Ollako outo vai normaali? Siinä yksi elämän suurimmista dilemmoista. Ihmisillä on yleisesti ottaen kaipuu kumpaankin: toisaalta haluamme olla samanlaisia kuin muut ja kuulua ryhmään, kun taas toisaalta haluamme kokea itsemme yksilöksi emmekä vain kopioksi.
Ihmiset rakastavat tavallisesta poikkeavia hahmoja; Klonkkua, joka lymyää Keskimaan luolissa synkässä yksinäisyydessään; rock-tähteä, joka pukeutuu androgyynisti välittämättä vallitsevista sukupuolinormeista. Poikkeavat hahmot niin fiktiossa kuin tosielämässäkin kiinnostavat, koska niihin samaistumalla ihminen pakenee normaaliuden luomasta tuskattuttavasta todellisuudesta.
En usein tiedä pitäisikö itkeä vai iloita oman epänormaaliuteni vuoksi. Tavallaan koen itseni onnekkaksi, etten syntynyt normaaliin suomalaiseen perheeseen, jossa vanhemmat käyvät töissä, ovat raittiita ja rakastavat toisiaan. Olen nähnyt ja kokenut millaisia ihmisiä sellaisista oloista varttuu, enkä ikinä toivoisi olevani samanlainen.
Koen itseni onnekkaksi siksi, että isäni on henkistä väkivaltaa harjoittava mielisairas alkoholisti, jolla on ollut minua kohtaan jo vuosia lähestymiskielto. Ajattelen olevani etuoikeutettu sen vuoksi, että veljeni on hullujenhuoneella ja sukuni on täynnä maailmanloppua ennustavia sivistymättömiä hihhuleita, jotka traumatisoivat minut lapsena helvetin tulilla. Olen joutunut lähtökohtieni vuoksi miettimään elämää, laajentamaan käsityksiäni.
Olen huomannut, että normaaleissa perheissä ilman merkittäviä esteitä kasvaneet ihmiset ovat persoonaltaan erittäin vähäuloitteisia. He eivät ole joutuneet työstämään persoonaansa, pohtimaan itse itseään, miettimään elämää laajempana ilmiönä. Rooli tässä elämässä on tarjottu heille valmiina pakettiratkaisuna: opiskele, biletä, nussi, kännää, löydä se oikea, mene naimisiin, rakenna uraa, perusta perhe, lähetä lapset maailmalle, nauti eläkkeestä ja kuole.
Omituisuus on lahja, joka maustaa mauttoman elämän. On sillä varjopuolikin: omituinen jää helposti yksin kun hän ei sopeudu muiden joukkoon.
Outous on rikkaus
15
611
Vastaukset 15
- oulun otus
"On sillä varjopuolikin: omituinen jää helposti yksin kun hän ei sopeudu muiden joukkoon."
Tuo on aika lievää. Omituinen joutuu monesti psykiatrien kynsiin ja mielisairaalaan ja se on jo ikävempi juttu.- Lehtokurppasi
Ainakin Suomessa "omituisuus" on suuri vääryys. Suomessa ei suvaita sinua, jos olet normaalia viisaampi, ajattelevampi, hiljaisempi, sosiaalisempi, kriittisempi, tietyistä asioista kiinnostunut/kiinnostumaton tai ihan mitä vain joka vähänkin poikkeaa sonnalta haisevasta laumasta. Sellaisethan ovat vaaraksi yhteiskunnalle, voivat vielä vaikka kyseenalaistaa virallisia totuuksia! Huii!
- Anonyymi
Lehtokurppasi kirjoitti:
Ainakin Suomessa "omituisuus" on suuri vääryys. Suomessa ei suvaita sinua, jos olet normaalia viisaampi, ajattelevampi, hiljaisempi, sosiaalisempi, kriittisempi, tietyistä asioista kiinnostunut/kiinnostumaton tai ihan mitä vain joka vähänkin poikkeaa sonnalta haisevasta laumasta. Sellaisethan ovat vaaraksi yhteiskunnalle, voivat vielä vaikka kyseenalaistaa virallisia totuuksia! Huii!
Hyvin ajateltu. Outo voi kuulua tuohonkin
sonnalta haisevien joukkoon. Jeesuskin oli outo. Ja ihmiset ristiinnaulitsivat. Niin käy yhä mutta peitetymmin. Ettekö ole hoksanneet?
- hyvin
elävästi. Oli ilo lukea ajatuksiasi.
- ...
"normaaliin suomalaiseen perheeseen, jossa vanhemmat käyvät töissä, ovat raittiita ja rakastavat toisiaan" :DDD:D
En usko, ennenkun näen moisen perheen.- mnmrr
Olen samaa mieltä. En tiedä mitään tylsempää kuin nämä "tavikset", jotka läträävät alkoholilla, juhlivat, seurustelevat, saavat pennun ja alkavat rakentaa omakotitaloa.
- Anonyymi
mnmrr kirjoitti:
Olen samaa mieltä. En tiedä mitään tylsempää kuin nämä "tavikset", jotka läträävät alkoholilla, juhlivat, seurustelevat, saavat pennun ja alkavat rakentaa omakotitaloa.
Se on elämää tuo.
Olen itse tuntenut itseni poikkeavaksi. Luultavasti olen kärsinyt, koska olen juutalainen ja siksi sopeutumiskyvytön suomalaiseen yhteiskuntaan. Tuossa olet oikeassa että kehittyminen vapaaksi ja aidoksi persoonaksi on suuri rikkaus. Tavallinen elämä jossain vitun konttorissa olisi ainakin paskempaa kuin melodramaattinen elämä kelkasta pudonneena, mutta autenttisena ihmisenä.
- _tyttö_21v_
Elämä tosiaan on kaavamaista suorittamista, ja suunnilleen jokaiselle ikäkaudelle on määritelty asiat, mitä pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä. Ja siitä kaavasta poikkeava on outo, kummajainen, joka yleensä itse määrittelee itsensä sellaiseksi verratessaan itseään muihin, vaikka voivathan sellaiset viestit tulla toisilta ihmisiltäkin. Ei kaikkien ihmisten kuitenkaan tarvitse olla samanlaisia.
Kieltämättä outous tuo oman värinsä elämään, vaikka sen mukana voi tulla myös ulkopuolisuuden tunne. Siitä huolimatta ajatus "normaalista" perheestä tuntui minusta joskus tavattoman tylsältä ja ahdistavaltakin, ja oli hienoa, etten ollut sellaisessa joutunut elämään. Nykyään olen hieman toista mieltä, sillä normaaleissa perheissä kasvaneet ihmiset ovat saaneet kehittyä ihanteellisessa ympäristössä ehjiksi ja kokonaisiksi, eikä heidän ole tarvinnut viipyä ajatuksissaan elämän synkissä syvyyksissä ja turhia vakavoitua. He ovat saaneet ja saavat elää suhteellisen huolettomasti, ja tuskinpa heistä kukaan pitää elämäänsä tavallisena ja tylsänä, vaikka se jonkun toisenlaisissa oloissa kasvaneen näkökulmasta voi sellaiselta vaikuttaa. Tuskinpa heitä siis häiritsee se, vaikka heistä ei koskaan tulisikaan äärettömän moniuloitteista pohdiskelijaa.
Omituiset ihmiset sävyttävät myös "tavallisten" ihmisten elämää. Tuohan esimerkiksi joku eksentrinen kylähullu jännitystä yhteisöönsä, ja ainakin sille voi nauraa, ellei muuta. Outoja ihmisiä tarvitaan siis myös viihteeksi muille, tuomaan oman lisänsä heidän tasaiseen elämäänsä. Minustakin kiinnostavia ovat sellaiset ihmiset, joiden elämä ei ole mennyt sen tavanomaisen kaavan mukaan.
Oman outouteni kestän hyvin ja olen siihen joskus jopa tyytyväinen, mutta omasta perheestäni haluaisin kuitenkin mahdollisimman normaalin. En ikinä haluaisi alkoholistia miehekseni, enkä sietäisi minkäänlaisen henkisen väkivallan harjoittamista kenenkään toimesta, fyysisestä väkivallasta nyt puhumattakaan. Eikä lapsistani tarvitsisi tulla outoja ja syvällisiä ainakaan olosuhteiden pakosta.
Omalla tavallaan outous tekee elämästä rikkaampaa, mutta samalla myös köyhempää, sillä oudot ovat voineet jäädä paitsi tavallisille ihmisille tutuista asioista.- 21vJannu
"Oman outouteni kestän hyvin ja olen siihen joskus jopa tyytyväinen, mutta omasta perheestäni haluaisin kuitenkin mahdollisimman normaalin. En ikinä haluaisi alkoholistia miehekseni, enkä sietäisi minkäänlaisen henkisen väkivallan harjoittamista kenenkään toimesta, fyysisestä väkivallasta nyt puhumattakaan. Eikä lapsistani tarvitsisi tulla outoja ja syvällisiä ainakaan olosuhteiden pakosta."
Oon miettinyt tota paljon. Jos joskus mulla tulee olemaan perhe, en haluaisi sen olevan mikään "omakotitalo, volvo, toimistotyö ja kultainennoutaja"-tyyppinen asetelma. En kuitenkaan myöskään haluaisi omille lapsilleni sitä asetelmaa, joka minulla on ollut, vaikkakin se on tavallaan parempi vaihtoehto henkiselle kehitykselle kuin ensin mainittu pumpulikasvatus. Pitäis varmaan löytää välimaasto: olla sopivasti huono ja sopivasti hyvä vanhempi. - se edellinen
21vJannu kirjoitti:
"Oman outouteni kestän hyvin ja olen siihen joskus jopa tyytyväinen, mutta omasta perheestäni haluaisin kuitenkin mahdollisimman normaalin. En ikinä haluaisi alkoholistia miehekseni, enkä sietäisi minkäänlaisen henkisen väkivallan harjoittamista kenenkään toimesta, fyysisestä väkivallasta nyt puhumattakaan. Eikä lapsistani tarvitsisi tulla outoja ja syvällisiä ainakaan olosuhteiden pakosta."
Oon miettinyt tota paljon. Jos joskus mulla tulee olemaan perhe, en haluaisi sen olevan mikään "omakotitalo, volvo, toimistotyö ja kultainennoutaja"-tyyppinen asetelma. En kuitenkaan myöskään haluaisi omille lapsilleni sitä asetelmaa, joka minulla on ollut, vaikkakin se on tavallaan parempi vaihtoehto henkiselle kehitykselle kuin ensin mainittu pumpulikasvatus. Pitäis varmaan löytää välimaasto: olla sopivasti huono ja sopivasti hyvä vanhempi.Henkisen kehityksen kannalta olisikin varmasti viisaampaa vältellä liikaa pumpulia kasvatuksessa, mutta tuskin olisi parempaa kolhia lapsia jo kasvatusvaiheessa niin perusteellisesti, etteivät elämän myöhemmät kolhut tuntuisi missään, kun olisi jo valmiiksi lommoilla. Ei olisi helppoa löytää keskitietä sen väliltä, milloin olisi liian lässy ja milloin saisi pelätä olevansa traumatisoiva tyranni. Ehkä tuollaisia ei pitäisi ajatella, vaan toimia tilanteessa siten kuten parhaaksi näkisi.
Ehkei henkiselle kehitykselle kuitenkaan kannata laittaa niin paljon painoarvoa, kun eikö tärkeintä kuitenkin ole, että itse on tyytyväinen elämäänsä? Oli sitten älyllään loistava filosofi tai joku tyhjäpäinen bilettäjä. Onko sillä loppujen lopuksi hirveästi väliä? Liika ajatteluhan ei ole hyvästä, sillä sellainen voi syöstä ihmisen niin syvään kuoppaan, ettei sieltä enää nousta (vaikka sellaiseenhan melkein jokainen loppujen lopuksi joutuu ihan kirjaimellisestikin).
"Omakotitalo, volvo, toimistotyö ja kultainennoutaja"- asetelma kuulostaa vähän tylsältä ja varsin normaalilta, ja ainakin se kävisi kulissista oudommallekin elämälle. Pelkät ulkoiset puitteet kun eivät kerro koko totuutta.
- taiguli
muistan hyvinkin elävästi, kun eräs entinen ystäväni (tuoloin vielä melko tuore tuttavuus) sanoi minulle: " Minun mielestäni sä olet kylä hyvin outo." En ymärtänyt yhtään, mihin hän perusti milipiteensä ja se oli silloin minulle aika suuri järkytys (olin ylä-asteella) o_o
- karttuu
niin alkaa kenties paremmin ymmärtämään, että meitä on niin moneksi eikä muita voi mieleisekseen muuttaa.
On tietenkin ihan OK olla omituinen - elämä saattaa olla paljon mielenkiintoisempaa kuin ns normiuraa tallaavalla.
Pääasia lienee kuitenkin se, ettei ala ottamaan itseään ja mahdollista omituisuuttaan liian vakavasti. Ja pitää muistaa, että toisten halveksiminen ei lisää kenenkään elämän laatua.
Jos nyt ylipäätään miettii ihmiskunnan edesottamuksia aikojen saatossa, niin onhan se todettava, että aika onnetonta räpeltämistä on tämä ihmisen elo alusta loppuun.
Siihen on kai tyytyminen - kukin tyylillään. - gdfgfdgfd
Tuuks nuolee emää? Oot provo. Tapa ittes.
- 21vJannu
Krusaderko?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 41099
Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r160977Totta on asia. Jeffrey Cohen on jättänyt Sofian.
Vaimon viesti on paljastanut totuuden.216783- 62679
- 59676
- 67656
Mies, näetkö minut myös
Seksuaalisena ihmisenä ja naisena? Haluatko minua seksuaalisesti? Vai olenko mielestäsi tyttönen?21618Nainen, mitä mieltä olet kodittomista?
Ja heistä jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan, itsestään eikä terveydestään? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?131591Kuinkahan monen
Naisen puolisoa olet nainen vikitellyt ja eron aiheuttanut? Toivottavasti karma on ku*sut muroihisi useamman kuin kerran66579Voiko se ikinä toimia
Voiko meistä ikinä tulla mitään? Näin kauan aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu... En usko, että sinä mietit minua het32558- 34537
- 55528
- 47465
Anteeksi mies
En jaksa tätä…, en halua, että sinulla on paha mieli tämän takia. Viestiä Sinulle.40463- 44460
- 30453
Tekisi mieli vetäistä kunnon jurrit sinun kanssasi
Ja keskustella asiat, ei tästä tule hevonvttua.40443Mies, kumman ottaisit mieluummin
176 cm vai 154 cm naisen, jos molemmat muuten yhtä viehättäviä? Mikä on oma pituutesi?94438Kerro mies tarinasi
Miksi kaikki meni niinkuin meni? Haluaisin vieläkin ymmärtää. Tuskin saan vastausta häneltä, koska etsin aavikolta juuri18430- 32423