tyttö harrastaa musiikkia.

Jos ymmärsin oikein, pelkäät, että tyttösi haluaa elämässään vain musisoida eikä halua opiskella"oikeaa ammattia" (kuten monet ihmiset ajattelevat).

Tämä on problemaattinen tilanne tosiaan. Jos tyttäresi onkin tuleva Madonna tai Mozart? Tai jospa hän ei pärjääkään ja joutuu huumekierteeseen tai alkoholisoituu tai nälkätaiteilijaksi? Vastausta ei voi tietää. Valitettavasti.

Jos musiikin tekemisen palo elää tyttäresi sisällä todella hurjana, ilman että mikään muu voi häntä todella tyydyttää, hän kärsii koko elämänsä ellei saa toteuttaa itseään. Toisaalta, jotkut ihmiset ovat onnistuneesti yhdistäneet peruspäivätyön musiikin vakavaankin harrastamiseen.

Itse olen muusikko ja aina välillä kadun että valitsin tämän tien. En muuten, mutta rikastumaanhan tässä ei pääse. (Ellei ole Madonna). Toisaalta, ikinä ei ole sellaista päivää etten haluaisi töihini lähteä, ja olen aina AINA onnellinen työssäni. Käsittääkseni normiduunarit manaavat vähintään joka toinen päivä kuinka paskaa työssä on käydä. Minusta ainakin tuntuu että elämänlaatuni on parempi koska olen onnellinen ja saan tehdä mitä oikeasti haluan.

En tiedä onko tästä kirjoituksestani mitään apua sinulle tai tyttärellesi, mutta halusin siis sanoa, että ei tämäkään nyt aivan mahdoton juttu ole. Toisaalta, voisi olla hyvä kannustin tytölle tuleviin ("oikean ammatin") opintoihin, jos lupaat kannustaa ja tukea (rahallisesti) häntä musiikkiHARRASTUKSESSA mikäli hän opiskelee muuta alaa. Musiikkitaidoista on myös hyötyä monessa ammatissa. Tytön voisi antaa jutella asiasta jonkun ammattimuusikon kanssa. Itse kertoisin hänelle, että olen KÖYHÄ ja pinnalle on turha haaveilla, mutta onnellinen olen! Silti kannustaisin häntä hankkimaan jonkun muun ammatin, ikäänkuin turvaksi, jos muusikonura ei urkenekaan. Tämä maailma on kovin rankka ja ailahteleva.

pariin. Kyllähän minäkin paukuttelin penskana pahvista rakennettuja rumpuja ja jossain vaihessa tuli kitara mukaan. Sitten sain oman radio/kasetti-soittimen ja se olikin sitten jo menoa, varsinkin kun kävin ekan kerran nuorisodiskossa. Minusta ei tullut kylläkään muusikkoa, vaan dj ja sille tielle jäin. :)

sitten on??
Eikö se ole hyvä, että tytöllä on harrastus, joka on vielä sosiaalinenkin, on soittokavereitakin?
Muusikon ammatti on ammatti siinä missä muutkin ja ainahan se ei tarkoita kapakoissa ja esiintymislavoilla soittoa, vaan esim.musiikinopettajana tai pedagogina toimimista. Sehän riippuu ihan siitä, mihin kouluun sitten aikanaan pyrkii.
Älkää hyvät vanhemmat estäkö tällaista kiinnostusta taiteeseen. Siitä seuraa vain vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, jos tukahdutetaan nuoren luovuus ja vähätellään taitoja, jos ei niistä mitään itse ymmärretä. KANNUSTA!! Osta niitä soittovälineitä ja auta pyrkimään kouluun.
Itseäni on aina kannustettu kotona tekemään omat valintani ja pienituloinen käsityöläinenhän minusta tuli ja onnellinen sellainen. Ei se ole raha, joka autuaaksi tekee.

Tyttösi on löytänyt jotain, mistä hän on oikeasti kiinnostunut, ja kaiken lisäksi hän on hyvä siinä, kuten itse sanoit! Tuo ei vaikuta sellaiselta, johon kiinnostus yhtäkkiä vain lopahtaisi. Jos ihminen löytää jotain, mitä haluaa koko sydämestään tehdä, niin hän saattaa tulla onnettomaksi, jos sitä yritetään estää. Sinun pitää siis kannustaa tyttöä, mutta kyllähän hänen kannattaa muutakin elämässä tehdä kuin sitä musiikkia, tai ainakin jotain varasuunnitelmia on tietysti hyvä olla. Älä kuitenkaan missään tapauksessa yritä tukahduttaa häntä, kun hän niin intohimoisesti tuntuu rakastavan musiikkia. Näet varmaan, että se tekee hänet onnelliseksi, ei sitä intoa voi vain sammuttaa. On toi paljon parempi kuin sellainen tilanne, ettei yhtään tiedä, mitä haluaisi elämässään tehdä. Itselläni on niin, ja lisäksi vihaan työntekoa, että eipä näytä tulevaisuus kovin valoisalta. Hyvä puoli tosin on se, että eipähän tule suuria pettymyksiä...

Tytön kannattaa mennä lähimpään musiikkilukioon johonkin isommalle paikkakunnalle jos sellaista ei ole siellä missä asutte. Musiikkilukioon valikoituu musiikillisesti lahjakkaat nuoret ympäristökunnista ja kilpailu paikkoihin on kova. Siellä tyttösi tajuaa onko tarpeeksi lahjakas vai ei ja osaa itse päättää kannattaako siitä tehdä ammattia.

Itsellä oli vähän vastaava nuoruus mutta intohimona oli kuvataide. Tuppukylän peruskoulussa oli helppo kuvitella olevansa maailman paras piirtäjä mutta kun menin kuvislukioon, siellä oli monia muitakin lahjakkaita ja tajusin, että kilpailu on kovaa ja on tehtävä paljon töitä jos haluaa tulla joksikin.

Lukion jälkeen hain taidekouluihin mutta en heti ensiyrittämällä päässyt ja vanhemmat suostuttelivat opiskelemaan kasvatusalaa jota teinkin vuoden. Sen vuoden aikana tajusin, ettei kasvatustiede ole alaani ja hain uudestaan taidekouluihin (korkeakoulu/yliopistotaso) lopulta pääsin ja nyt olen unelma-ammatissani ja palkkakin on ihan hyvä. Alallani on todella paljon työttömyyttä.

Suosittelen musiikillisen alojen kouluihin pyrkimistä ja kilpailuihin osallistumista, niissä saa realistisen kuvan omasta tasostaan jonka perusteella tietää, kannattaako jatkaa vai harkita jotain "turvallisempaa" ammattia.

En ikinä ajatellut näihin juttuihin vastata, mutta nyt on pakko.
Jos hän haluaa toteuttaa unelmaansa, kuka sinä olet sitä torpedoimaan?
Vanhempien yksi mahdottomalta tuntuva tehtävä on rohkaista JA kannustaa jälkikasvuaan itsensä toteuttamisessa.
Ymmärrän pelon ja epäuskon, mutta yleensä ne heijastavat vanhemman toteutumattomia unelmia ja toiveita siitä miten olisi halunnut oman elämänsä menevän, esim. "näin halusin tapahtuvan mutta ei käynytkään niin, älä tyttökulta ajattelekkaan että se ei päde sinuun"...
Olen itse kokenut erään sukulaisen toimesta samantyyppistä holhoamista ja se vain nosti uhon pintaan, "vielä minä teille näytän..." ja näytinkin!
Anna lapsesi tehdä asioita joka tekee hänet onnelliseksi äläkä tukahduta häntä omien pelkojesi vuoksi.

"tai miten saisin kannustettua hänet takaisin maan pinnalle."

Kyllä se siitä kun päivittäin vaan jaksat muistuttaa, että "ei susta kumminkaan mitään tuu". innostus hiipuu kyllä varmasti, tyttö opiskelee sopivan porvarillisen ammatin vaikka sairaanhoitajaksi ja on loppuikänsä onneton.

henk. koht. jos mun tyttö haluaa 14-vuotiaana muusikoksi niin teen kaikkeni kannustaakseni. kuitenkin siitä huolehtien, että kouluunkin jää riittävästi energiaa.

Lapsille tulee pettymyksiä elämässään aivan varmasti, et sinä pysty häntä niiltä varjelemaan. Ja jos varjelet teet tytölle kyllä karhunpalveluksen. Anna hänen soittaa, laulaa ja nauttia musiikista. Eikö ole hienoa, että lapsi on niin innostunut jostain.

onpa hienoa että tytölläsi on jokin suunta elämässä, musiikista saa aina iloa,pienten lasten äitinä tiedän että he nauttivat kuulessaan musiikkia, koulun juhlissa täytyy osata soittaa ja musiikki rentouttaa kuulujaa.älä ole siis huolissasi, vaikka musiikki jäisi harraste tasolle siitä on aina hyötyä kuulijalle.

Kannustaisin sinua kannustamaan tyttöäsi harrastukseensa. Kyllä uskon että hän itse ymmärtää mahdollisen epävarmuuden harrastuksessaan. tyttö on vielä nuori antaa hänen haaveilla. Itse haaveilin kuvataiteilijan ammatista pienestä asti, olin todella kiinnostunut ja panostin kaiken vapaa aikani siihen. Kotoa ei kannustusta tippunut, päinvastoin. Lopputuloksena muutin pois kotoa riitaisissa merkeissä jo 17 vuotiaana. Nykyään välit vanhempiin ovat jo korjautuneet ja nykyään kannustusta tulee, kun opiskelen alaa ammattikorkeassa.
Ikävintä oli huomata etteivät omat vanhemmat uskoneet minuun, todellakin olisin kaivannut kannustusta enemmän kuin maanpinnalle palauttelua, kyllä opettajat musiikkiluokilla ja kursseilla kertovat tulevan muusikon epävarmasta tulevaisuudesta ihan tarpeeksi, en usko että tyttäresi olisi niin tyhmä ettei itse ymmärtäisi kuinka vaikea kyseinen ala on. ps. helpompi on hairahtua huumeisiin alkoholiin ja väärään seuraan ilman kunnollista tukea kotoa.
Sen verran vielä itsestäni, että edelleenkin opiskelen mutta olen myös järjestänyt jo useita näyttelyitä. tulevaisuus ei minua peloita tiedän että tulen todennäköisesti olemaan köyhä, mutta mieluummin teen sitä mistä saan nautintoa kuin sitä mistä saan rahaa.
Jos tyttäresi on noin nuorena sen ymmärtänyt ja löytänyt intohimon ja jotain tavoittelemisen arvoista elämässään niin sinuna olisin erittäin iloinen hänen puolestaan. Varsinkin kun kerroit että lahjoja löytyy, kannusta siis tyttöäsi, kyllä hän sen maan pinnan ymmärtää ja varmasti tulee löytämäänkin, mutta anna hänen selvittää se itse. Ole sinä sitten aikanaan ottamassa kiinni ja tukemassa. Onnea sinulle ja tytöllesi jatkossa.

Sinun kannattaisi ehdottomasti tukea tytärtäsi. Jalat maassa pitäminen on ehdottomasti toki tärkeää ja sinun kannattaa rohkaista tyttöä aloittamaan pienillä tähtäimillä: Eli tytön ei pitäisi ajatella ainakaan vielä että hänestä tulee jo heti huomenna Madonna, vaan hänen pitäisi edetä pienin ja varmoin askelin. Hänen pitäisi ymmärtää "tunnustella" omia askeliaan ja katsella kuitenkin myös maailmaa. Hänen pitää oppia tuntemaan se mitä todella haluaa, mutta myös arkipäivän rutiinit täytyy ottaa ehdottomasti huomioon. Mikäli hän todella haluaa olla muusikko, haluan vielä korostaa, että pienillä tähtäimillä ja varmoilla mutta pienillä askelilla kannattaa edetä. Stemppiä!

Juttele tytön opettajien kanssa. Millaiset edellytykset hänellä heidän mielestään on vaikkapa musiikkilukioon?
Hanki tytölle soitonopettaja, siis joku ammattilainen vaikka musiikkiopistosta.
Kannusta tekemään työtä ja harjoittelemaan opettajien antamien ohjeiden mukaan.
Soittotaidon hankkimisesta ei ole haittaa, päinvastoin. Vaikka sitten myöhemmin elämässä päättäisikin suuntautua muulle alalle, on instrumentin hallintaa opiskellessa huomannut, että saavuttaakseen tavoitteita on tehtävä ITSE työtä.
Vaikka tyttö lähtisikin musiikkilukioon, se ei sulje häneltä mitään mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ja muiden musiikkia opiskelevien/ siinä taitavien nuorten seura kyllä tiputtaa maan pinnalle/ omaan erinomaisuuteen uskominen ei ole niin selvää.
Omat vanhempani aikoinaan ymmärsivät innostukseni ja päästivät minut "maailmalle" 15-vuotiaana. Sain paljon vastuuta ikäisekseni, mutta samalla mahdollisuuden toteuttaa unelmaani. Valmistuinkin alan ammattiin ja toimin siinä vuosia, joskin myöhemmällä iällä olen vaihtanut hieman suuntaa ja opiskelen nyt eri alaa.
Se itseluottamus on edellytys sille, että jaksaa ponnistella (minkä tahansa) asian eteen. Asiallinen palaute, kritiikki ja aiheellinen kehu ammatti-ihmisiltä kannustaa sitten harjoittelemaan.
Muistuta tytöllesi, että muusikon menestyminen on 99-prosenttisesti harjoittelun ansiota, vain 1% lahjakkuutta.

Todella hieno harrastus! Jos tytön sydän on musiikissa, kannusta häntä. Jos on noin kova palo, hänestä voi tulla vaikka mitä. Yrittää pitää, meni sitten syteen tai saveen!

kypsä itsenäiseen elämään. Joten estä hänen aikeensa. Tehköön sittten täysikäisenä mitä haluaa, mutta nyt hän on lapsi. Ja vanhempien velvollisuus on laittaa jarrut päälle.

nykyajan nuorista 99% haaveilee idols tähteydestä, käydään muskarit ja musiikkiluokat ja mitä lie ja kuvitellaan olevan maailmaa valloittamassa. Sitten mennään idols karsintaan ja elämän ensimmäistä kertaa järkytään koska iso paha setä keskeyttää ja sanoo että vi¤¤#¤tu sä oot huono ja lihava, ei mitään mahiksia show businekseen.

Elämä romahtaa ja sitten tarvitaankin jo psykiatria ja psyykelääkkeitä... jos vertaa ulkomaille niin suomessa lasta paapotaan kyllä ihan mielettömästi, ulkomailla lasten pitää ottaa vastuuta perheestään ja omasta itsestään paljon kovemmin, maailma on kova, valitettavasti.

Parasta on suomessa koulutus, josta nuristaan ihan helvetisti kun opiskelutuki on pieni, niin pieni että pitää tehdä töitäkin jos haluaa ostaa merkkivaatteita ja matkustaa ulkomaille. Muualla maailmassa opiskelua varten otetaa lainaa sellaset 10.000-80.000 taalaa per lukuvuosi ja köyhimmissä maissa koko suku kerää yhdelle lapselle rahaa että yksi lapsi saadaan kolutettua. Kovaa on elämä maailmalla.

Tätä menoa armeijasta ei pääse ulos yhtäkään kaveria 15v päästä, kaikki ne on keskeyttäneet psyykkisiin vaivoihin kun iso paha setä käskee ja komentaa jopa ääntään korottaa.

Huom ! en ota mitään kantaa miten tässä tapauksessa tulee toimia mutta sen verran olen katsonut koulutusta ulkomailla että jo lastentarhassa alkaa kilpailu ja kova kilpailu, sitä kestää läpi elämän. Silti suomessa nuorison psyyke ei kestä, eli jotain yhteyttä tuolla täytyy olla.

Tuttava, alle 30 musikaalinen ja alalle kouluttautunut nainen, toistaiseksi töitä tilapäisesti musiikinopettajana tuurailemassa siellä täällä, bändikin on, keikkoja myös silloin tällöin. Ei ns. vakituista työtä parin vuoden aikana opinahjon jälkeen vielä.

Kitarasta: Gibson Les Paul Strandard (ne valkoiset reunat ja humbucker-mikit) Soitin-Laineella Turussa 2145,- euroa. Gibson Les Paul Studio, samoilla mikeillä, mutta ei niitä valkoisia reunoja tarjouksena 1095,- ja nettisivun mukaan tilapäisesti loppu.

Hyvä vaihtoehto myös on hankkia käytetty !HYVÄN! asiantuntijan avustuksella, tai myös jonkun ehdottama Epiphone Les Paul, joka on siis Gibsonin tehtaan halpatyövoiman maissa tekemä versio. Gibson omistaa Epiphone-tuotemerkin.

olisi mennä musiikkilukioon,kun se aika tulee. Silloin tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja olisi aikaa kuunnella "itseään"ja silti opiskella muutakin kuin musiikkia.

Kaikenlaisten idioottien sitä annetaan tehdä lapsia.

Miksi haluat tuhota ja murskata lapsesi unelmat?

Jos hän on pienestä asti ollut kiinnostunut ja harrastanut vain musiikkia, innostus tuskin lopahtaa ikinä.

Saatanan paskiainen olet, jos pilaat lapsesi elämän tuhoamalla hänen haaveensa ja pilaamalla hänen uskonsa itseensä. Vanhemman tehtävä on tukea, kannustaa ja auttaa eteenpäin!!!

Terveisin,

nainen 36-v, muusikon äiti.

Ymmärrän hyvin huolesi. Ajattelen niin, että on mahtava lahja olla kiinnostunut jostain asiasta koko sielullaan. Se antaa elämälle pontta ja pitää pois kaduilta. Se antaa tarkoituksen olemassaololle, ja sehän on tänä päivänä monelta nuorelta hukassa. Kannusta lahjakasta lastasi. Musiikkilukio on hyvä, sitten konservatoriot, musiikkiopistot, pop jazz- opistot jne.(esim. Helsinki..) Netistä ja koulun musiikinopettajalta varmasti tietoa jatko-opinnoista.
Muusikon pitää olla valmis tekemään hurjasti työtä, ja niin hän onkin kun musiikkia rakastaa. Jos asutte pienellä paikkakunnalla, voi lapselle tulla muutto eteen jo musiikkilukiovaiheessa. Kun olet tukena, hän pärjää kyllä ja on kiitollinen mahdollisuudesta. Jos vuodet näyttävät, ettei musiikki ollutkaan se lopullinen ammatti, on Suomessa moninaiset mahdollisuudet vaihtaa alaa vaikka aikuisenakin (itse valmistuin juuri lähihoitajaksi). Oletko koskaan lukenut musiikin vaikutuksista ihmiseen ? Sillä on niin valtava määrä positiivisia vaikutuksia psyykeen (eikä yhtään haitallista!), että jo pelkän henkisen hyvinvoinnin ja kehityksen takia ehdottomasti suosittelen kaikkea tukea musiikkiharrastuksen-ammatin jatkamiselle. Pitkän päälle pelkkä lahjakkuus ei enää riitä, vaan tarvitaan pitkäjänteistä, kärsivällistä harjoittelua ja uurastusta. Viimeistään siinä vaiheessa lapsesi (silloin jo lähempänä aikuisuutta), tietää onko valmis uhraamaan sinnikästä työtä tullakseen muusikoksi, vai onko ammatti kuitenkin joku muu, ja musiikki antoisa harrastus.
Lapsesi into kuulostaa ihanalta ja ihailtavalta! Rohkeasti vain kohti unelmaa, kumpikin!

(ps. viestiin "voi v.., kaikki ne lapsia saa tehdäkin.." sanoisin, että juuri niin. Kielenkäyttö pitäisi olla yksi kriteeri.)

Anna tytön soittaa, hienoa omistautuneisuutta osoittaa vaan tytöltäsi.

Ymmärrän kyllä että olet huolestunut mahdollisista vaikutuksista jatkosta jos hän esim. pettyy ja asiasta ei tulekaan sitten sitä kuin hän odottaa, kuitenkin jokaisen meistä on elämässään käytävä niin myötäisessä kuin vastaisessa ja aina ei hommat suju kuin toivoisi mutta jokainen meistä kohtaa omat vastoinkäymiset sekä virheet, jos ei uskalla tehdä jotain mitä haluaa niin tämä vaivaa monesti loppuelämän ja aiheuttaa masennusta ja johtaa miksi miksi en minä edes yrittänyt.

Vaikka oma lapsi tekee virheitä niin vanhemman pitää kuitenkin tukea parhaansa mukaan sekä myös lohduttaa, jos etukäteen sanoo lapselle että älä nyt ja liikaa kertoo ns. negatiivisia asioita mitä voi tapahtua niin varmasti se ei edesauta lapsen elämää.

Vanhemman tulee osata kuitenkin vaatia, että vaikka lapsi haluaa muusikoksi jne. että lapsen tulee suhtautua kouluun ja hankkia peruskoulutus tarpeeksi hyvälle tasolle, koulutus taas myös tukee sitä muusikonkin uraa osaltaan ja on yksi osatekijä elämän ja muusikonkin varrella.

On aivan turhaa pelätä että tuleeko jokin este tai että innostus lopahtaa tai ettei pystyisi soittamaan -> vastoinkäymiset vahvistavat ja on turha liikaa pelätä etukäteen, tämä etukäteen pelkääminen tappaa luovuutta ja vie ajatukset väärille poluille sekä myös ovat tänä päivänä monella se masennusta aiheuttava tekijä kun liikaa miettii " jos sattuu jotain" jne.

Vaadi tytöltäsi että suorittaa koulun hyvin ja opiskelee tarpeeksi mutta anna hänelle tarvittava tuki tuohon musiikin/soittamisen ym. suhteen. Vaikka tytöstäsi ei tulisi ikinä muusikkoa niin ainakin hänellä on erittäin hyvä harrastus ja mielenkiinnon kohde.

Jos tyttö kerää rahaa omaan Gibsoniin niin anna kerätä jos siitä ei ole sinulle haittaa, tuohan opettaa jo sen, että rahaa kannattaa säästää ja sitten ostaa jotain järkevää eikä tuhlaa sitä tupakkiin ja viinaan ym. (itse poltan joten tiedän että tyhmää on).

Kyllä ihmisellä pitää vielä haaveita olla, miksi pitäisi aina olla jalat maan pinnalla? Tiedän että on hyvä olla jalat maanpinnalla mutta kyllä pitää välistä päästä liitelemään, tänä päivänä liian monilta on tapettu elämän ilo, luovuus ym. kiva kun pitää pitää jalat aina maanpinnalla.

Jos tyttö laittaa rahaa soittimiin ja haluaa joskus niitä myydä pois niin aina niissä miltei häviää rahassa mutta onko se niin vaarallista, sehän on rahaa ja parempi kitaraan/soittimiin kuin vaikka viina/tupakkilinjalle.

Anna tytön soittaa/laulaa ja toteuttaa itseään, virheitä varmaan matkanvarrelle tulee mutta eipä se ole virheetön tie kennelläkään muullakaan vaan niiden myötä kasvetaan.

"Maailma on jo tarpeeksi tumma jote anna auringon paistaa"
"Älä turhaan murehdi vaan anna mielesi ja kehosi elämää maistaa"

"Kaikista ei tule voittajia mutta jos et uskalla et voi myöskään voittaa"
" Uskalla siis, anna kaikkesi, toteuta haavesi ja ala soittaa"

Loppuun värkkäsin tuon avuttoman runon mutta oli ihan pakko ;)

Onnea elämään niin sulle kuin tytölle ja kaikke mukvaa ja hauskaa jatkoon.

onnellinen ollessaan ja ilolla tehdessään, tehköön mitä haluaa. Minusta vaikuttaa, ettei kannatta muuta kuin kannustaa ja tukea, auttaa vain jos apua tarvitaan tai pyydetään. On upea katsella ja kuunnella onnellista soittajaa.

Tuo Thomann verkkokauppa tosiaan pystyy myymään alan tuotteet huomattavasti halvemmalla kuin mitä nämä kivijalkaliikkeet.. Eli kai sitä ainakin sen vuoks voi suositella, en ole myöskään kuullut mitään pahaa sanaa keltään mihinkään takuuasioihin tai muuhun liittyen.

Tosiaan.. Gibsonit on suht kalliita. Ja sitä sähkökitaravahvistintakaan ei tainnut entuudestaan löytyä? kuten sanottua, se basson vahvistin ei tähän käy.

Onkohan tyttäresi tietoinen Epiphonesta?

"Gibsonin tytäryhtiö Epiphone valmistaa edullisempia versioita Gibsonin parhaiden myyvistä malleista. Epiphonen tuotteiden Gibsonia alhaisemmat myyntihinnat ja valmistuskustannukset ovat seurausta huokeampien raaka-aineiden käytöstä, suuremmista sarjavalmistuseristä ja osin kiinalaisten ja korealaisten soitintehtaiden käytöstä."

..halvempi ei tarkoittane välttämättä jotenkin merkittävästi huonompaa
Ainakaan tämän Rytmi-lehden artikkelin pohjalta päätellen.

http://web.archive.org/web/20041205075442/http://www.rytmi.com/rytmi504/504epiphone.html



http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_studio_deluxe_eb.htm
Epiphone.. Hintaa 300euroa
http://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_studio_black.htm
Gibson.. Hintaa 1000euroa

Eli jos tää Gibsonin tytäryhtiön valmistama malli kelpais, niin ei ehkä kirpasis niin paljon ostaa sitten vielä se tarvittava vahvistinkin.
Jos tää mahdollinen rippilahja ei tosiaan ole aivan mahoton salaisuus niin näytä tytölle tuo Rytmi-lehden artikkeli Epiphonesta jos ei sitä niin tunne, niin ehkä sitten uskois pois että Epiphonen Les Paulit eivät ole vain jotain halpoja&kehnoja kopioita :)

Tyttö on vasta 14v, joten hänen ei tarvitse tietää, mitä hän haluaa elämässään tehdä. On ihan normaalia, että tuossa iässä musisointi vie kaiken vapaa-ajan.

Jos tyttö saa bändin kasaan parin vuoden päästä, hänelle alkaa kyllä itsestään hahmottua musiikkikuvioiden vaikeus: Leipä on lujassa, jos ylipäätään voi puhua esiintymisistä. Mutta tuossa iässä aloittaminen kyllä auttaa.

Auta tytärtä kitarahankinnoissa, mutta edellytyksenä hyvä koulumenestys. Joku musalukio vois olla yläasteen jälkeen oikee vaihtoehto. Sehän on todella hyvä kun on itsenäinen, niin voi etsiä sellaisen kauempaakin. Kyllä sitä sitten ehtii muutakin opiskella.

Eräs ystäväni kävi musalukion, opiskeli sitten tietokonealaa ja teki VR:llekin muutamat kännykkäohjelmat ja kotisivuja firmoille. Nyt hän tekee ja opiskelee elokuvamusiikkia Ruotsissa, eli musiikki vei, mutta hyvin vei. Musiikin ammattilaisuudessa on se hyvä puoli, että aina on onnellinen, vaikkei välttämättä olisi kenenkään palkkalistoilla.

Minusta tekstistäsi sai hivenen sen kuvan, että et ymmärrä itsekään musiikkimaailmasta paljoakaan ja sinua sen takia pelottaa tyttäresi unelmat.

Kirjoititte, että pelkäätte että lapsenne epäonnistuu ja alkoholitoituu tai alkaa käyttämään huumeita. Sehän voi tapahtua oli hän sitten missä ammatissa tahansa! Älkää antako sen pelottaa.

Musiikin alalla leipä irtoaa esim. opetustyössä, kuten minulla. Jos onnistuu saamaan opettajan paikan esim jostain musiikiopistosta niin siinähän on vakituinen palkka, ihan hyvin tulee toimeen. Ei rikastu kylläkään, mutta kukapa muukaan tavallista työtä tekevä rikastuu?. Monet ammattimuusikot antavat myös soittotunteja yksityisesti muiden töiden ohessa. Mielestäni muusikon työssä voi kyllä ansaita leipänsä jos on valmis opetushommiin. Tässä auttaa se, että opiskelee ammattilaiseksi esim. AMK:ssa.

Ehdottomasti antakaa lapsenne musisoida!

Anna ihmeessä tyttösi soittaa ;D itse olen myös nuori ja minullakin on oma lajini miehn olen totaalisesti syttynyt ja paneitunut (agility) ja koirien parissa viihdyn melkeimpä paremmin kun minkään muun. Ja ammattiakin olen niiden parissa miettinyt mutta vanhemmiltani olen saanut kommentiksi "hanki OIKEA työ eläkä harrastusta" - _ - Ei mitään mahdollisuutta... Itse pidän motosta "me eletään vain kerran" ei siinä ole aikaa miettiä että kouluttaudun 200 vuotta ammattiin joka ei kiinnosta tippaakaan ja siten kun on montakymmentäsataatuhatta voin lähteä lukemaan siihen mikä edes vähän kiinnostaa ^-^ Musiikki on sitä paitsi todella hyvä ammattikin :D

Minun äitini on käyttänyt usein tätä termiä "vaikka nyt haluaisikin,niin innostus saattaa lopahtaa". Mikään mitä äiti ikinä sanoo ei ole ainakaan mulle loukkaavampaa kuin tuollaisen sanominen.
MInusta se kertoo siitä, että äiti ei usko lapsensa tässä tapauksessa tyttärensä tai mun tapauksessa mun elämääni ja asioihini ja uskomuksiini.
MInusta äidin pitäisi nimenomaan tukea häntä niin paljon kuin voi. Toki 14 vuotias on nuori muuttamaan kotoa, joten sinun pitäisi äitinä luoda tilaisuus ja mahdolisuus sille, että hän pystyy kotoa käsin harrastamaan musiikkia. Suomi on onneksi pieni maa, joten mielestäni voisit hoitaa asian niin, että vain veisit lähimmälle paikkakunnalle missä hän voisi edetä harrastuksensa kanssa ilman että pitäisi muuttaa ainakaan 4 vuoteen kotoa.
Ja jos tilanne on se, että hänen on pakko muuttaa jo nyt kotoa, niin voisit olla tukena ulkopaikkakunnalla asumisella ja käydä säännöllisesti hänen luonaan.
Mutta älä missään tapauksessa ikinä vedä mattoa jalkojen alta sanomalla, että mitä jos innostus lopahtaa. Sitä rumempaa tekstiä ei äiti ikinä voi sanoa.
Ihminen on sellanen luonnoltaan että on erilaisia kausia. Joskus tykkää eriasioista, kuin toisella kertaa.
Mitä järkeä on torperoida ihmisen halu harrastaa nyt jotain sillä, että vuosien päästä saattaa olla vähemmän innostunut esimerkiksi musisoinnista. Elää pitää nyt. Jos tyttäresi haluaa nyt jotain, pyri siihen että hän saa sen. Älä mieti mitä tapahtuu 10 vuoden päästä tai 50 vuoden päästä.
Mä en ainakaan pystyisi harrastamaan ikinä mitään, jos mun pitäisi tietää kiinnostaako se asia 10 vuoden päästä vai ei. Mitä järkeä sellaisessa elämässä on?
Mitä tulee musisointiin. Mun mielestäni tilanne on kaikkien muusikoiden kanssa se, että ne ovat tehneet musiikkia tavalla tai toisella jo 4-5 vuotiaasta. Ymmärsin että 14 vuotias tyttäresi on vuosikaudet harrastanut musiikkia. Minusta hänellä on äärimmäisen hyvä mahdollisuus edetä urallaan.
Kaikista muusikoista ei ole levyttämään eikä tähdiksi. Oli taitoa tai ei. Se on faktaa. Suomessa ei voi olla tuhatta muusikkoa, jotka levyttävät ja myyvät kultaa. Silti suomessa on paljon muusikoita jotka soittavat ammatikseen erilaisissa orkestereissä. Paljon muusikoita, jotka kiertävät häissä, hautajaisissa yms. tilaisuuksissa soittamassa.
Ja vielä enemmän on niitä, jotka kiertävät varsinaisen työn ohella esimerkiksi kesämusiikkiteattereissa musisoimassa tai tekevät jotain muuta vastaavaa elämässään.
Tee mitä ikinä teetkin, mutta kannusta harrastmaan. Älä lyö naulaa varpaaseen, eli älä sano "... vaikka nyt haluaakin, innostus saattaa lakata.. " se on erittäin loukkaavaa.
Minusta ainakin on tuntunut niin, että kun äiti on sanonut noin ettei hän luota muhun.

ehdottomasti olen sitä mieltä.
Jos hän on vasta 14 vuotias, hänellä on hyvin aikaa harrastaa/tehdä musiikkia ja katsoa onko siitä ammatiksi asti. Vaikka hän huomaisi vasta 10 v päästä, että musiikkiura ei ota onnistuakseen, niin hän ei ole silloinkaan yhtään vanha opiskelemaan jotain toista ammattia!

Antakaa harrastaa, mutta kehottakaa miettimään ihan vakavasti myös mikä olisi se toinen vaihtoehto ammatiksi.
Mutta ei sitä vielä tarvitse tietää. Suuri osa nuorista päättää vasta 20 vuotiaina (lukion ja välivuoden jälkeen) mitä alaa lähtevät opiskelemaan.
Ja lukion käymättömyyskään ei tänä päivänä estä pääsemästä hyvään ammattiin. Ammattikorkeaan pääsee ilman yo-tutkintoakin.

Minusta mikään ei ole niin tuhoisaa, kuin se että nuorelta riistetään se mitä hän eniten rakastaa.
Mutta koettakaa samalla yrittää pitää hänen jalkansa maan pinnalla:)