Tuontikoiran valoinarvosta

En tarkoittanut, että luonnetestiin "harjoittelu" olisi aikuisen koiran kohdalla myöhäistä, kyllä minä tiedän, ettei luonnetestiin ole pahemmin tapana harjoitella, vann sitä luonnetestin vaihtoehtoa, jonka aloituskirjoituksessani suljin pois - SIIS rodunomaista koetta. Se on tämän yksilön osalta jo melko vaikea tavoite. :)

Ei nyt millään pahalla, mutta miksi niin harva edes vaivautuu lukemaan mitä toinen kirjoittaa ja m ihin apua pyytää tai tietoa etsii? Tässäkään ei vastaaja joko osaa lukea (ok, nyt syyllistyin itse ilkeyteen, mutta huomaatpa miltä tuntuu, minullekin vastattu tuohon tyyliin) tai ei halua ymmärtää. Näillä palstoilla tuntuu että suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen vain pahaa tai ovat todella vain kateellisia. Miksei täälläkin voi käyttäytyä niin kuin käyttäydytään kasvokkain?!

Hei!

Ette nyt tainneet ihan ymmärtää, mistä puhuin. Koiraa ei ole rekisteröity - eikä rekisteröidä - Suomen Kennelliittoon. Eihän suomalaiskoiraltakaan vaadita koetuloksia vaikkapa Ruotsissa saadakseen Ruotsin muotovalionarvon, ellei sitä ole rekisteröity kyseisen maan rekisteriin - sitenhän ylipäänsä on mahdollista saada aikaan multivalioita ja kansainvälisiä valioita. Sitä tarkoitin. :) Siispä, voiko?

Se on tosiaan jo useamman maan valio, mutta luonnetestitulosta sillä ei ole mistään. Minun on oikeastaan vaikea kuvitella, että se olisi syntyjään tuollainen, tuntuu vain, että ehkäpä Itä-Euroopassa (en nyt tarkoita Venäjää, enkä Baltianmaita) koiranpito on jotenkin erilaista, eikä sen sosiaalistamiseen heti syntymän jälkeen ole panostettu tarpeeksi - jos lainkaan. Siltä se vaikuttaa. Ulkona koira on melko "rohkea" mutta sisällä painautuu maahan ohi kävellessä... :( Muuten se ei ole lainkaan arka! Päinvastoin! Äänet, laukaukset, koirat, liikenne, tai kulkuneuvot eivät sitä pelota lainkaan. Käsittämätöntä. Vieraat taputtelijat ovat kauhistus. Se on niin sääli - juuri siksi, ettei koira muutoin ole lainkaan arka. Olen kai jo sanonut liikaakin. Jalostukseen ainakaan minä en aikonutkaan sitä käyttää, vaan ainoastaan käyttää näyttelyssä - siitäkin vain tulee vaikeaa, koska Suomessa tuomariin ei voi suhtautua pelokkaasti saamatta EVA:ta. Muotovalio siitä oli kuitenkin tarkoitus saada, mutta en tiedä kaatuuko se Suomessa tähän luonnetestiasiaan.

Kiitos vastauksestasi! :) Toivottavasti saan niitä vielä lisääkin.

Koirastamme kirjoitti:

Se on tosiaan jo useamman maan valio, mutta luonnetestitulosta sillä ei ole mistään. Minun on oikeastaan vaikea kuvitella, että se olisi syntyjään tuollainen, tuntuu vain, että ehkäpä Itä-Euroopassa (en nyt tarkoita Venäjää, enkä Baltianmaita) koiranpito on jotenkin erilaista, eikä sen sosiaalistamiseen heti syntymän jälkeen ole panostettu tarpeeksi - jos lainkaan. Siltä se vaikuttaa. Ulkona koira on melko "rohkea" mutta sisällä painautuu maahan ohi kävellessä... :( Muuten se ei ole lainkaan arka! Päinvastoin! Äänet, laukaukset, koirat, liikenne, tai kulkuneuvot eivät sitä pelota lainkaan. Käsittämätöntä. Vieraat taputtelijat ovat kauhistus. Se on niin sääli - juuri siksi, ettei koira muutoin ole lainkaan arka. Olen kai jo sanonut liikaakin. Jalostukseen ainakaan minä en aikonutkaan sitä käyttää, vaan ainoastaan käyttää näyttelyssä - siitäkin vain tulee vaikeaa, koska Suomessa tuomariin ei voi suhtautua pelokkaasti saamatta EVA:ta. Muotovalio siitä oli kuitenkin tarkoitus saada, mutta en tiedä kaatuuko se Suomessa tähän luonnetestiasiaan.

Kiitos vastauksestasi! :) Toivottavasti saan niitä vielä lisääkin.

Lue lisää

Voi olla mahdollista, ettei siitä saa näillä perusteilla kansainvälistä muotovaliota, mutta vaikka Suomessa on eri säännöt kuin monissa muissa maissa, luulisin silti ulkomaisen koiran (joka siis ei ole Suomen rekisterissä) voivan saada Suomen muotovalion arvon, kuten mikä tahansa muukin vierailija. Tämä on kyllä pelkkää mututuntumaa, korjatkaa jos neuvon väärin.

Koirastamme kirjoitti:

Se on tosiaan jo useamman maan valio, mutta luonnetestitulosta sillä ei ole mistään. Minun on oikeastaan vaikea kuvitella, että se olisi syntyjään tuollainen, tuntuu vain, että ehkäpä Itä-Euroopassa (en nyt tarkoita Venäjää, enkä Baltianmaita) koiranpito on jotenkin erilaista, eikä sen sosiaalistamiseen heti syntymän jälkeen ole panostettu tarpeeksi - jos lainkaan. Siltä se vaikuttaa. Ulkona koira on melko "rohkea" mutta sisällä painautuu maahan ohi kävellessä... :( Muuten se ei ole lainkaan arka! Päinvastoin! Äänet, laukaukset, koirat, liikenne, tai kulkuneuvot eivät sitä pelota lainkaan. Käsittämätöntä. Vieraat taputtelijat ovat kauhistus. Se on niin sääli - juuri siksi, ettei koira muutoin ole lainkaan arka. Olen kai jo sanonut liikaakin. Jalostukseen ainakaan minä en aikonutkaan sitä käyttää, vaan ainoastaan käyttää näyttelyssä - siitäkin vain tulee vaikeaa, koska Suomessa tuomariin ei voi suhtautua pelokkaasti saamatta EVA:ta. Muotovalio siitä oli kuitenkin tarkoitus saada, mutta en tiedä kaatuuko se Suomessa tähän luonnetestiasiaan.

Kiitos vastauksestasi! :) Toivottavasti saan niitä vielä lisääkin.

Lue lisää

ihmisiä pelkäävä valkkari. Täysin samanlainen käytökseltään, ei pelkää kovia ääniä, ei isoja koneita, ei toisia koiria, ainoastaan ihmisiä. Todella reipas ja oppivainen luonteeltaan. Koira tuli meille vanhemmalla iällä pitovaikeuskoirana, joten emme tiedä taustoista. Koiran isä on tsekeistä tuotu ja pelkää aivan samalla tavalla ihmisiä, joten uskon, että koiraamme ei ole pahoinpidelty tms. edellisessä elämässään, se on vain syntyjään tuollainen.

Voinko kysyä, minkä rotuinen koira aloittajalla on? Kuulostaa niin kovin tutulta...

Koirastamme kirjoitti:

Se on tosiaan jo useamman maan valio, mutta luonnetestitulosta sillä ei ole mistään. Minun on oikeastaan vaikea kuvitella, että se olisi syntyjään tuollainen, tuntuu vain, että ehkäpä Itä-Euroopassa (en nyt tarkoita Venäjää, enkä Baltianmaita) koiranpito on jotenkin erilaista, eikä sen sosiaalistamiseen heti syntymän jälkeen ole panostettu tarpeeksi - jos lainkaan. Siltä se vaikuttaa. Ulkona koira on melko "rohkea" mutta sisällä painautuu maahan ohi kävellessä... :( Muuten se ei ole lainkaan arka! Päinvastoin! Äänet, laukaukset, koirat, liikenne, tai kulkuneuvot eivät sitä pelota lainkaan. Käsittämätöntä. Vieraat taputtelijat ovat kauhistus. Se on niin sääli - juuri siksi, ettei koira muutoin ole lainkaan arka. Olen kai jo sanonut liikaakin. Jalostukseen ainakaan minä en aikonutkaan sitä käyttää, vaan ainoastaan käyttää näyttelyssä - siitäkin vain tulee vaikeaa, koska Suomessa tuomariin ei voi suhtautua pelokkaasti saamatta EVA:ta. Muotovalio siitä oli kuitenkin tarkoitus saada, mutta en tiedä kaatuuko se Suomessa tähän luonnetestiasiaan.

Kiitos vastauksestasi! :) Toivottavasti saan niitä vielä lisääkin.

Lue lisää

mikäli saat kysymykseesii jostain "virallisen" vastauksen. Rupesi nimittäin kiinnostamaan toden teolla.

meillekin kirjoitti:

mikäli saat kysymykseesii jostain "virallisen" vastauksen. Rupesi nimittäin kiinnostamaan toden teolla.

Itselläni hieman päinvastainen omakokemus mutta sen logiikalla kenties..

Oma koirani tuotiin aikuisena Suomeen, sillä oli jo valionarvo tuontimaasta.
Suomessa rodulleni vaaditaan käyttötulos avoimesta luokasta pk-kokeessa kolme sertiä mva- arvon saavuttamiseen.
Tuontikoira sai sertin Suomesta mutta silti siltä vaaditaan käyttötulos FIn MVA- arvon saavuttamiseen. Koira oli sertin saadessaan rekisteröity Suomeen.
Lähtömaan (eli maan, josta koiran hain) säännöillä koira olisi valioitunut Suomen sertillä FIn MVA: ksi. Jos en olisi ollut niin hätäinen rekisteröinnin suhteen, olisi koira nyt FIN MVA-> olisin hakenut sertin ennen Suomeen rekkaamista.

Muut, kotimaassa syntyneet ja valioituneet koirani tulivat muiden maiden valioiksi saamalla sertin muusta maasta (paitsi tietyistä maista vaaditaan useampia niiden maiden valiosääntöjen mukaisesti) ja kv- valioksi ollessaan jo FIN MVA ja saadessaan cacibin muusta maasta.

Näillä perustein esitän mielipiteenäni, että jos koiraa ei ole rekisteröity Suomeen, noudatetaan tuonti (rekisteröinti)maan valionarvosääntöjä FIN MVA- titteliä jaettaessa. Koiran pitää tällöin olla rekisteröity ko maahan, siellä asuvan hlön omistuksessa jonka hölön sitten pitää anoa FIn MVA -titteliä SKL: stä.

Eli mitkä ovat rekkausmaan valionarvosäännöt?

Dalian2009 kirjoitti:

Itselläni hieman päinvastainen omakokemus mutta sen logiikalla kenties..

Oma koirani tuotiin aikuisena Suomeen, sillä oli jo valionarvo tuontimaasta.
Suomessa rodulleni vaaditaan käyttötulos avoimesta luokasta pk-kokeessa kolme sertiä mva- arvon saavuttamiseen.
Tuontikoira sai sertin Suomesta mutta silti siltä vaaditaan käyttötulos FIn MVA- arvon saavuttamiseen. Koira oli sertin saadessaan rekisteröity Suomeen.
Lähtömaan (eli maan, josta koiran hain) säännöillä koira olisi valioitunut Suomen sertillä FIn MVA: ksi. Jos en olisi ollut niin hätäinen rekisteröinnin suhteen, olisi koira nyt FIN MVA-> olisin hakenut sertin ennen Suomeen rekkaamista.

Muut, kotimaassa syntyneet ja valioituneet koirani tulivat muiden maiden valioiksi saamalla sertin muusta maasta (paitsi tietyistä maista vaaditaan useampia niiden maiden valiosääntöjen mukaisesti) ja kv- valioksi ollessaan jo FIN MVA ja saadessaan cacibin muusta maasta.

Näillä perustein esitän mielipiteenäni, että jos koiraa ei ole rekisteröity Suomeen, noudatetaan tuonti (rekisteröinti)maan valionarvosääntöjä FIN MVA- titteliä jaettaessa. Koiran pitää tällöin olla rekisteröity ko maahan, siellä asuvan hlön omistuksessa jonka hölön sitten pitää anoa FIn MVA -titteliä SKL: stä.

Eli mitkä ovat rekkausmaan valionarvosäännöt?

Lue lisää

Nyt kyseessä on AIVAN eri asia, sillä TÄTÄ koiraa EI ole rekisteröity Suomen Kennelliittoon, EIKÄ niin tehdä jatkossakaan. :) Otan asiasta selvää ja ilmoitan teille tuloksen - maanantaihin siis! :))

löytyy kirjoitti:

ihmisiä pelkäävä valkkari. Täysin samanlainen käytökseltään, ei pelkää kovia ääniä, ei isoja koneita, ei toisia koiria, ainoastaan ihmisiä. Todella reipas ja oppivainen luonteeltaan. Koira tuli meille vanhemmalla iällä pitovaikeuskoirana, joten emme tiedä taustoista. Koiran isä on tsekeistä tuotu ja pelkää aivan samalla tavalla ihmisiä, joten uskon, että koiraamme ei ole pahoinpidelty tms. edellisessä elämässään, se on vain syntyjään tuollainen.

Voinko kysyä, minkä rotuinen koira aloittajalla on? Kuulostaa niin kovin tutulta...

Lue lisää

Voihan näissä vaikka jotain yhteistä ollakin...

Eri asia! :) kirjoitti:

Nyt kyseessä on AIVAN eri asia, sillä TÄTÄ koiraa EI ole rekisteröity Suomen Kennelliittoon, EIKÄ niin tehdä jatkossakaan. :) Otan asiasta selvää ja ilmoitan teille tuloksen - maanantaihin siis! :))

Lue lisää

Dalian2009 juuri kirjoitti, että mikäli hän olisi hankkinut koiralle sertin ennen rekisteröimistä Suomeen, koira olisi valioitunut. Eli tällä perusteella saat koirasi valioksi pelkällä sertillä, koska se on ulkomaan rekisterissä.

asia kyseessä kirjoitti:

Dalian2009 juuri kirjoitti, että mikäli hän olisi hankkinut koiralle sertin ennen rekisteröimistä Suomeen, koira olisi valioitunut. Eli tällä perusteella saat koirasi valioksi pelkällä sertillä, koska se on ulkomaan rekisterissä.

Lue lisää

^^

jos tänne viitsii kirjoittaa niin pitäisi olla kärsivällisyyttä myös lukea.
sama asia siis kyseessä.

Mitä tulee jalostusurokseltasi vaadittaviin tutkimuksiin; kannattaisi lukea myös rotuyhdistyksen jalostusvaatimukset ja se pevisa/ jto; niissä kyllä kerrotaan ne vaatimukset ulkolaisten urosten kohdalta.

asia kyseessä kirjoitti:

Dalian2009 juuri kirjoitti, että mikäli hän olisi hankkinut koiralle sertin ennen rekisteröimistä Suomeen, koira olisi valioitunut. Eli tällä perusteella saat koirasi valioksi pelkällä sertillä, koska se on ulkomaan rekisterissä.

Lue lisää

Olivat vain erikoiset. :) En vain ollut varma ymmärsikö vastaaja, että tätä koiraa ei ole rekisteröity - eikä aiota rekisteröidä Suomen Kennelliittoon. Siksi korostin sitä, ettei sitä Suomeen ole rekisteröity. SUURET KIITOKSET AVUSTA KAIKILLE! :))

Ilmoitan lopullisen tuloksen asiassa pian! :))

meillekin kirjoitti:

mikäli saat kysymykseesii jostain "virallisen" vastauksen. Rupesi nimittäin kiinnostamaan toden teolla.

Meillä on nimittäin sama ongelma, koira on ihmisarka - ja ehkä hieman arka muutenkin... :( Pentuja en sille aio, mutta tuo valionarvo kiinnostaa. Ehkä myöhemmin voisin sen ajatella tänne rekisteröidä. Asun virallisesti ulkomailla, mutta ihan Pohjoismaissa ja tuo juttu kiinnostaa kyllä. Kiitokset aloittajalle kerrankin oikeasti minuakin kiinnostavasta keskustelusta (ei sillä, etteikö "APUA, KORANI TASSUUN TULI HAAVA"-tyyppiset otsikotkin olisi kirjoittajilleen tärkeitä ohjeiden ja neuvojen takia). ;)

Kaikki empatiani aran koiran omistajalle, tiedän kuinka turhauttavaa on se, kun ainoa mahdollinen harrastus aran koiran kanssa ovat näyttelyt. Ja sitten vielä jotkut jaksavat ilkeillä siitä kuinka koira periyttää luonnettaan eikä "tuollaisilla saa pentuja teettää", ikäänkuin se olisi näyttelyiden ainoa tarkoitus. Kasvatustyötähän ne palvelevat ja siihen ne on tarkoitettu, mutta veikkanpa, ettei suurin osa näyttelyihin osallistuvista koirista koskaan saa pentuja - nekun ovat ihan tavallisten perheiden koiria, jotka haluavat harrastaa näyttelyitä - ihan harrastuksena.

Åsa G.

Alkoi kiinnostaa! kirjoitti:

Meillä on nimittäin sama ongelma, koira on ihmisarka - ja ehkä hieman arka muutenkin... :( Pentuja en sille aio, mutta tuo valionarvo kiinnostaa. Ehkä myöhemmin voisin sen ajatella tänne rekisteröidä. Asun virallisesti ulkomailla, mutta ihan Pohjoismaissa ja tuo juttu kiinnostaa kyllä. Kiitokset aloittajalle kerrankin oikeasti minuakin kiinnostavasta keskustelusta (ei sillä, etteikö "APUA, KORANI TASSUUN TULI HAAVA"-tyyppiset otsikotkin olisi kirjoittajilleen tärkeitä ohjeiden ja neuvojen takia). ;)

Kaikki empatiani aran koiran omistajalle, tiedän kuinka turhauttavaa on se, kun ainoa mahdollinen harrastus aran koiran kanssa ovat näyttelyt. Ja sitten vielä jotkut jaksavat ilkeillä siitä kuinka koira periyttää luonnettaan eikä "tuollaisilla saa pentuja teettää", ikäänkuin se olisi näyttelyiden ainoa tarkoitus. Kasvatustyötähän ne palvelevat ja siihen ne on tarkoitettu, mutta veikkanpa, ettei suurin osa näyttelyihin osallistuvista koirista koskaan saa pentuja - nekun ovat ihan tavallisten perheiden koiria, jotka haluavat harrastaa näyttelyitä - ihan harrastuksena.

Åsa G.

Lue lisää

Kerrottehan tosiaan heti kun tietoo on ?

Alkoi kiinnostaa! kirjoitti:

Meillä on nimittäin sama ongelma, koira on ihmisarka - ja ehkä hieman arka muutenkin... :( Pentuja en sille aio, mutta tuo valionarvo kiinnostaa. Ehkä myöhemmin voisin sen ajatella tänne rekisteröidä. Asun virallisesti ulkomailla, mutta ihan Pohjoismaissa ja tuo juttu kiinnostaa kyllä. Kiitokset aloittajalle kerrankin oikeasti minuakin kiinnostavasta keskustelusta (ei sillä, etteikö "APUA, KORANI TASSUUN TULI HAAVA"-tyyppiset otsikotkin olisi kirjoittajilleen tärkeitä ohjeiden ja neuvojen takia). ;)

Kaikki empatiani aran koiran omistajalle, tiedän kuinka turhauttavaa on se, kun ainoa mahdollinen harrastus aran koiran kanssa ovat näyttelyt. Ja sitten vielä jotkut jaksavat ilkeillä siitä kuinka koira periyttää luonnettaan eikä "tuollaisilla saa pentuja teettää", ikäänkuin se olisi näyttelyiden ainoa tarkoitus. Kasvatustyötähän ne palvelevat ja siihen ne on tarkoitettu, mutta veikkanpa, ettei suurin osa näyttelyihin osallistuvista koirista koskaan saa pentuja - nekun ovat ihan tavallisten perheiden koiria, jotka haluavat harrastaa näyttelyitä - ihan harrastuksena.

Åsa G.

Lue lisää

MIKSI SITTEN KÄYTTE ELLEI JALOSTUSMIELESSÄ?? JUST...

JOOPAJOOOOOOO kirjoitti:

MIKSI SITTEN KÄYTTE ELLEI JALOSTUSMIELESSÄ?? JUST...

En viitsi selittää uudestaan. Lue ylempi kirjoitukseni ja aloittajan juttu. Miksi näitä luupäitä aina riittää? olin jo konetta sulkemassa kun palasin toiselta sivulta tähän ja näin TUON! Huoh.

Åsa...........

KYSYVÄ. kirjoitti:

Kerrottehan tosiaan heti kun tietoo on ?

Tai kuka vain joka tietää! Mitä pikemmin sen parempi, mun tarttis saada tietää mahd. jo loppuviikosta! :)))))

Kiinnostaa! kirjoitti:

Tai kuka vain joka tietää! Mitä pikemmin sen parempi, mun tarttis saada tietää mahd. jo loppuviikosta! :)))))

puhuitkin alkuviikosta selvittäväs..! Heh! :)))))

Åsa....... kirjoitti:

En viitsi selittää uudestaan. Lue ylempi kirjoitukseni ja aloittajan juttu. Miksi näitä luupäitä aina riittää? olin jo konetta sulkemassa kun palasin toiselta sivulta tähän ja näin TUON! Huoh.

Åsa...........

Lue lisää

oman rotuni piiristä, jotka käyttävät tuota porsaanreikää hyväkseen. Tuodaan ulkomailta koira, jolle hankitaan näyttelytuloksilla muotovalion arvo, ja vasta myöhemmin rekisteröidään Suomeen, jos rekisteröidään ollenkaan. Tällöin ei tarvitse käyttää luonnetestissä tai rodunomaisessa kokeessa, kun jo etukäteen on tiedossa, että koira ei luonteen puolesta saa hyväksyttyä. Koiralla teetetään pennut, ja "tavis" pennunostajat pitävät pentuja huippuina pelkän vanhempien muotovalionarvon perusteella, ja pennuista voi pyytää hyvän hinnan. Vanhemmat voivat siis olla jo useamman maan muotovalioita, mutta luonteeltaan niin arkoja, ettei niitä pitäisi käyttää jalostukseen.

Ymmärsin aloitusviestin niin, että kysyjä nimenomaan suunnittelee astuttavansa narttunsa tällä uroksella, jahka saa sille muotovalion arvon. Uroksen arkuus ei ole hänen mielestään periytyvää, mutta estää koe/luonnetestituloksen saamisen, ja siksi koiraa ei aiota rekisteröidä Suomeen, koska Suomessa tuo tulos vaaditaan valioitumiseen. Omasta mielestäni tällainen koira pitäisi nimenomaan viedä luonnetestiin, koska siellä asiantuntijat osaisivat arvioida koiran arkuuden oikein. Harva koiranomistaja, edes monta vuotta koiria kouluttanut ja kasvattanut, osaa analysoida koiraansa niin hyvin, että uskaltaa käyttää jalostukseen ilman luonnetestiä.

tiedän kasvattajia kirjoitti:

oman rotuni piiristä, jotka käyttävät tuota porsaanreikää hyväkseen. Tuodaan ulkomailta koira, jolle hankitaan näyttelytuloksilla muotovalion arvo, ja vasta myöhemmin rekisteröidään Suomeen, jos rekisteröidään ollenkaan. Tällöin ei tarvitse käyttää luonnetestissä tai rodunomaisessa kokeessa, kun jo etukäteen on tiedossa, että koira ei luonteen puolesta saa hyväksyttyä. Koiralla teetetään pennut, ja "tavis" pennunostajat pitävät pentuja huippuina pelkän vanhempien muotovalionarvon perusteella, ja pennuista voi pyytää hyvän hinnan. Vanhemmat voivat siis olla jo useamman maan muotovalioita, mutta luonteeltaan niin arkoja, ettei niitä pitäisi käyttää jalostukseen.

Ymmärsin aloitusviestin niin, että kysyjä nimenomaan suunnittelee astuttavansa narttunsa tällä uroksella, jahka saa sille muotovalion arvon. Uroksen arkuus ei ole hänen mielestään periytyvää, mutta estää koe/luonnetestituloksen saamisen, ja siksi koiraa ei aiota rekisteröidä Suomeen, koska Suomessa tuo tulos vaaditaan valioitumiseen. Omasta mielestäni tällainen koira pitäisi nimenomaan viedä luonnetestiin, koska siellä asiantuntijat osaisivat arvioida koiran arkuuden oikein. Harva koiranomistaja, edes monta vuotta koiria kouluttanut ja kasvattanut, osaa analysoida koiraansa niin hyvin, että uskaltaa käyttää jalostukseen ilman luonnetestiä.

Lue lisää

Muotovalionarvoon tarvitaan siis pääsääntöisesti kolme sertifikaatia.
Päästäkseen PU/PN- kehään kilpailemaan sertifikaatista, koiran on saatava laatuarvostelusta arvosana ERINOMAINEN.

ERINOMAINEN (sertifikaatin arvoinen, vaaleanpunainen nauha)
voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, ***jolla on harmoninen, tasapainoinen luonne***, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.

Henkilökohtaisesti en hyväksy tällaista "meininkiä", jolla hankitaan koiralle näyttelytitteleitä jonkin porsaanreiän kautta vaikka se ei esim. luonteeltaan täytä rotumääritelmästä edes minimivaatimuksia (arka). Pentuja sitten kyllä kaupitellaan kaikki mahdolliset tittelit esiintuoden.

Arkuus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja jos koira ei ole tullut omistajalleen pentuna, ei koskaan voi olla varma siitä, onko arkuus jonkin ympäristötekijän aiheuttamaa vai synnynnäistä. Arat koirat selviäisivät kyllä luonnossa koska tajuaisivat pysytellä poissa hulinasta mutta kun nyt ei vaan jalosteta metsässä eläviä koiria, vaan ihmisten oloissa mukana olevia.

Periaate jalostukselle on, että jalostukseen käytettävä yksilö on parempi kuin rodun keskivertoedustaja. Jalostettavista ominaisuuksista ehdottomasti tärkeimmät ovat luonne, terveys ja normaali lisääntyminen. Vain HENKISESTI ja fyysisesti terve koira saa elää omistajansa ilona pitkän ja tasapainoisen elämän.

Koirastamme kirjoitti:

Se on tosiaan jo useamman maan valio, mutta luonnetestitulosta sillä ei ole mistään. Minun on oikeastaan vaikea kuvitella, että se olisi syntyjään tuollainen, tuntuu vain, että ehkäpä Itä-Euroopassa (en nyt tarkoita Venäjää, enkä Baltianmaita) koiranpito on jotenkin erilaista, eikä sen sosiaalistamiseen heti syntymän jälkeen ole panostettu tarpeeksi - jos lainkaan. Siltä se vaikuttaa. Ulkona koira on melko "rohkea" mutta sisällä painautuu maahan ohi kävellessä... :( Muuten se ei ole lainkaan arka! Päinvastoin! Äänet, laukaukset, koirat, liikenne, tai kulkuneuvot eivät sitä pelota lainkaan. Käsittämätöntä. Vieraat taputtelijat ovat kauhistus. Se on niin sääli - juuri siksi, ettei koira muutoin ole lainkaan arka. Olen kai jo sanonut liikaakin. Jalostukseen ainakaan minä en aikonutkaan sitä käyttää, vaan ainoastaan käyttää näyttelyssä - siitäkin vain tulee vaikeaa, koska Suomessa tuomariin ei voi suhtautua pelokkaasti saamatta EVA:ta. Muotovalio siitä oli kuitenkin tarkoitus saada, mutta en tiedä kaatuuko se Suomessa tähän luonnetestiasiaan.

Kiitos vastauksestasi! :) Toivottavasti saan niitä vielä lisääkin.

Lue lisää

Kaikkein helpommin ja varmemmin saa vastauksen,kun soittaa suoraan kennelliittoon :),ellei kennelliiton sivuilta vastausta löydy.

"koska Suomessa tuomariin...".Ja niin pitäisi olla muuallakin.Aika valitettavaa ja outoakin,jos niin paljon löytyy ulkomailla tuomareita,että selkeesti arasti käyttäytyvää tuomari palkkaa korkeasti...

En ymmärrä,miksei koiraa voi luonnetestiin sitten viedä.Siellähän nimenomaan myös näkee,onko kyse kenties opitusta käyttäytymisestä vai luonteen piirteistä esim.hermorakenteen heikkouksista.
Testissä myös alussa kysytään kaikennäköistä koirasta,jonka sitten testin vetäjä myös huomioi.Eiköhän tuomarit myös pysty näkemään,mikä on koiran suhtautuminen ihmiseen ja mikä on muuta.Eli se tuloksissa näkyy.
Jos minulla olisi vähänkään epäselvää siitä,onko kyse opitusta vai luonteenheikkoudesta ylipäätään,niin veisin koirani testiin ihan siitä syystä,että testin kautta se on hyvinkin mahdollista saada selville.

En kyllä myöskään ymmärrä,että jos luonnetestiin viemisen kokee koiralle vaikeana,ettei sitä voi sinne viedä,niin aika oudolta tuntuu,että miksi koiraa pitää käyttää näytelmissä,vaikka se suhtautuu pelokkaasti tuomariin ja kauhistuen kosketuksiin pyrkiviin ihmisiin.Eli laittaa koira ehdointahdoin noin stressaaviin tilanteisiin...

Itse keskittyisin kyllä tuonlaisen koiran kanssa pikemmin siihen,että koiraan saisi mahdollisimman hyvän kontaktin,että se sitä kautta tuntisi olonsa varmemmaksi,ja saisi mahdollisesti itsevarmuutta,kuin ensisijaisesti havittelemalla jotain koiralle selkeästi stressaavaa.

Dalian2009 kirjoitti:

Muotovalionarvoon tarvitaan siis pääsääntöisesti kolme sertifikaatia.
Päästäkseen PU/PN- kehään kilpailemaan sertifikaatista, koiran on saatava laatuarvostelusta arvosana ERINOMAINEN.

ERINOMAINEN (sertifikaatin arvoinen, vaaleanpunainen nauha)
voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, ***jolla on harmoninen, tasapainoinen luonne***, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.

Henkilökohtaisesti en hyväksy tällaista "meininkiä", jolla hankitaan koiralle näyttelytitteleitä jonkin porsaanreiän kautta vaikka se ei esim. luonteeltaan täytä rotumääritelmästä edes minimivaatimuksia (arka). Pentuja sitten kyllä kaupitellaan kaikki mahdolliset tittelit esiintuoden.

Arkuus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja jos koira ei ole tullut omistajalleen pentuna, ei koskaan voi olla varma siitä, onko arkuus jonkin ympäristötekijän aiheuttamaa vai synnynnäistä. Arat koirat selviäisivät kyllä luonnossa koska tajuaisivat pysytellä poissa hulinasta mutta kun nyt ei vaan jalosteta metsässä eläviä koiria, vaan ihmisten oloissa mukana olevia.

Periaate jalostukselle on, että jalostukseen käytettävä yksilö on parempi kuin rodun keskivertoedustaja. Jalostettavista ominaisuuksista ehdottomasti tärkeimmät ovat luonne, terveys ja normaali lisääntyminen. Vain HENKISESTI ja fyysisesti terve koira saa elää omistajansa ilona pitkän ja tasapainoisen elämän.

Lue lisää

Aivan.Tuossa se olikin tarkoin sanottu,mitä tarkoittaa sertifikaatin arvoinen.
Joten aika hurjalta ja mielenkiintoiseltakin tuntuu,että ollaan niin paljon löydetty tuomareita ( ? ),että eriä jakaa pelokkaalle koiralle...

Alkoi kiinnostaa! kirjoitti:

Meillä on nimittäin sama ongelma, koira on ihmisarka - ja ehkä hieman arka muutenkin... :( Pentuja en sille aio, mutta tuo valionarvo kiinnostaa. Ehkä myöhemmin voisin sen ajatella tänne rekisteröidä. Asun virallisesti ulkomailla, mutta ihan Pohjoismaissa ja tuo juttu kiinnostaa kyllä. Kiitokset aloittajalle kerrankin oikeasti minuakin kiinnostavasta keskustelusta (ei sillä, etteikö "APUA, KORANI TASSUUN TULI HAAVA"-tyyppiset otsikotkin olisi kirjoittajilleen tärkeitä ohjeiden ja neuvojen takia). ;)

Kaikki empatiani aran koiran omistajalle, tiedän kuinka turhauttavaa on se, kun ainoa mahdollinen harrastus aran koiran kanssa ovat näyttelyt. Ja sitten vielä jotkut jaksavat ilkeillä siitä kuinka koira periyttää luonnettaan eikä "tuollaisilla saa pentuja teettää", ikäänkuin se olisi näyttelyiden ainoa tarkoitus. Kasvatustyötähän ne palvelevat ja siihen ne on tarkoitettu, mutta veikkanpa, ettei suurin osa näyttelyihin osallistuvista koirista koskaan saa pentuja - nekun ovat ihan tavallisten perheiden koiria, jotka haluavat harrastaa näyttelyitä - ihan harrastuksena.

Åsa G.

Lue lisää

Miten näyttelyt on ainoa harrastus aralle koiralle?
Harrastaahan voi mitä vaan,ja löytyy paljonkin lajeja,jotka nimenomaan tekee hyvää aralle koiralle.Jos koira on ihmisarka,niin eiköhän ne näytelmät ole sille siitä stressaavammasta päästä,eikä koiralle itselleen pahemmin mitään anna.
Että pelkästään ihan omistajalle...
No,kumpi sitten parempi,sitä voi vaikka miettiä...

molossi kirjoitti:

Aivan.Tuossa se olikin tarkoin sanottu,mitä tarkoittaa sertifikaatin arvoinen.
Joten aika hurjalta ja mielenkiintoiseltakin tuntuu,että ollaan niin paljon löydetty tuomareita ( ? ),että eriä jakaa pelokkaalle koiralle...

Lue lisää

Tästä maasta kyllä löytyy tuomareita, jotka eivät sakota arkuudesta. Ja vuosia kehiä kiertäneet kasvattajat tietävät valita nämä tuomarit... Tuntuu pahalta kun häntä koipien välissä tuomaria muriseva koira, joka ei anna katsoa hampaitaan, saa ERIn.

tiedän kasvattajia kirjoitti:

oman rotuni piiristä, jotka käyttävät tuota porsaanreikää hyväkseen. Tuodaan ulkomailta koira, jolle hankitaan näyttelytuloksilla muotovalion arvo, ja vasta myöhemmin rekisteröidään Suomeen, jos rekisteröidään ollenkaan. Tällöin ei tarvitse käyttää luonnetestissä tai rodunomaisessa kokeessa, kun jo etukäteen on tiedossa, että koira ei luonteen puolesta saa hyväksyttyä. Koiralla teetetään pennut, ja "tavis" pennunostajat pitävät pentuja huippuina pelkän vanhempien muotovalionarvon perusteella, ja pennuista voi pyytää hyvän hinnan. Vanhemmat voivat siis olla jo useamman maan muotovalioita, mutta luonteeltaan niin arkoja, ettei niitä pitäisi käyttää jalostukseen.

Ymmärsin aloitusviestin niin, että kysyjä nimenomaan suunnittelee astuttavansa narttunsa tällä uroksella, jahka saa sille muotovalion arvon. Uroksen arkuus ei ole hänen mielestään periytyvää, mutta estää koe/luonnetestituloksen saamisen, ja siksi koiraa ei aiota rekisteröidä Suomeen, koska Suomessa tuo tulos vaaditaan valioitumiseen. Omasta mielestäni tällainen koira pitäisi nimenomaan viedä luonnetestiin, koska siellä asiantuntijat osaisivat arvioida koiran arkuuden oikein. Harva koiranomistaja, edes monta vuotta koiria kouluttanut ja kasvattanut, osaa analysoida koiraansa niin hyvin, että uskaltaa käyttää jalostukseen ilman luonnetestiä.

Lue lisää

Muuten ymmärrän kantasi, mutta kuinka monta kertaa minun pitää toistaa, etten nimenomaan AIO KOSKAAN KÄYTTÄÄ urosta siitokseen, rodussamme luonnetesti tai rodunomainen koe ovat melkolailla vakioita jalostusyksilöillä.

On melko loukkaavaa, että annat minusta tuollaisen kuvan, kun nimenomaan jo HETI ensimmäisessä viestissäni sanoin, etten aio koiraa käyttää siitokseen, narttuani kylläkin - se kun on luonteeltaan rodunmukainen, kova ja rauhallinen. Sitten tuohon "käyttää urosta nartulleen"-kohtaan. Voin kertoa, ettei tuota urosta voisi tälle nartulle käyttää muistakaan painavista syistä, sellaisia pentuja ei Kennelliitto mielellään rekisteröisi. ;) En mene yksityiskohtiin koiristani oman ja koirieni yksityisyyden takia.

Tämän koiran kanssa näyttely, kuten joku sanoi, on melkolailla ainoa edes jotenkin mahdollinen harrastus. Sekään ei ole aran käytöksen takia helppoa, mutta muut harrastukset olemme joutuneet toteamaan mahdottomiksi. Haluatko todella kieltää aran koiran omistajilta ainoankin harrastuksen, josta koira ei stressaannu henkihieveriin, kuten kaikesta muusta kokeilemastamme?

molossi kirjoitti:

Miten näyttelyt on ainoa harrastus aralle koiralle?
Harrastaahan voi mitä vaan,ja löytyy paljonkin lajeja,jotka nimenomaan tekee hyvää aralle koiralle.Jos koira on ihmisarka,niin eiköhän ne näytelmät ole sille siitä stressaavammasta päästä,eikä koiralle itselleen pahemmin mitään anna.
Että pelkästään ihan omistajalle...
No,kumpi sitten parempi,sitä voi vaikka miettiä...

Lue lisää

kaikille koirille ei muu käy. jotkut vaan ei kestä stressaavia tilanteita.

molossi kirjoitti:

Kaikkein helpommin ja varmemmin saa vastauksen,kun soittaa suoraan kennelliittoon :),ellei kennelliiton sivuilta vastausta löydy.

"koska Suomessa tuomariin...".Ja niin pitäisi olla muuallakin.Aika valitettavaa ja outoakin,jos niin paljon löytyy ulkomailla tuomareita,että selkeesti arasti käyttäytyvää tuomari palkkaa korkeasti...

En ymmärrä,miksei koiraa voi luonnetestiin sitten viedä.Siellähän nimenomaan myös näkee,onko kyse kenties opitusta käyttäytymisestä vai luonteen piirteistä esim.hermorakenteen heikkouksista.
Testissä myös alussa kysytään kaikennäköistä koirasta,jonka sitten testin vetäjä myös huomioi.Eiköhän tuomarit myös pysty näkemään,mikä on koiran suhtautuminen ihmiseen ja mikä on muuta.Eli se tuloksissa näkyy.
Jos minulla olisi vähänkään epäselvää siitä,onko kyse opitusta vai luonteenheikkoudesta ylipäätään,niin veisin koirani testiin ihan siitä syystä,että testin kautta se on hyvinkin mahdollista saada selville.

En kyllä myöskään ymmärrä,että jos luonnetestiin viemisen kokee koiralle vaikeana,ettei sitä voi sinne viedä,niin aika oudolta tuntuu,että miksi koiraa pitää käyttää näytelmissä,vaikka se suhtautuu pelokkaasti tuomariin ja kauhistuen kosketuksiin pyrkiviin ihmisiin.Eli laittaa koira ehdointahdoin noin stressaaviin tilanteisiin...

Itse keskittyisin kyllä tuonlaisen koiran kanssa pikemmin siihen,että koiraan saisi mahdollisimman hyvän kontaktin,että se sitä kautta tuntisi olonsa varmemmaksi,ja saisi mahdollisesti itsevarmuutta,kuin ensisijaisesti havittelemalla jotain koiralle selkeästi stressaavaa.

Lue lisää

Hei taas!

Aionkin kysyä. :) Kiitos. Ymmärrän, että näyttelyt nähdään useimmiten jalostuksellisista näkökannoista, enkä itsekään tiedä, miksi Itä-Euroopassa luonne ei ole tuomarille ollut koskaan ongelma. Ymmärrän hyvin, miksi se Suomessa sitä on - näyttelistähän on yhä enemmän tullut jalostuksen kätyreitä ja pelikenttiä. Silti olisi mukavaa, jos vaikka koirilla, kuten kissoillakin, olisi vaikkapa kastraattiluokka, jossa jalostukselliset tekijät jäisivät arvostelun ulkopuolelle.

Melkein toivoisin, että tapaisit koirani. Tuolloin ymmärtäisit, että kun sanon sen olevan ihmisarka, se todella on ARKA. Se painautuu maahan kun ihminen (sisätiloissa) ohittaa läheltä. Siksi kai ulkonäyttelyt ovat parempia. Ulkonakin kiinniottaessa se kumartuu hiukan. Se todella pelkää. Valitettavasti sellaiset asiat eivät mielestäni tule esiin luonnetestissä. Minulla on vielä kolmaskin, ihan Suomalainen koira, joka pentuna oli niin arka, että luulin, ettei siitä koiraa tulekaan. Sittemmin se on todella "oppinut" rohkeammaksi - hyvinkin rohkeaksi. En ole välttänyt kovia ääniä. En itse reagoi ampumiseen. Teen sen kanssa jatkuvasti kaikkea "hurjaa". Se sai luonnetestissä huippupisteet ja kasvattaja kejui sen enimmäkseen johtuneen juuri siitä, kuinka sen kasvatimme.

Tätä koiraa en vie luonnetestiin. En, vaikka kuinka pyydettäisiin. En huonon tuloksen pelossa, vaan koiran itsensä takia. Olin kerran katsomassa luonnetestiä, jossa "arahkoa" (ei yhtä arkaa kuin tämä) koiraa testattiin. Testi keskeytettiin, mutta koira kärsi pelkotiloista sen jälkeen viikkoja, eikä luottamus ihmiseen palautunut täysin koskaan. Näen tuota koiraa usein, se asuu meistä alle kilometrin päässä. Yhä pimeällä se saa pakoreaktion ihmisen tullessa vastaan - niin ei ollut ennen testiä. Jotkut vain ovat liian herkkiä. Sanovathan tuomaritkin, ettei liian herkästi "paineistuvaa" koiraa kannata sen omaksi parhaaksi tuoda. :)

Mutta Kennelliittoon soitan!

:)

ALOITTAJA kirjoitti:

Hei taas!

Aionkin kysyä. :) Kiitos. Ymmärrän, että näyttelyt nähdään useimmiten jalostuksellisista näkökannoista, enkä itsekään tiedä, miksi Itä-Euroopassa luonne ei ole tuomarille ollut koskaan ongelma. Ymmärrän hyvin, miksi se Suomessa sitä on - näyttelistähän on yhä enemmän tullut jalostuksen kätyreitä ja pelikenttiä. Silti olisi mukavaa, jos vaikka koirilla, kuten kissoillakin, olisi vaikkapa kastraattiluokka, jossa jalostukselliset tekijät jäisivät arvostelun ulkopuolelle.

Melkein toivoisin, että tapaisit koirani. Tuolloin ymmärtäisit, että kun sanon sen olevan ihmisarka, se todella on ARKA. Se painautuu maahan kun ihminen (sisätiloissa) ohittaa läheltä. Siksi kai ulkonäyttelyt ovat parempia. Ulkonakin kiinniottaessa se kumartuu hiukan. Se todella pelkää. Valitettavasti sellaiset asiat eivät mielestäni tule esiin luonnetestissä. Minulla on vielä kolmaskin, ihan Suomalainen koira, joka pentuna oli niin arka, että luulin, ettei siitä koiraa tulekaan. Sittemmin se on todella "oppinut" rohkeammaksi - hyvinkin rohkeaksi. En ole välttänyt kovia ääniä. En itse reagoi ampumiseen. Teen sen kanssa jatkuvasti kaikkea "hurjaa". Se sai luonnetestissä huippupisteet ja kasvattaja kejui sen enimmäkseen johtuneen juuri siitä, kuinka sen kasvatimme.

Tätä koiraa en vie luonnetestiin. En, vaikka kuinka pyydettäisiin. En huonon tuloksen pelossa, vaan koiran itsensä takia. Olin kerran katsomassa luonnetestiä, jossa "arahkoa" (ei yhtä arkaa kuin tämä) koiraa testattiin. Testi keskeytettiin, mutta koira kärsi pelkotiloista sen jälkeen viikkoja, eikä luottamus ihmiseen palautunut täysin koskaan. Näen tuota koiraa usein, se asuu meistä alle kilometrin päässä. Yhä pimeällä se saa pakoreaktion ihmisen tullessa vastaan - niin ei ollut ennen testiä. Jotkut vain ovat liian herkkiä. Sanovathan tuomaritkin, ettei liian herkästi "paineistuvaa" koiraa kannata sen omaksi parhaaksi tuoda. :)

Mutta Kennelliittoon soitan!

:)

Lue lisää

Sehän tuli minulle vasta aikuisena, joten en osaa sanoa. Onko teorioita?

ALOITTAJA kirjoitti:

Sehän tuli minulle vasta aikuisena, joten en osaa sanoa. Onko teorioita?

A. Ihmisarkuus on perinnöllistä.
B. Luonnetestiin ei koiraa voi kouluttaa.

ALOITTAJA kirjoitti:

Muuten ymmärrän kantasi, mutta kuinka monta kertaa minun pitää toistaa, etten nimenomaan AIO KOSKAAN KÄYTTÄÄ urosta siitokseen, rodussamme luonnetesti tai rodunomainen koe ovat melkolailla vakioita jalostusyksilöillä.

On melko loukkaavaa, että annat minusta tuollaisen kuvan, kun nimenomaan jo HETI ensimmäisessä viestissäni sanoin, etten aio koiraa käyttää siitokseen, narttuani kylläkin - se kun on luonteeltaan rodunmukainen, kova ja rauhallinen. Sitten tuohon "käyttää urosta nartulleen"-kohtaan. Voin kertoa, ettei tuota urosta voisi tälle nartulle käyttää muistakaan painavista syistä, sellaisia pentuja ei Kennelliitto mielellään rekisteröisi. ;) En mene yksityiskohtiin koiristani oman ja koirieni yksityisyyden takia.

Tämän koiran kanssa näyttely, kuten joku sanoi, on melkolailla ainoa edes jotenkin mahdollinen harrastus. Sekään ei ole aran käytöksen takia helppoa, mutta muut harrastukset olemme joutuneet toteamaan mahdottomiksi. Haluatko todella kieltää aran koiran omistajilta ainoankin harrastuksen, josta koira ei stressaannu henkihieveriin, kuten kaikesta muusta kokeilemastamme?

Lue lisää

"Kennelliiton säännöt ovat muuttuneet ja nartun osalta (koiriemme rotu on PEVISA:n piirissä) tarvittavat terveystutkimukset on suoritettava ennen astutusta. Entä suomen rekisteriin rekisteröimättömällä ulkomaalaisella vierailijauroksella?"

Eli kysyt, pitääkö uroskin kuvauttaa ennen astutusta. Vai puhutaanko tässä jostain ihan eri koirasta?

Vasta myöhemmissä viesteissäsi, kun aikeitasi on ensin paheksuttu, kiellät koskaan harkinneesikaan asiaa.

ALOITTAJA kirjoitti:

Hei taas!

Aionkin kysyä. :) Kiitos. Ymmärrän, että näyttelyt nähdään useimmiten jalostuksellisista näkökannoista, enkä itsekään tiedä, miksi Itä-Euroopassa luonne ei ole tuomarille ollut koskaan ongelma. Ymmärrän hyvin, miksi se Suomessa sitä on - näyttelistähän on yhä enemmän tullut jalostuksen kätyreitä ja pelikenttiä. Silti olisi mukavaa, jos vaikka koirilla, kuten kissoillakin, olisi vaikkapa kastraattiluokka, jossa jalostukselliset tekijät jäisivät arvostelun ulkopuolelle.

Melkein toivoisin, että tapaisit koirani. Tuolloin ymmärtäisit, että kun sanon sen olevan ihmisarka, se todella on ARKA. Se painautuu maahan kun ihminen (sisätiloissa) ohittaa läheltä. Siksi kai ulkonäyttelyt ovat parempia. Ulkonakin kiinniottaessa se kumartuu hiukan. Se todella pelkää. Valitettavasti sellaiset asiat eivät mielestäni tule esiin luonnetestissä. Minulla on vielä kolmaskin, ihan Suomalainen koira, joka pentuna oli niin arka, että luulin, ettei siitä koiraa tulekaan. Sittemmin se on todella "oppinut" rohkeammaksi - hyvinkin rohkeaksi. En ole välttänyt kovia ääniä. En itse reagoi ampumiseen. Teen sen kanssa jatkuvasti kaikkea "hurjaa". Se sai luonnetestissä huippupisteet ja kasvattaja kejui sen enimmäkseen johtuneen juuri siitä, kuinka sen kasvatimme.

Tätä koiraa en vie luonnetestiin. En, vaikka kuinka pyydettäisiin. En huonon tuloksen pelossa, vaan koiran itsensä takia. Olin kerran katsomassa luonnetestiä, jossa "arahkoa" (ei yhtä arkaa kuin tämä) koiraa testattiin. Testi keskeytettiin, mutta koira kärsi pelkotiloista sen jälkeen viikkoja, eikä luottamus ihmiseen palautunut täysin koskaan. Näen tuota koiraa usein, se asuu meistä alle kilometrin päässä. Yhä pimeällä se saa pakoreaktion ihmisen tullessa vastaan - niin ei ollut ennen testiä. Jotkut vain ovat liian herkkiä. Sanovathan tuomaritkin, ettei liian herkästi "paineistuvaa" koiraa kannata sen omaksi parhaaksi tuoda. :)

Mutta Kennelliittoon soitan!

:)

Lue lisää

kuuluisi tapahtua rotuyhdistyksen foorumissa omalla nimellä, eikä täällä. Tästä jää mielikuva, että koiralle yritetään saada valionarvo kiertoteitse, ja asiassa on jotain hämärää, kun rotua ei saa sanoa ääneen, eikä kertoa muutakaan "mikä paljastaisi liikaa".

Eli laitapa tämä sama kysymys rotuyhdistyksen keskusteluun, siellä saat asiallisia vastauksia.

ALOITTAJA kirjoitti:

Hei taas!

Aionkin kysyä. :) Kiitos. Ymmärrän, että näyttelyt nähdään useimmiten jalostuksellisista näkökannoista, enkä itsekään tiedä, miksi Itä-Euroopassa luonne ei ole tuomarille ollut koskaan ongelma. Ymmärrän hyvin, miksi se Suomessa sitä on - näyttelistähän on yhä enemmän tullut jalostuksen kätyreitä ja pelikenttiä. Silti olisi mukavaa, jos vaikka koirilla, kuten kissoillakin, olisi vaikkapa kastraattiluokka, jossa jalostukselliset tekijät jäisivät arvostelun ulkopuolelle.

Melkein toivoisin, että tapaisit koirani. Tuolloin ymmärtäisit, että kun sanon sen olevan ihmisarka, se todella on ARKA. Se painautuu maahan kun ihminen (sisätiloissa) ohittaa läheltä. Siksi kai ulkonäyttelyt ovat parempia. Ulkonakin kiinniottaessa se kumartuu hiukan. Se todella pelkää. Valitettavasti sellaiset asiat eivät mielestäni tule esiin luonnetestissä. Minulla on vielä kolmaskin, ihan Suomalainen koira, joka pentuna oli niin arka, että luulin, ettei siitä koiraa tulekaan. Sittemmin se on todella "oppinut" rohkeammaksi - hyvinkin rohkeaksi. En ole välttänyt kovia ääniä. En itse reagoi ampumiseen. Teen sen kanssa jatkuvasti kaikkea "hurjaa". Se sai luonnetestissä huippupisteet ja kasvattaja kejui sen enimmäkseen johtuneen juuri siitä, kuinka sen kasvatimme.

Tätä koiraa en vie luonnetestiin. En, vaikka kuinka pyydettäisiin. En huonon tuloksen pelossa, vaan koiran itsensä takia. Olin kerran katsomassa luonnetestiä, jossa "arahkoa" (ei yhtä arkaa kuin tämä) koiraa testattiin. Testi keskeytettiin, mutta koira kärsi pelkotiloista sen jälkeen viikkoja, eikä luottamus ihmiseen palautunut täysin koskaan. Näen tuota koiraa usein, se asuu meistä alle kilometrin päässä. Yhä pimeällä se saa pakoreaktion ihmisen tullessa vastaan - niin ei ollut ennen testiä. Jotkut vain ovat liian herkkiä. Sanovathan tuomaritkin, ettei liian herkästi "paineistuvaa" koiraa kannata sen omaksi parhaaksi tuoda. :)

Mutta Kennelliittoon soitan!

:)

Lue lisää

Kun saat selville (itse en säännöistä löytänyt ko.kohtaa),niin pistä tänne.Kiinnostaa,miten homma menee.

Itse asiassa luonne pitäisi ola tuomareille tärkeää.Kun puhutaan FCI: n alaisesta touhusta,niin toiminta on määritetty (näyttelysäännöt,rotumääritelmät,näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus ym.)
Jos jotkut tuomarit ei toimi sen verran hyvin kun pitäisi,syystä tai toisesta...,niin he tekevät siinä virheen.Ja kuten joku sanoikin,näytelmätkin on toimintaa,jossa valitettavasti omaan pussiin pelaamista löytyy puolin ja toisin eli myös koirien esittäjien/omistajien,kuten myös epäpäteviä tuomareita.Mielestäni valitettavasti,koska se myös laskee toiminnan arvostusta.
Ja kyllä itä-euroopassa hyviäkin tuomareita on,jotka tietää näytelmien säännöt ja toimii oikeaoppisesti,tiukastikkin :)

" Ymmärrän hyvin...".Näytelmien tarkoitus on alunperin palvella jalostusta.Mutta liian paljon on tullut mukaan ihan showta,ja jotain muuta.Itse toivoisin sen vieläkin palvelevan enemmän jalostusta eli vieläkin tiukempia arvosteluja ja roduntuntemusta kauttaaltaan.

Mutta tuo mitä sanoit vaikka kastraattiluokasta,niin mikä ettei olisi jotain sensuuntaista.Tosin mätsärit ajaa lähinnä sitä,mutta virallisiahan ne ei ole.

Kyllä luonnetestistä pystyy osaltaan näkemään mikä on opittua piirrettä,mikä ei.kuin myös,onko siellä takana siis nupin heikkoutta.Ja ihan hyvin,jos menee,niin voi soittaa vaikka suoraan jollekkin luonnetestituomarille ja kysyä asiasta.Kuten myös kannattaa selittää asia alkuhaastaastattelussa kunnolla.Testi voidaan vaikka heti alkumetreillä keskeyttää.
Tietty voisi ajatella viedä koira jollekin pätevälle ongelmakoiriin erikoistuneelle,joka voisi koettaa arvioida,mikä on koiralla homman nomi.JOS siis haluttaa tietää.Sitä kautta voisi myös saada apua koiralle.Se,että koira joutuu pelkotiloja kokemaan elämässään,on sille erittäin suuri stressi,joka myös verottaa sen voimia.Eli itse siis ajattelen tässä ihan koiraa :)
Ja kuten sanoin,mielestäni sen vieminen näyttelyihin on turhaa paineistusta ja koiraa aivan liikaa stressaavaa,ellei asiaa pysty työstämään niin,että pelkotilat poistuu.Itse en koiraa turhaan henkisesti rasittaisi.Eli jos mielestäsi paineistuisi liikaa luonnetestissä,niin kyllä paineistus on myös silloin tässä tilanteessa näytelmissä turhaa,varsinkaan kun koira itse ei,eikä koiran tilanteeseen ne mitään hyvää tee.Sorry,suoraan sanottu,mutta näin se vaan on.

Kun kysyit mistä voisi johtua,niin se on vaikea sanoa,yhtään näkemättä.Siksi ehdotin jotain kokenutta ihmistä.Koska tosiaan sitä kautta voisi koiran oloa ehkä helpottaa,jos löytyy jotain osviittaa.Myös pystyy saamaan apua koiran käytökseen.Voin kokemuksesta sanoa (vaikka itse haluankin aina nähdä),että paljonkin pystytään tekemään aroille koirille.Eli vahvistamaan niitä,vaikka se pitkälti lähtee omistan toimista.

Tuo voi johtua siis ihan huonoista kokemuksista,ylipäätään omistajasta(pentu,nuoruus),mutta voi myöskin olla luonteenpiirre puhtaasti,joka on päässyt valitettavasti ehkä vahvistumaan omistajien toimesta,joko tiedostamatta tai ei.
Ihmisarkuus on siis yksi geeniperimän heikkouksia.

Se sitten käyttääkö koiria näytelmissä,jos niissä on vikaa jalostuksellisesti,ei ole minulle niinkään se pointti,mutta se on,että toivoisin,että koiran hyvinvointi olisi aina etusijalla.Jos koira ei siihen sovellu siitä syystä,että se sille itselle pahasti tökkii,niin kannattaa miettiä,voiko sitä enää harrastukseksi kutsua.Minusta kun harrastaminen on kummankin iloa :)

siksi... kirjoitti:

kaikille koirille ei muu käy. jotkut vaan ei kestä stressaavia tilanteita.

No jos täsmennät,mikä ei käy ja miksi...

Vai puhummeko nyt kahdesta eri asiasta, harrastamisesta ja/tai pikemmin ihmisen haluamisista harrastuksen tuottamista tietyistä tavoitteista/tuloksista...

Harrastuksiahan löytyy vaikka mitä,ihan kaikille.Se on täysin eri asia,jos halutaan jotain tiettyjä tuloksia.Se on silloin tavoitteellista harrastamista,mikä ei ole suinkaan pakko,muuta kuin pikemmin omistajien toimesta ;)

Jos puhutaan koirasta,joka on ihmisarka,niin eiköhän se näyttelyissä NIMENOMAAN koe sitä henkistä paineistusta,joten en sitä nyt vähäisessäkään määrässä katso ihmisaralle koiralle parhaimmaksi harrastukseksi,vielä vähemmän ainoaksi,saati ylipäätään oikeaksi.

on monenlaisia kirjoitti:

Tästä maasta kyllä löytyy tuomareita, jotka eivät sakota arkuudesta. Ja vuosia kehiä kiertäneet kasvattajat tietävät valita nämä tuomarit... Tuntuu pahalta kun häntä koipien välissä tuomaria muriseva koira, joka ei anna katsoa hampaitaan, saa ERIn.

Lue lisää

Osaatko nimetä sellaisia tuomareita ykkösryhmän koirille?

kopio aloitusviestistä kirjoitti:

"Kennelliiton säännöt ovat muuttuneet ja nartun osalta (koiriemme rotu on PEVISA:n piirissä) tarvittavat terveystutkimukset on suoritettava ennen astutusta. Entä suomen rekisteriin rekisteröimättömällä ulkomaalaisella vierailijauroksella?"

Eli kysyt, pitääkö uroskin kuvauttaa ennen astutusta. Vai puhutaanko tässä jostain ihan eri koirasta?

Vasta myöhemmissä viesteissäsi, kun aikeitasi on ensin paheksuttu, kiellät koskaan harkinneesikaan asiaa.

Lue lisää

Tiedän varsin hyvin, että PEVISA:n säädösten tulee täyttyä myös uroksen osalta, mutta erona narttuun on se, ettei siitokseen käytettävän uroksen tarvitse olla Suomen rekisterissä. Siitä asiasta olen kyllä erinomaisen hyvin perillä. Tuo "paheksunta" on pelkkää pahansuopuutta. En aio käyttää urosta jalostukseen - enkä ETENKÄÄN omalle nartulleni, kuten jo ennen sinun kirjoitustasi mainitsin. Siihen olisi muitakin esteitä, kuin tämä koe- ja luonnetestiasia, kuten jo aiemmin sanoinkin. Jos olet saanut väärän käsityksen siitä, mitä kysyin, en voi sille mitään. Jo otsikkoteksti, vaikkakin kirjoitusvirheellinen sellainen, kertoo, että kysymykseni koskee TUONTIKOIRAN VALIONARVOA. Ei muuta. Muista asioista olen kyllä perillä.

ALOITTAJA kirjoitti:

Tiedän varsin hyvin, että PEVISA:n säädösten tulee täyttyä myös uroksen osalta, mutta erona narttuun on se, ettei siitokseen käytettävän uroksen tarvitse olla Suomen rekisterissä. Siitä asiasta olen kyllä erinomaisen hyvin perillä. Tuo "paheksunta" on pelkkää pahansuopuutta. En aio käyttää urosta jalostukseen - enkä ETENKÄÄN omalle nartulleni, kuten jo ennen sinun kirjoitustasi mainitsin. Siihen olisi muitakin esteitä, kuin tämä koe- ja luonnetestiasia, kuten jo aiemmin sanoinkin. Jos olet saanut väärän käsityksen siitä, mitä kysyin, en voi sille mitään. Jo otsikkoteksti, vaikkakin kirjoitusvirheellinen sellainen, kertoo, että kysymykseni koskee TUONTIKOIRAN VALIONARVOA. Ei muuta. Muista asioista olen kyllä perillä.

Lue lisää

miks aikuisten ihmisten tarvii aina olla "neuvomassa!" niitä jotka johonkin ihan muuhun jotain apua tarvii/kysyy....?? kysymys oli vaan siit VALION arvosta niinkun täällä moni on jo sanonu. lopettakaa tollanen p****n jauhamine!!!!

molossi kirjoitti:

No jos täsmennät,mikä ei käy ja miksi...

Vai puhummeko nyt kahdesta eri asiasta, harrastamisesta ja/tai pikemmin ihmisen haluamisista harrastuksen tuottamista tietyistä tavoitteista/tuloksista...

Harrastuksiahan löytyy vaikka mitä,ihan kaikille.Se on täysin eri asia,jos halutaan jotain tiettyjä tuloksia.Se on silloin tavoitteellista harrastamista,mikä ei ole suinkaan pakko,muuta kuin pikemmin omistajien toimesta ;)

Jos puhutaan koirasta,joka on ihmisarka,niin eiköhän se näyttelyissä NIMENOMAAN koe sitä henkistä paineistusta,joten en sitä nyt vähäisessäkään määrässä katso ihmisaralle koiralle parhaimmaksi harrastukseksi,vielä vähemmän ainoaksi,saati ylipäätään oikeaksi.

Lue lisää

Olen tavalla jos toisellakin yrittänyt kuvailla koirani käytöstä. Siitä sinun ja muidenkin sen mahdollisista ja mahdottomista harrastuksista kiinnostuneiden pitäisi jo ymmärtää, että sen lajit ovat melko rajoitetut. Hakua emme ole kokeilleet, mutten usko sen siitä kiinnostuvan. Vaikka kokemukseni siitä on vielä lyhyt, tunnen sen kuitenkin meistä täällä kirjoittavista parhaiten, eikö vain?

Agilityharjoitus tänään sai sen kauhun valtaan ja kyyristelemään. ToKo:n olemme jo joutuneet poissulkemaan. Muutakin on kokeiltu.

Sitten tuohon piilotettuun väitteeseesi siitä, etten MINÄ haluaisi sen kanssa muuta kuin näyttelyitä harrastaa. Miksi sitten harrastan muiden koirieni kanssa? Taisin jo kertoakin, ettei alku toisen niistäkään kanssa ollut aivan yksinkertainen (ei kuitenkaan TÄHÄN koiraan verrattavissa). Silti harrastamme toisen kanssa näyttelyitä, tokoa ja PK:ta, toisen kanssa vain PK-lajeja ja aiemmin tokoa, näyttelyissä emme vielä ole käyneet. En ymmärrä, miksi täytyy viisastelemalla aina pahoittaa toisen mieli? Minä olen kyllä muiden ongelmiin ja kysymyksiin näillä palstoilla aina vastannut empaattisesti, ymmärtävästi ja ystävällisesti - ellei sitten ole kyse suorastaan eläinrääkkäykseen tai muuhun vastaavaan liittyvistä viesteistä, joihin kuka tahansa reagoi vahvemmin, vaikkakin yhä asiallisesti.

Sinua en nyt tarkoita, kirjoitat hyvää suomenkieltä ja tekstisi on selkeää, mutta tuntuu, että täällä kirjoittajien yleinen sivistys- ja koulutustaso on varsin alhainen. Miksi muuten aina tarvitsisi lukea sellaisia viisasteluviestejä, kuten pari niistäkin, joita tässä keskustelussa on mukana? Etsin yhä sitä yhtä henkilöä, joka todella ymmärtää tilanteeni. Päivittäisessä elämässä heitä on. Miksei täälläkin? Varmasti joku ymmärtää, kunhan vain haluaa. Tiedän, etten ole ainoa, jolla tällainen koira on, koira, jonka edellisestä elämästä ei juuri tiedä - edes miksi se pelkää. Tiedän, että jollain muullakin on vaikeuksia löytää se oikea harrastus. Tulkaa esiin, ihanat, aidosti ystävälliset ihmiset! Kohtalotovereita? :) Yhä lippu korkealla!

ALOITTAJA kirjoitti:

Olen tavalla jos toisellakin yrittänyt kuvailla koirani käytöstä. Siitä sinun ja muidenkin sen mahdollisista ja mahdottomista harrastuksista kiinnostuneiden pitäisi jo ymmärtää, että sen lajit ovat melko rajoitetut. Hakua emme ole kokeilleet, mutten usko sen siitä kiinnostuvan. Vaikka kokemukseni siitä on vielä lyhyt, tunnen sen kuitenkin meistä täällä kirjoittavista parhaiten, eikö vain?

Agilityharjoitus tänään sai sen kauhun valtaan ja kyyristelemään. ToKo:n olemme jo joutuneet poissulkemaan. Muutakin on kokeiltu.

Sitten tuohon piilotettuun väitteeseesi siitä, etten MINÄ haluaisi sen kanssa muuta kuin näyttelyitä harrastaa. Miksi sitten harrastan muiden koirieni kanssa? Taisin jo kertoakin, ettei alku toisen niistäkään kanssa ollut aivan yksinkertainen (ei kuitenkaan TÄHÄN koiraan verrattavissa). Silti harrastamme toisen kanssa näyttelyitä, tokoa ja PK:ta, toisen kanssa vain PK-lajeja ja aiemmin tokoa, näyttelyissä emme vielä ole käyneet. En ymmärrä, miksi täytyy viisastelemalla aina pahoittaa toisen mieli? Minä olen kyllä muiden ongelmiin ja kysymyksiin näillä palstoilla aina vastannut empaattisesti, ymmärtävästi ja ystävällisesti - ellei sitten ole kyse suorastaan eläinrääkkäykseen tai muuhun vastaavaan liittyvistä viesteistä, joihin kuka tahansa reagoi vahvemmin, vaikkakin yhä asiallisesti.

Sinua en nyt tarkoita, kirjoitat hyvää suomenkieltä ja tekstisi on selkeää, mutta tuntuu, että täällä kirjoittajien yleinen sivistys- ja koulutustaso on varsin alhainen. Miksi muuten aina tarvitsisi lukea sellaisia viisasteluviestejä, kuten pari niistäkin, joita tässä keskustelussa on mukana? Etsin yhä sitä yhtä henkilöä, joka todella ymmärtää tilanteeni. Päivittäisessä elämässä heitä on. Miksei täälläkin? Varmasti joku ymmärtää, kunhan vain haluaa. Tiedän, etten ole ainoa, jolla tällainen koira on, koira, jonka edellisestä elämästä ei juuri tiedä - edes miksi se pelkää. Tiedän, että jollain muullakin on vaikeuksia löytää se oikea harrastus. Tulkaa esiin, ihanat, aidosti ystävälliset ihmiset! Kohtalotovereita? :) Yhä lippu korkealla!

Lue lisää

Naulan kantaan!

se on kirjoitti:

A. Ihmisarkuus on perinnöllistä.
B. Luonnetestiin ei koiraa voi kouluttaa.

Ja höpölöpö!!!

Kuinka voit olla varma, että kyseisen koiran ihmisarkuus on perinnöllistä? Miksi se kohdistuu VAIN ihmisiiin? Ihmisarkuutt voi vähentää koulutuksella ja varh. sosiaalistamisella.

Luonnetestiin ei PIDÄ kouluttaa. Mutta siihen VOI "kouluttaa" valmistautumalla, opettamalla koiran laukauksiin ja muilla vastaavilla metodeilla. Anteeksi, mutta OLETKO TYHMÄ?!

Oletko ehdoton asiantunt kirjoitti:

Ja höpölöpö!!!

Kuinka voit olla varma, että kyseisen koiran ihmisarkuus on perinnöllistä? Miksi se kohdistuu VAIN ihmisiiin? Ihmisarkuutt voi vähentää koulutuksella ja varh. sosiaalistamisella.

Luonnetestiin ei PIDÄ kouluttaa. Mutta siihen VOI "kouluttaa" valmistautumalla, opettamalla koiran laukauksiin ja muilla vastaavilla metodeilla. Anteeksi, mutta OLETKO TYHMÄ?!

Lue lisää

Vai ei voi koiraa valmistaa luonnetestiin? Ääliö! Meillä kasvattaja oikein lähetti paksun nivaskan valmennusohjeita. Se on sitten eri asia onko se eettisesti oikein - varmaankaan ei, mutta kyllä koiraa VOI valmistaa. Ja ammuntaan tottunut koira on harvoin "laukausarka/-altis/-ärtyisä ym.! Et taida edes tuntea luonnetestin konseptia!

keskustelu kirjoitti:

kuuluisi tapahtua rotuyhdistyksen foorumissa omalla nimellä, eikä täällä. Tästä jää mielikuva, että koiralle yritetään saada valionarvo kiertoteitse, ja asiassa on jotain hämärää, kun rotua ei saa sanoa ääneen, eikä kertoa muutakaan "mikä paljastaisi liikaa".

Eli laitapa tämä sama kysymys rotuyhdistyksen keskusteluun, siellä saat asiallisia vastauksia.

Lue lisää

Ajattelin vain tämän olevan tarpeeksi laaja foorumi tämän kysymyksen esittämiseen ja ajattelin varmimmin saavani vastauksen.

Ymmärräthän myös, etten tietenkään halua tässä keskustelussa koko Suomelle kertoa, mistä koirayksilöstä on kyse? Eihän täällä kukaan muukaan niin tee. Tämän tyyppisissä kysymyksissä olen harvoin nähnyt kerrottavan edes rotua. :)

molossi kirjoitti:

Kun saat selville (itse en säännöistä löytänyt ko.kohtaa),niin pistä tänne.Kiinnostaa,miten homma menee.

Itse asiassa luonne pitäisi ola tuomareille tärkeää.Kun puhutaan FCI: n alaisesta touhusta,niin toiminta on määritetty (näyttelysäännöt,rotumääritelmät,näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus ym.)
Jos jotkut tuomarit ei toimi sen verran hyvin kun pitäisi,syystä tai toisesta...,niin he tekevät siinä virheen.Ja kuten joku sanoikin,näytelmätkin on toimintaa,jossa valitettavasti omaan pussiin pelaamista löytyy puolin ja toisin eli myös koirien esittäjien/omistajien,kuten myös epäpäteviä tuomareita.Mielestäni valitettavasti,koska se myös laskee toiminnan arvostusta.
Ja kyllä itä-euroopassa hyviäkin tuomareita on,jotka tietää näytelmien säännöt ja toimii oikeaoppisesti,tiukastikkin :)

" Ymmärrän hyvin...".Näytelmien tarkoitus on alunperin palvella jalostusta.Mutta liian paljon on tullut mukaan ihan showta,ja jotain muuta.Itse toivoisin sen vieläkin palvelevan enemmän jalostusta eli vieläkin tiukempia arvosteluja ja roduntuntemusta kauttaaltaan.

Mutta tuo mitä sanoit vaikka kastraattiluokasta,niin mikä ettei olisi jotain sensuuntaista.Tosin mätsärit ajaa lähinnä sitä,mutta virallisiahan ne ei ole.

Kyllä luonnetestistä pystyy osaltaan näkemään mikä on opittua piirrettä,mikä ei.kuin myös,onko siellä takana siis nupin heikkoutta.Ja ihan hyvin,jos menee,niin voi soittaa vaikka suoraan jollekkin luonnetestituomarille ja kysyä asiasta.Kuten myös kannattaa selittää asia alkuhaastaastattelussa kunnolla.Testi voidaan vaikka heti alkumetreillä keskeyttää.
Tietty voisi ajatella viedä koira jollekin pätevälle ongelmakoiriin erikoistuneelle,joka voisi koettaa arvioida,mikä on koiralla homman nomi.JOS siis haluttaa tietää.Sitä kautta voisi myös saada apua koiralle.Se,että koira joutuu pelkotiloja kokemaan elämässään,on sille erittäin suuri stressi,joka myös verottaa sen voimia.Eli itse siis ajattelen tässä ihan koiraa :)
Ja kuten sanoin,mielestäni sen vieminen näyttelyihin on turhaa paineistusta ja koiraa aivan liikaa stressaavaa,ellei asiaa pysty työstämään niin,että pelkotilat poistuu.Itse en koiraa turhaan henkisesti rasittaisi.Eli jos mielestäsi paineistuisi liikaa luonnetestissä,niin kyllä paineistus on myös silloin tässä tilanteessa näytelmissä turhaa,varsinkaan kun koira itse ei,eikä koiran tilanteeseen ne mitään hyvää tee.Sorry,suoraan sanottu,mutta näin se vaan on.

Kun kysyit mistä voisi johtua,niin se on vaikea sanoa,yhtään näkemättä.Siksi ehdotin jotain kokenutta ihmistä.Koska tosiaan sitä kautta voisi koiran oloa ehkä helpottaa,jos löytyy jotain osviittaa.Myös pystyy saamaan apua koiran käytökseen.Voin kokemuksesta sanoa (vaikka itse haluankin aina nähdä),että paljonkin pystytään tekemään aroille koirille.Eli vahvistamaan niitä,vaikka se pitkälti lähtee omistan toimista.

Tuo voi johtua siis ihan huonoista kokemuksista,ylipäätään omistajasta(pentu,nuoruus),mutta voi myöskin olla luonteenpiirre puhtaasti,joka on päässyt valitettavasti ehkä vahvistumaan omistajien toimesta,joko tiedostamatta tai ei.
Ihmisarkuus on siis yksi geeniperimän heikkouksia.

Se sitten käyttääkö koiria näytelmissä,jos niissä on vikaa jalostuksellisesti,ei ole minulle niinkään se pointti,mutta se on,että toivoisin,että koiran hyvinvointi olisi aina etusijalla.Jos koira ei siihen sovellu siitä syystä,että se sille itselle pahasti tökkii,niin kannattaa miettiä,voiko sitä enää harrastukseksi kutsua.Minusta kun harrastaminen on kummankin iloa :)

Lue lisää

Kunpa todella tietäisin, mistä arkuus johtuu. Vielä tästä näyttelyasiasta. Moni ihan tavallinen kotikoiran omistajakin tahtoo joskus käyttää Nalleaan tai Tessuaan näyttelyssä nähdäkseen mitä siitä sanotaan ja mahdollisesti saadakseen olla siitä ylpeä. Vaikka nyt valionarvoa tavoittelenkin, minulla siinä on tämän koiran kanssa pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Tätä koiraa ei voi (=pidä) käyttää siitokseen, eikä sen kanssa voi sen oman itsensä takia muutakaan harrastaa, vaikka kuinka toivoisin. Jos kastraattiluokka olisi todella olemassa (mukavaa, ettet tyrmännyt ajatustani! :) ), tämä keskustelu olisi ollut lyhyt - ja paljon asiallisempi. Silloin kenenkään ei olisi tarvinnut epäilläkään, että tahtoisin käyttää urosta siitokseen. :) Heti kun kastraattiluokka saadaan, tämä poika kastroidaan! :)

molossi kirjoitti:

Kun saat selville (itse en säännöistä löytänyt ko.kohtaa),niin pistä tänne.Kiinnostaa,miten homma menee.

Itse asiassa luonne pitäisi ola tuomareille tärkeää.Kun puhutaan FCI: n alaisesta touhusta,niin toiminta on määritetty (näyttelysäännöt,rotumääritelmät,näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus ym.)
Jos jotkut tuomarit ei toimi sen verran hyvin kun pitäisi,syystä tai toisesta...,niin he tekevät siinä virheen.Ja kuten joku sanoikin,näytelmätkin on toimintaa,jossa valitettavasti omaan pussiin pelaamista löytyy puolin ja toisin eli myös koirien esittäjien/omistajien,kuten myös epäpäteviä tuomareita.Mielestäni valitettavasti,koska se myös laskee toiminnan arvostusta.
Ja kyllä itä-euroopassa hyviäkin tuomareita on,jotka tietää näytelmien säännöt ja toimii oikeaoppisesti,tiukastikkin :)

" Ymmärrän hyvin...".Näytelmien tarkoitus on alunperin palvella jalostusta.Mutta liian paljon on tullut mukaan ihan showta,ja jotain muuta.Itse toivoisin sen vieläkin palvelevan enemmän jalostusta eli vieläkin tiukempia arvosteluja ja roduntuntemusta kauttaaltaan.

Mutta tuo mitä sanoit vaikka kastraattiluokasta,niin mikä ettei olisi jotain sensuuntaista.Tosin mätsärit ajaa lähinnä sitä,mutta virallisiahan ne ei ole.

Kyllä luonnetestistä pystyy osaltaan näkemään mikä on opittua piirrettä,mikä ei.kuin myös,onko siellä takana siis nupin heikkoutta.Ja ihan hyvin,jos menee,niin voi soittaa vaikka suoraan jollekkin luonnetestituomarille ja kysyä asiasta.Kuten myös kannattaa selittää asia alkuhaastaastattelussa kunnolla.Testi voidaan vaikka heti alkumetreillä keskeyttää.
Tietty voisi ajatella viedä koira jollekin pätevälle ongelmakoiriin erikoistuneelle,joka voisi koettaa arvioida,mikä on koiralla homman nomi.JOS siis haluttaa tietää.Sitä kautta voisi myös saada apua koiralle.Se,että koira joutuu pelkotiloja kokemaan elämässään,on sille erittäin suuri stressi,joka myös verottaa sen voimia.Eli itse siis ajattelen tässä ihan koiraa :)
Ja kuten sanoin,mielestäni sen vieminen näyttelyihin on turhaa paineistusta ja koiraa aivan liikaa stressaavaa,ellei asiaa pysty työstämään niin,että pelkotilat poistuu.Itse en koiraa turhaan henkisesti rasittaisi.Eli jos mielestäsi paineistuisi liikaa luonnetestissä,niin kyllä paineistus on myös silloin tässä tilanteessa näytelmissä turhaa,varsinkaan kun koira itse ei,eikä koiran tilanteeseen ne mitään hyvää tee.Sorry,suoraan sanottu,mutta näin se vaan on.

Kun kysyit mistä voisi johtua,niin se on vaikea sanoa,yhtään näkemättä.Siksi ehdotin jotain kokenutta ihmistä.Koska tosiaan sitä kautta voisi koiran oloa ehkä helpottaa,jos löytyy jotain osviittaa.Myös pystyy saamaan apua koiran käytökseen.Voin kokemuksesta sanoa (vaikka itse haluankin aina nähdä),että paljonkin pystytään tekemään aroille koirille.Eli vahvistamaan niitä,vaikka se pitkälti lähtee omistan toimista.

Tuo voi johtua siis ihan huonoista kokemuksista,ylipäätään omistajasta(pentu,nuoruus),mutta voi myöskin olla luonteenpiirre puhtaasti,joka on päässyt valitettavasti ehkä vahvistumaan omistajien toimesta,joko tiedostamatta tai ei.
Ihmisarkuus on siis yksi geeniperimän heikkouksia.

Se sitten käyttääkö koiria näytelmissä,jos niissä on vikaa jalostuksellisesti,ei ole minulle niinkään se pointti,mutta se on,että toivoisin,että koiran hyvinvointi olisi aina etusijalla.Jos koira ei siihen sovellu siitä syystä,että se sille itselle pahasti tökkii,niin kannattaa miettiä,voiko sitä enää harrastukseksi kutsua.Minusta kun harrastaminen on kummankin iloa :)

Lue lisää

Jollain tasolla poika pitää esiintymisestä, siksi haluankin näyttelyitä harrastaa. Se rakastaa seisomista asennossa, vierellä juoksemista, mieelyttämistäni - palveluskoira kun on! :) Vain tuomarin kohtaaminen ei ole hauskaa... :(

ALOITTAJA kirjoitti:

Jollain tasolla poika pitää esiintymisestä, siksi haluankin näyttelyitä harrastaa. Se rakastaa seisomista asennossa, vierellä juoksemista, mieelyttämistäni - palveluskoira kun on! :) Vain tuomarin kohtaaminen ei ole hauskaa... :(

Lue lisää

Tuomareiden kohtaaminen ja käsittelyyn joutuminen on iso osa näyttelyä, ihmisaralle koiralle tuosta koituu ylimääräsitä stressiä, sen lisäksi että näyttelyt ovat jo sinällään stressin paikka joillekin koirille - rahdataan kuljetuslootissa pitkiäkin matkoja näyttelypaikkaan ja annetaan hermostuneelle koiralle rauhoittavia tabuja ja pistetään koira kohtaamaan omalaatuinen sekamelska paikan päällä. Joillekin koirille tulee ihottumaa yms stressioiretta pintaan, mutta siihenkin ihokohtaan voidaan pikavärjätä sitten jotain että estetiikka säilyy koiran hyvinvoinnin hinnalla.

Jos oikein ajattelet Koirasi parhaaksi, niin voisitko tehdä esim. kompromissiratkaisun ja käyttää koirasi kerran näyttelyssä ja sitten siirtyä muun harrastuksen pariin, esim. jäljestyksen pariin taikka koirajuoksuun tai muuhun. Kun koira on vielä palveluskoira, harrastusta kyllä löytyy, jossa se pääsisi toteuttamaan itseään ja nauttimaan olostaan ja tekemisistään.

Ymmärrän että sinua houkuttaisi saada hyviä tuloksia koirallasi, etenkin kun tiedät että sillä on hyvät chaanssit ellei arkuutta oteta lukuun. Vaakakupissa on Sinun egosi ja toisessa kupissa Koirasi hyvinvointi.

Ole itsellesi rehellinen. Rakasta koiraasi ylitse lippulappusien, joita tuomarit kirjaavat minkä milloistenkin viivoitinmittausten mukaan.

Hyvää teille molemmille!

ALOITTAJA kirjoitti:

Tiedän varsin hyvin, että PEVISA:n säädösten tulee täyttyä myös uroksen osalta, mutta erona narttuun on se, ettei siitokseen käytettävän uroksen tarvitse olla Suomen rekisterissä. Siitä asiasta olen kyllä erinomaisen hyvin perillä. Tuo "paheksunta" on pelkkää pahansuopuutta. En aio käyttää urosta jalostukseen - enkä ETENKÄÄN omalle nartulleni, kuten jo ennen sinun kirjoitustasi mainitsin. Siihen olisi muitakin esteitä, kuin tämä koe- ja luonnetestiasia, kuten jo aiemmin sanoinkin. Jos olet saanut väärän käsityksen siitä, mitä kysyin, en voi sille mitään. Jo otsikkoteksti, vaikkakin kirjoitusvirheellinen sellainen, kertoo, että kysymykseni koskee TUONTIKOIRAN VALIONARVOA. Ei muuta. Muista asioista olen kyllä perillä.

Lue lisää

Otsikossa puhutaan tuontikoirasta. Onko kyseessä tuontikoira, jos sitä ei kerran rekisteröidä Suomeen?

Kiinnostaa vain kirjoitti:

Osaatko nimetä sellaisia tuomareita ykkösryhmän koirille?

heitä täällä nimeltä mainitse, vaikka tiedän heitä nimenomaan ykkösryhmästä. Todella epäeettistä olisi nimetä heidät tällaisella nettipalstalla, enkä halua, että arkojen koirien omistajat käyttävät asiaa enempää hyväkseen. Jos käyt rotusi foorumissa, siellä on keskusteluja asiasta.

Oletko ehdoton asiantunt kirjoitti:

Ja höpölöpö!!!

Kuinka voit olla varma, että kyseisen koiran ihmisarkuus on perinnöllistä? Miksi se kohdistuu VAIN ihmisiiin? Ihmisarkuutt voi vähentää koulutuksella ja varh. sosiaalistamisella.

Luonnetestiin ei PIDÄ kouluttaa. Mutta siihen VOI "kouluttaa" valmistautumalla, opettamalla koiran laukauksiin ja muilla vastaavilla metodeilla. Anteeksi, mutta OLETKO TYHMÄ?!

Lue lisää

ihmisarkuus on periytyvää. Jo rotumääritelmässä lukee "voi olla varautunut vieraita kohtaan", mutta tosiasiassa vähintään joka toinen vastaantullut yksilö pelkää kuollakseen vieräita ihmisiä.

Sitten on tietysti ne yksilöt jotka on nuorena sosiaalistettu kestämään ihmisiä. Ne viedään luonnetestiin "koulutettuna", saavat hyväksytyn ja jatkavat sukua. Mutta se arkuus on siellä geeneissä, ja kokemattomat pennunostajat on pulassa aran koiran kanssa. Valitettavasti sekin on yleistä, että jos ensimmäisellä kerralla ei pääse testistä läpi, siellä käydään niin monta kertaa, että tulee hyväksytty.

ALOITTAJA kirjoitti:

Kunpa todella tietäisin, mistä arkuus johtuu. Vielä tästä näyttelyasiasta. Moni ihan tavallinen kotikoiran omistajakin tahtoo joskus käyttää Nalleaan tai Tessuaan näyttelyssä nähdäkseen mitä siitä sanotaan ja mahdollisesti saadakseen olla siitä ylpeä. Vaikka nyt valionarvoa tavoittelenkin, minulla siinä on tämän koiran kanssa pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Tätä koiraa ei voi (=pidä) käyttää siitokseen, eikä sen kanssa voi sen oman itsensä takia muutakaan harrastaa, vaikka kuinka toivoisin. Jos kastraattiluokka olisi todella olemassa (mukavaa, ettet tyrmännyt ajatustani! :) ), tämä keskustelu olisi ollut lyhyt - ja paljon asiallisempi. Silloin kenenkään ei olisi tarvinnut epäilläkään, että tahtoisin käyttää urosta siitokseen. :) Heti kun kastraattiluokka saadaan, tämä poika kastroidaan! :)

Lue lisää

Meillä harrastetaan canicrossia, jäljestämistä, koirahiihtoa, verijälkeä ym... Koira pelkää ihmisiä, eikä tulisi mieleenikään viedä sitä näyttelyiden ihmispaljouteen. Harrasteista löytyy paljon vaihtoehtoja aroille koirille. Jos teillä on pk-rotuinen, saisitte meriittejä vaikkapa AD-kokeesta, siinä pärjää arankin koiran kanssa.

ALOITTAJA kirjoitti:

Olen tavalla jos toisellakin yrittänyt kuvailla koirani käytöstä. Siitä sinun ja muidenkin sen mahdollisista ja mahdottomista harrastuksista kiinnostuneiden pitäisi jo ymmärtää, että sen lajit ovat melko rajoitetut. Hakua emme ole kokeilleet, mutten usko sen siitä kiinnostuvan. Vaikka kokemukseni siitä on vielä lyhyt, tunnen sen kuitenkin meistä täällä kirjoittavista parhaiten, eikö vain?

Agilityharjoitus tänään sai sen kauhun valtaan ja kyyristelemään. ToKo:n olemme jo joutuneet poissulkemaan. Muutakin on kokeiltu.

Sitten tuohon piilotettuun väitteeseesi siitä, etten MINÄ haluaisi sen kanssa muuta kuin näyttelyitä harrastaa. Miksi sitten harrastan muiden koirieni kanssa? Taisin jo kertoakin, ettei alku toisen niistäkään kanssa ollut aivan yksinkertainen (ei kuitenkaan TÄHÄN koiraan verrattavissa). Silti harrastamme toisen kanssa näyttelyitä, tokoa ja PK:ta, toisen kanssa vain PK-lajeja ja aiemmin tokoa, näyttelyissä emme vielä ole käyneet. En ymmärrä, miksi täytyy viisastelemalla aina pahoittaa toisen mieli? Minä olen kyllä muiden ongelmiin ja kysymyksiin näillä palstoilla aina vastannut empaattisesti, ymmärtävästi ja ystävällisesti - ellei sitten ole kyse suorastaan eläinrääkkäykseen tai muuhun vastaavaan liittyvistä viesteistä, joihin kuka tahansa reagoi vahvemmin, vaikkakin yhä asiallisesti.

Sinua en nyt tarkoita, kirjoitat hyvää suomenkieltä ja tekstisi on selkeää, mutta tuntuu, että täällä kirjoittajien yleinen sivistys- ja koulutustaso on varsin alhainen. Miksi muuten aina tarvitsisi lukea sellaisia viisasteluviestejä, kuten pari niistäkin, joita tässä keskustelussa on mukana? Etsin yhä sitä yhtä henkilöä, joka todella ymmärtää tilanteeni. Päivittäisessä elämässä heitä on. Miksei täälläkin? Varmasti joku ymmärtää, kunhan vain haluaa. Tiedän, etten ole ainoa, jolla tällainen koira on, koira, jonka edellisestä elämästä ei juuri tiedä - edes miksi se pelkää. Tiedän, että jollain muullakin on vaikeuksia löytää se oikea harrastus. Tulkaa esiin, ihanat, aidosti ystävälliset ihmiset! Kohtalotovereita? :) Yhä lippu korkealla!

Lue lisää

Itse asiassa ymmärrän hyvinkin,että on lajeja,jotka ei sovi,varsinkaan kisamielessä.Mutta jos siis pysytään harrastamisessa,niin eiköhän se muuta hieman jo asiaa...

Mutta vielä painotan,että mitä enemmän luen kirjoituksiasi ko.koirasta,niin sen enemmän suositan sitä viemään jollekkin pätevälle asiohin perehtyneelle (ongelmakoirakouluttaja tai joku koiriin ja niiden ongelmiin perehtynyt) näytille.
Koira vaikuttaa niin helposti paineistuvalta ja voimakkaasti suhteessa ihmisiin (ainakin),että näyttelyt on kyllä sille aivan liian stressaavia (tuomarin kohtaaminen,jotkut tuomarit kun haluavat hyvinkin tarkkaan koiraa käsitellä),ellei sitä saada rentoutumaan.Kyllä ymmärrän,että jos on kaunis koira,niin toki sen näytille haluaa.Mutta toisaalta,jos koiralla on jo sieltä näyttöä,niin miksi tehdä jotain,mikä on sille raskasta,suoraan sanottuna (eikä millään pahalla),oman itsen takia...Koiraa tuo ei voi palvella,koska ihmisen kohtaaminen ottaa niin koville :/

En ole tarkoittanut,että ainoa,mitä haluatte tehdä,on näyttelyt.Mutta jossain se jotenkin on vaikuttanut siltä,kun kirjoituksissa on ollut "tyyliin" ainut mitä voi tehdä.Ja taas minun mielestä on päinvastoin,koska nimenomaan näyttelyissähän se joutuu tilanteeseen,jossa se pelkää.Ja todennäköisesti paljon,koska olet voimakkaasti painottanut nimenomaan sen ihmisarkuutta.

Mutta jos mennään harrastuksiin,niin jos koiralla on muita rajoittavia tekijöitä,niin niistähän täällä ei voi kukaan tietää,joten toki siksi ehdotellaan muita harrastuksia ;)

" Agility harjoitus..." Miksi sai?Ihmiskontaktit?Vai mikä? Jos muut kuin mainitut,niin koira kuulostaa jo moniongelmaiselta.

Hakua voi koettaa (miksi uskot ettei kiinnosta),vaikka ihan tuttujen ihmisten kanssa (oma perhe),välttämällä liian voimakasta kontaktinottoa koiraan.

Miksi toko on poissuljettu?Kisaamisen toki ymmärrän,kun siinä on luoksepäästäväisyys alo-luokassa,mutta mikä estää keskenään harrastamisen,esim.jossain muodossa.Se on myös hyvä tapa vahvistaa koiran ja omistajan välistä yhteenkuuluvaisuutta.

Jälki (pk tai mejä),miksi niitä ei voi kokeilla?Koirille hyvinkin luonnollista eli nenänkäyttöä,eikä tarvi ottaa kontaktia muihin ihmisiin.
Tuossa esim. noit perinteisemmät,millä myös voi vahvistaa koiran itsetuntoa.

Kyllä sinua ymmärretään,ja voin sanoa,että tiedän toisaalta tunteesi,koska olen autellut ihmisiä myös tuonkaltaisissa ongelmissa.
Mutta ongelma on se,että kun ei saa kuitenkaan riittäväst tietoa (rotu,rotuominaisuudet vaikutttava tekijä) ym.Ja näkemättä viimekädessä on aina vähän riskaapelia tarkoin neuvoa.Siksi itse mm.suosittelin viemään koiraa jollekin näytille.

Pidä ihmeessä lippu tosiaan korkealla :).Hommasi ei kuulosta ihan kaikkein vaikeimmasta päästä edes olevan,mutta kanattaa mennä sinne ongelman juuritasolle niin pitkälle kun pääsee,ja alkaa työstämään sieltä ensin kuntoon.Ja se se juuritaso on nimenomaan teidän välinen suhde niin,että koiran luottamus sinuun saataisiin niin vahvaksi,että sen stressi poistuu ja voi jopa hyvinkin tulla ihan "näyttelykelpoiseksi".
Jos asia hoidetaan mahdollisimman hyvin,eikä silti saa riittävää tulosta,niin se kertoo mahdollisesti jo siitä,että on kyseessä vahva puute hermorakenteessa.Ja se sitten,onko senlaisen koiran paikka tilanteessa,jossa joutuu todella koville,on valitettavast aika kyseenalainen.

Onko aloittaja jo soittanut kennelliittoon ja kysynyt asiasta? Kiinnostaisi kuulla lopullinen totuus. Alkuviikosta lupasi kysyä.