Aivoverenvuoto on vakava sairaus

mitään noita.. Minä oon yrittänyt saada noita palveluja.. en kait minä muuten niitä täällä kyselisi..

Kyllä ihminen, joka on joutunut asioiden eteen...
Ihailen.

asuiko hän?

työpaikasta tuollaisesta?

Ei ole olemassa mitään rullatuolia! På svenska är det rullstol...

minut hyvälle tuulelle! Nyt hymyilen kuin se keksi, mikä se nyt oli se ipnos.... ;))
Ja tämä ei ollut pottuilua, irvailua, tms...
Arvostan ajatuksen juoksua.

että, sairaaloissa ei juuri omaisille ole minusta riittävästi tarjota tuota kriisiapua. Tuota sairaalan sosiaalityöntekijän merkitystä eivät monet tiedä. Eikä myöskään sitä että, oikeus on käyttää tätä palvelua. Tai hänen tehtäväkuvaansa. Kuitenkin toisenlainen kun kunnan sosiaalityöntekijän. Mutta tekevät myös nämä sosiaalityöntekijät tarvittaessa yhteistyötä. Siksi täytyy itse jaksaa olla myös aktiivinen. Nämä eri potilasjärjestöt ovat siitä myöskin hyviä, että ,näillä Kelan järjestelmillä ns. sopeutumisvalmennuskursseilla mitä eri potilasjärjestöt yhdessä Kelan kanssa järjestävät (pitkäaikaissairaille ja vammaisille)...voi sitten myös osallistua...ovat sellaisia 5 vrk. mittaisia. Kuitenkin minusta ensin saatava nuo käytännön asiat siellä kotona kuntoon.

Ja se oma jaksaminen. Myös.

Olemme itse osallistuneet perheenä (siis mieheni on ollut mukana myös) näihin kundin kursseihin...haetaan Kelan kautta. Lääkäriltä taas tuo B-todistus liitteeksi mukaan. Potilasjärjestöt sitten itse valitsevat kurssilaiset..myös mieheni on osallistunut yksin Polioliiton järjestämiin sopeutumisvalmennuskurssille...Nyt olemme hakemassa syöpäjärjestön järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille yhdessä, vaimo saa tulla mukaan;))

Nämä kurssit ovat olleet meille sellaisia henkisiä voimanlähteitä...kun on voinut tavata muita perheitä joissa myös samanlainen lapsi/nuori...ja eri alan asiantuntijat sitten vetäävät nämä kurssit...Ihanaa lomaa myöskin..koska, meitä siellä myös hemmoteltu vanhempina...jotta jaksamme eteenpäin; ihaninta kuitenkin on myös löytää uusia ystäviä samalla; ymmärrämme vanhempana toisiamme;))

Myös pariskunnille omat...kurssit. (aikuisille) ja näille erilaisille virkistyslomille sitten voi myös hakea kunnan sosiaalipuolen kautta (myös puoliso yksin)...Kun kotona asiat saa järjestekseen...ja Pirren tapauksessa tuo sijaishoito järjestettyä.

Sen olen oppinut että, kun tuon ison ongelman, tavallaan aikatauluttaa ja pilkkoo tuon ongelman almanakan kanssa palasiksi, ja mahdollisimman tarkasti päivälleen ja kello ajalleen tunnilleen milloin mitäkin hoitaa.. vähän niinkuin yritysjohtajat tekeevät jossain organisaatiossa, tämä vain yksi menetelmä (saksalaiset yritysjohtajat tätä aikatauluttamista suosivat;))....niin loppujen lopuksi ei se sitten niin iso ongelma ollutkaan.

Ja sitä kärsivällisyyttä tarvitaan...kaikki ei aina mene kerralla ja nopeasti..mutta hitaasti ja varmasti..ja jos, tulee este...senkin oppii ylittämään tai toiste jotenkin kiertämään;))

Mutta, ensin on tehtävä yleissuunnitelma itselleen selväksi mistä lähteä tuota vyyhtiä purkamaan...tärkeysjärjestyksessä..kannattaa asiat aina tehdä.


t.Pimu

sanoi virkailija.. mene perheneuvolaan.. Mä sanoin.. että otan mieheni sinne mukaan.. Niin kielsi..ettei miestäni saa sitten ottaa mukaan. Perhe neuvola on kait tarkoitettu sellaisille ihmisille joilla on perheessä erilaisia juttuja.. No onhan meillä.. mies halvaantunut.. Kunta ei tehnyt asioita mitä olis pitänyt.. Onko nuo asiat meidän vika.. ei suinkaan.. Vaan niiden virkalijoiden vika jotka milloin missäkin istuu.. Ei ne meidän vika ole.. Ja entä sitten muut asiat.. Kuten täällä puhutaan jostain lääkäristä.. Pitäs olla neurologi.. No.. mitä se heidän hoitonsa on ollut.. kolme päivää kerrallaan mieheni on käynyt jossain kuntoutustutkimuksissa.. Onko se kuntoutusta.. että käyt vain noissa.. ja nuokin kuukauden välein.. Uutta aikaa ei oo tullut..sitä ootellaan.. ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin.. kaikesta huolimatta..

pirre-tyttö kirjoitti:

sanoi virkailija.. mene perheneuvolaan.. Mä sanoin.. että otan mieheni sinne mukaan.. Niin kielsi..ettei miestäni saa sitten ottaa mukaan. Perhe neuvola on kait tarkoitettu sellaisille ihmisille joilla on perheessä erilaisia juttuja.. No onhan meillä.. mies halvaantunut.. Kunta ei tehnyt asioita mitä olis pitänyt.. Onko nuo asiat meidän vika.. ei suinkaan.. Vaan niiden virkalijoiden vika jotka milloin missäkin istuu.. Ei ne meidän vika ole.. Ja entä sitten muut asiat.. Kuten täällä puhutaan jostain lääkäristä.. Pitäs olla neurologi.. No.. mitä se heidän hoitonsa on ollut.. kolme päivää kerrallaan mieheni on käynyt jossain kuntoutustutkimuksissa.. Onko se kuntoutusta.. että käyt vain noissa.. ja nuokin kuukauden välein.. Uutta aikaa ei oo tullut..sitä ootellaan.. ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin.. kaikesta huolimatta..

Lue lisää

aivoverenvuodon ,noin 8 vuotta sitten ja eli koomassa 2 viikkoa.ja sai uuden massiivisen vuodon sitten kuoli tuohon.
oli alle 50 vuotias ennen taysin terve ei-tupakkaa-ei viinaa..mies parhaasta paasta..erittain pidetty esi-mies isossa terastehtaassa
mutta kun paivat oli hanella luetut--- lahto tuli
blessings--voimia sinulle pirre

pirre-tyttö kirjoitti:

sanoi virkailija.. mene perheneuvolaan.. Mä sanoin.. että otan mieheni sinne mukaan.. Niin kielsi..ettei miestäni saa sitten ottaa mukaan. Perhe neuvola on kait tarkoitettu sellaisille ihmisille joilla on perheessä erilaisia juttuja.. No onhan meillä.. mies halvaantunut.. Kunta ei tehnyt asioita mitä olis pitänyt.. Onko nuo asiat meidän vika.. ei suinkaan.. Vaan niiden virkalijoiden vika jotka milloin missäkin istuu.. Ei ne meidän vika ole.. Ja entä sitten muut asiat.. Kuten täällä puhutaan jostain lääkäristä.. Pitäs olla neurologi.. No.. mitä se heidän hoitonsa on ollut.. kolme päivää kerrallaan mieheni on käynyt jossain kuntoutustutkimuksissa.. Onko se kuntoutusta.. että käyt vain noissa.. ja nuokin kuukauden välein.. Uutta aikaa ei oo tullut..sitä ootellaan.. ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin.. kaikesta huolimatta..

Lue lisää

todennäköisesti kartoittavat hänen edistymistään. Kysy mieheltäsi, voitko tulla mukaan sinne neurologille, että haluat myös tietää "missä mennään". Ehkäpä siellä pääsisit asiantuntijasosiaalityöntekijän juttusille. Kirjoita paperille ranskalaisin viivoin asioita, jotka askarruttavat. Ne kun tuppaa unohtumaan, kun pitäisi kaikki selvittää. (ainakin minulla :)

ettet pysty ottamaan vastaan minkäänlaista apua. Pirre-tyttö rakas, ota heti yhteys terapeutille jonka näet silmästä silmään ja jolle voit puhua suoraan.
Me täällä näyttöpäitten takana emme voi muuta kuin naputella näppäimille omia ajatuksiamme ja yrittää auttaa sillä tavalla.

vaivautunut lukemaan Pimun neuvoja? Tosi asiallista tekstiä. Ja muutkin ovat sua neuvoneet, on kun kaatais vettä hanhen selkään.

auttaa sinua eikä varmaan halujakaan jos taitoa löytyisikin. Terapeutit löytyy sairaaloista ja terveyskeskuksista. Eiköhän jokaisella ole omastatakaakin tarpeeksi huolia ei kukaan jaksa enää ruveta kantamaan huolta tuntemattoman ihmisen ongelmista.

jolla olisi taitoa kirjoitti:

auttaa sinua eikä varmaan halujakaan jos taitoa löytyisikin. Terapeutit löytyy sairaaloista ja terveyskeskuksista. Eiköhän jokaisella ole omastatakaakin tarpeeksi huolia ei kukaan jaksa enää ruveta kantamaan huolta tuntemattoman ihmisen ongelmista.

Lue lisää

tiedän syytä ne silloin on.. valitettavasti.. Niin tuntematon.. en mie oo tuntematon.. se on väärä luulo tuokin.. Minuun aitoon ihmiseen voi tutustua.. mutta ei haukkumalla, vaan ihmisenä.. Ihmisenä joka ymmärtää.. rakastaa.. ja elää mukana tässä elämässä..

Minä luin Pimun kommentit.. ne oli hyviä.. Mutta oon sen verran väsynyt.. että joka ymmärtää ne mun kokemukset.. niin uskoisi mun väsymyksen.. ja mistä se johtuu..

Mulla on paljon huolia.. Teillä toisilla on puoliso kävelevä ihminen.. niin minullakin oli.. Minäkin haluan että puoliso kävelee.. Täällä ihmistä morkataan.. olen sen nähnyt niin monta kertaa.. Joka välissä joku kirjoittaa haukkuma sanoja.. Ne koskee ihmistä joka on nähnyt paljon ikäviä asioita.. Minun elämässä on joskus ollut myös hyviä asioita.. minulla oli työtä.. minä omalta osaltani rakensin tätä maailmaa.. mun mieskin rakensi tätä maailmaa.. Hän on ihminen.. minun aviomies.. ollut jo yli 31 vuotta ja on yhä....

Tiedän monen asian taustat.. ihmiset ovat minua valaisseet.. Minä kiitän niitä ihmisiä.. Osa on loppujen lopuksi ollutkin ystävä.. Ihminen joka on auttanut toista ihmistä hädän hetkellä.. Jumalakin on sellainen.. olen sen huomannut vuosien varrella.. monesti.. Pu hutaan tuntemattomasta ajattelijasta jonka kirjoitukset toimivat hyvin vielä nykypäivässä.. vaikka nuo sanat hän kirjoitti jo vuonna 1692 Saint-Paulin katedraalin seinälle ..

Alla se ohje:

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.
Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
---- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho --- tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.
Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.

pirre-tyttö kirjoitti:

tiedän syytä ne silloin on.. valitettavasti.. Niin tuntematon.. en mie oo tuntematon.. se on väärä luulo tuokin.. Minuun aitoon ihmiseen voi tutustua.. mutta ei haukkumalla, vaan ihmisenä.. Ihmisenä joka ymmärtää.. rakastaa.. ja elää mukana tässä elämässä..

Minä luin Pimun kommentit.. ne oli hyviä.. Mutta oon sen verran väsynyt.. että joka ymmärtää ne mun kokemukset.. niin uskoisi mun väsymyksen.. ja mistä se johtuu..

Mulla on paljon huolia.. Teillä toisilla on puoliso kävelevä ihminen.. niin minullakin oli.. Minäkin haluan että puoliso kävelee.. Täällä ihmistä morkataan.. olen sen nähnyt niin monta kertaa.. Joka välissä joku kirjoittaa haukkuma sanoja.. Ne koskee ihmistä joka on nähnyt paljon ikäviä asioita.. Minun elämässä on joskus ollut myös hyviä asioita.. minulla oli työtä.. minä omalta osaltani rakensin tätä maailmaa.. mun mieskin rakensi tätä maailmaa.. Hän on ihminen.. minun aviomies.. ollut jo yli 31 vuotta ja on yhä....

Tiedän monen asian taustat.. ihmiset ovat minua valaisseet.. Minä kiitän niitä ihmisiä.. Osa on loppujen lopuksi ollutkin ystävä.. Ihminen joka on auttanut toista ihmistä hädän hetkellä.. Jumalakin on sellainen.. olen sen huomannut vuosien varrella.. monesti.. Pu hutaan tuntemattomasta ajattelijasta jonka kirjoitukset toimivat hyvin vielä nykypäivässä.. vaikka nuo sanat hän kirjoitti jo vuonna 1692 Saint-Paulin katedraalin seinälle ..

Alla se ohje:

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.
Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
---- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho --- tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.
Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.

Lue lisää

niin pyydän että et avaisi tätä palstaa ainakaan 4 viikkoon, pidä paussi ja rakenna itseäsi tulevaisuudelle.

pirre-tyttö kirjoitti:

tiedän syytä ne silloin on.. valitettavasti.. Niin tuntematon.. en mie oo tuntematon.. se on väärä luulo tuokin.. Minuun aitoon ihmiseen voi tutustua.. mutta ei haukkumalla, vaan ihmisenä.. Ihmisenä joka ymmärtää.. rakastaa.. ja elää mukana tässä elämässä..

Minä luin Pimun kommentit.. ne oli hyviä.. Mutta oon sen verran väsynyt.. että joka ymmärtää ne mun kokemukset.. niin uskoisi mun väsymyksen.. ja mistä se johtuu..

Mulla on paljon huolia.. Teillä toisilla on puoliso kävelevä ihminen.. niin minullakin oli.. Minäkin haluan että puoliso kävelee.. Täällä ihmistä morkataan.. olen sen nähnyt niin monta kertaa.. Joka välissä joku kirjoittaa haukkuma sanoja.. Ne koskee ihmistä joka on nähnyt paljon ikäviä asioita.. Minun elämässä on joskus ollut myös hyviä asioita.. minulla oli työtä.. minä omalta osaltani rakensin tätä maailmaa.. mun mieskin rakensi tätä maailmaa.. Hän on ihminen.. minun aviomies.. ollut jo yli 31 vuotta ja on yhä....

Tiedän monen asian taustat.. ihmiset ovat minua valaisseet.. Minä kiitän niitä ihmisiä.. Osa on loppujen lopuksi ollutkin ystävä.. Ihminen joka on auttanut toista ihmistä hädän hetkellä.. Jumalakin on sellainen.. olen sen huomannut vuosien varrella.. monesti.. Pu hutaan tuntemattomasta ajattelijasta jonka kirjoitukset toimivat hyvin vielä nykypäivässä.. vaikka nuo sanat hän kirjoitti jo vuonna 1692 Saint-Paulin katedraalin seinälle ..

Alla se ohje:

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.
Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
---- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho --- tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.
Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.

Lue lisää

eli sain käsityksen, ettet jaksa hyvistä neuvoista huolimatta ottaa niitä hoitaaksesi.
Uskoisin, että yksi puhelinsoitto sosiaalipuolelle tai kirkon diakonille riittää.
En usko, että koko elämänhistoriaa pitää ottaa esille sillä hetkellä. Sano suoraan olevasi niin väsynyt, ettet jaksa edes aloittaa avun hakemista. Asiat järjestyvät takuulla.Ihmiset usein pelkäävät myöntää olevansa avuttomia ja heikkoja tässä pärjäävien yhteiskunnassa. Itku sulta saattaa sinne puhelimeen päästä, mutta älä pelkää, se on terve reaktio.

<elämänmatkaaja> kirjoitti:

eli sain käsityksen, ettet jaksa hyvistä neuvoista huolimatta ottaa niitä hoitaaksesi.
Uskoisin, että yksi puhelinsoitto sosiaalipuolelle tai kirkon diakonille riittää.
En usko, että koko elämänhistoriaa pitää ottaa esille sillä hetkellä. Sano suoraan olevasi niin väsynyt, ettet jaksa edes aloittaa avun hakemista. Asiat järjestyvät takuulla.Ihmiset usein pelkäävät myöntää olevansa avuttomia ja heikkoja tässä pärjäävien yhteiskunnassa. Itku sulta saattaa sinne puhelimeen päästä, mutta älä pelkää, se on terve reaktio.

Lue lisää

SINULLE on nyt tosi hyvä. Et näköjään ja jaksa ryhtyä ihan itse asoita hoitamaan kuntoon siellä kotonasi. Silloin ei pidä. Mutta, soita nyt sille sosiaalihoitajalla ja kerro että, et jaksa yksin ja että, olet totaalisen uupunut.

Jos, asioita ei jaksa yksin hoitaa on niin kuin tuo elämatkaaja hyvin tuossa kirjoitti silloin muut ammattilaiset hoitavat. Sinun täytyy kuitenkin osata pyytää...kukaan ei muuten tule sinne kotiisi...voit myös pyytää tuota sosiaalihoitajaa kotiin...sanot ettet jaksa yksin tulla. Miestäsi sinun ei tarvitse kuljettaa yhtään mihinkään.

Ihminen saa olla olla väsynyt ja uupunut. Kun perhettä kohtaa vakava sairaus- tai kuolemantapaus. Puhuit tuossa että, kukaan ei ymmärrä, Pirre kun se ei ole totta. Meistä monet joutuvat käymään lävitse vaikeita asioita silloin kuin perheenjäsen sairastuu vakasti. Tai yllättäen menehtyy. Tärkeintä kuitenkin on minusta tuo että, myös uskaltaa ottaa apua vastaan. Yksin ei kenenkään tarvitse selvitä.

Itse olen elämässä hyvin Kiitollinen kaikille niille tahoille jotka, ovat minua ja perhettäni auttaneet. Tällähetkellä voimme jo elää rennommin ja nauttia jokaisesta päivästä....mutta, tuo tie on ollut pitkä ja väliin kivikkoinen eikä aina helppo...joka kundinkin kanssa ollaan käyty. Minun täytyi äitininä oppia hyväksymään se tosia asia...että, muutoin aivan täysin terve pieni, iloinen ja aktiivinen, suloinen kiharapäinen pikku vauvani....ei sitten ollutkaan terve. Ja hyväksymään myös se että, hänen oma isänsä ei sitä tietoa kestänyt...mutta sain rinnalle ihanan aviomiehen joka otti pojan omakseen...ja joka sitten itse sairastui vakasti....Myös minä olen joutunut luopumaan jopa omasta työstäni. Kaikkea ei pysty hoitamaan. Eikä pidä, ajatella että pitää. Olen ollut omaishoitajana omalle kundille nyt jo yli toistakymmentä vuotta. Tulot todella tippuivat....mutta, nyt pärjäämme silti hyvin. Tärkeintä minulle oli se että, kundi oppi puhumaan ja kommunikoimaan myös ilman minua muiden ihmisten kanssa. Minun ei tarvitse olla enää hänen tulkkinsa. Ja pystyy nyt ilman apuvälineitä selviintymään elämässä. Tiedän sen tuskan ja hädän..Pirre.Miltä tuntuu..

Ja vihdoin kun meillä kaikki hyvin...niin oppettelen taas...hyväksymään sen tosiasian että, en tiedä kuinka kauan saan pitää rakkaan aviomieheni rinnallani;) mutta silti tiedän että, en voi muuta kuin hyväksyä tosiasiat...

Vanha Kiinalainen filosofia joka on kristinuskoamme paljon vanhempi...opettaa viisasti: Taivu kuin paju tuulessa...taivu myrskyn edessä..jos, ole jäykkä puu katkeat....


Eli meistä jokainen joutuu kohtaan murheita ja vaikeita tilanteita elämässä, täältä ruudun takaa on mahdotonta käytännössä tulla sinne luoksesi ottaa sinua kiinni ja halata..emme voi muuta kuin toivoa että, jaksaisit nyt nuo pari puhelinsoittoa soittaa....

Halauksin; ja voimia sinulle....nyt Pirre.

t.Pimu

PimuF. kirjoitti:

SINULLE on nyt tosi hyvä. Et näköjään ja jaksa ryhtyä ihan itse asoita hoitamaan kuntoon siellä kotonasi. Silloin ei pidä. Mutta, soita nyt sille sosiaalihoitajalla ja kerro että, et jaksa yksin ja että, olet totaalisen uupunut.

Jos, asioita ei jaksa yksin hoitaa on niin kuin tuo elämatkaaja hyvin tuossa kirjoitti silloin muut ammattilaiset hoitavat. Sinun täytyy kuitenkin osata pyytää...kukaan ei muuten tule sinne kotiisi...voit myös pyytää tuota sosiaalihoitajaa kotiin...sanot ettet jaksa yksin tulla. Miestäsi sinun ei tarvitse kuljettaa yhtään mihinkään.

Ihminen saa olla olla väsynyt ja uupunut. Kun perhettä kohtaa vakava sairaus- tai kuolemantapaus. Puhuit tuossa että, kukaan ei ymmärrä, Pirre kun se ei ole totta. Meistä monet joutuvat käymään lävitse vaikeita asioita silloin kuin perheenjäsen sairastuu vakasti. Tai yllättäen menehtyy. Tärkeintä kuitenkin on minusta tuo että, myös uskaltaa ottaa apua vastaan. Yksin ei kenenkään tarvitse selvitä.

Itse olen elämässä hyvin Kiitollinen kaikille niille tahoille jotka, ovat minua ja perhettäni auttaneet. Tällähetkellä voimme jo elää rennommin ja nauttia jokaisesta päivästä....mutta, tuo tie on ollut pitkä ja väliin kivikkoinen eikä aina helppo...joka kundinkin kanssa ollaan käyty. Minun täytyi äitininä oppia hyväksymään se tosia asia...että, muutoin aivan täysin terve pieni, iloinen ja aktiivinen, suloinen kiharapäinen pikku vauvani....ei sitten ollutkaan terve. Ja hyväksymään myös se että, hänen oma isänsä ei sitä tietoa kestänyt...mutta sain rinnalle ihanan aviomiehen joka otti pojan omakseen...ja joka sitten itse sairastui vakasti....Myös minä olen joutunut luopumaan jopa omasta työstäni. Kaikkea ei pysty hoitamaan. Eikä pidä, ajatella että pitää. Olen ollut omaishoitajana omalle kundille nyt jo yli toistakymmentä vuotta. Tulot todella tippuivat....mutta, nyt pärjäämme silti hyvin. Tärkeintä minulle oli se että, kundi oppi puhumaan ja kommunikoimaan myös ilman minua muiden ihmisten kanssa. Minun ei tarvitse olla enää hänen tulkkinsa. Ja pystyy nyt ilman apuvälineitä selviintymään elämässä. Tiedän sen tuskan ja hädän..Pirre.Miltä tuntuu..

Ja vihdoin kun meillä kaikki hyvin...niin oppettelen taas...hyväksymään sen tosiasian että, en tiedä kuinka kauan saan pitää rakkaan aviomieheni rinnallani;) mutta silti tiedän että, en voi muuta kuin hyväksyä tosiasiat...

Vanha Kiinalainen filosofia joka on kristinuskoamme paljon vanhempi...opettaa viisasti: Taivu kuin paju tuulessa...taivu myrskyn edessä..jos, ole jäykkä puu katkeat....


Eli meistä jokainen joutuu kohtaan murheita ja vaikeita tilanteita elämässä, täältä ruudun takaa on mahdotonta käytännössä tulla sinne luoksesi ottaa sinua kiinni ja halata..emme voi muuta kuin toivoa että, jaksaisit nyt nuo pari puhelinsoittoa soittaa....

Halauksin; ja voimia sinulle....nyt Pirre.

t.Pimu

Lue lisää

asiantuntijan ohjeita. Kun solmu elämässä on kohdalla, vaikka tietäisi miten se avataan, sormet eivät tottele.
Mieheni (x) lyyhistyi Saariselällä ladulle, juuri aneyrysman puhjettua. Hänen oireensa herättyään olivat vasemmalla puolella, leikattiin ensin Oulussa ja myöhemmin Töölössä (sunttiputki)ja vuoden toivuttuaan on työssä terveenä ja uuden puolison kanssa elää uutta tulemista. Hänellä loistava yleiskunto auttoi, toki paikka aivoissa merkitsi. (hän ei ymmärtänyt minun sairastumistani, ei tukenut minua, eikä olisi kestänyt vammautumista ikinä)
Minä tiedän Pimun kanssa tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu.
SUOSITTELEN käytä asiantuntijoita ja varmasti asianne saadaan kuntoon. Sinun ei missään tapauksessa ole hyvä polttaa itseäsi loppuun, siitä kärsivät kaikki ja miehesi syyllistää itseään eikä se ole hänen vikansa että näin kävi.
Sinun on saatava voimia antavia taukoja kodin ulkopuolelle.
Pirre tsemppiä nyt sinun on oltava vahva .........

kawe kirjoitti:

asiantuntijan ohjeita. Kun solmu elämässä on kohdalla, vaikka tietäisi miten se avataan, sormet eivät tottele.
Mieheni (x) lyyhistyi Saariselällä ladulle, juuri aneyrysman puhjettua. Hänen oireensa herättyään olivat vasemmalla puolella, leikattiin ensin Oulussa ja myöhemmin Töölössä (sunttiputki)ja vuoden toivuttuaan on työssä terveenä ja uuden puolison kanssa elää uutta tulemista. Hänellä loistava yleiskunto auttoi, toki paikka aivoissa merkitsi. (hän ei ymmärtänyt minun sairastumistani, ei tukenut minua, eikä olisi kestänyt vammautumista ikinä)
Minä tiedän Pimun kanssa tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu.
SUOSITTELEN käytä asiantuntijoita ja varmasti asianne saadaan kuntoon. Sinun ei missään tapauksessa ole hyvä polttaa itseäsi loppuun, siitä kärsivät kaikki ja miehesi syyllistää itseään eikä se ole hänen vikansa että näin kävi.
Sinun on saatava voimia antavia taukoja kodin ulkopuolelle.
Pirre tsemppiä nyt sinun on oltava vahva .........

Lue lisää

huomaamaan, että on muitakin samassa tilanteessa olleita? Et sä mitään huomaa, sullahan vaan on vaikeeta. Firmakin jota SÄ oot mainostanu, menee konkkaan.

satutko kirjoitti:

huomaamaan, että on muitakin samassa tilanteessa olleita? Et sä mitään huomaa, sullahan vaan on vaikeeta. Firmakin jota SÄ oot mainostanu, menee konkkaan.

tekstissäsi, muista nyt kuitenkin se vanha sananlasku...minkä taakseen jättää, sen edestää löytää.
On meitä varmaan monia, joita nämä Pirren toistoa ja taas toistoa olevat aloitukset kenties "väsyttää", mutta ohitetaan ne sitten mieluummin, kuin että ilkeillään.

kawe kirjoitti:

asiantuntijan ohjeita. Kun solmu elämässä on kohdalla, vaikka tietäisi miten se avataan, sormet eivät tottele.
Mieheni (x) lyyhistyi Saariselällä ladulle, juuri aneyrysman puhjettua. Hänen oireensa herättyään olivat vasemmalla puolella, leikattiin ensin Oulussa ja myöhemmin Töölössä (sunttiputki)ja vuoden toivuttuaan on työssä terveenä ja uuden puolison kanssa elää uutta tulemista. Hänellä loistava yleiskunto auttoi, toki paikka aivoissa merkitsi. (hän ei ymmärtänyt minun sairastumistani, ei tukenut minua, eikä olisi kestänyt vammautumista ikinä)
Minä tiedän Pimun kanssa tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu.
SUOSITTELEN käytä asiantuntijoita ja varmasti asianne saadaan kuntoon. Sinun ei missään tapauksessa ole hyvä polttaa itseäsi loppuun, siitä kärsivät kaikki ja miehesi syyllistää itseään eikä se ole hänen vikansa että näin kävi.
Sinun on saatava voimia antavia taukoja kodin ulkopuolelle.
Pirre tsemppiä nyt sinun on oltava vahva .........

Lue lisää

meillä nyt onneksi jo kaikki se mitä voimme täältä Stadista tällähetkellä saada, enää odotamme rauhassa tuota omaa asumispaikkaa kundille..... Tämän kuntoutusrengaan rakentamiseen meni, minullakin vuosia, koska tilanne oli sellainen että, jo kundin ollessa 2v.jouduimme tähän tosi pitkään tutkimusputkeen. Nyt kundi tutkittu niin hyvin, että näitä sairaalajaksoja emme toistaiseksi tarvitse.. Näitä asiantuntijoita kun olen käyttänyt (kundin kuntouturengaan rakentamiseen). Nyt kuitenkin kundi puhuu ja toimii jo itsenäisesti, kiitos ihanien puheterapiauttien...ja käy itsenäisesti päivittäin säännöllisesti Autismisäätiöllä jossa, hänellä toimintaa ja sieltä saamme myös tukea vanhempina ja he kyllä tulevat pyydettäessä aina näihin kuntoustuspalavereihin..Yhteistyö toimii hyvin...Joten minulle ja miehelleni jää tuota vapaata. myös..päivisin. Saamme myös tarpeeksi näitä ns.vapaaviikkoja vuodessa jolloin voimme kahdestaan hiukan lähteä tästä rentoutumaan...lähinnä käymme silloin Tallinnassa.

Raskainta oli minullakin silloin, kun tuota puhetta ja yhteistä kieltä ei vielä ollut. Minulla on ollut kuitenkin täällä Stadissa tukenani monta vuotta hyvä neurologi ja lääkäri (joka oli Lastenlinnan Neurologian puolen professori.) Hän lähti aikanaan tukemaan minua ja hänen ansioistaan sain kyllä sitten asioita myös käytännössä toimimaan. Tämä ihana lääkäri ja ihmisenä sellainen lämmin ja helposti lähestyvä lääkäri ikävä kyllä menehtyi tässä tämän vuoden kesäkuussa. Mutta, hän ehti meidänkin elämässä olemaan juuri ne raskaimmat vuodet...tukena ja auttajana.

Onneksi nyt mieheni voi hyvin ja tuosta hänen sairauden dg:soinnista jo kaksi vuotta. Kova shokki oli, oma faijani ja mieheni vielä joutuivat yhtä aikaa ja tuonne sairaalaan ja samaan huoneeseen;)) Mikä siinäkin silloin oli...no, raskasta oli...kun oma faija menehtyi tuohon eturauhassyöpään ja mies samaan aikaan leikkauksessa että, selviääkö suuresta leikkauksesta vai ei.....kaikki nyt kuitenkin hyvin....meillä vasta nyt aikaa mennä tuonne syöpäjärjestön sopeutumisvalmennukseen...ja niinkuin tuossa kirjoitin niin niistä olemme saaneet myös aina sellaista henkistä voimaa...

Jotenkin sitä oppii kyllä tuota apua pyytämään. Vaikeinta minullakin kuitenkin opetella tuo että, otan myös aikaa vain itselleni. Onneksi siihen kuitenkin jo käytännössä mahdollisuus..Mieheni ei tarvitse minua koko ajan;)) Hän vielä jaksaa jonkinverran myös omia juttujaan tehdä ja väliin tässä kotonakin jaksaa auttaa...mutta, kun ei enää jaksa..niin sitten kyllä apua tähän kotiini pyydän ja mielelläni otan vastaan..

Kyllä se niin on, että ei sellaista valmennusta missään anneta..miten sitten käy kun perheenjäsen sairastuu vakavasti. Minäkin näitä syöpäjärjestöjen kirjoja kun luin mitä saimme sairaalasta mukaamme...niin, kovin vähän siellä sitten oli niitä oikeita neuvoja...miten se kriisi mennään lävitse parisuhteessa. Kaikki kun näissä kirjoissa jotenkin niin yksinkertaista....minä olin meillä se joka kapinoin...ei mieheni. Ja vitsi;) sitähän näiden opusten mukaan olisi omaisen pitänyt suhtautua sillee tyynesti ja rauhallisesti....olisinkin jos, toinen olisi edes rikkonut perintövaasimme tai kaikki hitsin kristallilasit ja sanonut että, nyt riittää!!...mutta, suututti kun toinen asennoitui vain...että, tämä sairaus vielä jotenkin kuuluu..hänelle...;) Jälkeenpäin tästäkin pystytty puhumaan..mutta, ei silloin kun akuuttitilanne päällä....

Parasta kuitenkin oli saada taas tuo huumorintaju takaisin elämään;))...ja jos, mitään ei muuta elämä minullekaan ole opettanut niin sen että, elämä on kaunis...ja elämisen arvoinen joka hetki...

Kiitos, Kawe, toivon sydämesti myös sinulle niitä voimia elämään..

t.Pimu

PimuF. kirjoitti:

meillä nyt onneksi jo kaikki se mitä voimme täältä Stadista tällähetkellä saada, enää odotamme rauhassa tuota omaa asumispaikkaa kundille..... Tämän kuntoutusrengaan rakentamiseen meni, minullakin vuosia, koska tilanne oli sellainen että, jo kundin ollessa 2v.jouduimme tähän tosi pitkään tutkimusputkeen. Nyt kundi tutkittu niin hyvin, että näitä sairaalajaksoja emme toistaiseksi tarvitse.. Näitä asiantuntijoita kun olen käyttänyt (kundin kuntouturengaan rakentamiseen). Nyt kuitenkin kundi puhuu ja toimii jo itsenäisesti, kiitos ihanien puheterapiauttien...ja käy itsenäisesti päivittäin säännöllisesti Autismisäätiöllä jossa, hänellä toimintaa ja sieltä saamme myös tukea vanhempina ja he kyllä tulevat pyydettäessä aina näihin kuntoustuspalavereihin..Yhteistyö toimii hyvin...Joten minulle ja miehelleni jää tuota vapaata. myös..päivisin. Saamme myös tarpeeksi näitä ns.vapaaviikkoja vuodessa jolloin voimme kahdestaan hiukan lähteä tästä rentoutumaan...lähinnä käymme silloin Tallinnassa.

Raskainta oli minullakin silloin, kun tuota puhetta ja yhteistä kieltä ei vielä ollut. Minulla on ollut kuitenkin täällä Stadissa tukenani monta vuotta hyvä neurologi ja lääkäri (joka oli Lastenlinnan Neurologian puolen professori.) Hän lähti aikanaan tukemaan minua ja hänen ansioistaan sain kyllä sitten asioita myös käytännössä toimimaan. Tämä ihana lääkäri ja ihmisenä sellainen lämmin ja helposti lähestyvä lääkäri ikävä kyllä menehtyi tässä tämän vuoden kesäkuussa. Mutta, hän ehti meidänkin elämässä olemaan juuri ne raskaimmat vuodet...tukena ja auttajana.

Onneksi nyt mieheni voi hyvin ja tuosta hänen sairauden dg:soinnista jo kaksi vuotta. Kova shokki oli, oma faijani ja mieheni vielä joutuivat yhtä aikaa ja tuonne sairaalaan ja samaan huoneeseen;)) Mikä siinäkin silloin oli...no, raskasta oli...kun oma faija menehtyi tuohon eturauhassyöpään ja mies samaan aikaan leikkauksessa että, selviääkö suuresta leikkauksesta vai ei.....kaikki nyt kuitenkin hyvin....meillä vasta nyt aikaa mennä tuonne syöpäjärjestön sopeutumisvalmennukseen...ja niinkuin tuossa kirjoitin niin niistä olemme saaneet myös aina sellaista henkistä voimaa...

Jotenkin sitä oppii kyllä tuota apua pyytämään. Vaikeinta minullakin kuitenkin opetella tuo että, otan myös aikaa vain itselleni. Onneksi siihen kuitenkin jo käytännössä mahdollisuus..Mieheni ei tarvitse minua koko ajan;)) Hän vielä jaksaa jonkinverran myös omia juttujaan tehdä ja väliin tässä kotonakin jaksaa auttaa...mutta, kun ei enää jaksa..niin sitten kyllä apua tähän kotiini pyydän ja mielelläni otan vastaan..

Kyllä se niin on, että ei sellaista valmennusta missään anneta..miten sitten käy kun perheenjäsen sairastuu vakavasti. Minäkin näitä syöpäjärjestöjen kirjoja kun luin mitä saimme sairaalasta mukaamme...niin, kovin vähän siellä sitten oli niitä oikeita neuvoja...miten se kriisi mennään lävitse parisuhteessa. Kaikki kun näissä kirjoissa jotenkin niin yksinkertaista....minä olin meillä se joka kapinoin...ei mieheni. Ja vitsi;) sitähän näiden opusten mukaan olisi omaisen pitänyt suhtautua sillee tyynesti ja rauhallisesti....olisinkin jos, toinen olisi edes rikkonut perintövaasimme tai kaikki hitsin kristallilasit ja sanonut että, nyt riittää!!...mutta, suututti kun toinen asennoitui vain...että, tämä sairaus vielä jotenkin kuuluu..hänelle...;) Jälkeenpäin tästäkin pystytty puhumaan..mutta, ei silloin kun akuuttitilanne päällä....

Parasta kuitenkin oli saada taas tuo huumorintaju takaisin elämään;))...ja jos, mitään ei muuta elämä minullekaan ole opettanut niin sen että, elämä on kaunis...ja elämisen arvoinen joka hetki...

Kiitos, Kawe, toivon sydämesti myös sinulle niitä voimia elämään..

t.Pimu

Lue lisää

oot fiksu, toisin kuin... no joo...

PimuF. kirjoitti:

meillä nyt onneksi jo kaikki se mitä voimme täältä Stadista tällähetkellä saada, enää odotamme rauhassa tuota omaa asumispaikkaa kundille..... Tämän kuntoutusrengaan rakentamiseen meni, minullakin vuosia, koska tilanne oli sellainen että, jo kundin ollessa 2v.jouduimme tähän tosi pitkään tutkimusputkeen. Nyt kundi tutkittu niin hyvin, että näitä sairaalajaksoja emme toistaiseksi tarvitse.. Näitä asiantuntijoita kun olen käyttänyt (kundin kuntouturengaan rakentamiseen). Nyt kuitenkin kundi puhuu ja toimii jo itsenäisesti, kiitos ihanien puheterapiauttien...ja käy itsenäisesti päivittäin säännöllisesti Autismisäätiöllä jossa, hänellä toimintaa ja sieltä saamme myös tukea vanhempina ja he kyllä tulevat pyydettäessä aina näihin kuntoustuspalavereihin..Yhteistyö toimii hyvin...Joten minulle ja miehelleni jää tuota vapaata. myös..päivisin. Saamme myös tarpeeksi näitä ns.vapaaviikkoja vuodessa jolloin voimme kahdestaan hiukan lähteä tästä rentoutumaan...lähinnä käymme silloin Tallinnassa.

Raskainta oli minullakin silloin, kun tuota puhetta ja yhteistä kieltä ei vielä ollut. Minulla on ollut kuitenkin täällä Stadissa tukenani monta vuotta hyvä neurologi ja lääkäri (joka oli Lastenlinnan Neurologian puolen professori.) Hän lähti aikanaan tukemaan minua ja hänen ansioistaan sain kyllä sitten asioita myös käytännössä toimimaan. Tämä ihana lääkäri ja ihmisenä sellainen lämmin ja helposti lähestyvä lääkäri ikävä kyllä menehtyi tässä tämän vuoden kesäkuussa. Mutta, hän ehti meidänkin elämässä olemaan juuri ne raskaimmat vuodet...tukena ja auttajana.

Onneksi nyt mieheni voi hyvin ja tuosta hänen sairauden dg:soinnista jo kaksi vuotta. Kova shokki oli, oma faijani ja mieheni vielä joutuivat yhtä aikaa ja tuonne sairaalaan ja samaan huoneeseen;)) Mikä siinäkin silloin oli...no, raskasta oli...kun oma faija menehtyi tuohon eturauhassyöpään ja mies samaan aikaan leikkauksessa että, selviääkö suuresta leikkauksesta vai ei.....kaikki nyt kuitenkin hyvin....meillä vasta nyt aikaa mennä tuonne syöpäjärjestön sopeutumisvalmennukseen...ja niinkuin tuossa kirjoitin niin niistä olemme saaneet myös aina sellaista henkistä voimaa...

Jotenkin sitä oppii kyllä tuota apua pyytämään. Vaikeinta minullakin kuitenkin opetella tuo että, otan myös aikaa vain itselleni. Onneksi siihen kuitenkin jo käytännössä mahdollisuus..Mieheni ei tarvitse minua koko ajan;)) Hän vielä jaksaa jonkinverran myös omia juttujaan tehdä ja väliin tässä kotonakin jaksaa auttaa...mutta, kun ei enää jaksa..niin sitten kyllä apua tähän kotiini pyydän ja mielelläni otan vastaan..

Kyllä se niin on, että ei sellaista valmennusta missään anneta..miten sitten käy kun perheenjäsen sairastuu vakavasti. Minäkin näitä syöpäjärjestöjen kirjoja kun luin mitä saimme sairaalasta mukaamme...niin, kovin vähän siellä sitten oli niitä oikeita neuvoja...miten se kriisi mennään lävitse parisuhteessa. Kaikki kun näissä kirjoissa jotenkin niin yksinkertaista....minä olin meillä se joka kapinoin...ei mieheni. Ja vitsi;) sitähän näiden opusten mukaan olisi omaisen pitänyt suhtautua sillee tyynesti ja rauhallisesti....olisinkin jos, toinen olisi edes rikkonut perintövaasimme tai kaikki hitsin kristallilasit ja sanonut että, nyt riittää!!...mutta, suututti kun toinen asennoitui vain...että, tämä sairaus vielä jotenkin kuuluu..hänelle...;) Jälkeenpäin tästäkin pystytty puhumaan..mutta, ei silloin kun akuuttitilanne päällä....

Parasta kuitenkin oli saada taas tuo huumorintaju takaisin elämään;))...ja jos, mitään ei muuta elämä minullekaan ole opettanut niin sen että, elämä on kaunis...ja elämisen arvoinen joka hetki...

Kiitos, Kawe, toivon sydämesti myös sinulle niitä voimia elämään..

t.Pimu

Lue lisää

toki kaikki muutkin.
Meistä jokaisella on kykymme ja voimavaramme toimia kriisitilanteissa. Joitakin auttavat lähimmäiset toisille on hyötyä työstä ja koulutuksesta.
Vakavat sairaudet eivät, akuutissa tilanteessa, anna lomaa, vapaapäiviä eikä niistä lähdetä lomalle. Niitä on siedettävä 24 t vrk aina, joskus loppuelämän ajan. Jokainen ymmärtää että siinä tuskastuu eikä jaksa nähdä tulevaisuutta valoisana.
Kuitenkin valinnat voi tehdä niin että ne tukevat omaa ja potilaan jaksamista, niin voi rakentaa toimivan ja mielekkään elämän joka on arvokasta kaikille.
Oma sairauteni on jatkunut pitkään ja olen joutunut luopumaan työstä, kodista, puolisosta, sosiaalisista kontakteista osittain, harrastuksista jotka olivat liikunnallisia mutta tilalle on tullut opiskelu, laulu ja kulttuuri sekä ystäviä jotka ovat oikeita.
Olin työelämässä yli20v ja kahdessa järjestössä yhteensä 38v tekemässä yleishyödyllistä ilmaistyötä, olen toisessa edelleen.
Se miksi kerron tämän kaiken on valinnat joilla ne polut löytyvät selvityä oikeinkin vaikeista vaiheista elämässä tai oppia sietämään paremmin. Puolisoksi voi sattua ihminen jolta puuttuu kyky ja halu ymmärtää toisen tilanne ja silloin syyllistäminen voi sotkea kaiken, siltä toivon Pirre, että te vältytte. Siksi ulkopuolinen apu asiantuntijoilta saadut neuvot ovat teitä varten, veroja maksetaan että he voivat tehdä työtään. Se on yhteiskunnalle myös edullisempi kuin esim. laitoshoito
Olen vasta tänä keväänä tukeutunut asiantuntijoihin ihan arkeni takia ja kysyn itseltäni miksi odotin näin kauan, kun nyt on niin paljon helpompaa, kaikki.
Tätä elämisenmallia kerron AMK.n opiskelijoille aina tarvittaessa, kun he valmistautuvat tuleviin ammatteihinsa kohtaamaan ihmisiä sairauksiensa ja vammojensa takana. Sekä mitä voidaan tehdä kuntoutuksella ja erilaisilla lääkevaihtoehdoilla, henkistä tukea unohtamatta.
Pimu tietää jo nämä systeemi , kiitos viestistä oikein huomaavaista mutta Pirre sinä voit ottaa yhteyttä potilasjärjestöön sekä oman kuntasi terveysasemaan / sosiaalitoimeen.
.......
Syksyn väreistä voimaa, myrskystä ja lepattavista kynttilöiden liekeistä mieleen rauhaa virkistävään uneen ja uuteen päivään.
K;)))

kawe kirjoitti:

toki kaikki muutkin.
Meistä jokaisella on kykymme ja voimavaramme toimia kriisitilanteissa. Joitakin auttavat lähimmäiset toisille on hyötyä työstä ja koulutuksesta.
Vakavat sairaudet eivät, akuutissa tilanteessa, anna lomaa, vapaapäiviä eikä niistä lähdetä lomalle. Niitä on siedettävä 24 t vrk aina, joskus loppuelämän ajan. Jokainen ymmärtää että siinä tuskastuu eikä jaksa nähdä tulevaisuutta valoisana.
Kuitenkin valinnat voi tehdä niin että ne tukevat omaa ja potilaan jaksamista, niin voi rakentaa toimivan ja mielekkään elämän joka on arvokasta kaikille.
Oma sairauteni on jatkunut pitkään ja olen joutunut luopumaan työstä, kodista, puolisosta, sosiaalisista kontakteista osittain, harrastuksista jotka olivat liikunnallisia mutta tilalle on tullut opiskelu, laulu ja kulttuuri sekä ystäviä jotka ovat oikeita.
Olin työelämässä yli20v ja kahdessa järjestössä yhteensä 38v tekemässä yleishyödyllistä ilmaistyötä, olen toisessa edelleen.
Se miksi kerron tämän kaiken on valinnat joilla ne polut löytyvät selvityä oikeinkin vaikeista vaiheista elämässä tai oppia sietämään paremmin. Puolisoksi voi sattua ihminen jolta puuttuu kyky ja halu ymmärtää toisen tilanne ja silloin syyllistäminen voi sotkea kaiken, siltä toivon Pirre, että te vältytte. Siksi ulkopuolinen apu asiantuntijoilta saadut neuvot ovat teitä varten, veroja maksetaan että he voivat tehdä työtään. Se on yhteiskunnalle myös edullisempi kuin esim. laitoshoito
Olen vasta tänä keväänä tukeutunut asiantuntijoihin ihan arkeni takia ja kysyn itseltäni miksi odotin näin kauan, kun nyt on niin paljon helpompaa, kaikki.
Tätä elämisenmallia kerron AMK.n opiskelijoille aina tarvittaessa, kun he valmistautuvat tuleviin ammatteihinsa kohtaamaan ihmisiä sairauksiensa ja vammojensa takana. Sekä mitä voidaan tehdä kuntoutuksella ja erilaisilla lääkevaihtoehdoilla, henkistä tukea unohtamatta.
Pimu tietää jo nämä systeemi , kiitos viestistä oikein huomaavaista mutta Pirre sinä voit ottaa yhteyttä potilasjärjestöön sekä oman kuntasi terveysasemaan / sosiaalitoimeen.
.......
Syksyn väreistä voimaa, myrskystä ja lepattavista kynttilöiden liekeistä mieleen rauhaa virkistävään uneen ja uuteen päivään.
K;)))

Lue lisää

koska asianomainen aloittaja on jo seitsämän kuukaukatta morkannut meitä täällä olevia tolloiksi, typeriksi ja ymmärtämättömiksi vaikka on saanut enimmäkseen asiantuntevaaknin neuvoa ja ymmärrystä osakaseen. Tunnen aivoverenvuotoon kuolleiiden läheisiä, olen itsekin, myös eriasteisesti halvaantuneita omaisineen. Tälläistä hullunmyllyä tuntemattomien ihmisten riesana ei kukaan ole ruvennut pyörittämään. Omassa selviämisessä, avuttomuudentunteissa, huolessa läheisten puolesta ja käytännön elämässä on ollut ihan riittävästi työtä ja problematuukkaa.

on jo kyseessä kirjoitti:

koska asianomainen aloittaja on jo seitsämän kuukaukatta morkannut meitä täällä olevia tolloiksi, typeriksi ja ymmärtämättömiksi vaikka on saanut enimmäkseen asiantuntevaaknin neuvoa ja ymmärrystä osakaseen. Tunnen aivoverenvuotoon kuolleiiden läheisiä, olen itsekin, myös eriasteisesti halvaantuneita omaisineen. Tälläistä hullunmyllyä tuntemattomien ihmisten riesana ei kukaan ole ruvennut pyörittämään. Omassa selviämisessä, avuttomuudentunteissa, huolessa läheisten puolesta ja käytännön elämässä on ollut ihan riittävästi työtä ja problematuukkaa.

Lue lisää

joskus niin uskomattomia, että kun kerran yhteystietonsa laittanut, soittasko sille piipaa-auton. Lähete lataamoon...

on jo kyseessä kirjoitti:

koska asianomainen aloittaja on jo seitsämän kuukaukatta morkannut meitä täällä olevia tolloiksi, typeriksi ja ymmärtämättömiksi vaikka on saanut enimmäkseen asiantuntevaaknin neuvoa ja ymmärrystä osakaseen. Tunnen aivoverenvuotoon kuolleiiden läheisiä, olen itsekin, myös eriasteisesti halvaantuneita omaisineen. Tälläistä hullunmyllyä tuntemattomien ihmisten riesana ei kukaan ole ruvennut pyörittämään. Omassa selviämisessä, avuttomuudentunteissa, huolessa läheisten puolesta ja käytännön elämässä on ollut ihan riittävästi työtä ja problematuukkaa.

Lue lisää

voimia arkeen, kuten tiedät, helppo tie ei ole ,mutta avaimia yhteiskuntamme voi tarjota, ne vaan pitää löytää ja ottaa apu, se oli minulle kova pala ja miten turhaan pelkäsin tätä jonkun ajoittaista kotiini tuloa.
Mukavaa syksyä...täällähän mailaillaan......

kawe kirjoitti:

toki kaikki muutkin.
Meistä jokaisella on kykymme ja voimavaramme toimia kriisitilanteissa. Joitakin auttavat lähimmäiset toisille on hyötyä työstä ja koulutuksesta.
Vakavat sairaudet eivät, akuutissa tilanteessa, anna lomaa, vapaapäiviä eikä niistä lähdetä lomalle. Niitä on siedettävä 24 t vrk aina, joskus loppuelämän ajan. Jokainen ymmärtää että siinä tuskastuu eikä jaksa nähdä tulevaisuutta valoisana.
Kuitenkin valinnat voi tehdä niin että ne tukevat omaa ja potilaan jaksamista, niin voi rakentaa toimivan ja mielekkään elämän joka on arvokasta kaikille.
Oma sairauteni on jatkunut pitkään ja olen joutunut luopumaan työstä, kodista, puolisosta, sosiaalisista kontakteista osittain, harrastuksista jotka olivat liikunnallisia mutta tilalle on tullut opiskelu, laulu ja kulttuuri sekä ystäviä jotka ovat oikeita.
Olin työelämässä yli20v ja kahdessa järjestössä yhteensä 38v tekemässä yleishyödyllistä ilmaistyötä, olen toisessa edelleen.
Se miksi kerron tämän kaiken on valinnat joilla ne polut löytyvät selvityä oikeinkin vaikeista vaiheista elämässä tai oppia sietämään paremmin. Puolisoksi voi sattua ihminen jolta puuttuu kyky ja halu ymmärtää toisen tilanne ja silloin syyllistäminen voi sotkea kaiken, siltä toivon Pirre, että te vältytte. Siksi ulkopuolinen apu asiantuntijoilta saadut neuvot ovat teitä varten, veroja maksetaan että he voivat tehdä työtään. Se on yhteiskunnalle myös edullisempi kuin esim. laitoshoito
Olen vasta tänä keväänä tukeutunut asiantuntijoihin ihan arkeni takia ja kysyn itseltäni miksi odotin näin kauan, kun nyt on niin paljon helpompaa, kaikki.
Tätä elämisenmallia kerron AMK.n opiskelijoille aina tarvittaessa, kun he valmistautuvat tuleviin ammatteihinsa kohtaamaan ihmisiä sairauksiensa ja vammojensa takana. Sekä mitä voidaan tehdä kuntoutuksella ja erilaisilla lääkevaihtoehdoilla, henkistä tukea unohtamatta.
Pimu tietää jo nämä systeemi , kiitos viestistä oikein huomaavaista mutta Pirre sinä voit ottaa yhteyttä potilasjärjestöön sekä oman kuntasi terveysasemaan / sosiaalitoimeen.
.......
Syksyn väreistä voimaa, myrskystä ja lepattavista kynttilöiden liekeistä mieleen rauhaa virkistävään uneen ja uuteen päivään.
K;)))

Lue lisää

olemme siinä niin erilaisia kukin. Itse kun luonteeltani varsinain jäärä, niin minulta se vei pitkään... Muistan kuinka tämä kundin oma lääkäri (eli tämä edesmennyt nerologian professori )sanoi, minulle kerran kun yhdessä palaverissa kundi oli tuolloin vasta 10v...ettei hän koskaan tulisi selviintymään aikuisena täysin ilman aikuisten tukea...Silloin tuota oli vaikea ymmärtää, miten joku ihminen voi sanoa näin, minähän olen voimakas ja peloton äiti ja teen kaikkeni...vei monia vuosia tehdä tuo oma surutyö...pikkuhiljaa kuitenkin opin ymmärtämään ja hyväksymään tosiasiat. Sen tosiaasian...että, vaikka kundia kuinka "kuntoutettaisiin", niin tämä lääkäri oli oikeassa. Ja jossain vaiheessa näistä kuntouksista ei enää hänelle ole juuri apua. Johtuen tuosta, että aivojen rakenne nyt on sellainen, että parhaat tulokset saadaan tiettyyn ikään mennessä...kovaa tekstiä silloin..mutta, ei enää..

Tuohon potilasjärjestöihin kuuluminen ja oikean tiedon saaminen alan asiantuntijoilta on ollut sekä minulle että miehelleni helpottavaa vaikka rankkaa sekin tieto oli aikanaan vastaanottaa...muistan sen että, ensikerran kun olimme tuolla Kelan sopeutumisvalmennuksessa Karjaalla niin...sitten vain itkin ja itkin...sekin helpottavaa sitten, koska minulta tuo itku oli monen vuoden patoutuma jonka oli joutunut kätkemään...aina vain oli täytynyt jaksaa yksin ja selvitä...kerrankin sai luvan itkeä;)) eikä tarvinut jaksaa silloin olla se vahva selviintyjä...toisen kerran oli sitten aivan eriasia ottaa jo tietoa vastaankin...

Näissä ryhmissä se hyvä puoli että, tuo osanottaja määrä niissä ollut korkeintaan sellaisia 6-8 heng./perheryhmiä...joten jokaiselle perheelle on riittävästi aikaa...ja lapsemme ovat olleet silloin omissa ryhmissään ohjaajien kanssa. Eli aikuiset keskenään...illalla sitten kaikki yhdessä oman perheensä kanssa..kun itse ryhmätyöskentely on loppunut..ja lopuksi aina tuo ihana rentoutuminen...keinoja monia..;)) näillä vetäjillä järjestää meille...

Ja nyt tuntuu hyvältä jos, tuolle syöpäjärjestön kurssille pääsemme;;)) mies kun jaksaa ehkä hyvinkin lähteä...vaikka matka pitkä täältä käsin...

Tuohon vielä niinkuin Kawe tuossa jo toi esiin...niin pikkuhiljaa pala kerrallaan se muuri sitten uudeksi rakentuu...kerralla ei Roomaakaan rakennettu, näin oli iso-äidilläni tapana sanoa...kun lapsi olin vielä...ja kun vielä tiennyt en;))

Nyt sitä ajattelee jo..että, elämä on antanut minullekin paljon hyvää ja kaunista josta kandee pitää tiukasti kiinni...;))

t.Pimu

meidän kunnassa ei tällä ole vuodeosastoa.. Meidän kunnan vuodeosasto suljettiin viime vuonna.. koska sieltä löydettiin homeongelma.. Milloin kunta tekee uuden.. rakennuksen jossa olis koko toiminta saman katon alla, elikkä sekä sairaala, ainakin kahden lääkärin vastaanottotilat, neuvolatilat, laboratoriotilat, muut henkilökunnan sosiaalitilat, toimintatilat kehitysvammaisille, varastotilat, jne.

Milloin he tekee tuon rakennuksen.. joka toisi töitä monille eri alojen ammattilaisille.. se taitaa riippua suomen valtiosta.. Pitäs ihmisten saada lainoja.. niin kuntien kuten muidenkin tahojen..

Mun mies on ollut jo puoli vuotta hoitokodissa.. odottamassa sitä.. että kunta tekee meille juuri nuo sun mainitsemat asiat... Mitään ei oo vielä näkynyt.. Nyt olis kesällä jo mieheni halunnut että käy päiväseltään kotona.. Mutta kun kunta ei oo tehnyt liuskoja.. niin ulkonakaan hän ei halunnut lähteä käymään.. eli pihalla.. Hän sanoi.. kun puhuu.. vaikka kroppa ei muutoin juurikaan toimi.. että olis kiva nähdä tuttuja maisemia.. mutta hän haluaisi sisällä juoda kahvit.. Miten kun on portaat.. niin miten tuot toispuoli halvaantuneen sisälle.. kun ei oo tehty pyörätuoli liuskoja.. Minä en tiedä.. Olishan se kiva jos tuollainen palaveri olisi jossa voitais noita asioita käydä läpi..

pirre-tyttö kirjoitti:

meidän kunnassa ei tällä ole vuodeosastoa.. Meidän kunnan vuodeosasto suljettiin viime vuonna.. koska sieltä löydettiin homeongelma.. Milloin kunta tekee uuden.. rakennuksen jossa olis koko toiminta saman katon alla, elikkä sekä sairaala, ainakin kahden lääkärin vastaanottotilat, neuvolatilat, laboratoriotilat, muut henkilökunnan sosiaalitilat, toimintatilat kehitysvammaisille, varastotilat, jne.

Milloin he tekee tuon rakennuksen.. joka toisi töitä monille eri alojen ammattilaisille.. se taitaa riippua suomen valtiosta.. Pitäs ihmisten saada lainoja.. niin kuntien kuten muidenkin tahojen..

Mun mies on ollut jo puoli vuotta hoitokodissa.. odottamassa sitä.. että kunta tekee meille juuri nuo sun mainitsemat asiat... Mitään ei oo vielä näkynyt.. Nyt olis kesällä jo mieheni halunnut että käy päiväseltään kotona.. Mutta kun kunta ei oo tehnyt liuskoja.. niin ulkonakaan hän ei halunnut lähteä käymään.. eli pihalla.. Hän sanoi.. kun puhuu.. vaikka kroppa ei muutoin juurikaan toimi.. että olis kiva nähdä tuttuja maisemia.. mutta hän haluaisi sisällä juoda kahvit.. Miten kun on portaat.. niin miten tuot toispuoli halvaantuneen sisälle.. kun ei oo tehty pyörätuoli liuskoja.. Minä en tiedä.. Olishan se kiva jos tuollainen palaveri olisi jossa voitais noita asioita käydä läpi..

Lue lisää

itse, ei se ole vaikeaa.

rakentaa ihan kirjoitti:

itse, ei se ole vaikeaa.

ammattilainen.. Eikös nuo hommat kuulu niille ihmisille.. Helppohan se on sellaisten ihmisten sanoa.. jotka on rakennustöitä tehneet.. Minä en oo tehnyt.. en osaa... Ja pitäis saada lainoja jotta nekin rakennuskustannukset maksaa ja miesten palkat.. vai tuleeko ne tekemään työn ihan vapaaehtoistyönä.. Kyllä minä kiitollisuudella otan avun vastaan jos joku tuo tarvikkeet ja vielä tekee ao. luiskat.. tai sitten mun pitäs saada niin hyvä palkkainen duuni.. että pystyisin itse kustantaa ao. työt.. vaihtoehtoja ei kovin monia ole..

pirre-tyttö kirjoitti:

ammattilainen.. Eikös nuo hommat kuulu niille ihmisille.. Helppohan se on sellaisten ihmisten sanoa.. jotka on rakennustöitä tehneet.. Minä en oo tehnyt.. en osaa... Ja pitäis saada lainoja jotta nekin rakennuskustannukset maksaa ja miesten palkat.. vai tuleeko ne tekemään työn ihan vapaaehtoistyönä.. Kyllä minä kiitollisuudella otan avun vastaan jos joku tuo tarvikkeet ja vielä tekee ao. luiskat.. tai sitten mun pitäs saada niin hyvä palkkainen duuni.. että pystyisin itse kustantaa ao. työt.. vaihtoehtoja ei kovin monia ole..

Lue lisää

ne rappuset on? Eikö kerrostalon asukastoimikunta voisi yhteispäätöksellä vaatia luiskaa? Omakotitaloonhan luiskan saa vaikka vanhasta ovesta.

ja minkälaiset kirjoitti:

ne rappuset on? Eikö kerrostalon asukastoimikunta voisi yhteispäätöksellä vaatia luiskaa? Omakotitaloonhan luiskan saa vaikka vanhasta ovesta.

etten osaa.. tule tekemään.. kun osaat noin hyvin neuvoakin...

pirre-tyttö kirjoitti:

etten osaa.. tule tekemään.. kun osaat noin hyvin neuvoakin...

veljiä tai omia poikia jitka voisivat auttaa tai siellä seurrakunnassahan on avuliasta talkooväkeä.

ja minkälaiset kirjoitti:

ne rappuset on? Eikö kerrostalon asukastoimikunta voisi yhteispäätöksellä vaatia luiskaa? Omakotitaloonhan luiskan saa vaikka vanhasta ovesta.

että ennenkö minä saan tällä hetkellä työttömänä ihmisenä lainoja.. siihen on vielä matkaa.. tai sitten niin hyvä palkkaisen duunin.. johon siihenkin on vielä matkaa.. kun meidän kunnassa eikä täällä lähialueella näy noita töitä olevan.. niin siihen menee aikaa.. Jos oliskin asiat toisin.. ja täällä olis ihmisilä.. töitä.. minullakin.. niin ainahan voi jotain tehdäkkin.. ja toiseksi mulle on sanottu että nuo asiat kuuluu kunnan tehdä.. ja kunnan rakennusmiesten..

On turha urkkia enempää tietoa netin kautta... soita mulle. sovitaan päivä jolloinka näytän paikat.. niin voit tehdä oman arviosi.. Ilman asioiden näkemistä.. ja vielä kun kirjoitat nimettömänä on turha mun mielestä puhua tämän enempää.. koska nämä asiat on sellaisia että ne tehdään oikeiden ihmisten kanssa.. eikä pelkän suomi24.fi keskustelu palstan kautta.

pirre-tyttö kirjoitti:

meidän kunnassa ei tällä ole vuodeosastoa.. Meidän kunnan vuodeosasto suljettiin viime vuonna.. koska sieltä löydettiin homeongelma.. Milloin kunta tekee uuden.. rakennuksen jossa olis koko toiminta saman katon alla, elikkä sekä sairaala, ainakin kahden lääkärin vastaanottotilat, neuvolatilat, laboratoriotilat, muut henkilökunnan sosiaalitilat, toimintatilat kehitysvammaisille, varastotilat, jne.

Milloin he tekee tuon rakennuksen.. joka toisi töitä monille eri alojen ammattilaisille.. se taitaa riippua suomen valtiosta.. Pitäs ihmisten saada lainoja.. niin kuntien kuten muidenkin tahojen..

Mun mies on ollut jo puoli vuotta hoitokodissa.. odottamassa sitä.. että kunta tekee meille juuri nuo sun mainitsemat asiat... Mitään ei oo vielä näkynyt.. Nyt olis kesällä jo mieheni halunnut että käy päiväseltään kotona.. Mutta kun kunta ei oo tehnyt liuskoja.. niin ulkonakaan hän ei halunnut lähteä käymään.. eli pihalla.. Hän sanoi.. kun puhuu.. vaikka kroppa ei muutoin juurikaan toimi.. että olis kiva nähdä tuttuja maisemia.. mutta hän haluaisi sisällä juoda kahvit.. Miten kun on portaat.. niin miten tuot toispuoli halvaantuneen sisälle.. kun ei oo tehty pyörätuoli liuskoja.. Minä en tiedä.. Olishan se kiva jos tuollainen palaveri olisi jossa voitais noita asioita käydä läpi..

Lue lisää

kun on päässyt hoitokotiin asumaan ja hänen on varmasti siellä hyvä olla ja kuntoutuminen tapahtuu siinä monen avustuksella ja on silmänruokaakiin. Voi olla että hän jää tuohon hoitokotiin pysyvästi asumaan. Luulisin että kunnalle tai kuntayhtymälle tulisi halvemmaksi rakentaa se luiska kuin sijoittaa hoitokotia tarvitsematon henkilö hoitokotiin ja näin viemään paikn sitä tarvitsevalta.

Keskity sinä nyt kuntouttamaan itsesi ennen kuin saat hermoromahduksen.

Tsemppiä.

pirre-tyttö kirjoitti:

että ennenkö minä saan tällä hetkellä työttömänä ihmisenä lainoja.. siihen on vielä matkaa.. tai sitten niin hyvä palkkaisen duunin.. johon siihenkin on vielä matkaa.. kun meidän kunnassa eikä täällä lähialueella näy noita töitä olevan.. niin siihen menee aikaa.. Jos oliskin asiat toisin.. ja täällä olis ihmisilä.. töitä.. minullakin.. niin ainahan voi jotain tehdäkkin.. ja toiseksi mulle on sanottu että nuo asiat kuuluu kunnan tehdä.. ja kunnan rakennusmiesten..

On turha urkkia enempää tietoa netin kautta... soita mulle. sovitaan päivä jolloinka näytän paikat.. niin voit tehdä oman arviosi.. Ilman asioiden näkemistä.. ja vielä kun kirjoitat nimettömänä on turha mun mielestä puhua tämän enempää.. koska nämä asiat on sellaisia että ne tehdään oikeiden ihmisten kanssa.. eikä pelkän suomi24.fi keskustelu palstan kautta.

Lue lisää

miksi pyytelet sympatiaa ja apua täältä, kun itse olet aina vain epäystävällinen ja kuitenkin vaatisit toisilta ystävällisyyttä ja empatiaa..kahtelepas peiliin välillä ja ota vastuu elämästäsi, ja etenkin ota onkeesi näistä monista hyvistä neuvoista joita olet täältä saanut.

P.s. käytätkö alkoholia?

pirre-tyttö kirjoitti:

että ennenkö minä saan tällä hetkellä työttömänä ihmisenä lainoja.. siihen on vielä matkaa.. tai sitten niin hyvä palkkaisen duunin.. johon siihenkin on vielä matkaa.. kun meidän kunnassa eikä täällä lähialueella näy noita töitä olevan.. niin siihen menee aikaa.. Jos oliskin asiat toisin.. ja täällä olis ihmisilä.. töitä.. minullakin.. niin ainahan voi jotain tehdäkkin.. ja toiseksi mulle on sanottu että nuo asiat kuuluu kunnan tehdä.. ja kunnan rakennusmiesten..

On turha urkkia enempää tietoa netin kautta... soita mulle. sovitaan päivä jolloinka näytän paikat.. niin voit tehdä oman arviosi.. Ilman asioiden näkemistä.. ja vielä kun kirjoitat nimettömänä on turha mun mielestä puhua tämän enempää.. koska nämä asiat on sellaisia että ne tehdään oikeiden ihmisten kanssa.. eikä pelkän suomi24.fi keskustelu palstan kautta.

Lue lisää

välillä.Sinä itsekkin purnaat ja pulputat tääl ku puuropata.
En väheksy osaasi,,miehesi kohtaloa.
Menetin itse mieheni juur tuohon aivoverenvuotoon, nyt yksin tääl rämmin.
Meillä jokaisella on osamme täälä.kenel minkäkilainen.
Tuo sinun katkeruutesi ..luulen niin...karkottaa varmaan viimeisetkin ystävät, kaikki jotka lähelläsi ovat.

pirre-tyttö kirjoitti:

meidän kunnassa ei tällä ole vuodeosastoa.. Meidän kunnan vuodeosasto suljettiin viime vuonna.. koska sieltä löydettiin homeongelma.. Milloin kunta tekee uuden.. rakennuksen jossa olis koko toiminta saman katon alla, elikkä sekä sairaala, ainakin kahden lääkärin vastaanottotilat, neuvolatilat, laboratoriotilat, muut henkilökunnan sosiaalitilat, toimintatilat kehitysvammaisille, varastotilat, jne.

Milloin he tekee tuon rakennuksen.. joka toisi töitä monille eri alojen ammattilaisille.. se taitaa riippua suomen valtiosta.. Pitäs ihmisten saada lainoja.. niin kuntien kuten muidenkin tahojen..

Mun mies on ollut jo puoli vuotta hoitokodissa.. odottamassa sitä.. että kunta tekee meille juuri nuo sun mainitsemat asiat... Mitään ei oo vielä näkynyt.. Nyt olis kesällä jo mieheni halunnut että käy päiväseltään kotona.. Mutta kun kunta ei oo tehnyt liuskoja.. niin ulkonakaan hän ei halunnut lähteä käymään.. eli pihalla.. Hän sanoi.. kun puhuu.. vaikka kroppa ei muutoin juurikaan toimi.. että olis kiva nähdä tuttuja maisemia.. mutta hän haluaisi sisällä juoda kahvit.. Miten kun on portaat.. niin miten tuot toispuoli halvaantuneen sisälle.. kun ei oo tehty pyörätuoli liuskoja.. Minä en tiedä.. Olishan se kiva jos tuollainen palaveri olisi jossa voitais noita asioita käydä läpi..

Lue lisää

sosiaalityöntekijää tai kunnassa sostyönt, joka hoitaa "laitoksissa" olevien asiat. Häneltä voisi kysyä rahallista tukea miehesi kotikäyntiin ambulanssilla. Tai invataksia, joka voi viedä kotiin ja auttaa sisälle saakka. Invataksi maksaa tavallisen taksin verran. Invataksien kuljettajat ovat ammattilaisia ja heiltä se käy näppärästi.
Kannattaa kysyä hinta-arvio vaikkapa lähialueen intaksilta, jos omassa kunnassa ei ole. Ehkäpä hoitokodilla on joku invataksi, jota he käyttävät. Uskoisin, että henkilökunta auttaa, kun rohkeasti kerrot, että haluaisit toteuttaa miehesi kotikäynti toiveen.

hoitokodilla kirjoitti:

sosiaalityöntekijää tai kunnassa sostyönt, joka hoitaa "laitoksissa" olevien asiat. Häneltä voisi kysyä rahallista tukea miehesi kotikäyntiin ambulanssilla. Tai invataksia, joka voi viedä kotiin ja auttaa sisälle saakka. Invataksi maksaa tavallisen taksin verran. Invataksien kuljettajat ovat ammattilaisia ja heiltä se käy näppärästi.
Kannattaa kysyä hinta-arvio vaikkapa lähialueen intaksilta, jos omassa kunnassa ei ole. Ehkäpä hoitokodilla on joku invataksi, jota he käyttävät. Uskoisin, että henkilökunta auttaa, kun rohkeasti kerrot, että haluaisit toteuttaa miehesi kotikäynti toiveen.

Lue lisää

Hoitokodissa käy lääkäri. Kerro, että haluat jutella hänen kanssaan ja kerro hänelle toiveestasi ja että haluat sostyöntekijään yhteyden. Sostt tietää kaikki tuet yms ja osaa neuvoa.