uudenvuodenlupaukset

Vesikästä vappua ja muutakin
Mökkivapuistasi mieleenjuontunutta.
"Saarielävien" kirjailijoiden tuotoksista olen lukenut ehkä kaikki, mitä Tove Jansson on kirjoittanut ja katsellut tv:ssä näytetyt ja haaveillut, että olisi joskus kivaa seikkailla hänen saarensa maisemissa. Veljesi mökkihän muistaakseni lienee vähän samalla suunnalla kuin Muumipapan Haru?

Nuoruudessa kiertelin Haminan takaista saaristoa varsin perusteellisesti ja nyt viime vuosikymmeninä olen kolunnut lähes joka saaren, lahden ja joet puroja myöten Helsingistä länteen päin olevalla vesialueella Porkkalanniemen kärkeen asti.

Tietysti joku veneilevämpi voisi tuhahtaa, että pikku hipsu vesialuetta. Ehkä kyseessä on viitsimättömyysmoodi: Vain niin pitkälle, mistä ehdin yhdessä päivässä takaisinkin soutaen.

Väliin muinoinen vappu. Veljeni rakensi talon kellarissa vaneerista sellaisen pikaveneen tyyppisen talven aikana Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan ja se kuljetettiin ensikertaa vesille mökin rantaan vappuna. Oli siihen kymppihepan Johnssoni perään. Vappuaattoiltana ainoastaan rannan matalikon alue oli sulaa ja ulompana oli jäät paikallaan ja sitten sillä veneellä ajeltiin sitä muutaman sadan metrin sulapätkää edestakaisin koko ilta. Yöllä tuuli vei jäät pois ja vapunpäivänä saattoi ajella kovaa ja laajemminkin.

En oppinut koskaan oikein pitämään perämoottoreista. Hirveä korviinkäyvä meteli ja ainainen bensankatku. Eikä se vene ollut tasapohjaisena oikein ajettava kuin tyynessä kelissä. Huonohkoja kokemuksia riittää erilaisista moottorivenetyypeistä myöhemminkin, joten olen pysyttäytynyt nykyaikoina enimmäkseen miellyttävimmässä venemallissa.

Kevyellä soutuveneellä pääsee paljon sellaisiinkin paikkoihin, mihin moottoriveneellä ei pääse. Vettä ei tarvitse olla kuin 10-15 senttiä ja alle satakiloisen veneen voi kevyehkösti kiskoa hankalien kohtien yli.

Tässä kohtaa kanootinpuolustajat hyökkäisivät tietysti kimppuun, mikäli täällä sellaisia olisi, että kanootti on vielä kulkuisempi kapine. Kokemuksesta kuitenkin sanoisin, että soutuvene on huolettomassa monikäyttöisyydessään miellyttävämpi. Kanootti on kiikkerä, eikä siinä voi paljon seisoa eikä kävellä eikä kalastaa.

Tämä vappu ei säällisesti oikein houkutellut vesielämöintiin.
Kirjoittanut: Soutavainen 1.5.2003, klo 18.30

varmistelija kirjoitti:

Vesikästä vappua ja muutakin
Mökkivapuistasi mieleenjuontunutta.
"Saarielävien" kirjailijoiden tuotoksista olen lukenut ehkä kaikki, mitä Tove Jansson on kirjoittanut ja katsellut tv:ssä näytetyt ja haaveillut, että olisi joskus kivaa seikkailla hänen saarensa maisemissa. Veljesi mökkihän muistaakseni lienee vähän samalla suunnalla kuin Muumipapan Haru?

Nuoruudessa kiertelin Haminan takaista saaristoa varsin perusteellisesti ja nyt viime vuosikymmeninä olen kolunnut lähes joka saaren, lahden ja joet puroja myöten Helsingistä länteen päin olevalla vesialueella Porkkalanniemen kärkeen asti.

Tietysti joku veneilevämpi voisi tuhahtaa, että pikku hipsu vesialuetta. Ehkä kyseessä on viitsimättömyysmoodi: Vain niin pitkälle, mistä ehdin yhdessä päivässä takaisinkin soutaen.

Väliin muinoinen vappu. Veljeni rakensi talon kellarissa vaneerista sellaisen pikaveneen tyyppisen talven aikana Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan ja se kuljetettiin ensikertaa vesille mökin rantaan vappuna. Oli siihen kymppihepan Johnssoni perään. Vappuaattoiltana ainoastaan rannan matalikon alue oli sulaa ja ulompana oli jäät paikallaan ja sitten sillä veneellä ajeltiin sitä muutaman sadan metrin sulapätkää edestakaisin koko ilta. Yöllä tuuli vei jäät pois ja vapunpäivänä saattoi ajella kovaa ja laajemminkin.

En oppinut koskaan oikein pitämään perämoottoreista. Hirveä korviinkäyvä meteli ja ainainen bensankatku. Eikä se vene ollut tasapohjaisena oikein ajettava kuin tyynessä kelissä. Huonohkoja kokemuksia riittää erilaisista moottorivenetyypeistä myöhemminkin, joten olen pysyttäytynyt nykyaikoina enimmäkseen miellyttävimmässä venemallissa.

Kevyellä soutuveneellä pääsee paljon sellaisiinkin paikkoihin, mihin moottoriveneellä ei pääse. Vettä ei tarvitse olla kuin 10-15 senttiä ja alle satakiloisen veneen voi kevyehkösti kiskoa hankalien kohtien yli.

Tässä kohtaa kanootinpuolustajat hyökkäisivät tietysti kimppuun, mikäli täällä sellaisia olisi, että kanootti on vielä kulkuisempi kapine. Kokemuksesta kuitenkin sanoisin, että soutuvene on huolettomassa monikäyttöisyydessään miellyttävämpi. Kanootti on kiikkerä, eikä siinä voi paljon seisoa eikä kävellä eikä kalastaa.

Tämä vappu ei säällisesti oikein houkutellut vesielämöintiin.
Kirjoittanut: Soutavainen 1.5.2003, klo 18.30

Lue lisää

Molemmille purjehtivaisille.

Omalla kohdallani Suuret Purjehduskertomukset antanevat vielä ainakin toistaiseksi odottaa itseään. Haaveiluissa sellaisia jossakinmäärin sentään esiintyy.

Pienuuden purjehduskokeilut olivat lähinnä sellaisia, että vanhempien mökillä kesän pitkästyttävyydessä johonkin tavalliseen veneeseen kiinnitteli erilaisia mastoja ja purjeita ja kokeili mitä tapahtuu.

Onhan sellainen sykähdyttävä tunne, kun kevyeen kölittömään veneeseen on pykännyt aivan ylisuuren maston, joka melkein omalla painollaan kippaa veneen nurin ja siihen mastoon kaikenlaista kangasta täytteeksi ja sitten kokeilee tyynenpuoleisella rannalla, mitä tapahtuu kun tuulenhenkäys osuu siihen purjeeseen. Lähestyvän tuulenpuuskan näkee tummentumana veden pinnalla ja jännittää sitä, hajoaako viritelmä vai kaatuuko koko systeemi ja sitten vene lähteekin kiiiihtymään (ja kokeilevainen kanssa).

Purjehduskokeilut jäivät sinne lapsuus-nuoruusaikojen joutilaisiin kesiin, eikä nykyisissä livetuttavuuksissa ole yhtään purjehtivaisia eikä oma aika ja talous ole mahdollistaneet heittäytymistä täysiaikaiseen eikä -painoiseen veneilyharrastukseen tuulten vietäväksi.

Minkälainen on muuten sen Velpomaisen perhepurjehduksen kariutumisen jälkiharkinnallinen meriselitys? Oliko veneellä asiassa osaa tahi roolia; kun olen lukenut joitakin kertomuksia, että perheen tai puolison "vangitseminen" veneen ahtauteen pidemmiksi toviksi, on herättänyt voimakkaita vapautumisen kaipuita.

Kylmänkokemuksia
Palelemiskokemuksia sentään on kertynyt kohdalle soutuveneelläkin. Paikallisella teollisuudella on jonkinlaisena velvoitteena saastuttamisensa vastapainoksi seurata kalaston tilaa ja kehitystä. Homma toimii, että seurataan tiettyjen herkkien kalalajien kasvunopeutta. Oli vain päässyt eräänä syksynä käymään niin, että heidän vakiokalastajansa oli ryypiskellyt turhan pontevasti ja hukkunut maissa ollessaan rantaveteen. (Ilmaus tarkoitti sitä, että ei hukkunut kalamatkallaan.) Kalantutkijat sitten soittelivat tutuilleen, voisiko joku harrastelijakalastaja hankkia heille tutkittavaksi kaloja. Minulla oli silloin verkot vedessä ja ajattelin, että mikäs siinä, kalastetaan heillekin, kun lupasivat vielä maksaakin.

Pyyntö tuli vain niin myöhään syksyllä, että kalastusta piti venyttää tavanomaisaikoja pidemmälle tarpeellisen kalamäärän ehtimissaamiseksi. Siirryin sitten veneineni ja verkkoineni vesien jäätymisen edellä ulommaksi ja lopulta vene oli uloimmassa niemenkärjessä aivan avomeren reunalla ja jatkoin kalastelua yli kymmenen asteen pakkasessakin aivan joulunalusaikaan saakka.

Viimeisellä kerralla oli kotoa lähtiessä -15 astetta (tuskin avomeren äärellä aivan niin paljoa) ja vaatekerroksia epälukuisa määrä. Roiskevesi jäätyi välittömästi veneen pintaan, enkä vaatepallona paljoa uskaltanut liikahdella peililiukkaassa veneessä ja verkot ja kalat jäätyivät korpuiksi ja rantaan tullessa piti leikkiä jäänmurtajaa ja useamman tunnin paikoillaanistumisen jälkeen jalat olivat niin jähmöjäässä, että siitä tuli jälkeenpäin painajaisunia, että jalat on halvaantuneet.

kopioitsevainen kirjoitti:

Molemmille purjehtivaisille.

Omalla kohdallani Suuret Purjehduskertomukset antanevat vielä ainakin toistaiseksi odottaa itseään. Haaveiluissa sellaisia jossakinmäärin sentään esiintyy.

Pienuuden purjehduskokeilut olivat lähinnä sellaisia, että vanhempien mökillä kesän pitkästyttävyydessä johonkin tavalliseen veneeseen kiinnitteli erilaisia mastoja ja purjeita ja kokeili mitä tapahtuu.

Onhan sellainen sykähdyttävä tunne, kun kevyeen kölittömään veneeseen on pykännyt aivan ylisuuren maston, joka melkein omalla painollaan kippaa veneen nurin ja siihen mastoon kaikenlaista kangasta täytteeksi ja sitten kokeilee tyynenpuoleisella rannalla, mitä tapahtuu kun tuulenhenkäys osuu siihen purjeeseen. Lähestyvän tuulenpuuskan näkee tummentumana veden pinnalla ja jännittää sitä, hajoaako viritelmä vai kaatuuko koko systeemi ja sitten vene lähteekin kiiiihtymään (ja kokeilevainen kanssa).

Purjehduskokeilut jäivät sinne lapsuus-nuoruusaikojen joutilaisiin kesiin, eikä nykyisissä livetuttavuuksissa ole yhtään purjehtivaisia eikä oma aika ja talous ole mahdollistaneet heittäytymistä täysiaikaiseen eikä -painoiseen veneilyharrastukseen tuulten vietäväksi.

Minkälainen on muuten sen Velpomaisen perhepurjehduksen kariutumisen jälkiharkinnallinen meriselitys? Oliko veneellä asiassa osaa tahi roolia; kun olen lukenut joitakin kertomuksia, että perheen tai puolison "vangitseminen" veneen ahtauteen pidemmiksi toviksi, on herättänyt voimakkaita vapautumisen kaipuita.

Kylmänkokemuksia
Palelemiskokemuksia sentään on kertynyt kohdalle soutuveneelläkin. Paikallisella teollisuudella on jonkinlaisena velvoitteena saastuttamisensa vastapainoksi seurata kalaston tilaa ja kehitystä. Homma toimii, että seurataan tiettyjen herkkien kalalajien kasvunopeutta. Oli vain päässyt eräänä syksynä käymään niin, että heidän vakiokalastajansa oli ryypiskellyt turhan pontevasti ja hukkunut maissa ollessaan rantaveteen. (Ilmaus tarkoitti sitä, että ei hukkunut kalamatkallaan.) Kalantutkijat sitten soittelivat tutuilleen, voisiko joku harrastelijakalastaja hankkia heille tutkittavaksi kaloja. Minulla oli silloin verkot vedessä ja ajattelin, että mikäs siinä, kalastetaan heillekin, kun lupasivat vielä maksaakin.

Pyyntö tuli vain niin myöhään syksyllä, että kalastusta piti venyttää tavanomaisaikoja pidemmälle tarpeellisen kalamäärän ehtimissaamiseksi. Siirryin sitten veneineni ja verkkoineni vesien jäätymisen edellä ulommaksi ja lopulta vene oli uloimmassa niemenkärjessä aivan avomeren reunalla ja jatkoin kalastelua yli kymmenen asteen pakkasessakin aivan joulunalusaikaan saakka.

Viimeisellä kerralla oli kotoa lähtiessä -15 astetta (tuskin avomeren äärellä aivan niin paljoa) ja vaatekerroksia epälukuisa määrä. Roiskevesi jäätyi välittömästi veneen pintaan, enkä vaatepallona paljoa uskaltanut liikahdella peililiukkaassa veneessä ja verkot ja kalat jäätyivät korpuiksi ja rantaan tullessa piti leikkiä jäänmurtajaa ja useamman tunnin paikoillaanistumisen jälkeen jalat olivat niin jähmöjäässä, että siitä tuli jälkeenpäin painajaisunia, että jalat on halvaantuneet.

Lue lisää

kamaa

Linkolismia
Tanskalaisesta kieliasusta tulee mieleen, kun joskus oli kynätelineenä tanskalaispanimon tölkki, jossa kaksi alan harrastajaa lausahtelee kuolemattomia viisauksiaan oluesta.

"Jättiläisfenkolin juurimehu" piti tosiaan melkein viikon tauon ja palasi sitten ihmettelemään, miksei näkkikansa tunnista hänen häikäisevää älykkyyttään: >>> ".. tunnistaisimmeko me näkit nerouden tai omastamme poikkeavan persoonallisen lahjakkuuden jos sellainen tänne jostain materialisoituisi?" Ette. Olenhan minä ollut täällä jo jonkin aikaa eikä yksikään näkki...>Tunnustukselliksena ateistina>Linkola edustaa rationaalista olemassolon taisteluun perustuvaa etiikkaa puhtaimillaan

kopioitsevainen kirjoitti:

Molemmille purjehtivaisille.

Omalla kohdallani Suuret Purjehduskertomukset antanevat vielä ainakin toistaiseksi odottaa itseään. Haaveiluissa sellaisia jossakinmäärin sentään esiintyy.

Pienuuden purjehduskokeilut olivat lähinnä sellaisia, että vanhempien mökillä kesän pitkästyttävyydessä johonkin tavalliseen veneeseen kiinnitteli erilaisia mastoja ja purjeita ja kokeili mitä tapahtuu.

Onhan sellainen sykähdyttävä tunne, kun kevyeen kölittömään veneeseen on pykännyt aivan ylisuuren maston, joka melkein omalla painollaan kippaa veneen nurin ja siihen mastoon kaikenlaista kangasta täytteeksi ja sitten kokeilee tyynenpuoleisella rannalla, mitä tapahtuu kun tuulenhenkäys osuu siihen purjeeseen. Lähestyvän tuulenpuuskan näkee tummentumana veden pinnalla ja jännittää sitä, hajoaako viritelmä vai kaatuuko koko systeemi ja sitten vene lähteekin kiiiihtymään (ja kokeilevainen kanssa).

Purjehduskokeilut jäivät sinne lapsuus-nuoruusaikojen joutilaisiin kesiin, eikä nykyisissä livetuttavuuksissa ole yhtään purjehtivaisia eikä oma aika ja talous ole mahdollistaneet heittäytymistä täysiaikaiseen eikä -painoiseen veneilyharrastukseen tuulten vietäväksi.

Minkälainen on muuten sen Velpomaisen perhepurjehduksen kariutumisen jälkiharkinnallinen meriselitys? Oliko veneellä asiassa osaa tahi roolia; kun olen lukenut joitakin kertomuksia, että perheen tai puolison "vangitseminen" veneen ahtauteen pidemmiksi toviksi, on herättänyt voimakkaita vapautumisen kaipuita.

Kylmänkokemuksia
Palelemiskokemuksia sentään on kertynyt kohdalle soutuveneelläkin. Paikallisella teollisuudella on jonkinlaisena velvoitteena saastuttamisensa vastapainoksi seurata kalaston tilaa ja kehitystä. Homma toimii, että seurataan tiettyjen herkkien kalalajien kasvunopeutta. Oli vain päässyt eräänä syksynä käymään niin, että heidän vakiokalastajansa oli ryypiskellyt turhan pontevasti ja hukkunut maissa ollessaan rantaveteen. (Ilmaus tarkoitti sitä, että ei hukkunut kalamatkallaan.) Kalantutkijat sitten soittelivat tutuilleen, voisiko joku harrastelijakalastaja hankkia heille tutkittavaksi kaloja. Minulla oli silloin verkot vedessä ja ajattelin, että mikäs siinä, kalastetaan heillekin, kun lupasivat vielä maksaakin.

Pyyntö tuli vain niin myöhään syksyllä, että kalastusta piti venyttää tavanomaisaikoja pidemmälle tarpeellisen kalamäärän ehtimissaamiseksi. Siirryin sitten veneineni ja verkkoineni vesien jäätymisen edellä ulommaksi ja lopulta vene oli uloimmassa niemenkärjessä aivan avomeren reunalla ja jatkoin kalastelua yli kymmenen asteen pakkasessakin aivan joulunalusaikaan saakka.

Viimeisellä kerralla oli kotoa lähtiessä -15 astetta (tuskin avomeren äärellä aivan niin paljoa) ja vaatekerroksia epälukuisa määrä. Roiskevesi jäätyi välittömästi veneen pintaan, enkä vaatepallona paljoa uskaltanut liikahdella peililiukkaassa veneessä ja verkot ja kalat jäätyivät korpuiksi ja rantaan tullessa piti leikkiä jäänmurtajaa ja useamman tunnin paikoillaanistumisen jälkeen jalat olivat niin jähmöjäässä, että siitä tuli jälkeenpäin painajaisunia, että jalat on halvaantuneet.

Lue lisää

Jep, olin hieman pohtinut systeemiä edellisellä Näkkärillä Bushin syyhyävän pommisormen jatkoviserryksessä melkein alussa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=94&conference=558&posting=22000000000203919

(Tuokin lainaus olisi saattanut selventää kenties käsittämättömyyksiä >>asafoetida,
tämä jättiläisfenkolin juuresta saatu kasvineste>uskonnot ovat syntyneet suurelta osin tarpeesta määritellä tämä oikea ja väärä absoluuttisesti ulkopuolella olevien jumalien avulla>ihmisen ahdistuksen kieltäminen nähtynä massiivisen alkoholinkäytön erääksi syyksi

sitä samaa kirjoitti:

kamaa

Linkolismia
Tanskalaisesta kieliasusta tulee mieleen, kun joskus oli kynätelineenä tanskalaispanimon tölkki, jossa kaksi alan harrastajaa lausahtelee kuolemattomia viisauksiaan oluesta.

"Jättiläisfenkolin juurimehu" piti tosiaan melkein viikon tauon ja palasi sitten ihmettelemään, miksei näkkikansa tunnista hänen häikäisevää älykkyyttään: >>> ".. tunnistaisimmeko me näkit nerouden tai omastamme poikkeavan persoonallisen lahjakkuuden jos sellainen tänne jostain materialisoituisi?" Ette. Olenhan minä ollut täällä jo jonkin aikaa eikä yksikään näkki...>Tunnustukselliksena ateistina>Linkola edustaa rationaalista olemassolon taisteluun perustuvaa etiikkaa puhtaimillaan

Lue lisää

konfliktipedagogiikan varmistuskopio

Erakkoluonteisena en ole ystäväpiirien säilyttämistaitoa oikein oppinut kohdalleenviritetyin sanakääntein hallitsemaan.

Jäljiltäni saattaa olla auringonpimentävin (Väliepisoditiedotus: Lauantaiaamuna kello puolikuuden ja puolikahdeksan välisenä aikana on havaittavissa koko maamme alueella kymmeneenvuoteen laaja-alaisin auringonpimennys, jos säät sellaisen näkymistä sattuvat suosimaan) määrin ystäväpiirien tuhoutumisraunioista kohoilevia pölypilviä, joita en ole vaivautunut edes tarkemmin tutkailemaan.

Pakokauhuismielialainen jänistysvietti oli voimistanut valtaansa minussa jo jonkinaikaa ennen viimeisintäkin ja olin suunnitellut jo sen käpykaartilaiseksi värväytymisen johdantokaavaa toismotiivisesti ja sitten kohdallesattuneesta leikkimielisyysheitosta sorruin liian henkilökohtaistasoisuuteen tämän erään kädellislajin hienomman sukupuolen edustajaa kohtaan, jollaisten ajattelusysteemifunktiot ovat minulle valitettavasti maailmankaikkeuttakin vaikeammin ymmärrettäviä.

Sitä olen yrittänyt opiskella huonolla menestyksellä jo muutaman vuoden ajan, että kyseisen ihastuttavan olion draamallisten teatteriesitysten vakiohuipennuksiin kuuluu näyttävät poistumiset estraadilta ja vasta päättymättömien aploodien jymy saa hänet palaamaan armollisen vähättelevään kumarrukseen.

Olen suunnitellut jo erinäisiä kirjallisia lepyttelyrituaalien kokoomateossarjoja, joita toteuttanen tässä pikkuhiljaa ehtimykseni sallimissa aikatauluissa. Kenties ulkopuolisten tahojen avustuksella voisi yrittää varmistua siitä että kyseinen henkilöllisyys on jotakin kautta mahdollisesti tavoitettavuuden saavutettavuus-aika-avaruuksissa.

varmistus kirjoitti:

konfliktipedagogiikan varmistuskopio

Erakkoluonteisena en ole ystäväpiirien säilyttämistaitoa oikein oppinut kohdalleenviritetyin sanakääntein hallitsemaan.

Jäljiltäni saattaa olla auringonpimentävin (Väliepisoditiedotus: Lauantaiaamuna kello puolikuuden ja puolikahdeksan välisenä aikana on havaittavissa koko maamme alueella kymmeneenvuoteen laaja-alaisin auringonpimennys, jos säät sellaisen näkymistä sattuvat suosimaan) määrin ystäväpiirien tuhoutumisraunioista kohoilevia pölypilviä, joita en ole vaivautunut edes tarkemmin tutkailemaan.

Pakokauhuismielialainen jänistysvietti oli voimistanut valtaansa minussa jo jonkinaikaa ennen viimeisintäkin ja olin suunnitellut jo sen käpykaartilaiseksi värväytymisen johdantokaavaa toismotiivisesti ja sitten kohdallesattuneesta leikkimielisyysheitosta sorruin liian henkilökohtaistasoisuuteen tämän erään kädellislajin hienomman sukupuolen edustajaa kohtaan, jollaisten ajattelusysteemifunktiot ovat minulle valitettavasti maailmankaikkeuttakin vaikeammin ymmärrettäviä.

Sitä olen yrittänyt opiskella huonolla menestyksellä jo muutaman vuoden ajan, että kyseisen ihastuttavan olion draamallisten teatteriesitysten vakiohuipennuksiin kuuluu näyttävät poistumiset estraadilta ja vasta päättymättömien aploodien jymy saa hänet palaamaan armollisen vähättelevään kumarrukseen.

Olen suunnitellut jo erinäisiä kirjallisia lepyttelyrituaalien kokoomateossarjoja, joita toteuttanen tässä pikkuhiljaa ehtimykseni sallimissa aikatauluissa. Kenties ulkopuolisten tahojen avustuksella voisi yrittää varmistua siitä että kyseinen henkilöllisyys on jotakin kautta mahdollisesti tavoitettavuuden saavutettavuus-aika-avaruuksissa.

Lue lisää

Pimennys oli ihan okei. Ja kun siinä sirpinsakarassa mollotti se iso täplykäinenkin, mikä on rähissyt jo monta päivää ja pimeämmissä öissä on katseltu värikkäitä yörähinävaloja, kuulemma.

Vaikka molliskon valotehosta oli 90 % häviksissä, silmäapparaatti korjasi automaattisesti valotuslukemia, eikä eroa huomannut, jotenkin vähän kelmeän kalpeavaloisaa vaan. Sama juttu oli vuoden 90 pimennyksessä. Silloin pääesiintyjä jäi pilveen, mutta videokameralla manuaalisäädöillä kuvattuna ja pikakelauksella katseltuna valaistushävikin näki selvästi.

Eläinmaailman ilmiöistä: fasaani rääkyili koko pimennyksen ajan ja lemmikkichinchilloilta meni vuorokausirytmi sekaisin.

Niistä Muista asioista
Silloisessa nuoruutesi k-vaiheessa, havainnoitko sen ylimaallisen eksistenssin toiminnallisuusvaikutuksia elämäsi ympyröissä millään tavoilla?

Esimerkiksi, että luonnolliset sattumat alkavat kasaantua positiivisiksi keoiksi, tunne-elämässä tapahtuu jotain epätavallista, yllättäviä oivalluksia leimahtelee siinä päänupin päällislampussa "isoista jutuista", käytitkö apuna "teoreetikon opaskirjaa", josta mätkähteli syliin kaikenlaisia helmiä.

Saattoikohan olla, että et viitsinyt odottaa sen vertaa kauaa, että ruuvistasi olisi pyörittelyssä kulmapaikoista hieman karissut jenganpalasia pois?

Mistäpä minä mitään tiedän, kunhan luuleskelen vaan (tai muistelen).

GG. kirjoitti:

Pimennys oli ihan okei. Ja kun siinä sirpinsakarassa mollotti se iso täplykäinenkin, mikä on rähissyt jo monta päivää ja pimeämmissä öissä on katseltu värikkäitä yörähinävaloja, kuulemma.

Vaikka molliskon valotehosta oli 90 % häviksissä, silmäapparaatti korjasi automaattisesti valotuslukemia, eikä eroa huomannut, jotenkin vähän kelmeän kalpeavaloisaa vaan. Sama juttu oli vuoden 90 pimennyksessä. Silloin pääesiintyjä jäi pilveen, mutta videokameralla manuaalisäädöillä kuvattuna ja pikakelauksella katseltuna valaistushävikin näki selvästi.

Eläinmaailman ilmiöistä: fasaani rääkyili koko pimennyksen ajan ja lemmikkichinchilloilta meni vuorokausirytmi sekaisin.

Niistä Muista asioista
Silloisessa nuoruutesi k-vaiheessa, havainnoitko sen ylimaallisen eksistenssin toiminnallisuusvaikutuksia elämäsi ympyröissä millään tavoilla?

Esimerkiksi, että luonnolliset sattumat alkavat kasaantua positiivisiksi keoiksi, tunne-elämässä tapahtuu jotain epätavallista, yllättäviä oivalluksia leimahtelee siinä päänupin päällislampussa "isoista jutuista", käytitkö apuna "teoreetikon opaskirjaa", josta mätkähteli syliin kaikenlaisia helmiä.

Saattoikohan olla, että et viitsinyt odottaa sen vertaa kauaa, että ruuvistasi olisi pyörittelyssä kulmapaikoista hieman karissut jenganpalasia pois?

Mistäpä minä mitään tiedän, kunhan luuleskelen vaan (tai muistelen).

Lue lisää

>>Pyydän että selittäisit minulle ensinnäkin kuinka "alkuliemestä" (vai mikä se on) alkoi kehittymään alkeellista elämää niinkuin evoluutioteoria väittää.

säilyke kirjoitti:

>>Pyydän että selittäisit minulle ensinnäkin kuinka "alkuliemestä" (vai mikä se on) alkoi kehittymään alkeellista elämää niinkuin evoluutioteoria väittää.

(toinen kerta kiellon päälle)

Ilmeisen sama juttu niiden mustien savuttajien kohdalla, jota yleisesti pidetään pelkästään kemo-elävinä. Ne ovat merien suurten kiertojen (arktiset suolavesipumput) vaikutuspiirissä ja mustien savuttajien eliöstölle on tarjolla fotosynteettisesti tuotettua, meriveteen liennutta happea, mikäli ne sitä johonkin tarvitsevat.

Kuumissa lähteissäkin kiertää vesi, joka todennäköisesti jossakin kiertonsa vaiheessa ollut jonkinlaisessa yhteydessä ilmakehän kaasuihin. Eli ne hypertermofiiliset kemoautotrofit, mikäli tarvitsevat happea johonkin, voivat nautiskella sitä alkuperältään tarkasti määrittelemättömässä muodossa (fotosynteesiperäistä, vaiko geofysiokemikaalisperäistä.

Kenties koko palloltamme ei löydy nykyisin enää ainoatakaan elämän kansoittamaa nurkkausta, jossa ei olisi fotosynteettisiä vaikutteita tarjolla, eli täysin autonomisia kemoautrofisia keitaita ei olisi löydettävissä ?

Mutta. Mielestäni nykyisin olemassaolevasta tilanteesta ei voi vetää johtopäätöstä (kuten olen ymmärtänyt tutun miehen tekevän), etteikö kaukaisessa menneisyydessä, ennen fotosynteesin kehittymistä (luomista) olisi ollut puhdasta kemoelämää, ilman fotoilua(Fotonien energiaa hyödyntävät molekyylit ovat jo mielettömän monimutkaisia kapistuksia). Kemoelämän hyötysuhde fotosynteesin vastaavaan verrattuna on muistaakseni useampi kymmenkertaisesti tehottomampaa. Eli mikäli mahdollista, tehokkaampi metodi korvaa tehottomamman ja tarvittavat aineet ja energiat otetaan sieltä, mistä helpoimmin saadaan. (Hyvä luettava: Krauss, Atomi)

GG. kirjoitti:

Pimennys oli ihan okei. Ja kun siinä sirpinsakarassa mollotti se iso täplykäinenkin, mikä on rähissyt jo monta päivää ja pimeämmissä öissä on katseltu värikkäitä yörähinävaloja, kuulemma.

Vaikka molliskon valotehosta oli 90 % häviksissä, silmäapparaatti korjasi automaattisesti valotuslukemia, eikä eroa huomannut, jotenkin vähän kelmeän kalpeavaloisaa vaan. Sama juttu oli vuoden 90 pimennyksessä. Silloin pääesiintyjä jäi pilveen, mutta videokameralla manuaalisäädöillä kuvattuna ja pikakelauksella katseltuna valaistushävikin näki selvästi.

Eläinmaailman ilmiöistä: fasaani rääkyili koko pimennyksen ajan ja lemmikkichinchilloilta meni vuorokausirytmi sekaisin.

Niistä Muista asioista
Silloisessa nuoruutesi k-vaiheessa, havainnoitko sen ylimaallisen eksistenssin toiminnallisuusvaikutuksia elämäsi ympyröissä millään tavoilla?

Esimerkiksi, että luonnolliset sattumat alkavat kasaantua positiivisiksi keoiksi, tunne-elämässä tapahtuu jotain epätavallista, yllättäviä oivalluksia leimahtelee siinä päänupin päällislampussa "isoista jutuista", käytitkö apuna "teoreetikon opaskirjaa", josta mätkähteli syliin kaikenlaisia helmiä.

Saattoikohan olla, että et viitsinyt odottaa sen vertaa kauaa, että ruuvistasi olisi pyörittelyssä kulmapaikoista hieman karissut jenganpalasia pois?

Mistäpä minä mitään tiedän, kunhan luuleskelen vaan (tai muistelen).

Lue lisää

Nokun Enqvisti rätkytti V-ojan kirjasta

Kosmoksen hahmo, s.183: "menee viisaskin vipuun".

Enqvist nälvii Valtaojan kirjaa 'Kaiken Teorian' kuvittelusta (s158(kotona)), että

nykyhiukkasfyysikoiden standarditeorioiden 28 vakion Stetsoniteoreettiset lukuarvot pitäisi

putkahtaa teoriasta, mutta realistisesti ne ovat toisistaaan ja valituista yksiköistä keskenään

riippuvaisia.

Enqvist tonkii virheitä esiin kaikkien muidenkin viisaiden kirjoista, eikä tässä viimeisimmässä

kirjassaan enää rohkene lainata Hawkingin perustelematonta ja uskomuksellista vetoa, että "

maailmankaikkeudessa on kaikki", kuten teki vielä jossain aikaisemmassa kirjassaan.

Enqvist on jossakin suhteessa hieman kumma otus. Hän määrittelee itsensä 'uskonnottomaksi',

jolle kysymys Jumalan olemassaolosta on merkityksetön ja todistusaineiston etsiminen Jumalan

puolesta tai vastaan on mielenkiinnotonta (s,235). Kuitenkin hän pykää uusia kirjoja parin

vuoden välein, joissa hän kaiken matkaa pyörittelee uskonnollisia aiheita tiukan tieteen kylkiä

isenä. (Populaarikirjallisuus on varmaan kiva keino nyhtää rahaa, (jolla saa kämpän kivalta

alueelta (Jari Mäkinen haastatteli jeppeä jossain ohjelmassaan Westendin laiturilla) Johtopäätö

ksiä, sanoisi Nicke Knatterton)). Kehitystä on, että hän suo jo teologiallekin tieteen

arvonimen.

Lähinnä nöyrän uskovaisen ajatusmaailmaa Enqvist on (s.239) kirjoittaessaan: "Idea

kaikkivoivasta Jumalasta, joka on luonut koko suunnattoman kaikkeuden satoine ja taas satoine

miljardeine galakseineen, ei ole pelkästään liki käsittämätön, vaan myös puistattava. Ajatus

olennosta, jonka kaikkinäkevässä silmässä mennyt ja tuleva ovat ikuisesti läsnä, on masentava ja

- vapautusta vailla."

Juuri noin realismi-kristityt Luoja-Jumalansa ovat aina ymmärtäneet. "Vavistus Jumalan pyhyyden

edessä". Mutta ei masentava, vaan täynnä Toivoa, Kun Vapahtaja Jeesus Kristus hyväksytään mukaan

kuvioihin.

Enqvist on täysin pihalla, kuin tatit tantereella, koko Kristinuskon olennaisimmasta ydinsisäll

östä, eli Kristuksen tehtävästä, virasta ja toiminnasta. Sinänsä asia on deterministiikan

mukaan ihan ok. Hän ei pysty tempaisemaan sitä pelastavaa uskoa Higsin hiukkasen häiveestä, ei

kvasaarien katveesta, eikä edes alkurähinän akustisista piikeistä. Se usko joko annetaan hä

nelle, jolloin Jumalan olemassaoloon mätkähtää täysi merkitys, tai sitten ei, jolloin Mister

Kosmologi pysyy säälittävän tietämättömänä rassuna kaikkeuttakin suuremman todellisuuden olemassaolosta .

(pätkii oudosti)

Hebanderille kirjoitti:

Nokun Enqvisti rätkytti V-ojan kirjasta

Kosmoksen hahmo, s.183: "menee viisaskin vipuun".

Enqvist nälvii Valtaojan kirjaa 'Kaiken Teorian' kuvittelusta (s158(kotona)), että

nykyhiukkasfyysikoiden standarditeorioiden 28 vakion Stetsoniteoreettiset lukuarvot pitäisi

putkahtaa teoriasta, mutta realistisesti ne ovat toisistaaan ja valituista yksiköistä keskenään

riippuvaisia.

Enqvist tonkii virheitä esiin kaikkien muidenkin viisaiden kirjoista, eikä tässä viimeisimmässä

kirjassaan enää rohkene lainata Hawkingin perustelematonta ja uskomuksellista vetoa, että "

maailmankaikkeudessa on kaikki", kuten teki vielä jossain aikaisemmassa kirjassaan.

Enqvist on jossakin suhteessa hieman kumma otus. Hän määrittelee itsensä 'uskonnottomaksi',

jolle kysymys Jumalan olemassaolosta on merkityksetön ja todistusaineiston etsiminen Jumalan

puolesta tai vastaan on mielenkiinnotonta (s,235). Kuitenkin hän pykää uusia kirjoja parin

vuoden välein, joissa hän kaiken matkaa pyörittelee uskonnollisia aiheita tiukan tieteen kylkiä

isenä. (Populaarikirjallisuus on varmaan kiva keino nyhtää rahaa, (jolla saa kämpän kivalta

alueelta (Jari Mäkinen haastatteli jeppeä jossain ohjelmassaan Westendin laiturilla) Johtopäätö

ksiä, sanoisi Nicke Knatterton)). Kehitystä on, että hän suo jo teologiallekin tieteen

arvonimen.

Lähinnä nöyrän uskovaisen ajatusmaailmaa Enqvist on (s.239) kirjoittaessaan: "Idea

kaikkivoivasta Jumalasta, joka on luonut koko suunnattoman kaikkeuden satoine ja taas satoine

miljardeine galakseineen, ei ole pelkästään liki käsittämätön, vaan myös puistattava. Ajatus

olennosta, jonka kaikkinäkevässä silmässä mennyt ja tuleva ovat ikuisesti läsnä, on masentava ja

- vapautusta vailla."

Juuri noin realismi-kristityt Luoja-Jumalansa ovat aina ymmärtäneet. "Vavistus Jumalan pyhyyden

edessä". Mutta ei masentava, vaan täynnä Toivoa, Kun Vapahtaja Jeesus Kristus hyväksytään mukaan

kuvioihin.

Enqvist on täysin pihalla, kuin tatit tantereella, koko Kristinuskon olennaisimmasta ydinsisäll

östä, eli Kristuksen tehtävästä, virasta ja toiminnasta. Sinänsä asia on deterministiikan

mukaan ihan ok. Hän ei pysty tempaisemaan sitä pelastavaa uskoa Higsin hiukkasen häiveestä, ei

kvasaarien katveesta, eikä edes alkurähinän akustisista piikeistä. Se usko joko annetaan hä

nelle, jolloin Jumalan olemassaoloon mätkähtää täysi merkitys, tai sitten ei, jolloin Mister

Kosmologi pysyy säälittävän tietämättömänä rassuna kaikkeuttakin suuremman todellisuuden olemassaolosta .

(pätkii oudosti)

Lue lisää

asusteli 80-90 lukujen taitteessa Töölössä.

Oli lähdössä v. 90 (vai oliko se 89) Norditaan Köpikseen tutkimaan teorioita ja laittoi kämppänsä vuodeksi vuokralle.

Mutta ei vuokrannut minulle ! (haki mukamas lapsiperhettä)

Tätä on vieläkin vaikea hyväksyä.

Cornitologi kirjoitti:

asusteli 80-90 lukujen taitteessa Töölössä.

Oli lähdössä v. 90 (vai oliko se 89) Norditaan Köpikseen tutkimaan teorioita ja laittoi kämppänsä vuodeksi vuokralle.

Mutta ei vuokrannut minulle ! (haki mukamas lapsiperhettä)

Tätä on vieläkin vaikea hyväksyä.

Lue lisää

Joku heitti kamanderin varsinaisella osoitteella taustaobjektia. Tuskin irtoaa vastinetta. Vaan tsekataan seuraava kirja.

jepulis kirjoitti:

Jep, olin hieman pohtinut systeemiä edellisellä Näkkärillä Bushin syyhyävän pommisormen jatkoviserryksessä melkein alussa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=94&conference=558&posting=22000000000203919

(Tuokin lainaus olisi saattanut selventää kenties käsittämättömyyksiä >>asafoetida,
tämä jättiläisfenkolin juuresta saatu kasvineste>uskonnot ovat syntyneet suurelta osin tarpeesta määritellä tämä oikea ja väärä absoluuttisesti ulkopuolella olevien jumalien avulla>ihmisen ahdistuksen kieltäminen nähtynä massiivisen alkoholinkäytön erääksi syyksi

Lue lisää

Systeemit sekoili S24n osalta

Sateet loppui ja sienetkin
Työkamua tuli kuljeteltua psykoaktiivisen sienikunnan perässä aika pitkälle tänne verkoston uumeniin vuotuispiletyksen humussa. Jääpi nähtäväksi, lähteekö jäljittämään mielenkiintoisuuksia.
Kirjoittanut: väheentyi 14.8.2004, klo 18.40

Kirjoittanut: ja saattaa mennä tuplana 14.8.2004, klo 18.45

triplattuna perään

jumittelee kirjoitti:

Systeemit sekoili S24n osalta

Sateet loppui ja sienetkin
Työkamua tuli kuljeteltua psykoaktiivisen sienikunnan perässä aika pitkälle tänne verkoston uumeniin vuotuispiletyksen humussa. Jääpi nähtäväksi, lähteekö jäljittämään mielenkiintoisuuksia.
Kirjoittanut: väheentyi 14.8.2004, klo 18.40

Kirjoittanut: ja saattaa mennä tuplana 14.8.2004, klo 18.45

triplattuna perään

Lue lisää

jähmyjen vuoksi

Taitaa alkaa olla tarkimmin mitattuja asteroideja. 330 päivää, teleskoopeilla ja tutkilla (Analysis based on 2 radar delay, 3 Doppler, and 609 optical observations spanning 330.71 days (2004-Mar-15.10789 to 2005-Feb-08.821))

Helmikuun viiden päivän stoori Kuureen sivulta:

>>Asteroidin 2004 MN4 rata muuttuu vain 30'000 km etäisyydeltä tapahtuvan maapallon ohituksen seurauksena. Vaikka asteroidi muuttaa suuntaansa, niin se lentää myös Kuun ohi. Tarkkaa radan muutosta ei tässä vaiheessa voida laskea sillä näin läheltä tapahtuvan ohituksen vaikutukset muuttuvat hyvin nopeasti ohitusetäisyyden muuttuessa hyvin vähän. Lyhyt valkoinen poikkiviiva asteroidin radalla kuvastaa ohilennon etäisyyden laskennallisia vaihtelurajoja. Kuva NASA.



Joulunaikaa mieliä hätkähdyttänyt mahdollinen asteroidin törmäys maapalloon osoittautui heti joulun jälkeen vääräksi hälytykseksi. Tutkijat tekivät töitä muiden juhliessa tai varustautuessa auttamaan Intian valtameressä esiintyneen tsunamin uhreja, ja löysivät viime keväänä otetun kuvan asteroidista. Kuvan avulla sen rata saatiin määritettyä, että asteroidi menee sittenkin ohi.

Asteroidia ei kuitenkaan tämän jälkeen unohdettu vaan, sitä tutkailtiin Arecibon radioteleskoopilla tammikuun 27 -30 päivinä. Tuloksena oli entistä tarkempi rata-arvio tulevista tapahtumista. Myös asteroidin koko tarkentui 320 metriin.

Asteroidi tekee maapallon lähiohituksen huhtikuun 13 päivänä 2029. Lyhyimmillään näiden kahden kappaleen välimatka on vain noin 30'000 km, eli hieman vähemmän kuin mitä geosynkronisella radalla olevat tv-sateliittit sijaitsevat. Lyhin etäisyys saavutetaan kello 21:45:46,65 UT aikaa eli Suomessa keskiyön jälkeen kello 00:45:46,65 EEST.

Laskelmat osoittavat myös, että asteroidin rata muuttuu lähiohituksen seurauksena. Millainen se tulee olemaan ohilennon jälkeen, on vielä hieman epävarmaa sillä siihen vaikuttaa erittäin voimakkaasti toteutuneen lähiohituksen etäisyys maapallosta. Muutaman kilometrin vaihtelu vie asteroidin aivan erilaisille radoille. Epävarmuudesta huolimatta, tutkijat arvioivat vuoden 2029 jälkeisille vuosille asteroidin aiheuttaman uhkan Torinon asteikolla luokkaan yksi. Toisin sanoen, asteroidin tuottama uhka on vain aavistuksen verran koholla asteroidien keskimäärin aiheuttamaan uhkaan nähden.

Ohituksen aikana asteroidin kirkkaus kasvaa laskelmien mukaan noin 3.3 magnitudiin, ollen paljain silmin havaittavissa. Vauhti Kravun tähdistössä kulkevalla asteroidilla on melkoinen, peräti 42 astetta tunnissa. Kravusta asteroidi siirtyy nopeasti kohti kaksosia. Huhtikuussa Krapu on Suomessakin nähtävissä puolenyön aikaan. Silloin tähdistö läntiseltä taivaalta, ja yötkin ovat vielä pimeitä.

Jos törmäys ennusteet olisivat olleet todellisia, suurimassa suoranaisen törmäyksen vaarassa olisivat olleet Keski-Atlantin rantavaltiot niin Afrikan, Etelä-Amerikan kuin lounaisen Euroopankin alueella. Hieman laajemmalla hajonnalla suoranainen törmäys olisi uhannut Afrikkaa, Eurooppaa (Suomi mukaan lukien) ja molemmat Amerikan mantereet, eli suunnilleen sama alue jolta nyt voidaan tehdä havaintoja asteroidin ohilennosta.

mä pyydän palkankorotuksen, kun oon sen ansainnut.

tahdon kirjoitti:

mä pyydän palkankorotuksen, kun oon sen ansainnut.

kyseessä ei ollut tämä paikka, vaan tuossa jonkinmatkaa ylempänä oleilevainen.

Uusi innostava ja mielenkiintoinen kurssipäivä on jälleen edessä täynnä mahdollisuuksia. Vielä kolme suurien mahdollisuuksien päivää oppia kaikkia ihmeellisyyksiä. Sitten joudumme taas omillemme, mutta uusia eväitä saaneina.

Täällä keskustelupalstoilla kirjoitellessa voi vapaasti valita oman nimimerkkinsä (nimimerkillisiin kirjoituksiin on aiheellista laittaa jotain vihjeellistä, että muiden on helpompi tunnistaa), tai kirjoittaa vaikka omalla etunimellään, että toiset tuntevat. Kuinka vain.

Pitäneepä alkaa tässä pakkailla reppuaan, että voi hypätä pyörän selkään ja suunnistaa raikkaaseen aamuun kohti auringonnousun maisemia ja tapaamispaikkaamme.

THTK-kurssilainen kirjoitti:

Uusi innostava ja mielenkiintoinen kurssipäivä on jälleen edessä täynnä mahdollisuuksia. Vielä kolme suurien mahdollisuuksien päivää oppia kaikkia ihmeellisyyksiä. Sitten joudumme taas omillemme, mutta uusia eväitä saaneina.

Täällä keskustelupalstoilla kirjoitellessa voi vapaasti valita oman nimimerkkinsä (nimimerkillisiin kirjoituksiin on aiheellista laittaa jotain vihjeellistä, että muiden on helpompi tunnistaa), tai kirjoittaa vaikka omalla etunimellään, että toiset tuntevat. Kuinka vain.

Pitäneepä alkaa tässä pakkailla reppuaan, että voi hypätä pyörän selkään ja suunnistaa raikkaaseen aamuun kohti auringonnousun maisemia ja tapaamispaikkaamme.

Lue lisää

Reiska on sitä mieltä, että aamupäivä paiskitaan suunniteltuja hommia ja sitten iltäpäivällä, jos aikaa jää, voidaan keskittyä tämänkaltaisiin huveihin.

Jonain päivänä keskustelluista tunnetilojen tunnistamisista ja hallinnasta mieleen noussut kirja, joka auttoi omien vihantunteitteni käsittelyä, on seuraavankaltainen
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/tervehtymisen.htm

Pääkaupunkiseudun kirjastojen tietokanta kirjojen etsimiseen on
http://www.libplussa.fi/cgi-bin/plussa?lib=H&sivu=pikahaku

Kurssilainen kirjoitti:

Reiska on sitä mieltä, että aamupäivä paiskitaan suunniteltuja hommia ja sitten iltäpäivällä, jos aikaa jää, voidaan keskittyä tämänkaltaisiin huveihin.

Jonain päivänä keskustelluista tunnetilojen tunnistamisista ja hallinnasta mieleen noussut kirja, joka auttoi omien vihantunteitteni käsittelyä, on seuraavankaltainen
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/tervehtymisen.htm

Pääkaupunkiseudun kirjastojen tietokanta kirjojen etsimiseen on
http://www.libplussa.fi/cgi-bin/plussa?lib=H&sivu=pikahaku

Lue lisää

Reiska paahtoi omaa pikahuiskimisohjelmaansa täydellä vauhdilla eteenpäin ja "unohti" ilmeisen tarkoituksellisesti sovitun asian, koska siinä olisi tallottu jossakin määrin hänen opettajamaisen herkille varpailleen ja ohitettu muodollisen opetussuunnitelman puitteet. Tuollainen ohimenoiskurssia suurempi elämä verkossa, "esivallan" täysin valvomattomissa, on kaavoihinsakangistuneelle yhdenurankulkijalle kauhistus.

Toinenkin havaitsemus käyttäytymisestään, mikä paljasti hänen pilipalistiset sisäiset arvionsa kurssin todellisista merkityksistä ja tavoitteista kurssilaisille, mutta palataan asiaan myöhemmin, jos ketä saapuu näihin maisemiin ja sattuu olemaan kiinnostunut.

Kokeillaan huomenna, suostuuko Kristiina monistamaan oppaan, vai pitääkö se tehdä omakustannushintaan muualla.

Tänne on täysi vapaus kirjoittaa ihan mitä tahansa

Nimimerkillä tänne kirjoittavaa ei kukaan voi jäljittää mitenkään. Kukaan ei tiedä, kuka kukin on, jos sen haluaa tehdä anonyymisti. Korkeintaan Myyrmannimaisen kansanmurhan toteuttaminen ja sen suunnittelu täällä voisi oikeuttaa poliisin vaatimaan ruotsalaiselta palstanpitäjältä jotain tietoja, joilla niilläkään ei luultavasti pääsisi kovin lähelle edes sen tietokoneen jäljille, jolla viesti on kirjoitettu.

Kurssinvetäjistä Reijolla ei ole tätä osoitetta ja luultavasti ei Kristiinallakaan, vaikka hän monistikin osoitepaperin.

Tuo ylläoleva oli sitä varten, että jos jollekulle jäi maanmainion yhteishenkisen ja sopusointuisen kurssin jäljiltä jotain sanomattomia sanoja tai lausumattomia ajatuksia mielenpohjalle, niin ne voi purkaa tänne pois mieltäpainamasta.

Tänne asti selviäminen "tietokone- tai nettiummikoille" tai uskaltamattomuus kirjoittaa tai kiireisen elämän kova meno ja tietokonepula ja yhteysvaje. Olisi pitänyt kaapata Reiskalta opetustoimen hallinta hetkeksi joskus ja "pakko-opastaa" koko lauma tänne ja kirjoituttaa väkisin yksi kirjoitus kultakin, niin aloituskynnykseen olisi madaltunut ylikömmittävä kuoppa.

Niin mietin vain sitä, kun täällä ei vielä näy muita. Joku siinä kurssin lopettajaisissa taisi ehdottaa minulle tuota ylläolevaa nimeä ja mikäs siinä, käyhän se nimimerkiksi. Mahdollisia tulevaisuudessa eteen tulevia opastettuja nettiretkeilyitä silmälläpitäen kannattaa pitää silmällä minkä tahansa intiaanimaisen olion pääkoristeita ja virtuaalimytologista muuntautumistapahtumaa ornitologian suuntaan. (mutta siitä enemmän sitten, jos jotain jatkoa tulee.)

Saattaahan olla mahdollisuuksien rajoissa sellainenkin vaihtoehtotilanne, että kurssilaisten henkilökohtaiset kurssirasitteista toipumisloppujuhlallisuudet ovat venähtäneet kosteahkoiksi, kun paikallisessa A-luokan puodissakin oli melkein jonoa heikä-meikäläisistä(Älkääkä kyselkö, mistä minä moista tiedän)

No niin tai näin, minä jatkan täällä ainakin toistaiseksi yksinkirjoittelua eteensattuvina joutoaikoinani, vaikka tästä ei sattuisikaan tulemaan massatapahtumaa.

Netti-intiaani kirjoitti:

Tänne asti selviäminen "tietokone- tai nettiummikoille" tai uskaltamattomuus kirjoittaa tai kiireisen elämän kova meno ja tietokonepula ja yhteysvaje. Olisi pitänyt kaapata Reiskalta opetustoimen hallinta hetkeksi joskus ja "pakko-opastaa" koko lauma tänne ja kirjoituttaa väkisin yksi kirjoitus kultakin, niin aloituskynnykseen olisi madaltunut ylikömmittävä kuoppa.

Niin mietin vain sitä, kun täällä ei vielä näy muita. Joku siinä kurssin lopettajaisissa taisi ehdottaa minulle tuota ylläolevaa nimeä ja mikäs siinä, käyhän se nimimerkiksi. Mahdollisia tulevaisuudessa eteen tulevia opastettuja nettiretkeilyitä silmälläpitäen kannattaa pitää silmällä minkä tahansa intiaanimaisen olion pääkoristeita ja virtuaalimytologista muuntautumistapahtumaa ornitologian suuntaan. (mutta siitä enemmän sitten, jos jotain jatkoa tulee.)

Saattaahan olla mahdollisuuksien rajoissa sellainenkin vaihtoehtotilanne, että kurssilaisten henkilökohtaiset kurssirasitteista toipumisloppujuhlallisuudet ovat venähtäneet kosteahkoiksi, kun paikallisessa A-luokan puodissakin oli melkein jonoa heikä-meikäläisistä(Älkääkä kyselkö, mistä minä moista tiedän)

No niin tai näin, minä jatkan täällä ainakin toistaiseksi yksinkirjoittelua eteensattuvina joutoaikoinani, vaikka tästä ei sattuisikaan tulemaan massatapahtumaa.

Lue lisää

Tällä Suomi24:n alueella on tuoreimpien laskelmieni mukaan suunnilleen kolmannestuhat eri keskusteluryhmää, joten pitäisi siinä olla valinnanvaraa aiheesta jos toisestakin. Tämän ehkä suurimman lisäksi on vielä paljon muita vastaavantyyppisiä muissa osoitteissa.

Täällä "meidän jengin turvallisessa sivupöydässä" voisi kaikessa rauhassa harjoitella tämmöistä keskustelukulttuuria kirjallisesti, jos näitä ei ole aikaisemmin sattunut harrastuspiiriin.

Mukaan vaan, ei se niin vaikeaa ole.

Netti-inkkari kirjoitti:

Tällä Suomi24:n alueella on tuoreimpien laskelmieni mukaan suunnilleen kolmannestuhat eri keskusteluryhmää, joten pitäisi siinä olla valinnanvaraa aiheesta jos toisestakin. Tämän ehkä suurimman lisäksi on vielä paljon muita vastaavantyyppisiä muissa osoitteissa.

Täällä "meidän jengin turvallisessa sivupöydässä" voisi kaikessa rauhassa harjoitella tämmöistä keskustelukulttuuria kirjallisesti, jos näitä ei ole aikaisemmin sattunut harrastuspiiriin.

Mukaan vaan, ei se niin vaikeaa ole.

Lue lisää

Eihän täällä voi opastella ketään nettailun ihmeellisiin mahdollisuuksiin, jos ei oppilasainesta ilmesty paikalle. Jatketaan odottelua.

T:n tvtston alan neuvoja P.H. jututti suunnitelmista ja aikomuksista ja pisti menemaan komennon kaupungille: Pankaa pätevä heppu hommiin, se on tuottoisaa. Kaivattuja kursseja ei sen sijaan ole näköpiirissä. Vihjaus ison L:n vaalipropagandaan kuitattiin oudolla vaiteliaisuudella kuin myöntymisen merkiksi.

Haastattelun jälkeisellä paluumatkalla olin havaitsevinani kurssimme toisen kaksipyöräisfaanaatikon lähestyvän samaa kohdetta?

Itsekullekin säädylle, ken täältä käy toivotukset lukemassa.

Sama kurssilainen kirjoitti:

Reiska paahtoi omaa pikahuiskimisohjelmaansa täydellä vauhdilla eteenpäin ja "unohti" ilmeisen tarkoituksellisesti sovitun asian, koska siinä olisi tallottu jossakin määrin hänen opettajamaisen herkille varpailleen ja ohitettu muodollisen opetussuunnitelman puitteet. Tuollainen ohimenoiskurssia suurempi elämä verkossa, "esivallan" täysin valvomattomissa, on kaavoihinsakangistuneelle yhdenurankulkijalle kauhistus.

Toinenkin havaitsemus käyttäytymisestään, mikä paljasti hänen pilipalistiset sisäiset arvionsa kurssin todellisista merkityksistä ja tavoitteista kurssilaisille, mutta palataan asiaan myöhemmin, jos ketä saapuu näihin maisemiin ja sattuu olemaan kiinnostunut.

Kokeillaan huomenna, suostuuko Kristiina monistamaan oppaan, vai pitääkö se tehdä omakustannushintaan muualla.

Lue lisää

Sujuvalinjaisina aikoina
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=500000000000002&conference=664&posting=2444102

Ex-kurssilainen kirjoitti:

Itsekullekin säädylle, ken täältä käy toivotukset lukemassa.

Tuloksia odotellaaan

uusi hinku päällä kirjoitti:

Tuloksia odotellaaan

Jäädään odottelemaan uusien ja sopivampien kohdalle osumista.

Kurssilainen kirjoitti:

T:n tvtston alan neuvoja P.H. jututti suunnitelmista ja aikomuksista ja pisti menemaan komennon kaupungille: Pankaa pätevä heppu hommiin, se on tuottoisaa. Kaivattuja kursseja ei sen sijaan ole näköpiirissä. Vihjaus ison L:n vaalipropagandaan kuitattiin oudolla vaiteliaisuudella kuin myöntymisen merkiksi.

Haastattelun jälkeisellä paluumatkalla olin havaitsevinani kurssimme toisen kaksipyöräisfaanaatikon lähestyvän samaa kohdetta?

Lue lisää

Vuosi on lähestymässä loppujaan ja joku jossakin huomasi, että vuoden määrärahoja on unehtunut käyttämättömiin iso tukku. Siispä penkomaan mahdollisia rahanreikiä ja löytyihän jotain.

Alkuarvailujen perusteella minä voisin olla mahdollinen rahoitettava kokeilu.

Tarkemman tulevaisuuden valottamiseksi tapahtunee maanantaina haastattelutoimi pätevyyden tarkistukseksi.

Joten perästä kuulunee, tahi ei...

Kurssilainen kirjoitti:

Eihän täällä voi opastella ketään nettailun ihmeellisiin mahdollisuuksiin, jos ei oppilasainesta ilmesty paikalle. Jatketaan odottelua.

Tuhtia tavaraa tarvitseville
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=8500000000011740

haistelua kirjoitti:

Vuosi on lähestymässä loppujaan ja joku jossakin huomasi, että vuoden määrärahoja on unehtunut käyttämättömiin iso tukku. Siispä penkomaan mahdollisia rahanreikiä ja löytyihän jotain.

Alkuarvailujen perusteella minä voisin olla mahdollinen rahoitettava kokeilu.

Tarkemman tulevaisuuden valottamiseksi tapahtunee maanantaina haastattelutoimi pätevyyden tarkistukseksi.

Joten perästä kuulunee, tahi ei...

Lue lisää

Kyseisen toimen operaatiomuoto oli kymmenisen minuuttia egosentristä esitelmöintiä "työ"historiamapilla oheiskuvittaen. Pätevyys paljastui ja homma alkaa huomenna.

Tarkoittanee sitä, että tämä vähäisehkökin nettitoimeliaisuus vähentynee entisestään.

työpaikalta kirjoitti:

Kyseisen toimen operaatiomuoto oli kymmenisen minuuttia egosentristä esitelmöintiä "työ"historiamapilla oheiskuvittaen. Pätevyys paljastui ja homma alkaa huomenna.

Tarkoittanee sitä, että tämä vähäisehkökin nettitoimeliaisuus vähentynee entisestään.

Lue lisää

ja menestystä uudessa toimessa.

Mutta muistutan että työpaikan verkon kautta saattaa kirjoittelu luonnistua entistä sujuvammin. Joten ei kannata vielä heittää pyyhettä kehään.

Kävisikö seuraava www.dilbert.com in automaatilla pyöräytetty mission statement ohjenuoraksi tiimillenne:

"Our mission is to continue to collaboratively coordinate cutting edge methods of empowerment to allow us to conveniently build emerging benefits while maintaining the highest standards"

onnittelu-Valvoja kirjoitti:

ja menestystä uudessa toimessa.

Mutta muistutan että työpaikan verkon kautta saattaa kirjoittelu luonnistua entistä sujuvammin. Joten ei kannata vielä heittää pyyhettä kehään.

Kävisikö seuraava www.dilbert.com in automaatilla pyöräytetty mission statement ohjenuoraksi tiimillenne:

"Our mission is to continue to collaboratively coordinate cutting edge methods of empowerment to allow us to conveniently build emerging benefits while maintaining the highest standards"

Lue lisää

Koneita on, mutta aikaa ylimääräisyyksiin ei ole toistaiseksi ollut havaittavissa.

Välttämättömyysreaalirutiinien vaade vie muuta aikaa, joten harvemmin iltaisinkaan tullee enää entisenkaltaista ehtimystä.

Näkyy nuo ikäryhmät muotoutuneen uusiksi, mahtoikohan jäädä ylimääräisiä.

vähenee kirjoitti:

Koneita on, mutta aikaa ylimääräisyyksiin ei ole toistaiseksi ollut havaittavissa.

Välttämättömyysreaalirutiinien vaade vie muuta aikaa, joten harvemmin iltaisinkaan tullee enää entisenkaltaista ehtimystä.

Näkyy nuo ikäryhmät muotoutuneen uusiksi, mahtoikohan jäädä ylimääräisiä.

Lue lisää

(Luulin jo kirjoittaneeni, vaan saattoi unohtua lähettää, tai sitten menee tuplinkina)

Että ehdin viettää joitakin tuntisia Netissä kuljeskellen siellä täällä tuolla ja muualla vaikkapa punaisella planeetalla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=98&conference=609&posting=22000000002178290
tai kirjojen parissa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000001996312

THTK-kurssilainen kirjoitti:

Uusi innostava ja mielenkiintoinen kurssipäivä on jälleen edessä täynnä mahdollisuuksia. Vielä kolme suurien mahdollisuuksien päivää oppia kaikkia ihmeellisyyksiä. Sitten joudumme taas omillemme, mutta uusia eväitä saaneina.

Täällä keskustelupalstoilla kirjoitellessa voi vapaasti valita oman nimimerkkinsä (nimimerkillisiin kirjoituksiin on aiheellista laittaa jotain vihjeellistä, että muiden on helpompi tunnistaa), tai kirjoittaa vaikka omalla etunimellään, että toiset tuntevat. Kuinka vain.

Pitäneepä alkaa tässä pakkailla reppuaan, että voi hypätä pyörän selkään ja suunnistaa raikkaaseen aamuun kohti auringonnousun maisemia ja tapaamispaikkaamme.

Lue lisää

Erään kurssilaisen ja äitinsä kanssa keskustelemassa jälkikasvun teatteriharrastuksista.

Mainitsemani polku johonkin alkaa jostakin tuosta jäljempää, eikä sillä tiellä pidä hämmästellä mitään vastaantulevaa, vaan porskuttaa uskaliaasti eteenpäin vain

Sunnuntaisin kirjoitti:

(Luulin jo kirjoittaneeni, vaan saattoi unohtua lähettää, tai sitten menee tuplinkina)

Että ehdin viettää joitakin tuntisia Netissä kuljeskellen siellä täällä tuolla ja muualla vaikkapa punaisella planeetalla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=98&conference=609&posting=22000000002178290
tai kirjojen parissa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000001996312

Lue lisää

Ei toki sentään mitään tavanomaista, vaan yksi päivä viikossa loppuvuoden ajan. Saa nähdä kuinka suhtaudutaan.

Sinällään ihan mielenkiintoista hommaa, jota saa painaa melkein täysillä koko ajan ilman turhia taukoja.

Toisaalta tuntuu, että tähän nettikirjoitteluun tuli panostettua aivokapasiteettia täysipainoisemmin.

työpaikalta kirjoitti:

Kyseisen toimen operaatiomuoto oli kymmenisen minuuttia egosentristä esitelmöintiä "työ"historiamapilla oheiskuvittaen. Pätevyys paljastui ja homma alkaa huomenna.

Tarkoittanee sitä, että tämä vähäisehkökin nettitoimeliaisuus vähentynee entisestään.

Lue lisää

Puoli vuotta kerrallaan.
Väki alkaa pikkuhiljaa huomailemaan, minkä aarteen ovat sattuneet saamaan.

Viimeisimmät tuotokset ovat muutamien sivujen hyperlinkitettyjä word-dokumenttejä. Niitä ei voi sellaisenaan sisältöineen siirtää näihin suomiympyröihin. Eikä niillä toistaiseksi ole omaa tonttia, jonne voisi heittää linkin perään. Pitäisiköhän kokeilla, voiko näksyyn sulloa hyperiä sellaisenaan.

hakusissa kirjoitti:

Puoli vuotta kerrallaan.
Väki alkaa pikkuhiljaa huomailemaan, minkä aarteen ovat sattuneet saamaan.

Viimeisimmät tuotokset ovat muutamien sivujen hyperlinkitettyjä word-dokumenttejä. Niitä ei voi sellaisenaan sisältöineen siirtää näihin suomiympyröihin. Eikä niillä toistaiseksi ole omaa tonttia, jonne voisi heittää linkin perään. Pitäisiköhän kokeilla, voiko näksyyn sulloa hyperiä sellaisenaan.

Lue lisää

hakusissa. Jos koulutus nappaa päälle, se tietää siirtymistä hieman pienempiin kuvioihin, musiikkipelistä hedelmäiseen.

Jo siellä on ehtinyt huomata sen saman kuin muussakin elämässä, että uusia inspiraatioita putkahtelee yli toteuttamisresurssien.

Pitänee vain yrittää pinoilla tekemättömiä erilaisiin tärkeysarvostuskasoihin, ja jättää häntäpäisimmät reilusti rauhaan ja keskittyä rääpimään vain tärkeimmiksi arvioimieni parissa.

ja lisäkoulutustakin kirjoitti:

hakusissa. Jos koulutus nappaa päälle, se tietää siirtymistä hieman pienempiin kuvioihin, musiikkipelistä hedelmäiseen.

Jo siellä on ehtinyt huomata sen saman kuin muussakin elämässä, että uusia inspiraatioita putkahtelee yli toteuttamisresurssien.

Pitänee vain yrittää pinoilla tekemättömiä erilaisiin tärkeysarvostuskasoihin, ja jättää häntäpäisimmät reilusti rauhaan ja keskittyä rääpimään vain tärkeimmiksi arvioimieni parissa.

Lue lisää

Rankka rahapula rassaa kaupungin kulttuuritoimen tätä aluetta. Väkeä ei ole varaa palkata tarpeeksi edes halvimmasta päästä riittävästi paikkaamaan ammattilaispuutetta, ei opiskelijoita tuntiapulaisiksi, sivareita ja työllistettyjäkin äärirajoitetusti. Yleisöpalvelu kärsii, aukioloaikoja supistetaan, väki ajetaan liikatyöllä piippuun, uupumukseen ja sairaslomille. Asiakkaat nostanevat kunnon mekkalan, kunhan saavat kesäaukioloajat tietoonsa.

Siis kerrassaan loistavasti menee minun näkökulmastani. Saa tehdä työtä ihan tekemisen meiningillä enimmäkseen ilman turhia luppoiluja.

Se koulutuspaikka ei tärpännyt, siihen oli kolmisenkymmentä vuotta nuorempia hakijoita, joilla tuntui olevan etuajo-oikeus.

odotellaan kirjoitti:

Rankka rahapula rassaa kaupungin kulttuuritoimen tätä aluetta. Väkeä ei ole varaa palkata tarpeeksi edes halvimmasta päästä riittävästi paikkaamaan ammattilaispuutetta, ei opiskelijoita tuntiapulaisiksi, sivareita ja työllistettyjäkin äärirajoitetusti. Yleisöpalvelu kärsii, aukioloaikoja supistetaan, väki ajetaan liikatyöllä piippuun, uupumukseen ja sairaslomille. Asiakkaat nostanevat kunnon mekkalan, kunhan saavat kesäaukioloajat tietoonsa.

Siis kerrassaan loistavasti menee minun näkökulmastani. Saa tehdä työtä ihan tekemisen meiningillä enimmäkseen ilman turhia luppoiluja.

Se koulutuspaikka ei tärpännyt, siihen oli kolmisenkymmentä vuotta nuorempia hakijoita, joilla tuntui olevan etuajo-oikeus.

Lue lisää

Selkosanontoja sopuisasti sensuroiden

>>
Haen toimistopäällikön sijaisuutta x-ran alue-x-ssa 1.9-31.12.2005.

xx xtiimistä x-non ja x-aan ynnä muiden mahdollisten esimieheksi!

Käytännölliset edut:
-pienin mahdollinen muutos nykyiseen tilanteeseen, koska kaikki tiimiläiset (x-o, x-maa, x-eri) ja heidän tietonsa, taitonsa ja mahdollisuutensa ovat jo yhteisen työn tasolla tuttuja tavalla, johon ulkopuolelta tulevalla esimiehellä ei olisi edes mahdollisuutta ja keskinäinen molemminpuolinen luottamus on vahva.
-x-on ja x-an voimakas tiimihenki ja työkulttuuri pääsevät jatkumaan ja kehittymään edelleen ilman aikaa vievää outoon ihmiseen totuttelu- ja tutustumiskautta.

Collinsin ”Pysy parhaana” kirjan oppien mukaista olisi toimistopäällikön sijaisuuden täyttämisessä käyttää x-on ja x-on omaa väkeä, joka on kouliintunut talon tiukkoihin tapoihin ja x-on x-tojen kovimpaan työtahtiin. Ulkopuolelta tuleva on aluksi aina jonkin aikaa pihalla uudenlaisten tehtävien ja uusien ihmisten keskellä ja edessä olevien muidenkin muutosten läpiajo voisi takerrella turhaan.
Koulutuksellisestihan minua on ikäänkuin koulutettu tulevaan tehtävään henkilökunnan erilaisissa kokoontumisissa, joista useimmista on muistiinpanoni x-ssä ja kevään kolmessa johtamiseen keskittyneessä yleisöluennossa.

Lyhyehkön määrä-aikaisen toimistopäällikön sijaisuuden kohdalla on ehkä hieman joustovaraa, mikäli muodollisesta pätevyydestäni sattuu puuttumaan jotakin.
-suppean x-alan tutkinnon sijaan tarjoan 20 vuotta laaja-alaisia korkeakoulutasoisia yleissivistäviä opintoja ihmistieteissä ja luonnontieteissä.
-elämän ikäisen monipuolisen kirjallisuuden harrastuksen mukanaan tuoma laaja tietämys, eikä ainoastaan kaunokirjallisuuden puolelta.
Kirjallisuus, lukeminen ja tiedon valtamerillä seikkailu (eikä puhettakaan poukaman ikuisen muuttumattomuuden rauhasta (kuten Hamelin Pool) on minulla lähinnä intohimoinen harrastus. Kotona on kirjallisuutta 100-150 hyllymetriä ja olen kirjastojen vakituinen suurkäyttäjä. Useimmat x-in ja x-on kirjastot ovat ehtineet tulla hyvin tutuiksi asiakkaana viimeisten 25 vuoden aikana.
-tietokoneet ovat läheisiä tuttuja tietokonekurssien ja kotikoneiden muodossa kahdenkymmenen vuoden ajalta ja internet-verkkoelämääkin on takana jo viisitoista vuotta.
-asiakaspalvelussa sijaistajana kokemusta minulla on kaikista x-on tiskeistä x-aa lukuun ottamatta ja x-en, x-den, x-an, x-kson ja x-hden z-ista.
Harrastuksenomainen suhtautumiseni z-öhön ohentaa kuvitteellisia rajoja työajan ja –paikan suhteen, koska suunnitelmat elävät kaiken aikaa mielessä ja kotikone on kaiken tiedon kyljessä kiinni kotonakin

Särmikästä vai charmikasta draivia? Toisesta on huomautettu. Ihmisuhteissa mieluummin äärimmäisen hienotunteista joustavuutta ja lähimmäisten yksilöllistä persoonallista kohtaamista asiakas- ja työtoverisuhteiden vaalimiseksi ja vahvistamiseksi, kuin särmillä murjomista. Silkkaa työtehoa ja tartuttavaa työniloa myöskin löytyy (418 päivää töissä ilman myöhästelyjä tai poissaoloja).
Liekö se sitten sitä särmikkyyttä, etteivät tavanomaisiin jähmeisiin kaavoihin sopeutumiset ole koskaan minulle oikein hyvin onnistuneet, vaan totunnaisia rajoja on pitänyt jollain tavoin yleensä laajennella. Positiivinen yli ahtaiden rajojen menevyys on niin tavanomaista (työnteossa Stahanoviksikin ‘haukuttu’), että onnistun yleensä peittämään sen vähä-äänisen eleettömyyden huomaamattomuuteen, tottumattomuutta on vain tämänkaltaisissa tilanteissa vaadittavassa itsensäkehumistaidossa. Työn luonnollinen stressi ei pure, vaan pikemminkin piristää, mikä selittynee Jari Hakasen kirjan, “Työuupumuksesta työn imuun”, lanseeraaman käsitteen, ‘koherenssin tunne’, avulla. Positiivinen elämänhallinta on jatkuvasti läsnäoleva kokemus, eikä hallitsemattomuuden uhka pääse ahdistamaan


Varsinaista esimieheyttä ei ole toistaiseksi sattunut kohdalle, vaikka jotkin muinaiset koulutukset ovat ehkä hieman jollain tavoin siihen suuntaan viitanneet (aliupseeri, pappi, opettaja). Asiakaspalvelussa ja ihmissuhteissa käyttökelpoisinta ovat psykologian opinnot.
Lieneekö tässä tapauksessa kyseessä esimieheys vai tiimiys: kolmekymmentä vuotta samaa ydinperhettä luonnollisin vaihteluin (lasten syntymät ja kotoamuutot) ja siinäkin kotiäidin ‘raskaimpia miehisiä töitä’ (kuten ruokahuolto, siivous ja pyykki) tuuraillen.

Ehkä hieman vähän sen suuntaista oli myös silloin, kun asuin x-illa ja toimin oman asuinkohteeni asukasdemokratiaelimen puheenjohtajana ja järjestin asukkaiden käyttöön tietokone- ja videokuvaus ja –editointilaitteita, perustin pihalle puutarhapalstoja ja lentopallokentän ja järjestin erilaisia kierrätyskokeiluja ja suunnittelin uudet kerhotilat yhden talon rakentamattomaan maapohjaan. Lisäksi asukastoiminta-aktiivina toimin samaan aikaan puheenjohtajien neuvottelukunnassa ja vuoden-parin pesteillä asukasedustajana x-in rakennuttamisjaostossa, kiinteistöjaostossa, lehden neuvottelukunnassa ja z- neuvottelukunnassa ja kirjoitin asukkaita aktiivisuuteen innostavia juttuja lehteen.

Kollegakoulutuksissa olen siirtynyt enevästi kohdennettuihin kirja- ja nettisivuvinkkauksiin, koska kukaan ei tuntunut seuraavan minua aikaisemmin houkuttelemani kiinnostavan tiedon nettilinkkiaarrekammioideni uumeniin. Hyvää kirjaa kannattaa vinkata työtoverille tiimikokouksessa, tiskissä, keittössä, bussissa, hississä, missä vain, milloin on hetki rauhallista aikaa ja kirja ja harrastuksiltaan tai kiinnostuksiltaan otolliseksi tunnettu kuulija.


Zxy-ikojen normalisoinnista ja ylikin ehdotelmiani on x-n keskustelupalstalla. X-laisten venymisestä pidempiin aukioloaikoihin on positiivisia arvioita. Asiakkaiden aukioloaikavalitukset on koettu huomattavan raskaiksi. Mieluummin palvellaan vaikka vähän pidempään, jos asiakastyytyväisyys on suurempaa. Lähinnä ainoita kesällä raskaaksi koettuja aikoja olivat x-enin remonttiaika (jolloin vain yksi x-maatti oli käytössä ja pitkä jono ja paljon valituksia) ja heinäkuun viimeinen viikko joillekin, jolloin 12 z-laista oli vielä lomalla ja juhannuksesta lomansa aloittaneet asiakkaat palauttivat jo z-aan yli käsittelykapasiteetin.

Lisäresursseja nykyisestä henkilökunnasta voisi saada käyttöön kasvattamalla plussa/miinus-työtuntien määrää nykyisestä vajaasta työvuorosta vaikka yhteen miinuspäivään ja kahteen plussapäivään, jolloin kiireisimpiin alkuviikon vuoroihin saisi lisävahvistusta ja vastaavasti hiljaisimmista vuoroista voisi pitää vapaapäivän, sen sijaan että nyt pyörii loppuviikosta joskus joutilaana toisten jaloissa asiakkaiden puutteessa. Lisäaikaa aukioloihin iltaan tai aamuun voisi löytyä myös hieman lyhentämällä työvuorojen päällekkäisaikaa vaikkapa puolella tunnilla (tiimikokouksiakin on lyhennetty).

Z-on logistiikasta minulla on käytännöntasolla hyvä tietämys. X-en ei kaipaa kokoaikaista työntekijää, kuin kaikkein aktiivisimpina x-koina. Muina aikoina täyteohjelmaksi voisi keksiä z-rman varausten kirjoittamista tai muita sisätöitä.

Z-aan 4.8. menevästä aiheesta "Sisätyöt tiskissä" on omia havaintoja X-n kuudesta tiskistä ja Z-on viidestä muustakin ja lähes kaikissa asiakaspalvelussa on ainakin ajoittain sellaisia hiljaisia hetkiä uusia asiakkaita odotellessa, jolloin voi tehdä useimpia sisätöitöitä. Yksilöllisestä keskittymiskyvystä ja häiriintymisherkkyydestä riippuu sitten se, miten siinä onnistuu. Kaksitoimisuuden helpottamiseksi tiskikoneet kaipaisivat lisämuistia, jolloin voisi avata esimerkiksi kaksi z-ä yhtäaikaa ja käsitellä toisellä aineistoa ja palvella toisella asiakkaita, jolloin pedemmätkin operaatiot onnistuisivat. Lisäohjelmina tiskeihin Word ja excel, koska nykyisellään kaikkien tiedostojen avaus, luku ja käsittely eivät onnistu "riisutuilla koneversioilla".

Perehtymiseni esimies- ja tiimikirjallisuuteen
Aloitettuani työt Z-ssa aloin lukea tiimikirjallisuutta oppiakseni, mikä on tiimi, miten se toimii ja kehittyy ja kuinka tiimistä tulee hyvä ja vieläkin parempi. Houkuttelin muita tiimiläisiä esimerkkivetoisesti kohti parempaa tiimiyttä. Tiimikirjallisuudessa keskeisenä on tiimin johtaminen ja vetäminen ja valmentaminen ja vertailin kirjojen oppeja ja havaitsemaani todellisuutta ja arvioimalla itseäni johdettavana tiimiläisenä, mitä esimiehen tulisi tietää minusta, voidakseen johtaa tuloksellisesti (esimerkiksi enneagrammeissa seiska). Tiimi- ja johtamiskirjallisuuteen syventymiseni on edelleen hieman laajentunut ja lukemisessa keskeneräisiä tai aiottuja on pikku luettelo liitetiedostossa.

Xyxw

toimeen kirjoitti:

Selkosanontoja sopuisasti sensuroiden

>>
Haen toimistopäällikön sijaisuutta x-ran alue-x-ssa 1.9-31.12.2005.

xx xtiimistä x-non ja x-aan ynnä muiden mahdollisten esimieheksi!

Käytännölliset edut:
-pienin mahdollinen muutos nykyiseen tilanteeseen, koska kaikki tiimiläiset (x-o, x-maa, x-eri) ja heidän tietonsa, taitonsa ja mahdollisuutensa ovat jo yhteisen työn tasolla tuttuja tavalla, johon ulkopuolelta tulevalla esimiehellä ei olisi edes mahdollisuutta ja keskinäinen molemminpuolinen luottamus on vahva.
-x-on ja x-an voimakas tiimihenki ja työkulttuuri pääsevät jatkumaan ja kehittymään edelleen ilman aikaa vievää outoon ihmiseen totuttelu- ja tutustumiskautta.

Collinsin ”Pysy parhaana” kirjan oppien mukaista olisi toimistopäällikön sijaisuuden täyttämisessä käyttää x-on ja x-on omaa väkeä, joka on kouliintunut talon tiukkoihin tapoihin ja x-on x-tojen kovimpaan työtahtiin. Ulkopuolelta tuleva on aluksi aina jonkin aikaa pihalla uudenlaisten tehtävien ja uusien ihmisten keskellä ja edessä olevien muidenkin muutosten läpiajo voisi takerrella turhaan.
Koulutuksellisestihan minua on ikäänkuin koulutettu tulevaan tehtävään henkilökunnan erilaisissa kokoontumisissa, joista useimmista on muistiinpanoni x-ssä ja kevään kolmessa johtamiseen keskittyneessä yleisöluennossa.

Lyhyehkön määrä-aikaisen toimistopäällikön sijaisuuden kohdalla on ehkä hieman joustovaraa, mikäli muodollisesta pätevyydestäni sattuu puuttumaan jotakin.
-suppean x-alan tutkinnon sijaan tarjoan 20 vuotta laaja-alaisia korkeakoulutasoisia yleissivistäviä opintoja ihmistieteissä ja luonnontieteissä.
-elämän ikäisen monipuolisen kirjallisuuden harrastuksen mukanaan tuoma laaja tietämys, eikä ainoastaan kaunokirjallisuuden puolelta.
Kirjallisuus, lukeminen ja tiedon valtamerillä seikkailu (eikä puhettakaan poukaman ikuisen muuttumattomuuden rauhasta (kuten Hamelin Pool) on minulla lähinnä intohimoinen harrastus. Kotona on kirjallisuutta 100-150 hyllymetriä ja olen kirjastojen vakituinen suurkäyttäjä. Useimmat x-in ja x-on kirjastot ovat ehtineet tulla hyvin tutuiksi asiakkaana viimeisten 25 vuoden aikana.
-tietokoneet ovat läheisiä tuttuja tietokonekurssien ja kotikoneiden muodossa kahdenkymmenen vuoden ajalta ja internet-verkkoelämääkin on takana jo viisitoista vuotta.
-asiakaspalvelussa sijaistajana kokemusta minulla on kaikista x-on tiskeistä x-aa lukuun ottamatta ja x-en, x-den, x-an, x-kson ja x-hden z-ista.
Harrastuksenomainen suhtautumiseni z-öhön ohentaa kuvitteellisia rajoja työajan ja –paikan suhteen, koska suunnitelmat elävät kaiken aikaa mielessä ja kotikone on kaiken tiedon kyljessä kiinni kotonakin

Särmikästä vai charmikasta draivia? Toisesta on huomautettu. Ihmisuhteissa mieluummin äärimmäisen hienotunteista joustavuutta ja lähimmäisten yksilöllistä persoonallista kohtaamista asiakas- ja työtoverisuhteiden vaalimiseksi ja vahvistamiseksi, kuin särmillä murjomista. Silkkaa työtehoa ja tartuttavaa työniloa myöskin löytyy (418 päivää töissä ilman myöhästelyjä tai poissaoloja).
Liekö se sitten sitä särmikkyyttä, etteivät tavanomaisiin jähmeisiin kaavoihin sopeutumiset ole koskaan minulle oikein hyvin onnistuneet, vaan totunnaisia rajoja on pitänyt jollain tavoin yleensä laajennella. Positiivinen yli ahtaiden rajojen menevyys on niin tavanomaista (työnteossa Stahanoviksikin ‘haukuttu’), että onnistun yleensä peittämään sen vähä-äänisen eleettömyyden huomaamattomuuteen, tottumattomuutta on vain tämänkaltaisissa tilanteissa vaadittavassa itsensäkehumistaidossa. Työn luonnollinen stressi ei pure, vaan pikemminkin piristää, mikä selittynee Jari Hakasen kirjan, “Työuupumuksesta työn imuun”, lanseeraaman käsitteen, ‘koherenssin tunne’, avulla. Positiivinen elämänhallinta on jatkuvasti läsnäoleva kokemus, eikä hallitsemattomuuden uhka pääse ahdistamaan


Varsinaista esimieheyttä ei ole toistaiseksi sattunut kohdalle, vaikka jotkin muinaiset koulutukset ovat ehkä hieman jollain tavoin siihen suuntaan viitanneet (aliupseeri, pappi, opettaja). Asiakaspalvelussa ja ihmissuhteissa käyttökelpoisinta ovat psykologian opinnot.
Lieneekö tässä tapauksessa kyseessä esimieheys vai tiimiys: kolmekymmentä vuotta samaa ydinperhettä luonnollisin vaihteluin (lasten syntymät ja kotoamuutot) ja siinäkin kotiäidin ‘raskaimpia miehisiä töitä’ (kuten ruokahuolto, siivous ja pyykki) tuuraillen.

Ehkä hieman vähän sen suuntaista oli myös silloin, kun asuin x-illa ja toimin oman asuinkohteeni asukasdemokratiaelimen puheenjohtajana ja järjestin asukkaiden käyttöön tietokone- ja videokuvaus ja –editointilaitteita, perustin pihalle puutarhapalstoja ja lentopallokentän ja järjestin erilaisia kierrätyskokeiluja ja suunnittelin uudet kerhotilat yhden talon rakentamattomaan maapohjaan. Lisäksi asukastoiminta-aktiivina toimin samaan aikaan puheenjohtajien neuvottelukunnassa ja vuoden-parin pesteillä asukasedustajana x-in rakennuttamisjaostossa, kiinteistöjaostossa, lehden neuvottelukunnassa ja z- neuvottelukunnassa ja kirjoitin asukkaita aktiivisuuteen innostavia juttuja lehteen.

Kollegakoulutuksissa olen siirtynyt enevästi kohdennettuihin kirja- ja nettisivuvinkkauksiin, koska kukaan ei tuntunut seuraavan minua aikaisemmin houkuttelemani kiinnostavan tiedon nettilinkkiaarrekammioideni uumeniin. Hyvää kirjaa kannattaa vinkata työtoverille tiimikokouksessa, tiskissä, keittössä, bussissa, hississä, missä vain, milloin on hetki rauhallista aikaa ja kirja ja harrastuksiltaan tai kiinnostuksiltaan otolliseksi tunnettu kuulija.


Zxy-ikojen normalisoinnista ja ylikin ehdotelmiani on x-n keskustelupalstalla. X-laisten venymisestä pidempiin aukioloaikoihin on positiivisia arvioita. Asiakkaiden aukioloaikavalitukset on koettu huomattavan raskaiksi. Mieluummin palvellaan vaikka vähän pidempään, jos asiakastyytyväisyys on suurempaa. Lähinnä ainoita kesällä raskaaksi koettuja aikoja olivat x-enin remonttiaika (jolloin vain yksi x-maatti oli käytössä ja pitkä jono ja paljon valituksia) ja heinäkuun viimeinen viikko joillekin, jolloin 12 z-laista oli vielä lomalla ja juhannuksesta lomansa aloittaneet asiakkaat palauttivat jo z-aan yli käsittelykapasiteetin.

Lisäresursseja nykyisestä henkilökunnasta voisi saada käyttöön kasvattamalla plussa/miinus-työtuntien määrää nykyisestä vajaasta työvuorosta vaikka yhteen miinuspäivään ja kahteen plussapäivään, jolloin kiireisimpiin alkuviikon vuoroihin saisi lisävahvistusta ja vastaavasti hiljaisimmista vuoroista voisi pitää vapaapäivän, sen sijaan että nyt pyörii loppuviikosta joskus joutilaana toisten jaloissa asiakkaiden puutteessa. Lisäaikaa aukioloihin iltaan tai aamuun voisi löytyä myös hieman lyhentämällä työvuorojen päällekkäisaikaa vaikkapa puolella tunnilla (tiimikokouksiakin on lyhennetty).

Z-on logistiikasta minulla on käytännöntasolla hyvä tietämys. X-en ei kaipaa kokoaikaista työntekijää, kuin kaikkein aktiivisimpina x-koina. Muina aikoina täyteohjelmaksi voisi keksiä z-rman varausten kirjoittamista tai muita sisätöitä.

Z-aan 4.8. menevästä aiheesta "Sisätyöt tiskissä" on omia havaintoja X-n kuudesta tiskistä ja Z-on viidestä muustakin ja lähes kaikissa asiakaspalvelussa on ainakin ajoittain sellaisia hiljaisia hetkiä uusia asiakkaita odotellessa, jolloin voi tehdä useimpia sisätöitöitä. Yksilöllisestä keskittymiskyvystä ja häiriintymisherkkyydestä riippuu sitten se, miten siinä onnistuu. Kaksitoimisuuden helpottamiseksi tiskikoneet kaipaisivat lisämuistia, jolloin voisi avata esimerkiksi kaksi z-ä yhtäaikaa ja käsitellä toisellä aineistoa ja palvella toisella asiakkaita, jolloin pedemmätkin operaatiot onnistuisivat. Lisäohjelmina tiskeihin Word ja excel, koska nykyisellään kaikkien tiedostojen avaus, luku ja käsittely eivät onnistu "riisutuilla koneversioilla".

Perehtymiseni esimies- ja tiimikirjallisuuteen
Aloitettuani työt Z-ssa aloin lukea tiimikirjallisuutta oppiakseni, mikä on tiimi, miten se toimii ja kehittyy ja kuinka tiimistä tulee hyvä ja vieläkin parempi. Houkuttelin muita tiimiläisiä esimerkkivetoisesti kohti parempaa tiimiyttä. Tiimikirjallisuudessa keskeisenä on tiimin johtaminen ja vetäminen ja valmentaminen ja vertailin kirjojen oppeja ja havaitsemaani todellisuutta ja arvioimalla itseäni johdettavana tiimiläisenä, mitä esimiehen tulisi tietää minusta, voidakseen johtaa tuloksellisesti (esimerkiksi enneagrammeissa seiska). Tiimi- ja johtamiskirjallisuuteen syventymiseni on edelleen hieman laajentunut ja lukemisessa keskeneräisiä tai aiottuja on pikku luettelo liitetiedostossa.

Xyxw

Lue lisää

ynnä muista mukavista:
>>KM Ulpukka Isopahkala-Bouretin väitöskirja Joy and Struggle for Renewal: A Narrative Inquiry into Expertise in Job Transitions tarkastetaan Helsingin yliopistossa 10. elokuuta.>HELSINGIN YLIOPISTO
Kasvatustieteen laitos
Tutkimuksia 201, 2005
Ulpukka Isopahkala-Bouret
ILOA JA KAMPPAILUA UUSIUTUMISEN TÄHDEN
Narratiivinen tutkimus asiantuntijuudesta työtehtävien vaihtuessa
Tiivistelmä
Väitöskirjan tavoitteena on tulkita muuttuvaa asiantuntijuutta. Tutkimustehtävänä
on selvittää millä tavalla asiantuntijuutta tehdään ymmärrettäväksi ja mielekkääk-si
arkisten tarinoiden avulla ja millä tavalla siirtyminen työtehtävästä toiseen häm-mentää
tulkintoja asiantuntijuudesta. Tutkimuksen näkökulmasta “uusiutuminen”
esittäytyy uuden oppimisen lisäksi ponnisteluna saada ammatillista hyväksyntää.
Tarkoituksena on tehdä näkyväksi, kuinka yrityselämässä vallitsevat osaamisen-johtamisen
ja kehittämisen diskurssit hallitsevat asiantuntijuuden määrittelyä.
Kokeneet ammattilaiset joutuvat neuvottelemaan osaamisensa arvosta ja heidän
on mukauduttava vallitseviin tapoihin esittää asiantuntemustaan.
Asiantuntijuuden käsite on laajentunut viime vuosikymmenen aikana pelkästä
asioiden tuntemisesta ja tiedonkäsittelykapasiteetista kehittyneiden tiedonrakentei-den
ja tilannesidonnaisen, intuitiivisen tietämyksen suuntaan. Henkilöstön kehit-tämiskirjallisuudessa
asiantuntijuus on alkanut tarkoittamaan samaa kuin koke-muksellinen
oppiminen, kompetenssi ja reflektiiviset käytännöt. Niinpä tämän tut-kimuksen
teoreettinen ja kriittinen tarkastelu suuntautuukin niihin diskursiivisiin
käytänteisiin, joilla luodaan sosiaalisesti hyväksyttyä käsitystä siitä, mitä asian-tuntijuus
on ja ketkä voivat perustellusti kutsua itseään asiantuntijoiksi.
Tutkimus osoittaa millaisissa olosuhteissa ja millä ehdoin ammattilaiset omak-suvat
vallitsevan puhetavan. Tutkimuskontekstina on tietoliikennealan monikansal-lisen
yrityksen tietohallinnon organisaatio 2000-luvun alkupuolella. Tutkimus-aineisto
koostuu yhdeksän kokeneen tietotekniikka-asiantuntijan (miesten ja nais-ten)
haastatteluista, ryhmäkeskusteluista ja muistiinpanoista. Erilaisista taustoistaan
ja työtehtävistään huolimatta osallistujia yhdisti se, että he olivat kaikki vaihta-massa
työtehtäviään tavalla tai toisella tutkimuksen aikana. Tutkimusanalyysissa
sovellettiin narratiivista ja elämäkerrallista lähestymistapaa. Ensin analysoitiin yk-sittäisten
tarinoiden sisältöä, rakennetta ja kerrontatapoja. Tämän jälkeen tarinoita
luettiin osana historiallista ja sosiaalista kontekstia.
Tutkimukseen osallistuvat rakensivat tarinoidensa kautta itsestään muuntautu-miskykyisiä
ja osaavia toimijoita. Työn jatkuvaa muutoksessa oloa moitittiin ai-noastaan
silloin, kun se esti uuden oppimisen. Tarvetta omaan uusiutumiseen ei
kyseenalaistettu, vaan itsestä puhuttiin “itseohjautuvan, elinikäisen oppijan, luovan
ongelmanratkaisijan ja tilaisuuteen tarttujan” sanastoilla. Kehittämispuheesta lai-natuilla
juonenkäänteillä oma työura rakennettiin asteittain eteneväksi jatkumok-si,
jolla oma asiantuntemus kasvoi kerros kerrokselta, aallon harjalta toiselle nousten
tai spiraalimaisesti laajeten. Oman roolin muutos ja uusien vastuualueiden opette-leminen
nähtiin välttämättömänä osana asiantuntijuutta.
Kaikki kokemukset eivät kuitenkaan mahtuneet kehittämisen kaavoihin. Vaik-ka
puheissa onnistuttiin kääntämään jopa ulkoistaminen ja työttömyysuhka “mah-dollisuuksiksi,”
oli toisaalta todettava, että nykyinen tilanne ei ollut oman tahdon
ja urahaaveidensa mukaista. Monelle siirtyminen uusiin tehtäviin oli puhtaasti
sopeutumista, ennakoimista ja oman aseman varmistelua muuttuneissa olosuh-teissa.
Tietotekniikka-alan ammattilaiset näyttävät jakautuvan kahteen leiriin: niihin
joilla on oikeanlaista osaamista ja myönteinen asenne jatkuvaan oppimiseen (eli
alan asiantuntijoihin), sekä niihin joiden tietämys ei kelpaa muuttuvilla markki-noilla
ja joilla ei ole keinoja ja voimavaroja päivittää osaamistaan. Asiantuntijuus
edellyttää vallitsevaan kehittämisen puhetapaan suostumista ja oman arvon määrit-tämistä
“projektiresurssina.” Samalla oman tyytymättömyyden ilmaisemiselle ei
löydy sanoja – sillä kukapa haluasi leimautua “muutosvastaiseksi ja ajastaan jäl-keenjääneeksi.”

väittelee työn iloista kirjoitti:

ynnä muista mukavista:
>>KM Ulpukka Isopahkala-Bouretin väitöskirja Joy and Struggle for Renewal: A Narrative Inquiry into Expertise in Job Transitions tarkastetaan Helsingin yliopistossa 10. elokuuta.>HELSINGIN YLIOPISTO
Kasvatustieteen laitos
Tutkimuksia 201, 2005
Ulpukka Isopahkala-Bouret
ILOA JA KAMPPAILUA UUSIUTUMISEN TÄHDEN
Narratiivinen tutkimus asiantuntijuudesta työtehtävien vaihtuessa
Tiivistelmä
Väitöskirjan tavoitteena on tulkita muuttuvaa asiantuntijuutta. Tutkimustehtävänä
on selvittää millä tavalla asiantuntijuutta tehdään ymmärrettäväksi ja mielekkääk-si
arkisten tarinoiden avulla ja millä tavalla siirtyminen työtehtävästä toiseen häm-mentää
tulkintoja asiantuntijuudesta. Tutkimuksen näkökulmasta “uusiutuminen”
esittäytyy uuden oppimisen lisäksi ponnisteluna saada ammatillista hyväksyntää.
Tarkoituksena on tehdä näkyväksi, kuinka yrityselämässä vallitsevat osaamisen-johtamisen
ja kehittämisen diskurssit hallitsevat asiantuntijuuden määrittelyä.
Kokeneet ammattilaiset joutuvat neuvottelemaan osaamisensa arvosta ja heidän
on mukauduttava vallitseviin tapoihin esittää asiantuntemustaan.
Asiantuntijuuden käsite on laajentunut viime vuosikymmenen aikana pelkästä
asioiden tuntemisesta ja tiedonkäsittelykapasiteetista kehittyneiden tiedonrakentei-den
ja tilannesidonnaisen, intuitiivisen tietämyksen suuntaan. Henkilöstön kehit-tämiskirjallisuudessa
asiantuntijuus on alkanut tarkoittamaan samaa kuin koke-muksellinen
oppiminen, kompetenssi ja reflektiiviset käytännöt. Niinpä tämän tut-kimuksen
teoreettinen ja kriittinen tarkastelu suuntautuukin niihin diskursiivisiin
käytänteisiin, joilla luodaan sosiaalisesti hyväksyttyä käsitystä siitä, mitä asian-tuntijuus
on ja ketkä voivat perustellusti kutsua itseään asiantuntijoiksi.
Tutkimus osoittaa millaisissa olosuhteissa ja millä ehdoin ammattilaiset omak-suvat
vallitsevan puhetavan. Tutkimuskontekstina on tietoliikennealan monikansal-lisen
yrityksen tietohallinnon organisaatio 2000-luvun alkupuolella. Tutkimus-aineisto
koostuu yhdeksän kokeneen tietotekniikka-asiantuntijan (miesten ja nais-ten)
haastatteluista, ryhmäkeskusteluista ja muistiinpanoista. Erilaisista taustoistaan
ja työtehtävistään huolimatta osallistujia yhdisti se, että he olivat kaikki vaihta-massa
työtehtäviään tavalla tai toisella tutkimuksen aikana. Tutkimusanalyysissa
sovellettiin narratiivista ja elämäkerrallista lähestymistapaa. Ensin analysoitiin yk-sittäisten
tarinoiden sisältöä, rakennetta ja kerrontatapoja. Tämän jälkeen tarinoita
luettiin osana historiallista ja sosiaalista kontekstia.
Tutkimukseen osallistuvat rakensivat tarinoidensa kautta itsestään muuntautu-miskykyisiä
ja osaavia toimijoita. Työn jatkuvaa muutoksessa oloa moitittiin ai-noastaan
silloin, kun se esti uuden oppimisen. Tarvetta omaan uusiutumiseen ei
kyseenalaistettu, vaan itsestä puhuttiin “itseohjautuvan, elinikäisen oppijan, luovan
ongelmanratkaisijan ja tilaisuuteen tarttujan” sanastoilla. Kehittämispuheesta lai-natuilla
juonenkäänteillä oma työura rakennettiin asteittain eteneväksi jatkumok-si,
jolla oma asiantuntemus kasvoi kerros kerrokselta, aallon harjalta toiselle nousten
tai spiraalimaisesti laajeten. Oman roolin muutos ja uusien vastuualueiden opette-leminen
nähtiin välttämättömänä osana asiantuntijuutta.
Kaikki kokemukset eivät kuitenkaan mahtuneet kehittämisen kaavoihin. Vaik-ka
puheissa onnistuttiin kääntämään jopa ulkoistaminen ja työttömyysuhka “mah-dollisuuksiksi,”
oli toisaalta todettava, että nykyinen tilanne ei ollut oman tahdon
ja urahaaveidensa mukaista. Monelle siirtyminen uusiin tehtäviin oli puhtaasti
sopeutumista, ennakoimista ja oman aseman varmistelua muuttuneissa olosuh-teissa.
Tietotekniikka-alan ammattilaiset näyttävät jakautuvan kahteen leiriin: niihin
joilla on oikeanlaista osaamista ja myönteinen asenne jatkuvaan oppimiseen (eli
alan asiantuntijoihin), sekä niihin joiden tietämys ei kelpaa muuttuvilla markki-noilla
ja joilla ei ole keinoja ja voimavaroja päivittää osaamistaan. Asiantuntijuus
edellyttää vallitsevaan kehittämisen puhetapaan suostumista ja oman arvon määrit-tämistä
“projektiresurssina.” Samalla oman tyytymättömyyden ilmaisemiselle ei
löydy sanoja – sillä kukapa haluasi leimautua “muutosvastaiseksi ja ajastaan jäl-keenjääneeksi.”

Lue lisää

Juttu verkkouutisissa:
>>Kasvien valoreaktio II - elämän ylläpitäjä
IA, 8.10.2005


--------------------------------------------------------------------------------

Kasvien viherhiukkasten ns. tylakoidikalvoilla tapahtuva valoreaktio II on yksi maapallon elämälle tärkeimmistä ilmiöistä. Marjaana Suorsan väitöskirjassa selvitettiin valoreaktio II:n muodostumista ja keskityttiin etenkin sen pienten proteiinien tutkimiseen. Väitöskirjassa optimoitiin myös kaksisuuntainen geelielektroforeesitekniikka eli nk. Blue-native geelielektroforeesi tylakoidikalvojen proteiinikoostumuksen tutkimiseen.

Valoreaktio II:n avulla kasvi muuttaa auringon valoenergiaa kemialliseen muotoon ja sivutuotteena vapauttaa happea ilmakehään. Valoreaktio II koostuu yli 20:stä eri proteiinista. Näistä yli puolet on molekyylipainoltaan pieniä proteiineja, joiden merkitys valoreaktio II:lle on ollut paljolti tuntematon.

Lukuun ottamatta geelielektroforeesin kehittelytyötä Suorsan tutkimus on luonteeltaan perustutkimusta. Kasvien valoreaktio II:n pienten proteiinien tutkimus antoi evolutiivisesti uutta näkökulmaa valoreaktio II:een, sillä usean pienen proteiinin rooli kasveilla havaittiin tärkeämmäksi verrattuna samojen proteiinien rooleihin sinilevien valoreaktio II:ssa.

Suorsan mukaan tämä viittaa siihen, että vaikka valoreaktio II on säilynyt rakenteeltaan hyvin samankaltaisena miljoonia vuosia, tietyt pienet alayksiköt ovat muodostuneet tärkeämmäksi kasvien viherhiukkasissa alkeellisempiin sinileviin verrattuna.



Uusi tekniikka valottaa ympäristöolojen vaikutusta


Blue-native -tekniikka havaittiin erinomaiseksi tylakoidikalvoproteiinien tutkimiseen. Työssä käytettyjen eri kaksisirkkaisten kasvilajien tylakoidikalvostojen proteiinikompleksien koostumus havaittiin hyvin samankaltaiseksi.

Väitöskirjan yhdessä osatyössä julkaistiinkin Blue-native geelielektroforeesin ja yksittäisten proteiinien massaspektrometrisen tunnistamisen avulla tehty "kartta" kasvien tylakoidikalvojen proteiinikomplekseista ja yksittäisistä proteiineista.
- Tästä kartasta on apua mm. tutkittaessa erilaisten ympäristöolojen vaikutusta kasvien tylakoidikalvostojen koostumukseen ja dynamiikkaan, Suorsa selvittää.

Väitöskirjan yksi tavoite oli kartoittaa valoreaktio II:n dynamiikkaa viherhiukkasten tylakoidikalvojen eri osissa. Aikaisemmin on tiedetty, että valoreaktio II esiintyy kaksoismuodossa nk. granatylakoideilla ja yksittäisenä stromatylakoideilla.

Suorsa erotteli tylakoidikalvoston viiteen rakenteellisesti erilaiseen osaan käyttäen fysikaalisia erottelumenetelmiä, ja kunkin osan valoreaktio II:n eri muotojen osuudet pystyttiin tarkasti määrittämään Blue-native -tekniikan avulla.



Valoreaktio II:n muodostumisen kuusi vaihetta


Viherhiukkasten proteiinien radioaktiivisen leimauksen avulla Suorsa onnistutui jakamaan valoreaktio II:n muodostuminen kuuteen vaiheeseen, ja selvittämään sen 15 yksittäisen proteiinin liittymisjärjestys toisiinsa. Kasvien havaittiin tuottavan erästä pientä proteiinia muita enemmän jo normaaleissa kasvuolosuhteissa, viitaten kyseisen proteiinin suureen vaurioitumisherkkyyteen.

Leimattaessa kokonaisia lehtiä radioaktiivisella merkkiaineella havaittiin lisäksi, että korkeassa valossa kasvi tuottaa lähinnä viherhiukkasen oman genomin koodaamia proteiineja, kun taas matalassa valossa tuotetaan tuman genomin koodaamia proteiineja.

- Tämä havainto on mielenkiintoinen ajatellen viime aikoina alalla herännyttä kiinnostusta tutkia kasvien kahden eri genomin välistä tehtävänjakoa ja viestintää eri ympäristöolosuhteissa, Suorsa toteaa.

Suorsa selvitti viiden valoreaktio II:n pienikokoisen alayksikön roolia hyödyntäen mutanttikasveja, joista nämä proteiinit oli poistettu. Näistä kaksi havaittiin välttämättömiksi valoreaktio II:n muodostumiselle, sillä mutanttikasveilta puuttuivat kaikki valoreaktio II:n alkeellisimmatkin muodot. Kaksi muuta pientä proteiinia havaittiin tärkeäksi etenkin valoreaktio II:n happea vapauttavan kompleksin muodostumiselle.

FL Marjaana Suorsan väitöskirja Assembly of Photosystem II in Higher Plants tarkastettiin lauantaina 8. lokakuuta Turun yliopistossa.>Kasvien fotosynteettinen koneisto on selviytymisen mestari

Kasvit yhteyttävät auringon valoenergiaa, hivenaineita ja vettä hyväksikäyttäen hiilidioksidia sokeriksi. Tämän monimutkaisen reaktiosarjan lopputuotteista kasvit valmistavat erilaisia orgaanisia yhdisteitä, joita me toisenvaraiset eliöt käytämme ravintonamme. Fotosynteettiset reaktiot ovat toisaalta hyvin monimutkaisia, mutta toisaalta taas muuntumiskykyisiä ja tarkoin säädeltyjä. Kasveille onkin kehittynyt mekanismeja, jotka aistivat kasvupaikan olosuhteissa tapahtuvia muutoksia, ja tasapainottavat fotosynteettisen koneiston toimintaa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.

Valoreaktio II - tehokas mutta vaurioherkkä

Vaikka valo on fotosynteesin energianlähde, liian kirkas valo saattaa alentaa fotosynteesin tehokkuutta. Fotosynteettisen elektroninsiirtoketjun alkuvaiheessa toimivaan valoreaktio II:een muodostuu valossa niin vahva hapetin, että se pystyy riistämään elektroneja vedeltä.

Tämä tekee valoreaktio II:sta paitsi äärimmäisen tehokkaan, myös vaurioherkän. Kasveille on kuitenkin kehittynyt hämmästyttävä ja tarkoin säädelty mekanismi, ns. valoreaktio II:n korjauskierto, jonka avulla kasvit selviävät kirkkaan valon aiheuttamasta oksidatiivisesta stressistä. Valon aiheuttama vaurio kohdistuu vain yhteen valoreaktio II:n alayksikköön, ns. D1-proteiiniin, joka korjauskierrossa poistetaan kompleksista ja tilalle laskostuu uusi toimiva D1-proteiini.

Siemenkasveilla valoreaktio II:n ydinkompleksin proteiinien fosforylaatio säätelee D1-proteiinin hajotusta estäen koko kymmenistä erilaisista proteiineista koostuvan valoreaktio II-kompleksin täydellisen purkautumisen ja hajoamisen. Kiihdyttämällä D1-proteiinia koodaavan psbA -geenin toimintaa kirkkaassa valossa kasvi puolestaan varmistaa, ettei kyky syntetoida uutta D1-proteiinia rajoita korjauskierron tehokkuutta.

Kloroplastin hapetus-pelkistyssignaalit säätelevät

Kasvien fotosynteettinen soluelin, kloroplasti, sai alkunsa noin kaksi biljoonaa vuotta sitten kun fotosynteettinen syanobakteeri, ns. sinilevä, joutui toisenvaraisen solun sisään. Kloroplastin fotosynteesissä toimivat proteiinikompleksit muodostuvat sekä kloroplastin oman että tuman genomin koodaamista proteiineista, sillä evoluution kuluessa osa kloroplastin kantamuodon geeneistä on siirtynyt kasvisolun tuman genomiin.

Nykykäsityksen mukaan fotosynteettinen koneisto säätelee sekä kloroplastin että tuman genomeissa sijaitsevien fotosynteesigeenien toimintaa lähettämiensä hapetus-pelkistys signaalien välityksellä. Mahdollisten kloroplastin hapetus-pelkistyssignaalien alkulähdettä saati signaalinsiirtoon osallistuvia tekijöitä ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan.

Saijaliisa Pursiheimo suoritti kokeita syysrukiilla, ja niissä selvisi, että valoreaktio II:n valohaavia fosforyloiva kinaasi aistii herkästi ympäristössä tapahtuvia muutoksia kloroplastin hapetus-pelkistystilan muutosten välityksellä. Lyhyellä tähtäimellä valohaavin fosforylaatio tehostaa toistaiseksi selvittämättömällä tavalla fotosynteettisten valoreaktioiden kykyä kerätä valon energiaa. Tutkimuksissa ilmeni myös, että kasvisolun tumassa sijaitsevien valohaavia koodavien Lhcb geenien toiminta kiihtyi olosuhteissa, joissa valohaavin fosforylaatio oli voimakasta. Valohaavin toimintaa lyhyellä aikavälillä säätelevä kinaasi saattaa pidemmällä aikavälillä välittää myös kloroplastin hapetus-pelkistys signaaleja, jotka sopeuttavat Lhcb -geenien toimintaa tumassa, ja lopulta fotosynteettisen koneiston valonkeruukykyä vaihtelevissa olosuhteissa.

odotellaan kirjoitti:

Rankka rahapula rassaa kaupungin kulttuuritoimen tätä aluetta. Väkeä ei ole varaa palkata tarpeeksi edes halvimmasta päästä riittävästi paikkaamaan ammattilaispuutetta, ei opiskelijoita tuntiapulaisiksi, sivareita ja työllistettyjäkin äärirajoitetusti. Yleisöpalvelu kärsii, aukioloaikoja supistetaan, väki ajetaan liikatyöllä piippuun, uupumukseen ja sairaslomille. Asiakkaat nostanevat kunnon mekkalan, kunhan saavat kesäaukioloajat tietoonsa.

Siis kerrassaan loistavasti menee minun näkökulmastani. Saa tehdä työtä ihan tekemisen meiningillä enimmäkseen ilman turhia luppoiluja.

Se koulutuspaikka ei tärpännyt, siihen oli kolmisenkymmentä vuotta nuorempia hakijoita, joilla tuntui olevan etuajo-oikeus.

Lue lisää

Viides pätkä kerjättynä ja sen perään kuudes muuten jäjestyneenä menossa ja tulossa ja jatkossa saattaisi hallitus olla tulossa jelppimään
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2005/20050146

Muistilapuksi kiinnostavahkoja väitöksiä tiedonhakutaitojen tehostamiseksi jatkotongittavaksi verkon uumenista

>>Hakusanat hakusessa

Tutkimuksissa havaittiin, että yksi suurimmista tiedonhaun ongelmista kaikilla tutkituilla käyttäjäryhmillä liittyi osuvien hakusanojen keksimiseen.

Ongelmaa vähentää uusi Findex-käyttöliittymä, joka kategorisoi hakutuloksia automaattisesti. Tämä mahdollistaa käyttäjälle rikkaamman vuorovaikutuksen tuloslistan kanssa ja näin tehostaa tiedonhakua.

Automaattiset kategoriat tekevät tuloslistan eri aihealueet käyttäjälle näkyviksi.
Mika Käen väitöskirjatutkimus Web-hakutulosten käytön edistäminen automaattisella kategorisoinnilla tarkastetaan perjantaina 2. joulukuuta Tampereen yliopistossa.

Anne Aulan väitöskirjatutkimus Käyttäjän hakustrategiat ja ominaisuudet Web-hakukoneiden käyttöliittymien kehityksessä tarkastetaan perjantaina 9. joulukuuta Tampereen yliopistossa.