Kauhu-unet vainoavat

ensinnäkin opettele kirjottamaan suomea ja toiseksi, en usko jumalaan tai jumaliin joten mieluummin nukun ikuista unta kuin rukoilen

unien pelkääjä kirjoitti:

ensinnäkin opettele kirjottamaan suomea ja toiseksi, en usko jumalaan tai jumaliin joten mieluummin nukun ikuista unta kuin rukoilen

Voi, toivottavasti olet vielä "linjoilla", kun tuosta kirjoituksestasi on jo pari viikkoa aikaa... Täällä on toinen, joka on jo pikkuhiljaa alkanut pelätä nukkumista (niin, nytkin ollaan jo kohta aamun puolella) Yhdessä vaiheessa lapsena minulla oli hirveitä univaikeuksia, jo aamulla herätessäni aloin pelätä, että kohta on taas yö. En saanut millään nukutuksi. Asia meni sitten itsestään ohi ajan kanssa, mutta teini-iässä uniongelmat alkoivat taas. Onneksi opiskellessani meitä oli soluasunnossa kaksi unetonta, päivät vedettiin läpi tunnin yöunilla. Päähän siinä meinasi kilahtaa.

Sitten päästään itse aiheeseen, nykyhetkeen. Minunkin uneni täyttyvät kauhulla. Mies saa minua töniä hereille tämän tästä kun huudan unissani suoraa huutoa apua, tai heilun ja riuhdon kuin hullu. Mistä sitten näen unta, juuri myös kaiken maailman sairauksista ja omituisuuksista, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi, että jaloissani on hampaat, vastaantulevilla ihmisillä ei ole päätä, minuun alkaa yhtäkkiä tulla suuria, märkiviä avohaavoja joka puolelle jne.
Toinen, jota sinä et maininnut, mutta minulla on, on että otan uniini herkästi vaikutteita kirjoista ja elokuvista, ja tietysti kaiken negatiivisen. Tämä on kovin sääli, koska olen suuri kirjojen ystävä, varsinkin hirtoriallisen kirjallisuuden. Jos luen sotakirjaa, minua saa seuraavana yönä onkia sängyn alta huutamasta. En kävele unissani, mutta jos nukun reunan puolella, niin riuhdon itseni sängystä. Siksi nukunkin yleensä seinän puolella, niin mies ehtii väliin. Esimerkkinä, kun luin kirjan täällä pohjantähden alla, näin siitä painajaisia ainakin viikon. Yhä uudelleen ja uudelleen seisoin rivissä ja minua osoitettiin aseella ja ammuttiin, hukuin suohon tai istuin vankileirillä jne. Tällainenhan on periaatteessa ihan tavallista, että kirjat sun muut tulevat joskus uniin, mutta minulla se menee liiallisuuksiin.
Yleistä unissani on se, että juoksen jotain karkuun. Se toistuu jatkuvasti. Olen isossa talossa ihmisjoukon kanssa ja pakenemme jotain, loputtomia ovia ja portaita, loputonta piiloon menemistä. Tai juoksen metsässä jotain karkuun. Tai olen pimeässä huoneessa jotain piilossa, ja ovi yhtäkkiä aukeaakin. Näitä unia miehenikin pelkää, kun hän itse herää siihen, kun hengitän kuin jonkin kohtauksen saaneena. Toinen, mikä toistuu usein, on se että lähden yhtäkkiä leijumaan suoraan ylöspäin, kun oikein keskityn. Ensin näytän sitä jollekkin, että katsopas mitä minä osaan, mutta sitten lähdenkin yhtäkkiä täyttä vauhtia lentämään, enkä pysty enää hallitsemaan sitä. Tuo on kaikista unista ollut todentuntuisin, voisin vaikka vannoa herättyäni, että pystyn tekemään sen oikeasti.
Näitä olisi kerrottavaksi vaikka kuinka, ja osa noista kuulostaa jo melkein koomisilta, mutta minulle tämä alkaa olla helvettiä.
Olisin todella iloinen, jos vielä sattuisit tätä ketjua käydä vilkaisemassa ja näkisit tämän. En ole koskaan tiennyt olevan toista, jota omat unet riivaavat.

Painajainen pään sisällä kirjoitti:

Voi, toivottavasti olet vielä "linjoilla", kun tuosta kirjoituksestasi on jo pari viikkoa aikaa... Täällä on toinen, joka on jo pikkuhiljaa alkanut pelätä nukkumista (niin, nytkin ollaan jo kohta aamun puolella) Yhdessä vaiheessa lapsena minulla oli hirveitä univaikeuksia, jo aamulla herätessäni aloin pelätä, että kohta on taas yö. En saanut millään nukutuksi. Asia meni sitten itsestään ohi ajan kanssa, mutta teini-iässä uniongelmat alkoivat taas. Onneksi opiskellessani meitä oli soluasunnossa kaksi unetonta, päivät vedettiin läpi tunnin yöunilla. Päähän siinä meinasi kilahtaa.

Sitten päästään itse aiheeseen, nykyhetkeen. Minunkin uneni täyttyvät kauhulla. Mies saa minua töniä hereille tämän tästä kun huudan unissani suoraa huutoa apua, tai heilun ja riuhdon kuin hullu. Mistä sitten näen unta, juuri myös kaiken maailman sairauksista ja omituisuuksista, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi, että jaloissani on hampaat, vastaantulevilla ihmisillä ei ole päätä, minuun alkaa yhtäkkiä tulla suuria, märkiviä avohaavoja joka puolelle jne.
Toinen, jota sinä et maininnut, mutta minulla on, on että otan uniini herkästi vaikutteita kirjoista ja elokuvista, ja tietysti kaiken negatiivisen. Tämä on kovin sääli, koska olen suuri kirjojen ystävä, varsinkin hirtoriallisen kirjallisuuden. Jos luen sotakirjaa, minua saa seuraavana yönä onkia sängyn alta huutamasta. En kävele unissani, mutta jos nukun reunan puolella, niin riuhdon itseni sängystä. Siksi nukunkin yleensä seinän puolella, niin mies ehtii väliin. Esimerkkinä, kun luin kirjan täällä pohjantähden alla, näin siitä painajaisia ainakin viikon. Yhä uudelleen ja uudelleen seisoin rivissä ja minua osoitettiin aseella ja ammuttiin, hukuin suohon tai istuin vankileirillä jne. Tällainenhan on periaatteessa ihan tavallista, että kirjat sun muut tulevat joskus uniin, mutta minulla se menee liiallisuuksiin.
Yleistä unissani on se, että juoksen jotain karkuun. Se toistuu jatkuvasti. Olen isossa talossa ihmisjoukon kanssa ja pakenemme jotain, loputtomia ovia ja portaita, loputonta piiloon menemistä. Tai juoksen metsässä jotain karkuun. Tai olen pimeässä huoneessa jotain piilossa, ja ovi yhtäkkiä aukeaakin. Näitä unia miehenikin pelkää, kun hän itse herää siihen, kun hengitän kuin jonkin kohtauksen saaneena. Toinen, mikä toistuu usein, on se että lähden yhtäkkiä leijumaan suoraan ylöspäin, kun oikein keskityn. Ensin näytän sitä jollekkin, että katsopas mitä minä osaan, mutta sitten lähdenkin yhtäkkiä täyttä vauhtia lentämään, enkä pysty enää hallitsemaan sitä. Tuo on kaikista unista ollut todentuntuisin, voisin vaikka vannoa herättyäni, että pystyn tekemään sen oikeasti.
Näitä olisi kerrottavaksi vaikka kuinka, ja osa noista kuulostaa jo melkein koomisilta, mutta minulle tämä alkaa olla helvettiä.
Olisin todella iloinen, jos vielä sattuisit tätä ketjua käydä vilkaisemassa ja näkisit tämän. En ole koskaan tiennyt olevan toista, jota omat unet riivaavat.

Lue lisää

Painajainen Elm streetillä...

Freddie Kruger kirjoitti:

Painajainen Elm streetillä...

suolaa haavoihin, eh?

Painajainen pään sisällä kirjoitti:

Voi, toivottavasti olet vielä "linjoilla", kun tuosta kirjoituksestasi on jo pari viikkoa aikaa... Täällä on toinen, joka on jo pikkuhiljaa alkanut pelätä nukkumista (niin, nytkin ollaan jo kohta aamun puolella) Yhdessä vaiheessa lapsena minulla oli hirveitä univaikeuksia, jo aamulla herätessäni aloin pelätä, että kohta on taas yö. En saanut millään nukutuksi. Asia meni sitten itsestään ohi ajan kanssa, mutta teini-iässä uniongelmat alkoivat taas. Onneksi opiskellessani meitä oli soluasunnossa kaksi unetonta, päivät vedettiin läpi tunnin yöunilla. Päähän siinä meinasi kilahtaa.

Sitten päästään itse aiheeseen, nykyhetkeen. Minunkin uneni täyttyvät kauhulla. Mies saa minua töniä hereille tämän tästä kun huudan unissani suoraa huutoa apua, tai heilun ja riuhdon kuin hullu. Mistä sitten näen unta, juuri myös kaiken maailman sairauksista ja omituisuuksista, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi, että jaloissani on hampaat, vastaantulevilla ihmisillä ei ole päätä, minuun alkaa yhtäkkiä tulla suuria, märkiviä avohaavoja joka puolelle jne.
Toinen, jota sinä et maininnut, mutta minulla on, on että otan uniini herkästi vaikutteita kirjoista ja elokuvista, ja tietysti kaiken negatiivisen. Tämä on kovin sääli, koska olen suuri kirjojen ystävä, varsinkin hirtoriallisen kirjallisuuden. Jos luen sotakirjaa, minua saa seuraavana yönä onkia sängyn alta huutamasta. En kävele unissani, mutta jos nukun reunan puolella, niin riuhdon itseni sängystä. Siksi nukunkin yleensä seinän puolella, niin mies ehtii väliin. Esimerkkinä, kun luin kirjan täällä pohjantähden alla, näin siitä painajaisia ainakin viikon. Yhä uudelleen ja uudelleen seisoin rivissä ja minua osoitettiin aseella ja ammuttiin, hukuin suohon tai istuin vankileirillä jne. Tällainenhan on periaatteessa ihan tavallista, että kirjat sun muut tulevat joskus uniin, mutta minulla se menee liiallisuuksiin.
Yleistä unissani on se, että juoksen jotain karkuun. Se toistuu jatkuvasti. Olen isossa talossa ihmisjoukon kanssa ja pakenemme jotain, loputtomia ovia ja portaita, loputonta piiloon menemistä. Tai juoksen metsässä jotain karkuun. Tai olen pimeässä huoneessa jotain piilossa, ja ovi yhtäkkiä aukeaakin. Näitä unia miehenikin pelkää, kun hän itse herää siihen, kun hengitän kuin jonkin kohtauksen saaneena. Toinen, mikä toistuu usein, on se että lähden yhtäkkiä leijumaan suoraan ylöspäin, kun oikein keskityn. Ensin näytän sitä jollekkin, että katsopas mitä minä osaan, mutta sitten lähdenkin yhtäkkiä täyttä vauhtia lentämään, enkä pysty enää hallitsemaan sitä. Tuo on kaikista unista ollut todentuntuisin, voisin vaikka vannoa herättyäni, että pystyn tekemään sen oikeasti.
Näitä olisi kerrottavaksi vaikka kuinka, ja osa noista kuulostaa jo melkein koomisilta, mutta minulle tämä alkaa olla helvettiä.
Olisin todella iloinen, jos vielä sattuisit tätä ketjua käydä vilkaisemassa ja näkisit tämän. En ole koskaan tiennyt olevan toista, jota omat unet riivaavat.

Lue lisää

Tämä menee ehkä hieman aiheen vierestä mutta haluan vain kertoa omasta nukkumisestani. Jospa siitä olisi edes jotain apua huonosti nukkuville.

Itse nukun melkein aina hyvin, eikä painajaisia juurikaan ole. Niitä saattaa olla eriasteisia pari kappaletta vuodessa. Tiedän kuitenkin tunteen kun herää jostakin pahemman asteen painajaisesta. Se pelon tunne mikä säilyy vielä suhteellisen pitkään heräämisen jälkeenkin, on jotain todella epämiellyttävää ja pitää otteessaan. Ennen näin hieman enemmän painajaisia mutta nykyään en juuri lainkaan. Ehkä siihen on auttanut se että syön mielialalääkettä joka auttaa masennukseen, ahdistukseen ja pakko-oireiseen häiriöön. Pelkäsin näet, että jos en tee jotain tiettyä asiaa ennen nukkumaanmenoa, saattaisin nähdä painajaisia ja tämä varmasti aiheutti ainakin osan niistä. Lääke on saanut ainakin oman oloni iltaisin rauhallisemmaksi ja suhtaudun tulevaan yöhön suhteellisen välinpitämättömästi. Lähes aina nukunkin hyvin.

Mietin vain, että olisiko jokin rauhoittava unilääke ratkaisu ongelmiin ja ainahan kannattaa käydä lääkärissä keskustelemassa asiasta. Hyvin nukuttu yö on jokaisen oikeus.