Agressiivinen terrieri

Vaikea juttu ja neuvoessakin mennään arviointien kanssa vähän niin ja näin, pelkoaggressiivisen koiran rajoja ja muiden koirien turvallisuutta voi vain arvioida, haastavaa on.

Laitoit että on aggressiivinen kaikkia koiria kohtaan, ilmeisesti näin hihnan päässä ja lenkillä ollessasi. Yksi sosiaalistamisen keino on tuossa se, että menet käymään koiran kanssa koirapuistossa (tämä arvioinnin varassa, onko koirasi aivan hullu vai vain mekkaloivan pelokas, jälkimmäisessä tapauksessa koirapuistoa voi ajatella) ja menet vain kun siellä on pari kappaletta (juttele ja kerro portilla tilanteestasi ja kysele mitä koiria paikalla, millaisia) lauhkeita uroksia (monet noutajat tällaisia) eli vastakkaisesta sukupuolesta niiden omistajien mukaan provosoimattomia tapauksia. Lenkkikäytöksen ja sosiaalistamisen kannalta pelokkaalle koiralle parantavaa vastinreaktiota on se, että huomaa ettei pelolla ja uhalla ole perää ja saa positiivista kokemusta.

Puistoasian suhteen.

Saat tehdä selvitystyötä portilla kunnolla ja valita tarkkaan menetkö ja onko se parille siellä olevalle ok, jos tulet sinne provosoivan koiran kanssa. Älä mene puistoon jos tuntuu liian riskikkäältä, minimoi riskejä äläkä mene silloin, kun siellä on omaa koiraasi pienempiä koiria ja/tai siellä on "liikaa" koiria tai samaa sukupuolta olevia. Kun olet menossa puistoon selvitystyön jälkeen sisään, sano niille parille tuttavaehdokkalle sisälle että pitävät koiriaan vähän aikaa kiinni pannasta, että saat omasi portista sisään ja avattua hihan ennen kuin ne pari muuta koiraa ovat liikkeessä. Riskitilanteita puistoissa näkee juuri tuossa vaiheessa. Kiinnitä huomiota omaan käytökseesi, älä jää koirasi viereen kökkimään jolloin taas puolustuskantaa helpommin ilmoilla, liiku avoimesti ja mukavasti puhellen keskelle koirapuistoa, sinä olet koirasi ja muiden koirien välillä ns. välittäjänä, viestit omalle koirallesi itsestäsi lähtevällä asenteella, äänensävyillä, liikkeillä ja energialla.

Myöhemmin, jos alat saada koiraasi käyttäytymään näissä tilanteissa ok ja rauhallisemmin, vähitellen voit siirtyä saman sukupuolen kanssa sosiaalistamiseen mutta selvitystyön kera ja taas arvioiden.
Koirasi on sinusta mustis tekstisi mukaan. Hihnan päässä ollessaan puolustusvietti ja reviiritietoisuus on voimakasta tällöin, vapaana ja ei-omalla-reviirillä tai oman lenkkiplolun varrella eli esim. koirapuistossa voi sosiaalistaminen onnistua paremmin ellei ongelma ole liian paha.

Lenkillä.

Lenkillä sosiaalistamista ja kunnon käytöstä: vaikka makupalojen avulla tapahtuvaa koulutusta/aktivointia ei aina suositella, saattaa se olla hyvinkin avuksi ja etenkin silloin kun keinot ovat vähissä ja lopputulos ratkaisevaa. Eli ota makupalaa mukaan lenkille ja kun vastaan tulee vieras koira ja koirasi alkaa valpastua, juttele koiralle rauhoittavalla äänellä (äläkä vaan kiristä hihnaa, viestit muutoin että tilanteessa on jännitettävää) ja jos koirasi ei murise eikä hauku vaan kuuntelee puhettasi, voit vielä antaa namin kädestä jatkat juttelua ("mukava koira tulee, kivasti mennään näin").

Luultavasti koirasi ei ole näin helppo tapaus vaan haukkuu jo heti kärkeen, kun näkee koiraa kauempaa vastaantulevaksi. Namia et voi antaa, jos haukkuu ja murisee, palkitset muuten väärästä. Joten tässä tapauksessa, kun koirasi alkaa haukunnan, sanot voimakkaasti EI ja nykäiset rivakasti hihnasta ja käännytät koiran ympäri. Koira luultavasti jatkaa räyhäämistä, joten otat koirasta otteen (ota vaikka käsineet mukaan, jos tarvis), jossa ylhäältäpäin laskeudut koiran päälle hajareisin ja saat koiran otteeseen, jossa liikkuu mahdollisimman vähän ja puhutat räyhäämään ja sätkimään pyrkivää koiraa Eillä. Kun sätkintä ja räyhäys loppuu otteessa, päästät otteesta vapaaksi ja jatkatte kävelyä, jolloin voit vaan äänensävylläsi kommunikoida ynisten "mmmm" innostavalla ja mukavalla äänellä. Tätä menetelmää sitten toistaen ja lopulta sen tuottaessa tulosta (ei rähjää muille) siirtymistä siihen sosiaalistamiseen, että kun koira tulee lenkillä vastaan, moikkaat koiranomistajaa ja otat koirasta selkoa sukupuolen, suhtautumisen yms suhteen (mikäli koetat varovaista sosiaalistamista) ja menet koirien väliin kyykkyyn ja juttelet, kuinka mukava koira se toinen onkaan, olet diplomaattia siinä, koirasi aistii sinun suhtautumista ja tilannetta ookoommaksi.

Ja tässä oiva video kenties samantyyppisestä koiraongelmasta ja siitä, miten koira saatiin hyväksymään talon toinen koira. Pääpointtina reviiriltä poisvienti ja molempien koirien pito neutraalissa aktivointipaikassa, jossa tottuivat toisiinsa. http://www.youtube.com/watch?v=ZJsnBDUcTao&feature=related

Ja vielä yksi vinkki oheisen Cesar Milan-videolinkin myötä. http://www.youtube.com/watch?v=cffj0vOBWsc&feature=channel

Eli tuossa pointtina ohitusvälttelytaktiikan sijasta ovela, rauhanomainen tapa tutustuttaa pelkoaggressiivista koiraa toiseen, tunnetusti mukavaan, koiraan (kuten videolinkissä naapurin esimerkillisesti käyttäytyvään kultaiseen noutajaan). Viedään oma koira lähemmäs tutustuttavaa koiraa ja käännetään oma selkä (ja samalla oman koira selin myös tutustuttavaan koiraan) tutustuttavaan koiraan päin, jolloin luodaan omalle koiralle tuntua siitä että "näin voidaan olla lähellä ja kaikki on ok."

Cesarin pointti omistajan energioista olennaisena juttuna kaikessa koiratoiminnassa.

Kaikkein parashan olisi,kun ongelmissa joku asioihin erikoistunut tai koirien käytökseen (ja vähän omistajienkin ;D )katsoisi homman ja siitä sitten tehtäisiin kunnon suunnitelma asioitten työstämiseen.
Netissä on vaikea sanoa,kun jokainen tapaus on omanlaisensa.

Mutta peruasia,jota itse asiassa sivusit.On koiran ehdoton luottamus omistajaan.Ja se homma lähtee useinmiten,että voi joutua muuttamaan paljonkin omia toimiaan.
Ja jos puhutaan koirien mustasukkaisuudesta,niin se kertoo,että voi olla paljonkin oppimista,miten pitäisi toimia,että sen luottamuksen ehkä saa.Eli pitäisi saada reilusti tietoa ihan jo pelkästään koiran käyttäytymisestä,koska siitä tiedosta kaikki lähtee ;)
Eli ensin pitää hoitaa se pohja kuntoon,johtajuus tai miksi sitä kukin haluaa nimittääkin.
Sitten lähettään opettelemaan vahvaa kontaktinottoa,joka pelaa tilanteessa kuin tilanteessa tarvittaessa.
Ja muitten koirien kanssa yksi tapa on siedättäminen.Eli kun kontakti on harjoiteltu,niin pikkuhiljaa kulkeudutaan lähemmäs muita.Kieltäminenkään tarvittaessa ei ole huono juttu,kunhan koira on kieltosaanaan kunnolla ohjeistettu ja itse hallitsee sen rauhallisena ja määrätietoisena.
Itse en suosita mitään koirapuistoja.En ylipäätään pahemmin kontakteja muihin koiriin.Haluttaessa riittää muutama koirakaveri,kenen kanssa tullaan toimeen.Ja muuten keskitytään vain SIIHEN,että muut se narunpää pitää huolta,ettei ne muut tule karvoille.Sitä kautta se arka koirakin rauhoittuu,kun tietää AINA miten homma menee,eikä sen tarvi stressata,mitä milloinkin sen on tehtävä.

Ja kun niistä koirakavereista puhutaa,niin varmempi vaihtoehto on aina vastakkaiset sukupuolet.

Et maininnut rotuja,mutta on ylipäätään rotujakin,jotka ei tule kovin hyvin toimeen oman sukupuolen kanssa.Joskus se voi ilmetä melkomyöhäänkin,vaikkei huonoja kokemuksia olisikaan.

Noitten narttujen kohdatessa on kaksi vaihtoehtoa,eli saada homma sen johtajuuden kuntoon hoitamisella niin,että koira sietää toista.Useinmiten se tarkoittaa sitä,että koirat ovat siis neutraalisti keskenään,kuumenemistilanteita vältetään,kuten riehumista keskenään.
Tai sitten,jos ei koirat vaan saada toimimaan,niin niitä ei voi pitää yhdessä,varsinkaan lähikontakteissa.

Kaikki harrastaminen koiran kanssa on hyväksi,mutta alussa kannattaisi lähtee liikkeelle niistä,missä ei ole paljon häiriötekijöitä liki.Ja pikkuhiljaa paineistaa koiraa kerrallaan,mieluiten niin,että sille on jo toimintamallit opetettu ja se tuntee olonsa turvalliseksi mahdollisimman hyvin.