Tähän ikään saavuttuaan voi tarkastella elämäänsä kymmenvuosittain - jos tahtoo. Kuvittelenko, mutta elämäni näyttää jäsentyneen niiden mukaan. Tietenkään ei aikanaan vuosia ajattele.
Miten muilla lie, sitä kyselen. Tuonne nelikymppiseksi voi elellä "miten vain". Luonto antaa eväät sinne asti. Viisikymppiä täytettyään ihminen lähtee jatko-ajalle. On päätettävä, haluaako elää ja kuinka kauan.
Ne ovat kypsiä vuosia. Puolen vuosisadan harjoittelu on näyttänyt hyvät ja huonot puolensa. Jotkut (onnelliset) ovat onnistuneet saavuttamaan sen mitä ovat tavoitelleet.
Tämä 7-kymmenen kausi tuntuu minusta tavallista merkitsevämmältä. Ilkeämieliset ymmärtämättömät puhuvat lapsuuteen palaamisesta. Yhdessä mielessä he ovat oikeassa.
Lapset ovat lentäneet maailmalle ja lastenlapsetkin aikuistumassa. Ei tarvitse ellei välttämättä halua, tuntea enää vastuuta muista. Voi elää huoletonna kuin lapsi. Mieletön, paha maailmakin on etääntynyt lähes näkymättömyyteen.
Vuosikymmenten viesti
13
254
Vastaukset
Kyllä voin noinkin tarkastella vaikka omia kokemuksiani. Loikin lyhyesti.
Nelikymppiseksi asti yleensä helkkarinmoista raatamista, yönseudut ja vapaapäivät muuhun" elämisen tekopuiden" rakenteluun. Siinä sivussa vielä ns. yhteiskunnallista toimintaa perustasolla. Meni pitkiä aikoja niin, että unet jäi 5- 6 t/vrk.
Siitä menosta tuli ensimmäinen muistutus, jalat eivät pitäneet tasapainoa. Verenpaineet hälyttävävän korkealla, muutaman viikon teholääkitys ja sairasloma. Tehtiin selväksi, että vauhtia on vähennettävä. Verenpainelääkitys on tietysti vieläkin jäljellä.
Sopeutuminen uuteen rytmiin on jotenkin onnistunut. Alkuun piti oppia sanomaan jyrkästi ei, kun apua pyydettiin. Ainahan työmiestä tarvitaan vähän joka asiaan ja yksittäinen pyytelijä(tai käskijä) voi ottaa nokkiinsakin. Aina ei selitykset auta, voihan "joku tärkeä henkilö" olla vaikkapa kesähuvilalle menossa, ja tärkeitä juoksuja ja asioita on hoidettava.
Viisikymppiseksi pääsi normaalin kirjoissa. Työt tuli tehtyä, kaikenmaailman juoksupoikana olo lopettettua. Taloudellinen pakko pinnistelyyn ei ollut tarpeellista - siihen riitti elämisen muuttaminen vieläkin vaatimattomammaksi. Sekin muutos terveellisempään suuntaan.
Kyllähän tässä nautiskelee vapaudestaan. Joitakin "roikkuvia kahleita" on tullut heitettyä syrjään. Ja itseasiassa - olen jo ylittänyt elämässäni ne tavoitteet, joita joskus olen lähtenyt kilvoittelemaan. Myös jotenkin toimintakuntoisena olemisen noin ajallisestikin.- *Kukkahame*
Lapsuus meni evakkotyttönä, muutettiin ja taas muutettiin.
Koulut sujui mielestäni siihen malliin kun pitikin, elämä hymyili, ja suoraan koulunpenkiltä työsaralle, eipä jäänyt miettimistä muusta kuin miten nyt pärjään.
Jossain vaiheessa oma yrityspystyyn ja sitten vasta kiireet alkoi, lasten myötä tuli taloon 3 lasta lisää ja siinä mentiin joka suuntaan.
Olen nyt tyytyväinen että tämä kaikki tuli ja vielä niistä on selvitty, sanan mukaisesti mies piti kyllä juomapuolesta huolen, enkä jarruttanut, hänessä oli muutakin mielenkiintoista vikaa se siitä.
Lapset sijoittuneet hyvin yhteiskuntaan ja kasvatitkin yhteydet pidetään kunnossa ja mikäs se näinä mesen ja skypen päivinä, ei edes puhelin laskut nouse.
Kun jäin eläkkeelle oli aikaa kuunnella omaa kroppaa ja niinhän siinä kävi että oli edessä iso leikkaus ja selvisin, 3vk sairaalassa ja siitä alkoi minun jatkoaika.
Enpä tiedä olenko yltänyt mihinkään, kovasti olen yrittänyt ja miehisellä alalla, siellä on ollut ahdasta varsinkin naisihmisellä, mitä ihmeellisempiä tarjouksia, eikä elämä ole kohdellut koskaan silkkihansikkain.
Oikeuden mukainen ja tasavertainen olen yrittänyt olla sivulta tulevista huomautuksista huolimatta, koska tieni ei ole ollut sileä, kateus ei kuulu omaan luonteeseeni, joten en ole paljon vilkuillut naapurien tonteille.
Pahalla ei paljon aikaan saada, neuvottelut ja asialliset keskustelut jopa verovirastossa olivat aina antoisia.
Uskokaa tai älkää verovirastossa saa palvelua nykypäivänä muttei operaattoreilla joilla on piuhat hallussa!
Kuten huomaatte olen herännyt...Hyvää Huomenta
- pilvi*
Puuttumatta siihen rinteen kiviin ja rämeikköihinkin,voin yhtyä ajatukseesi 70 taipaleen näköaloista.
Tuntuu vapaalta hengittää,katsoessaan kulkureittiään,saa istahtaa ja nauttiakin ihan vapaasti.Nojata puunrunkoa vasten---- ja antaa tuulen tuoda vilvoituksen.
Jo hetkikin riittää,ja jo näkyy kanssakulkijakin tuttuna---rakkaanakin, ja riennämme mukaan hymyillen.
Ja taas pyrimme lepopaikkaamme kiiveten seuraavalle tasanteelle,jo hitaammin nautiskellen------sisimmissämme tietäen---- jossakin olemme perillä.
Siihen asti,vilvoittakoon tuuli otsaamme,suokoon kukkaset tuoksuaan, ja olkoon joka kukkanen,lintu ja perhonen myös hellä ystävämme.
Tämän maiseman ylle kaartuu korkea sininen taivas. terveisin pilvi* nuorena jo todella vanhalta,
mutta sitten kun itse on kiivennyt mäen laelle, ensi 30, sitten 40, 50, 60 ja 70,
on aina huomannut, että täältä näkyy seuraava mäki aivan mahdollisena,
ei enää pelottavana tai kauhistuttavana.
Monien vaikeuksien läpi on jokaisen polku kulkenut ja ponnistuksia se on vaatinut.
Ymmärtämys kanssakulkijoita kohtaan on lisääntynyt koko ajan,
kypsyyden myötä.
Ja koko ajan vain voimistuu käsitys siitä, että rakkaus on suurin voima,
se on elämän perusedellytys,
tunne, joka sisältää paljon;
jonain aikana siihen kuuluu rakastuminen, intohimo, onnellisuus...
Ja sitten on ollut aikoja, esim. miehen sairauden ja hoidon aikana, jolloin
rakkauteen on kuulunut hätäkin ja ahdistus, silti rakkaus on tuntunut voimallisena.
Rakkaus on siis paljon suurempi tunne kuin onnellisuus.
Hyvää aurinkoista, onnellista päivää! toivottele Satu.- päivi*
Katselin juuri tänä iltana vanhoja valokuvia ja saapuneita postikortteja sekä kirjeitä. Eihän tuo arkisto nyt suuren suuri ollut lukumäärältä mutta puhutteli sitäkin enemmän.
Irtautumiseni lapsuuskoti ympyröistä kaupunkiin opiskelemaan on ollut paitsi minulle myös lähipirille varsin vaikea asia, ainakin kirjeistä kirposi ikävä puolin ja toisin. 20 -30 ikävuoden välillä tapahtui todella paljon, valmistuin ammattiin uusi työura vaati paljon voimavaroja. Miltei pika avioliitto ja parin vuoden kuluttua olin jo äiti, toinen lapsi tuli vuoden kuluttua. Tapahtumarikasta onnellista aikaa.
Siinä sitten hurahti aika, perheenäiti virkaäiti yhdistelmänä.
Aikaa 45 - 55v en haluaisi elää samanlaisena uudelleen. AIka oli elämäni korkeakoulua pysyä tasapainoisena työssä ja perhepiirissä. Aviomies sairastui, senhän arvaa kun parhaassa iässä sairastuu kesken toimeliaan elämän parantumattomaan sairauteen, henkistä kanttia se kysyy koko perheeltä.
Elämän viimeisen kolmanneksen ollessa päällä,usein pohdin miten voimavarani ovat kaikkeen riittäneet, vaikka joskus tunsin olevani varsin kovissa elämän tyrskyissä, ehkä joukossa katkeruuttakin, miksi elämä on pettänyt minut? Joskus pahinkin myrsky tyyntyy, voimavaroja on löytynyt edetä kohti parempia aikoja. Vaikka olenkin joutunut luopumaan siitä mitä elämältä odotin, tunnen tänään elämä on ollut hyvin vaiherikasta pärskeineen, on niitä auringonpaisteisia päiviäkin ollut silti enemmän. Kun kaikkea ei voi saada, olen tyytyväinen tähän.
- etsivivä-amadeus
Joku iskemäkin aiheesta soi,en vain muista kuka laulaa.Alzheimer ottanut omakseen,niin hoitajan kuin hoidettavankin.
Eletty elämä on aina musteloiden arvoinen,kun vielä muistaa.
Päivääkään en antais pois..ja taas iskelmänikkari teki hyvän version.
Ihmetellä täytyy olisko mitään elämänmuotoa,joka ei sois jo nauhalla??- *Kukkahame*
Kuitenkin jokaisella omat selviytymiskeinot, en ole koskaan ollut huolissani siitä kuinka jaksan tai miten jos... jokainen tilanne raukeaa tai laukeaa omalla ainutlaatuisella tavallaan vastoinkäymisissä kuin muissakin pattitilanteissa.
On eletty lamat, lomat ja työvoimapulat, kaikki selviää vaikka kipua tuottaen, ja eletään silti, mikä ei tapa se vahvistaa.
Kaikkiin ei jaksa paneutua eikä se ole tarpeellista, elämä antaa ja ottaa, nyt olemme urakkamme saaneet päätökseen, mikä tässä on istuessa ja kirjoitellessa.
Tämä netti on todella hyvä seuralainen, voi vaihtaa mielipiteitä ja ottaa asioista selvää, luen lehdetkin täältä, HS vuositilaus maksaa hunajaa ja suurin osa siitä lehdestä jää minulta ainakin lukematta.
Tärkeintä on että uteliaisuus muuhun maailmaan säilyy ja on ajan tasalla tapahtumista, vaikka kovin surullisia nuo uutiset ovat.
- Maalaismies*
Voimme vaimon kanssa muistella ensitapaamistamme 7-kymmenen vuoden takaa. Se oli lapsuuden rakkautta se! Joskus vaimoni mokottaa minulle jostakin töppäyksestäni. -Mutta kultaseni, siitä on 50 vuotta, tyynnytän.
- Tähdykkä
Sinä Maalaismies olet onnellinen kun voit muistella nuoruuttasi aviopuolisosi kanssa, toisin on minun ja monen muun tälläkin palstalla, se on minullakin nuoruus mutta yksin muistelen jos tohdin sen tehdä usein en, sen rakkaimman menetys on
niin suuri muutos elämässä että sen jälkeen onkin jo aivan eri elämä ja tottuminen siihen, hyvää jatkoa kaikille pareille ja parittomille. - Atolfia
Tähdykkä kirjoitti:
Sinä Maalaismies olet onnellinen kun voit muistella nuoruuttasi aviopuolisosi kanssa, toisin on minun ja monen muun tälläkin palstalla, se on minullakin nuoruus mutta yksin muistelen jos tohdin sen tehdä usein en, sen rakkaimman menetys on
niin suuri muutos elämässä että sen jälkeen onkin jo aivan eri elämä ja tottuminen siihen, hyvää jatkoa kaikille pareille ja parittomille.tuota elettyä elämää. Melko suoraviivaisesti tämä reitti on kulkenut tänne saakka.
Onhan siellä ollut matkanvarrella hetkeksi pysähdyttäviä tilanteita ja hätääkin välillä, mutta kaikeksi onneksi on tänne asti yhdessä selvitty.
Muistelemme yhdessä tapahtumia historiamme ajalta. Toinen saattaa muistaa tapahtumia, jotka ovat jo toiselta päässeet unohtumaan, mutta näin punotaan tarinaa pala palalta ja yllättäviäkin juttuja eteen ilmestyy.
Nyt jokainen uusi aamu antaa kiitoksen aiheen siitä, että yhdessä saamme olla vielä jotakuinkin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.
Tädykkä, muistoistakin voi olla kiitollinen. Jokaisen kohdalle kerran tulee tuo vastaan, että tämä maallinen elämä on jomman kumman ensin jätettävä. Harvoin yhtä matkaa päästään lähtemään.
Tuota ei vain uskalla edes ajatella. Tuo sinun viestisi toi nyt tuonkin mieleen.
Hyvää yötä sinulle. Ole onnellinen, että sinulla on ihanat muistot. Kaikilla ei ole edes niitä. Atolfia kirjoitti:
tuota elettyä elämää. Melko suoraviivaisesti tämä reitti on kulkenut tänne saakka.
Onhan siellä ollut matkanvarrella hetkeksi pysähdyttäviä tilanteita ja hätääkin välillä, mutta kaikeksi onneksi on tänne asti yhdessä selvitty.
Muistelemme yhdessä tapahtumia historiamme ajalta. Toinen saattaa muistaa tapahtumia, jotka ovat jo toiselta päässeet unohtumaan, mutta näin punotaan tarinaa pala palalta ja yllättäviäkin juttuja eteen ilmestyy.
Nyt jokainen uusi aamu antaa kiitoksen aiheen siitä, että yhdessä saamme olla vielä jotakuinkin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.
Tädykkä, muistoistakin voi olla kiitollinen. Jokaisen kohdalle kerran tulee tuo vastaan, että tämä maallinen elämä on jomman kumman ensin jätettävä. Harvoin yhtä matkaa päästään lähtemään.
Tuota ei vain uskalla edes ajatella. Tuo sinun viestisi toi nyt tuonkin mieleen.
Hyvää yötä sinulle. Ole onnellinen, että sinulla on ihanat muistot. Kaikilla ei ole edes niitä.Tulee parhaillaan TV-1 kanavalta. Hän on 12v. meikää vanhempi, mutta vanha veijari on yhä pelissä mukana.
Hän kertoo avoimesti päihderiippuvuudestaan. Harva heistä on noin kypsään ikään päässyt.
Tässä itse kelläkin askel lyhenee. Siihen ei ole aina helppo sopeutua. Vaatii itseltään liikaa. Nyt pitäisi paikata hukkaan elettyjen vuosikymmenien
tuhlattu elämä. Eihän se sellainen onnistu.
Olen varma, että isäni pitkä rintamalla olo vieraannutti meitä hänestä. Isä-poikasuhde jäi kehittymättä.
Välillisesti sotatraumat koskettaa vieläkin tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä Suomessakin. Mitä sitten koko maailman mitassa.- Mieleni tuli iloiseksi
capt.cöpenick kirjoitti:
Tulee parhaillaan TV-1 kanavalta. Hän on 12v. meikää vanhempi, mutta vanha veijari on yhä pelissä mukana.
Hän kertoo avoimesti päihderiippuvuudestaan. Harva heistä on noin kypsään ikään päässyt.
Tässä itse kelläkin askel lyhenee. Siihen ei ole aina helppo sopeutua. Vaatii itseltään liikaa. Nyt pitäisi paikata hukkaan elettyjen vuosikymmenien
tuhlattu elämä. Eihän se sellainen onnistu.
Olen varma, että isäni pitkä rintamalla olo vieraannutti meitä hänestä. Isä-poikasuhde jäi kehittymättä.
Välillisesti sotatraumat koskettaa vieläkin tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä Suomessakin. Mitä sitten koko maailman mitassa.Voi, miten iloiseksi tulin luettuani koko tämän ketjun läpi. - Olen näköjään teitä nuorempi, mutta oli ihana lukea näin raikkaita ja elämänmyönteisiä kirjoituksia elämän varrelta. - Monella on ollut raskastakin aikaa - mutta aivan selvästi kaikilla paistaa selvästi kiitollisuus elämää kohtaan ja onnentunne - hyvä on nauttia tästä päivästä. Kiitos ja hyvää kesänlämpöä kaikille meille.
Mieleni tuli iloiseksi kirjoitti:
Voi, miten iloiseksi tulin luettuani koko tämän ketjun läpi. - Olen näköjään teitä nuorempi, mutta oli ihana lukea näin raikkaita ja elämänmyönteisiä kirjoituksia elämän varrelta. - Monella on ollut raskastakin aikaa - mutta aivan selvästi kaikilla paistaa selvästi kiitollisuus elämää kohtaan ja onnentunne - hyvä on nauttia tästä päivästä. Kiitos ja hyvää kesänlämpöä kaikille meille.
pikku juttu.. Lapsenlapseni oli pieni ja sanoi: Olet sinä mummi jo kamalan vanha..
Ainakin 8 vuotta.. Mitäpä minä siihen muuta kuin että no,,ainakin sen jo.. hih..
Palaan aiheeseen..Nyt on vähän kiire..Mukavaa päivää ja iloista mieltä! t.Irkku
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611437Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3491141- 37822
SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä70816Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa157775- 42762
Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen48732Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182695Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki44689- 49642