nykyaika vs. "vanhat ajat"

Millaisia traumoja miehesi on saanut? Onkohan ne traumat kuitenkaan johtuneet kotikurista, vaikka sitähän on helppo syyttää.

Nykyajan pennut tuntuvat saavan traumoja ihan mistä vaan.
Eihän lapselta saisi täten kieltääkään mitään, ettei vain tule stoja.

Monen äidin ja isän olisi hyvä katsoa TV:stä tuleva "lapsityrannit".
Siinä olisi mietittävää ja opittavaa monelle.

ei siitä kukaan ole rikki mennyt,traumoista puheenollen ne tulee sitte jostain muusta ei kurista.
jos on tottunut penskana meneen niin kuin haluaa joutuu törmäyskurssille koulussa niin kuin monesti on julkisuudessa asiasta puhuttu ja sitten myöhemmin yhteiskunnan kanssa.
Nykyään varusmiespalveluksen keskeyttää järkyttävä määrä poikia,30 v sitten ei edes moisesta puhuttu sehän oli häpeällistä oli jokin ala-arvoinen ihminen joka sieltä pois pantiin.
Omat lapseni olen kasvattanut tietyin säännöin ja on ilo katsoa yhteiskunnassa pärjäävää jälkikasvuani.

ITSE HALUAISIN OLLA SELLAINEN SETÄ.ISÄ.TYYLIÄ JOKA OSAISI YLLÄTTÄÄ JA SITTEN SELLAINEN ISÄ OMILLE LAPSILEEN < JOKA HYMYILISI JOSKUS

Ihmisiä on paljon ja erilaisia. Jotkut osaavat kasvattaa omat lapsensa, toiset taas ovat aivan ulalla.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät voi puhua vanhemmilleen/eivät saa hellyyttä vanhemmiltaan tai saavat tehdä mitä ikinä huvittaa, kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan ole tällaisia. Itse olen lähes aina saanut tarpeeksi rakkautta ja rajoja. Rakastan vanhempiani, toivon että te kaikki muutkin.

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Kun proffa kysyi: Miten voi parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan....?
Arvuuttelimme kaikenlaista, mutta hänellä oli viisaus, kokemukseen perustuva:

- Anna lapselle TUNNEmaailmassa Turvallinen Ensimmäinen elinvuosi!
Siitä se alkaa ja muodostuu perusluottamus - tai -epäluottamus! Rähisevää murkkua on jo paaaljon vaikeammin hillitä. Kaiken takana on Aito Rakkaus!

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Waude!!!!

Siinä on esimerkilliset vanhemmat!!! Mä menen heti kauppaan ja ostan kirjan. meissähän se vika on jos lapset hyppivät silmille, rangaistuksena lapselle lyöminen,luunapit, tukistaminen ym on vaan oman heikkouden merkki. jos lasta rakastaa, ei tarvitse lyödä.. jäähypenkki on paras ratkaisu ja mikä hienointa: isä on myös itse joutunut sinne!!!! noin niitä kunnollisia kansalaisia syntyy!!!

"joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."

Vanhempien kunnioitusta pitäsi nykylapsille opettaa.

Meillä on viisi lasta (10-20 v.), eikä yksikään ole koskaan minulle haistatellut, eikä kiroilut.
Omassa mielessään varmaan onkin, mutytei ääneen sanonut, enkä sitä missän tapauksessa sietäisikään!

millu kirjoitti:

Waude!!!!

Siinä on esimerkilliset vanhemmat!!! Mä menen heti kauppaan ja ostan kirjan. meissähän se vika on jos lapset hyppivät silmille, rangaistuksena lapselle lyöminen,luunapit, tukistaminen ym on vaan oman heikkouden merkki. jos lasta rakastaa, ei tarvitse lyödä.. jäähypenkki on paras ratkaisu ja mikä hienointa: isä on myös itse joutunut sinne!!!! noin niitä kunnollisia kansalaisia syntyy!!!

Lue lisää

Kiitos palautteestasi!
Olisikohan syy siinä, että olin koulukiusattu? Päätin, että en sitä ivaa ja toisen tönimistä itse jatka!
Opiskelin kasvatustieteen arvosanat vasta yli 40 v iässä - olin jo mainitsemani asiat lapsille tajunnut! Aikuinen oppii eri motivaatiolla kuin lapsi ja nuori. Nuori opettelle toistamaan ulkoa - aikuinen haluaa tajuta mitä ja miksi oppii.
Rakastakaa ihmiset toisianne, läheisiänne ja miettikää milktä maailma näyttää heidän silmin.. Rakentakaa luottamus lapsillenne. Kunnioitus ei tule käskien, ei komentaen ei alistaen.

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Vittu sä oot sekasin.

Piiskaa on tullut kun jotain pahantekoa olen pienenä tehnyt. Ja hyvä niin. 70-luvun lapsena näen aina silloin tällöin niitä ns. "vapaan kasvatuksen" ikätovereita. Jos ne ei ole rikoksiin sortunut niin ainakin huumeisiin ja muihin päihteisiin.

Tässä on huomattava, että aikauisen on itse ymmärrettävä mikä on oikeaa kurinpitoa. Lapsi ymmärtää kun rajat on selvät. Kärsivällisyyttä pitää myös olla. Alle 4 v lapsia pitää vaan kestää. Sen jälkeen pitää vitsa ottaa apuun.

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Mun nuorempi neiti 15 v. kysyi taannoin, olenko koskaan lyönyt häntä? Vastasin, että jos olisin, hän kyllä muistaisi sen.
Olen itse kärsinyt lapsena väkivallasta, insestistä ja täysin idioottimaisista rangaistuksista. Jos ei vie roskia äkäisen nopeasti, saa kuukauden telkkarikiellon. Haloo.
Itse pyrin olemaan johdonmukainen ja antaa sitä kuuluisaa rakkautta sekä rajoja.
Jos ei osata tulla kotiin sovittuun aikaan, niin parempi että pysyy himassa pari päivää. Siis olla lähtemättä kun ei osaa palata.
Aika paljon olen venytellyt liekanarua, mutta kun ilmoitan että himasta et sitten poistu, ennenkuin tiskikone on tyhjennetty ja kissanhiekkis siivottu, neiti tottelee. Ja itse asiassa on ylpeä, että hänestä välitetään.
Ei tarvitse lyödä; sovi pelisäännöt ja käytä vaikutusvaltaista äänensävyä. Ja muuten ole periaatteessa ymmärtäväinen, kuunteleva ja auttava.
Olen kuullut tyttöjeni kaikki sydänsurut, ehkäisyntarpeen ja huonon kohtelun äitipuolensa taholta. Silloin kuunnellaan eikä anneta yhtään omaa mielipidettä kunnes tilanne on rauhoittunut.
Tyttöni tietävät, että rakastan. Ja autan heidät selviämään tässä maailmassa. Lyömättä kertakaan.

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Olen 25-vuotias kahden lapsen äiti. Esikoisemme on nyt 1v9kk ikäinen ja hänellä on jo pitkänaikaa tehonnut jäähyhuone-menetelmä jos on kiukutellut. Muutaman kerran piti alkuun laittaa tyttö jäähylle omaan huoneeseen jos oli tuhmana. Jätin lapsen kiukuttelemaan sinne ja jätin oven raolleen ja pian tytär kipitti sieltä takaisin luokseni toiseen huoneeseen kun purkaus oli mennyt ohi. Eikä tullessa siis itkenyt enää yhtään. Nykyisin meidän ei tarvitse kuin sanoa, että "menetkö jäähylle rauhoittumaan", niin tyttö sanoo napakasti EI ja ääni muuttuu heti kellossa, eli kiukuttelu loppuu siihen paikkaan.:)

Itse olen saanut hyvän kasvatuksen ja pidän sitä siitäkin huolimatta hyvänä että sain selkääni, vaikka niihin aikoihin se oli jo laissa kiellettyä. Itse haluan kuitenkin toimia omien lasteni kohdalla pehmeämmin eli keksiä muunlaisia keinoja pitää kuria. Kertaakaan en ole tehnyt fyysistä kurinpalautusta lapselleni vaikka kuinka on uhmaikä esikoisella päällä ja välillä hän on äärimmäisen rasittava.

Joskus mietin, millainen minusta olisi tullut jos en olisi saanut sellaista kasvatusta kuin sain. Seurasin sivusta muita teinejä, jotka yhdeksännellä luokalla kantoivat koulupäivänä viinapulloa repussaan ja olivat lähdössä perjantaina koulun jälkeen kaupunkiin ryyppäämään. Silloin se tuntui itsestäni naurettavalta, uhkarohkealta, monella tavalla vähän "säälinkin" heitä. Olivatko heidän vanhempansa ihan sokeita, tuntuiko näistä nuorista ettei heistä välitetä kotona vai mistä se käytös johtui? Kenties kaverit saivat aikaan lumipalloefektin ja piti olla jotain.. silleen sai kavereita kun liittyi remmiin. Itselläni oli tosi ihania kavereita ja ystäviä jotka eivät alaikäisenä ryypiskelleet kaupungilla eikä heidän vanhempien tarvinnut hakea heitä putkasta, vatsahuuhtelusta tms. Kyllä me sitten kerettiin 18-vuotiainakin bilettää ihan riittävästi. Itseasiassa riitti itselleni jo parikymppisenä ja sitten 21v halusin raskaaksi. Alkoholikasvatuksesta sen verran, että vanhempani antoivat maistaa alkoholia alaikäisenä kotona, ja sanoivat ettei viinan kanssa tarvitse lähteä läträämään kylille ja aiheuttaa vanhemmille huolta. Vanhempani myös ajattelivat että on "ruman näköistä" kun pikkutytöt hoippuu humalassa kaupungilla. Myös tupakanpolttoon suhtauduttiin meillä kielteisesti. Isä lopetti tupakanpolton kun olin parivuotias ja teki selväksi ettei sitä meidänkään pidä edes koskaan aloittaa.:) Koskaan en ole tupakkaa maistanut, ja siitä iloinen.:)

Eniten toivon että lapseni oppisivat sellaisia arvoja kuten vanhempien kunnioittamisen, työn tekemisen tärkeyden, ystävien ja perheen merkityksen sekä nykyään niin kovasti pinnalla olevan ekologisuuden ja kierrätysperinteiden jatkamisen että tämä maapallo joskus voisi elpyä edes hieman taakastaan. Toisin sanoen myös luonnon arvostamisen johon sisällytän myös eläinten kunnioittamisen.

On ihan sama mille alalle he tahtovat opiskella kunhan he ovat onnellisia mitä sitten päättävät tehdäkin. Kuulun siihen sukupolveen joiden isovanhemmat arvostavat vähän liiankin kanssa korkeasti kouluttaumista. Omalle mummolle en ole ollut "mitään", koska en ole käynyt AMK:ta tai yliopistoa. Ilmeisesti heistä olisi mukavaa leuhkia ystävilleen ja muille tutuille että heidänpä lapsi tai lapsenlapsi on "jotain".. Tuo ajatusmaailma on ihan syvältä ja olen saanut myös sen omalta isältäni taakaksi. Äidilleni oli ihan sama mitä haluan opiskella, isä patisti kovasti yliopistoon. Omien lasteni ei tarvitse kuitenkaan tästä kärsiä enkä siis aijo hengittää niskaan ja johdatella opiskeluvalinnoissa. He opiskelevat itsensä eikä meidän vanhempien takia.:)

hjklhoö kirjoitti:

Olen 25-vuotias kahden lapsen äiti. Esikoisemme on nyt 1v9kk ikäinen ja hänellä on jo pitkänaikaa tehonnut jäähyhuone-menetelmä jos on kiukutellut. Muutaman kerran piti alkuun laittaa tyttö jäähylle omaan huoneeseen jos oli tuhmana. Jätin lapsen kiukuttelemaan sinne ja jätin oven raolleen ja pian tytär kipitti sieltä takaisin luokseni toiseen huoneeseen kun purkaus oli mennyt ohi. Eikä tullessa siis itkenyt enää yhtään. Nykyisin meidän ei tarvitse kuin sanoa, että "menetkö jäähylle rauhoittumaan", niin tyttö sanoo napakasti EI ja ääni muuttuu heti kellossa, eli kiukuttelu loppuu siihen paikkaan.:)

Itse olen saanut hyvän kasvatuksen ja pidän sitä siitäkin huolimatta hyvänä että sain selkääni, vaikka niihin aikoihin se oli jo laissa kiellettyä. Itse haluan kuitenkin toimia omien lasteni kohdalla pehmeämmin eli keksiä muunlaisia keinoja pitää kuria. Kertaakaan en ole tehnyt fyysistä kurinpalautusta lapselleni vaikka kuinka on uhmaikä esikoisella päällä ja välillä hän on äärimmäisen rasittava.

Joskus mietin, millainen minusta olisi tullut jos en olisi saanut sellaista kasvatusta kuin sain. Seurasin sivusta muita teinejä, jotka yhdeksännellä luokalla kantoivat koulupäivänä viinapulloa repussaan ja olivat lähdössä perjantaina koulun jälkeen kaupunkiin ryyppäämään. Silloin se tuntui itsestäni naurettavalta, uhkarohkealta, monella tavalla vähän "säälinkin" heitä. Olivatko heidän vanhempansa ihan sokeita, tuntuiko näistä nuorista ettei heistä välitetä kotona vai mistä se käytös johtui? Kenties kaverit saivat aikaan lumipalloefektin ja piti olla jotain.. silleen sai kavereita kun liittyi remmiin. Itselläni oli tosi ihania kavereita ja ystäviä jotka eivät alaikäisenä ryypiskelleet kaupungilla eikä heidän vanhempien tarvinnut hakea heitä putkasta, vatsahuuhtelusta tms. Kyllä me sitten kerettiin 18-vuotiainakin bilettää ihan riittävästi. Itseasiassa riitti itselleni jo parikymppisenä ja sitten 21v halusin raskaaksi. Alkoholikasvatuksesta sen verran, että vanhempani antoivat maistaa alkoholia alaikäisenä kotona, ja sanoivat ettei viinan kanssa tarvitse lähteä läträämään kylille ja aiheuttaa vanhemmille huolta. Vanhempani myös ajattelivat että on "ruman näköistä" kun pikkutytöt hoippuu humalassa kaupungilla. Myös tupakanpolttoon suhtauduttiin meillä kielteisesti. Isä lopetti tupakanpolton kun olin parivuotias ja teki selväksi ettei sitä meidänkään pidä edes koskaan aloittaa.:) Koskaan en ole tupakkaa maistanut, ja siitä iloinen.:)

Eniten toivon että lapseni oppisivat sellaisia arvoja kuten vanhempien kunnioittamisen, työn tekemisen tärkeyden, ystävien ja perheen merkityksen sekä nykyään niin kovasti pinnalla olevan ekologisuuden ja kierrätysperinteiden jatkamisen että tämä maapallo joskus voisi elpyä edes hieman taakastaan. Toisin sanoen myös luonnon arvostamisen johon sisällytän myös eläinten kunnioittamisen.

On ihan sama mille alalle he tahtovat opiskella kunhan he ovat onnellisia mitä sitten päättävät tehdäkin. Kuulun siihen sukupolveen joiden isovanhemmat arvostavat vähän liiankin kanssa korkeasti kouluttaumista. Omalle mummolle en ole ollut "mitään", koska en ole käynyt AMK:ta tai yliopistoa. Ilmeisesti heistä olisi mukavaa leuhkia ystävilleen ja muille tutuille että heidänpä lapsi tai lapsenlapsi on "jotain".. Tuo ajatusmaailma on ihan syvältä ja olen saanut myös sen omalta isältäni taakaksi. Äidilleni oli ihan sama mitä haluan opiskella, isä patisti kovasti yliopistoon. Omien lasteni ei tarvitse kuitenkaan tästä kärsiä enkä siis aijo hengittää niskaan ja johdatella opiskeluvalinnoissa. He opiskelevat itsensä eikä meidän vanhempien takia.:)

Lue lisää

Olet kovin nuori, eikä esikoinenkaan ole vielä niin vanha että olisi ehtinyt laittaa realiteetit koville. Mutta siltikin, oli ilo lukea kirjoitusta, jossa kuvastui ne arvot joita itsekin pidän tärkeinä, ja vieläpä noin nuoren kirjoittamana. Kiitos!

Kun sinulta uhkaa kadota oma motivaatio elää arvojesi mukaan, niin muista silloin, että vaikket sinä aina jaksaisi olla ylpeä itsestäsi ja jälkikasvustasi, niin joku muu on varmasti noilla eväillä.

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Kassatyössä näkee, kuinka usealla on lasten kasvatus pielessä.
* Hei, kiitos, olehyvä ja anteeksi ovat kullanarvoinen taito ja myötähäpeän jokaista varhaismurkkua, joka ns. "coolina" jättää tervehtimästä ja sen sijaan vittuilee "kassatätille" silkasta ilosta... Miksi osa äideistä ja iseistä ei vaadi jo pari vuotiaalta tervehtimistä ja kiiittämistä? Eihän ne taitoa enää varhaismurkkuna opi, jos kukaan ei ole koskaan opettanut...
* Toisten ihmisten kunnioitus on hälyttävän huonolla kantimilla. Kiroillaan ja haukutaan eikä piitata mistään yhteisestä - roskis on vieressä, mutta jätskipaperit heitetään maahan. Kyllähän sen joku muu kerää!
* Lasten annetaan syödä ja juoda sokerimössöjä kuin leipää! Hampaat menee ja järkikin on koko ajan jonkun sortin sokeri- ja lisäainehuuruissa. Lapset kantavat koulun jälkeen itse ihan tuhottomia määriä herkkuja ulos ja neljän jälkeen tulee vanhemmat, jotka hamstraa vielä komerotkin täyteen pullaa, limsaa, karkkia, sipsiä ja jäätelöä... Minun lapsuudessa oli launatai karkkipäivä ja karkkia syötiin tosiaankin vain launataina. Ja se minun lapsuus oli vasta n. 15 vuotta sitten ;)

Pitkään hoin kaikille, kuinka inhoan nykylapsia, mutta nykyisin korjaan, että inhoan vanhempia, jotka kasvattaa lapsistaan sellaisia mulkeroita, mitä töissä ja katukuvassa näkee.

Väkivalta ja rajat on kaksi eri asiaa. Ensimmäistä ei pidä sallia, mutta jälkimmäinen on välttämättömyys!

Joku viisas sanoi joskus, että vapaan kasvatuksen saaneet kasvattavat nyt omia lapsiaan ja tässä on tulos!

sanoo, että kirjoitti:

"joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."

Vanhempien kunnioitusta pitäsi nykylapsille opettaa.

Meillä on viisi lasta (10-20 v.), eikä yksikään ole koskaan minulle haistatellut, eikä kiroilut.
Omassa mielessään varmaan onkin, mutytei ääneen sanonut, enkä sitä missän tapauksessa sietäisikään!

Lue lisää

Voin alleviivata tuuon sanan laskun sillä jos lapsi toistuvasti rikkoo sovittuja pelisääntöjä eikä saa niistä mitään "sanktiota" niin se tekee myös niin vanhempana..
Eiköhän noita n.s "vapaan kasvatuksen" hedelmiä ole jo tarpeeksi ja uskallan väittää että perheet jossa on suuria ongelmia on juuri vapaankasvatuksen saaneita..
Tiedän myös että nyt joku pahoitti mielensä muuta voi kertoa toki mielipiteensä niin perustelen omani..

Aikuisoppinut... kirjoitti:

Typeryyttä verrata 'uutta ja vanhaa' - ei sellaista yhtä mallia ole koskaan ollutkaan! Tärkein on Rakkaus!

Yli 65 % miehistä ei koskaan sano lapsilleen (eikä vaimolleen) että Rakastaa heitä! Toki SAATTAA silti rakastaa, mutta ei vain ilmaise sanoin.

Lapsi on meidän peilimme! Kasvatusproffa sen meiltä opikelijoilta kysyi: - Miten voit parhaiten auttaa murrosikäistä hänen ongelmissaan? Mietihän sitä hetki!

Ei ole tuhmia lapsia, kun heidän kanssaa osataan olla! Väkivalta; luunapit, piiskat, suusaipuat, yms ovat Phinta Väkivaltaa! Mitä sillä opimme, kun Alistamme heikomman -lapsen? Jatkammeko väkivallan siirtämistä seuraaville polville?
Ja nuo sanonnat täälläkin: "Penikat", "lapset eivät tottele" - yms - ne osoittavat, missä se korjaaminen on tapahduttava!
Voimme kouluttaa VAIN itseämme. Lukekaa siis vaikka Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli!
Haluatko lapsestasi alistetun pelkääjän? Vai fiksun itsenäisen yhteiskuntakelpoisen oikein kriitisen menestyjän?

Koskaan isänä en ole lapsilleni väkivaltaa osoittanut! Koskaan ei äitinsä kanssa edes ääntä korotettu. Nyt kun heillä 4:llä on yhteensä 6 lasta, sama rakastava "kasvatus" jatkuu. Ilman väkivaltaa, ilman "silmille hyppimistä". Ohjata ja opastaa voi ilman väkivaltaa ja se onkin tehokkaampaa. Esim Kiukkupaikkaan on mentävä jos ei pysty puhumaan asiasta. Sieltä saa tulla pois, kun rauhoittuu ja alkaa puhumaan. Sitten analysoidaan tilanne yhdessä.

Esim: Kun kerran korotin ääneni lasteni äidille, 7 v tyttäreni huomautti:
- Pitäisikö iskän nyt mennä kiukkupaikkaan?

No iska meni! Ja oltuani hetken, tulin takaisin ja sanoin koko perheelle:
- Anteeksi typerä käyttäytymiseni!

Miten olisi 'oppini' tehonnut, jos itse en olisi sitä noudattanut?

Lue lisää

Olen lapsena saanut luunappia ja tukkapöllyä. Siitä opin että noin ei saa tehdä. Ja siitä ei todellakaan mitään traumoja ole jäänyt.
En tietenkään suosittele väkivaltaa, en missään nimessä. Mutta ikinä ei pidä syyttää luunappia/tukkapöllyä/suusaippuaa häiriintyneistä lapsista. Se on ihan joku muu mikä sen aiheuttaa, ei normaali kurinpito.

onko siinä perää?

tulee näkymään tulevaisuudessa, eikä ainakaan hyvällä. Lapset saavat tehdä mitä vain, missä vain ja kuria ei saa pitää. Jos ajatellaan esim. tapausta, jossa isä oli kädestä kiinni ottamalla erottanut tappelevat lapset ja siitä hyvästä meinannut saada sakot lievästä pahoinpitelystä!! Naurettavaksi menee tämä touhu. Samaan aikaan lapsiaan oikeasti kaltoin kohtelevat, ryyppäävät vanhemmat / narkkarivanhemmat saavat pitää lapsensa, jotka sitten mukavasti konttailevat pitkin lattioita, samalla kun omat vanhemmat vieraat ovat aivan ulkona tästä maailmasta! Veljeni on poliisi ja paljon olen kuullut näistä tapauksista, missä lapset palautetaan kerta toisensa jälkeen esim. nistivanhemmille.
Itseä on otettu tukasta kiinni ja luunappeja on tullut, eikä niistä mitään traumoja ole jäänyt. Lapsien pitää kunnioittaa vanhempiaan sekä vanhoja ihmisiä, eikä elää kuin pellossa! En hyväksy lasten hakkaamista missään määrin, luunapit yms "pienet" pitäisi olla aivan normaalijuttu.
Yhteiskunta tulee varmasti kaivamaan kuoppaa itselleen, jos lasta ei saa edes luunapilla "rankaista"!

Äitix2 kirjoitti:

tulee näkymään tulevaisuudessa, eikä ainakaan hyvällä. Lapset saavat tehdä mitä vain, missä vain ja kuria ei saa pitää. Jos ajatellaan esim. tapausta, jossa isä oli kädestä kiinni ottamalla erottanut tappelevat lapset ja siitä hyvästä meinannut saada sakot lievästä pahoinpitelystä!! Naurettavaksi menee tämä touhu. Samaan aikaan lapsiaan oikeasti kaltoin kohtelevat, ryyppäävät vanhemmat / narkkarivanhemmat saavat pitää lapsensa, jotka sitten mukavasti konttailevat pitkin lattioita, samalla kun omat vanhemmat vieraat ovat aivan ulkona tästä maailmasta! Veljeni on poliisi ja paljon olen kuullut näistä tapauksista, missä lapset palautetaan kerta toisensa jälkeen esim. nistivanhemmille.
Itseä on otettu tukasta kiinni ja luunappeja on tullut, eikä niistä mitään traumoja ole jäänyt. Lapsien pitää kunnioittaa vanhempiaan sekä vanhoja ihmisiä, eikä elää kuin pellossa! En hyväksy lasten hakkaamista missään määrin, luunapit yms "pienet" pitäisi olla aivan normaalijuttu.
Yhteiskunta tulee varmasti kaivamaan kuoppaa itselleen, jos lasta ei saa edes luunapilla "rankaista"!

Lue lisää

olen täysin samaa mielt

Äitix2 kirjoitti:

tulee näkymään tulevaisuudessa, eikä ainakaan hyvällä. Lapset saavat tehdä mitä vain, missä vain ja kuria ei saa pitää. Jos ajatellaan esim. tapausta, jossa isä oli kädestä kiinni ottamalla erottanut tappelevat lapset ja siitä hyvästä meinannut saada sakot lievästä pahoinpitelystä!! Naurettavaksi menee tämä touhu. Samaan aikaan lapsiaan oikeasti kaltoin kohtelevat, ryyppäävät vanhemmat / narkkarivanhemmat saavat pitää lapsensa, jotka sitten mukavasti konttailevat pitkin lattioita, samalla kun omat vanhemmat vieraat ovat aivan ulkona tästä maailmasta! Veljeni on poliisi ja paljon olen kuullut näistä tapauksista, missä lapset palautetaan kerta toisensa jälkeen esim. nistivanhemmille.
Itseä on otettu tukasta kiinni ja luunappeja on tullut, eikä niistä mitään traumoja ole jäänyt. Lapsien pitää kunnioittaa vanhempiaan sekä vanhoja ihmisiä, eikä elää kuin pellossa! En hyväksy lasten hakkaamista missään määrin, luunapit yms "pienet" pitäisi olla aivan normaalijuttu.
Yhteiskunta tulee varmasti kaivamaan kuoppaa itselleen, jos lasta ei saa edes luunapilla "rankaista"!

Lue lisää

olen täysin samaa mieltä!!

oikeassa kirjoitti:

olen täysin samaa mieltä!!

Kyllä koulussakin luokkahuoneessa kaikilla lapsilla on turvallisempi ole, jos lapset tietävät, että opettaja on tiukka, mutta oikeudenmukainen. Ketään ei saa kiusata, toisille pitää olla ystävällinen, vieläpä kohtelias jne. Kuri on hyvä asia.

Sen sijaan koululuokassa, jossa vallitsee täys anarkia, opettaja ei saa kuria aikaiseksi, pahikset hallitsevat, kiroilevat, kiusaavat niin opettajaa kuin ns. kilttejä ja hyvin kasvatettuja, hiljaisia lapsia opettajaa auktoriteettina kunnioittavia lapsia. Meteli on mahdoton, ei puhettakaan siitä, että pysyttäisiin asiassa ja voisi oppia jotain.

Aivan totta! Tämän päivän hemmotelluista lapsista kasvaa todella raskasta nuorisoa ja vastuuttomia vanhempia. Vanhemmat silittävät päätä ja paijaavat kun lapsi tekee jotain väärin ja se kuitataan vain että "eihän meidän lasta saa kieltää.." työssäni olen törmäänyt vanhempiin, jotka ilmoittavat että ei he voi kieltää lastaan. Siis eivät voi kieltää lastaan!? Uskomatonta mutta totta.
Lapsi tarvii rajoja, joita asetetaan tarvittaessa kielloilla mutta jotkut vanhemmat luulevat, että lapsi vahingoittuu jos lapselta kieltää jonkun asian. Lapset jopa saavat kaataa vettä isä päälle ravintolassa, koska lapsi niin haluaa. Huuto ei loppunut ennen kuin lapsi sai tahtonsa läpi. Kun tällaiset lapset varttuvat ja tulevat teini-ikään voi mikä ilo heistä onkaan. Kaupungilla huutelevat ja mekastavat ilman minkäänlaista kunnioitusta. Tämä kiitos kasvatuksen, jossa lapsi on kaiken keskipiste ja kaikki tapahtuu lapsen ehdoilla.
Vanhemmat hoi, nähkää vaivaa aktivoidessanne lapsia. Ottakaa mukaan ne touhuihin. Älkääkä korvatko poissaoloanne materiaalilla.

kesäaurinko kirjoitti:

Aivan totta! Tämän päivän hemmotelluista lapsista kasvaa todella raskasta nuorisoa ja vastuuttomia vanhempia. Vanhemmat silittävät päätä ja paijaavat kun lapsi tekee jotain väärin ja se kuitataan vain että "eihän meidän lasta saa kieltää.." työssäni olen törmäänyt vanhempiin, jotka ilmoittavat että ei he voi kieltää lastaan. Siis eivät voi kieltää lastaan!? Uskomatonta mutta totta.
Lapsi tarvii rajoja, joita asetetaan tarvittaessa kielloilla mutta jotkut vanhemmat luulevat, että lapsi vahingoittuu jos lapselta kieltää jonkun asian. Lapset jopa saavat kaataa vettä isä päälle ravintolassa, koska lapsi niin haluaa. Huuto ei loppunut ennen kuin lapsi sai tahtonsa läpi. Kun tällaiset lapset varttuvat ja tulevat teini-ikään voi mikä ilo heistä onkaan. Kaupungilla huutelevat ja mekastavat ilman minkäänlaista kunnioitusta. Tämä kiitos kasvatuksen, jossa lapsi on kaiken keskipiste ja kaikki tapahtuu lapsen ehdoilla.
Vanhemmat hoi, nähkää vaivaa aktivoidessanne lapsia. Ottakaa mukaan ne touhuihin. Älkääkä korvatko poissaoloanne materiaalilla.

Lue lisää

Hei ystävät hyvät kansalaiset!!!!!KUINKA VOITTE LUULLA,ETTÄ TÄLLÄISET KAUHUKAKARAT MAKSAVAT MEIDÄN ELÄKKEET TULEVAISUUDESSA EIVÄT TODELLAKAAN,KUN OVAT NIIN ITSEÄÄN TÄYNNÄ!!!HERÄTKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
JOKU RAJA PITÄÄ OLLA.Omistaa saa,mutta ei muita ja tähän lasken nyt kuuluvaksi lakisääteiset eläkkeet (vielä ovat lakisääteisiä)ja muut avustukset.Ne kuuluvat jokaiselle,siis ovat jokamiehen omaisuutta.Eli omistaa saa,mutta ei muita kansalaisia.ELI TODELLAKIN KATTOKAA,MITEN KASVATATTE LAPSENNE TAI SAATTE ITSE KÄRSIÄ SEURAUKSET TAVALLA TAI TOISELLA

Taisimme jäädä vähemmistöön puolustaessamme väkivallattomuutta!
No ei siinä mittään! Ei suuri enemmistö aina ole oikeassa! Huvittaa nuo joille ei jäänyt traumoja, mutta ovat valmiita alistamaan lapsia!

Ykseen vääittämääsi kiinnitin huomion... Snoit ilmaisevasi olevasi 'se joka määrää'.. OK, mutta mietihän, kasvaako silloin tyttärellesi hänen OMA vastuunsa, olla itse vastuussa teoistaan? Voi olla - kunhan kysyn..
Minulla oli tapana, kun lapset n 12...18 v iässä lähtivät illalla pihalle, he oppivat lähtiessään Keskustelemaan koska oltava kotona. Mie kysyin ensin heiltä itseltään mikä olisi sopiva aika. Kun lapsi sanoi esim klo 10 - olisin ehkä suostunut jopa sopimaan (en määräämään) klo 11, - kysyin, onko se sitten sovittu näin; klo 10, eli 22.00? Lapsi saattoi "lypsää": - noo.. eiku puoli 11? Kysyin no mikä on se, joka sovitaan?
Kun oli sovittu, tietysti sopimuksesta pidetään kiinni! En siis "määrännyt"!
Jos tuli muutoksia, siitä oli ilmoitettava kotiin!
Kun tapahtui ylilyömisiä, kysyin, Miten sovitat sen tekosi? Siitäkin sovittiin yhdessä! Rangaistuksen oltava sellainen, että rangaistu sen itsekin hyväksyy. Muutoin se on alistamista, josta ei koskaan hyvää seuraa!

Eipä tullut noita kirjoittajien ILMOITTAMIA kaikkien lasten pahoja tekemisiä!
Ny lapseni aikuisia ja sama malli käytössä! Toimii!

Aikuisoppija... kirjoitti:

Taisimme jäädä vähemmistöön puolustaessamme väkivallattomuutta!
No ei siinä mittään! Ei suuri enemmistö aina ole oikeassa! Huvittaa nuo joille ei jäänyt traumoja, mutta ovat valmiita alistamaan lapsia!

Ykseen vääittämääsi kiinnitin huomion... Snoit ilmaisevasi olevasi 'se joka määrää'.. OK, mutta mietihän, kasvaako silloin tyttärellesi hänen OMA vastuunsa, olla itse vastuussa teoistaan? Voi olla - kunhan kysyn..
Minulla oli tapana, kun lapset n 12...18 v iässä lähtivät illalla pihalle, he oppivat lähtiessään Keskustelemaan koska oltava kotona. Mie kysyin ensin heiltä itseltään mikä olisi sopiva aika. Kun lapsi sanoi esim klo 10 - olisin ehkä suostunut jopa sopimaan (en määräämään) klo 11, - kysyin, onko se sitten sovittu näin; klo 10, eli 22.00? Lapsi saattoi "lypsää": - noo.. eiku puoli 11? Kysyin no mikä on se, joka sovitaan?
Kun oli sovittu, tietysti sopimuksesta pidetään kiinni! En siis "määrännyt"!
Jos tuli muutoksia, siitä oli ilmoitettava kotiin!
Kun tapahtui ylilyömisiä, kysyin, Miten sovitat sen tekosi? Siitäkin sovittiin yhdessä! Rangaistuksen oltava sellainen, että rangaistu sen itsekin hyväksyy. Muutoin se on alistamista, josta ei koskaan hyvää seuraa!

Eipä tullut noita kirjoittajien ILMOITTAMIA kaikkien lasten pahoja tekemisiä!
Ny lapseni aikuisia ja sama malli käytössä! Toimii!

Lue lisää

Oot sinä kyllä täydellinen ihminen ja kasvattaja! Voi ku itelläki olis noin onnistunut tunne näiden omien kanssa. suu loksahti auki kun luin...

Aikuisoppija... kirjoitti:

Taisimme jäädä vähemmistöön puolustaessamme väkivallattomuutta!
No ei siinä mittään! Ei suuri enemmistö aina ole oikeassa! Huvittaa nuo joille ei jäänyt traumoja, mutta ovat valmiita alistamaan lapsia!

Ykseen vääittämääsi kiinnitin huomion... Snoit ilmaisevasi olevasi 'se joka määrää'.. OK, mutta mietihän, kasvaako silloin tyttärellesi hänen OMA vastuunsa, olla itse vastuussa teoistaan? Voi olla - kunhan kysyn..
Minulla oli tapana, kun lapset n 12...18 v iässä lähtivät illalla pihalle, he oppivat lähtiessään Keskustelemaan koska oltava kotona. Mie kysyin ensin heiltä itseltään mikä olisi sopiva aika. Kun lapsi sanoi esim klo 10 - olisin ehkä suostunut jopa sopimaan (en määräämään) klo 11, - kysyin, onko se sitten sovittu näin; klo 10, eli 22.00? Lapsi saattoi "lypsää": - noo.. eiku puoli 11? Kysyin no mikä on se, joka sovitaan?
Kun oli sovittu, tietysti sopimuksesta pidetään kiinni! En siis "määrännyt"!
Jos tuli muutoksia, siitä oli ilmoitettava kotiin!
Kun tapahtui ylilyömisiä, kysyin, Miten sovitat sen tekosi? Siitäkin sovittiin yhdessä! Rangaistuksen oltava sellainen, että rangaistu sen itsekin hyväksyy. Muutoin se on alistamista, josta ei koskaan hyvää seuraa!

Eipä tullut noita kirjoittajien ILMOITTAMIA kaikkien lasten pahoja tekemisiä!
Ny lapseni aikuisia ja sama malli käytössä! Toimii!

Lue lisää

Kurittaminen on ihan eri asia kuin piekseminen! Minua on tukistettu ja kunnolla eikä ole traumoja jäänyt!
Taitaa nykyajan lapsille tulla traumoja joka asiasta!!
Ja mihin on jäänyt vanha suomalainen SISU nykyajan nuorilta?
Mitään muuta osata kuin V...u s.a...aa!

Olisikos siis tultava Nykyaikaan?
Ei koskaa´n voi sanoa "lapset" "aikuiset" - kun jotain ilmiötä selitetään!
Eivät lapset ole yksi samanlainen ryhmä! Kaikki ovat yksilöitä. Vain alle 10% ihmisistä - siis tulevista aikuisista menestyy elämässään ja yhteiskunnassa!
Mitä menestys sitten itse kullekin tarkoittaa!

Jos YKSI lapsi kiroaa - ei - pliiz - leimata jokaista!
Syntyykö mainitsemasi kunnioitus väkivallalla?

Älä ole Pomo - ole Leader! Pomo komentaa - Leader näyttää omalla käytöksellään mallia! Leader ei käytä esim sanaa: "vitutti". No ehkä osoittaakseen epäsopivan käytöksen..
Presidentti Koivisto sen sanoi ytimekkäästi:
- Kun ärsytetään, ei pidä ärsyyntyä!
se on se negatiivinen transfer. Eli ihminen oppii millä ärsyttää toista, mutta jos kohde ei ärsyynnykään??
En mie ärsyynny, vaikka kuinka keskisormea näytettäisiin! Miksi pitäisi? Kun lapseni tuli pihalta ja näytti opittuaan keskisormea, sanoin, että yksikö vuotta? Olethan jo neljä sormea!!??
Ärsytys, johon ei reagoida odotetusti, sammuu ja sen voi viisaampi ottaa käsittelyyn tilanteen mentyä ohi.
Miksi teit sen? - rauhallisesti ja odottaen toisen perustelua..

Aikuisoppija... kirjoitti:

Olisikos siis tultava Nykyaikaan?
Ei koskaa´n voi sanoa "lapset" "aikuiset" - kun jotain ilmiötä selitetään!
Eivät lapset ole yksi samanlainen ryhmä! Kaikki ovat yksilöitä. Vain alle 10% ihmisistä - siis tulevista aikuisista menestyy elämässään ja yhteiskunnassa!
Mitä menestys sitten itse kullekin tarkoittaa!

Jos YKSI lapsi kiroaa - ei - pliiz - leimata jokaista!
Syntyykö mainitsemasi kunnioitus väkivallalla?

Älä ole Pomo - ole Leader! Pomo komentaa - Leader näyttää omalla käytöksellään mallia! Leader ei käytä esim sanaa: "vitutti". No ehkä osoittaakseen epäsopivan käytöksen..
Presidentti Koivisto sen sanoi ytimekkäästi:
- Kun ärsytetään, ei pidä ärsyyntyä!
se on se negatiivinen transfer. Eli ihminen oppii millä ärsyttää toista, mutta jos kohde ei ärsyynnykään??
En mie ärsyynny, vaikka kuinka keskisormea näytettäisiin! Miksi pitäisi? Kun lapseni tuli pihalta ja näytti opittuaan keskisormea, sanoin, että yksikö vuotta? Olethan jo neljä sormea!!??
Ärsytys, johon ei reagoida odotetusti, sammuu ja sen voi viisaampi ottaa käsittelyyn tilanteen mentyä ohi.
Miksi teit sen? - rauhallisesti ja odottaen toisen perustelua..

Lue lisää

Jeesustelua. Onneksi tuollaisia "sivistyneitä", tyyniä hindulehmiä ei ole ainakaan toistaiseksi kovinkaan paljon.

''Miten tällaisesta voi muka jäädä traumoja?'' Älä nyt loukkaannu, mutta tuo ei ollut erityisen järkevästi sanottu. Oletko koskaan miettinyt että että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä? Jotkut saavat elinikäisiä traumoja siitä kun löi kasvatustarkoituksessa tai siitä kun äiti sanoi jotain ilkeää eikä ikinä pyytänyt anteeksi. Kaikki lapset eivät opi kiroilemaan, jos vain rajat asetetaan, ei väkivalta ole siihen ratkaisu!

taitaa olla siitä lähempi 30-vuotta jo.

ehkäpä syy onkin lain säädössä 80luvun lopussa JÄI KIINNI NS päättävän henkilön lapsi 3 kertaa autovarkaudesta varkaus lopetettiin tuli luvaton käyttöön otto tänä päivänä vanhemmat saavat sakot normaalista kurituksesta mikä on aivan eri asia kuin pahoinpitely mitä ns lapset harrastavat muita kohtaan kun eivät tiedä mitä voivat tehdä mitä olisi parempi jättää väliin turvattomuus lapsilla nykypäivää ja tuntuu että vanhemmat osittain turvaavat itsensä puuttumatta lapsen asioihin vai miksi öisin noin kymmen vuotiaat vielä kaduilla

Eli onko isäsi AINA oikeassa?
Syytä siis kirjoittajien tutkia eri luonnetyypit ja heidään reagointinsa. Pahimpia ovat ne koleerkot, jotka Aina Oikeassa? Ei selittelyjä!
Meiä aivopestään että oltava 'kova laki'... entä JOS samaan ja kunnioittavaan tulokseen päästään keskusteluin? Kun annetaan lapsellekin Vastuu tekemisistään?
Huommio: Suurin osa Suomen Lapsista on erittäin fiksuja ja kykeneviä. Ei koulusurmaajia ole kuin 2 ja tuskin sellaisia suunntteleviakaan muutamaa enemmän!
Aina tukistajakin on väkivaltainen! Onko se vaikeaa ymmärtää? Kaiken minkä teet toisille - sallitko tehdä sen itsellesi?
Heti kun joku aikuinen polttaa tupakkaa, ei muuta kuin raiveleihin kiinni? Sitäkö?
Huomatkaa ja uskokaa, että keskustelu, luovuus ja siihen kannustaminen, arvoista Keskustelu, yms opettaa lapsen vastaamaan itsestään ja muista!
Tukkapöllyt yms ovat väkivaltaa. Aina!

Olisiko ensimmäinen traumasi se, että syytät minun, Vitikaisen Villen, Linperin Lassen ja muutaman muun lapsia 'sioiksi pellossa'?
Tarkoitan kun otat oikeudeksi ILMOITTAA: "..lapset ovat.."
Olisikohan oikeammin sanoa: "Jotkut/muutamat lapset.."?

Muista Hyvä mamma-73, että kuvauksesi EI koske kuin häviävän pientä osaa lapsista. Olemme samaa mieltä, että lapsia on ohjattava yheiskunnan rajoihin. Mutta - en antaisi - anteeksi - Sinun tavoin suhtautuville oikeuksia päättää uusista lapsiin kohdistuvista laeista.
Olisitko siis sallimassa samat käytösmallit aikuistenkin kanssakäymisiin?
Kun nyt haukuit Kaikki Suomen lapset, saisimme me muut antaa Sinulle tukkapöllyä ja luunappeja?

Kenestäköhän meidän olisi aloitettava maailman parantaminen?
Olisko siis lapsiin kohdistuva väkivalta hyväksyttävä oikein lain voimin, mutta aikuisia koskisi koskemattomuuden laki?

Aikuisoppija... kirjoitti:

Olisiko ensimmäinen traumasi se, että syytät minun, Vitikaisen Villen, Linperin Lassen ja muutaman muun lapsia 'sioiksi pellossa'?
Tarkoitan kun otat oikeudeksi ILMOITTAA: "..lapset ovat.."
Olisikohan oikeammin sanoa: "Jotkut/muutamat lapset.."?

Muista Hyvä mamma-73, että kuvauksesi EI koske kuin häviävän pientä osaa lapsista. Olemme samaa mieltä, että lapsia on ohjattava yheiskunnan rajoihin. Mutta - en antaisi - anteeksi - Sinun tavoin suhtautuville oikeuksia päättää uusista lapsiin kohdistuvista laeista.
Olisitko siis sallimassa samat käytösmallit aikuistenkin kanssakäymisiin?
Kun nyt haukuit Kaikki Suomen lapset, saisimme me muut antaa Sinulle tukkapöllyä ja luunappeja?

Kenestäköhän meidän olisi aloitettava maailman parantaminen?
Olisko siis lapsiin kohdistuva väkivalta hyväksyttävä oikein lain voimin, mutta aikuisia koskisi koskemattomuuden laki?

Lue lisää

Lasten yksilöllisyys ei ehkä ole aivan niin totaalista kuin esität. Joka ajanjaksossa on tiettyjä meemejä, ja tämä juuri saa aikaan historiallista muutosta. On siksi hataraa sanoa esim. "Aina on ollut ainakin joitakin sellaisia lapsia kuin nytkin on, siispä nykylapsista yleisesti ei saa sanoa mitään kriittistä".

Lapset ja nuoret tarvitsevat tänä päivänä kuria, rajoja ja turvaa vielä enemmän siksi, koska maailmamme on vihamielinen lapsenmielisille. Et pärjää, jos olet kuin lapsi. Vaikka on totta, että ennen 1800-lukua lasta pidettiin aikuisena, vain pienemmässä koossa, silloin yhteiskunnan muut rakenteet ainakin mahdollistivat ihmisten läsnäolon ja suuremman vapaa-ajan, koska vaikka työtä riitti, työn ja vapaa-ajan ero ei ollut niin jyrkkä ja ankara kuin tänä päivänä. Lisäksi informaatiomäärä oli paljon pienempi ja maailma yksinkertaisempi, jolloin myös erilaisia mahdollisuuksia käyttäytyä oli vähemmän, koska ärsykkeitä oli vähemmän, hyvässä ja pahassa.

Kirjoituksessasi myös minusta yliarvioit lapsia toimijoina: lapsi on paljon riippuvaisempi aikuisista kuin kuka tahansa aikuinen. Lapsen ja aikuisen maailmat eivät mitenkään ole samat. Siksi on epäilyttävää käyttäytyä lapselle kuin kaveri sen sijaan että käyttäytyisi kuin esikuva ja auktoriteetti.

Aikuisoppija... kirjoitti:

Olisiko ensimmäinen traumasi se, että syytät minun, Vitikaisen Villen, Linperin Lassen ja muutaman muun lapsia 'sioiksi pellossa'?
Tarkoitan kun otat oikeudeksi ILMOITTAA: "..lapset ovat.."
Olisikohan oikeammin sanoa: "Jotkut/muutamat lapset.."?

Muista Hyvä mamma-73, että kuvauksesi EI koske kuin häviävän pientä osaa lapsista. Olemme samaa mieltä, että lapsia on ohjattava yheiskunnan rajoihin. Mutta - en antaisi - anteeksi - Sinun tavoin suhtautuville oikeuksia päättää uusista lapsiin kohdistuvista laeista.
Olisitko siis sallimassa samat käytösmallit aikuistenkin kanssakäymisiin?
Kun nyt haukuit Kaikki Suomen lapset, saisimme me muut antaa Sinulle tukkapöllyä ja luunappeja?

Kenestäköhän meidän olisi aloitettava maailman parantaminen?
Olisko siis lapsiin kohdistuva väkivalta hyväksyttävä oikein lain voimin, mutta aikuisia koskisi koskemattomuuden laki?

Lue lisää

olet kovaan ääneen täällä antamassa vastuuta lapselle ja antamassa lapsen itse päättää omista asioistaan.
mutta mietipä kenen vastuulla se lapsen käytös oikeasti on jos esim.

*lapsi jonka noin itsenäiseksi kasvattaa todella nuoresta, päättääkin 15v tulla äidiksi/isäksi, koska on mielestään tarpeeksi "aikuinen ja vastuuntuntoinen".

*lapsi jolla on tuollainen vastuu vain itsestä, voi päättääkin alkaa tekemään mitä haluaa, koska SINÄ et aseta rajoja vaan annat LAPSEN ITSE MÄÄRÄTÄ mitä hän tekee.

* lapsi jolla on valtaa noin paljon noin nuorena, ryhtyykin oikukkaaksi, kun sinä tahdot sopia jotain mikä sotii vasten hänen tahtoaan, siinä on sota sitten valmiina, kun lapsi kiukuttelee oikeuksiensa puolesta.

*mikä pahinta, lapsi noudattaa itse laatimaansa kotiintuloaikaa jonka äiti hyväksyy ihan v.lopun takia(klo23.00) ja lapsi joutuu raiskatuksi ja pahoinpidellyksi, KENEN VASTUU, kellä syyllisyydentunto niin kauhea että sydän särkyy?

nämä huomiot sen takia ettei unohdettaisi että lapsi on lapsi vaikka voissa paistaisi. lapsi tarvitsee kurin ja säännöt ihan jo senkin takia että kuri ja säännöt opettavat omalta osaltaan mikä on oikein ja mikä väärin ja lapsi oppii kunnioittamaan sitä joka ne säännöt laatii.
säännöt ja kuri ovat myös hyödylliset lapsen turvallisuutta ajatellen, et voi tietää oikeasti mitä "hörhöjä" ulkona liikkuu 22-23.00 aikaan ulkona!niitä on raiskaajia, pahoinpitelijöitä, itsensäpaljastajia, "namusetiä" jotka tarjoavat neuloja/huumeita/muita aineita sisältäviä karkkeja lapsille, kidnappaajiakin löytyy nykyään ja ihan mitä vaan, heidän vuokseen lapsella on oltava säännöt joita noudatetaan. on naiivia olettaa että lapsi pärjää ja lapsi tietää ilman opastusta mikä on oikein tai väärin, mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä.

sanoisin että pienet rangaistukset(tukkapölly, korvapuusti, luunappi) satuttavat vähemmän kuin vanhempien välinpitämättömyys, raiskaus, Poliisilaitokselle joutuminen.

lapset saavat enempi traumoja HENKISISTÄ /PSYYKKISISTÄ ASIOISTA , kuin kotikurista(kunhan se kotikuri pidetään asiallisena eikä lasta hakata verille).

mistäköhän sekin mahtaa johtua kun osa lapsista ei edes kotona tee kotitöitänsä, esim. siivoa huonettaan, tiskaa, imuroi, pyyhi pölyjä, pese pyykkiä?
se on juuri tämä nykyajan hoivakulttuuri ja koneistettu ympäristö ja vaikka onkin pesukoneet sun muut koneet, niin ei lapset tai nuoret halua tehdä mitään, vanhemmat paapovat ja maksavat lapsilleen viikkorahaa siitä hyvästä että lapsi ei tee mitään..mutta hei lapsihan oppii käyttämään rahaa..=D

pitäisi ottaa osittain takaisin vanhanajan kasvatusmallia, sillä tämä meno on jo ihan silkkaa hulluutta ja vanhempien oikeuksia lapsen vanhempina poljetaan.
lapsihan nykyajan perheessä määrää mitä syödään ja tehdään ja milloin ja miten.
otetaan perheisiin takaisin ne arvot jotka on kadotettu aikapäiviä sitten ja varmasti lasten ja nuorten masentuneisuuskin vähenee kun vanhemmatkin ottavat oman osansa vastuustaan takaisin ja huolehtivat lapsen asioista ja kurista ja säännöistä.
lapsi on onnellinen silloin kun on TIETOINEN oman kotinsa ja perheensä toimintatavoista ja säännöistä ja miten ne vaikuttavat häneen "laumanjäsenenä" ja mikä paikka lapsella on "laumassa". jos lapsi ei tiedosta omaa paikkaansa "laumassa" ja ei tunne sääntöjä, niin ihan varmasti hän alkaa etsimään rajojaan, kunnes saa vastareaktion teoilleen ja tavoilleen.

joten, lapsi on "laumanjäsen", mutta hänelle pitää osoittaa hänen paikkansa "laumassa, mutta täytyy myös osoittaa välittämistä ja huomiota asioihin ja tekoihin, sillä ilman minkäänlaisia vastareaktioita, lapsi ei itsekään opi reagoimaan asioihin jotka vaatisivat sitä huomiota.

silloin tällöin menemisistä ja tekemisistä ja sieltä se sopu ja viisaus löytyy kepillä et saa muuta kuin vihat niskaasi ja morkkiksen itelle ja kun poika kasvaa niin turpaas!

mä sain kakarana turpiin vanhemmiltani jatkuvasti, silloin päätin että jos saan oman tai omia lapsia kasvatan toisella tavalla. no mä olen jo 50 ja mulla on 7v tyttö jota näen liian harvoin, mutta mä koitan aina miettiä lapsen ajatuksia jostain jutuista ja ohjata rauhallisesti oikeaan ja kannustan niissä mitkä hän tekee jo muutenkin oikein minun käsityksen mukaan. näin mielestäni pitäisi olla , kun jokainen ihminen on omallaisensa lasta pitää kuunnella ja seurata ja koittaa ymmärtää lapsen ajatusmaailmaa. silloin se on kasvatusta ei lellimistä eikä piiskaamista. lapsi ja nuori on jatkuvassa opettelussa elämään , niin minäkin vieläkin aina on uuden oppimista kun sitä itse haluaa.

Itseäni kuritettiin, äiti huusi pää punaisena ja isä antoi remmillä perselle. Äiti tukisteli ja antoi luunappeja. Ei ole minusta yhtään sen pahempaa tehnyt. Kunnioitan muita ihmisiä ja etenkin vanhempiani.
Omia lapsiani en nyt ihan remillä hakkaa, mutta tukkapöllyjä ei todellakaan säästellä.

Itseäni kuritettiin, äiti huusi pää punaisena ja isä antoi remmillä perselle. Äiti tukisteli ja antoi luunappeja. Ei ole minusta yhtään sen pahempaa tehnyt. Kunnioitan muita ihmisiä ja etenkin vanhempiani.
Omia lapsiani en nyt ihan remillä hakkaa, mutta tukkapöllyjä ei todellakaan säästellä.

Lapset kaipaavat huomiota ja rakkautta paljon ja tunteen että heistä välitetään. Siihen kuuluu myös ne rajat ja kuri, jotka tietysti ovat varmasti aika lapsikohtaisia. Itsellä on yksi helppo tapaus(3,5 vuotias poika), joka ymmärtää yleensä kerrasta mitä saa tehdä ja mitä ei ja pahempia uhmiakaan ei ole ainakaan vielä ollut. Toiset lapset voivat vaatia joskus vähän tukkapöllyä, ennen kuin asia menee jakeluun. Mutta jollei yhtään välitä ja antaa lapsen tulla ja mennä miten haluaa ja tehdä mitä vaan, niin hommahan alkaa olla sitten sillä selvä. Itse ainakin muistan kuinka mukavaa oli esim. pötkötellä sohvalla isän tai äidin vieressä, kun katsottiin esim. telkkaria ja tuntea samalla läheisyyttä. Ja mielestäni myös jonkilainen rutiini on hyvä pitää, jottei aina tarvitse esim. kiukulla mennä nukkumaan. Eihän lapsen kasvatus ole ihan yksioikoinen veteen piirretty viiva, mutta kyllä siitä selviää kun pitää narut omissa käsissä ja muistaa sen rakkauden merkityksen, sillä aivan varmasti jokainen lapsi haluaa tuntea sen. Ja antaahan se itsellekkin myös paljon.

Itse olen saanut uhmaiässä kevyen tukkapöllyn tai jäähyn. Vanhemmalla iällä oli uhkana kotiaresti, ja minäpä isin kilttinä tyttönä vältin ne.
Mulla ei ole koskaan ollut mitää tarvetta olla ns tottelematta tai haastaa vanhempien auktoriteettia millään tavalla.
Lapsille pitää asettaa siis selvät rajat, lapset joilla ei ole rajoja ja rakkautta tasapuolisesti, ovat esim koulukiusaajia, joita vanhemmat, opettajat ja edes rehtori eivät saa kuriin. "Annetaan millalle vähän rahaa kun äitillä ja isillä on kiire töissä."
Televisio on yhä nuorempien ja nuorempien lasten lapsenvahti, ovatpahan hiljaa kun tuijottavat sitä, vanhemmat viettävät yhä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Työ hallitsee elämää niin vahvasti ettei monilla riitä voimat viikonloppuna lasten kanssa touhuamiseen. (en yleistä kuitenkaan)

Monille nuorille/teineille ei sanomiset siis riitä, mistä sitten johtunee. Katsovat vaan kulmien alta halpamaisesti.
Itse mottasin luokkalaistani jätkää 3v koulukiusaamisen jälkeen turpaan, ja johan loppui kuin seinään. Jotkut ovat niin hemmetin kovapäisiä etteivät usko ennen kuin itseään kolahtaa jollain tapaa henkisesti tai fyysisesti. Ja huom, tämän koulukiusaajan kanssa oltiin käyty monet tapaamiset, vanhempainillat, keskustelut,sovittelut, reksin kuraattorin ymv kanssa. Ei tulosta. Vasta väkivaltainen puolustautuminen lopetti tämän käyttäytymisen johon ei es aikuiset saaneet minkäänlaista vaikutusta.
Mihin tämä maailma on menossa?

Kiitos teille vanhemmille jotka osaatte kasvattaa lapsistanne esimerkillisiä kansalaisia. Vanhempien osa on paljon raskaampi kuin yksikään lapsi pystyy ikinä kuvittelemaankaan.

tyhmempää viestiä lukenut! HUH

marjasuu kirjoitti:

tyhmempää viestiä lukenut! HUH

Britanniassa palautettiin vanhemmille oikeus käyttää kovempiakin keinoja rajojen laittamiseksi ongelmalapsille.
Silloin kun lapsia ruvettiin vapauttamaan vanhempien vallasta uskoteltiin että pelastettaisi lapset vanhempien mielivallasta. Ne jotka mielivaltaisesti kohtelevat lapsiaan kohtelevat he niitä mielivaltaisesti myös laista huolimatta. ne jotka osaisivat voimakeinoja käyttämällä laitta ongelmalapsilleen rajat on laitettu lain kanssa vastakkain. Kaltaisesi kusipäät jotka kuvittelivat että kilttejä lapsia kasvatettaisi kovalla kädellä puolustivat sitä lakia jolla viedään vanhemmilta työkalut vaikeimpien lasten kuriin laittamiseen.

Et ehkä kusipäisyydessäsi ymmärrä sitäkään että sillä sosialistien lailla saatettiin myös vanhemmat vastakkain, jos toinen vanhempi haluaa laitta äärimmäisiä keinoja käyttäen lapsensa kuriin, sillä kysymys on kuitenkin lapsen elämästä ja toinen kusipäinen vanhempi on sillä linjalla että lapsi saa traumoja jos se laitetaan kuriin. Seurauksena on vanhempien välisiä riitoja ja avioerojakin. Sosiaalimenot olisivat murto-osa nykyisestä jos lapsia ei olisi vapautettu vanhempien vallasta. Rikollinen pahoinpitelee lapsen laista huolimatta ja lainkuuliaonen jättää lapsensa kasvattamatta kunnioituksesta lakia kohtaan. Joku kasvattaa vaikeasta lapsesta kunnon kansalaisen lainvastaisesti, joka olisi otettu huostaan jos sosiaaliihmiset olisivat asiasta olleet tietoisia. Näin se menee.

Duke.of.America kirjoitti:

Britanniassa palautettiin vanhemmille oikeus käyttää kovempiakin keinoja rajojen laittamiseksi ongelmalapsille.
Silloin kun lapsia ruvettiin vapauttamaan vanhempien vallasta uskoteltiin että pelastettaisi lapset vanhempien mielivallasta. Ne jotka mielivaltaisesti kohtelevat lapsiaan kohtelevat he niitä mielivaltaisesti myös laista huolimatta. ne jotka osaisivat voimakeinoja käyttämällä laitta ongelmalapsilleen rajat on laitettu lain kanssa vastakkain. Kaltaisesi kusipäät jotka kuvittelivat että kilttejä lapsia kasvatettaisi kovalla kädellä puolustivat sitä lakia jolla viedään vanhemmilta työkalut vaikeimpien lasten kuriin laittamiseen.

Et ehkä kusipäisyydessäsi ymmärrä sitäkään että sillä sosialistien lailla saatettiin myös vanhemmat vastakkain, jos toinen vanhempi haluaa laitta äärimmäisiä keinoja käyttäen lapsensa kuriin, sillä kysymys on kuitenkin lapsen elämästä ja toinen kusipäinen vanhempi on sillä linjalla että lapsi saa traumoja jos se laitetaan kuriin. Seurauksena on vanhempien välisiä riitoja ja avioerojakin. Sosiaalimenot olisivat murto-osa nykyisestä jos lapsia ei olisi vapautettu vanhempien vallasta. Rikollinen pahoinpitelee lapsen laista huolimatta ja lainkuuliaonen jättää lapsensa kasvattamatta kunnioituksesta lakia kohtaan. Joku kasvattaa vaikeasta lapsesta kunnon kansalaisen lainvastaisesti, joka olisi otettu huostaan jos sosiaaliihmiset olisivat asiasta olleet tietoisia. Näin se menee.

Lue lisää

olevan nurinkurinen maailmakuva?

Puhut ”kilteistä” ja ”vaikeista” lapsista aivan kuin nuo olisivat jotain synnynnäisiä ominaisuuksia. Puolustat väkivaltaista käytöstä, ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkiin vaikeuksiin.

Tuota sosiaalipuolta esim. huostaanotoissa kuormittaa ne ”vaikeat vanhemmat”, jotka käyttäytyvät ongelmallisesti - ei niissä lapsissa aina ole ongelmaa. Enemmän siellä taitaa näkyä tuo kasvattamatta jättäminen. Osa on ihan hoidollisia, eli muutoin ei voi saada perheelle tai lapselle tukea (sitä ei siis ole saatavilla), ellei tee huostaanottoa.

Suurin osa esim. vangeista on saanut nimenomaan väkivaltaista ”kuritusta” lapsena enemmän kuin muut. Väkivalta kasvattaa väkivaltaa. Kurinalainen, johdonmukainen ja oikeudenmukainen kasvatus vasta saa muutoksia aikaan. Kurinalainen ei tarkoita fyysistä lyömistä! Se joka lyö, on jo menettänyt auktoriteettinsa. Epävarma ja pelokas vanhempi antaa vallan ihan itse lapselleen.

Työttömyys, huono-osaisuus, jatkuva kilpailu (työelämässä, aikaa ja energiaa ei jää perheelle) ja sosiaalisten tukien leikkaukset edesauttavat sitä, ettei jakseta olla enää vanhempia lapsille, apua ei saa kun ongelmat ovat ratkaistavissa. Apua saavat vain ne joilla on varaa maksaa. Markkinatalous tarvitsee uhrinsa, joiltakin on aina pois se, minkä joku toinen saa tupalana itselleen.

Kun olin 5v.

Silloin sanottiin ei saa valehdella.. enkelit itkee
tai irvistäessä naama jää samanlaiseksi, kun tuuli kääntyy..
En vieläkään ole nähnyt, mutta..

Jääkylmää rautaista tikasta EI saa nuolla.
Lämmin tumppu maistuu ..lampaalta.
Siitä siihen kurkkamisesta... kyllä näärän näpyistä olen samaa mieltä, ehkä.

Tämä aluksi.

Astrid Lindgrenin

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=326

Tove Jansson

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tove_Jansson

Kirjojen "opit" olivat silloin voimassa...kun niitä tyttärilleni luin iltaisin saduiksi
nukkumisen helpottamiseen...
joskus iskä nukahti..kaunista eikö.

Tai Grimmin satuja (aika rajuja)...

Ihan sama miten, sen teet mutta
ole lapsesi kanssa hän oppii sinulta. Aina.

Tyttäreni jo tajuavat elämän ja/tai sadun elävöittävän erilaisuuden.


Ei elämä ole satua
elämä saattaa sattua
älä muori keitä huttua
saattaa ison kiven juureen
tulla tuttua
,,


RW



Ovatko ne nykyään

kaikki lapset ADHD

RaWhide

p.s ajatuksia.....

Ihan oikeasti, realiteetti kasvatuksessa. Itse olen 35vee ja omaan 15 vuotiaan pojan, sanotaanko sopivassa suhteessa kaikkea, kuri ja rajat tuovat turvallisuutta,vapaus ja vastuu itsenäistymistä, oikean ja väärän opettaminen oikeudenmukaisuutta ja tämä kaikki täydellisesti rakastaen kurissa pitäen. Jokkait jokaisen itse tulee tietää lasta tehdessään, mitä ja miten tahtoisi itseään kohdeltavan. Ritva Santvuori on sanonut: "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee" ja minä siltä pohjalta rakkaudella lapseni kasvatan ja vielä armeijaan..josta äiti ei käy poikaansa hakemassa pois,sen vuoksi,ettei reppana pärjää urheilussa ja ei saa mikropitsaa..jota nyky-yhteiskunnassa tehdään.

höpöhöpö sanon minä kirjoitti:

Ihan oikeasti, realiteetti kasvatuksessa. Itse olen 35vee ja omaan 15 vuotiaan pojan, sanotaanko sopivassa suhteessa kaikkea, kuri ja rajat tuovat turvallisuutta,vapaus ja vastuu itsenäistymistä, oikean ja väärän opettaminen oikeudenmukaisuutta ja tämä kaikki täydellisesti rakastaen kurissa pitäen. Jokkait jokaisen itse tulee tietää lasta tehdessään, mitä ja miten tahtoisi itseään kohdeltavan. Ritva Santvuori on sanonut: "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee" ja minä siltä pohjalta rakkaudella lapseni kasvatan ja vielä armeijaan..josta äiti ei käy poikaansa hakemassa pois,sen vuoksi,ettei reppana pärjää urheilussa ja ei saa mikropitsaa..jota nyky-yhteiskunnassa tehdään.

Lue lisää

Olennaista kirjoituksessa oli vanhojen metodien, fyysisen ja psyykkisen väkivallan poistaminen repertuaarista.
Vapautta ja vastuuta annetaan, rakastetaan ja kunnioitetaan perheenjäsenenä ja aina kannustetaan...mutta rankaisukeinot ovat uutta mallia, mikäli et rankaise ylilyönneistä...ei lapsi opi myöskään rajoja.

minut kasvatettiin tähän "vanhaan" tyyliin, vaikka olenkin nuori, sillä olen isovanhempieni kasvattama. vanhan tyylin ei tarvitse tarkoittaa mielivaltaista kurittamista! minulle opetettiin kunnioitusta ei vain vanhempia vaan myös kaikkia muitakin kohtaan, minut opetettiin arvostamaan asioita ja minut opetettiin näkemään vaivaa voidakseni olla ylpeä siitä mitä saan aikaan, opetettiin ottamaan vastuuta asioista ym. ja kaiken ohella myös minun mielipiteitäni kuultiin jne.

rangaistus keinoja oli niin monia kuin oli kasvattajiakin, sillä minua eivät kasvattaneet VAIN isovanhempani. (pitkä juttu eikä kuulu tähän asiaan)

minulle on annettu selkäsaunoja vanhanaikaisesti koivunoksalla(toki tämä vasta vihoviimmeinen vaihtoehto äärimmäisissä tilanteissa)

minua on vedetty tukasta(enkä ole tästä pahastunut tai saanut traumoja, päin vastoin muistan että odotin että tukistaja päästää irti ja painelin pihalle naureskelemaan, kuka nyt pienestä pöllytyksestä välittää?)

minulta on otettu tavaroita pois rangaistukseksi (esim puhelin. mutta minähän en siitä piitannut, pitäkööt puhelimen!)

minut on laitettu arestiin (kerran muistan neuvotelleeni arestin selkäsaunaksi..siis todellakin otin mieluummin selkääni kuin olin arestissa sisällä!!!
eihän sellainen ole hyväksi eikä terveellistä kenellekkään, ulkoilma tekee aina hyvää)

minulle on huudettu naama punaisena (mikä oli aina hieman ärsyttävää ja hieman noloakin mikäli joku kuuli ja aina tietenkin joku kuuli!)

luunappejakin olen saanut ym ym ym..kaikki varmasti kokeiltu. Olin villi ja eloisa vekara. mutta olin myös fiksu!

kaikista tärkein opetus oli opettaa ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin!!!

silloin rangaistus ei ollut se mikä vaikutti, olin kuitenkin valmis rankaisemiseen kun kerran tiesin että olin toiminut väärin ja olin sen ansainnut(olisin luultavasti ihmetellyt jos ei rangaistusta olisikaan tullut?!,opetti myös sen että jos rikkoo sääntöjä siitä seuraa aina rangaistus,olivat ne sitten oman kodin tai yhteiskunnan sääntöjä)

näin se mikä sai minut lopettamaan pahan teot oli useinmiten häpeä siitä miten väärin olin tehnyt,oma omantuntoni.

ja kun kaikki niin paheksuvat vanhoja rangaistus keinoja kuten vanhaa kunnon selkäsaunaa niin pakko on kertoa miten mieleeni niin hyvin painui isoisäni kertomus (hänellä oli tapana kertoa opettavaisia tarinoita, suurin osa luultavasti totta, ehkä värikkääsri koristeltu, mutta hyvässä tarkoituksessa kaikki:)

..kertomus pojasta joka poikaporukan mukana oli pahojaan tekemässä ja jäiköhän kiinni varkaudesta, ylinopeudesta, alkoholijuomien hallussapidosta vai mistä lie, sitä en muista ja joutui sitten poliisiasemalle missä kaksi poliisia, nuori ja vanha, kuulustelivat poikaa. Normaalin käytännön mukaan tietenkin laitettiin putkaan, mutta vanhempi poliisi ottikin pojan polvelleen, laski housut ja antoi vanhan kunnon selkäsaunan ja laski sen jälkeen pojan menemään. Nuorempi tätä ihmetteli johon vanhempi vastasi että näitkö ilmeen pojan kasvoilla?jos olisimme laittaneet hänet putkaan hän olisi huomenna vain kehuskellut kylällä sillä kavereilleen ja nauttinut muiden kunnioitusta ja pahan pojan maineestaan, mutta mitä luulet nyt käyvän, kehuskeleeko hän tapahtuneesta kavereilleen?

Kärsivällisyys kasvatuksessa lisää turvattomuutta, kun taas kova ja ehdoton kuri lisää turvallisuudentunnetta.
Väkivalta ei ole mielivallan synonyymi. Väkivalta tarkoitta voimakeinoja joilla ääritapauksessa saadaan toinen valtaan. Vastuullisilla vanhemmilla saa olla voimakeinot käytettävissä. Mielivalta astuu kuvaan kun tehdään kasvattajista epävarmoja ja saadaan tarkoituksella vanhemmat tieten tahtoen rikkomaan lakia koska hellä puhuttelu ei tehoia ja lapset saadaan vastustamaan vanhempia sekä vetoamaan oikeuteen rajoitta vanhempien oikeuksia lasten rajoittamattomia oikeuksia vastaan. Pitäisi vaikeimmillekkin lapsille voida pistää rajat. Juuri vaikeimpia vartenhan ne kovat otteet ovat, eikä niitä kilttejä varten jotka tottelevat sanaa. lapsen parasta vanhemmat ajattelee.

Ite oon saanut tukkapöllyä, luunappeja, selkäsaunaa, arestia yms. Meillä oli joskus käytössä taulu, jossa kaikenlaisia kohtia ja jos teki pahaa, tuli mustaa viivaa ja hyvästä punaista ja ne viivat oli sitten suorassa suhteessa viikkorahan määrään. Esim. kiroilusta mustaa ja oman huoneen siivouksesta punaista. Ja kyllähän toimi, tämä siis alakouluikäisenä. Yläkoulussa olikin sitten aresti käytössä, harvoin jouduin, mutta toimi ne muutamat kerrat. Peruskeskustelu asiasta normaalilla äänellä oli paljon pelottavampaa vanhemmilta, kun istuit korvat punaisena kuuntelemassa asiallista nuhdetta jostain omasta törttöilystä. Joutui kuuntelmaan, vastaamaan ja katsomaan silmiin.. Huh. Sitä aion omille lapsilleni myös kokeilla sitten kun ovat senikäisiä, että asioista voi keskustella.

Toivoin joskus tässä aikuisena, että mulla olisi ollut enemmänkin rajoja, tein paljon pahaa josta juurikaan en kiinni jäänyt, tuhosin, varastin, rettelöitsin, poltin, join jne.. Ihmettelen etten enempää kieroon kasvanut silti (olen 28v kasvatusalan ammattilainen, suorittanut 2 ammattitutkintoa, pienen pojan äiti, avoliitossa, työssä), taisi sitten olla sopivasti omaa järkeä päässä.

Mietin usein miksi tein kaikkea tyhmää ja ainoa on se, että liian paljon aikaa ja vapauksia, liian vähän aktiviteetteja ja rajoja. Pienellä kylällä esim. kesäaikaan ei ollut nuorille mitään toimintaa, joten mitäs siinä muuta tehtiin kun pyörittiin kylillä, häiriköimässä mopoineen yms. milloin missäkin kaupan nurkalla. Suurimmat kiitokset siitä, ettei silloinen pieni porukkamme enempää pahaa saanut aikaan, kuuluu ehdottomasti kunnan nuorisotyöntekijöille, jotka uhrasivat monia iltoja ja viikonloppuja meidän nuorten takia, järjestivät diskoja, bändi-iltoja ja normaaleja nuorisotaloiltoja kerhoineen, kisoineen ja leffailtoineen. Se oli meille silloin tärkeintä, oli joku paikka jossa aikuisten kanssa pystyi OIKEASTi puhumaan vaikka poikaystävästä tai koulujutuista, joilta sai tukea ja myötätuntoa, mutta joita ei tehnyt mieli suututtaa, koska sitä jotenkin tajusi, että se paikka pistetään helposti meiltä kiinni, jossei osata kunnioittaa kaikkea sitä puitteineen. Ei meillä tullut mieleenkään silloin, että oltaisi sotkettu tai rikottu tahallaan paikkoja, meitä vartenhan ne olivat!

Tässä kohtaa peräänkuulutan vanhemmilta enemmän aikaa lapsilleen, nykyään tuntuu ettei töiden jälkeen enää monikaan jaksa mitään harrastaa, tai ei ole vaan aikaakaan siihen. Minun varhaisnuoruuteni kului harrastuksen parissa, jossa parhaimmillaan oli mukana koko perhe. No, harrastus jäi yläkoulussa, mutta tilalle tuli nuorisotoiminta ja siinä olin mukana täysikäisyyteen asti. Tällainen yhdessätekeminen ja oleminen on mielestäni perheillä nykyään liian vähissä ja totuus on, että liian harvat vanhemmat tietävät mitä heidän lapsilleen OIKEASTI edes kuuluu.

Miettikääpä tätä:

-kertooko lapsesi sinulle aina koetuloksensa tai koepäivänsä?
-kuulusteletko lasta ennen kokeita? tarkastatko koskaan läksyjä?
-KYSYTKÖ päivittäin mitä kuuluu tai miten meni koulupäivä, nukuitko hyvin tms.
-teetkö joskus oikeaa ruokaa vai syökö lapsesi jääkaapista mitä sattuu löytämään, valmisruokia, hamppareita tms.
-tekeekö lapsesi kotona muita kotitöitä, kuin siivoaa oman huoneensa? jos tekee, maksetaanko niistä erikseen hänelle?
-tiedätkö missä nettisivuilla lapsesi käy, mitä hän siellä tekee ja millaisia kuvia hän ehkä on itsestään nettiin laittanut?
-käykö lapsesi kaverit kotonanne usein, tunnetko lapsesi kavereita, tuoko lapsesi poika/tyttöystäviä kotiinne?

Eli tärkeää ei ole olla lapsen kaveri, vaan vanhempi, joka kuitenkin tuntee lapsensa. Tämän kaiken saa kun luottaa, kunnioittaa ja rakastaa, MOLEMMIN PUOLIN.

Jos lapsia saa kasvattaa väkivallalla, kaikkia aikuisiakin saa hakata ja kiskoa tukasta. Nyt kaikki pomot kurittamaan työntekijöitä vyönsoljella! Muijan ja äijänhakkaajat jatkakaa vaan moukarointia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jos lapsia saa kasvattaa väkivallalla, kaikkia aikuisiakin saa hakata ja kiskoa tukasta. Nyt kaikki pomot kurittamaan työntekijöitä vyönsoljella! Muijan ja äijänhakkaajat jatkakaa vaan moukarointia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Rajojen asettaminen ei ole sama kuin tukkapölly tai luunappi, lasta voi "rankaista" muutenkin esim. pienelle lapselle jäähypenkki on oiva paikka ja isommalle taas arestia taikka muiden etuuksien eväämistä (ei tietokonetta, pelaamista tms.).

Vaikka en omille vanhemmilleni katkera luunapeista tai kerran saamastani tukkapöllystä olekaan, muistan ne aina ja hetkeksi vanhemmasta tuli pelottava rakastavan sijaan.
Isäni ei koskaan käyttänyt minua vastaan fyysisiä rankaisukeinoja ja jostain syystä olen häntä kunnioittanut ja kuunnellut tästä huolimatta aina enemmän.

...

Rajojen asettamisen ohella vanhemman tulee olla läsnä lapsen elämässä. Hänen pitää osoittaa ymmärtämystä, rakkautta ja hänen on oltava lapselle turvallinen - ei pelottava - henkilö.
Kuinka moni vanhempi jättää kysymättä lapselta/nuorelta miten päivä meni ja mitä koulussa tapahtui? Liian moni.

Lapsen tai nuoren ei myöskään tule koskaan olla vanhemman terapeutti. Vaikka vanhemmalla olisi vaikeaa, ei lasta tulisi sekoittaa "aikuisten murheisiin".
Myöskään erotilanteessa lasta ei tule käyttää välineenä toisen satuttamiseen tms. vaan vaikka ero olisi kuinka riitaisa, lapsi olisi pidettävä erossa riidasta ja itkusta.

Useissa perheissä on myös ongelmia tunteiden osoittamisen kanssa. Joissain perheissä rakkaudesta ei juuri keskustella, mikä mielestäni on väärin.
Joissain perheissä on myös "kiellettyjä tunteita" eli lapsi ei vanhemman mielestä saisi tuntea vihaa tai kiukkua, mikä on myös väärin.
Kaikki tunteet ovat oikeita ja niitä on opittava käsittelemään.

Johan raamattu on täynnä pettureita, murhamiehiä ja mitälie.
Siihen en ota kantaa, onko ko. opus satukirja vai ei, mutta vaikka olisikin niin joku ne sadutkin on kirjoittanut silloin joskus kauan sitten :p
Se siitä "tuhansista vuosista, jolloin ihmiset osasivat olla".

näinpä kävin kotikonnuilla kaikki oli automatisoitu ja huolttikset abc:tä tunkevia burgeri automaatteja eise saatana ole ihme että läskistytään ja lihotaan kuin siat
vittu minkä näköistä amerikan meininkiä terve vaan ja hyvää huomenta
en ota ees osaa kun omien lasten terveelliseen kasvatukseen lekkivät pihoilla ja syöväy marjat ja tekevät kolttoset lapsena!!!!!!!!!!!!!!!!

muutama hyvä pointti sulla tuossa tekstissä oli, mut imeisestikään ole itse kokenu masennusta SAIRAUTENA...

mulla suht koht ok nuoruus tiettyine ongelmineen ja liian nopeaa "aikuistumisineen".

Mulla ollut kyllä hyvä kasvatus ja kunnioitan ja autan vanhempia ihmisiä (joista osa kyllä käyttäyy pahemmin kuin kauheimmat kakarat) ovissa ja laukkujen kans esim....

Osa nuorista kyllä käyttää masennusta keinona välttää töitä... Mutta entäs me oikeasti masentuneet joille ei toivoa tulevaisuuteen näy?

Jos mulla ei olis semmonen kasvatus ku on ollu ni oisin varmasti jo pois tästä elämästä... Ja se ei ole kaukana ettenkö ois.

kultaa muistot.

Vaikka en aina ihan ymmärrä mitä näillä ”rajoilla” tarkoitetaan, niin kova kuri lapsena oli.

Kyllä se oli aina tiedossa, että mistä rangaistuksia tuli ja millaisia ne olivat. Se ehkä oli se hyvä puoli. Se vain oli huono puoli, että ne eivät olleet aina oikeudenmukaisia ja kilttejä oltiin vain rangaistuksen pelossa. Se opetti olemaan silmänpalvoja. Samoin nuo ”rajat” jos olivat liian ahtaat, se opetti kapinoimaan. Tästä myös on seurannut masennustakin kun kapinointi on kääntynyt itseään vastaan.

Onnekseni sain samalla kasvatustakin, eli kuten itse ymmärrän, minua ohjattiin siihen aikuisen vastuullisuuteen ja ymmärrykseen. Käytännössä se oli syyn ja seurauksen lakien ymmärrystä – esim. jos tein piruuksia, minun piti korjata tekemäni vahingot. Niistä en päässyt luikahtamaan selkäsaunalla, joka oli tosiaan joskus se helpoin vaihtoehto. Jos ei ollut muuta vaihtoehtoa, niin silloin tuli selkään. Sekin pyrittiin ottamaan ”selkä suorana” vastaan, itsehän oli kokeillut niitä ”rajoja”.

Luulen että suhtautuminen silloin yleensä esim. kipuun oli erilainen. Sitä ei pidetty pahana. Ruumiillinen työ tarvitsee erilaista kivunsietoa. Tuolloin joutuivat lapset tekemään oikeita töitä, jolloin oli pakko kehittää myös kivunsietoa. Silloin ei pienet risut ja luunapit tuntuneet missään. Samoin kehittyi sisu ja kärsivällisyys. Omia mielihalujaan oppi siirtämään, sitten sitä kyllä nautti satasella pienestäkin.

Omilla vanhemmillani (molemmat työläisiä) ei ollut aikaa eikä energiaa juurikaan juosta lasten perässä. Silloin vain yhteisö, eli naapurit toimivat myös kasvattajina. Aikuinen oli aikuinen, vaikka olisikin ollut vieras. Samoin vanhemmat lapset seurasivat nuorempiaan ja opettivat heitä. Tämä lenkki taitaa nykyään olla jo historiaa?

Kaupunkilapsena oli myös opittava pitämään puolensa. Toki minäkin jouduin kiusatuksi, mutta sain ne loppumaan ihan puhumalla. Toisaalta muistan että oli suuri häpeä jos joku aikuinen puuttui meidän välisiin tappeluihin, ne piti osata itse selvittää. Korkeintaan ohjeita tai neuvoja kysyttiin aikuisilta. Kantelijoita ja äidinhelmoihin pakenevia kiusattiin armotta.


Omat lapseni kasvatin vähän toisen periaatteen mukaan, käyttäen vapaatakin kasvatusta. Sen vain ymmärrän toisin – lapsi joutuu kohtaamaan päätöstensä seuraukset. (esimerkissäsi lapset olisivat joutuneet istuttamaan kukkaset takaisin, vähintään ottamaan nuhteet naapureilta vastaan) Aikuinen päättää ehdotta tärkeimmistä asioista, niistä ei neuvotella. Tämä aina lapsen temperamentin ja kehitysvaiheen huomioon ottaen.

Minulla on kolme ihan erilaista lasta. Se oli todella haastavaa, kun jokaisen kohdalla toimi vähän erilaiset muodot. Kun yksi uskoi puhetta, oli toinen niin vahva tahtoinen, että oli turha edes yrittää puhetta. Yksi ei ollut moksiskaan tukkapöllyistä ja toiselle se oli nöyryyttävää.

Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen, on huono kasvatusmetodi. On itse kyettävä noudattamaan ohjeitaan. Sääntöjen tulee olla selkeitä ja on tarkastettava että lapsi on ymmärtänyt ne. Niitä ei saa olla liikaa kerralla, kasvun myötä niitä lisätään. On pidettävä huoli, että niitä myös noudatetaan.

Ohjenuoranani on ollut, että lapsi kasvaa aikuisuuttaan varten. Kun hän lähtee omilleen, on hänellä kylliksi tietoja, taitoja ja menetelmiä joilla hän pärjää. Nykyään minusta tuntuu että lasta kasvatetaan vain lapsuutta varten, sitten hänet lähetetään maailmalle aika avuttomana.

Kun tällainen nuori saa omia lapsiaan, ei hänellä ole oikein mitään käsitystä, kuinka kasvattaa ja ohjata lastaan. Lapsi pyritään tekemään ”onnelliseksi”, eli hänet pidetään ”tyytyväisenä”. Kaikkea mikä tuottaa pahaa mieltä, pettymyksiä, kipua, itkua tai kapinaa, pyritään välttelemään, kaiken tulee olla mukavaa. Silloin ei voi paljon käyttää sanaa ei, eikä rangaistakaan.

Millainen aikuinen hänestä sitten kasvaa?

Tähän ajattelin pistää mietteitäni reilu 50:senä äijänä ja kahden kollin isänä.
Meitin perheessä oli koivuniemen herra käytössä kun herrat oli nuoria noh toinen sai aina vähän enemmän sitä makiaa kun villi luontoine oli.
Nykyään tämä villiluontosempi joka enemmän sattumia sai on elämässään hyvin menestynyt (tähän saakka) ja tämä rauhallisempi on käynyt linnasta linnaan polkua ja joskus nyrkkeilemäänkin olen hänen kanssaan joutunut?
Epäilen että tuolla murrosiässä nuitten vekaroitten lopullinen käytös syntyy ei se aina ole perheestä kiinni siinä on monta tekijää.

Tähän ajattelin pistää mietteitäni reilu 50:senä äijänä ja kahden kollin isänä.
Meitin perheessä oli koivuniemen herra käytössä kun herrat oli nuoria noh toinen sai aina vähän enemmän sitä makiaa kun villi luontoine oli.
Nykyään tämä villiluontosempi joka enemmän sattumia sai on elämässään hyvin menestynyt (tähän saakka) ja tämä rauhallisempi on käynyt linnasta linnaan polkua ja joskus nyrkkeilemäänkin olen hänen kanssaan joutunut?
Epäilen että tuolla murrosiässä nuitten vekaroitten lopullinen käytös syntyy ei se aina ole perheestä kiinni siinä on monta tekijää.