Lapsuuden ajoilta muistuu mieleen pyhäkoulu. Näin koska vanhempani olivat uskovaisia.
Kinkerit, olivat saloseudun nuorille melkoinen jännityksen paikka. Humoristinen pappi lohkaisikin:
Tulkaahan rippikouluun pyrkijät tähän pöydän eteen 'vapisemaan'.
Kyllä me paimenessa ollessakin pänttäsimme tulevan talven kinkereiden 'läksyjä' ihan ulkolukutasolla.
Rippikoulu taitaa vieläkin olla lähes pakollinen. Luulen, että SA-palveluksen aikanani joku olis siellä käynyt rippikoulunsa.
Kun kirkot edistivät 'vanhaan aikaan' kansan lukutaitoa - ei ne tarkoittaneet minkätahansa lukemista.
Kirkko opetti aikanaan ihmisille lukutaitoa.
59
492
Vastaukset
- Laritsa M
Lukutaito sekä kansalaisten - seurakuntalaisten - rekisteröinti ovat niitä hyviä asioita, jotka yhteiskunta on nyttemmin ottanut tehtäväkseen.
Kirkko on maallistunut ja kerää varoja hyväntekeväisyyteen, ehkä kuitenkin lähinnä itselleen.
Siveyttä ovat kirkkoväärtit myös aina opettaneet. Ehkäpä sen ansiosta on vieläkin olemassa seksikielteisyyttä. Eihän siinä mitään vikaa ole, jos varoo sukupuolitauteja sekä ei-toivottua raskautta.
Nuoret kuitenkin tuntevat suurta syyllisyyttä ja ahdistusta, kun uskovat tehneensä syntiä, jos tunnelmat ovat joskus päässeet valloilleen.
Ehkäpä aika on jo ajanut kirkosta ohi?- yön lukija*
Pikemminkin on niin, että useimmat " ihmiset" ajavat vain kirkon ohitse. Unohtaen sen opetuksen, minkä m.m. rippikoulu meille antoi. Maamme runoilija aikanaan virreksi kirjoitti sanat, joihin on hyvä joskus syventyä.
Kuin vesilintu lahdella, käy alle veden pinnan,
ja huuhdottuaan sulkansa, taas nostaa puhtaan rinnan.
Niin puhdistuu myös henkemme, sanassa kirkkahassa,
ja liikkuvansa tuntee se, olossaan oikeassa.
Virsi 183 6 s. - rofeetta
yön lukija* kirjoitti:
Pikemminkin on niin, että useimmat " ihmiset" ajavat vain kirkon ohitse. Unohtaen sen opetuksen, minkä m.m. rippikoulu meille antoi. Maamme runoilija aikanaan virreksi kirjoitti sanat, joihin on hyvä joskus syventyä.
Kuin vesilintu lahdella, käy alle veden pinnan,
ja huuhdottuaan sulkansa, taas nostaa puhtaan rinnan.
Niin puhdistuu myös henkemme, sanassa kirkkahassa,
ja liikkuvansa tuntee se, olossaan oikeassa.
Virsi 183 6 s.Ikäpolveni muistaa vielä hyvin, jos ylipäänsä muistaa mitään, kuinka seurakunnan paimen, kirkkoherra ja muut papit (olivat silloin vain miehiä) kulkivat mustissa kaavuissaan, tiukka ilme kasvoillaan. Heidän saarnansa olivat kuin tuomiopasuunan soittoa, sen sijaan, että olisivat julistaneet anteeksiantoa, lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta.
Ikuisesta helvetistä ja kiirastulesta "uhkailevat" papit saivat aikaan paljon ahdistuneita ja itseensä käpertyneitä ihmisiä, jota eivät uskaltaneet avata suutaan huutamaan, lopettakaa tuo tuomitseminen.
Nyt meillä on kansa, joka vuosisataisen kiirastulen jälkeen on hiljaa ja vaikenee, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
Olemme nöyryytettyjä ja ahdistuneita, koska kirkko ja sen papit ovat tulkinneet Jeesuksen opit aivan väärin. - *Kukkahame*
rofeetta kirjoitti:
Ikäpolveni muistaa vielä hyvin, jos ylipäänsä muistaa mitään, kuinka seurakunnan paimen, kirkkoherra ja muut papit (olivat silloin vain miehiä) kulkivat mustissa kaavuissaan, tiukka ilme kasvoillaan. Heidän saarnansa olivat kuin tuomiopasuunan soittoa, sen sijaan, että olisivat julistaneet anteeksiantoa, lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta.
Ikuisesta helvetistä ja kiirastulesta "uhkailevat" papit saivat aikaan paljon ahdistuneita ja itseensä käpertyneitä ihmisiä, jota eivät uskaltaneet avata suutaan huutamaan, lopettakaa tuo tuomitseminen.
Nyt meillä on kansa, joka vuosisataisen kiirastulen jälkeen on hiljaa ja vaikenee, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
Olemme nöyryytettyjä ja ahdistuneita, koska kirkko ja sen papit ovat tulkinneet Jeesuksen opit aivan väärin.Lahkoissa ja pienissä seurakunnissa on paljon tuota pelottelua, eikä ev.lut paljon siitä jää.
Olen lapsuudessa asunut myös körttiläisten alueella ja siellä maallikko saarnaajat pitivät joka sunnuntai seuroja, mitä enemmän kuulijat itkivät sitä enemmän kiiteltiin saarnaa.
Kun lapseni olivat pyhäkouluikäisiä kävivät he siellä mielellään, mutta kirkkoon eivät halunneet, kaikilla sama ajatus, siellä on niin ahdistavaa, enkä ihmettele olen joskus käynyt ajatuksella kuuntelemassa eikä se oikein hyvää mieltä tuota.
Todella tulkinnasta se on, ja pitääkö ihmisiä pelotella, ei siitä mitään hyvää seuraa ja nyt jo nähtävissä tuo kirkosta eroamisen paljous.
Outoa että teksti tulee tiivistä vaikka jätin väliä, ainakin tässä esikatselussa on tiivistä. - capt.cöpenick*
*Kukkahame* kirjoitti:
Lahkoissa ja pienissä seurakunnissa on paljon tuota pelottelua, eikä ev.lut paljon siitä jää.
Olen lapsuudessa asunut myös körttiläisten alueella ja siellä maallikko saarnaajat pitivät joka sunnuntai seuroja, mitä enemmän kuulijat itkivät sitä enemmän kiiteltiin saarnaa.
Kun lapseni olivat pyhäkouluikäisiä kävivät he siellä mielellään, mutta kirkkoon eivät halunneet, kaikilla sama ajatus, siellä on niin ahdistavaa, enkä ihmettele olen joskus käynyt ajatuksella kuuntelemassa eikä se oikein hyvää mieltä tuota.
Todella tulkinnasta se on, ja pitääkö ihmisiä pelotella, ei siitä mitään hyvää seuraa ja nyt jo nähtävissä tuo kirkosta eroamisen paljous.
Outoa että teksti tulee tiivistä vaikka jätin väliä, ainakin tässä esikatselussa on tiivistä.Noista ajoista mieleen. Viatonkin ilo joskus katsottiin synniksi.
Ei siitä mihinkään pääse, että 6 ensimmäisenä elinvuotena annetut tiukat elämänohjeet tuntuvat yhä painolastina. - aikaa karistaa
capt.cöpenick* kirjoitti:
Noista ajoista mieleen. Viatonkin ilo joskus katsottiin synniksi.
Ei siitä mihinkään pääse, että 6 ensimmäisenä elinvuotena annetut tiukat elämänohjeet tuntuvat yhä painolastina.painolastit harteiltaan, mitä sitä aina ankeaa lapsuutta syyttelemään, aikuinen ottaa itse ohjat käsiinsä.
- *Kukkahame*
aikaa karistaa kirjoitti:
painolastit harteiltaan, mitä sitä aina ankeaa lapsuutta syyttelemään, aikuinen ottaa itse ohjat käsiinsä.
en kuulu ev. lut kirkkoon ja se kai on ollut pelastus minulle, mutta kotini oli kyllä sanotaan kristitty, rukouksineen ja monine ikoneineen, joka huoneessa oli nurkkapöydällä ikoni muistuttamassa korkeimman tuesta.
- capt.cöpenick*
aikaa karistaa kirjoitti:
painolastit harteiltaan, mitä sitä aina ankeaa lapsuutta syyttelemään, aikuinen ottaa itse ohjat käsiinsä.
Olen toteuttamassa menetelmää, joka nostaa esiin piilotajuisia mielikuvia tietoisuuteen. Eräänlaista itseterapiaa.
Monille ihmisille liian riskaabelia harrastustusta; tästä sanotaan. Valitettavasti kuitenkin ainoa keino selviytyä ilman haaksirikkoa 'kunnialliseen' loppuun.
Tässä nyt tarkoitan omaa tapaustani. Oli sarja ikäviä asiota, joka sai elämän "marmorikuulat" hajoamaan pois luonnollisesta järjestyksestä. - *Kukkahame*
capt.cöpenick* kirjoitti:
Olen toteuttamassa menetelmää, joka nostaa esiin piilotajuisia mielikuvia tietoisuuteen. Eräänlaista itseterapiaa.
Monille ihmisille liian riskaabelia harrastustusta; tästä sanotaan. Valitettavasti kuitenkin ainoa keino selviytyä ilman haaksirikkoa 'kunnialliseen' loppuun.
Tässä nyt tarkoitan omaa tapaustani. Oli sarja ikäviä asiota, joka sai elämän "marmorikuulat" hajoamaan pois luonnollisesta järjestyksestä.Kyllä niitä sirpaleita on isoja ja pieniä, aina vaan.
Maailmassani pamahteli ja rikkoutui, onneksi sitä lopullistapamausta ei sentään.
Onhan ne selvitettävä itselle jos se suinkin on mahdollista, vaikka se ottaa lujille se auttaa silti. - capt.cöpenick*
*Kukkahame* kirjoitti:
Kyllä niitä sirpaleita on isoja ja pieniä, aina vaan.
Maailmassani pamahteli ja rikkoutui, onneksi sitä lopullistapamausta ei sentään.
Onhan ne selvitettävä itselle jos se suinkin on mahdollista, vaikka se ottaa lujille se auttaa silti.Isoäitini - sitkeä sissi. Korkeasta iästään huolimatta hän lähti kesäisin puutarhaa hoitamaan. Suuren lapsilaumansa hän hoiti niin, että pojat saivat hyvät ammatit.
Mummi oli hyvä, nöyrä, vaatimaton ja vähään tyytyväinen.
Erikoiset olivat mummon päiväunet, ehkä varttitunnin mittaiset. Hän näki niiden aikana merkittäviä ja muistettavia unia.
Huh huh, että tulikin taas nukuttua, sanoi mummi virkeänä. Kaikille hänestä jäi valoisa muisto.
Hänellä unielämä korjasi kaikki elämässä saadut väli kolhut välittömästi kuin parhaiden psykoanalyysioppien mukaan. - mitään traumoja
capt.cöpenick* kirjoitti:
Olen toteuttamassa menetelmää, joka nostaa esiin piilotajuisia mielikuvia tietoisuuteen. Eräänlaista itseterapiaa.
Monille ihmisille liian riskaabelia harrastustusta; tästä sanotaan. Valitettavasti kuitenkin ainoa keino selviytyä ilman haaksirikkoa 'kunnialliseen' loppuun.
Tässä nyt tarkoitan omaa tapaustani. Oli sarja ikäviä asiota, joka sai elämän "marmorikuulat" hajoamaan pois luonnollisesta järjestyksestä.tai kokenut saarnoissa ankaruutta. Vähän tosin olen osallistunut Jumalanpalveluksiin, paitsi joskus radion tai TV:n välityksella. Ortodoksikirkossa minut vihittiin, mutta oudoksuin sitä määrää kuvia, ikonostaasia,kirkkoslaavia, jota tavallinen kansa ei ymmärrä enään.
Jollei mieheni olisi selittänyt kuvien merkitystä, niiden juuri kertoneen tavalliselle kansalle niitä tapahtumia jotka ovat merkinneet paljon. Ilman sitä olisin lyhytnäköisesti katsonut sen olevan kuvien palvontaa!
Vieläkään en halua ajatella, että ikoonista katselisi elävä Kristus tai Maria Jeesuslapsen kanssa.
Kotonani on sänkymme yläpuolella Kristus ikooni, kaunis kylläkin, mutta hartautta ei minussa "kuva" ei herätä. Kynttilän loistaessa ikoonissa jouluyönä---- saatan kokea tuon hartauden. - capt.cöpenick*
mitään traumoja kirjoitti:
tai kokenut saarnoissa ankaruutta. Vähän tosin olen osallistunut Jumalanpalveluksiin, paitsi joskus radion tai TV:n välityksella. Ortodoksikirkossa minut vihittiin, mutta oudoksuin sitä määrää kuvia, ikonostaasia,kirkkoslaavia, jota tavallinen kansa ei ymmärrä enään.
Jollei mieheni olisi selittänyt kuvien merkitystä, niiden juuri kertoneen tavalliselle kansalle niitä tapahtumia jotka ovat merkinneet paljon. Ilman sitä olisin lyhytnäköisesti katsonut sen olevan kuvien palvontaa!
Vieläkään en halua ajatella, että ikoonista katselisi elävä Kristus tai Maria Jeesuslapsen kanssa.
Kotonani on sänkymme yläpuolella Kristus ikooni, kaunis kylläkin, mutta hartautta ei minussa "kuva" ei herätä. Kynttilän loistaessa ikoonissa jouluyönä---- saatan kokea tuon hartauden.Ja valtava sosiaalinen paatos - anteeksianto on tyypillistä heidän pääsiäisenvietolleen.
Mutta kun aikamiehet hokevat...totisesti nousi..., niin käämini käryävät! - *Kukkahame*
mitään traumoja kirjoitti:
tai kokenut saarnoissa ankaruutta. Vähän tosin olen osallistunut Jumalanpalveluksiin, paitsi joskus radion tai TV:n välityksella. Ortodoksikirkossa minut vihittiin, mutta oudoksuin sitä määrää kuvia, ikonostaasia,kirkkoslaavia, jota tavallinen kansa ei ymmärrä enään.
Jollei mieheni olisi selittänyt kuvien merkitystä, niiden juuri kertoneen tavalliselle kansalle niitä tapahtumia jotka ovat merkinneet paljon. Ilman sitä olisin lyhytnäköisesti katsonut sen olevan kuvien palvontaa!
Vieläkään en halua ajatella, että ikoonista katselisi elävä Kristus tai Maria Jeesuslapsen kanssa.
Kotonani on sänkymme yläpuolella Kristus ikooni, kaunis kylläkin, mutta hartautta ei minussa "kuva" ei herätä. Kynttilän loistaessa ikoonissa jouluyönä---- saatan kokea tuon hartauden.lutelaisissa kirkoissa nykytaiteellisia alttaritauluja ja minusta ne eivät edes sovi kirkkoon, eipä hyväksynyt eräs pappiystävänikään, ei jaa ehtoollista sen taulun edessä.
Monta niitä ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa vielä ole, toivottavasti vanhat alttaritaulut saavat pitää heille kuuluvat paikkansa.
Luterilainen kirkko on muutenkin ollut muutosten kourissa, hiljattain uusittiin virsikirja, naispappeus ja nyt myös pienempiä rukousryhmiä toimii kirkoissa.
Ei saarnoissa aina ole sitä vertauskuvallista pahan ja hyvän taistelua, mutta se ikuinen kadotus tuntuu olevan viikottaista., ja se on pelottavaa. - polta rauhassa
*Kukkahame* kirjoitti:
lutelaisissa kirkoissa nykytaiteellisia alttaritauluja ja minusta ne eivät edes sovi kirkkoon, eipä hyväksynyt eräs pappiystävänikään, ei jaa ehtoollista sen taulun edessä.
Monta niitä ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa vielä ole, toivottavasti vanhat alttaritaulut saavat pitää heille kuuluvat paikkansa.
Luterilainen kirkko on muutenkin ollut muutosten kourissa, hiljattain uusittiin virsikirja, naispappeus ja nyt myös pienempiä rukousryhmiä toimii kirkoissa.
Ei saarnoissa aina ole sitä vertauskuvallista pahan ja hyvän taistelua, mutta se ikuinen kadotus tuntuu olevan viikottaista., ja se on pelottavaa.käämisi ja anna toisten sanoa, sillä pääset helpolla!
- capt.cöpenick*
polta rauhassa kirjoitti:
käämisi ja anna toisten sanoa, sillä pääset helpolla!
"Toiset" saa kyllä puolestani sanoa sanottavansa minun puolestani. Olemme mm. 'kukkahameen' kaa ihan asiallisesti viestineet.
Puolen tunnin päästä suljen koneeni tältä päivältä.
On aika huikata: *PILVI* - älä mene pilveen, vaikka sinulla näkyy olevan arvostelijat kannoillasi.
Pilvi on kuitenkin niitä palstan harmittomimpia sanankäyttäjiä. Terveisiä hänelle kuten kaikille lukijoille.
Olkoon Woima kanssanne! - *Kukkahame*
capt.cöpenick* kirjoitti:
"Toiset" saa kyllä puolestani sanoa sanottavansa minun puolestani. Olemme mm. 'kukkahameen' kaa ihan asiallisesti viestineet.
Puolen tunnin päästä suljen koneeni tältä päivältä.
On aika huikata: *PILVI* - älä mene pilveen, vaikka sinulla näkyy olevan arvostelijat kannoillasi.
Pilvi on kuitenkin niitä palstan harmittomimpia sanankäyttäjiä. Terveisiä hänelle kuten kaikille lukijoille.
Olkoon Woima kanssanne!Luulin että sinä alat säkenöimään!
Ei muuta kuin jatketaan keskustelua.
Onhan se tavallaan vanhoillista ja todella iänikuista, mutta ku sitä olen lapsesta saakka tottunut kuulemaan, se on niin ja se Pääsiäinen meillä on suurin kirkollinen juhla.
Kouluaikana oli 2vk uskonnonopetusleirit milloin missäkin ja siellä pappi ja lukkari aina mukana, syödessä leikeissä peleissä ja aamuin illoin hartaus.
Jotenkin elän onnellisesti omassa rakkaassa ikonitäyteisessä maailmassa. - *Kukkahame*
*Kukkahame* kirjoitti:
Luulin että sinä alat säkenöimään!
Ei muuta kuin jatketaan keskustelua.
Onhan se tavallaan vanhoillista ja todella iänikuista, mutta ku sitä olen lapsesta saakka tottunut kuulemaan, se on niin ja se Pääsiäinen meillä on suurin kirkollinen juhla.
Kouluaikana oli 2vk uskonnonopetusleirit milloin missäkin ja siellä pappi ja lukkari aina mukana, syödessä leikeissä peleissä ja aamuin illoin hartaus.
Jotenkin elän onnellisesti omassa rakkaassa ikonitäyteisessä maailmassa.Tule ihmeessä esiin, taisit kyllä mainita että olet jossain iltamenoissa, siitä huolimatta huhuilen.
Olet ansainnut paikkasi kirjoittajana, saanut suuren kasteen ja mahtavat arvostelut, pistä nauruksi vaan! - määä :D
capt.cöpenick* kirjoitti:
"Toiset" saa kyllä puolestani sanoa sanottavansa minun puolestani. Olemme mm. 'kukkahameen' kaa ihan asiallisesti viestineet.
Puolen tunnin päästä suljen koneeni tältä päivältä.
On aika huikata: *PILVI* - älä mene pilveen, vaikka sinulla näkyy olevan arvostelijat kannoillasi.
Pilvi on kuitenkin niitä palstan harmittomimpia sanankäyttäjiä. Terveisiä hänelle kuten kaikille lukijoille.
Olkoon Woima kanssanne!En toki. kuin voisin teijät jättää, tulis ikävä.Paistaa se aurinko pilvenhattaroista huolimatta. Roimaa voimaa itelleskin ja sille paremmalle myös:D Jumatsjukka ku oot visu äijä!
- tulin*
*Kukkahame* kirjoitti:
Tule ihmeessä esiin, taisit kyllä mainita että olet jossain iltamenoissa, siitä huolimatta huhuilen.
Olet ansainnut paikkasi kirjoittajana, saanut suuren kasteen ja mahtavat arvostelut, pistä nauruksi vaan!katsomaan mitä palstalle tapahtuu! :D Sinäkin mun kirjeenvaihdossa tappelit sisukkaasti, voi että.
Sisko ja miehensä on meiltä lähteneet serkkumme luo, eikä tule enään. Huomenna - vasta huomenna iltapäivä
tulin* kirjoitti:
katsomaan mitä palstalle tapahtuu! :D Sinäkin mun kirjeenvaihdossa tappelit sisukkaasti, voi että.
Sisko ja miehensä on meiltä lähteneet serkkumme luo, eikä tule enään. Huomennaloput kirjeessä. Kiva olla taas mukana. Ja oma rauha:)
- *Kukkahame*
määä :D kirjoitti:
En toki. kuin voisin teijät jättää, tulis ikävä.Paistaa se aurinko pilvenhattaroista huolimatta. Roimaa voimaa itelleskin ja sille paremmalle myös:D Jumatsjukka ku oot visu äijä!
Tämä epävireinen kouro....pitää välillä kevennellä ja hehkuttaa, siitä se ura taas urkenee
- tuvassa
*Kukkahame* kirjoitti:
Tämä epävireinen kouro....pitää välillä kevennellä ja hehkuttaa, siitä se ura taas urkenee
kynnys korkeella?
- ja sahataan matalammaksi
tuvassa kirjoitti:
kynnys korkeella?
Keskusteltu on kuten näkyy ja varmaan capteeni joka on aloittanut ei pahaksi katso.
Ilta on mennyt vauhdilla ja alkaa tuo korvallinen kaipaamaan tyynyä, silmätkin alkaa jo täyttyä N-M sepelistä, uni voittaa. Kyllä sininen uninen yö voittaa tämän raadin reippaasti...Hyvää Ötyä ja sopuisaa sanailua taholtani - Seku
*Kukkahame* kirjoitti:
lutelaisissa kirkoissa nykytaiteellisia alttaritauluja ja minusta ne eivät edes sovi kirkkoon, eipä hyväksynyt eräs pappiystävänikään, ei jaa ehtoollista sen taulun edessä.
Monta niitä ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa vielä ole, toivottavasti vanhat alttaritaulut saavat pitää heille kuuluvat paikkansa.
Luterilainen kirkko on muutenkin ollut muutosten kourissa, hiljattain uusittiin virsikirja, naispappeus ja nyt myös pienempiä rukousryhmiä toimii kirkoissa.
Ei saarnoissa aina ole sitä vertauskuvallista pahan ja hyvän taistelua, mutta se ikuinen kadotus tuntuu olevan viikottaista., ja se on pelottavaa.klasikossa "Seitsemän veljestä", pojat kävivät lukkarin koulua.
Osoitus siis siitä, että luterilainen kirkko oli ottanut jo aikoja sitten asiakseen kansamme sivistämisen.
En tiedä kuinka oli katolilaisissa maissa, mutta käsitykseni kuitenkin on, että
ei ainakaan Raamattua ollut hyvä antaa rahvaan käteen. Ainoastaan papit saivat lukea ja tulkita sitä oman mieltymyksensä mukaan. - etköhän nyt suhtaudu
*Kukkahame* kirjoitti:
lutelaisissa kirkoissa nykytaiteellisia alttaritauluja ja minusta ne eivät edes sovi kirkkoon, eipä hyväksynyt eräs pappiystävänikään, ei jaa ehtoollista sen taulun edessä.
Monta niitä ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa vielä ole, toivottavasti vanhat alttaritaulut saavat pitää heille kuuluvat paikkansa.
Luterilainen kirkko on muutenkin ollut muutosten kourissa, hiljattain uusittiin virsikirja, naispappeus ja nyt myös pienempiä rukousryhmiä toimii kirkoissa.
Ei saarnoissa aina ole sitä vertauskuvallista pahan ja hyvän taistelua, mutta se ikuinen kadotus tuntuu olevan viikottaista., ja se on pelottavaa.luterilaiseen kirkkoon vähän liian ankarasti ja tuomitsevasti. Jokainen kirkko on muutosten kourissa. Mitä pahaa on, jos virsikirjaan tulee uusia virsiä, tottakai niitä pitääkin tulla nuorempien ihmisten sanoittamina ja säveltäminä. Oletko naispappeutta vastaan ja miksi... Entäs mitä ovat sinun mainitsemasi n.s. rukousryhmät, eikö sellaisia saisi kirkossa olla?....
En ole koskaan kokenut Luterilaisessa kirkossa pelottelua kadotuksella, ei kuule sellaista Luterilaisessa kirkossa ole. Ennen vanhaan joka kirkkokunnassa saarnat olivat tuomitsevampia, kuin nykyään, niin katolisessa, kuin luterilaisessakin....
Olen kerran ollut Pääsiäisenä ortodoksisessa kirkossa ja en tuomitse sitä kirkkoa sen takia, että siellä kaikki oli niin erilaista, kuin mihin olen tottunut.... Hyväksyn jokaisen kirkkokunnan ja eri suuntaukset niitten sisällä.... Kyllä nykyajan papit eivät enää pelottele kadotuksella, eivätkä saarnaa, vaan nöyrinä, hymyssä suinkin, puhuvat Raamatun sanomaa sellaisena, kuin se kirjoitettu on....
En koe olevani oikea ihminen, enkä tokikaan asiantuntija tällaisista asioista puhumaan, mutta oman näkökantani luterilaisen kirkon puolesta tuon. - kirkon jäsen
etköhän nyt suhtaudu kirjoitti:
luterilaiseen kirkkoon vähän liian ankarasti ja tuomitsevasti. Jokainen kirkko on muutosten kourissa. Mitä pahaa on, jos virsikirjaan tulee uusia virsiä, tottakai niitä pitääkin tulla nuorempien ihmisten sanoittamina ja säveltäminä. Oletko naispappeutta vastaan ja miksi... Entäs mitä ovat sinun mainitsemasi n.s. rukousryhmät, eikö sellaisia saisi kirkossa olla?....
En ole koskaan kokenut Luterilaisessa kirkossa pelottelua kadotuksella, ei kuule sellaista Luterilaisessa kirkossa ole. Ennen vanhaan joka kirkkokunnassa saarnat olivat tuomitsevampia, kuin nykyään, niin katolisessa, kuin luterilaisessakin....
Olen kerran ollut Pääsiäisenä ortodoksisessa kirkossa ja en tuomitse sitä kirkkoa sen takia, että siellä kaikki oli niin erilaista, kuin mihin olen tottunut.... Hyväksyn jokaisen kirkkokunnan ja eri suuntaukset niitten sisällä.... Kyllä nykyajan papit eivät enää pelottele kadotuksella, eivätkä saarnaa, vaan nöyrinä, hymyssä suinkin, puhuvat Raamatun sanomaa sellaisena, kuin se kirjoitettu on....
En koe olevani oikea ihminen, enkä tokikaan asiantuntija tällaisista asioista puhumaan, mutta oman näkökantani luterilaisen kirkon puolesta tuon.Lähes jokainen lapsi kastetaan kirkon jäseneksi ilman, että lapsen mielipidettä kysytään. Lapsen vanhempien suhtautuminen kirkkoon ratkaisee.
Jos kirkon jäsenyydestä päättäminen jätettäisiin lapsen itsensä päätettäväksi 18 vuoden iässä, niin kuinkahan moni liittyisi kirkkoon?
Kirkosta eroaminen viime vuosina on hyvä indikaattori osoittamaan, että suuri osa kansalaisista ei halua olla kirkon jäseniä.
Tärkeätä on huomata, että uskonnonharjoitusta voi harrastaa myös kirkkoon kuulumatta.
Se että kirkosta eroaminen vain lisääntyy, on selvä signaali siitä, että Suomen Ev.Lut. kirkko on kriisissä. Se puuhastelee kaikkea muuta, kuin sen pitäisi. Eräänä esimerkkinä kirkon puuhastelusta on karkotuspäätöksen saaneiden maahanmuuttajien piilottelu.
Tavallisten suomalaisten hätä on suuri. Masennuslääkkeitä syödään yhä enemmän. Mitä kirkko voisi tehdä heidän hyväkseen? Siinä tuhannen taalan kysymys kirkolle. - ei ole lisäämistä
etköhän nyt suhtaudu kirjoitti:
luterilaiseen kirkkoon vähän liian ankarasti ja tuomitsevasti. Jokainen kirkko on muutosten kourissa. Mitä pahaa on, jos virsikirjaan tulee uusia virsiä, tottakai niitä pitääkin tulla nuorempien ihmisten sanoittamina ja säveltäminä. Oletko naispappeutta vastaan ja miksi... Entäs mitä ovat sinun mainitsemasi n.s. rukousryhmät, eikö sellaisia saisi kirkossa olla?....
En ole koskaan kokenut Luterilaisessa kirkossa pelottelua kadotuksella, ei kuule sellaista Luterilaisessa kirkossa ole. Ennen vanhaan joka kirkkokunnassa saarnat olivat tuomitsevampia, kuin nykyään, niin katolisessa, kuin luterilaisessakin....
Olen kerran ollut Pääsiäisenä ortodoksisessa kirkossa ja en tuomitse sitä kirkkoa sen takia, että siellä kaikki oli niin erilaista, kuin mihin olen tottunut.... Hyväksyn jokaisen kirkkokunnan ja eri suuntaukset niitten sisällä.... Kyllä nykyajan papit eivät enää pelottele kadotuksella, eivätkä saarnaa, vaan nöyrinä, hymyssä suinkin, puhuvat Raamatun sanomaa sellaisena, kuin se kirjoitettu on....
En koe olevani oikea ihminen, enkä tokikaan asiantuntija tällaisista asioista puhumaan, mutta oman näkökantani luterilaisen kirkon puolesta tuon.Olen myös kerran kaynyt ortodoksisessa kirkossa ja ne suitsuttelut savun kanssa ja kuvien, puukuvien palvonnat eivät tuntuneet aidoilta= omilta tuntemuksiltani
yhtään, ei nuotilleen lukeminen myöskään,olisi ollut teeskentelyä jäädä sellaista esittämään.
Ne ovat Jepuliksen, ajomanin,Bilmanin, Monikan ja muiden sapelinheiluttajien kirkot. En mene uudelleen.
Luterilaiseenkin irkkoon on tullut pettäjäpiispoja ynnä muuta saastaa, mutta perusteiltaan muuten luonnollisempia ihmisyhteisöjä.
Hyvä että on kullekin omansa. - Ramoona*
kirkon jäsen kirjoitti:
Lähes jokainen lapsi kastetaan kirkon jäseneksi ilman, että lapsen mielipidettä kysytään. Lapsen vanhempien suhtautuminen kirkkoon ratkaisee.
Jos kirkon jäsenyydestä päättäminen jätettäisiin lapsen itsensä päätettäväksi 18 vuoden iässä, niin kuinkahan moni liittyisi kirkkoon?
Kirkosta eroaminen viime vuosina on hyvä indikaattori osoittamaan, että suuri osa kansalaisista ei halua olla kirkon jäseniä.
Tärkeätä on huomata, että uskonnonharjoitusta voi harrastaa myös kirkkoon kuulumatta.
Se että kirkosta eroaminen vain lisääntyy, on selvä signaali siitä, että Suomen Ev.Lut. kirkko on kriisissä. Se puuhastelee kaikkea muuta, kuin sen pitäisi. Eräänä esimerkkinä kirkon puuhastelusta on karkotuspäätöksen saaneiden maahanmuuttajien piilottelu.
Tavallisten suomalaisten hätä on suuri. Masennuslääkkeitä syödään yhä enemmän. Mitä kirkko voisi tehdä heidän hyväkseen? Siinä tuhannen taalan kysymys kirkolle.Kansakirkolla on korvattu nimitys valtionkirkko. Suurin osa kansasta kuuluu ainakin toistaiseksi ev.lut. kirkkoon ja kirkolla on verotusoikeus sekä itsehallinto. Se on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja perinnettä. Kirkko on mukana ainakin kulisseina elämän käännekohdissa : ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä, hautajaisissa, suurina juhlapyhinä ainakin tunnelman kohottajana.
Maallistuneetkin kirkon jäsenet kastattavat lapsensa, se tavallaan kuuluu asiaan. Kirkko tekee yhteiskuntaa ja perheitä tukevaa työtä lasten kerhotoiminnassa ja valtaosa nuorista käy rippikoulun, sehän takaa kirkkohäätkin. Nyt alkaa olla pulaa kummeista, kun krkosta eronneitä on niin paljon.
Kirkon diakoniatyö on paineiden alla näin lama-aikana. Mielestäni kirkko myötäilee liikaa kaikkia nykyvirtauksia eikä pysy alkuperäisessä tehtävässään, evankeliumin ja lähimmäisenrakkauden julistuksessa. Aineellisen hädän lievittämiseen on muitakin tukiverkkoja. Edellisen kirjoittajan tavoin odotan kirkolta tukea ihmisten mielenterveyden edistämiseksi , tietääkseni papeilla on siihen soveltuvaa koulutusta ja ainakin upeita tiloja käyettävänään. - Ihmettelijä
ei ole lisäämistä kirjoitti:
Olen myös kerran kaynyt ortodoksisessa kirkossa ja ne suitsuttelut savun kanssa ja kuvien, puukuvien palvonnat eivät tuntuneet aidoilta= omilta tuntemuksiltani
yhtään, ei nuotilleen lukeminen myöskään,olisi ollut teeskentelyä jäädä sellaista esittämään.
Ne ovat Jepuliksen, ajomanin,Bilmanin, Monikan ja muiden sapelinheiluttajien kirkot. En mene uudelleen.
Luterilaiseenkin irkkoon on tullut pettäjäpiispoja ynnä muuta saastaa, mutta perusteiltaan muuten luonnollisempia ihmisyhteisöjä.
Hyvä että on kullekin omansa.Yhdyn edelliseen puhujaan ja yleisellä paikalla.
Tuon kyllä ymmärsin! - *Kukkahame*
Ihmettelijä kirjoitti:
Yhdyn edelliseen puhujaan ja yleisellä paikalla.
Tuon kyllä ymmärsin!Seurakunnista ja niiden erilaisuudesta, mielipiteitä puolin ja toisin, miksi aina nämä samat häiriköt paikalla?
Se kenen seurakunnat Jepuliksen vain Teidän sillä ei ole mitään väliä, moni kirkosta eronnut on paljon uskovaisempi ja hartaampi kuin se joka kirkkoon kuuluu! - tuohon kirjoittamaasi
*Kukkahame* kirjoitti:
Lahkoissa ja pienissä seurakunnissa on paljon tuota pelottelua, eikä ev.lut paljon siitä jää.
Olen lapsuudessa asunut myös körttiläisten alueella ja siellä maallikko saarnaajat pitivät joka sunnuntai seuroja, mitä enemmän kuulijat itkivät sitä enemmän kiiteltiin saarnaa.
Kun lapseni olivat pyhäkouluikäisiä kävivät he siellä mielellään, mutta kirkkoon eivät halunneet, kaikilla sama ajatus, siellä on niin ahdistavaa, enkä ihmettele olen joskus käynyt ajatuksella kuuntelemassa eikä se oikein hyvää mieltä tuota.
Todella tulkinnasta se on, ja pitääkö ihmisiä pelotella, ei siitä mitään hyvää seuraa ja nyt jo nähtävissä tuo kirkosta eroamisen paljous.
Outoa että teksti tulee tiivistä vaikka jätin väliä, ainakin tässä esikatselussa on tiivistä.lahkolaisuuteen, niin esim. mainitsemasi körttiläisyys ei ole mikään lahko, vaan Ev.luterilaisen kirkon piiriin kuuluva, alunperin yksi neljästä, nyk. yksi kuudesta oleva herätysliike.
Jokaisella herätysliikkeellä on omat kokoontumisensa ns. seurat, joita silloin tällöin pidetään.... Lauletaa Siionin Virsiä, Evankelisilla oma: Siionin Kannel-kirja. ....Herännäisyys ei ole mitään paatoksellista saarnaamista, eikä tuomitsevaa, vaan vapaamuotoista saarnaa, joka perustuu Jumalan anteeksiantoon ja armoon. Ei ole kadotukseen tuomitsevaa, vaan armosta pelastumiseen perustuvaa. Raamatussakin sanotaan: Usko Herraan, sinun Jumalaasi, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.
Niin yksinkertaista se on. - kirkkorakennukset
Ramoona* kirjoitti:
Kansakirkolla on korvattu nimitys valtionkirkko. Suurin osa kansasta kuuluu ainakin toistaiseksi ev.lut. kirkkoon ja kirkolla on verotusoikeus sekä itsehallinto. Se on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja perinnettä. Kirkko on mukana ainakin kulisseina elämän käännekohdissa : ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä, hautajaisissa, suurina juhlapyhinä ainakin tunnelman kohottajana.
Maallistuneetkin kirkon jäsenet kastattavat lapsensa, se tavallaan kuuluu asiaan. Kirkko tekee yhteiskuntaa ja perheitä tukevaa työtä lasten kerhotoiminnassa ja valtaosa nuorista käy rippikoulun, sehän takaa kirkkohäätkin. Nyt alkaa olla pulaa kummeista, kun krkosta eronneitä on niin paljon.
Kirkon diakoniatyö on paineiden alla näin lama-aikana. Mielestäni kirkko myötäilee liikaa kaikkia nykyvirtauksia eikä pysy alkuperäisessä tehtävässään, evankeliumin ja lähimmäisenrakkauden julistuksessa. Aineellisen hädän lievittämiseen on muitakin tukiverkkoja. Edellisen kirjoittajan tavoin odotan kirkolta tukea ihmisten mielenterveyden edistämiseksi , tietääkseni papeilla on siihen soveltuvaa koulutusta ja ainakin upeita tiloja käyettävänään.lähes tyhjillään, kourallinen mummoja istuu jumalan palveluksissa, vain jouluna on täyttä. Voisi kirkoille enemmän käyttöä keksiä. Joskus on joku maallisempi laulaja estetty konserttia pitämästä, vaikka olisi varmaan väkeä vetänyt.
- ja häiriköt
*Kukkahame* kirjoitti:
Seurakunnista ja niiden erilaisuudesta, mielipiteitä puolin ja toisin, miksi aina nämä samat häiriköt paikalla?
Se kenen seurakunnat Jepuliksen vain Teidän sillä ei ole mitään väliä, moni kirkosta eronnut on paljon uskovaisempi ja hartaampi kuin se joka kirkkoon kuuluu!eilen illalla oli ketjussa kyllä enemmän itsensä kuin kirkon esiin tuomista.
- Liikkuu ja kokee
tuohon kirjoittamaasi kirjoitti:
lahkolaisuuteen, niin esim. mainitsemasi körttiläisyys ei ole mikään lahko, vaan Ev.luterilaisen kirkon piiriin kuuluva, alunperin yksi neljästä, nyk. yksi kuudesta oleva herätysliike.
Jokaisella herätysliikkeellä on omat kokoontumisensa ns. seurat, joita silloin tällöin pidetään.... Lauletaa Siionin Virsiä, Evankelisilla oma: Siionin Kannel-kirja. ....Herännäisyys ei ole mitään paatoksellista saarnaamista, eikä tuomitsevaa, vaan vapaamuotoista saarnaa, joka perustuu Jumalan anteeksiantoon ja armoon. Ei ole kadotukseen tuomitsevaa, vaan armosta pelastumiseen perustuvaa. Raamatussakin sanotaan: Usko Herraan, sinun Jumalaasi, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.
Niin yksinkertaista se on.Kyllä saarnamiehissä, pastoreissa kuin piispoissakin on erilaisuuksia, ei mikään mene kaavan mukaan.
Kuten naispappeus, voiko sanoa että sen ovat vieläkään kaikki hyväksyneet, ei toki, lestadiolaisella alueella edelleenkin ollaan vastaan.
Kyllä niitä saarnoja kuunnellessa pakostakin huomaa miten erilaista puhetta syntyy eri saarnaajalla, samaan kaavaan ei ole pakko pysähtyä, vaan voi omassa mielessään tehdä vertailuja, kuten tässäkin.
Kokemusta on sukuloidessa lapsena körttiseuroissa, kyllä se minustakin joskus oli vertauskuvineen kovin sanoin tuomitsemista, kun nyt sen miettii uudestaan.
Lapsena vielä jotenkin muistaisin että oli joskus jännittävää kuunnella, yhdistin sen jotenkin satuun. - Haluaisit
ja häiriköt kirjoitti:
eilen illalla oli ketjussa kyllä enemmän itsensä kuin kirkon esiin tuomista.
tulla ulos piilosta,,,,tule vaan häirikkö!
- kirkon jäsen
tuohon kirjoittamaasi kirjoitti:
lahkolaisuuteen, niin esim. mainitsemasi körttiläisyys ei ole mikään lahko, vaan Ev.luterilaisen kirkon piiriin kuuluva, alunperin yksi neljästä, nyk. yksi kuudesta oleva herätysliike.
Jokaisella herätysliikkeellä on omat kokoontumisensa ns. seurat, joita silloin tällöin pidetään.... Lauletaa Siionin Virsiä, Evankelisilla oma: Siionin Kannel-kirja. ....Herännäisyys ei ole mitään paatoksellista saarnaamista, eikä tuomitsevaa, vaan vapaamuotoista saarnaa, joka perustuu Jumalan anteeksiantoon ja armoon. Ei ole kadotukseen tuomitsevaa, vaan armosta pelastumiseen perustuvaa. Raamatussakin sanotaan: Usko Herraan, sinun Jumalaasi, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.
Niin yksinkertaista se on.Lukiessani "tuohon kirjoittamaasi" nikin juttua, tulin ajatelleeksi, että siinä "anteeksiantoon ja armoon" perustuvassa saarnaamisessa on se salaisuus, miksi kesäseurat keräävät niin suuria ihmismääriä yhteen.
Samaan aikaan kirkot ympäri Suomea ammottavat tyhjyyttään.
Näinä ankeina aikoina varsinkin, ihmisille pitää antaa toivoa paremmasta ja se syntyy, kun lopetetaan tuomitseminen ja kadotuksella uhkaaminen ja siirrytään saarnamaan armolahjasta, lähimmäisenrakkaudesta ja anteeksiannosta. - koulutuksesta
Ramoona* kirjoitti:
Kansakirkolla on korvattu nimitys valtionkirkko. Suurin osa kansasta kuuluu ainakin toistaiseksi ev.lut. kirkkoon ja kirkolla on verotusoikeus sekä itsehallinto. Se on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja perinnettä. Kirkko on mukana ainakin kulisseina elämän käännekohdissa : ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä, hautajaisissa, suurina juhlapyhinä ainakin tunnelman kohottajana.
Maallistuneetkin kirkon jäsenet kastattavat lapsensa, se tavallaan kuuluu asiaan. Kirkko tekee yhteiskuntaa ja perheitä tukevaa työtä lasten kerhotoiminnassa ja valtaosa nuorista käy rippikoulun, sehän takaa kirkkohäätkin. Nyt alkaa olla pulaa kummeista, kun krkosta eronneitä on niin paljon.
Kirkon diakoniatyö on paineiden alla näin lama-aikana. Mielestäni kirkko myötäilee liikaa kaikkia nykyvirtauksia eikä pysy alkuperäisessä tehtävässään, evankeliumin ja lähimmäisenrakkauden julistuksessa. Aineellisen hädän lievittämiseen on muitakin tukiverkkoja. Edellisen kirjoittajan tavoin odotan kirkolta tukea ihmisten mielenterveyden edistämiseksi , tietääkseni papeilla on siihen soveltuvaa koulutusta ja ainakin upeita tiloja käyettävänään.Kyllä siihen psykologiaa kuuluu, sielunhoitoa , mutta varmaan liikaa "tiedettä". Voiko uskonto yleensäkään olla tiedettä, eikö tärkeintä ole juuri kärsivän ihmisen kohtaaminen?
- *Kukkahame*
kirkon jäsen kirjoitti:
Lukiessani "tuohon kirjoittamaasi" nikin juttua, tulin ajatelleeksi, että siinä "anteeksiantoon ja armoon" perustuvassa saarnaamisessa on se salaisuus, miksi kesäseurat keräävät niin suuria ihmismääriä yhteen.
Samaan aikaan kirkot ympäri Suomea ammottavat tyhjyyttään.
Näinä ankeina aikoina varsinkin, ihmisille pitää antaa toivoa paremmasta ja se syntyy, kun lopetetaan tuomitseminen ja kadotuksella uhkaaminen ja siirrytään saarnamaan armolahjasta, lähimmäisenrakkaudesta ja anteeksiannosta.Nuo mainitsemani ryhmät tekevät arvokasta työtään ja mukana on henkilöitä jotka vuodesta toiseen jaksavat auttaa ja antaa toivoa ihmisille.
Olen mukana toiminnassa enkä todellakaan vain itseni takia, porukan yhtenäisyys ja asian vakavuus yhdessä auttavat jokaista osanottajaa.
Jo pelkästään netistä seuraamalla saa tietoa noista yhteisitä illoista, ei ne mitään salaseuroja ole, johon kai joku jo ehti viittaamaan.
Olen elämässäni ollut kaksi kertaa lähellä ikuisuutta, siksi koen suurta iloa olla ja elää nyt ja tässä, miksi siis en suosittelisi sitä kaikille.
Kyllä pieni poikkeama nettikeskusteluun on paikallaan ja viivähtää jossain liveseurassa, sen jälkeen on muutakin ajateltavaa.
Nyt syksyn aikana alkaa paljon kerhoja ja piirejä ja myös seurakunta työtä. - pilvi*
kirkon jäsen kirjoitti:
Lukiessani "tuohon kirjoittamaasi" nikin juttua, tulin ajatelleeksi, että siinä "anteeksiantoon ja armoon" perustuvassa saarnaamisessa on se salaisuus, miksi kesäseurat keräävät niin suuria ihmismääriä yhteen.
Samaan aikaan kirkot ympäri Suomea ammottavat tyhjyyttään.
Näinä ankeina aikoina varsinkin, ihmisille pitää antaa toivoa paremmasta ja se syntyy, kun lopetetaan tuomitseminen ja kadotuksella uhkaaminen ja siirrytään saarnamaan armolahjasta, lähimmäisenrakkaudesta ja anteeksiannosta.Tuntuu ihan hyvältä sydämessä jo lukiessakin tuon. Kuinka moni ihminen voikaan olla sen tarpeessa!
Siitä syntyy ajatus, etteikö jokainen yksityinen ihminen voisi sitä lähipiirissään oppia myös harjoittamaan. Aina ei tietenkään ole helppoa lähestyä ihmisiä, joilla on vaikeaa, mutta yleensä löytyy tie, jos yrittää.
Itseäänkin on joskus elämänsä aikana joutunut katsomaan aika ankarasti, melkoinen "pärssi" se onkin. Mutta sekään ei tule itsestään, kyllä sitä vaihetta on edellyttänyt jo asioiden pohtiminen ja kypsyminen.
Mitään kaavaahan ei meille uskonto ole luonut, saamme olla ihmisinä oma itsemme,
etsivinä, heikkoinakin, saaden silti tuon ihanan armon ja rakkauden Luojamme edessä.
Tuo sanonta, " kohtele lähimmäistäsi niinkuin itseäsi toivoisit kohdeltavan" on todella varteenotettava ohje. - pilvi*
pilvi* kirjoitti:
Tuntuu ihan hyvältä sydämessä jo lukiessakin tuon. Kuinka moni ihminen voikaan olla sen tarpeessa!
Siitä syntyy ajatus, etteikö jokainen yksityinen ihminen voisi sitä lähipiirissään oppia myös harjoittamaan. Aina ei tietenkään ole helppoa lähestyä ihmisiä, joilla on vaikeaa, mutta yleensä löytyy tie, jos yrittää.
Itseäänkin on joskus elämänsä aikana joutunut katsomaan aika ankarasti, melkoinen "pärssi" se onkin. Mutta sekään ei tule itsestään, kyllä sitä vaihetta on edellyttänyt jo asioiden pohtiminen ja kypsyminen.
Mitään kaavaahan ei meille uskonto ole luonut, saamme olla ihmisinä oma itsemme,
etsivinä, heikkoinakin, saaden silti tuon ihanan armon ja rakkauden Luojamme edessä.
Tuo sanonta, " kohtele lähimmäistäsi niinkuin itseäsi toivoisit kohdeltavan" on todella varteenotettava ohje.Aikanaan Sipoossa kävi maalaistaloissa nämä Jehovan todistajat kaksin, ja toivat lehtisiä. Niin
myös meillä vanhan emännän luona.
No minäkin kuuntelin ja keskustelin aikani heidän kanssaan, muori kun meni kammariinsa vanha ja väsynyt kun oli. Ystävystyinkin erään opettajaihmisen kanssa,
meidän tutustuttua toisiimme monen keskustelun kautta paremmin.
Vieläkin naurattaa kun en voinut niellä millään kaikkea, vaan toin omankin näkemykseni esille.
Silloin nämä kaksi siinä kahvipöydässä sanoivat että se on Saatanasta. Ja minä hämmästyin niin, että kysyin ihmeissäni:ettäkö ihan pelsepupista! Tulivat ne silloin molemmat halaamaan minua ihan lämpimästi. En kaikkea ymmärrä, sitä maailmanlopun toivomista....äsh en viitsi enää, mutta se nyt on jonkun perustama järjestö,---- hauskaksi muistoksi kuitenkin jäi minulle! Ja lämmin ystävyys tuon vanhan opettajaihmisen kanssa, jolle joskus vielä soitankin. - ortodoksie puuhaa
ei ole lisäämistä kirjoitti:
Olen myös kerran kaynyt ortodoksisessa kirkossa ja ne suitsuttelut savun kanssa ja kuvien, puukuvien palvonnat eivät tuntuneet aidoilta= omilta tuntemuksiltani
yhtään, ei nuotilleen lukeminen myöskään,olisi ollut teeskentelyä jäädä sellaista esittämään.
Ne ovat Jepuliksen, ajomanin,Bilmanin, Monikan ja muiden sapelinheiluttajien kirkot. En mene uudelleen.
Luterilaiseenkin irkkoon on tullut pettäjäpiispoja ynnä muuta saastaa, mutta perusteiltaan muuten luonnollisempia ihmisyhteisöjä.
Hyvä että on kullekin omansa.savua heilutellaan niinko poppamiehet,,puukuvat vielä
ja puusilmät ihmisillä,Jepulis, Monika,Ajom. vai mika Haju ja huono ilma siellä sekä myös ilmapiiri. - --Oppikirja
pilvi* kirjoitti:
Aikanaan Sipoossa kävi maalaistaloissa nämä Jehovan todistajat kaksin, ja toivat lehtisiä. Niin
myös meillä vanhan emännän luona.
No minäkin kuuntelin ja keskustelin aikani heidän kanssaan, muori kun meni kammariinsa vanha ja väsynyt kun oli. Ystävystyinkin erään opettajaihmisen kanssa,
meidän tutustuttua toisiimme monen keskustelun kautta paremmin.
Vieläkin naurattaa kun en voinut niellä millään kaikkea, vaan toin omankin näkemykseni esille.
Silloin nämä kaksi siinä kahvipöydässä sanoivat että se on Saatanasta. Ja minä hämmästyin niin, että kysyin ihmeissäni:ettäkö ihan pelsepupista! Tulivat ne silloin molemmat halaamaan minua ihan lämpimästi. En kaikkea ymmärrä, sitä maailmanlopun toivomista....äsh en viitsi enää, mutta se nyt on jonkun perustama järjestö,---- hauskaksi muistoksi kuitenkin jäi minulle! Ja lämmin ystävyys tuon vanhan opettajaihmisen kanssa, jolle joskus vielä soitankin.Eräs ihminen joka oli ollut vuosikausia mukana ja sitten tuli viina kuvioihin kyllä 'köydet' irtosi, siellä ei suvaita heikkoa ihmistä.
Minkäs teet kun ihminen on ihminen niin kauan kun täällä maankamaralla taivaltaa on houkutuksia jos minkälaisia ja jostain on kuitenkin otettava koe, ikäväähän se oli tälle kaverille.
Muu perhe erosi sitten omasta tahdostaan kun isä ei enää sinne kelvannut vaan helppoa se ei ollut erota vapaaehtoisesti. - päivi*
capt.cöpenick* kirjoitti:
Olen toteuttamassa menetelmää, joka nostaa esiin piilotajuisia mielikuvia tietoisuuteen. Eräänlaista itseterapiaa.
Monille ihmisille liian riskaabelia harrastustusta; tästä sanotaan. Valitettavasti kuitenkin ainoa keino selviytyä ilman haaksirikkoa 'kunnialliseen' loppuun.
Tässä nyt tarkoitan omaa tapaustani. Oli sarja ikäviä asiota, joka sai elämän "marmorikuulat" hajoamaan pois luonnollisesta järjestyksestä.Olin illalla seuroissa jonka torstaisin Kansanlähetys järjestää srk:n kauniilla leiripaikalla. Aihe oli juutalaisuus, puhujana ihka oikea Pietarin juutalaisen srk rabbi. Kun emme venäjää osanneet hänellä oli tulkki ja nuorisokuoro 6 henkilöä. Kitara soi ja rabbi vähitellen pääsi oikeaan vauhtiin, välillä puhettä joka tulkattiin suomeksi. Ilmapiiri salissa oli käsinkosketeltavan tunnelmallista jonka teki nimenomaan musiikki rabin laulaessa paatoksella.
Siihenhän se johti, jopa illan vetäjä oli mennä aivan extaasiin, samannäköisiä naamoja kädet ylhäällä oli muutamia. Onneksi mukana oli naapuri srk kirkkoherra
joka palautti tunnelman viileämmäksi. Joku sanoi olleensa kuin pumpulipilvessä, oli niin kevyt ja hyvä olla rabin laulaessa.
Kirkkoherran alkupuhe 45min oli aivan asiallinen juutalaisuudesta, teksteihin perustuen.
Olen aikaisemminkin ollut juutalaisen srk tilaisuuksissa mutta moista hengen nostatusta en ole tavannut. Taisimme olla ystäväni kanssa syntisiä naisia, koska vauhdikas, tunteella, vahvaäänisesti esitetty tunnin konsertti ei meihin oikein uponnut. En vähääkään halua vähätellä muiden uskoa ja extaasiin menoa, he ovat löytäneet elämässä sen jota me vielä etsimme. - pilvi*
--Oppikirja kirjoitti:
Eräs ihminen joka oli ollut vuosikausia mukana ja sitten tuli viina kuvioihin kyllä 'köydet' irtosi, siellä ei suvaita heikkoa ihmistä.
Minkäs teet kun ihminen on ihminen niin kauan kun täällä maankamaralla taivaltaa on houkutuksia jos minkälaisia ja jostain on kuitenkin otettava koe, ikäväähän se oli tälle kaverille.
Muu perhe erosi sitten omasta tahdostaan kun isä ei enää sinne kelvannut vaan helppoa se ei ollut erota vapaaehtoisesti.Oman seurakuntani pastori kertoi, että vaatii ihan terapiaa, kun ne kaikki entiset suku! ja tutut ihmiset eivät puhu enään sen eroavan kanssa. Pahinta mitä voi tehdä kanssaihmiselleen.
Pöyristyttävän primitiivistä!!! No, Luterilainen seurakunta järjesti terapiahoitoa sille ihmiselle. Olen kyllä kuullut, ettei enää olisi niin ankaraa. Karmeaa sellainen pakkosyöttö! Minusta on hirveää, että jotkut voivat uskoa olevansa aina oikeassa eikä mitään muutä! Ei anteeksiantoa eikä tukea, tai ohjata tai auttaa AAkerhoon? - pääsi eduskuntaan
ei ole lisäämistä kirjoitti:
Olen myös kerran kaynyt ortodoksisessa kirkossa ja ne suitsuttelut savun kanssa ja kuvien, puukuvien palvonnat eivät tuntuneet aidoilta= omilta tuntemuksiltani
yhtään, ei nuotilleen lukeminen myöskään,olisi ollut teeskentelyä jäädä sellaista esittämään.
Ne ovat Jepuliksen, ajomanin,Bilmanin, Monikan ja muiden sapelinheiluttajien kirkot. En mene uudelleen.
Luterilaiseenkin irkkoon on tullut pettäjäpiispoja ynnä muuta saastaa, mutta perusteiltaan muuten luonnollisempia ihmisyhteisöjä.
Hyvä että on kullekin omansa.sillä huonolla maineellaan!
- kirkkoherrakin
pääsi eduskuntaan kirjoitti:
sillä huonolla maineellaan!
tekee lapsia naapurin äireen kans.
pääsi eduskuntaan kirjoitti:
sillä huonolla maineellaan!
Mieluusti minä eduskunnassakin näen syntisiä, erehtyviä ihmisiä, jotka menevät sinne vain parhaansa tekemään. Ja sitäpaitsi, hänellä itsellään on vain yksi ääni. Niin että mitenkäs tämänkin asian kanssa nyt lopulta onkaan, kuka valitsi hänet. Kansa, me. Hyvä me.
- makriina ek
kirkon jäsen kirjoitti:
Lukiessani "tuohon kirjoittamaasi" nikin juttua, tulin ajatelleeksi, että siinä "anteeksiantoon ja armoon" perustuvassa saarnaamisessa on se salaisuus, miksi kesäseurat keräävät niin suuria ihmismääriä yhteen.
Samaan aikaan kirkot ympäri Suomea ammottavat tyhjyyttään.
Näinä ankeina aikoina varsinkin, ihmisille pitää antaa toivoa paremmasta ja se syntyy, kun lopetetaan tuomitseminen ja kadotuksella uhkaaminen ja siirrytään saarnamaan armolahjasta, lähimmäisenrakkaudesta ja anteeksiannosta.Varmaan on pelastukseni se, että olen käynyt koko elämäni aikana kirkossa vain muutamia kertoja lapsuuden pakkokertojen jälkeen.
Ikinä en näillä kerroilla ole kuullut saarnaa, jossa olisi seurakuntalaiset tuomittu ja kadotukseen manattu.
Ilmeisesti tuomion lukua ei harrasteta joka saarnassa, ja minulle on sattunut papin hyvät päivät, jolloin hän on halunnut virittää toivoa seurakuntalaisten keskuuteen.
En osaa olla samaa mieltä kirkkoa ja pappeja tuomitsevien seurakuntalaisten kanssa, koska kaikissa ihmisissä on negatiivisesti asennoituneita yksilöitä, jotka eivät ikinä ole kuunnelleet mitään myönteistä elämänohjetta vakavissaan.
Osasta heistä on tullut ehkä pappeja. Pahoitteluni seurakunnille, joihin tällainen mustakaapu on päässyt pahoittamaan kirkkokansan mieltä.
:) *Kukkahame* kirjoitti:
lutelaisissa kirkoissa nykytaiteellisia alttaritauluja ja minusta ne eivät edes sovi kirkkoon, eipä hyväksynyt eräs pappiystävänikään, ei jaa ehtoollista sen taulun edessä.
Monta niitä ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa vielä ole, toivottavasti vanhat alttaritaulut saavat pitää heille kuuluvat paikkansa.
Luterilainen kirkko on muutenkin ollut muutosten kourissa, hiljattain uusittiin virsikirja, naispappeus ja nyt myös pienempiä rukousryhmiä toimii kirkoissa.
Ei saarnoissa aina ole sitä vertauskuvallista pahan ja hyvän taistelua, mutta se ikuinen kadotus tuntuu olevan viikottaista., ja se on pelottavaa.Onpa ihanaa, että pitkästä aikaa on mielenkiintoinen keskusteluketju.
Monella tavalla ihmiset kokevat uskonnon ja kirkon.
Olen alkanut ajatella, että tavallinen nimikristitty, joka kuuluu vanhasta muistista kirkkoon, on varmaan aika pakana. Ainakin minä olen. En minä seuraa uskonnon virtauksia, en lue tutkimuksia, en kuuntele saarnoja kuin tosi harvakseltaan. En usko, että olen lukenut Raamattua kannesta kanteen, vaikka pätkittäin on sitä tullut selanneeksi. Lapsuuden kodissa oli Dorén kuvaraamattu. Sen kuvat ovat mieleenpainuvat.
Lutherista en tiedä sen enempää kuin mitä ihan yleisesti hänestä on kirjoitettu, en ole paneutunut hänen teeseihinsä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että luterilainen kirkko ei tuomitse helvettiin jokaista syntistä tuosta vaan, vaan tarjoaa uskovalle armon ja uuden elämän tuonpuoleisessa. Olenko siinä väärässä?
Täällä moni on sitä mieltä, että papit uhkaavat koko ajan ikuisella kadotuksella, onko se niin? Sattuman kaupallako joku kuulee toivon sanoman ja toinen uhkaukset?*Kukkahame* kirjoitti:
lutelaisissa kirkoissa nykytaiteellisia alttaritauluja ja minusta ne eivät edes sovi kirkkoon, eipä hyväksynyt eräs pappiystävänikään, ei jaa ehtoollista sen taulun edessä.
Monta niitä ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa vielä ole, toivottavasti vanhat alttaritaulut saavat pitää heille kuuluvat paikkansa.
Luterilainen kirkko on muutenkin ollut muutosten kourissa, hiljattain uusittiin virsikirja, naispappeus ja nyt myös pienempiä rukousryhmiä toimii kirkoissa.
Ei saarnoissa aina ole sitä vertauskuvallista pahan ja hyvän taistelua, mutta se ikuinen kadotus tuntuu olevan viikottaista., ja se on pelottavaa.Pidätkö niistä maalauksista?
pilvi* kirjoitti:
Tuntuu ihan hyvältä sydämessä jo lukiessakin tuon. Kuinka moni ihminen voikaan olla sen tarpeessa!
Siitä syntyy ajatus, etteikö jokainen yksityinen ihminen voisi sitä lähipiirissään oppia myös harjoittamaan. Aina ei tietenkään ole helppoa lähestyä ihmisiä, joilla on vaikeaa, mutta yleensä löytyy tie, jos yrittää.
Itseäänkin on joskus elämänsä aikana joutunut katsomaan aika ankarasti, melkoinen "pärssi" se onkin. Mutta sekään ei tule itsestään, kyllä sitä vaihetta on edellyttänyt jo asioiden pohtiminen ja kypsyminen.
Mitään kaavaahan ei meille uskonto ole luonut, saamme olla ihmisinä oma itsemme,
etsivinä, heikkoinakin, saaden silti tuon ihanan armon ja rakkauden Luojamme edessä.
Tuo sanonta, " kohtele lähimmäistäsi niinkuin itseäsi toivoisit kohdeltavan" on todella varteenotettava ohje.taas tähänkin pitänee.
Tietysti kärjistän kirjoittamaasi...mutta...
Alkaisitko laajentaa repertuaariasi armonsanomalla,että pitäisi lähestyä lähipiiriään armoa ja anteeksiantavaisuutta julistamalla.
Huh-huh,mitä tunkeilua,mennä tyrkyttämään ylimielisesti "syntiselle" ylimielisesti hengellistä apuaankin...se jos mikä on yläpuolelle asettumista.
Maallikkosaarnaajako nyt sinusta...hehheh.
Yleensä on arveluttavaa tarjoilla osanottoaan,ymmärrystään ja apuaan noin vain kelle tahansa....paitsi niille,joilla ei ole omaa tahtoa ja ymmärrystä lainkaan.
On tunkeilua olla yrittävinään "ymmärtää" jokaista ja olla armollinen.
Sitä paitsi "jumalalliset" nimenomaan ovat heikkoja,ovat johdateltavissa ties mihin.
Eikös ns. Jumalankin sanota sanoneen,että heikkojen,nääntyneiden,lapsenmielisten (vähämielisten) ole jumalan valtakunta...antakaa HEIDÄN tulla minun tyköni.
Ja vielä....kyllä synti luterilaisen kirkon pääasiallisin sanoma on,en edes ymmärrä koko sanaa itse.
Hyvää aamua....pienellä puhinalla,että alkaa taas energia kiertää.- Jehovan todistajien
susmorsian kirjoitti:
taas tähänkin pitänee.
Tietysti kärjistän kirjoittamaasi...mutta...
Alkaisitko laajentaa repertuaariasi armonsanomalla,että pitäisi lähestyä lähipiiriään armoa ja anteeksiantavaisuutta julistamalla.
Huh-huh,mitä tunkeilua,mennä tyrkyttämään ylimielisesti "syntiselle" ylimielisesti hengellistä apuaankin...se jos mikä on yläpuolelle asettumista.
Maallikkosaarnaajako nyt sinusta...hehheh.
Yleensä on arveluttavaa tarjoilla osanottoaan,ymmärrystään ja apuaan noin vain kelle tahansa....paitsi niille,joilla ei ole omaa tahtoa ja ymmärrystä lainkaan.
On tunkeilua olla yrittävinään "ymmärtää" jokaista ja olla armollinen.
Sitä paitsi "jumalalliset" nimenomaan ovat heikkoja,ovat johdateltavissa ties mihin.
Eikös ns. Jumalankin sanota sanoneen,että heikkojen,nääntyneiden,lapsenmielisten (vähämielisten) ole jumalan valtakunta...antakaa HEIDÄN tulla minun tyköni.
Ja vielä....kyllä synti luterilaisen kirkon pääasiallisin sanoma on,en edes ymmärrä koko sanaa itse.
Hyvää aamua....pienellä puhinalla,että alkaa taas energia kiertää.kirkkokunnasta eroavista oli kyse!! HA HAAA
- pilvi*
susmorsian kirjoitti:
taas tähänkin pitänee.
Tietysti kärjistän kirjoittamaasi...mutta...
Alkaisitko laajentaa repertuaariasi armonsanomalla,että pitäisi lähestyä lähipiiriään armoa ja anteeksiantavaisuutta julistamalla.
Huh-huh,mitä tunkeilua,mennä tyrkyttämään ylimielisesti "syntiselle" ylimielisesti hengellistä apuaankin...se jos mikä on yläpuolelle asettumista.
Maallikkosaarnaajako nyt sinusta...hehheh.
Yleensä on arveluttavaa tarjoilla osanottoaan,ymmärrystään ja apuaan noin vain kelle tahansa....paitsi niille,joilla ei ole omaa tahtoa ja ymmärrystä lainkaan.
On tunkeilua olla yrittävinään "ymmärtää" jokaista ja olla armollinen.
Sitä paitsi "jumalalliset" nimenomaan ovat heikkoja,ovat johdateltavissa ties mihin.
Eikös ns. Jumalankin sanota sanoneen,että heikkojen,nääntyneiden,lapsenmielisten (vähämielisten) ole jumalan valtakunta...antakaa HEIDÄN tulla minun tyköni.
Ja vielä....kyllä synti luterilaisen kirkon pääasiallisin sanoma on,en edes ymmärrä koko sanaa itse.
Hyvää aamua....pienellä puhinalla,että alkaa taas energia kiertää.oli mielipiteeni.Jos hylkää seurakunnan.
Olen pitäytynyt aikanani raamattuun. Papitkin ovat ihmisiä, mutta armo on se sanoma.
Kristus toistaa monessa saarnassaan Jolla on korvat se kuulkoon" Minusta se sanoo paljon.
Nuo asiat ovat olleet niin kauan jo selvät itselleni, etten näe syytä jatkaa.
Etsiköön ken ei vielä ole löytänyt. pilvi* kirjoitti:
oli mielipiteeni.Jos hylkää seurakunnan.
Olen pitäytynyt aikanani raamattuun. Papitkin ovat ihmisiä, mutta armo on se sanoma.
Kristus toistaa monessa saarnassaan Jolla on korvat se kuulkoon" Minusta se sanoo paljon.
Nuo asiat ovat olleet niin kauan jo selvät itselleni, etten näe syytä jatkaa.
Etsiköön ken ei vielä ole löytänyt.selvennetty on.
Kysäistä varmaan saa,en todellakaan haasta uskonasioista enempää,enhän niistä mitään ymmärräkään.
- makriina ek
Kirkon tehtävänä aikaisempina vuosisatoina oli mm. opettaa ristinuskoa ja Luteeruksen oppia seurakuntalaisille. Rippikoulu oli käytävä ja auttava lukutaito hallittava ennen kuin pääsi naimisiin. Kinkereillä taidot oli osoitettava. Rippikoulu oli todellinen aikuisuuteen siirtyvien nuorten koulutus, joka otettiin vakavasti. Muuta koulutustahan ei rahvaalle ollut olemassakaan.
Kirkkoa saa kiittää suomalaisen rahvaan lukutaidosta, sillä lukutaito vaadittiin jo 1700-luvulla.
Köyhien auttaminen ja orpojen huolto, katovuosina avun jakaminen jne. on aluksi ollut pelkästään kirkon asia, kunnes maallinen yhteiskunta otti nämä asiat hoitaakseen.
Koulutus jäi kuitenkin kirkon hoiviin vielä pitkälle 1800-luvulle, seitsemän veljestäkin kävi koulua lukkarin opissa.
Monissa seurakunnissa pyhäkoulukin oli ihan yleinen koulumuoto vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kuului asiaan siellä käydä, oli perhe sitten uskonnollinen tai ei. Pyhäkoulu antoi perustiedot uskonnosta, niin että rippikoulun käynti oli sitten helpompaa aikanaan. Moni nuorihan sen joutui vielä noina aikoina käymään työnsä ohessa. Kirkkoon kuuluminen oli pakollista. Vasta itsenäisyytemme aikana kirkosta eroaminen tuli mahdolliseksi.
Usein kirkkoa moititaan ahneudesta, ja valitetaan kirkollisveroista, jotka köyhän kansan oli pakko maksaa, ja on vieläkin rasituksen niille, jotka kirkkoon kuuluvat.
Kirkko kuitenkin teki paljon sellaista työtä, joka ei sille periaatteessa kuulunut, mm. henkilörekisterit ja köyhäinhuolto. Mistäpä kirkolle olisi raha kertynyt, jos ei kansan kärttyisestä kädestä?
Sukututkimusta harrastaneeena olen hyvin kiitollinen kirkolle ja seurakuntien uutterille pastoreille, joiden ansiosta voin seurata sukuni vaiheita 1600-luvulle sakka. :)- Luin ketjun
OLipa mielenkiintoista luettavaa, kyllä Suomessakin alkaa olla jo niin paljon eri kirkkokuntia, ettei varmaan edes kaikkia osaa ajatella.
Noin 50 näytti googlella olevan, ja onko ne kaikki rekisteröity, voihan niitä alkavia pieniä ryhmiä toimia jonkun jo olevan kirkon alaisena.
Nämä kaksi valtauskontoa varmaankin kaikille valveutuneille ovat tuttuja kolmas suuri ryhmä on melko varmasti kirkosta eronneet, monikin on eronnut luterilaisesta ja liittynyt saman tien ortodoksiksi, joten eivät kaikki todellakaan väheksy toista vaan joku vanha perinteinen kirkkokunta on mielenkiintoisempi.
Olen liikkunut paljon ja käynyt eri uskontojen palvelumenoissa, ja buddismi on se mihin en oikein pääse 'sisälle', siihen on nyt syksyn tullen hyvä alkaa keräämään kirjallisuutta.
Tuskin se salaisuus syvällä piilee, mutta kulta näyttää siellä olevan se jolla arkea nostatetaan, monet liuskat olen kyllä ostanut.
Kaikilla uskoilla varmasti tulemme itse kukin onnelliseksi, mutta harva pelkällä kiukuttelulla, niitäkin on uskonlahkoksi saakka. - täälläkin#
Luin ketjun kirjoitti:
OLipa mielenkiintoista luettavaa, kyllä Suomessakin alkaa olla jo niin paljon eri kirkkokuntia, ettei varmaan edes kaikkia osaa ajatella.
Noin 50 näytti googlella olevan, ja onko ne kaikki rekisteröity, voihan niitä alkavia pieniä ryhmiä toimia jonkun jo olevan kirkon alaisena.
Nämä kaksi valtauskontoa varmaankin kaikille valveutuneille ovat tuttuja kolmas suuri ryhmä on melko varmasti kirkosta eronneet, monikin on eronnut luterilaisesta ja liittynyt saman tien ortodoksiksi, joten eivät kaikki todellakaan väheksy toista vaan joku vanha perinteinen kirkkokunta on mielenkiintoisempi.
Olen liikkunut paljon ja käynyt eri uskontojen palvelumenoissa, ja buddismi on se mihin en oikein pääse 'sisälle', siihen on nyt syksyn tullen hyvä alkaa keräämään kirjallisuutta.
Tuskin se salaisuus syvällä piilee, mutta kulta näyttää siellä olevan se jolla arkea nostatetaan, monet liuskat olen kyllä ostanut.
Kaikilla uskoilla varmasti tulemme itse kukin onnelliseksi, mutta harva pelkällä kiukuttelulla, niitäkin on uskonlahkoksi saakka.ne, jotka eivät asiasta tiedä, eivät kirkosa käy, ovat vain periaatteessa pappeja , lahkoja ja kirkkokuntia vastaan. Ja tietysti periaatteessa eri mieltä ihan kaikesta. Ja tietysti omasta mielestään parempaa mielipidettä.
Luin ketjun kirjoitti:
OLipa mielenkiintoista luettavaa, kyllä Suomessakin alkaa olla jo niin paljon eri kirkkokuntia, ettei varmaan edes kaikkia osaa ajatella.
Noin 50 näytti googlella olevan, ja onko ne kaikki rekisteröity, voihan niitä alkavia pieniä ryhmiä toimia jonkun jo olevan kirkon alaisena.
Nämä kaksi valtauskontoa varmaankin kaikille valveutuneille ovat tuttuja kolmas suuri ryhmä on melko varmasti kirkosta eronneet, monikin on eronnut luterilaisesta ja liittynyt saman tien ortodoksiksi, joten eivät kaikki todellakaan väheksy toista vaan joku vanha perinteinen kirkkokunta on mielenkiintoisempi.
Olen liikkunut paljon ja käynyt eri uskontojen palvelumenoissa, ja buddismi on se mihin en oikein pääse 'sisälle', siihen on nyt syksyn tullen hyvä alkaa keräämään kirjallisuutta.
Tuskin se salaisuus syvällä piilee, mutta kulta näyttää siellä olevan se jolla arkea nostatetaan, monet liuskat olen kyllä ostanut.
Kaikilla uskoilla varmasti tulemme itse kukin onnelliseksi, mutta harva pelkällä kiukuttelulla, niitäkin on uskonlahkoksi saakka.koneella viivyttelin,että luin tuon "hyvää keskustelua",noo....samoin kuin uskonnnoista, on paha mennä yleistämään hyvää ja huonoa.
Sanoisin kuitenkin vielä,ettei mielestäni buddismi ole varsinainen uskonto,paremminkin elämäntapa,ja juuri sen näistä kaikista maailman"uskonnoista" tuntisinkin jollain lailla inhimillisimmäksi.- *Kukkahame*
susmorsian kirjoitti:
koneella viivyttelin,että luin tuon "hyvää keskustelua",noo....samoin kuin uskonnnoista, on paha mennä yleistämään hyvää ja huonoa.
Sanoisin kuitenkin vielä,ettei mielestäni buddismi ole varsinainen uskonto,paremminkin elämäntapa,ja juuri sen näistä kaikista maailman"uskonnoista" tuntisinkin jollain lailla inhimillisimmäksi.Buddismi on tosiaankin mielenkiintoinen, eräässä maassa jossa ei oikein uskontoja hyväksytä on buddalaisia luostareita ja mielenkiintoista oli että kun sinne 'huoneeseen' mentiin munkit siellä keskusteli ihmisten kanssa ja soittivat niitä 'messukelloja'.
Ne ovat ison Budhan kuvan lisäksi näyttävin osa, siellä soi nämä rasiat taukoamatta, ja joskus oikein äänekkäästi.
Taas toisessa maassa oli kadun kulmissakin näitä pieniä suitsukkeille tarkoitettuja telineitä, ja siihen työhön menevät ja kadulla liikkujat sytyttivät oman suitsukkeet, ja hiljentyivät hetkeksi liittäen kätensä yhteen.
Eräällä kukkulalla oli alue jonne voi viedä lahjan tälle Budhalle, kukkalaite, taulu, joku esine, hedelmiäkin, kaikki kävi lahjasta.
Samassa maassa oli kyllä iso kristittyjen hautausmaa jossa oli ristit haudalla ja niin viivasuoraan että piti monelta kantilta käydä katsomassa, ristejä oli tuhansittain.
Olivat ensimmäisen maailmansodan uhreja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1302658
- 671538
Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä
Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html2321268Nainen, huomasitko kun muutin sinua?
Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/1011213- 111158
Tämä kesä ei ollut vielä meidän
Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos671085Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit
Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.91992Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan
Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.175978IS Viikonloppu 12.-13.7.2025
Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko56969Teet tämän niin
Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸44968