Ei mulla kovin radikaalia asiaa ole. Mutta kun en vieläkään ole täyttänyt viittäkymmentä... tahdon hetken fiilistellä tätä nelkyt ja risat tunnetta, kun se vielä on mahdollista.
Mulla on ihan selvästi viidenkympin kriisi. Tähän asti olen aina ollut hyvän ikäinen, mutta nyt ei enää tunnu siltä. Viiskymppiä näyttäs olevan omassa mielessäni virallinen ukkoikä. Lakkaan olemasta nuori aikuinen ja siirryn siitä suoraan eläkkeenodottajien kastiin.
Mutta eipä maalailla tulevaisuutta vielä synkillä väreillä. Olenhan vasta 40 . Kypsyn ihmisenä, olen mies parhaassa iässään: dynaaminen, aktiivinen aikuisopiskelija ja kerään elämänkokemusta. Tukka takana ja elämä edessä porskutan myöhäisnuoruuteni takakaarteessa.
Nelkyt ja risat...
uk-ko
18
388
Vastaukset
- hgrewg
numero voi olla tunnetila? Onhan niitä varhaiskypsiä lapsia ja teinejä ja (valitettavasti) aikuisia, jotka puolestaan jämähtävät teinin asteelle. Jotkut 30-vuotiaat ovat kuin kuuskymppisiä ja toisinpäin.
Tässä lisää ihmeteltävää:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200906249820911_ul.shtml- uk-ko
Kiitos kannustuksesta. Elättelen toivoa että musta löytyy ihme-dna joka saa ihmisen jämähtämään viiskymppiseksi.
50 on ihan hyvä ikä kaikin tavoin, paitsi että se muistuttaa ikävästi siitä, että 60-vuotispäivätkin on jossain lähistöllä vaanimassa.
- fionatar34
Kirjoitit ettei tunnu siltä että olisit hyvännäköinen vaikka ikää tulee, miksi ei tunnu? Tunnen monia ylikymppisiä miehiä ja mielestäni juuri se iäntuoma se selllainen itsevarmuus on sitä "kultaa" toki niin miesten kuin naistenkin olisi hyvä pitää itsestään huolta liikkua ja syödä terveellisesti sekin näkyy ulkonäössä.
Mikä on muuten joku virallinen ukkoikä?- uk-ko
En minä hyvänäköisyydestä puhunut vaan hyvänikäisyydestä.
Pakko myöntää että viiskymppisenä ei ole enää ihan yhtä terhakka kuin nuorena miehenä. Ihminen hidastuu, vaikka sitä voi tietysti kutsua myös rauhoittumiseksi.
Työelämässä ei kunnianhimo enää aja ylisuorituksiin. Naiivi usko oman työn suurenmoiseen merkitykseen on palanut pois.
Ihmissuhteissa perheen perustamisen aika alkaa myös olla takana päin. Enää ei keskustella siitä, hankitaanko lapsia vai ei. Odotukset kohdistuvat lähinnä omiin aikuisiin lapsiin: koska ne tekevät musta isoisän? (Ei tosin ole näköpiirissä).
Virallinen ukkoikä on kai juuri 50? Aika usein se tulee esiin mielestäni keskusteluissa: se mieltyy "virallisesti" iäksi, jossa aletaan olla elämän jälkimmäisellä puoliskolla? - fionatar34
uk-ko kirjoitti:
En minä hyvänäköisyydestä puhunut vaan hyvänikäisyydestä.
Pakko myöntää että viiskymppisenä ei ole enää ihan yhtä terhakka kuin nuorena miehenä. Ihminen hidastuu, vaikka sitä voi tietysti kutsua myös rauhoittumiseksi.
Työelämässä ei kunnianhimo enää aja ylisuorituksiin. Naiivi usko oman työn suurenmoiseen merkitykseen on palanut pois.
Ihmissuhteissa perheen perustamisen aika alkaa myös olla takana päin. Enää ei keskustella siitä, hankitaanko lapsia vai ei. Odotukset kohdistuvat lähinnä omiin aikuisiin lapsiin: koska ne tekevät musta isoisän? (Ei tosin ole näköpiirissä).
Virallinen ukkoikä on kai juuri 50? Aika usein se tulee esiin mielestäni keskusteluissa: se mieltyy "virallisesti" iäksi, jossa aletaan olla elämän jälkimmäisellä puoliskolla?Sen takia kun kirjoitit "ettei enää tunnu siltä" mielestäni kuitenkin juuri se kypsyys tulee juuri silloin monille juuri sinun iässäsi eli lapset on tehty ja on vihdoinkin aikaa itselle.
- uk-ko
fionatar34 kirjoitti:
Sen takia kun kirjoitit "ettei enää tunnu siltä" mielestäni kuitenkin juuri se kypsyys tulee juuri silloin monille juuri sinun iässäsi eli lapset on tehty ja on vihdoinkin aikaa itselle.
että on ihan kiva kun on aikaa itselle. Lapset ei kaipaa huolehtimista ja parisuhde on "aikuissuhde". Liittyisikö se "kypsyminen" siihen että kaiken vaippa-, tarha-, ja koulutussouvin jälkeen ekaa kertaa itsekseen joutuu tai pääsee ekan kerran aikuisena tarkastelemaan elämää rauhassa.
kaikilla ennemmin tai myöhemmin ja jos hetken pysähtyy miettimään, niin sehän on enemmän kuin luonnollista. Miten siitä sitten selviäisi ilman kriisiä? Kriisi on tietenkin aika vaikea määritellä, mitä se kenelläkin tarkoittaa ja onko edes kaikilla mitään kriisiä kymmenten vaihdellessa.
Itselläni on sellainen ajatus, että kalenterivuodet eivät voi ikäännyttää ihmistä sisältä, vaan ihminen ikään kuin itse ikäännyttää itsensäsä varsinkin, jos löytää "syyllisyyden" huolimattomuudesta itseänsä kohtaan. Eli suomeksi tarkoitan, että sisäinen ikääntyminen hidastuu todella merkittävästi, kun jaksaa panostaa itseensä, sekä kunto, virike, että henkisellä puolella.
Kun on aktiivinen ja hyväkuntoinen tasapainoisessa kropassa,sekä mieli pirteä, niin sisäinen tunnekin on sen mukainen. Pahinta on jämähtää odottamaan "sohvalle" kalenterilehtien ohikiitävää havinaa.- uk-ko
tasapainotella erisuuntaisten yllykkeiden välillä.
En tahdo pitää kiinni epärealistisista nuoruuskuvitelmista. Mieluummin pidän todellisen ja sisäisen iän tasapainossa keskenään.
Toisaalta en tunne että olisin mitenkään ukkoontumassa. Vaikka musta tuntuu että enää ei ole sellaista draivia kuin nuorena, niin teen silti kahta työtä ja opiskelen uuteen ammattiin. Kuljeskelen ja retkeilen paljon, eikä puhettakaan etteikö voimat ja into riittäisi. Tuore suhde pitää rakkauselämän vireänä. Ei ole mitään tarvetta asettua sohvannurkkaan eläkettä odottelemaan.
Toisaalta kuitenkin huomaan, että kaipaan sellaista rauhaa, jota nuorena en kaivannut. En jaksaisi kilvoitella näissä työelämän kompetenssileikeissä, ne kuuluvat mielestäni nuoremmille. Annan ihan mielelläni kolmekymppisten nokitella toisiaan manager-kisoissa ja kattelen päältä.
Kuten sanoin, ei mulla koskaan ole ollut mitään ikäkriisiä. Siksi tää tulee vähän yllärinä itsellenikin, että nyt on tällaisia ajatuksia. uk-ko kirjoitti:
tasapainotella erisuuntaisten yllykkeiden välillä.
En tahdo pitää kiinni epärealistisista nuoruuskuvitelmista. Mieluummin pidän todellisen ja sisäisen iän tasapainossa keskenään.
Toisaalta en tunne että olisin mitenkään ukkoontumassa. Vaikka musta tuntuu että enää ei ole sellaista draivia kuin nuorena, niin teen silti kahta työtä ja opiskelen uuteen ammattiin. Kuljeskelen ja retkeilen paljon, eikä puhettakaan etteikö voimat ja into riittäisi. Tuore suhde pitää rakkauselämän vireänä. Ei ole mitään tarvetta asettua sohvannurkkaan eläkettä odottelemaan.
Toisaalta kuitenkin huomaan, että kaipaan sellaista rauhaa, jota nuorena en kaivannut. En jaksaisi kilvoitella näissä työelämän kompetenssileikeissä, ne kuuluvat mielestäni nuoremmille. Annan ihan mielelläni kolmekymppisten nokitella toisiaan manager-kisoissa ja kattelen päältä.
Kuten sanoin, ei mulla koskaan ole ollut mitään ikäkriisiä. Siksi tää tulee vähän yllärinä itsellenikin, että nyt on tällaisia ajatuksia.vielä jokunen lehtinen käännettävänä, jotta pääsen aikakauteen, jota sinä elät nyt, joten on melkein mahdotonta sanoa, miten itselleni käy :)
Toisaalta ikäkriisihän on kriisi muiden joukossa ja tarkoitettu siten voitettavaksi ja sen tuomat kombinaatiot sopeutettavaksi osaksi omaa elämää.
Ehkä ne ikäkriisit on juuri sitä, kun peilaa menneitä vuosia ja laskee vielä mahdollisia jäljellä olevia. Kai se on pohjimmiltaa jonkinlaista kaihomieltä ja kaipuuta hyvistä ajoisa.- uk-ko
suminagashi kirjoitti:
vielä jokunen lehtinen käännettävänä, jotta pääsen aikakauteen, jota sinä elät nyt, joten on melkein mahdotonta sanoa, miten itselleni käy :)
Toisaalta ikäkriisihän on kriisi muiden joukossa ja tarkoitettu siten voitettavaksi ja sen tuomat kombinaatiot sopeutettavaksi osaksi omaa elämää.
Ehkä ne ikäkriisit on juuri sitä, kun peilaa menneitä vuosia ja laskee vielä mahdollisia jäljellä olevia. Kai se on pohjimmiltaa jonkinlaista kaihomieltä ja kaipuuta hyvistä ajoisa.eteenpäin elämässä? Varmasti kriisit - epästabiilit tilat - pakottavat ihmistä eteenpäin, muuttumaan sisäisesti. En tiedä, kun ei ole ennen tullut vastaan, murrosikää lukuunottamatta.
En minä tuohon menneiden haikailuun tahdo uskoa, varsinkaan kun mulla tuskin koskaan on mennyt niin hyvin kuin nyt.
Ajattelen mieluummin, että kriisi on ikään kuin portti josta voi käydä sisään, tai tienristeys, jossa on päätettävä jatkaako eteenpäin vai muuttaako suuntaa. Siitä kai se epävarmuus ja epäily tulee: tietää olevansa muutoksessa, mutta ei tiedä millaisessa?
haluatkin kuulla, mutta olen oikeasti sitä mieltä;) Musta 50v. on tosi hyvä miehen ikä. Tulee mieleen muutamia tuntemiani 50v. just täyttäneitä tai täyttäviä, jotka on jotenkin tosi tasapainossa ja seestyneitä, silti vielä olematta yhtään "ukkoja".. Ulkonäkökin on melkeinpä parantunut mun silmään. Lapset ovat kasvaneet isoiksi ja heillä on enemmän aikaa olla taas omia itsejään, harrastaa ja matkustella tai vaikka opiskella.
Tosin vähän yli kymmenen vuotta sitten kun mun isä täytti 50v., hän tuntui kamalan vanhalta;)- uk-ko
tuon kuulemisesta ei ole kerrassaan mitään haittaa mun sielulle, vaikkakaan en tuota kalastellut :-)
Valmistelen tässä 50v-juhliani, jotka ovat viikonloppuna ja aihe aktivoitui osittain sen vuoksi. Tuo mitä sanot tasapainosta ja seestyneisyydestä pitää ehkä osin paikkansa. Nelikymppisenä olin aika eri ihminen sisäisesti. Lapsia pyöri ympärillä, tein uraa jne. Nelikymppisenä elin vielä selvästi kolkyt ja risat todellisuudessa.
Joskus 43-44 kieppeillä aloin muuttua. Ikään kuin elämältä olisi kuorittu yksi kuorikerros pois: näin paljaina, tosina asioita, joita olin siihen asti koristellut uskolla ja toivolla.
Mietiskelen tässä, että on kiva sanoa iän olevan vain numeroita ja että ihminen on sen ikäinen miksi itsensä tuntee. Se on hyvä ajatus kalkkeutumista vastaan. Luulen kuitenkin, että me muututaan n. 10 vuoden sykleissä. Nää ikäkriisit noudattelee tuota sykliä.
Rakkaudenkin sanotaan kestävän sen 10 vuotta, tai kriisiytyvän ja uusiutuvan tuossa syklissä. Mun molemmat avioliitot kestivät 12 vuotta.
Tässä ei ole oikein päätä eikä häntää, mun jutussa, kunhan pyörittelen tätä ikääntymistä ja muuttumista. Mutta ylihuomenna se on ohi, olen silloin turvallisesti kuudennella kymmenellä.
- k32v
mutta perässä tullaan, vahvaa kiriä rakennellen.
- uk-ko
jakaa voimat oikein. Tässä lajissa jos missä pätee, että ei se voitto, vaan jalo kilpa.
- kirpela
Sillä se miun ukkoni sitten onkin aIvan mahtava; on ukkoikäinen :D eikä teini...
- persona-non-grata
edessä on - tuo 50 vuoden rajapyykin ylittäminen! Useimmat sanovat silti elämän vasta todella alkavan siinä iässä ... pitäneekö sitten paikkansa? ;) Keski-ikä on noussut huomattavasti, joten vielä voi hyvinkin olla monella toiset samanmoiset 50 vuotta elinaikaa edessäpäin ...
Jokaisen ajan pitäisi olla elämän parasta aikaa ja jokainen on juuri niin vanha/nuori, kuin itse itsestään ajattelee olevan. Päällikuori iän myötä rapistuu, mutta sisin voi tosiaan olla siitä huolimatta nuorekas :).- uk-ko
tuohon "jokainen on juuri niin vanha/nuori, kuin itse itsestään ajattelee olevan." Se kuulostaa pikasesti hyvältä, mutta ei se ole totta. Elämä ON erilaista viiskymppisenä kuin kolekymppisenä ja se tulee olemaan taas erilaista 70.vuotiaana. En tarkoita fyysisesti vaan henkisesti.
En kokonaan sulje pois tuota ajatusta, koska toki sillä on vaikutusta, mitä itsestäsi ajattelet. Mutta ei sillä voi pyyhkiä pois todellista ikäänsä, olla itseään nuorempi tai vanhempi.
Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. - persona-non-grata
uk-ko kirjoitti:
tuohon "jokainen on juuri niin vanha/nuori, kuin itse itsestään ajattelee olevan." Se kuulostaa pikasesti hyvältä, mutta ei se ole totta. Elämä ON erilaista viiskymppisenä kuin kolekymppisenä ja se tulee olemaan taas erilaista 70.vuotiaana. En tarkoita fyysisesti vaan henkisesti.
En kokonaan sulje pois tuota ajatusta, koska toki sillä on vaikutusta, mitä itsestäsi ajattelet. Mutta ei sillä voi pyyhkiä pois todellista ikäänsä, olla itseään nuorempi tai vanhempi.
Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan.myötä niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Se on itsestään selvää. Toisaalta taas kaikilla ei ole kykyä oivaltaa samalla tavoin asioita ja näinollen vanhuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi sen viisaampi kasikymppisenä, kuin nelikymppisenäkään. Ideaalia kuitenkin olisi se, että ikävuosien karttuessa jokaisella säilyisi pilke silmäkulmassa ja tietty lapsenmielisyys (ei lapsellisuus, mikä eri asia). Nuorekkuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei215404- 501421
- 11837
- 47809
Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️58798Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,52787- 46782
Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle49776Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom132765Onko oikein? Kaikki naiset "jäivät rannalle" Maajussille morsian -pääsarjasta - He ovat mukana!
JES, Maajussille morsian starttaa ja tiedossa on tuttuun tyyliin kaksi eri ohjelmaa: Maajussille morsian ja Maajussille8754