Onko sinulla ystävinä

Minulla on ollut vanhempia mies puolesia ystäviä kauan aikaa sitten. Siis ihan kunnon ystävyyssuhteita. Mutta aina liikuttiin porukalla, oli pari sellaista joiden kanssa vietti aikaa ihan muuten vaan kaikesta keskustellen. Ne ystävyydet sitten lopahti siihen kun aloin seurustelemaan. En tiedä missä oli syy. Nykysin kyllä jutellaan jos nähdään jossain , muttei enää soitella. Sitten on näitä homoja joiden kanssa saan olla ihan vapaasti kaveri. Peräti nukkua vielä heidän luonaan yötä!
Olen hyvin onnellinen näistä homo ystävistäni sillä he ovat ainoita vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa voin olla vapaasti kontaktissa

Onhan noita joitakin, tosin vähemmän kyllä ku oman sukupuolen edustajia eli naispuolisia. Miespuolisia kavereita tulee nähtyä harvemmin, varsinkin kun on parisuhteessa (väkisinkin hieman vaikuttaa..). Yleensä se on enemmän sellasta että ohimennen jossain törmätään tai silloin tällöin vaikka netin välityksellä jutellaan tms. Joskus tulee jonkun kanssa käytyä kahvilla tai leffassa. Yhden miespuolisen ystävän kanssa on yhteistä kiinnostus designia ja antiikkia yms. kohtaan ja käydään yhdessä mm. kirppareilla, missä ei ehkä yleensä saa miehiä niin hyvin viihtymään.. ;)

miespuolinen ystävä. Tosin hän ei ole kovinkaan tyypillinen mies... Olemme tunteneet ihan nuoresta saakka, olimme joskus todella läheisiä, mutta koko aikuisikämme olemme asuneet niin kaukana toisistamme, ettemme enää useinkaan näe, vain silloin kun satumme olemaan kotipaikkakunnallamme samaan aikaan. Emme me mitään kummempaa tee; juttelemme ja nähdessämme käymme yleensä pitkällä kävelyllä.

Noup.

kaksi miestä, jotka lasken ystäviksi. Heitä kohtaan vallitsee samat "säännöt", kuin lähimpiä naispuolisia ystäviänikin kohtaan: En pane heidän kavereidensa kanssa, en tapaile heidän kavereitaan, enkä varsinkaan aloittaisi suhdetta heidän läheisten kavereidensa kanssa, olen uskollinen heille, olen lojaali ja oikeudenmukainen. En käännä selkääni heille, enkä hyväksy, et heistä puhutaan aiheetta pahaa. Puolustan heitä.
Nuo on ne seikat, jotka erottaa heidät ystäviksi muista pinnallisista "kavereista", joita mulla nyt ei hirveesti edes olekaan.
Luotan heihin ja he voivat luottaa muhun. Ei tarvii pelätä jos näille ystävämiehille kerron jotain omia asioitani, et seuraavassa hetkessä koko kaupunki tietäis niistä. Enemmän vaan jutellaan. Sitten toisen kanssa autellaan puolin ja toisin. Ei oo mitään säännöllisiä tapaamisia kuitenkaan, niinkuin ei oo joidenkin naispuolistenkaan ystävieni kanssa. Kummassakin tapauksessa syynä välimatka ja elämäntilanteet. Lähinnä puhelimen tai netin välityksellä kommunikoidaan, joskus tietysti nähdään.

Miehiä on kuitenkin enemmän. Sekä mies- että naispuoliset ovat omilla tahoillaan parisuhteissa. Tapaillaan harvakseltaan, yleensä kyläillään puolin ja toisin, tai sitten sovitaan, että nähdään jossain toisaalla.

Jaa mitä teen/teemme? Hymyillään, kun tavataan, ehkä halataan, jos ei olla pitkään aikaan nähty. Miespuolisten kanssa paiskataan kättä tms. Vaihdetaan kuulumisia ja jos on jotain asioita, jotka painavat mieltä, niin niistä asioista jutellaan. Normaalisettiä. Vietetään iltaa ja sensemmosta.

Miten ilmenee? Ilmenee ystävyytenä. Vaikea keksiä äkkiä parempaa sanaa ystävyyden ilmenemiselle.

...miulla on muutamia miehii iha ystävinä..mu kaveriksi kuttusin itte enemmistöö tahi nykyjää hyvänpäivän tuttaviksikii joitakii...joieka kans hyvi harvakseltaa tekemisis...=o)

..hmm..mitekä tuon sitte laskee..ystävinä taitasi mennä melko tasoihi sukupuolet...

=o)

...mie juttuan heiän kanssaa laidasta toisee..soittelen tahi tekstaan enimmäksee ko kaikilla on nii omat viritykset täs arjes..=o)

poikkeenpa kylässäkii ko sattuu passelisti kohillee jonnimoine hetki milloka piipahtaa kattomaa...mu heistäkii isoin osa on perheellisii..jokui sinkkukii mahtusi sakiaan sakkii..joteka sinkut lentelee sinkkuje tapaa..sitte perheelliset on nii kii arjessaa..jotta nii..

=o)))

..ystävyys kuiteski säilyy..sen niiko näkee sillokii ko nähää tahi puhutaa vaiks puhelimes nii käytös on iha ko oltasi joka päivä tekemisis...elikkäs se ei se me henki oo kadonnu mihkää aikojekaa päästä..=o)...
miun ystävät ovat myöskii tulleet miun miehen kavereiksi..tahi ainaskii tuttaviksi..

sukupuolen edustajia. Molempia sukupuolia on ystävinä suht saman verran. Mitä ystävien kanssa nyt yleensä tehdään? Ei sillä ole mitään eroa, onko mies vai nainen kyseessä.

Enimmäkseen tai taitavat olla kaikki työn kautta kavereiksi tulleita. Saatan käydä joskus miesporukassa ainoana naisena kaljalla (pari kertaa vuodessa). Yhden kanssa käyn joskus kaksistaankin, tosin noin viiden minuutin päästä siinä onkin jo ympärillä iso porukka, jonkunlainen magneetti tämä kaverini. Hän on ehkä ainoa, jota voin kutsua varsinaiseksi ystäväksi. Hän esim. soittelee säännöllisen epäsäännöllisesti ja kyselee kuulumisia, kertoilee lomasuunnitelmistaan ja naiskuvioistaan. Kyselee neuvojakin, muttei kuitenkaan suostu noudattamaan niitä ja pieleen menee:P

Opiskelukavereista iso osa oli miehiä (poikia:)) ja heitä tapaan joskus, lähinnä työn merkeissä, joskus muutenkin, kun sattuvat Turun suuntaan. Silloin halataan ja muistellaan menneitä:)

Livepuolella on molempia ----sexissaä olen äijät kokonaan pois outside jättäny

Minulla on useita naispuolisia ystäviä, joskaan ei sentään niin paljon kuin miehiä. Pitkäaikaisin ystävänikin on nainen, jonka kanssa olen kavereerannut 10-vuotiaasta. Ja mitäkö me teemme? Sitä mitä miestenkin kanssa. Juhlitaan ja parannetaan maailmaa. Ja mitenkö ystävyys ilmenee? Luottamuksena ja toistemme seurassa viihtymisenä. Vaikka menisi monta vuotta näkemättä, niin jälleennäkemisen hetkellä tuntuu kuin oltaisiin tavattu vasta viime viikolla. Metka tunne, jota arvostan todella paljon.