Kotityöt parantavat itsetuntoa

Kyllä lasten pitäisi hommia tehdä, sen voin hyvällä omatunnolla sanoa kun "lapsi" olen itsekkin.

Lapset oppivat yksinkertaiset arkiaskareet eivätkä laiskistu ja tule täysin uusavuttomiksi.

""Niin ollaan itse jouduttu tekemään ja niin joutuvat myös lapsemme.""

Oikein!

Itse jouduin täydelliseen kotityörääkkiin 9-vuotiaasta eteenpäin ja voisin sanoa että lapsuuteni loppui siihen. Aijemmin olin autellut äitiäni kaikenlaisessa ja siivonnut aina oman huoneeni, mutta kun muutin 9 vuotiaana isäni ja hänen uuden vaimonsa luo, minusta tulikin yhtäkkiä kotiorja.

Samaan aikaan kun minä siivosin, imuroin, pyyhin pölyjä, järjestin, laitoin pyykkiä kuivamaan, täytin/tyhjäsin tiskikoneen yms. pikkuveljeni (jotka ovat nyt 10 ja 9 vuotiaita) saivat jättää likaiset ja märät vaatteensa pitkin poikin eteisen lattioita, saivat jättää ruoka-astiansa pöydälle syötyään kun minun piti automaattisesti viedä ne tiskipöydälle/pesukoneeseen ja kaikkea muuta samanlaista. Eli samaan aikaan kun minun piti osata ja tehdä KAIKKI (huudettiin jos en osannut pyykinpesukonetta käyttää), pikkuveljeni saivat elää kuin pellossa.

Nyt kun asun omassa kämpässä (luojan kiitos), siivoan ja järjestän kyllä paljon mieluummin kun tiedän että en sitten sotke sen enempää. Ja mietin vain missä kunnossa porukoiden talo on nykyään, kun minua ei siellä ole enää siivoamassa muiden jälkiä...

Mutta koskien topickin aihetta: olen kyllä sitä mieltä että kaikkien lasten pitäisi osata perusasiat ennen kotoa pois muuttoa ja mieluusti paljon aikaisemmin. Mutta tuntuu vain että tyttöjä laitetaan opettelemaan siivousta herkemmin kuin poikia ja siksi monet nuoret miehet eivät armeijaan mennessekään osaa vielä edes lakanoitaa laittaa...

Mutta kuten joku sanoi, kohtuus kaikessa! Ei aleta niitä lapsia orjuttamaan sillä siivouksella.

On sulla ollu ihan hirveetä. Jo ihan 9-vuotiaasta ruokaa laittanu.
Itse olen tuon ruuan tehnyt yksin 7-vuotiaasta ja sitä ennen auttanut paljon siinä vanhempia. Myös tuosta 7-vuotiaasta olen veljeni hakenut hoidosta ja koiramme ulkoiluttanut (koirat isompia kuin minä). Kotitöitä tuli myös reippaasti tehtyä kun ei vanhemmat ehtineet, olivat töissä ja päivät usein pitkiä. Eikä ole kyllä tähänkään päivään mennessä harmittanut, olinpahan ainut yläasteen kotitalous tunnilla joka osasi tehdä muutakin kuin voileipiä. Veljen kasvettua töiden määrä jo vähän helpottui, vaikkakin veljeni ei edelleenkään mikään mestari kotitöissä ole.
Mieheni ainoa kotityö on ollut oman huoneen siivous ja perjantaisin imurointi ja sen huomaa. Harmittelee välillä itsekkin kun ei kotona oppinut tekemään niin ei mene niin rutiinilla kotityöt kuin minulla.

kylläpä on kirjoitti:

On sulla ollu ihan hirveetä. Jo ihan 9-vuotiaasta ruokaa laittanu.
Itse olen tuon ruuan tehnyt yksin 7-vuotiaasta ja sitä ennen auttanut paljon siinä vanhempia. Myös tuosta 7-vuotiaasta olen veljeni hakenut hoidosta ja koiramme ulkoiluttanut (koirat isompia kuin minä). Kotitöitä tuli myös reippaasti tehtyä kun ei vanhemmat ehtineet, olivat töissä ja päivät usein pitkiä. Eikä ole kyllä tähänkään päivään mennessä harmittanut, olinpahan ainut yläasteen kotitalous tunnilla joka osasi tehdä muutakin kuin voileipiä. Veljen kasvettua töiden määrä jo vähän helpottui, vaikkakin veljeni ei edelleenkään mikään mestari kotitöissä ole.
Mieheni ainoa kotityö on ollut oman huoneen siivous ja perjantaisin imurointi ja sen huomaa. Harmittelee välillä itsekkin kun ei kotona oppinut tekemään niin ei mene niin rutiinilla kotityöt kuin minulla.

Lue lisää

olet paljon tärkeämpi kuin edellinen kirjoittaja. Kehtaakin valittaa kun SINULLA on ollut paljon rankempaa. Aivan käsittämätöntä, eikö?

Hei, tarviiko veljen olla mestari kotitöissä? Tarviiko miehesi osata ammattirutiinilla tehdä kotityöt? Tarviiko kenenkään olla yhtä täydellinen?

Seitsemänvuotias ja isot kodinkoneet, varsinkin hella? Veljen hakeminen päiväkodista? Heitteillejättö vanhempien puolesta? Ei siinä, etteikö seitsemän vuotias osaa ja selviydy... mutta onko ihan asiallista?

sinähän kirjoitti:

olet paljon tärkeämpi kuin edellinen kirjoittaja. Kehtaakin valittaa kun SINULLA on ollut paljon rankempaa. Aivan käsittämätöntä, eikö?

Hei, tarviiko veljen olla mestari kotitöissä? Tarviiko miehesi osata ammattirutiinilla tehdä kotityöt? Tarviiko kenenkään olla yhtä täydellinen?

Seitsemänvuotias ja isot kodinkoneet, varsinkin hella? Veljen hakeminen päiväkodista? Heitteillejättö vanhempien puolesta? Ei siinä, etteikö seitsemän vuotias osaa ja selviydy... mutta onko ihan asiallista?

Lue lisää

Ajatuksena ei ollut se että olisin tärkeämpi, ainostaan vähän välillä nyppii ihmisten valitus melkein joka asiasta. Enkä mielestäni käyttänyt sanaa "rankempaa", en koskaan ole asiaa niin kokenut. Tuohon veljeni perään olisin voinut vaikka hymiön laittaa, ei se minua haittaa. Hän on hyvä NIIIIIN monessa muussa, ne asiat menevät vain tämän kekustelun ulkopuolelle. Ja mieheltäni en ole kotitöiden tekoa edes vaatinut, kuten jo aiemmin sanoin hän itse sitä on harmitellut. Ja ei tarvitse olla täydellinen, olenko niin väittänyt?

No tuo hella ja 7-vuotias ei nyt minusta ole mitenkään kummallista. Ja heitteille jätöstä voisi puhua ennemmin niiden vanhempien kohdalla jotka istuvat baarissa kun 13-vuotiaat lapset juo puistossa kaljaa. Kyllähän näin monen kaverini vanhempien päivät kotona olevan, silti rakkautta näytti olen paljon vähemmän. Kumpi sitten parempi, varmasti aika yksilöllistä. Ja tuota miksi en olisi veljeäni hoidosta hakea, matkan varrella oli kuitenkin.

Hyvää kesää kuitenkin ja valitellaan vähemmän, kyllä aina voisi olla vielä huonomminkin! :)

kylläpä on kirjoitti:

On sulla ollu ihan hirveetä. Jo ihan 9-vuotiaasta ruokaa laittanu.
Itse olen tuon ruuan tehnyt yksin 7-vuotiaasta ja sitä ennen auttanut paljon siinä vanhempia. Myös tuosta 7-vuotiaasta olen veljeni hakenut hoidosta ja koiramme ulkoiluttanut (koirat isompia kuin minä). Kotitöitä tuli myös reippaasti tehtyä kun ei vanhemmat ehtineet, olivat töissä ja päivät usein pitkiä. Eikä ole kyllä tähänkään päivään mennessä harmittanut, olinpahan ainut yläasteen kotitalous tunnilla joka osasi tehdä muutakin kuin voileipiä. Veljen kasvettua töiden määrä jo vähän helpottui, vaikkakin veljeni ei edelleenkään mikään mestari kotitöissä ole.
Mieheni ainoa kotityö on ollut oman huoneen siivous ja perjantaisin imurointi ja sen huomaa. Harmittelee välillä itsekkin kun ei kotona oppinut tekemään niin ei mene niin rutiinilla kotityöt kuin minulla.

Lue lisää

minä en kyllä pistäisi 7-vuotiasta lasta siivoomaan ja pesemään pyykkiä, enkä liioin laittamaan ruokaa.
Lapsi on lapsi ja sillä siisti, äiti ja isä eli siis vanhemmat ovat sitä
varten, että huolehtivat jälkeläisistään ja antavat lasten olla lapsia.

Olin ainut lapsi ja minun ei tarvinnut tehdä kotona koskaan juuri mitään,
pari kertaa ehkä tiskasin omasta halusta,mutta se oli tylsää.

Nyt olen aikuinen nainen ja minulla on omat lapset ja oma koti.
Ja teen maailman parasta pullaa ja tosi hyvää ruokaa ja siisteydestä
osaan pitää taatusti huolta.

Isäni joskus ihmetteli,kuinka olen oppinut nämä taidot,
mutta seurasin kait sen verran tarkkaan äitiäni ja otin mallia hänestä.

Hyvin on hommat hoitunut,
ja kiitos vanhemmille,etteivät pakottaneet kotiöitä tekemään,
olenhan saanut tehdä niitä omassa kodissani yllin kyllin.

kylläpä on kirjoitti:

On sulla ollu ihan hirveetä. Jo ihan 9-vuotiaasta ruokaa laittanu.
Itse olen tuon ruuan tehnyt yksin 7-vuotiaasta ja sitä ennen auttanut paljon siinä vanhempia. Myös tuosta 7-vuotiaasta olen veljeni hakenut hoidosta ja koiramme ulkoiluttanut (koirat isompia kuin minä). Kotitöitä tuli myös reippaasti tehtyä kun ei vanhemmat ehtineet, olivat töissä ja päivät usein pitkiä. Eikä ole kyllä tähänkään päivään mennessä harmittanut, olinpahan ainut yläasteen kotitalous tunnilla joka osasi tehdä muutakin kuin voileipiä. Veljen kasvettua töiden määrä jo vähän helpottui, vaikkakin veljeni ei edelleenkään mikään mestari kotitöissä ole.
Mieheni ainoa kotityö on ollut oman huoneen siivous ja perjantaisin imurointi ja sen huomaa. Harmittelee välillä itsekkin kun ei kotona oppinut tekemään niin ei mene niin rutiinilla kotityöt kuin minulla.

Lue lisää

Enpä tässä mihinkään kurjuuskilpailuun halua lähteä;)

Pointtini oli se, että 9-vuotiaalle ei mielestäni kuulu vielä suuri osa kotitöistä ja lisäks niin paljon muuta mitä en tässä tahdo alkaa kertoa.

Tuli vähän ikävä olo kirjoituksestasi, mutta se lienee oli tarkoituksesikin. Vaikka ei minunkaan pitäisi johtopäätöksiä yhden kirjoituksen perusteella tehdä.

nyt ajanut kirjoitti:

Ajatuksena ei ollut se että olisin tärkeämpi, ainostaan vähän välillä nyppii ihmisten valitus melkein joka asiasta. Enkä mielestäni käyttänyt sanaa "rankempaa", en koskaan ole asiaa niin kokenut. Tuohon veljeni perään olisin voinut vaikka hymiön laittaa, ei se minua haittaa. Hän on hyvä NIIIIIN monessa muussa, ne asiat menevät vain tämän kekustelun ulkopuolelle. Ja mieheltäni en ole kotitöiden tekoa edes vaatinut, kuten jo aiemmin sanoin hän itse sitä on harmitellut. Ja ei tarvitse olla täydellinen, olenko niin väittänyt?

No tuo hella ja 7-vuotias ei nyt minusta ole mitenkään kummallista. Ja heitteille jätöstä voisi puhua ennemmin niiden vanhempien kohdalla jotka istuvat baarissa kun 13-vuotiaat lapset juo puistossa kaljaa. Kyllähän näin monen kaverini vanhempien päivät kotona olevan, silti rakkautta näytti olen paljon vähemmän. Kumpi sitten parempi, varmasti aika yksilöllistä. Ja tuota miksi en olisi veljeäni hoidosta hakea, matkan varrella oli kuitenkin.

Hyvää kesää kuitenkin ja valitellaan vähemmän, kyllä aina voisi olla vielä huonomminkin! :)

Lue lisää

Kyllä on kyse heitteillejätöstä jos aikuinen ei hae lapsiaan tarhasta. 7-vuotiasta ei saa jättää vastuuseen muista! Onneksi nykyään ainakaan Espoossa ei tarhasta edes alaikäisille luovuteta lapsia. Annetaan lasten olla lapsia ja me aikuiset jotka lapsia olemme hankkinut niin kantakaamme aikuisen vastuu.

nyt ajanut kirjoitti:

Ajatuksena ei ollut se että olisin tärkeämpi, ainostaan vähän välillä nyppii ihmisten valitus melkein joka asiasta. Enkä mielestäni käyttänyt sanaa "rankempaa", en koskaan ole asiaa niin kokenut. Tuohon veljeni perään olisin voinut vaikka hymiön laittaa, ei se minua haittaa. Hän on hyvä NIIIIIN monessa muussa, ne asiat menevät vain tämän kekustelun ulkopuolelle. Ja mieheltäni en ole kotitöiden tekoa edes vaatinut, kuten jo aiemmin sanoin hän itse sitä on harmitellut. Ja ei tarvitse olla täydellinen, olenko niin väittänyt?

No tuo hella ja 7-vuotias ei nyt minusta ole mitenkään kummallista. Ja heitteille jätöstä voisi puhua ennemmin niiden vanhempien kohdalla jotka istuvat baarissa kun 13-vuotiaat lapset juo puistossa kaljaa. Kyllähän näin monen kaverini vanhempien päivät kotona olevan, silti rakkautta näytti olen paljon vähemmän. Kumpi sitten parempi, varmasti aika yksilöllistä. Ja tuota miksi en olisi veljeäni hoidosta hakea, matkan varrella oli kuitenkin.

Hyvää kesää kuitenkin ja valitellaan vähemmän, kyllä aina voisi olla vielä huonomminkin! :)

Lue lisää

Onhan penskoilla nyt luonteissa ja kiinnostuksenkohteissakin eroja. Joillekin ruuanlaitto ja siivoaminen on moninverroin vastenmielisempää kuin toisille. Siksi kannatan kohtuullista työvelvoitetta kaikille ja sitten lapsen taipumusten mukaan loput työt. Jos ei ruuanlaitto nappaa, tehköön sitten vaikka jotain muuta enemmän. Saavathan aikuisetkin jakaa töitä keskenään sen mukaan, mistä pitävät tai mitä inhoavat vähiten.

kaikki ei tykkää kirjoitti:

Onhan penskoilla nyt luonteissa ja kiinnostuksenkohteissakin eroja. Joillekin ruuanlaitto ja siivoaminen on moninverroin vastenmielisempää kuin toisille. Siksi kannatan kohtuullista työvelvoitetta kaikille ja sitten lapsen taipumusten mukaan loput työt. Jos ei ruuanlaitto nappaa, tehköön sitten vaikka jotain muuta enemmän. Saavathan aikuisetkin jakaa töitä keskenään sen mukaan, mistä pitävät tai mitä inhoavat vähiten.

Lue lisää

Tähän käy hyvin sananlasku, laiska töitänsä luettelee.

neitileidi18 kirjoitti:

Itse jouduin täydelliseen kotityörääkkiin 9-vuotiaasta eteenpäin ja voisin sanoa että lapsuuteni loppui siihen. Aijemmin olin autellut äitiäni kaikenlaisessa ja siivonnut aina oman huoneeni, mutta kun muutin 9 vuotiaana isäni ja hänen uuden vaimonsa luo, minusta tulikin yhtäkkiä kotiorja.

Samaan aikaan kun minä siivosin, imuroin, pyyhin pölyjä, järjestin, laitoin pyykkiä kuivamaan, täytin/tyhjäsin tiskikoneen yms. pikkuveljeni (jotka ovat nyt 10 ja 9 vuotiaita) saivat jättää likaiset ja märät vaatteensa pitkin poikin eteisen lattioita, saivat jättää ruoka-astiansa pöydälle syötyään kun minun piti automaattisesti viedä ne tiskipöydälle/pesukoneeseen ja kaikkea muuta samanlaista. Eli samaan aikaan kun minun piti osata ja tehdä KAIKKI (huudettiin jos en osannut pyykinpesukonetta käyttää), pikkuveljeni saivat elää kuin pellossa.

Nyt kun asun omassa kämpässä (luojan kiitos), siivoan ja järjestän kyllä paljon mieluummin kun tiedän että en sitten sotke sen enempää. Ja mietin vain missä kunnossa porukoiden talo on nykyään, kun minua ei siellä ole enää siivoamassa muiden jälkiä...

Mutta koskien topickin aihetta: olen kyllä sitä mieltä että kaikkien lasten pitäisi osata perusasiat ennen kotoa pois muuttoa ja mieluusti paljon aikaisemmin. Mutta tuntuu vain että tyttöjä laitetaan opettelemaan siivousta herkemmin kuin poikia ja siksi monet nuoret miehet eivät armeijaan mennessekään osaa vielä edes lakanoitaa laittaa...

Mutta kuten joku sanoi, kohtuus kaikessa! Ei aleta niitä lapsia orjuttamaan sillä siivouksella.

Lue lisää

Teeppä isästäsi ilmoitus sosiaalisvirastoon tai haasta hänet oikeuteen ja vaadi 100000€ korvauksia ja sanot isällesi että olet ihan perseestä kun pilasi sinun lapsuutesi. Lapsen pitää tehdä kotitöitä vain oma-alotteisesto eikä pakolla. Itse ei tarvinnit tehdä mitään kun äitini oli kotirouva mutta kun on kädentaidot hallussa niin ei tarvitse olla järjen jättiläinen joka ei pesukonetta tai astianpesúkonetta osaisi käyttää koska sehän on paljon yksinkertaisempaa kuin tietokoneen käyttö. Sehän tämä kotityöthän on vain asenteesta kiinni ja jos ei hyvita siivota niin eläköön vaikka sikolätissä ne jotka eivät osaa tai halua siivota.

maalla piti oppia jo hyvin pienestä kaikenlaista askaretta.Olen itse osallistunut jo kahden vanhasta siivoukseen ja pienempiin askareisiin, enkäkäsitä mihin maailma menee jos ei opeteta edes alkeita.Eikä se kyllä lasten syy ole vaan "sylttytehtaan".Hommiin vaan, tietenkin inhimillisesti !

näin minäkin ajattelen, mutta toisaalta en kokonaan ole sitä vastaan, että esim viikkoraha on sidottu siihen että sovitut kotityöt on tehty. pääasia on mielestäni, että lapsi ymmärtää, että koti on kaikkien perheenjäsenten yhteinen paikka ja jokainen voi osaltaan vaikuttaa siellä viihtymiseen ja kodin siisteys ei ole vain vanhempian asia.

välillä tapaa sellaisia aikuisia, joille on tehty kotona kaikki heidän puolestaan joten mun mielestä tärkeämpää on, että lapsi oppii tekemään kotitöitä kuin se millä keinoin. eli pieni raha viikossa hyvin hoidetuista hommista on ihan ok jos vaihtoehtona on se, että lapsen/nuoren ei tarvitse tehdä mitään ja rahaa tulee silti

Armeijassa oppii sitten siivoamaan ja pitämään asiat järjestyksessä. Ja saa kuria jos ei vanhemmilta saanut. (Muuta hyötyä siitä kokemuksesta ei sitten paljon ole.) Tosin avuttomimmat menevät toki sivariin.

Ihan saavat vanhemmat itseään syyttää, kun antavat lasten pelata päivät pitkät pleikkari 3:sta huoneensa mukavuudessa eikä mitään vaadita, urheilua, koulun hoitamista kunnialla, mitään. Sitten lapsi kapinoi ja diilaa pilveä 15 kesäsenä. Kummastelen kun ei nykyään näy lapsia ulkona leikkimässä kesällä saati talvella. Miksi lähteä pakkaseen leikkimään lumisotaa kun saman ilon saa noilla nykypäivän huippu pelikonsoleilla himassa sipsipussi vieressä. Vastuutonta vanhemmuutta, taivutaan lapsen tahtoon. Rakkautta ja rajoja. Nykyään on paljon lapsia joilla ei ole kumpaakaan.

Crush kirjoitti:

Armeijassa oppii sitten siivoamaan ja pitämään asiat järjestyksessä. Ja saa kuria jos ei vanhemmilta saanut. (Muuta hyötyä siitä kokemuksesta ei sitten paljon ole.) Tosin avuttomimmat menevät toki sivariin.

Ihan saavat vanhemmat itseään syyttää, kun antavat lasten pelata päivät pitkät pleikkari 3:sta huoneensa mukavuudessa eikä mitään vaadita, urheilua, koulun hoitamista kunnialla, mitään. Sitten lapsi kapinoi ja diilaa pilveä 15 kesäsenä. Kummastelen kun ei nykyään näy lapsia ulkona leikkimässä kesällä saati talvella. Miksi lähteä pakkaseen leikkimään lumisotaa kun saman ilon saa noilla nykypäivän huippu pelikonsoleilla himassa sipsipussi vieressä. Vastuutonta vanhemmuutta, taivutaan lapsen tahtoon. Rakkautta ja rajoja. Nykyään on paljon lapsia joilla ei ole kumpaakaan.

Lue lisää

Kyllähän armejassa siivous opetetaan mutta, se on varmasti pieni prosentti joka sen kotiutuessa muistaa. Kuri nyt on nyky armejassa melko vaihteleva. Tuo sivari homma nyt on niin että tunnen kyllä paljon enemmän ressukoita jotka käy armejan kuin sivarin. Ja eiköhän sivari joka palveluksensa suorittaa siivous alalla siivoamaan opi.

Minut on kasvatettu uusavuttomaksi. Hyvä jos teini-iässä osasin mikrossa lämmittää ruoan. Pesukoneen olin ehkä nähnyt pari kertaa ihan sattumalta, astianpesukoneeseen en ikinä koskenut. Köksän tunneilla en koulussa osannut mitään (en edes kaikkien ruokailuvälineiden nimiä!), mutta opettaja nokitti tämän tyhmyydeksi ja saamattomuudeksi.

Innostusta olisi ollut esim. ruoanlaittoon, mutta tukea tai kannustusta siihen ei saanut. Joskus teininä leivoin salaa pullaa, jos olin yksin kotona ja piti tarkkaan siivota jäljet, ettei kukaan huomaa mitään ja pullat piti tietysti lopuksi piilottaa myös. Siskoni teki tätä samaa ja joskus leivottiin yhdessä. Kunnon oikeaa ruokaa en tietysti osannut tehdä, kun ei sitä edes äiti kotona tehnyt vaan söimme pelkkää valmis- tai noutoruokaa.

Niin, olihan siinä järkytys, kun omaan kotiin muutin! Muistan, kuinka mies (muutimme heti saman katon alle) pisti minut istumaan vessaan lukemaan pesukoneen käyttöohjetta, että osaisin sitä käyttää :) Miehen kanssa olemme asuneet yksissä jo viisi kuusi vuotta ja edelleen kotityöt tuottavat hankaluuksia. En ole ikinä osannut niitä tehdä ja niiden tekeminen on hankalaa ja vaivalloista. Ruokaa olen opettelemalla opetellut tekemään, mutta edelleen saattaa mennä pari kolme päivää ilman lämmintä ruokaa siksi, etten jaksa joka päivä ruokaa tehdä. Toki ison satsin tekeminen kerralla helpottaa vähän muttei toki aina.

Ja nyt minulla on oma lapsi tässä sekamelskassa, 1,5-vuotias poika. Vannon yhä ja vakuutan, etten tee lapseni kanssa samaa virhettä, jonka omat vanhempani tekivät minun kanssani. Poika on aina osallistunut kanssani siivoukseen ja tykkää hulluna imuroinnista ja pyykkäyksestä, muutaman kerran on saanut jo astianpesukonettakin tyhjentää. Haluan myös, että lapsi katsoo, kuinka siivoan, pyyhin pölyjä, pesen vessanpönttöä tai teen ruokaa. Itse en ikinä nähny, että äiti olisi siivonnut (vaikka toki hän siivosi, koska kotikotona oli aina siistiä), enkä siksi tiennyt, miten asiat tehtiin.

Joten ei, uusavuttomien lapsista ei välttämättä tule uusia avuttomuuksia. Ehkä juuri päinvastoin, jos avuton äiti osaa vähän ajatella.

uusavuton äiti kirjoitti:

Minut on kasvatettu uusavuttomaksi. Hyvä jos teini-iässä osasin mikrossa lämmittää ruoan. Pesukoneen olin ehkä nähnyt pari kertaa ihan sattumalta, astianpesukoneeseen en ikinä koskenut. Köksän tunneilla en koulussa osannut mitään (en edes kaikkien ruokailuvälineiden nimiä!), mutta opettaja nokitti tämän tyhmyydeksi ja saamattomuudeksi.

Innostusta olisi ollut esim. ruoanlaittoon, mutta tukea tai kannustusta siihen ei saanut. Joskus teininä leivoin salaa pullaa, jos olin yksin kotona ja piti tarkkaan siivota jäljet, ettei kukaan huomaa mitään ja pullat piti tietysti lopuksi piilottaa myös. Siskoni teki tätä samaa ja joskus leivottiin yhdessä. Kunnon oikeaa ruokaa en tietysti osannut tehdä, kun ei sitä edes äiti kotona tehnyt vaan söimme pelkkää valmis- tai noutoruokaa.

Niin, olihan siinä järkytys, kun omaan kotiin muutin! Muistan, kuinka mies (muutimme heti saman katon alle) pisti minut istumaan vessaan lukemaan pesukoneen käyttöohjetta, että osaisin sitä käyttää :) Miehen kanssa olemme asuneet yksissä jo viisi kuusi vuotta ja edelleen kotityöt tuottavat hankaluuksia. En ole ikinä osannut niitä tehdä ja niiden tekeminen on hankalaa ja vaivalloista. Ruokaa olen opettelemalla opetellut tekemään, mutta edelleen saattaa mennä pari kolme päivää ilman lämmintä ruokaa siksi, etten jaksa joka päivä ruokaa tehdä. Toki ison satsin tekeminen kerralla helpottaa vähän muttei toki aina.

Ja nyt minulla on oma lapsi tässä sekamelskassa, 1,5-vuotias poika. Vannon yhä ja vakuutan, etten tee lapseni kanssa samaa virhettä, jonka omat vanhempani tekivät minun kanssani. Poika on aina osallistunut kanssani siivoukseen ja tykkää hulluna imuroinnista ja pyykkäyksestä, muutaman kerran on saanut jo astianpesukonettakin tyhjentää. Haluan myös, että lapsi katsoo, kuinka siivoan, pyyhin pölyjä, pesen vessanpönttöä tai teen ruokaa. Itse en ikinä nähny, että äiti olisi siivonnut (vaikka toki hän siivosi, koska kotikotona oli aina siistiä), enkä siksi tiennyt, miten asiat tehtiin.

Joten ei, uusavuttomien lapsista ei välttämättä tule uusia avuttomuuksia. Ehkä juuri päinvastoin, jos avuton äiti osaa vähän ajatella.

Lue lisää

Ja silloin niitä kannattaa tehdä yhdessä. Minun pojalleni paras palkkio lelujen keräyksestä on kuns aa itse imuroidakin! ja pyykin pesu, ripustaminen ja lajittelu. Se on mieluisaa. Ja samalla oppii. Pullataikinan tarpeet osaavat ulkoa, kun kauppalistaan varten niitä mietitään. Samoin monien ruokien. Ja samalla oppii monia asioita, ihan siis kognitiivisia taitoja. Jo hyvin pienelle lapselle voi antaa rätin käteen, kun pyyhkii pölyjä, matematiikan alkeita oppii pöytää kattaessa jne. Ja samalla lapselle on niitä "virikkeitä". Älkää tunteko huonoa omaatuntoa, jos lapset "joutuvat" osallistumaan kotitöihin. Meillä on jo pienestä asti lapset vieneet mm. likaiset vaatteet pyykkikoriin, ja puhtaat kaappeihin. Järjestelen niitä sitten itse puolisalaa perässä, mutta tärkeitä ovat lapsille osallistumisen kokemukset.

Eikä varmasti kukaan siitä meilläkään kärsi. Jokaisella on vastuunsa (omat huoneet). Toisen auttamisesta ja hyvästä yhteistyöstä palkitaan (kehut kivet). Toisten mielestä voi olla "työleiri", mutta samat tuomitsijat ihmettelevät, miten itse saavat tehdä kaikki kotityöt. Se vaan on nuorena aloitettava, että homma toimii vanhempanakin. Isommilla lapsilla on sääntönä, että huone siivotaan kerran viikossa. Periaatteessa myös pienimmillä, mutta heitä hiukan muistutellaan. Ja jo neljävuotiaamme osaa itse tarttua toimeen, kun siltä itse tuntuu. Ei siis pakkoa ole, vaan aina on varoaikaa. Ja lapsikin oppii suunnittelemaan toimiaan. Ja samalla myöskin sotkiessään muistaa, että on parempi siivota kokoajan hiukan kuin suuri urakka kerran viikossa.

Yhdessä kotityötkin on mukavampia. Tosin aikaa ne vievät enemmän, mutta tuo investointi kannattaa.

ihanko totta 11 vuotias ei itse voitele leipää??! Ja kehtaakin vielä vierailla kaikenlisäksi marista ihan arkipäiväisistä asioista. Kai kuitenkin koulussa edes joutuu itse tekemään.

ihanko totta 11 vuotias ei itse voitele leipää??! Ja kehtaakin vielä vierailla kaikenlisäksi marista ihan arkipäiväisistä asioista. Kai kuitenkin koulussa edes joutuu itse tekemään.

Kymmenen pistettä sinulle siitä kun laitoit tytön itse tekemään! :D Tuollaiselle kermaperseiselle muksulle pitääkin näyttää tosiasiat ja paikat ja se, että itte saa nyt tehdä jos jotain haluaa. Voin vain kuvitella millaisessa lirissä tuokin tyttö on myöhemmässä elämänvaiheessa kun itse pitää alkaa hoitamaan omia asioitaan, mm. asunnon etsimistä, Kelassa käyntiä, oman asuntonsa siistinä pitämistä yms. Kyllä siinä vaiheessa tullaan alas maahan turvalleen sieltä äidin rakentamista pilvilinnoista.

nii jättäis mökin portaille poraamaan ja ite kaahais kaupunkiin.

Kaikki lapset pienenä jäljittelevät vanhempiaan ja aivan vauvaiästä rakastavat 'tehdä kotitöitä'. - Sitä on vaan jatkettava leikin varjolla lasten kasvaessa ja annettava heidän tehdä pienimuotoisesti kodin arkisiivouksia (ei mitään suuria suursiivouksia pakolla). Ja viikkorahan lisäbonukset voi kytkeä kodin askareista. - Useimmat lapset rakastavat ainakin kokata ja leipoa, tehdä pirtelöitä ja kiinnostuvat näin keittiön muistakin hommista (kaikki pakkopulla on tietenkin tylsää). - Ja ainakin meillä pojan ja tytön siisteyskriteerit ei käynyt yksiin vanhempiensa kanssa, mutta ei väliä, ovi vain kiinni ja kaikki oltiin tyytyväisiä. - Nyt omissa kodeissaan lapseni tekevät kotitöitä ja nuoret parit jakavat kotihommat tasavertaisesti. Ja parasta on nähdä heidän molempien hoitavan lapsiaan - niin äidin kuin isäkin.

Siis minä.

Toistamatta useiden maalaistalon lapsien työntekoa, voin vain todeta, että itse en osannutkaan sitten toteuttaa edes välttävästi näiden taitojen merkitystä omiin lapsiini.

Olivathan lapseni mummolassa, missä oppivat lypsämään, paistamaan piirakoita, onkimaan ym. hauskaa mitä heidän mumminsa ja pappansa tekivät, siis minun vanhempani.

Eivät he kuitenkaan tarvinneet herätä lehmiä metsästä hakemaan, lantaa pellolle levittämään, haraamaan ja kyntämään, koska ajat muuttuu "eskoseni"!

Mummin ja papan aika jätti, joten vierailut maalla harvenivat. Oltiin vieraita.

Mutta mitä minä luopio huomasin tehneeni? Kun lapseni muutti ensiasuntoonsa, hän ihmetteli, kun jääkaappi ei kylmene? (Mummilassa ei ollut edes sellaista, oli vain maakellari).

Tässä vain pari esimerkkiä. 1) Näytä lapsellesi, mistä jääkaapin kylmyyttä säädellään, ja joitakin malleja pitää sulattaa sillointällöin.

2) Jos pyykkikoneen poistoletku "lojottaakin" pitkin lattiaa, niin ei se vesi pysy koneessa. Se myös "lojottaa" (älkää kysykö, mitähän se tuokin sana merkitsee, koska keksin sen itsekkin äsken ja en oikein tiedä parempaa kuvausta) vedet ulos.

Lisään vielä kolmannen.

Lapseni muutettua omaan kotiin, sain hienon kirjeen Suomen Punaiselta Ristiltä, joka oli myös tekstitetty Finlands Röda Kross (meniköhän oikein, kun en itse hallitse tuota ruotsia vielläkään, vaikka lapseni ovat maisterin paperit saaneet Åbo Akademiasta).

Kirje oli avustuspyyntö köyhille. Aloin jo hieman heltyä, kunnes alarivillä alkoi lukea "tiskirätti" ym. kodin pikkutavaraa, joita arkipäisin tarvitaan.

Onneksi saan hoidella näitä "tiskirätti" avunpyytäjän lapsia ja yritän muistella, miltä tuntui olla nuorena työssä ja mitä auttaminen on.

Lapsukaiset ovat nyt 3-v ja 5-v, mutta molemmat ovat innokkaita tiskaamaan. Miksi siis kieltää tuota hupia heiltä? Se vain pitää järjestää sopivaan paikkaan. Ulkoterassin pesukin onnistuu vaikka jokapäivä. Ruuanlaitossa he toki saavat olla mukana ja joskus "leikisti" TODELLA heidän tekemiään ruokia löytyy pesuvadista, kun ovat päässeet kaksistaan kokkailemaan ja Kati Napan tavoin uskoneet, että ottakaa vain, mitä kaapista löytyy!!!!!!

Miellyttävää huomata, kuinka 5-vuotias on innoissaan, kun hän saa pestä ikkunoita (heidän käden jälkiään), ovia, tyhjentää pesukonetta ainakin minun avulla, kun en tiedä kaikkien tavaroiden sijoitusta. Pyykin silitys apuna hän haluaa olla aina mukana, siis "vetää" lakanoita ja viikata pienempiä vaatteita.

Ihana on hänen tomera toteamus,"kun pitää aina olla näitä kotitöitä tekemässä"!! Mutta auta-armias, jos häneltä kieltelee, tai pyytää tuon 3-v apua!!!!

Antakaa lasten tehdä "kotitöitä", silloin, kun he haluavat. Silloinkin, kun ikä jo sallii määrättyjä asioita ja se ei suinkaan ole18-vuotta. Silloin se on jo liian myöhäistä, ainakin tuon kodin opetuksen suhteen.

Meillä myös 3-v tyttö rakastaa kaikkea kotitöihin liittyvää. Siivouspäivänä tytöllä on oma ämpäri ja moppi, joilla 'luutuaa' lattioita ja muutenki osallistuu kodin siivoukseen.
Ja kun on siivottu, on niin ylpeä itsestään ja siitä että on tosi hyvin pessyt lattiat!
Lapsethan rakastaa tuollaisia lekin varjolla tehtyjä juttuja joita ei ole pakotetu tekeen ja isompanaki kiinnostaa kun saa itse valita.
Toki esim. lelujen keräys on meillä sellainen 'työ' minkä kolme vuotias tekee vaikkei kiinnostakaan, pienellä avustuksella siivitettynä.
Tuollainen yhteinen puuhastelu on mielestäni sitä 'laatuaikaa' parhaimmillaan, ei aina tarvi mitään ihmeellistä ja kallista!

Voit yllättyä. Meillä tehdään ostoslistatkin yhdessä. Ihan periaatteesta. Että sitten aikuisena lapset tietävät, mitä kaikkea tarpeellista kotona tarvitaan.

Jos omat vanhempasi eivät ehdi asioissa opastaa, niin ehkä isovanhemmat? Ihan sama kuka, mutta kannattaa opetella asioita ennen kuin on pakko. Voi säästyä monelta sormen suuhun laittamiselta. Ja itse olen oppinut varsinkin isoäidiltäni paljon. Asuimme ns. kolmen sukupolven talossa, ja mummoni (vielä dementoituneenakin kun katsoin hänen peräänsä ikäisenäsi) opetti minulla paljon asioita. Ja pysyi samalla ns. hallinnassa.

Miten ihmeessä he oppivat, jos kukaan ei opeta? Tätä en ymmärrä.

Jos minä tekisin kotona yksin kaikki kotityöt, siihen kuluisi kaikki vapaa-aikani. Ehkä se sopisi lapsilleni, mutta minulle ei sovi. Kun kaikki tekevät, kenenkään ei tarvitse esittää marttyyriä.

Aika erikoinen tyyli sellainen nalkutus vanhemmalta.

Elämisen taitoja,jos ei niitä anneta tehdä. Kyllä alle 10 vuotiaalle lapselle voi antaa tehtäviä esimerkiksi, kaupassa käyntiä,siivoamista,tiskaamista ja maalla tai mökillä puun pilkkomista,saunavesien kantamista ja kasvimaan kitkemistä. Kun lapsi saa tehdä ruumiillista työtä,jää vähemmän energiaa pahantekoon ja lapsi saa monipuolista hyötyliikuntaa ja ennen kaikkea oppii hyödyllisiä taitoja. Palkkaa ei lapselle tarvitse antaa,työ palkitsee lapsen. Ja näin lapsesta ei kehity uusavutonta pullamössö nörttiä.

paha korjata. Kun on vahinko jo tapahtunut, niin turha siinä koettaa sitten pyristellä teinejä järjestykseen. Lapset on lapsia ja tottelevat perheen järjestystä niin kauan kuin kotona asuvat ja ovat alaikäisiä. Jos antaa pikkusormen....se vie koko käden....

Kerroin tuossa aikaisemmin lapsistani, jotka eivät tahdo tehdä kotitöitä. He osaavat tehdä paljonkin asioita (onneksi edes niin), mutta he eivät tahdo. En tiedä, miten kääntää kelkkaa, koska jo esikoisen ollessa 3v, hän siirtyi sujuvasti katselemaan taka-alalle, jos erehdyin ehdottamaan "kerätään nämä lelut yhdessä"-leikkiä.

Uskaltautuisin vierittämään osan vastuusta lasten isälle, joka aikoinaan delegoi kaikki kotityöt minulle olemalla aamusta iltaan joko töissä tai viihteellä. Talossa ei ollut ketään lisäkseni tekemässä yhtään mitään.

Pitäisikö minun tehdä kuten purkkatohtori dr.Phil kehottaa, viedä varastoon kaikki, paitsi sänky petivaatteineen? Sieltä sitten voisi kotitöillä ostaa tavaroitaan takaisin ja takapakin iskiessä tavarat vietäisiin takaisin varastoon?
Joku viisas jossakin totesi, että vanhempien, jotka uhkailevat lapsia tavaroiden pois ottamisella, on syytä hankkia iso komero ja toteuttaa uhkaus.

Lastensuojelulaki on erittäin hyvä asia, mutta tuntuu oudolta, kun alle kymmenen vuotias lapsi sanoo, että "Minulla on oikeus...", "Lain mukaan sinä et voi..."
Aikuiset ovat pulassa lasten ja koko yhteiskuntamme tulevien aikuisten kanssa. Sen olen oppinut, että laiska ja tyhmä ovat aivan eri asia.

näppäkätevä yh-äiti kirjoitti:

Kerroin tuossa aikaisemmin lapsistani, jotka eivät tahdo tehdä kotitöitä. He osaavat tehdä paljonkin asioita (onneksi edes niin), mutta he eivät tahdo. En tiedä, miten kääntää kelkkaa, koska jo esikoisen ollessa 3v, hän siirtyi sujuvasti katselemaan taka-alalle, jos erehdyin ehdottamaan "kerätään nämä lelut yhdessä"-leikkiä.

Uskaltautuisin vierittämään osan vastuusta lasten isälle, joka aikoinaan delegoi kaikki kotityöt minulle olemalla aamusta iltaan joko töissä tai viihteellä. Talossa ei ollut ketään lisäkseni tekemässä yhtään mitään.

Pitäisikö minun tehdä kuten purkkatohtori dr.Phil kehottaa, viedä varastoon kaikki, paitsi sänky petivaatteineen? Sieltä sitten voisi kotitöillä ostaa tavaroitaan takaisin ja takapakin iskiessä tavarat vietäisiin takaisin varastoon?
Joku viisas jossakin totesi, että vanhempien, jotka uhkailevat lapsia tavaroiden pois ottamisella, on syytä hankkia iso komero ja toteuttaa uhkaus.

Lastensuojelulaki on erittäin hyvä asia, mutta tuntuu oudolta, kun alle kymmenen vuotias lapsi sanoo, että "Minulla on oikeus...", "Lain mukaan sinä et voi..."
Aikuiset ovat pulassa lasten ja koko yhteiskuntamme tulevien aikuisten kanssa. Sen olen oppinut, että laiska ja tyhmä ovat aivan eri asia.

Lue lisää

Eli, kun tehdään yhdessä jotain, ethdään kuitenkin selkeä työnjako - meillä myös kolmevuotias on synnynnäinen työnjohtaja, ja saa isoveljet tekemään oman osuutensa. Minua ei saa, mutta yrittää kyllä joka kerta. Eli meillä sovitaan, että siivoa sinä ensin autot, minä kerään sillä välin kirjat tms. Eli lapsella on selkeä oma homma, mutta siltikin urakassa on joku apuna. Esikoisellamme siivoushommat olivat erityisen hankalia saada sujumaan (adhd), jolloin huone jaettiin ruutuihin, ja hän sen yhden ruudun sai kerrallaan hienosti hoidettua, kokonaisuus sen verran pienempi. Nykyään ei tarvita muuta kuin sanallista ohjausta, kun hän on pian kymmenen.

Meillä ei ole perussiivous mitään leikkiä. Se tehdään kerran viikossa ainakin kunnolla, mutta lapsia valmistellaan jo edellisenä päivänä, ja asetetaan aikaraja, jonka puitteissa saavat itse homman hoitaa. Keskimmäinen hoitaa yleensä jo jonkin tunnin kuluttua, esikoinen jättää viime tinkaan, mutta tietää, että se on hoidettava. Ja pienin tosiaan tarvitsee vielä välillä ohjausta.

Joskus meillä on lapset itse valinneet, mitä laitetaan varastoon, ymmärtävät kyllä, että siivous on helpompaa, jos levitettävää tavaraa on vähemmän. Eli siivouksen yhteydessä saavat laittaa osan varastolaatikkoon, ja osan tarvitsemanasa hyllyihin. Saavat myös ne takaisin, jos haluavat. Tai sitten vaihtaa osan. Ihan miten vaan, mutta kauppaa niillä ei käydä.

kolmen pojan äiti kirjoitti:

Eli, kun tehdään yhdessä jotain, ethdään kuitenkin selkeä työnjako - meillä myös kolmevuotias on synnynnäinen työnjohtaja, ja saa isoveljet tekemään oman osuutensa. Minua ei saa, mutta yrittää kyllä joka kerta. Eli meillä sovitaan, että siivoa sinä ensin autot, minä kerään sillä välin kirjat tms. Eli lapsella on selkeä oma homma, mutta siltikin urakassa on joku apuna. Esikoisellamme siivoushommat olivat erityisen hankalia saada sujumaan (adhd), jolloin huone jaettiin ruutuihin, ja hän sen yhden ruudun sai kerrallaan hienosti hoidettua, kokonaisuus sen verran pienempi. Nykyään ei tarvita muuta kuin sanallista ohjausta, kun hän on pian kymmenen.

Meillä ei ole perussiivous mitään leikkiä. Se tehdään kerran viikossa ainakin kunnolla, mutta lapsia valmistellaan jo edellisenä päivänä, ja asetetaan aikaraja, jonka puitteissa saavat itse homman hoitaa. Keskimmäinen hoitaa yleensä jo jonkin tunnin kuluttua, esikoinen jättää viime tinkaan, mutta tietää, että se on hoidettava. Ja pienin tosiaan tarvitsee vielä välillä ohjausta.

Joskus meillä on lapset itse valinneet, mitä laitetaan varastoon, ymmärtävät kyllä, että siivous on helpompaa, jos levitettävää tavaraa on vähemmän. Eli siivouksen yhteydessä saavat laittaa osan varastolaatikkoon, ja osan tarvitsemanasa hyllyihin. Saavat myös ne takaisin, jos haluavat. Tai sitten vaihtaa osan. Ihan miten vaan, mutta kauppaa niillä ei käydä.

Lue lisää

onnistuisiko kahden lapsen kanssa, kun leluja on runsaasti, mutta eivät ehdi olla kaikki levällään. Itseltäni menisi järjestämiseen 20-60min., mutta periaatteesta en kerää leluja kuin viimeisessä hädässä.

Yksi ongelma on lelujen varastointi. Lasten huoneessa on kyllä riittävästi tilaa, mutta ne ovat siellä saatavissa. Kylmävarastointi ei tunnu hyvältä ratkaisulta, kun olen hieman yliherkkä tavaroiden mahdolliselle homehtumiselle. Olen usein törmännyt kyläpaikoissa ja joskus myös kotona lahjaksi tulleisiin leluihin, jotka suoraan sanoen haisevat pahasti homeelle. En oikein uskalla ottaa riskiä.

Eli teet vanhemmillesi kuuluvat työt. =D He voivat sitten laiskotella. Vanhemmat laittaa lapset asialle kun eivät itse viitsi.

----- kirjoitti:

Eli teet vanhemmillesi kuuluvat työt. =D He voivat sitten laiskotella. Vanhemmat laittaa lapset asialle kun eivät itse viitsi.

En tee niitä vanhemmilleni kuuluvia töitä jatkuvalla syötöllä. peseväthän hekin meillä pyykkiä ja laittavat ruokaa ja silleen. olisiko se muka oikein, että vain makoilisin kotona tekemättä mitään, ja kun äitini tulee väsyneenä töistä, hän siivoaisi ja laittaisi ruokaa ja lähtisi vielä kauppaan. äitini menee kuitenkin kuuden aikaan töihin. isällä on kyllä vuorotyö, että hän tekee myös välistä kotitöitä.

enkä minä myöskään raada. tänäänkin vain laitoin tiskikoneen päälle ja siivoilin omaa huonettani, huomenna selvin tiskit ja laitan ruokaa. enhän minä nyt joka päivä mitään suursiivousta tee. autan vain vanhempiani. hekin voivat sitten levätä raskaan työpäivän jälkeen kun ei tarvitse kaikkea tehdä.

veljeni tosin voisivat osallistua myös kotitöihin. en muista milloin viimeksi edes toinen heistä olisi tyhjentänyt tiskikoneen..

----- kirjoitti:

Eli teet vanhemmillesi kuuluvat työt. =D He voivat sitten laiskotella. Vanhemmat laittaa lapset asialle kun eivät itse viitsi.

jo tuon ikäisen kuuluukin tehdä, jos muu perhe käy töissä ja itsellä ei ole kesätöitä.

Tässä keskustelussa mieltäni lämmittivät erityisesti parikymppisen "uusavuttoman" äidin kirjoitus ja suloisen 14 vuotiaan tytön ajatukset.
On ihailtavaa äitiyttä ja vastuunkantoa, että itse yrittää tehdä asiat vähän paremmin, vaikka se tuntuisikin hiukan vaikealta.

14 vuotiaan kirjoituksesta puolestaan tuli hyvin ilmi se tosiasia, josta monet nuoret ovat samaa mieltä. Lapset ja nuoret haluavat osallistua, jos se on pienestä pitäen tehty mielekkääksi ja mukavaksi. Mikäs sen kivempaa yhdessäoloa lapsen kanssa kuin leipominen tai pyykkien ripustaminen.

Meillä lapset oikein kilpailevat siitä kuka pääsee mammam kanssa pyykille. Pyykkituvassa on mukavaa yhdessä viikkailla ja jutella lapselle tärkeitä asioita.

Lasten täytyy saada elää ja leikkiä sopivassa suhteessa, mutta myös elämän perustaitojen opettelu kuuluu lapsen tehtäviin. Niin luonnossakin eläinemot lapsiaan opettavat, ja pennuthan tekevät ja oppivat leikin kautta :) Vastuu tulee ikävaiheen mukaan, kuten vapaudetkin. Mitä enemmän vastuuta - sitä enemmän vapautta ja omaa päätösvaltaa asioihin. lapset voi aivan hyvin ottaa mukaan arjen päätöksen tekoon, kuten kauppalistan miettimiseen, siivousten jakoon ja vaikkapa yhteisen kesäloman pohdintaan.

Älkää kasvattako uusavuttomia lapsia, teette heille suuren karhunpalveluksen. Tietysti on niitä fiksuja nuoria, jotka kyllä oppivat itsekkin tekemään asioita - mutta suurella osalla nuoria ei ole sellaisia valmiuksia luonnostaan. Tämä näkyy yhteiskunnassamme, valitettavasti.