kiitos, nyt syyttelen tässä itseäni kun tein niin huonon valinnan että valitsin miehen joka sitten neljän yhdessävietetyn vuoden jälkeen aloittikin yllätys yllätys ryyppääsen.
Minulla on kurjaa, mutta voin sentän iloita siitä, että kaikilla ei ole kamalaa!No, kannattaisi tutustua paremmin mieheensä. Ihan oma vika se on jos valitsee väärin.. kuka sun puolesta sitten valitsisi jos et sinä? Ei kukaan yhtäkkiä yllättäen ala dokata ilman syytä. Mä ainakin tunnen mieheni, ja tiedän ettei hän miksikään deekuksi ala ykskaks :D
- onnenohjeet
kakinkauhu kirjoitti:
No, kannattaisi tutustua paremmin mieheensä. Ihan oma vika se on jos valitsee väärin.. kuka sun puolesta sitten valitsisi jos et sinä? Ei kukaan yhtäkkiä yllättäen ala dokata ilman syytä. Mä ainakin tunnen mieheni, ja tiedän ettei hän miksikään deekuksi ala ykskaks :D
Minusta tuntuu, että sinulla olisi kapasiteettia vastailla enemmänkin väsymyksestä kärsiville ja voisit harkita vaikka alkaa tukihenkilöksi tuonne mielenterveyspalstalle. Sinusta kun olisi monelle tukijaksi ja osaisit antaa hyviä elämänohjeita muille.
- Whoiskakka
onnenohjeet kirjoitti:
Minusta tuntuu, että sinulla olisi kapasiteettia vastailla enemmänkin väsymyksestä kärsiville ja voisit harkita vaikka alkaa tukihenkilöksi tuonne mielenterveyspalstalle. Sinusta kun olisi monelle tukijaksi ja osaisit antaa hyviä elämänohjeita muille.
Täh??? Kelle ja mistä tuo onnenohjas puhhuu? Onko täällä hulluille oma palsta? Sinnekkö otettais tukihenkilöitä? Mistä voi ilmoittautua?
- 00gslewqa
gwlJÖGDFO8 kirjoitti:
Otan osaa, kun olette valinneet tuollaiset idiootit miehiksenne!
Oma, ihana mieheni käy töissä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin hoitaa lastamme paljon. Hoitaa käskemättäkin, ja silloin kun sanon että nyt lähden jonnekkin, toivottaa vain heipat kera suukkojen. Saan käydä omilla asioillani niin paljon kuin huvittaa..
MUTTA.. minä hoidan tietenkin lapsen yöheräämiset, koska toinen on töissä!! Tottakai! Ei kotona lapsen kanssa olemista voi verrata töissäkäyntiin. Ja jaksan mainiosti lapsenhoidon ohessa siivota, tehdä ruokaa jne. silti paljon jää aikaa myös löhöilyyn-- lapsi vierellä tietenkin! tyttö on siis nyt 5kk.
Kumma ku perse levinneenä istuvat kotiäidit tekee lastenhoidostaan marttyyrin homman. Tai ihan kuin lapsenhoito ois jotain avaruustiedettä.
Hyvin on nytkin omaa aikaa istua tietokoneella parjaamassa muita- tyttö tuossa maassa makoilee vatsallaan leikkipeiton päällä, ja leikkii vauvapianollaan ja mun sukilla :D. Äsken just heräsi tunnin päikkäreiltä. Tässä mä naputtelen huvikseen, ja mies rehkii 30 kilometrin päässä raksalla.. taatusti rankempaa siellä hikipäässä piikata jotain lattioita.. ei tulis mieleenkään valittaa omaa asemaani!
T. rakastavassa suhteessa elävä onnellinen nainenNo siis minä ajattelin juuri noin vielä pari vuotta sitten, kun lapsi oli sen 5 kk:tta. Mies, joka tekee pitkää päivää duunissa ja on tosi paljon työmatkoilla, sai puolestani ollakin, mikäs siinä. Itse tein töitä kotona ja hoitelin kilttiä vauvaa, joka oli sellainen, että eipä ollut ongelmaa jättää isilleen tai esim. vanhemmilleni, jos omia juttuja halusin tehdä.
Mutta lapsi kasvaa. Kiltistä vauvasta tulee ihan helvetillisen vilkas uhmaikäinen. Mies on edelleen töissä AINA. On kivaa seminaarimatkaa Brysseliin, on työpaikan rentoutusviikonloppua erämökillä, on markkinointireissua Pietariin. Omat työni, urahaaveeni ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat työtarjoukset olen saanut jättää, sillä tuota laste ei nyt enää edes kukaan halua esim. viikonlopuksi hoitoon ottaa.
Mies ei kanna mitään vastuuta tilanteesta, ei edes keskustele kanssani. Ainoa mitä minä toivoisin nyt olisi se, että saisin tehdä pari tuntia illassa, milloin mies kotona on, sitä omaa työtäni. Sillä olisi valtava merkitys minun henkiselle hyvinvoinnilleni. Ja jos edes kerran kuukaudessa pääsisi ystävien kanssa jonnekin ulos... mutta ei.
Naurettavinta koko tilanteessa on se, että minä en niin kauhean innokas edes ollut lasta hankkimaan, kun halusin elämältäni kaiken muun. Mies halusi ja sanoi aina "yhdessä me se lapsi hoidetaan". Todellisuus on se, ettei hän ota mitään kasvatusvastuuta eikä anna minulle sitä tilaa jonka minä annan hänelle.
Eniten minua vituttaa se, että olen joutunut kieltäytymään ihan sellaisista "once in the life time"-jutuista, joita on tarjottu. Jonkun on pakko kantaa nyt tuosta lapsesta vastuu ja se olen minä. Luultavasti tulen vihaamaan aviomiestäni ikuisesti. - asiatkuntoon
00gslewqa kirjoitti:
No siis minä ajattelin juuri noin vielä pari vuotta sitten, kun lapsi oli sen 5 kk:tta. Mies, joka tekee pitkää päivää duunissa ja on tosi paljon työmatkoilla, sai puolestani ollakin, mikäs siinä. Itse tein töitä kotona ja hoitelin kilttiä vauvaa, joka oli sellainen, että eipä ollut ongelmaa jättää isilleen tai esim. vanhemmilleni, jos omia juttuja halusin tehdä.
Mutta lapsi kasvaa. Kiltistä vauvasta tulee ihan helvetillisen vilkas uhmaikäinen. Mies on edelleen töissä AINA. On kivaa seminaarimatkaa Brysseliin, on työpaikan rentoutusviikonloppua erämökillä, on markkinointireissua Pietariin. Omat työni, urahaaveeni ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat työtarjoukset olen saanut jättää, sillä tuota laste ei nyt enää edes kukaan halua esim. viikonlopuksi hoitoon ottaa.
Mies ei kanna mitään vastuuta tilanteesta, ei edes keskustele kanssani. Ainoa mitä minä toivoisin nyt olisi se, että saisin tehdä pari tuntia illassa, milloin mies kotona on, sitä omaa työtäni. Sillä olisi valtava merkitys minun henkiselle hyvinvoinnilleni. Ja jos edes kerran kuukaudessa pääsisi ystävien kanssa jonnekin ulos... mutta ei.
Naurettavinta koko tilanteessa on se, että minä en niin kauhean innokas edes ollut lasta hankkimaan, kun halusin elämältäni kaiken muun. Mies halusi ja sanoi aina "yhdessä me se lapsi hoidetaan". Todellisuus on se, ettei hän ota mitään kasvatusvastuuta eikä anna minulle sitä tilaa jonka minä annan hänelle.
Eniten minua vituttaa se, että olen joutunut kieltäytymään ihan sellaisista "once in the life time"-jutuista, joita on tarjottu. Jonkun on pakko kantaa nyt tuosta lapsesta vastuu ja se olen minä. Luultavasti tulen vihaamaan aviomiestäni ikuisesti.Ilmeisesti ette pysty keskustelemaan? Voisitko näyttää hänelle tämän ketjun?
- dhtdthvtyhvh
00gslewqa kirjoitti:
No siis minä ajattelin juuri noin vielä pari vuotta sitten, kun lapsi oli sen 5 kk:tta. Mies, joka tekee pitkää päivää duunissa ja on tosi paljon työmatkoilla, sai puolestani ollakin, mikäs siinä. Itse tein töitä kotona ja hoitelin kilttiä vauvaa, joka oli sellainen, että eipä ollut ongelmaa jättää isilleen tai esim. vanhemmilleni, jos omia juttuja halusin tehdä.
Mutta lapsi kasvaa. Kiltistä vauvasta tulee ihan helvetillisen vilkas uhmaikäinen. Mies on edelleen töissä AINA. On kivaa seminaarimatkaa Brysseliin, on työpaikan rentoutusviikonloppua erämökillä, on markkinointireissua Pietariin. Omat työni, urahaaveeni ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat työtarjoukset olen saanut jättää, sillä tuota laste ei nyt enää edes kukaan halua esim. viikonlopuksi hoitoon ottaa.
Mies ei kanna mitään vastuuta tilanteesta, ei edes keskustele kanssani. Ainoa mitä minä toivoisin nyt olisi se, että saisin tehdä pari tuntia illassa, milloin mies kotona on, sitä omaa työtäni. Sillä olisi valtava merkitys minun henkiselle hyvinvoinnilleni. Ja jos edes kerran kuukaudessa pääsisi ystävien kanssa jonnekin ulos... mutta ei.
Naurettavinta koko tilanteessa on se, että minä en niin kauhean innokas edes ollut lasta hankkimaan, kun halusin elämältäni kaiken muun. Mies halusi ja sanoi aina "yhdessä me se lapsi hoidetaan". Todellisuus on se, ettei hän ota mitään kasvatusvastuuta eikä anna minulle sitä tilaa jonka minä annan hänelle.
Eniten minua vituttaa se, että olen joutunut kieltäytymään ihan sellaisista "once in the life time"-jutuista, joita on tarjottu. Jonkun on pakko kantaa nyt tuosta lapsesta vastuu ja se olen minä. Luultavasti tulen vihaamaan aviomiestäni ikuisesti.Lapselle hoitopaikka tai hoitaja kotiin...?
- 00gslewqa
dhtdthvtyhvh kirjoitti:
Lapselle hoitopaikka tai hoitaja kotiin...?
Joo, lapsi menee syksyllä osa-aikaseen päivähoitoon, mikä mahdollistaa minun työskentelyni, mutta sitä faktaa ei sekään poista, ettei minulla ole senkään jälkeen sosiaalista elämää eikä sen enempää mahdollisuuksia harrastaakaan mitään. Mutta saan edes omaa työtäni tehdä.
Juuri nyt olen niin väsynyt lapseni hoitamiseen, että olen parina iltana tuntenut iha fyysistä ahdistusta. Tuntuu, ettei vaan jaksa. Yritin eilen puhua miehelleni, mutta hän lähinnä alkoi syytellä minua. Sitten osallistuu kotitöihin, kun minäkin teen 160 tuntia viikossa töitä. Itse hra on tämän päivää ollut veneilemässä yhteistyökumppaneiden kanssa. Että kyllähän ne työpäivät venyvät, kun joka ilta ja päivä on tärkeitä tapaamisia tärkeiden ihmisten kanssa. - Ei ihme, jos muija h
00gslewqa kirjoitti:
Joo, lapsi menee syksyllä osa-aikaseen päivähoitoon, mikä mahdollistaa minun työskentelyni, mutta sitä faktaa ei sekään poista, ettei minulla ole senkään jälkeen sosiaalista elämää eikä sen enempää mahdollisuuksia harrastaakaan mitään. Mutta saan edes omaa työtäni tehdä.
Juuri nyt olen niin väsynyt lapseni hoitamiseen, että olen parina iltana tuntenut iha fyysistä ahdistusta. Tuntuu, ettei vaan jaksa. Yritin eilen puhua miehelleni, mutta hän lähinnä alkoi syytellä minua. Sitten osallistuu kotitöihin, kun minäkin teen 160 tuntia viikossa töitä. Itse hra on tämän päivää ollut veneilemässä yhteistyökumppaneiden kanssa. Että kyllähän ne työpäivät venyvät, kun joka ilta ja päivä on tärkeitä tapaamisia tärkeiden ihmisten kanssa.Mieheni maksaa suurimman osan kuluistamme, noin 70% kaikista laskuista.
Kun valitan hänelle kotitöistä, sanoo hän suoraan, että pitäähän munkin jotain tehdä. Hän sentään maksaa kaiken. Ärsyttää niin tämnä kaiken. Minkä helvetin kaiken??? Eikö 30%ole mitään.
Itsehän hän haluaa ajella kalliilla autolla ja syö kuin sika, vähintää yhtä paljon, kun muu perhe (kaksi lasta ) yhteensä jne...
Kyllä se tasa-arvo on välillä niiiin helvetin vaikeeta.
Ihan kun minun elämästäni. Haluisin jakaa ajatuksia sähköpostitse.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305075- 323197
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161837Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221790Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191655Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711511Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111315Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111276Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191267Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161257