uskovani Jumalaan. Usko on vahvistunut ajan myötä. Kirkkoihin ja raamattuihin en usko, ne ovat ihmisen keksintöä, eikä mielestäni Jumalaan uskomiseen niitä tarvita. Jumalahan on kaikkialla ja hänen kanssaan voi keskustella ilman pappeja ja kiihkoilijoita. No ei siinä mitään, kyllä minä joskus kirkossakin olen käynyt, onhan se ihan mukavaa, esim. nuorille tarkoitetut iltajumalanpalvelukset.
Jumala rakastaa myös minua vaikka en kirkkoon kuulukaan. Ja kuuntelee minua ja minä kuuntelen Jumalaa. En tiedä onko Jumalani kristinuskon Jumala vai jokin muu, mutta uskon että hän on hyvä ja kaikkialla. Mitä mieltä muut ovat? Miksi voisin itseäni kutsua?
Onko ketään jolla olisi samanlaisia aatoksia?
Olen huomannut...
lollaboo.
7
306
Vastaukset 7
- hyväjuttu
Voima, jota kutsut Jumalaksi (kuten kristityt) on maailmankaikkeuden ylläpitäjä. Eri uskonnoissa/ajatusmaailmoissa sille on eri nimiä.
Uskon itsekin alkuvoimaan, mutta itse en käytä siitä nimeä Jumala, itse asiassa yritän olla nimeämättä sitä.
Voithan kutsua itseäsi vaikka pelkästään uskovaiseksi. Et kuitenkaan usko kristittyjen juttuihin siinä muodossa, jossa ne löytyvät heidän oppikirjoistaan (pahuuden kirjoista).
Kuitenkin tuo on sitä uskoa, jota minä todella kunnioitan ja noudattelen itsekin, yksi voima, joka huolehtii huomaamatta kaikesta (eri nimiä eri paikoissa) ilman mitään oppikirjoja ja järjestäytyneitä yhteisöjä, pelkästään oma usko. Olet löytänyt uskon todellisen merkityksen, jota nuo oppeja lukevat kristityt sun muut eivät ehkä koskaan tule löytämään. =) - rakastaa
kaikkia luotujaan. Jumala on kaikkialla.
Kirkko ei pelasta ketään. Eikä kukaan toinen ihminen voi pelastaa toista.
Raamattu on Jumalan Sanaa. Sitä lukemalla voi oppia tuntemaan Jumalaa. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sovitti syntimme Golgatan ristillä. Jokainen joka turvaa häneen ja kunnioittaa häntä etsimällä hänen tahtoaan pelastuu... no siitä helvetistä.
Kaikille jotka ottavat hänet vastaan hän antaa Pyhän Henkensä ja voiman tulla Jumalan lapsiksi.
ehkä olet herätyksen tilassa, ehkä Jumala kutsuu sinua???- arjuuna
On aivan oikeassa suunnassa,sillä hän ei ole peroonallistut, tuota ajatonta kaiken alkua, sillä heti kun se ajallistetaan ajatuksen avulla persoonaksi, niin ei ole enään jumala vaan ihmisen kaltainen uskomus.
Kun emme ajallista sitä ajatuksillamme,vaan elämme tuossa hijaisuudessa, niin saatamme yllättäen todeta, että ajatuksemme alkavat kumpuamaan tuolta tyhjyydestä,eikä menneisyydestän,niikuin ennen.
Kaikki vanha päättyy, ja alkaa uusi elämä, jossa ei enään ole kärsimystä,tuskaa, eikä ahdistusta
'Jumala on' on mielestäni askeetisuudessaan tehokas ilmaisu.
Kaikki elämä perustuu kehitykseen(henkinen) ja on vailla minkäänlaisia ehtoja tai painostuksia. Näitähän tarjoillaan jatkuvasti, jollet ole sitä'tätä joudut jonnekin, siis jatkuvaa uhkailua.
Elämä on 'taistelutanner' ja jokainen tuottaa tuloksen. Näitä tuloksia ei pidä arvioida, koska harvoin tiedämme yksilön elämän todellisen tarkoituksen.Eräs ystäväni sanoo aina, että uskonnot tappelevat keskenään, (henkilökohtaiset, terveellä tavalla nöyrät) uskot eivät tappele tai tuota väkivaltaa.
Itsekin koen, että olen oman uskoni löytänyt - noin 15 vuoden etsimisen tuloksena. Tajusin muuan muassa vihdoin, etteivät Jumala, jumalat tai jotkin ihmistä "korkeammat" voimat vaadi minulta mitään sovitusoppeihin tai Jeesuksen vereen uskomista. Puhumattakaan mistään helvettien ikuisista kidituslaitoksista.
Uskoni tapahtuu tässä hetkessä,- ei jossain muinaisuudessa, joskus 2000 vuotta sitten.
Raamatut ja muut pyhät kirjat ovat kyllä lukemisen arvoisia, muttei
niiden moraalineuvoja kannata ottaa sokeasti vastaan eikä niiden tarinat ole välttämättä historiallisia tapahtumia.- Kutjale
Nuorena olin vapaissa suunnissa ratkaisun tehnyt uskovainen. Sitten 2-kymppisenä menetin uskoni. Ajattelin uskonnon olevan vain lääkettä kuolemanpelkoon. Yli kolmikymppisenä taas aloin uskoa. Sitten vähitellen menetin uskoni kristinuskon Jumalaan. Pohdin kovasti yksikseni, millainen Jumala on. Kaikesta huolimatta huomasin kaipaavani juuri raamatun Jumalaa ja sitten vähitellen hänet taas löysin. Hän oli kuitenkin se sama jota olin yksinäisyydessäni puhutellut.
Oma tarina. - jonkinlainen panenteisti
Minä pidän itseäni jonkin sortin panenteistinä
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/muodot.html
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 791531
Kai mua vähän
Masentaa tämä kaikki. Tämä koko meidän välinen juttu on niin vaikea… Voitaisiinko molemmat lopettaa tilanteen ruokkimine1391203Onko karhukanta jo liian iso? Lenkkeilijä kohtasi kontion juoksulenkillä
Rantasalmella lenkkeilijä kohtasi karhun. Kylällä karhun näkeminen on ollut tosi harvinaista. Onko karhukanta jo liian i121880Vanhat konkarit ulos Elämäni biisistä - Yle selittelee
Elämäni biisi starttaa taas tänä syksynä. Mukana on ripaus uutta, mutta poissa on iso osa vanhaa... Poissa ovat Markku23781Oot upea nainen, älä vähättele ittees
Ja tietojeni mukaan 2 muuta on susta kiinnostuneit mun lisäks. 👀41728S-ryhmän Israel-boikotti liiketalouden opintojen tapausesimerkkinä
Tätä S-ryhmän Israel-boikottitapausta käsitellään jo kauppakorkeakoulujen ja johtamiskorkeakoulujen esimerkeissä. Se ant29719Mitä tehdä kun rakastan yhtä ja olen rakastunut toiseen
Kamala tilanne. Voinko pitää molemmat? 😁67637Mitä vit,,tua!
Mikä hiivatin kommunistien teltta oli kirsikan nurkalla, olivat vähällä jäädä telttoinensa auton alle kun olivat sen kul29616Hyvä Kukkola! toitte tänne taas jotain uutta
Niin sitä pitää! Kehittää oikeasti tarjontaa. Nyt on maut kohdillaan! Käykäähän herkuttelemassa wingseillä ja siipiweikk69600KP-Sesongilla ongelmia?
Tarvitsen luotettavaa katonpuhdistajaa ja kuulin, että KP-Sesonki Oy tekee hommat edullisesti ja asiakkaan tarpeet huomi14584