Hyökkäilevä pentu

Koiranpentusi on Todella nuori, ihan vauva. Liian kovia otteita tulee välttää ja ottaa huumoriakin mukaan suhtautumiseen. Sinä kenties suhtaudut liian vakavasti tähän nyt, etenkin kun pentu on tosiaan vasta 9 viikkoa.

Huojennu. Ja jos haluat osoittaa pennulle, kun sen näykintä on liian jotakin, sen että nyt riittää, kannattaa kiljahtaa eli siis matkia sen sisaruksen ulvahdusääntä leikin mennessä liian ärtsyksi ja samantien vetää käsi pois selän taa ja kävellä kauemmas eli lähteä tilanteesta ja ottaa taukoa leikistä. Tai sitten vaan jättää huomiotta pentu vähäksi aikaa, kun leikki aivan näykkimismurinaa.

Mutta leikkiähän se tuossa iässä vielä on. Välillä voi leikin sitten stopata, ihan kuten pennun sisaruksetkin saattavat kyllästyä ainaiseen painiin ja sitten murahtaa tai ulvaista ja haluta olla rauhassa vähän aikaa.

Pennut tekee tuollaista ja paljon muutakin "pahaa", siihen pitää olla valmis, kun koiran on ottanut. Jätä se niskavilloista tarttuminen ja kasvokkainolotuijotus, pentu ei niitä ymmärrä ja päinvastoin saattaa peloissaan ajautua hyvinkin puolustuskannalle (tietenkin kun uhataan!) ja tilanne sinun puolestasi vain pahenee.

Meillä olisamaa, tein kuten sinäkin täyshuomioimattomuus, ILMAN VÄKIVALTAA PIENTÄ PENTUA KOHTAAN (Fiksu ihminen ei kurita 9 vk ikäistä pentua), se kestää aikansa, koska koirat käyttävät suutaan esim. ihmisten käsien sijaan, mutta kun olet johdonmukainen niin lopulta se oppii.

Kunnes hampaat ovat vaihtuneet (n 6 kk) puremisinto vähenee. Kannattaa miettiä nämä asiat ennenkuin koiran ottaa!

Meillä pentu teki aikoinaan tuota, innostuessaan hyökkäili kiinni jalkoihin ja käsiin. Ei auttanu veisuihkut, kiljahtelut, torumiset eikä pientä pentua haluttu fyysisesti kurittaa. Meillä oli asunto rajattu tuolloin, jotta pentu pystyi turvallisesti olemaan yksin kotona. Kun pentu puri/ärisi/teki jtn vastaavaa, nostettiin se aidan toiselle puolelle "jäähylle" ja päästettiin takaisin kun oli rauhoittunut riittävästi. Meillä ainakin tuo eristäminen toimi hyvin..

Onneksi olkoon,sinulla saattaapi olla hyvin taistelutahtoinen pentunen ;).
Usein niille on aikas turhanpäiväistä kiljua,töniä pois,tai lukea madonlukua (ellei OSAA olla riittävän vakuuttava.Välttämättä poistuminenkaan paikalta ei hyödytä,jos se ipana roikkuu punteissa.
Jos ilmenee tietyissä tilanteissa,mitä voi välttää,niin sitten niitä välttää,niin kauan,kun pentu ymmärtää mitä kieltosana tarkoittaa.Eli opetetaan se toimivaksi.Palkitaan ja tarvittaessa jokin uusi toiminta,riippuen mistä on kyse.Esim.taistelutahto ohjataan vaikka sallittuun leikkiin ja koulutukseen.
Pentu on hyvä opettaa myös rauhoittumaan,koska tuo melskaaminen nostaa tajuttomasti myös kierroksia.
Itse olen vaan ottanut pienen viiropään tiukasti syliin,pitänyt sitä siinä,ilman mitään sanomisia aluksi.Sitten pikkuhiljaa "käyttänyt" huilataan sanaa.Itse oltava ihan rauhallinen,ja pentu päästetään pois,vasta kun se rauhoittuu AIVAN tyystin.Aluksi tuota voi joutua tekemään pitkänkin tovin...
Pikkupennulle voi myös tarjota muutakin aivotyöskentelyä,kuin kongi.Eli yhdessä toimintaa.Pieniä,mukavia koulutushetkiä ym.ja jos omaa pihaa on,niin tehdä vaikka jotain piilotusjuttuja ym. ;)Kaikki noit myös rauhoittaa.

Juu,etkä ole huono omistaja.