Alkuperäiskansoista.

Australian sisämaassa. Eikös se ole jonkunlainen aboriginaalien pyhä uhrauspaikka, Uhuru tai jotain. Voisko joku veivat siitä linkin näytille?

capt.cöpenick* kirjoitti:

Australian sisämaassa. Eikös se ole jonkunlainen aboriginaalien pyhä uhrauspaikka, Uhuru tai jotain. Voisko joku veivat siitä linkin näytille?

Olen jostain löytänyt tämmöisen kauniin ,intiaanien runon/laulun?

"Valo puhkeaa pimeydestä,
sateenkaari syntyy sateesta,
kyyneleet tekevät tietä
ilon ja onnen tulla.
Kulje sateenkaaren siltaa.
Kulje laulun polkua
ja ympärilläsi on vain kauneutta.
Kaikki tummat usvat katoavat
sateenkaaren tuolle puolen."

capt.cöpenick* kirjoitti:

Australian sisämaassa. Eikös se ole jonkunlainen aboriginaalien pyhä uhrauspaikka, Uhuru tai jotain. Voisko joku veivat siitä linkin näytille?

Ayersin kallio on aboriginaalien pyhä paikka.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Australian aboriginaalit uhkaavat estää Ayers Rockille kiipeämisen/1135228276300

capt.cöpenick* kirjoitti:

Australian sisämaassa. Eikös se ole jonkunlainen aboriginaalien pyhä uhrauspaikka, Uhuru tai jotain. Voisko joku veivat siitä linkin näytille?

Tarkoitat varmasti Ayers Rockia eli Ulurua.
Se on aboriginaalien pyhä paikka, vaikka turistit
siellä mielellään kiipeilevät - kuten olen itsekin tehnyt.
Monoliitin kupeessa olevassa luolamaisessa syvennyksessä on aboriginaalien tekemiä kalliomaalauksia.

Värit, punainen maa ja sininen taivas, ovat huikaisevat
Australian keskustassa, puhumattakaan kirkkaasta yötaivaasta, kun Etelän ristiin voi melkein koskettaa
ja sateenkaaretkin hehkuvat tuplana.

isoäiti* kirjoitti:

Tarkoitat varmasti Ayers Rockia eli Ulurua.
Se on aboriginaalien pyhä paikka, vaikka turistit
siellä mielellään kiipeilevät - kuten olen itsekin tehnyt.
Monoliitin kupeessa olevassa luolamaisessa syvennyksessä on aboriginaalien tekemiä kalliomaalauksia.

Värit, punainen maa ja sininen taivas, ovat huikaisevat
Australian keskustassa, puhumattakaan kirkkaasta yötaivaasta, kun Etelän ristiin voi melkein koskettaa
ja sateenkaaretkin hehkuvat tuplana.

Lue lisää

Siitä tuli vuosia sitten tv-dokkari. Oletpa onnekas, kun olet saanut käydä Auers Rock'illa.

isoäiti* kirjoitti:

Tarkoitat varmasti Ayers Rockia eli Ulurua.
Se on aboriginaalien pyhä paikka, vaikka turistit
siellä mielellään kiipeilevät - kuten olen itsekin tehnyt.
Monoliitin kupeessa olevassa luolamaisessa syvennyksessä on aboriginaalien tekemiä kalliomaalauksia.

Värit, punainen maa ja sininen taivas, ovat huikaisevat
Australian keskustassa, puhumattakaan kirkkaasta yötaivaasta, kun Etelän ristiin voi melkein koskettaa
ja sateenkaaretkin hehkuvat tuplana.

Lue lisää

Wikipediani mukaan Afrikan korkein kohta, Kilimanjaron ylin huippu.

on minun kirjoitti:

Wikipediani mukaan Afrikan korkein kohta, Kilimanjaron ylin huippu.

anteeksi, olet ihan oikeassa!

Voi hyvänen aika, nyt vasta hoksasin, keiden sivuille googletusmatkallani pökäsin. Näiden lapsuustraumojeni synnyttäjien palstoille. Älköön nyt kukaan luulko, että tähän armottomaan joukkoon kuulun! (Armottomalla tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että minusta on hirveän armotonta ja julmaa sanoa, että vain vanh.lestadiolaisilla on ainoa oikea usko.)

alitajuntaisesti rakastanut maata,multaa ja erikoisesti puita, kunnioittanut on myös sopiva sana. Pihlaja on minulle pyhä puu,edelleen,metsästä siirsimme pihaamme silloinkin,kun meillä oli vielä "omaa" maata.Nyt ajatellen,tuntuukin väärältä sanoa omaa,mutta sanoisinko ihan leikkisästi; maa antautui mielellään käyttööni.
Kun koko ikäni,mahdollisuuksien mukaan, kotiviljelystä harrastin,siis sellaista pienviljelyä,niin maani kanssa keskustelinkin,lauloin sille,siunasin sen siemenet laitettuani.Ehkäpä siksi kaikki,mitä multaan laitan,kasvaa hyvin.
Aina olen muistanut kiittää maata anneistaan,viime kesänä ,vielä kun oli vuokrattu pieni palsta kaupungilta,niin ensimmäistä sipuliakin suutelin ja kiitin kasvusta.
Nyt korvaavat enää runsaat kukkamäärät viljelyn tässä kerrostaloasuntoni alakerran tilkulla,en sitä edes mikskään terassiksi ossaa sannoo,pieni pala maata vain.

No,voi herraisä taas näitä höperryksiäin,mutta totta ainakin on;maata pitää rakastaa.
Taidan nyt sotkea primitiivisyyttä,shamanismiakin luontoon suhtautumiseen.Mutta kyllä monenkin alkuperäiskansan elämäntapoihin kuuluu juuri luonnon monipuolinen käyttö.
Vielähän mekin marjastamme ja sienestämme,se sitä keräilykäyttöä.
Herranen aika,kun tuli yhtäkkiä mieleeni...muistan kun lapset pienestä pitäen metsään vietiin ja aina opetin metsän kunnioittamisen;metsässä ei remuta ja kiroilla,riidellä,kunnioitetaan sitä.
Senkin muistan,kun jollain lapsista oli huono päivä,niin metsässä hän rauhoittui.

susmorsian kirjoitti:

alitajuntaisesti rakastanut maata,multaa ja erikoisesti puita, kunnioittanut on myös sopiva sana. Pihlaja on minulle pyhä puu,edelleen,metsästä siirsimme pihaamme silloinkin,kun meillä oli vielä "omaa" maata.Nyt ajatellen,tuntuukin väärältä sanoa omaa,mutta sanoisinko ihan leikkisästi; maa antautui mielellään käyttööni.
Kun koko ikäni,mahdollisuuksien mukaan, kotiviljelystä harrastin,siis sellaista pienviljelyä,niin maani kanssa keskustelinkin,lauloin sille,siunasin sen siemenet laitettuani.Ehkäpä siksi kaikki,mitä multaan laitan,kasvaa hyvin.
Aina olen muistanut kiittää maata anneistaan,viime kesänä ,vielä kun oli vuokrattu pieni palsta kaupungilta,niin ensimmäistä sipuliakin suutelin ja kiitin kasvusta.
Nyt korvaavat enää runsaat kukkamäärät viljelyn tässä kerrostaloasuntoni alakerran tilkulla,en sitä edes mikskään terassiksi ossaa sannoo,pieni pala maata vain.

No,voi herraisä taas näitä höperryksiäin,mutta totta ainakin on;maata pitää rakastaa.
Taidan nyt sotkea primitiivisyyttä,shamanismiakin luontoon suhtautumiseen.Mutta kyllä monenkin alkuperäiskansan elämäntapoihin kuuluu juuri luonnon monipuolinen käyttö.
Vielähän mekin marjastamme ja sienestämme,se sitä keräilykäyttöä.
Herranen aika,kun tuli yhtäkkiä mieleeni...muistan kun lapset pienestä pitäen metsään vietiin ja aina opetin metsän kunnioittamisen;metsässä ei remuta ja kiroilla,riidellä,kunnioitetaan sitä.
Senkin muistan,kun jollain lapsista oli huono päivä,niin metsässä hän rauhoittui.

Lue lisää

jotka ovat kokeneet yhteyden luontoon,tunteneet järviveden ja meren tuoksun--- puiden--- ruohon jopa mullan.Kivetkin tuoksuvat, kukkasista puhumattakaan!

Ja luonnon kauneuden edessä hiljenee, yksin liikkuessaan varsinkin. Metsähän on meille suomalaisille pyhäkkö,sitä ei voi olla kokematta liikkuessaan avoimin aistein.

Kuinka monet kerrat kiivettyäni Sipoon korvessa kallioille,henkäisin onnesta maisemaan avautuessa yli metsien ja peltojen kirkolle asti. Olen myös ottanut käteeni multaa, ja tajunnut sen merkityksen--- alkukesän illassa hellinnyt silmilläni kauran orasta ja siunanut sen.
Uskon,että on olemassa yhteys luontoon,luonto puhuu meille,jos emme ole "urbanisoituja" ja vieraantuneet luonnonläheisyydestä.

Vielä eläimet,joita rakastan ja lähestyn mielelläni.ymmärrän niiden viestintää,ja ne tuntevat minut,pienemmätkin. Pienet muurahaisparat, jotka eksyvät meidän huoneistoihimme pesän ollessa jossain perustuksen alla lämpimässä hiekkamaassa!

Hakeutuvat vesipisteisiin ja etsivät ruokaa. Emoihminen minussa säälii niitä.Varmaan on muurahaiset asuneet siellä ennen talojen rakentamistakin.

Tuulesta pidän myöskin,nuorena voimakkaana nautin, kun sain kääntyä tuuleen päin antaen sen pyyhkiä hiukset kasvoiltani,uida päin aaltoja,sukeltaa pahimpien läpi.
Ohjata venettä päin aaltoja ja tyrskyjä on myös upea kokemus,kun vene on yhtä itsen kanssa ja koko olemus tuntee meren liikkeet! Ollessani meren saaressa viimeksi,
koin saman tunteen vieläkin. Olisin halunut yksin kulkea tutustumassa saaren luontoon,vaan oli niin palon seurusteltavaa suvun kanssa.

Puut ja kaikki luonto puhuu meille,jos osaamme kuunnella,--kaikki elämä!

Sanovat, että kuuluisa intiaanipäällikön puhe olisi valkonaamojen kirjoittama. Silti hyvä puhe.

susmorsian kirjoitti:

alitajuntaisesti rakastanut maata,multaa ja erikoisesti puita, kunnioittanut on myös sopiva sana. Pihlaja on minulle pyhä puu,edelleen,metsästä siirsimme pihaamme silloinkin,kun meillä oli vielä "omaa" maata.Nyt ajatellen,tuntuukin väärältä sanoa omaa,mutta sanoisinko ihan leikkisästi; maa antautui mielellään käyttööni.
Kun koko ikäni,mahdollisuuksien mukaan, kotiviljelystä harrastin,siis sellaista pienviljelyä,niin maani kanssa keskustelinkin,lauloin sille,siunasin sen siemenet laitettuani.Ehkäpä siksi kaikki,mitä multaan laitan,kasvaa hyvin.
Aina olen muistanut kiittää maata anneistaan,viime kesänä ,vielä kun oli vuokrattu pieni palsta kaupungilta,niin ensimmäistä sipuliakin suutelin ja kiitin kasvusta.
Nyt korvaavat enää runsaat kukkamäärät viljelyn tässä kerrostaloasuntoni alakerran tilkulla,en sitä edes mikskään terassiksi ossaa sannoo,pieni pala maata vain.

No,voi herraisä taas näitä höperryksiäin,mutta totta ainakin on;maata pitää rakastaa.
Taidan nyt sotkea primitiivisyyttä,shamanismiakin luontoon suhtautumiseen.Mutta kyllä monenkin alkuperäiskansan elämäntapoihin kuuluu juuri luonnon monipuolinen käyttö.
Vielähän mekin marjastamme ja sienestämme,se sitä keräilykäyttöä.
Herranen aika,kun tuli yhtäkkiä mieleeni...muistan kun lapset pienestä pitäen metsään vietiin ja aina opetin metsän kunnioittamisen;metsässä ei remuta ja kiroilla,riidellä,kunnioitetaan sitä.
Senkin muistan,kun jollain lapsista oli huono päivä,niin metsässä hän rauhoittui.

Lue lisää

Minäki olen luonto ihmisii, lääkärini kysyi kuljetko paljo metsässä, siihen oli helppo vastata että etupäässä metsässä.
Metsällä on rauhottava ja rentouttava vaikutus.
En koskaan mee metsään kiireellä tai sillon kun on kiire, menen aina hiljakseen kävellen, kuulostellen ja katsellen, usein jopa istehan kiven tai kannon päälle.
Muuten olen kiireinen ja jopa nopea liikkeinen ihminen, mutta marjassakaan en koskaan pidä kiirettä.
"Älä riko luonnon rauhaa"
Minusta on kiva kuunnella puiden huminaa ja metsän eläinten ääntelyy.
On myöski tavattoman rentouttavaa, istua jokitörmällä, vaikka aamuteetä juoden ja katsella veden virtaamista, joskus siihen tulee sorsa emo poikueineen, joille olen varannut aamutakin taskuus, pullan murusii.
Multaa olen tonkinut koko elämäni ajan, ennen enemmäs määrin, nykyisin vähemmäs kun porukka on pienentynyt, voi miten ihana onkaan puhtaan mullan tuoksu. Mullasta olen ison osan ruokaani saanut ja toivottavasti saan tulevaisuudessaki.
Luojaani olen kiitelly, että hän on järkänny näin ihanan suomen maan meille asua, viljellä ja varjella.
Sen varjelun kanssa on vähän niin ja näin, jos ajatellaan kokonaisuutta, mutta itse olen myöski pyrkinyt varjelemaan, siinä määrin kun se yhdeltä ihmiseltä onnistuu.
Joten syväkunnioitus luonnolle ja myöski ihmisille joille luonto on tärkeä ja jotka kunnioittaa luontoa.
Kohta on taas sadon korjuu aika, se alkaa minulla marjastuksella, harakka tuo viestii millo mustikat ovat kypsiä, mustikka kakka pihakivellän
Jään odottelee viestii.
Nauttikaa suomen kesäisestä luonnosta ja pitäkää huolta itsestänne.

Unta ja näläkää

Alkuperäiskansat
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa numero 169 määritellään alkuperäiskansoiksi kansat, joille on ominaista, että ne

a) polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyaikaisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa,
b) ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa, laitoksensa.

Mistähän tällaisia löytää, Amazonin aarniometsistä, etelä-merien pikkusaarilta??

Yksi meistä kirjoitti:

Alkuperäiskansat
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa numero 169 määritellään alkuperäiskansoiksi kansat, joille on ominaista, että ne

a) polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyaikaisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa,
b) ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa, laitoksensa.

Mistähän tällaisia löytää, Amazonin aarniometsistä, etelä-merien pikkusaarilta??

Lue lisää

etsimään. Kyllä meissä suomalaisissa löytyy eristäytyneestä asemastamme johtuen vielä ugrilaista alkuperää. Osassa on naapurimaiden perimää,mutta valtaosalla on säilynyt tuo suomalaisugrisuus.

Suuren Suomen sukuisten kansojen jälkeläisiä olemme geeneiltämme,ovat tiedemiehet todenneet. Mikäpä on olla suomalainen.

pitkälle* kirjoitti:

etsimään. Kyllä meissä suomalaisissa löytyy eristäytyneestä asemastamme johtuen vielä ugrilaista alkuperää. Osassa on naapurimaiden perimää,mutta valtaosalla on säilynyt tuo suomalaisugrisuus.

Suuren Suomen sukuisten kansojen jälkeläisiä olemme geeneiltämme,ovat tiedemiehet todenneet. Mikäpä on olla suomalainen.

Lue lisää

Siperiassa Ob-joen tietämillä asustavat hajallaan hantit, suomensukuinen alkuperäiskansa pienenä vähemmistönä. He ovat viime vuosikymmeniin asti harjoittaneet perinteisiä elinkeinojaan, metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa. Alueen öljy- ja maakaasutuotanto ovat pilanneet heiltä elinkeinon, saastuttaneet maita ja ajaneet heitä kaupunkeihin. Köyhyys, työttömyys, alkoholi, nuorison vieraantuminen juuriltaan ovat tyypillisiä ongelmia heillekin.

Ramoona* kirjoitti:

Siperiassa Ob-joen tietämillä asustavat hajallaan hantit, suomensukuinen alkuperäiskansa pienenä vähemmistönä. He ovat viime vuosikymmeniin asti harjoittaneet perinteisiä elinkeinojaan, metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa. Alueen öljy- ja maakaasutuotanto ovat pilanneet heiltä elinkeinon, saastuttaneet maita ja ajaneet heitä kaupunkeihin. Köyhyys, työttömyys, alkoholi, nuorison vieraantuminen juuriltaan ovat tyypillisiä ongelmia heillekin.

Lue lisää

Valtaväestön jalkoihin jääneenä,ei ole ihmekään. Muinaisaikojen hajaannusta,voimakkaimpien tullessa ratsuineen ja aseineen. Mutta ihanaa sittenkin tiedostaa alkujuuremme.!