kaikki, jotka käyneet rajan tuolla puolen!

Uskonnot ja uskomukset alla on rajatieto ja mitä kuoleman jälkeen palsta

Minut todettiin aikanaan kuolleeksi sairaalassa.Sitten heräsin.Papereihin sitä ei voitu tietenkään merkitä, sanottiin vain ettei tällaista voin tapahtua ja tätä ei kerrota koskaan missään koska lääkärit ja hoitajat eivät halua leimautua hulluiksi.Se ongelma on, että pelkäävät minua yhä vieläkin koska käyn joka ainoa viikko sairaalassa hoidattamassa fyysisiä vammojani, joita jäi, esimerkiksi elimistöni limakalvot ovat kuivuneet ja sepä vasta aiheuttaakin pirunmoisia ongelmia jne.ja joudun käymään koko loppuikäni sairaalassa, mutta se siitä.
Kun kuolin, loppui minulta ensin verenkierto kaikista lihaksista, sitten meni kuulo, näkö ja lopulta aivot pimenivät.Olin ilman ruumista, siis kaikesta täysin tietoinen minäni pelkässä pimeydessä muutaman sekunnin ja pelkäsin iäksi jääväni sinne, ilman ruumista ja elintoimintoja, en nähnyt mitään enkä kuullut eikä mitään ruumiin elintoimintoja tietenkään ollut.Huusin mieleessäni että "Auta Jumala!", jonka jälkeen heti koitti valo.Päädyin suoraan Jumalan syliin, kirkkaus tuli hänestä.Jumala oli valtavan suuri, samalla kirkas ja näkymätön ja ihmisen mallinen ja sellainen, joka voi ottaa minkä ihmismuodon tahansa (miehen).Kaikille taivaassa olijoille oli ilmoitettu, että olen tulossa taivaaseen ja he kaikki olivat tulleet minua vastaan Jumalan eteen.Joka ikinen huusi ja riemuitsi ja iloitsi niinkuin me iloitsisimme jos joku edesmennyt nyt yhtäkkiä palaisikin takaisin.En suinkaan tuntenut kaikkia ja olin hyvin onnellinen, että minulla oli niin rakastava vastaanotto.Istuin Jumalan sylissä kuin pieni lapsi, joka täysin luottaa isäänsä, Jumala piti itseään täysin minun isänäni, niinkuin maallinen isänikin piti minua täällä ja minua hieman hävetti, että en ollut ikinä sitä maan päällä tajunnut, että Hän tosiaan on Isämme ihan isä-merkityksessäkin.Ajatukset täytti suunnaton onnellisuus ja minulla oli se "taivasruumis", joka on ilmava, keveä, ihana ja näkymätön maan päällä.
Taivaaseen oli tullut uusia tulijoita, heidät jaettiin ryhmiin, jostakin kumman syystä samassa ryhmässä olivat aina ne, joilla oli korkeintaan kaksi vuotta ikäeroa,naiset ja miehet samoissa ryhmissä.Ryhmät saivat oppaan, joka esitteli heille asuinsijat ja taivaan upeita ihmeitä, ryhmät olivat kuin innostuneita turistiryhmiä mutta ihastuneita huudahduksia ja ihmetyksiä täynnä.
Koska taivaassa ei ole aikaa, ehdin nähdä ja kuulla asioita vaikka olin maan päältä pois vain vähän aikaa.Kun taivasta oli kierrelty taivaan ajattomuuden mukaan ties kuinka monta päivää/kuukautta/vuotta??? saivat uudet tulokkaat hohtavan valkoiset huputtomat puvut ja kaikki uudet tulokkaat kulkivat yhdessä siellä juhlakulkueessa heitä odottaviin juhliin.
Taivaassa näytti olevan ikuinen kesä mutta kuitenkin näin kauempana lumihuippuisiakin vuoria, joten en tiedä onko siellä vuodenaikoja.
Jeesus poikkesi täysin kaikista ennakkokäsityksistäni, koska ensinnäkin hän oli täysin ruskettunut!!! Hänellä oli vanhaan juutalaiseen tapaan öljytyt hiukset, ruskeat, laineilla ja olkapäille ulottuvat, jokaikinen hiuskin oli ojennuksessa.Jeesus oli 168cm pitkä ja häpeän kun kerron, että yllätyin kovasti siitä miten ruma Jeesus oli, poikkeaa täysin maamme Jeesus-tauluista.Hoikka oli ja sirorakenteinen.Maan päällä häntä pilkattiin rumuudestaan, harmi kyllä, sai kestää ilkeää pilkantekoa ulkonäöstään.
Jeesus oli erittäin kiireinen kaiken aikaa, kävi jatkuvasti mm.hakemassa henkilökohtaisesti ihmisiä taivaaseen. Jumala oli leppoisemmassa asemassa mutta onhan ikäkin tietysti eri.
Taivaassa jos alkaa vähänkin tuntea surua, pyyhkäistään se heti pois sillä valtavalla onnentunteella, joten siellä ei ole surua eikä murhetta.
Rakkaamme siellä tietävät missä ovat mutta eivät ymmärrä kuolleensa, koska ei elävä voi pitää itseään kuolleena.He tietävät siirtyneensä paikasta toiseen ja heille kerrotaan kun joku meistä täällä olleista tulee sinne.
Isäni tunsi 60-luvulla kuolleen rovastin ja kun hän itse meni taivaaseen 2000-luvulla ihmetteli hän minulle, että kas kun eivät olleet VÄHÄÄN AIKAAN nähneet!(40 vuotta väliä).Luulen, että taivaan sekuntiin mahtuu tuhat vuotta maan päällä mutta siellä ei aikaa tunnu kuitenkaan olevan, merkitys ei ole sama kuin täällä.
Ihmiset siellä ovat kaiken aikaa hyvin onnellisia, he muistavat meidät kyllä mutta eivät samalla lailla ikävöi kun ajattelevat, että kohta mekin tulemme sinne, heidän käsityksessään parin päivän-viikon kuluttua.
Taivaassa oli vaikka mitä, monivärisiä väriä vaihtavia hedelmiä, kristallinkirkas vesi, erikoisia marjoja jne. Taivaassa saa myös lahjoja, lahja antaa jonkin kyvyn.Sain erään sellaisen ja sen antaman kyvyn ansiosta minusta tuli tunnettu koko Suomessa mutta voisinko sanoa missään, että "ai niin, ei tämä ansio minulta tule vaan Jumalalta"? En halua leimautua kuitenkaan pöpiksi.En tiedä saavatko taivaaseen jäävät näitä lahoja mutta sinäkin voit pyytää ja rukoilla jotakin kykyä itsellesi, toimii se niinkin, mutta vain, jos pyydät sen vilpittömästi toisen hyväksi, et itsesi.
Tulin takaisin kun pyysin.

Olin auto-onnettomuudessa. Liukkaalla tiellä menetin autoni hallinnan, vauhtia oli 115 km/tunti. Ikkunoissa vilisi metsä. Muuta en voinut tehdä kuin pitää kiinni ratista ja painaa pää niskatukeen.
Seuraava havaintoni, olin kirkkaudessa käsittämätöntä valoa oli kaikkialla, missään ei ollut aurinkoa. Valo oli kuin kristallin kimallusta, valo ohjasi minut valaistuun sanoin kuvaamattoman kirkkaaseen putkeen. Olin uupunut, tunsin etten jaksa enää kulkea, jokin pakotti minua kävelemiään. Valossa kuljin pitkän matkan tulin jostain kaukaa, olin menossa jonnekin, en tiennyt minne, eteenpäin täytyi mennä. Lopulta tulin toiseen maailmaan jossa oli hämärää, katsoin taakseni sinne jäi putki pienenä pisteenä josta tulin. Olin saanut tajuntani takaisin.

Käyttäkää paklaa

Vanha ketju on nostettu ylös arkistoista. Noin kaksi vuotta sitten tapasin venäläismiehen. Kun annoin hänelle kristillistä luettavaa niin hän kertoi kokemuksensa. Mies totesi että ennen hän piti pilkkanaan uskovaisia ja kaikkea puhetta yliluonnollisesta ja sielun elämästä kehon ja kuoleman rajan toisella puolella kunnes hän sai itse kokea.

Mies oli ollut rajussa kolarissa, lentänyt romuttuneesta autosta ulos. Hän oli herännyt istumassa teillä jolla seisoi valohohtoinen hahmo. Hahmon toisella puolella oli kuin tunneli pimeään ja kauheaan, mutta toisella puolella oli tie valoon ja ihanaan kesäiseen rauhan ja levon maahan. Olento oli sanonut hänelle, että jos nyt lähdet, niin päädyt pimeälle puolelle.
Mies ei ollut vieläkään sillai uskossa, mutta hänen ateisminsa oli romuttunut ja hän suhtautui hyvin kunnioittavasti ja vakavasti uskovaisiin ja iankaikkisuusasioihin.

Tässä kolme parasra rajakokemusta, jonka olen löytänyt;

http://www.near-death.com/storm.html

http://www.near-death.com/mccormack.html

http://www.near-death.com/ritchie.html

Jouluna 27. 12 1990. Menin mieheni kanssa synnyttämään. Istukka repesi, verensokeri putosi nollaan. Minut vietiin kiireellä leikkaussaliin,mennessä kysyvät hätäkastetta. Sanoin Ei kastella ei hätäillä. Kun laittoivat nukutusainetta näin Jeesuksen tulevan saliin ja antavan toimintaohjeet. Lapsi vietiin keskolan teholle. Kun heräsin, lääkäri tuli onnittelemaan,että teillä on poika. Kertovat Jeesuksen viisaista ohjeista ja olivat virkanneet kisan poja päähä. Kysyvät lapsen nimeä.sanoin Joosua, sängyn laidassa luki"katso aitoa israelilaista,jossa ei ole vilppiä" tulimme kuolemasta elämään.verensokeri oli 0.
Raili