Kirjeenvaihto

Mulla on muutama kirjekaveri ja kyllä ne on ihan oikeita ystäviä, vaikkei olla koskaan tavattu tai edes juteltu mesessä. Ne on ihmisiä jotka on mulle tärkeitä, välittää musta ja haluaa kuulla mitä olen tehnyt ja mitä ajattelen erilaisista asioista. Kirjeiden välityksellä voi käydä pitkiä ja syvällisiäkin keskusteluja, kun kumpikin kommentoi mitä toinen on sanonut ja jatkaa juttua eteenpäin, ja kyllä se lievittää yksinäisyyttä tosi paljon.

Kirjeiden kirjoittaminen on sellainen taito jonka oppii parhaiten yrityksen ja erehdyksen kautta. Jos kertoo rehellisesti että aiemmat kokemukset kirjeenvaihdosta on vuosien takaa ja yrittää opetella kirjoittamaan parempia kirjeitä, monilta löytyy varmasti ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Harva parhaistakaan kirjeiden kirjoittajista on luonnonlahjakkuuksia vaan useimmilla on muistissa ne ajat, jolloin omatkin kirjeet oli vielä haparoivia ja kömpelöitä.

Mun mielestä kannattaa ehdottomasti antaa kirjeenvaihdolle mahdollisuus, jos siitä on kiinnostunut. Yksinäisyydestä ei koskaan pääse eroon, jos aina ajattelee pelkästään sitä että mitä jos kaikki meneekin pieleen ja yrittää kaikin keinoin välttyä epäonnistumisilta.

Mun mielestä kirjeenavaihto tuo paljon piristystä elämään. Tuntuu aina ihanalta saada laskujen ja mainosten seassa käsin kirjoitettu kirje ja aina parempi, jos sen koristeltuun on nähty vaivaa tai mukana tulee joku pieni lahja. :D Mut oikeesti sekin jo tuntuu tosi kivalta kun joku viitsii kaikkien kiireiden keskellä istua kirjoittamaan pelkästään mua varten ja maksaa postimaksut ja kaikki saadakseen pitää muhun yhteyttä. Netissäkin on ihan kiva jutella muiden kanssa mutta kirjeet on paljon kivempia!

Mulla on 4 kirjekaveria ja 1 maili/mese-kaveri ja ne kirjekaverit on pitkäaikaisempia. Mun kokemuksen mukaan mailikaverit lopettaa yleensä kirjoittelun pian. :/ Mulla on ollut paljon mailikavereita ja pisin taisi kestää vähän yli 3 kk. Nykyisten kirjekavereitten kanssa oon kirjoitellut jo muutaman vuoden ja ne kaikki kirjoittaa edelleen ainakin pari kertaa kuussa. Usein on käynyt niin että kun olen mennyt masentuneena kotiin yksinäisen koulupäivän jälkeen, kirjekaverilta tullut kirje on pelastanut päivän. :D

Siis oot varmaan just sitä mitä mä haen. Tein tossa just ton yhen ketjun missä kyselin ihmisiä joita kiinnostais just ihan perinteinen kirjeenvaihto, ilman mitään odotteita/velvotteita et se johtais johonki isompaan, tottakai sekin o tosi isoa plussaa jos näin on käydäkseen.

Sain vaan yhen vastauksen, ja senkin henkilöltä joka ei vaikuttanut olevan mun kanssa niin samalla aallonpituudella kun ois toivonut.

Hyvä kun jaksoin lukea ton sun tekstin loppuun, haluisin muuten aika vitusti ehkä kokeilla sun kanssa kirjeenvaihtoa. Jos ei toimi, niin ei toimi. Ja mä en ole helposti luovuttavaa sorttia, ainakaan tässä tapauksessa. Oon nimittäin niin kauan halunnut just jotain kanavaa, missä vois jutella ihmiselle niinkun ihan kaikesta, just jostain syvällisistäkin asioita. Vähän niinkuin päiväkirja, joka vastaa.

En mäkään osaa keskustella, siitä on muodostunu niin iso ongelma et seon melkeinpä ainoo asia joka mun mielessä pyörii. Mikä musta tekee näin huonon etten kykene ees normaaliin jokapäiväseen keskusteluun? Aina yritän liikaa tj. Kirjeenvaihto ois hyvää "terapiaa" siihen, tai vierotusta, miten sen nyt pukisikaan sanoiksi.

Oisin siis enemmän kuin kiinnostunut alottamaan sun kanssa kirjoittelun, mikäli vaan pääset noista peloista eroon, eihän siinä periaattees ees ole mitään menetettävää, kaks anonyymiä ihmistä jakaa tuntojaan toisilleen.

Olen kirjeenvaihdossa yhden samassa kaupungissa asuvan tytön kanssa. On tosi mukavaa kun on joku kaveri näin lähellä, vaikkei me ollakaan tavattu enkä tiedä edes sitä miltä se näyttää. Tahtoisin ehdottaa tapaamista, mutten tiedä mitä siitä seuraisi... Pelkään menettäväni kivan kaverin, jos tapaaminen menee huonosti. Vaikutan varmaan kirjeissä aika fiksulta, mutta se johtuu siitä kun ajatuksia ehtii rauhassa kypsyttelemään päässä ennen vastaamista. Oikeasti olen aika huono keskustelija ja mulla pääsee suusta jatkuvasti sammakoita.

Mulla on n. 15 kirjekaveria. Se auttaa yksinäisyyteen kun voi jakaa arjen turinoita ja osan kanssa kipeitäkin asioita. Pisimmät niistä on kestänyt kohta 3 vuotta ja toivon että kirjoittelu jatkuu niin kauan kun kynä pysyy kädessä. En oo tavannu niistä ketään, mahdollisuus olis ollut mutten uskaltanut. Pelkään että kirjeet loppuu siihen jos ei tullakaan livenä toimeen :(

Tässä artikkeli kirjekavereista, jotka on kirjoittanut kirjeitä toisilleen jo 70 vuotta: http://www.studio55.fi/lahipiirivoimavarana/artikkeli.shtml/1371294/britta-ja-hanna-jo-70-vuotta-kirjeenvaihtotovereina-eika-loppua-nay Voi kun mullakin olisi tuollainen kirjeystävä, mutta kaikki nuoruusvuosien kirjeenvaihdot on kuivunut kasaan jo ajat sitten.

Munkin täytyy kohta alkaa etsimään kirjekavereita. Ei tätä yksinäisyyttä muuten kestä.Olisi edes joku jolle voisi kirjeen muodossa kertoa asioistaan.

Pelkkää yksinäisyyttä. Ehkä muuton jälkeen voin aloittaa alusta ja saan toivottavasti edes yhden tosiystävän. Muuttuisi tää maailma huomenna ihan toisenlaiseksi. Olisi mullakin edes yksi päivä jolloin ei olisi niitä kamalia häpeän ja ahdistuksen tunteita.
No, välillä tietysti jaksaa taas paremmin.

Mistä olette etsineet/löytäneet kirjekavereita?

Itse olen nuorena koululaisena ollut vuosia kirjeenvaihdossa sekä ulkomaalaisten, että suomalaisten kansaa. Kyllä se on antoisa harrastus ja kielitaitokin voi karttua. Yksi kirjekaveri jopa matkusti Suomeen minua tapaamaan. Vuosien varrella on ko. harrastus jäänyt valitettavasti pois, mutta kiinnostaisi kyllä taas.

Jos sähköpostien lähettäminen lasketaan kirjeenvaihdoksi, olen ollut pian vuoden sellaisen tyypin kanssa kirjeenvaihdossa, jota en ole koskaan nähnytkään. Asuu kuitenkin ihan Suomessa. Keskim. 5 "kirjettä" viikossa kirjoittelen ja vastaanotan.

Lapsena vastasin innokkaasti erääseen kirjeenvaihtoilmoitukseen, joka oli jossain nuorten lehdessä, näin vaivaa kirjeeseen ja petyin kun en saanut mitään vastausta takaisin, vaikka olin kirjoittanut kirjeeseen avoimesti itsestäni.

Myöhemmin lapsuudessa äitini painosti minut kirjeenvaihtoon erään iäkkään sukulaisemme kanssa ja niiden kirjeiden kirjoittaminen oli aina tuskallisen väkinäistä. Äitini perusteli että kun tämä sukulainen on yksinäinen vanhus jolla ei ole lapsia ja minä kilttinä tottelin. Yhden kirjeen kirjoittamiseen meni aina monta tuntia, huh. Kerroin niissä vain pinnallisia kuulumisia.

Teini-iässä olin meilinvaihdossa jonkun naapurikaupungin anonyymin pojan kanssa (muistaakseni netin kautta löytynyt) ja se oli ihan suht mukavaa, kunnes hän sai vahingossa tietää koko nimeni ja otti sitä kautta selvää puhelinnumeroni ja alkoi tekstailemaan aina humalpäissään. Sitten hän meni armeijaan ja laittoi armeijasta päästyään taas meiliä mutta vastasin etten enää halunnut kirjoitella. Hän olisi tietenkin halunnut tavata ja minä vain kirjoitella.

Nyt aikuisena kun ajattelen kirjeenvaihtoa (ehkä mielummin meilitse) niin ei kyllä hassumpi idea, hmm....

Olen harrastanut kirjeenvaihtoa lähes koko ikäni ja saanut todella hyviä ystäviä sen kautta; olen vieraillut esim Floridassa meiliystäväni luona ja olemme ihan oikeat ystävät; juttua oli todella helppoa jatkaa siitä mihin edelleisessä kirjeessä jäätiin. Moni kertoo ilmoituksessaan, ettei halua sellaista kirjekaveria, joka lopettaa pariin kirjeeseen. Mun mielestä pelkän ilmoituksen perusteella on mahdoton tietää kenen kanssa synkkaa ja on keskusteltavaa eli pikainenkin lopettaminen on luonnollista ja pakko hyväksyä, kun juttuun alkaa. Tänne Suomi24 laitoin kirjeenvaihtoilmoituksen vajaa 2 v sitten ja sain siihen pian vastauksen mieheltä, jonka kanssa nyt onnellisesti seurustelen. Siis oikeita ystäviä kyllä löytyy; eikä ne elävässäkään elämässä kohdatut ystävät aina elinikäisiä ole.

Ehkä olen tylsimys, mutta mitä virkaa kirjeenvaihdolla on, kun vuorovaikutusta saa nettipalstoilta tarpeekseen. Toinen tapahtuu paperilla ja toinen ruudulla, mutta mitä väliä.

Ennen vanhaan oli kirjeenvaihtoon -palstoja, mutta ne on kaikki muuttuneet ainakin osittain maksullisiksi treffipalstoiksi. Niillä taas naiset kirjoittaa 99% tyyliin kaikki on hyvin mutta yhtä puuttuu, sun kainalos. Tylsää! Naisia saa muutenkin, mutta hyvä kirjeenvaihtokaveri on harvinaisuus. Itsellä on vuosien varrelta tarttunut kolme, joista yhden kanssa seurustelen vakavasti. Mutta yhden kanssa en ole tavannut koskaan ja silti olemme naimisissa! Totta se on. Teimme sellaisen päätöksen ja hyvin on mennyt jo vuosia. Molemmilla on omat menonsa ja seurustelukumppaninsa, mutta naimisissa ollaan silti. Niin syvää voi kirjeenvaihto olla, mutta se vaatii vastapuolelta paljon enemmän kuin kasvotusten -kontakti voi koskaan antaa. Sielujen syvää sympatiaa.

Tälläisenä "helpon teknologian" aikana, itselläni ei vaan riittäisi motivaatio etanapostin rukkaamiseen. Mutta jos se itselle vaan sopii, niin kukin tietysti taplaa tyylillään!

Mulla on 1 tosi hyvä kirjekaveri jonka olen löytänyt täältä: http://www.taimiry.fi/foorumi/38-kirjeenvaihtoilmoitukset Silläkään ei ole yhtään livekaveria ja me ollaan muutenkin aika samanlaisia. Me pidetään yhteyttä melkein joka päivä ja nykyään jo soitellaankin, mutta se ei uskalla (vielä) tavata koska se sairastaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mutta kyllä se silti lievittää yksinäisyyttä tosi paljon, kun tiedän että tuolla jossain on edes yksi ihminen joka todella tahtoo olla tekemisissä kanssani ja joka tahtoo kuunnella ja tukea silloinkin kun livekaverien puute masentaa oikein kunnolla.

http://verneri.net/selko/kirjeenvaihtopalsta/

Jep.Olen sitä mieltä,että haluan kirjeenvaihtoon,olen sitä ollut ja olen yhä,mutta vain yhden kanssa,Etanaposti käy ja sähinkäiset.Kirjoita minulle,en tiedä muuten mistä sinut löydän. Olen 30.nuori? mies,vapaa ja [email protected] ,tyttöä etsin,olen hetero ,mutta jos jotakuta kiinnostaa musiikki ja sen teko..niin sukupuolella ei ole väliä,siitä löytyy juteltavaa.Kiitos.Odotan. :)

moikka, olen ja aatellu kokeilla tällasta seurustelua eli kirjottelua, vois yrittää tuleeko siitä mitään.

https://kirjeenvaihtokaverit.net/ Tuossa myös yksi sivusto, josta voi löytää kirjeystäviä ja juttuseuraa.
Olen kirjoittanut kirjeitä 37-v. Tällä hetkellä minulla on kuusi kirjeystävää. He ovat tärkeitä minulle ja olen tärkeä heille.

Moi haluaisin elämän kumppania. Minulla on huono säkä Parisuhteessa. Mut Toivoisin kaveria