Pikku-Nylkky

Olin kotona. Kaulassani panta ja hihna roikkui vapaana. Käsiäni koristi pehmustetut käsineet joissa ei ollut sormille tilaa vaan ne olivat nyrkkiin pakotettuna (ns. fist mitts). Nämä käsineet olivat
tiukasti soljilla kiinnitetty ranteisiin ja lukolla varmistettu etten voisi niitä ottaa pois. Tunsin oloni
avuttomaksi ja nöyräksi. Penikseni oli sidottu pehmeällä ja kapealla narulla jöpöttämään kuin olisin jatkuvassa kiimassa ja päähän minulle oli laitettu koiran päätä muistuttava nahkainen huppu joka oli myös lukittu. Minulle oli annettu nimikin: Pikku-Nylkky. Olin siis koira tai ainakin valtiattarelleni eli omistajalleni.

Odotin kotona nöyränä, avuttomana, mutta kuitenkin vapaana. Kuljin kontaten asunnon lattialla odottaen omistajaani kaupasta, joka kenties vapauttaisi minut tai ainakin pitäisi minua hyvänä, mikäli sattui olemaan hyvällä tuulella. Noin tunti kului ja oven lukko naksahti. Lähdin omistajaani vastaan kuin häntä heiluen. Tämä kantoi raskasta kassia ja menin kiehnäämään kiitollisena kotiin paluusta tämän nahkasaappain verhoiltua jalkaa vasten. Omistajani potkaisi kevyesti ja sanoi kiukkuisesti ”väistä rakki”. Huomasin ettei kiukkuisena kauppareissulle lähtenyt omistajani ollut yhtään suopealla
tuulella edelleenkään. Seurasin häntä nöyrästi ja kastoin kuinka tämä tyhjensi kauppakassin.
Tämän jälkeen hän käveli sohvalle ja huokaisi helpotuksesta. ”Tulepas tänne narttuseni” (jolla urosta kutsuttiin kurinpidollisista syistä), todeten komensi minua siirtymään luoksensa, ihan kun hänellä olisi jotain mielessä. Pelokkaan epäröivästi
siirryin sohvalle. Hän nappasi tiukasti hihnasta ja otti ohjat käsiinsä. Hän vei kätensä tuolle seisovalle kalulleni ja hyväili hieman. Sisälläni kuohui uskomaton hekuma, koska en sormettomien pehmustettujen käsineiden takia voinut tyydyttää itseäni tuo kosketus sai aikaan vain pahenevaa panetusta. Niinpä vaistomaisesti kävin nylkyttämään tuota penistä hyväilevää kättä. Omistajani huomasi, että nautin suunnattomasti ja veti kätensä pois tilanteesta. Hänen käteensä jäi pieni kiima tippa, josta suuttuneena minut komennettiin lattialle jalkojen juureen. Näin edessäni nahkaiset saapikkaat, jota kävin kiehnäämään anteeksi pyynnöksi, jonka jälkeen sain terävän läimäyksen pakaroille ja silitystä ja rapsutusta osakseni. Olin tehnyt vaikutuksen. Kun hänen lempiohjelmansa oli loppunut, hän meni jääkaapille ja otti itselleen syötävää. Eikä tarjonnut minulle mitään. En kehdannut kuitenkaan vaatia, koska pelkäsin rangaistusta. Kyyhötin sohvan nurkalla pelokkaana koirana odottaen jotain hyvää.

Omistajani tuli jälleen sohvalle istumaan. Tällä kertaa hän nykäisi hihnasta ja käski minun nousemaan kontilleen, kun makasin maassa laiskana. Tottelin välittömästi. Tunsin kuin käsi tuli jälleen rauhoittuneen penikseni ympärille. Päästin koiramaisen inahduksen. Tuijotin eteenpäin nolona, mutta annoin taas panetukselle vallan tai oikeastaan panetus valtasi minut ja aloin tekemään nylkyttäviä liikkeitä. Käsi kuitenkin poistui jo nopeasti jäykistyneeltä penikseltäni. Odotin. Tilalle hivuttautui kuitenkin jalka nahkasaappaineen. Tunsin nahkan sileyden seisovan peniksen päässä. Tämä hieroi hiljaa tuon kiimasta tihkuvan peniksen päätä. Yritin pidättää alati kasvavaa panetuksen ja nylkytyksen tunnetta, mutta tarkoituksella omistajani leikitteli saappaiden kärjellä entistä enemmän penikselläni. Päästelin taas koiramaisia äännähdyksiä. Tajusin todella olevani kiimainen uroskoira, joka haluaisi laueta keinolla millä hyvänsä, mutta runkkaaminen ei onnistunut varusteista johtuen. Yhtäkkiä omistajani nykäisi hihnasta minut häntä päin, katsoi hetken ja sanoi ”näytä nyt kuinka panettaa”, ja painoi saappaan kovettunutta penistä vasten. Minua nolotti, mutta näin parhaakseni totella ja käyttää tilaisuuden hyväksi, koska toista tilaisuutta ei välttämättä heti tule. Kävin nylkyttämään hänen jalkaansa. Tunsin kuinka kiimainen penis liikkui edestakaisin hänen saappaillaan. Omistajani veti hihnaani kireämmälle ja jatkoin nylkyttämistä ulisten, huohottaen kuin kiimainen uros koira. Kliimaksini lähestyi kunnes laukesin täydellä satsilla hänen jaloilleen. Suunnaton nolouden tunne valtasi ajatukseni (mietin ”mitä oikein menin tekemään?” ”oliko tuo sallittua?”), mutta olin myös täysin tyydyttynyt. Omistajani naureskeli ensin hetken, joka vain lisäsi nolouden tunnetta. Sain osaksi rankkaa nuhtelua ”katso nyt mitä teit, eikö yhtään hävetä”…inahdin ja kävin nolona jalkojen juureen peniksestäni vielä valuttaen viimeisiä tippoja. Tiesin että olin tehnyt väärin lauetessani ja sotkiessani paikat. Eikä aikaakaan kun minua lähdettiin taluttamaan kohti parveketta, jonne minut jätettiin tunniksi värisemään nuo koiramaiset varusteet ylläni. Olin saanut rangaisuksen, mutta ymmärsin myös miksi nimeni oli Pikku-Nylkky.