Olen 25-vuotias ja olen pienen elämäni varrella kärsinyt yhdestä jos toisesta unihäiriöstä. Teininä vaivasi unettomuus, parikymppisenä alkoi tukehtumisen tunne nukahtamisen ja unen välimaastossa, olen myös huutanut unissani ja nukkunut silmät auki, olen myös kokenut paniikkiunia missä näen hahmoja jotka häviävät pikkuhiljaa kun räpsäyttelen silmiäni(valveunia?).Näitä vaivoja ei ole onneksi ollut nyt pariin vuoteen mutta niiden tilalle on tullut kauheat kauhu-unet jotka ovat suorastaan apokalyptisia. Unissa on usein kauheita sairauksia jotka tuhoavat ihmisväestöä ja taudit ovat kamalia ja epätodellisia, yleensä näen mätäneviä ruumiita ja pahimpia ovat ruumiit jotka näen mutta jotka katoavat kun käännyn katsomaan uudelleen unessani ja yleensä ne ilmestyvät mitä epämiellyttävissä tilanteissa uudestaan. Toinen kauhu-uneni ovat isot koneet jotka repivät ja tappavat ihmsiä. Unien äänet ovat pelottavan todentuntuisia ja saattavat jopa herättää minut. Yleensä saan unissani sätky-kohtauksia ja koen erittäin suurta ahdistusta, herään yleensä niin että silmät rävähtävät auki ja selkä tuntuu kylmältä hetken. En enää nukahda uudelleen näiden unien jälkeen ja niiden takia nukunkin vain 3-5 tuntisia öitä. Pahin uni oli tänään...ehdin nukkua 5 ja puoli tuntia.Tällä kertaa unessa yhdistyivät niin taudit,ruumiit,kannibalismia että ne perhanan isot koneetkin jotka tappoivat ihmisiä. Ensimmäistä kertaa unet yhdistyivät.
Unien takia koen nukkumisen hyvin ahdistavana ja vaikka yritänkin rauhoittaa itseäni lukemalla jotain mukavaa ja rauhallista kirjallisuutta sekä keskittymällä iloisiin asioihin niin silti kauhu-unet jaksavat vainota minua
Kauhu-unet vainoavat
8
1123
Vastaukset
- Eemeli-52
Oletkos kokeillut käydä lekurissa, siellä ne voisivat antaa jotain troppeja tai hyviä neuvoja?
- myös esirukoustukea
unimaailman rauhoittumiseksi? Eihän sinulla ole mitään menetettävää.
http://www.rukouspalvelu.fi/index.php?page=rukous- unien pelkääjä
ensinnäkin opettele kirjottamaan suomea ja toiseksi, en usko jumalaan tai jumaliin joten mieluummin nukun ikuista unta kuin rukoilen
- Painajainen pään sisällä
unien pelkääjä kirjoitti:
ensinnäkin opettele kirjottamaan suomea ja toiseksi, en usko jumalaan tai jumaliin joten mieluummin nukun ikuista unta kuin rukoilen
Voi, toivottavasti olet vielä "linjoilla", kun tuosta kirjoituksestasi on jo pari viikkoa aikaa... Täällä on toinen, joka on jo pikkuhiljaa alkanut pelätä nukkumista (niin, nytkin ollaan jo kohta aamun puolella) Yhdessä vaiheessa lapsena minulla oli hirveitä univaikeuksia, jo aamulla herätessäni aloin pelätä, että kohta on taas yö. En saanut millään nukutuksi. Asia meni sitten itsestään ohi ajan kanssa, mutta teini-iässä uniongelmat alkoivat taas. Onneksi opiskellessani meitä oli soluasunnossa kaksi unetonta, päivät vedettiin läpi tunnin yöunilla. Päähän siinä meinasi kilahtaa.
Sitten päästään itse aiheeseen, nykyhetkeen. Minunkin uneni täyttyvät kauhulla. Mies saa minua töniä hereille tämän tästä kun huudan unissani suoraa huutoa apua, tai heilun ja riuhdon kuin hullu. Mistä sitten näen unta, juuri myös kaiken maailman sairauksista ja omituisuuksista, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi, että jaloissani on hampaat, vastaantulevilla ihmisillä ei ole päätä, minuun alkaa yhtäkkiä tulla suuria, märkiviä avohaavoja joka puolelle jne.
Toinen, jota sinä et maininnut, mutta minulla on, on että otan uniini herkästi vaikutteita kirjoista ja elokuvista, ja tietysti kaiken negatiivisen. Tämä on kovin sääli, koska olen suuri kirjojen ystävä, varsinkin hirtoriallisen kirjallisuuden. Jos luen sotakirjaa, minua saa seuraavana yönä onkia sängyn alta huutamasta. En kävele unissani, mutta jos nukun reunan puolella, niin riuhdon itseni sängystä. Siksi nukunkin yleensä seinän puolella, niin mies ehtii väliin. Esimerkkinä, kun luin kirjan täällä pohjantähden alla, näin siitä painajaisia ainakin viikon. Yhä uudelleen ja uudelleen seisoin rivissä ja minua osoitettiin aseella ja ammuttiin, hukuin suohon tai istuin vankileirillä jne. Tällainenhan on periaatteessa ihan tavallista, että kirjat sun muut tulevat joskus uniin, mutta minulla se menee liiallisuuksiin.
Yleistä unissani on se, että juoksen jotain karkuun. Se toistuu jatkuvasti. Olen isossa talossa ihmisjoukon kanssa ja pakenemme jotain, loputtomia ovia ja portaita, loputonta piiloon menemistä. Tai juoksen metsässä jotain karkuun. Tai olen pimeässä huoneessa jotain piilossa, ja ovi yhtäkkiä aukeaakin. Näitä unia miehenikin pelkää, kun hän itse herää siihen, kun hengitän kuin jonkin kohtauksen saaneena. Toinen, mikä toistuu usein, on se että lähden yhtäkkiä leijumaan suoraan ylöspäin, kun oikein keskityn. Ensin näytän sitä jollekkin, että katsopas mitä minä osaan, mutta sitten lähdenkin yhtäkkiä täyttä vauhtia lentämään, enkä pysty enää hallitsemaan sitä. Tuo on kaikista unista ollut todentuntuisin, voisin vaikka vannoa herättyäni, että pystyn tekemään sen oikeasti.
Näitä olisi kerrottavaksi vaikka kuinka, ja osa noista kuulostaa jo melkein koomisilta, mutta minulle tämä alkaa olla helvettiä.
Olisin todella iloinen, jos vielä sattuisit tätä ketjua käydä vilkaisemassa ja näkisit tämän. En ole koskaan tiennyt olevan toista, jota omat unet riivaavat. - Freddie Kruger
Painajainen pään sisällä kirjoitti:
Voi, toivottavasti olet vielä "linjoilla", kun tuosta kirjoituksestasi on jo pari viikkoa aikaa... Täällä on toinen, joka on jo pikkuhiljaa alkanut pelätä nukkumista (niin, nytkin ollaan jo kohta aamun puolella) Yhdessä vaiheessa lapsena minulla oli hirveitä univaikeuksia, jo aamulla herätessäni aloin pelätä, että kohta on taas yö. En saanut millään nukutuksi. Asia meni sitten itsestään ohi ajan kanssa, mutta teini-iässä uniongelmat alkoivat taas. Onneksi opiskellessani meitä oli soluasunnossa kaksi unetonta, päivät vedettiin läpi tunnin yöunilla. Päähän siinä meinasi kilahtaa.
Sitten päästään itse aiheeseen, nykyhetkeen. Minunkin uneni täyttyvät kauhulla. Mies saa minua töniä hereille tämän tästä kun huudan unissani suoraa huutoa apua, tai heilun ja riuhdon kuin hullu. Mistä sitten näen unta, juuri myös kaiken maailman sairauksista ja omituisuuksista, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi, että jaloissani on hampaat, vastaantulevilla ihmisillä ei ole päätä, minuun alkaa yhtäkkiä tulla suuria, märkiviä avohaavoja joka puolelle jne.
Toinen, jota sinä et maininnut, mutta minulla on, on että otan uniini herkästi vaikutteita kirjoista ja elokuvista, ja tietysti kaiken negatiivisen. Tämä on kovin sääli, koska olen suuri kirjojen ystävä, varsinkin hirtoriallisen kirjallisuuden. Jos luen sotakirjaa, minua saa seuraavana yönä onkia sängyn alta huutamasta. En kävele unissani, mutta jos nukun reunan puolella, niin riuhdon itseni sängystä. Siksi nukunkin yleensä seinän puolella, niin mies ehtii väliin. Esimerkkinä, kun luin kirjan täällä pohjantähden alla, näin siitä painajaisia ainakin viikon. Yhä uudelleen ja uudelleen seisoin rivissä ja minua osoitettiin aseella ja ammuttiin, hukuin suohon tai istuin vankileirillä jne. Tällainenhan on periaatteessa ihan tavallista, että kirjat sun muut tulevat joskus uniin, mutta minulla se menee liiallisuuksiin.
Yleistä unissani on se, että juoksen jotain karkuun. Se toistuu jatkuvasti. Olen isossa talossa ihmisjoukon kanssa ja pakenemme jotain, loputtomia ovia ja portaita, loputonta piiloon menemistä. Tai juoksen metsässä jotain karkuun. Tai olen pimeässä huoneessa jotain piilossa, ja ovi yhtäkkiä aukeaakin. Näitä unia miehenikin pelkää, kun hän itse herää siihen, kun hengitän kuin jonkin kohtauksen saaneena. Toinen, mikä toistuu usein, on se että lähden yhtäkkiä leijumaan suoraan ylöspäin, kun oikein keskityn. Ensin näytän sitä jollekkin, että katsopas mitä minä osaan, mutta sitten lähdenkin yhtäkkiä täyttä vauhtia lentämään, enkä pysty enää hallitsemaan sitä. Tuo on kaikista unista ollut todentuntuisin, voisin vaikka vannoa herättyäni, että pystyn tekemään sen oikeasti.
Näitä olisi kerrottavaksi vaikka kuinka, ja osa noista kuulostaa jo melkein koomisilta, mutta minulle tämä alkaa olla helvettiä.
Olisin todella iloinen, jos vielä sattuisit tätä ketjua käydä vilkaisemassa ja näkisit tämän. En ole koskaan tiennyt olevan toista, jota omat unet riivaavat.Painajainen Elm streetillä...
- hahheh
Freddie Kruger kirjoitti:
Painajainen Elm streetillä...
suolaa haavoihin, eh?
- Nukkupiisami
Painajainen pään sisällä kirjoitti:
Voi, toivottavasti olet vielä "linjoilla", kun tuosta kirjoituksestasi on jo pari viikkoa aikaa... Täällä on toinen, joka on jo pikkuhiljaa alkanut pelätä nukkumista (niin, nytkin ollaan jo kohta aamun puolella) Yhdessä vaiheessa lapsena minulla oli hirveitä univaikeuksia, jo aamulla herätessäni aloin pelätä, että kohta on taas yö. En saanut millään nukutuksi. Asia meni sitten itsestään ohi ajan kanssa, mutta teini-iässä uniongelmat alkoivat taas. Onneksi opiskellessani meitä oli soluasunnossa kaksi unetonta, päivät vedettiin läpi tunnin yöunilla. Päähän siinä meinasi kilahtaa.
Sitten päästään itse aiheeseen, nykyhetkeen. Minunkin uneni täyttyvät kauhulla. Mies saa minua töniä hereille tämän tästä kun huudan unissani suoraa huutoa apua, tai heilun ja riuhdon kuin hullu. Mistä sitten näen unta, juuri myös kaiken maailman sairauksista ja omituisuuksista, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi, että jaloissani on hampaat, vastaantulevilla ihmisillä ei ole päätä, minuun alkaa yhtäkkiä tulla suuria, märkiviä avohaavoja joka puolelle jne.
Toinen, jota sinä et maininnut, mutta minulla on, on että otan uniini herkästi vaikutteita kirjoista ja elokuvista, ja tietysti kaiken negatiivisen. Tämä on kovin sääli, koska olen suuri kirjojen ystävä, varsinkin hirtoriallisen kirjallisuuden. Jos luen sotakirjaa, minua saa seuraavana yönä onkia sängyn alta huutamasta. En kävele unissani, mutta jos nukun reunan puolella, niin riuhdon itseni sängystä. Siksi nukunkin yleensä seinän puolella, niin mies ehtii väliin. Esimerkkinä, kun luin kirjan täällä pohjantähden alla, näin siitä painajaisia ainakin viikon. Yhä uudelleen ja uudelleen seisoin rivissä ja minua osoitettiin aseella ja ammuttiin, hukuin suohon tai istuin vankileirillä jne. Tällainenhan on periaatteessa ihan tavallista, että kirjat sun muut tulevat joskus uniin, mutta minulla se menee liiallisuuksiin.
Yleistä unissani on se, että juoksen jotain karkuun. Se toistuu jatkuvasti. Olen isossa talossa ihmisjoukon kanssa ja pakenemme jotain, loputtomia ovia ja portaita, loputonta piiloon menemistä. Tai juoksen metsässä jotain karkuun. Tai olen pimeässä huoneessa jotain piilossa, ja ovi yhtäkkiä aukeaakin. Näitä unia miehenikin pelkää, kun hän itse herää siihen, kun hengitän kuin jonkin kohtauksen saaneena. Toinen, mikä toistuu usein, on se että lähden yhtäkkiä leijumaan suoraan ylöspäin, kun oikein keskityn. Ensin näytän sitä jollekkin, että katsopas mitä minä osaan, mutta sitten lähdenkin yhtäkkiä täyttä vauhtia lentämään, enkä pysty enää hallitsemaan sitä. Tuo on kaikista unista ollut todentuntuisin, voisin vaikka vannoa herättyäni, että pystyn tekemään sen oikeasti.
Näitä olisi kerrottavaksi vaikka kuinka, ja osa noista kuulostaa jo melkein koomisilta, mutta minulle tämä alkaa olla helvettiä.
Olisin todella iloinen, jos vielä sattuisit tätä ketjua käydä vilkaisemassa ja näkisit tämän. En ole koskaan tiennyt olevan toista, jota omat unet riivaavat.Tämä menee ehkä hieman aiheen vierestä mutta haluan vain kertoa omasta nukkumisestani. Jospa siitä olisi edes jotain apua huonosti nukkuville.
Itse nukun melkein aina hyvin, eikä painajaisia juurikaan ole. Niitä saattaa olla eriasteisia pari kappaletta vuodessa. Tiedän kuitenkin tunteen kun herää jostakin pahemman asteen painajaisesta. Se pelon tunne mikä säilyy vielä suhteellisen pitkään heräämisen jälkeenkin, on jotain todella epämiellyttävää ja pitää otteessaan. Ennen näin hieman enemmän painajaisia mutta nykyään en juuri lainkaan. Ehkä siihen on auttanut se että syön mielialalääkettä joka auttaa masennukseen, ahdistukseen ja pakko-oireiseen häiriöön. Pelkäsin näet, että jos en tee jotain tiettyä asiaa ennen nukkumaanmenoa, saattaisin nähdä painajaisia ja tämä varmasti aiheutti ainakin osan niistä. Lääke on saanut ainakin oman oloni iltaisin rauhallisemmaksi ja suhtaudun tulevaan yöhön suhteellisen välinpitämättömästi. Lähes aina nukunkin hyvin.
Mietin vain, että olisiko jokin rauhoittava unilääke ratkaisu ongelmiin ja ainahan kannattaa käydä lääkärissä keskustelemassa asiasta. Hyvin nukuttu yö on jokaisen oikeus.
- leijailija
Tuo että lähdet leijumaan suoraan ylöspäin on minulle tuttu uni.
Ei tosin taida olla yleistä kun sinä oot eka ihminen ketä tiiän sitä kokeeneen minun lisäksi.. itse irtaudun maasta unessa useaan otteeseen mutta pieni keskittyminen ja vastaan laittaminen saa tuotua minut maaahan mutta ei tosin ihan heinää tekemällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1897836
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes954095- 682672
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se751702Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3941629- 641508
Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l201486Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä171141Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni791070Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <3841068