Yksin yli Atlannin .

Onko muistomerkkiä?
Luin juuri kirjan,jossa hän KEMIN KUULUISIN PURJEHTIJA kertoo
vuonna 1953 tekemästään matkasta pienellä purjeveneellään
YKSIN YLI ATLANNIN. Olin pieni tyttö silloin,kun hän saapui Sisäsatamaan.
Siellä oli mukana kaikki tutut ja sukulaiset,jotka ties odottaa hänen tuloaan.
Me pääsimme sen kyytiin,kun se siirrettiin lähemmäs hänen kotiaan taisi olla
Möllärinmöljä. Miten lienee onko veneestä edes kuvaa jossain näkösällä.
Tuon kirjan palaitan serkulleni. Vasta nyt eläkeläisenä mummuna ymmärrän
minkä uskaliaan reissun mies teki. Taitaa olla unohtunut jo meijän ikäsiltäkin.
Harmi!
Ilmoita

kylässä muistomerkkejä anneta kuin tuntemattomille kommareille
Ilmoita
Enpä ole kuullu. Oisko purjehtinu sittenki ajoksesta tuohon satamaan?

Atlantin yli yksin pienellä purjeveneellä vuonna -53. =D
2 VASTAUSTA:
Kyseessähän oli tietysti Olavi Kivikoski ja kaksimastoinen purjevene oli nimeltään Turquoise.
Vene oli poijussa Peurasaaren rantavesissä.
Olin katsomassa paattia monet kerrat omalla jollallani. Olavin merenkuluvälineet,kuten sekstantti oktantti ja kompassi ym. oli näytillä kirjakaupan ikkunassa vastapäätä kaupungintaloa.
Olavi oli meidän pikkupoikien ja isompienkin sankari.
Ajoksessa ei ollut vielä kunnollista satamaa. Syväsatama rakennettiin noikin aikaihin.
Miksi hän olisi mennyt Ajokseen,kun tämä satama oli kotisatama. Olet varmaan näitä
uuven ajan ihimisiä. Sait sappeni kiehuun! Siellä on paljon ihimisiä,jotka muistavat
hänet. Tosi tapahtuma ja sää et taija tietää purjeveneistä mittään JohanOli =vissiinki
vapaasti suomennettuna Kemin puhetyylillä.
+Lisää kommentti
Kaunis muisto. Onneksi Kemistä on olemassa noin kauniita menneisyyden muistoja.
5 VASTAUSTA:
Onneksi on muistot säilyneet sieltä synnyin kaupungista. Silloin ennen oli Valtakatuki soranen.
Eleffantit käveli sitä pitkin,kun menivät sirkukseen ni koko porukka esiityi marssimalla kavuilla.
Me 4-5v kakarat vahtasimme kavun laijassa.
siruna kirjoitti:
Onneksi on muistot säilyneet sieltä synnyin kaupungista. Silloin ennen oli Valtakatuki soranen.
Eleffantit käveli sitä pitkin,kun menivät sirkukseen ni koko porukka esiityi marssimalla kavuilla.
Me 4-5v kakarat vahtasimme kavun laijassa.
Merimies ammatiltaan, mutta hän oli ottanut ulosmaksun amerikassa laivastaan ja työskenteli muissa hommissa New Yorkissa. Hän osti "Turquoisen" käytettynä ja harjoitteli purjehtimista Harlemin rannoilla.
Huolimatta merimies taustastaan hän ei ollut aikaisemmin purjehtinut.
Niinpä tuo suoritus on vertaansa vailla vielä tänäkin päivänä, sillä navigointivälineet olivat hyvin alkeelliset siihen aikaan. Ei ollut satelliittivehkeitä eikä edes tutkaa, puhumattakaan radiopuhelimista.
Iso meri voi olla sangen julma, mutta Olavi onnistui!
On muuten kummallista että tuo purjehdus on merkitty Wikipediaan tapahtuneeksi 1956, vaikka siitä julkaistiin Olavin kirjoittama kirjakin 1954. Kuunarin nimikin oli vaihtunut erilaiseksi.
Paatin nimi oli valittu värin mukaan, sillä aluksen "rovin" alaosa oli sinivihreä, eli turkoosi ja ylemmät laitalankut olivat lakattu. Runko oli erittäin kovaa iroko-puuta.
Itse olin 12 vuotias nappula silloin ja ihailin miltei päivittäin tuota komeaa venettä joka lillui oman Lightnimme vieressä poijussa. Kymmenet kerrat kurkimme hytin ikkunoista sisään kun kiertelimme jollallani purtta.
Kyllä se sellainen uroteko oli, että voisi kaupunki siitä hänelle vaikka muistomerkinkin värkätä.
Sen olisi voinut aikoinaan tehdä toinen tunnettu kemiläinen nim. Ensio Seppänen, jonka oppilaana minullakin onni ja kunnia aikoinaan olla.
Itse en ole syntyperäinen kemiläinen, mutta parhaimman lapsuuteni ja nuoruuteni siellä vietin ja lämmöllä muistan edelleenkin vanhaa kotikaupunkiani ja erityisesti kulmankylää ja syväkangasta, sekä Ritikan kansakoulua ja Kivilinnan Milkaa!
Ainua mikä vähä keljuttaa, on että ei taho ennää muistaa tuota leviää murretta!
Veksi Syväkankaalta kirjoitti:
Merimies ammatiltaan, mutta hän oli ottanut ulosmaksun amerikassa laivastaan ja työskenteli muissa hommissa New Yorkissa. Hän osti "Turquoisen" käytettynä ja harjoitteli purjehtimista Harlemin rannoilla.
Huolimatta merimies taustastaan hän ei ollut aikaisemmin purjehtinut.
Niinpä tuo suoritus on vertaansa vailla vielä tänäkin päivänä, sillä navigointivälineet olivat hyvin alkeelliset siihen aikaan. Ei ollut satelliittivehkeitä eikä edes tutkaa, puhumattakaan radiopuhelimista.
Iso meri voi olla sangen julma, mutta Olavi onnistui!
On muuten kummallista että tuo purjehdus on merkitty Wikipediaan tapahtuneeksi 1956, vaikka siitä julkaistiin Olavin kirjoittama kirjakin 1954. Kuunarin nimikin oli vaihtunut erilaiseksi.
Paatin nimi oli valittu värin mukaan, sillä aluksen "rovin" alaosa oli sinivihreä, eli turkoosi ja ylemmät laitalankut olivat lakattu. Runko oli erittäin kovaa iroko-puuta.
Itse olin 12 vuotias nappula silloin ja ihailin miltei päivittäin tuota komeaa venettä joka lillui oman Lightnimme vieressä poijussa. Kymmenet kerrat kurkimme hytin ikkunoista sisään kun kiertelimme jollallani purtta.
Kyllä se sellainen uroteko oli, että voisi kaupunki siitä hänelle vaikka muistomerkinkin värkätä.
Sen olisi voinut aikoinaan tehdä toinen tunnettu kemiläinen nim. Ensio Seppänen, jonka oppilaana minullakin onni ja kunnia aikoinaan olla.
Itse en ole syntyperäinen kemiläinen, mutta parhaimman lapsuuteni ja nuoruuteni siellä vietin ja lämmöllä muistan edelleenkin vanhaa kotikaupunkiani ja erityisesti kulmankylää ja syväkangasta, sekä Ritikan kansakoulua ja Kivilinnan Milkaa!
Ainua mikä vähä keljuttaa, on että ei taho ennää muistaa tuota leviää murretta!
Olavihan tietenki nimi on en vaan viittiny sitä ilimaista. Silloin se oli suuri asia,kun oikein

kaupunginjohtajaki kukat antoi. Serkkuni oli Olavin veljen kihlattu. Sisareni lauloi uuven

iskelmän jossa oli jotenki näin:Tuli laituriin koko kaupungin uljain mies Kalle hän kaikkien

meijän Kalle,Meidän Kallemme on Merimies. Siksi vissiin pääsi kyytiin ja ko

mää sen näin huusin 8v äänelläni : Oottakaa muaki. Olavi ite nosti mun sinne.

Äitinsä asui yksin,oon joskuis käynykki siellä,

Valta-ja Koulukadun kulmassa se taitaa olla vieläki asuttavana puutalona.

Häntä sanottiin "Kivikosken Mamma:ksi". Serkkuni koti oli Peurasaaressa.

Niin ne vuosikymmenet ovat kuluneet ja ihmiset vanhenneet. Muistot säilyy onneksi!

Pienoismallin vois tehä vaikka sinne sisäsataman laiturin alueelle

Pursiseuran ja Leijonien yhteistyönä. Veksi jos tunnet heitä heitä viestikapula tästä?

Kyllä on sen verran velkaa Olavin unohtamisesta koko Kemi.

Tästä meän murteesta on säilyny palijon mulle ko oon vielä Perämeren rannassa mutta

etelämmässä päässä. Nyt on semmonen syysmyrskyjen aikaa,jolloin Olavi oli tuolla

Itämerellä tulossa kotiin. Niin olin unohtaa mukavin opettaja oli Virtasen Onni !

Sun täytyy alakaa jutella vaikka näillä Keskustelu-palstoilla mun kans ni mää otetan

muistatko missä oli VPK-elokuva teatteri siellä oli Olavin veli järjertysmiehenä ainaki

1958v ko antoi meille ilimaset liput kerran kattoon Ariin Sissiä!

Ens keväänä pitäs pitää 50v luokkakokkous me päästiin pois Karihaaran "Älylataamosta",

Kansalaiskoulun 8 B meitä oli 34 tyttyä ja op.Hilkka Weivo. Oi nuoruus!
siruna kirjoitti:
Olavihan tietenki nimi on en vaan viittiny sitä ilimaista. Silloin se oli suuri asia,kun oikein

kaupunginjohtajaki kukat antoi. Serkkuni oli Olavin veljen kihlattu. Sisareni lauloi uuven

iskelmän jossa oli jotenki näin:Tuli laituriin koko kaupungin uljain mies Kalle hän kaikkien

meijän Kalle,Meidän Kallemme on Merimies. Siksi vissiin pääsi kyytiin ja ko

mää sen näin huusin 8v äänelläni : Oottakaa muaki. Olavi ite nosti mun sinne.

Äitinsä asui yksin,oon joskuis käynykki siellä,

Valta-ja Koulukadun kulmassa se taitaa olla vieläki asuttavana puutalona.

Häntä sanottiin "Kivikosken Mamma:ksi". Serkkuni koti oli Peurasaaressa.

Niin ne vuosikymmenet ovat kuluneet ja ihmiset vanhenneet. Muistot säilyy onneksi!

Pienoismallin vois tehä vaikka sinne sisäsataman laiturin alueelle

Pursiseuran ja Leijonien yhteistyönä. Veksi jos tunnet heitä heitä viestikapula tästä?

Kyllä on sen verran velkaa Olavin unohtamisesta koko Kemi.

Tästä meän murteesta on säilyny palijon mulle ko oon vielä Perämeren rannassa mutta

etelämmässä päässä. Nyt on semmonen syysmyrskyjen aikaa,jolloin Olavi oli tuolla

Itämerellä tulossa kotiin. Niin olin unohtaa mukavin opettaja oli Virtasen Onni !

Sun täytyy alakaa jutella vaikka näillä Keskustelu-palstoilla mun kans ni mää otetan

muistatko missä oli VPK-elokuva teatteri siellä oli Olavin veli järjertysmiehenä ainaki

1958v ko antoi meille ilimaset liput kerran kattoon Ariin Sissiä!

Ens keväänä pitäs pitää 50v luokkakokkous me päästiin pois Karihaaran "Älylataamosta",

Kansalaiskoulun 8 B meitä oli 34 tyttyä ja op.Hilkka Weivo. Oi nuoruus!
Kävin sielläkatsomassa Tuntemattoman sotilaan ja kun filmi alako, mää luulin että istun liian eessä, ko en nähäny ku piliviä. Mää olliin jo armeijasa 1958.
Mahottomasa myrskysä me oltiin kavereijen kansa, kun souvettiin selekäsaaresta poies, se oli se Mirvan myrsky, ku Kemi 10 nousi peurasaaresa kauvas rannale, muistakko sitä?
Veksi syväkankaalta kirjoitti:
Kävin sielläkatsomassa Tuntemattoman sotilaan ja kun filmi alako, mää luulin että istun liian eessä, ko en nähäny ku piliviä. Mää olliin jo armeijasa 1958.
Mahottomasa myrskysä me oltiin kavereijen kansa, kun souvettiin selekäsaaresta poies, se oli se Mirvan myrsky, ku Kemi 10 nousi peurasaaresa kauvas rannale, muistakko sitä?
nyt häätyy nostaa tämä ylös taas, koska itsellä on biisi hukassa...

eli missäs/kenen biisissä laulettiinkaan, että "...taas valot ajoksen sataman mä nään..." tai jotain tuohon suuntaan.
+Lisää kommentti
Kemin Purjehdusseuran ravintolan seinälle on ripustettu Kivikosken matkan kartat ja kuva. Käypä katsomassa.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksin yli Atlannin .

Onko muistomerkkiä?
Luin juuri kirjan,jossa hän KEMIN KUULUISIN PURJEHTIJA kertoo
vuonna 1953 tekemästään matkasta pienellä purjeveneellään
YKSIN YLI ATLANNIN. Olin pieni tyttö silloin,kun hän saapui Sisäsatamaan.
Siellä oli mukana kaikki tutut ja sukulaiset,jotka ties odottaa hänen tuloaan.
Me pääsimme sen kyytiin,kun se siirrettiin lähemmäs hänen kotiaan taisi olla
Möllärinmöljä. Miten lienee onko veneestä edes kuvaa jossain näkösällä.
Tuon kirjan palaitan serkulleni. Vasta nyt eläkeläisenä mummuna ymmärrän
minkä uskaliaan reissun mies teki. Taitaa olla unohtunut jo meijän ikäsiltäkin.
Harmi!

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta