Curling-vanhemmuus

Kerron tässä eräästä tutusta, jonka tie lapsena oli perusteellisen siloiteltu. Ensinnäkin hän oli ainoa lapsi ja siksikin äidin ja isin pikku prinsessa. Tyttö sai kaiken haluamansa ja vastaavasti ei joutunut tekemään asioita, joita ei halunnut.

Äidin ja isin mukaan tytär oli pienenä helppo lapsi, ihan kuin pieni aikuinen. Koskaan ei tytär pahasti kiukutellut eikä itkenyt, ovat vanhemmat jälkeenpäin muistelleet. Salaisuus tähän oli tosin se, että vähän kun alkoi tytöllä mennä alahuuli mutruun, vanhemmat olivat välittömästi hössöttämässä vieressä, että älä nyt vain itke, ota tästä karkkia ja keksiä, ja mitä sinä nyt taas halusitkaan, tuon nuken vai, tuossa, ostetaan se jos haluat. Lapsuutensa aikana tyttö ei oppinut kohtaamaan vaikeuksia, pettymyksiä tai asioiden tekemistä itse, eikä ole niitä oppinut vieläkään.

Nyt aikuisena tämä paapottu tytär on itsekin saanut jälkikasvua, mutta lapsen hoitaminen tuntuu olevan naiselle hyvin vaikeaa. Ensinnäkin äidin vakava ylipaino-ongelma vaikeuttaa kaikkea elämistä, ja toisaalta äiti-tytär -suhdetta kalvaa outo ristiriita: toisaalta äiti haluaisi tarjota lapselleen kaikkea hyvää ja siloittaa tämän elämän kivikot, kuten on lapsuuden kodissaan oppinut. Toisaalta kaiken voittava laiskuus estää näkemästä juuri minkäänlaista vaivaa tyttären hyvinvoinnin eteen. Tyttären huoneeseen hankittu dvd-tv -yhdistelmä on ollut ahkerassa käytössä. Usein nainen soittaa omille jo eläkkeellä oleville vanhemmilleen, lapsensa isovanhemmille, josko nämä voisivat hakea lapsen hoitoon muutamaksi päiväksi, tai vaikka viikoksi. Ja ainahan se 250 km päässä asuville isovanhemmille sopii. Tämän jälkeen he tosin ovat aivan uupuneita.

Nainen asuu siis kahdestaan tyttärensä kanssa. Tyttären isään hänellä oli pitkään suhde, mutta silloinkin he elivät erillään, sillä nainen ei kestänyt yhteiseloa toisen kanssa. Olisi nimittäin pitänyt tehdä kompromisseja, ja se olisi ollut vähän hankalaa. Aikansa nainen odotti omaa prinssiään, joka valkoisella ratsullaan olisi karauttanut tämän kaupungin vuokra-asunnon parvekkeen alle soittamaan serenadeja ja omistaisi tämän jälkeen elämänsä tämän ihanan naisen palvomiselle. Kas kummaa, näin ei sitten käynytkään. Yksi oikein mukava mies tosin ilmestyi kuvioihin jokin aika sitten, mutta tuli lempatuksi, koska arki alkoi ja se tuppasi olemaan hiukan pitkäveteistä. Eron hetkellä nainen ei tiennyt kuinka suhtautuisi itkevään mieheen. Nykyään nainen etsii treffi-ilmoituksilla pelkkää seksiseuraa.

Töissä nainen ei käy, koska töihin meneminen jännittää. Siksi toiseksi hän haluaisi löytää työpaikan, jossa tehdään max kuuden, mutta mieluummin neljän tunnin työpäivää. Nykyään tulot koostuvat työttömyyskorvauksesta sun muista valtion tuista. Rahan käyttö on tuloihin nähden pöyristyttävää. Jokaiseen ostoskassiin livahtaa erilaisia kaupan "herkkuja" karkeista leivoksiin, torilla mukaan lähtee neljän ja puolen euron rasia mansikoita ja naistenlehdet pitää tottakai ostaa, kuka niitä nyt kirjastossa lukisi? Ja kun rahat eivät riitä, on kätevää viedä laskut sossun maksettaviksi.

Ruoka on saatava valmiina, miksipä sitä nyt itse tekisi. Jos ruokana on kiusausta, se on kaupan kiusausta. Jos ruokana on lasagnea, se on kaupan lasagnea. Sama koskee perunamuusia, kastikkeita, mitä vain. Ruokajuomana on tottakai limsa. Ja joka ilta menee pari siideriä. Tämän seurauksena ylipainoa on sen verran, että tämän ihmisen nähdessään se on ensimmäinen asia jonka tästä panee merkille. Myös lapsella alkavat jo ensimmäiset merkit vaanivasta ylipainosta näkyä.

Netistä treffiseuran hakemisen lisäksi naisella ei ole muita harrastuksia. Ja miksipä olisikaan, ihanteellinen päivähän koostuuu löhöilystä, laiskottelusta, päiväunien ottamisesta, rentoutumisesta ja löysäilystä. Naisen onneksi tulojen vähäisyyden ansiosta päivähoito on lapselle ilmainen. Kun ensin on ilman herätyskelloa heräilty ja aamiainen (riisimuroja) syöty, nainen vie lapsensa päivähoitoon. Sitten nainen palaa kotiinsa rentoutumaan, lukemaan naistenlehtiään, ottamaan torkkuja ja roikkumaan deittisivustoilla, kunnes lapsi on jälleen iltapäivällä pakko hakea pois hoidosta.

Nainen on jo vuosikausia käynyt psykiatrisessa hoidossa, sillä elämän sisällöttömyys kalvaa tämän mieltä.

Niin, voisiko tästä oppia jotain?

Pahinta mitä lapselleen voi tehdä, on pahoinpidellä tätä, mutta heti seuraavaksi pahinta on tasoittaa kasvavan ihmisen tie täysin töyssyttömäksi.
Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että meidän vanhempien kaikkein tärkein tehtävä on auttaa lapsia kestämään elämän kolhut. Se on eri asia kuin siloittaa ne tai tahallisesti aiheuttaa niitä.