raskausarvista

Se ei siis itseäsi haittaisi? enkä nyt mitään pettämistä sentään tarkoittanut.

www.taksoabi.edicypages.com - viron uusin taksiliitto. Meitä katsoo joka päivä 300 taksikuskia. Jos haluat mainostaa ota yhteyttä!

eikä ole haitannut miehen mahdolliset virheet ja viat, mutta kyllä tiedän että miehissä on paljon pinnallisempaa väkeä, tai sitten vaan kokemattomia ja tietämättömiä, joille naisen kauneusvirheet voivat olla ehdoton este suhteen aloittamiselle. Se saattaa olla kuin etsisi neulaa heinäsuovasta että löytää toisen samoinajattelevan.
Mutta kiitos lohduttavista sanoistasi kuitenkin.

ei haittaisi kirjoitti:

eikä ole haitannut miehen mahdolliset virheet ja viat, mutta kyllä tiedän että miehissä on paljon pinnallisempaa väkeä, tai sitten vaan kokemattomia ja tietämättömiä, joille naisen kauneusvirheet voivat olla ehdoton este suhteen aloittamiselle. Se saattaa olla kuin etsisi neulaa heinäsuovasta että löytää toisen samoinajattelevan.
Mutta kiitos lohduttavista sanoistasi kuitenkin.

Lue lisää

johtuu mun mielestä kahdesta seikasta:
Ollaan hyvin nuoria, ei ole kokemusta naisista, sen enemmän kuitenkin pornosta. Märissä unissa on rakennettu unelmanainen hyvin tarkkaan ja siitä pidetään sitten kiinni myös tosielämässä - ainakin yritetään
Ollaan vähän vanhempia jo, mutta tuo teinivuosien märkä uni on jäänyt päälle, eikä osata muuttaa näkäkulmaa kypsemmäksi. Nämä miehet on niitä, jotka vielä nelikymppisinä tai vanhempina juoksee parikymppisten seksipommien perässä.

Jos nyt ajattelet että haluat suhteeseen ja sua huolettaa että mies ei hyväksy raskausarpia, niin mies kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan - ja kumman ryhmän kanssa tahdot olla rekemisissä?

(on on yksinkertaistus ja kärjistys, en ole raamattua kirjoittamassa)

haittavainen kirjoitti:

johtuu mun mielestä kahdesta seikasta:
Ollaan hyvin nuoria, ei ole kokemusta naisista, sen enemmän kuitenkin pornosta. Märissä unissa on rakennettu unelmanainen hyvin tarkkaan ja siitä pidetään sitten kiinni myös tosielämässä - ainakin yritetään
Ollaan vähän vanhempia jo, mutta tuo teinivuosien märkä uni on jäänyt päälle, eikä osata muuttaa näkäkulmaa kypsemmäksi. Nämä miehet on niitä, jotka vielä nelikymppisinä tai vanhempina juoksee parikymppisten seksipommien perässä.

Jos nyt ajattelet että haluat suhteeseen ja sua huolettaa että mies ei hyväksy raskausarpia, niin mies kuuluu jompaan kumpaan kategoriaan - ja kumman ryhmän kanssa tahdot olla rekemisissä?

(on on yksinkertaistus ja kärjistys, en ole raamattua kirjoittamassa)

Lue lisää

sitä toivookin, että aikuiset miehet olisivat jo nähneet kaikkea ja kokeneet kaikkea, ettei heille mikään olisi enää niin ihmeellistä ja ennennäkemätöntä ja kokematonta.

olla siinä ettei voi tietää miehen todellisia ajatuksia ja mieltymyksiä kuin vasta myöhemmin. Sitä ennen ehkä jo sänkyynkin voisi kummallakin olla halu mennä.

taitanee kirjoitti:

olla siinä ettei voi tietää miehen todellisia ajatuksia ja mieltymyksiä kuin vasta myöhemmin. Sitä ennen ehkä jo sänkyynkin voisi kummallakin olla halu mennä.

Jos pelkäät noin paljon miehen reaktioita, niin sitten kannattaa varoittaa etukäteen, ennen kuin menette sänkyyn. Nosta sen verran paitaa ja katso, pyörtyykö mies.

Siis oikeasti sinulla on aivan käsittämättömän hölmö ongelma. Vähän kuin se iänikuinen selluliitti.

Ratikkakuski kirjoitti:

Jos pelkäät noin paljon miehen reaktioita, niin sitten kannattaa varoittaa etukäteen, ennen kuin menette sänkyyn. Nosta sen verran paitaa ja katso, pyörtyykö mies.

Siis oikeasti sinulla on aivan käsittämättömän hölmö ongelma. Vähän kuin se iänikuinen selluliitti.

Lue lisää

sitä selluliittiakin, kyllä. Sekin vaan tuntuu vähäpätöiseltä tän arpiasian rinnalla.

Ei ole aina helppoa olla nainen.

löytyy kirjoitti:

sitä selluliittiakin, kyllä. Sekin vaan tuntuu vähäpätöiseltä tän arpiasian rinnalla.

Ei ole aina helppoa olla nainen.

Tarkoitit siis sanoa, ettei ole helppoa olla pinnallinen. Nyt minulle viimeistään selvisi, ettei kyseessä ole miesten ongelma vaan ainoastaan omien korviesi välissä. Noh, mitäs sille voisi tehdä? Jotain itsepsyykkausta?

Ratikkakuski kirjoitti:

Tarkoitit siis sanoa, ettei ole helppoa olla pinnallinen. Nyt minulle viimeistään selvisi, ettei kyseessä ole miesten ongelma vaan ainoastaan omien korviesi välissä. Noh, mitäs sille voisi tehdä? Jotain itsepsyykkausta?

Lue lisää

Että sä jaksat lässyttää ja syyllistää naisia miesten tekemisistä. Oikea tulkinta olisi, että ei ole helppoa elää maailmassa jossa puolet ihmisistä (miehet!) on pinnallisia!

Jos se on vain naisten korvien välissä, niin selitä nyt vihdoinkin, että miten se tulee miesten suusta ulos? Osaatteko te sittenkin lukea naisten ajatuksia?

Ratikkakuski kirjoitti:

Tarkoitit siis sanoa, ettei ole helppoa olla pinnallinen. Nyt minulle viimeistään selvisi, ettei kyseessä ole miesten ongelma vaan ainoastaan omien korviesi välissä. Noh, mitäs sille voisi tehdä? Jotain itsepsyykkausta?

Lue lisää

vaan ole niin helppoa hyväksyä, että vatsa on muuttunut tällaiseksi kun on. On mullakin ennen ollut pieni, sileä ja kaunis vatsa ja kun vielä muistaa, millainen se oli. Itselle tää on vaikea paikka hyväksyä ettei ole samanlainen kuin ennen.

taas sinä kirjoitti:

Että sä jaksat lässyttää ja syyllistää naisia miesten tekemisistä. Oikea tulkinta olisi, että ei ole helppoa elää maailmassa jossa puolet ihmisistä (miehet!) on pinnallisia!

Jos se on vain naisten korvien välissä, niin selitä nyt vihdoinkin, että miten se tulee miesten suusta ulos? Osaatteko te sittenkin lukea naisten ajatuksia?

Lue lisää

Minusta ongelma on siinä, että naisille itselleen on korostetun tärkeää heidän oma ulkonäkönsä. Niinpä te olette niin herkkiä siihen kohdistuvalle arvostelulle. Erityisen omituiseksi tämän tekee, ettei ulkonäölleen voi tehdä kovinkaan paljon. Kannattaisiko enemmän miettiä luonnettaan ja kehittää itseään? Hankkia omanarvontunto saavutustensa kautta eikä katoavan kauneuden. Silloin ei olisi niin haavoittuva tässä raadollisessa maailmassa.

itselleni kirjoitti:

vaan ole niin helppoa hyväksyä, että vatsa on muuttunut tällaiseksi kun on. On mullakin ennen ollut pieni, sileä ja kaunis vatsa ja kun vielä muistaa, millainen se oli. Itselle tää on vaikea paikka hyväksyä ettei ole samanlainen kuin ennen.

Lue lisää

No nythän se totuus tulikin omasta suustasi. "Itselle tää on vaikea paikka hyväksyä ettei ole samanlainen kuin ennen." Siis sinulle itsellesi, ei miehille. Miksi sen sisäistäminen on niin vaikeaa? Ja jos se johtuu miehistä, niin miksi on niin paljon helpompaa uskoa sitä yhtä, katkeroitunutta, miestä, kuin sitä suurta, naisiin positiivisesti suhtautuvaa enemmistöä? Onko naisissa pessimistin vikaa?

Ratikkakuski kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että naisille itselleen on korostetun tärkeää heidän oma ulkonäkönsä. Niinpä te olette niin herkkiä siihen kohdistuvalle arvostelulle. Erityisen omituiseksi tämän tekee, ettei ulkonäölleen voi tehdä kovinkaan paljon. Kannattaisiko enemmän miettiä luonnettaan ja kehittää itseään? Hankkia omanarvontunto saavutustensa kautta eikä katoavan kauneuden. Silloin ei olisi niin haavoittuva tässä raadollisessa maailmassa.

Lue lisää

Mutta kun miehille on ihan se ja sama millainen luonne naisella on! Ja aika moni nainen haluaa miehen, niin silloin on kehitettävä sitä, mitä miehet arvostaa!

Jos jatkuvalla syötöllä hoetaan, että naisen ulkonäkö on tärkeää ja haukutaan huonoja piirteitä, niin se on ihan sama miten itsevarma nainen on vaikka mukavasta luonteestaan tai älystään, ihan varmasti sen silti uskoo! Miksi siitä muuten edes puhuttaisiin! Oikeasti eniten minua ärsyttää miesten pinnallisuudessa juuri tuo sen vuorottainen kieltäminen ja sitten seuraavana päivänä taas kerrotaan, miten oksettavat riippurinnat yhdenillan naisella oli tai miten perse oli kuin säkki raejuustoa! Luuletko tosiaan että ilman noita puheita naisilla olisi paineita ulkonäöstä?! Mistä me muuten edes tietäisimme, että meidän kuuluu huolehtia, että näytämme mahdollisimman täydellisiltä?!

Eipä voi tosiaan mitään ulkonäölleen. Mutta miltä sinusta tuntuisi, jos olisit älykäs ja mukava ja muutenkin hyvä ihminen, mutta kaikkien naisten silmissä olisit kuitenkin vain se ruma äijä, eikä noilla ominaisuuksilla olisi mitään merkitystä? Tai jos naiset joka maanantai juttelisi kahvitauolla, että melkein oksensivat, kun treffikumppanimiehella oli roikkuva vatsanahka eivätkä ikinä aikoisi tavata sitä iljetystä uudelleen, kun rumalla miehellä ei tee mitään?! Vaihda tuohon tilalle mikä tahansa ominaisuus mikä osuu itseesi. Tuntuisiko kivalta? Luuletko, että alkaisit jossain vaiheessa olla epävarma ulkonäöstäsi?

Mä olen sanonut tämän nyt jo moneen kertaan, mutta jos te miehet haluatte, että naiset ei enää stressaa ulkonäöstä, niin pitäkää turpanne kiinni! Mikä pakko se on yökötellä jotain näkemäänsä rumaa piirrettä kaikille vastaantulijoille, jotka vain kuuntelee tai kirjoittaa siitä netissä?! Ehkä minä olen liian herkkä, mutta minun itsetunnon suhteessa miehiin nuo haukkumiset on vienyt nollaan, enkä ikimaailmassa asettaisi itseäni alasti miehen arvosteltavaksi!

taas sinä kirjoitti:

Mutta kun miehille on ihan se ja sama millainen luonne naisella on! Ja aika moni nainen haluaa miehen, niin silloin on kehitettävä sitä, mitä miehet arvostaa!

Jos jatkuvalla syötöllä hoetaan, että naisen ulkonäkö on tärkeää ja haukutaan huonoja piirteitä, niin se on ihan sama miten itsevarma nainen on vaikka mukavasta luonteestaan tai älystään, ihan varmasti sen silti uskoo! Miksi siitä muuten edes puhuttaisiin! Oikeasti eniten minua ärsyttää miesten pinnallisuudessa juuri tuo sen vuorottainen kieltäminen ja sitten seuraavana päivänä taas kerrotaan, miten oksettavat riippurinnat yhdenillan naisella oli tai miten perse oli kuin säkki raejuustoa! Luuletko tosiaan että ilman noita puheita naisilla olisi paineita ulkonäöstä?! Mistä me muuten edes tietäisimme, että meidän kuuluu huolehtia, että näytämme mahdollisimman täydellisiltä?!

Eipä voi tosiaan mitään ulkonäölleen. Mutta miltä sinusta tuntuisi, jos olisit älykäs ja mukava ja muutenkin hyvä ihminen, mutta kaikkien naisten silmissä olisit kuitenkin vain se ruma äijä, eikä noilla ominaisuuksilla olisi mitään merkitystä? Tai jos naiset joka maanantai juttelisi kahvitauolla, että melkein oksensivat, kun treffikumppanimiehella oli roikkuva vatsanahka eivätkä ikinä aikoisi tavata sitä iljetystä uudelleen, kun rumalla miehellä ei tee mitään?! Vaihda tuohon tilalle mikä tahansa ominaisuus mikä osuu itseesi. Tuntuisiko kivalta? Luuletko, että alkaisit jossain vaiheessa olla epävarma ulkonäöstäsi?

Mä olen sanonut tämän nyt jo moneen kertaan, mutta jos te miehet haluatte, että naiset ei enää stressaa ulkonäöstä, niin pitäkää turpanne kiinni! Mikä pakko se on yökötellä jotain näkemäänsä rumaa piirrettä kaikille vastaantulijoille, jotka vain kuuntelee tai kirjoittaa siitä netissä?! Ehkä minä olen liian herkkä, mutta minun itsetunnon suhteessa miehiin nuo haukkumiset on vienyt nollaan, enkä ikimaailmassa asettaisi itseäni alasti miehen arvosteltavaksi!

Lue lisää

Minä kun olen ylensä lukenut täältä internetin ihmemaailmasta, että naiset kaunistautuvat vain itseään varten. Joku saattaa heikkona hetkenään kaunistautua myös muita naisia varten, mutta eikän herrajumala sentään kukaan meitä miehiä varten! Eihän?

Mitä ihmettä? Kuka nyt valehtelee? Vai ovatko naiset sittenkin yksilöitä, eivätkä homogeeninen massa, niin kuin miehet teidän silmissänne?

Noin muuten miehet harvemmin itkevät ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta. Etenkin jos se kohdistuu johonkin toiseen mieheen tai kollektiivisesti miehiin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, jos jotakuta naista on jonkun toisen miehen vatsamakkarat yököttäneet. Tai jos jollakulla toisella miehellä on ollut liian pieni ja vikkelä meisseli. En se ollut minä. Ei se loukkaus kohdistunut minuun.

Miksi sinä otat kaiken niin henkilökohtaisesti?

Ratikkakuski kirjoitti:

Minä kun olen ylensä lukenut täältä internetin ihmemaailmasta, että naiset kaunistautuvat vain itseään varten. Joku saattaa heikkona hetkenään kaunistautua myös muita naisia varten, mutta eikän herrajumala sentään kukaan meitä miehiä varten! Eihän?

Mitä ihmettä? Kuka nyt valehtelee? Vai ovatko naiset sittenkin yksilöitä, eivätkä homogeeninen massa, niin kuin miehet teidän silmissänne?

Noin muuten miehet harvemmin itkevät ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta. Etenkin jos se kohdistuu johonkin toiseen mieheen tai kollektiivisesti miehiin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, jos jotakuta naista on jonkun toisen miehen vatsamakkarat yököttäneet. Tai jos jollakulla toisella miehellä on ollut liian pieni ja vikkelä meisseli. En se ollut minä. Ei se loukkaus kohdistunut minuun.

Miksi sinä otat kaiken niin henkilökohtaisesti?

Lue lisää

Ehkä sitten siksi, että olen nainen. Miksi ne raskausarvet tai selluliitit tai mikä ikinä mikä jossain muissa naisessa on yököttänyt, yököttäisi yhtään sen vähemmän minussa?! Se loukkaus kohdistuu kaikkiin naisiin, joissa se yököttävä ominaisuus on!

Teillä miehillä ei ole mitään itkettävää ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta, koska te saatte sitä ehkä yhden tuhannesosan siitä mikä naisiin kohdistuu!

Miten kaunistautuminen liittyy asiaan, sehän on ihan eri juttu? Mutta jos vaihtoehtona on kysyä, että pukeutuuko/laittautuuko naiset miehiä vai itseään varten niin vastaus on itseään. Jos taas kysymys on, että pukeutuuko/laittautuuko naiset sitä yhtä miestä johon on ihastunut vai itseään varten, niin silloin vastaus onkin, että myös sitä yhtä miestä varten!

Mun on hyvin vaikea hyväksyä, että muutaman ulkonäöllisen virheen takia olen puolen väestön silmissä arvoton. Mutta sen kanssa on vain elettävä.

taas sinä kirjoitti:

Ehkä sitten siksi, että olen nainen. Miksi ne raskausarvet tai selluliitit tai mikä ikinä mikä jossain muissa naisessa on yököttänyt, yököttäisi yhtään sen vähemmän minussa?! Se loukkaus kohdistuu kaikkiin naisiin, joissa se yököttävä ominaisuus on!

Teillä miehillä ei ole mitään itkettävää ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta, koska te saatte sitä ehkä yhden tuhannesosan siitä mikä naisiin kohdistuu!

Miten kaunistautuminen liittyy asiaan, sehän on ihan eri juttu? Mutta jos vaihtoehtona on kysyä, että pukeutuuko/laittautuuko naiset miehiä vai itseään varten niin vastaus on itseään. Jos taas kysymys on, että pukeutuuko/laittautuuko naiset sitä yhtä miestä johon on ihastunut vai itseään varten, niin silloin vastaus onkin, että myös sitä yhtä miestä varten!

Mun on hyvin vaikea hyväksyä, että muutaman ulkonäöllisen virheen takia olen puolen väestön silmissä arvoton. Mutta sen kanssa on vain elettävä.

Lue lisää

Olen päälle kuusikymppinen mummeli.
Olin nuorena todella kaunis, silti vikoja oli mielestäni vähän joka puolella.
Ensimmäisen lapsen jälkeen tuli raskausarpia, niistä en ihme ja kumma juuri välittänyt, eikä kukaan tuntemani mieskään tietääkseni ole piitannut.
Selluliittiakin on tullut vuosien varrella kotitarpeeksi.
Sillekään ei juuri mitään voi joten olen oppinut olemaan välittämättä asiasta, sekään ei ole ainakaan henkisesti kypsille miehille mikään ongelma.
Nyt olen tyytyväinen ulkonäkööni, olen ikäisekseni ihan hyvän näköinen.
On lyhytnäköistä aliarvioida ja arvostella iän mukanaan tuomia muutoksia, ne ovat väistämättä jokaisella edessä, mikäli elää tarpeeksi pitkään.

Ratikkakuski kirjoitti:

Jos pelkäät noin paljon miehen reaktioita, niin sitten kannattaa varoittaa etukäteen, ennen kuin menette sänkyyn. Nosta sen verran paitaa ja katso, pyörtyykö mies.

Siis oikeasti sinulla on aivan käsittämättömän hölmö ongelma. Vähän kuin se iänikuinen selluliitti.

Lue lisää

En edes voisi niitä huomata. Arrpia jää mieleem ja ihoon todella typerää ois niitä kaihtaa. En voisi ihmiseltä jota rakastan edes sellaisia huomat. Tiedän kyllä että ulkonäössä ihminen huomaa usein jotain. Mutta ei toiseen saa tai voi edes tehdä mitää. Minä ainkin rakasta toista kaikkine olemuksineenen rakara tänen ulkonäkään vaan ihan kaikkea mitä hän on

Ratikkakuski kirjoitti:

Minä kun olen ylensä lukenut täältä internetin ihmemaailmasta, että naiset kaunistautuvat vain itseään varten. Joku saattaa heikkona hetkenään kaunistautua myös muita naisia varten, mutta eikän herrajumala sentään kukaan meitä miehiä varten! Eihän?

Mitä ihmettä? Kuka nyt valehtelee? Vai ovatko naiset sittenkin yksilöitä, eivätkä homogeeninen massa, niin kuin miehet teidän silmissänne?

Noin muuten miehet harvemmin itkevät ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta. Etenkin jos se kohdistuu johonkin toiseen mieheen tai kollektiivisesti miehiin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, jos jotakuta naista on jonkun toisen miehen vatsamakkarat yököttäneet. Tai jos jollakulla toisella miehellä on ollut liian pieni ja vikkelä meisseli. En se ollut minä. Ei se loukkaus kohdistunut minuun.

Miksi sinä otat kaiken niin henkilökohtaisesti?

Lue lisää

Ratikan empatiakone käynnissä taas :)

" jos olet menossa jonkun kanssa sänkyyn, niin ensinnäkään sen ei pitäisi olla vieras mies, ja se tuttuhan tietää sulla olevan lapsia. "

Aivan. Mutta se, että mies tietää mun olleen raskaana, ei pakosti tarkoita sitä että se osaisi aavistaa mun hautautuneen kauttaaltaan raskausarpien alle keskivartalostani.:(

:( kirjoitti:

" jos olet menossa jonkun kanssa sänkyyn, niin ensinnäkään sen ei pitäisi olla vieras mies, ja se tuttuhan tietää sulla olevan lapsia. "

Aivan. Mutta se, että mies tietää mun olleen raskaana, ei pakosti tarkoita sitä että se osaisi aavistaa mun hautautuneen kauttaaltaan raskausarpien alle keskivartalostani.:(

Lue lisää

johonkin miestä, joka ei arvosta sua? Ihminen jolle olet rakas, ei välitä arvistasi. Fiksu mies ymmärtää mistä ovat tulleet, tai hankkii tietoa, ellei sitä vielä ole.

:( kirjoitti:

" jos olet menossa jonkun kanssa sänkyyn, niin ensinnäkään sen ei pitäisi olla vieras mies, ja se tuttuhan tietää sulla olevan lapsia. "

Aivan. Mutta se, että mies tietää mun olleen raskaana, ei pakosti tarkoita sitä että se osaisi aavistaa mun hautautuneen kauttaaltaan raskausarpien alle keskivartalostani.:(

Lue lisää

itselläni on tullut lihomisesta raskausarpia mahaan aivan kuin olisin odottanut kaksosia! nykyinen mieheni luuli että olen saanut ruoskaa tai joku on kiduttanut minua :D selvisi sitten mistä ovat tulleet kun kehtasi kysyä......

mutta jos olet todellakin saanut ne raskaudesta niin sehän on ihan normaalia etkä todellakaan oo ainut. jos mies sua rupee alastomana haukkumaan/nauramaan voithan aina laittaa samalla mitalla takaisin (miesten arkapaikka taisi olla ne vehkeet?) tosin sitten alentuisit vain samalle tasolle..

älä anna arpien olla ihanan seksin edessä ♥♥ valot kiinni vaikka aluksi että voit rentoutua, niin mäkin tein aluksi. zemppiä

kirpela kirjoitti:

johonkin miestä, joka ei arvosta sua? Ihminen jolle olet rakas, ei välitä arvistasi. Fiksu mies ymmärtää mistä ovat tulleet, tai hankkii tietoa, ellei sitä vielä ole.

näin voimailua harrastavana miehenä tiedän että kyllä niitä raskaus arpia tulee miehellekkin.eihän siinä muuta tarvii ku et paino seilaa ylös-alas.eikä ne ole ketään naisia haitannu.eikä suurin osa ole niitä edes huomannu.joten ole vaan oma itsesi sen täytyy riittää,sillä eihän kukaan voi olla muuta kun oma iloinen itsensä.

raskaana olleista naisista siis kuitenkin on? Kaikille näitä arpiahan ei tule. Ehkä puolille tulee, puolille ei. Niistä joille tulee, osalla himmenevät melko näkymättömiin. Osalla, kuin esim. minulla osa arvista jää hiukan koholle, tulee sellaiseksi inhottavan "röpelöiseksi", ettei sitä edes ilkeä l´koskea, paitsi silloin kun ne kutittaa niin vietävästi että on pakko raapia. Osa minullakin on vain sellaisia kuultavan valkeita "juovia".

sinulla kirjoitti:

raskaana olleista naisista siis kuitenkin on? Kaikille näitä arpiahan ei tule. Ehkä puolille tulee, puolille ei. Niistä joille tulee, osalla himmenevät melko näkymättömiin. Osalla, kuin esim. minulla osa arvista jää hiukan koholle, tulee sellaiseksi inhottavan "röpelöiseksi", ettei sitä edes ilkeä l´koskea, paitsi silloin kun ne kutittaa niin vietävästi että on pakko raapia. Osa minullakin on vain sellaisia kuultavan valkeita "juovia".

Lue lisää

tuo kutina on muuten mystinen juttu,ei kai lopu ikinä:/

sinulla kirjoitti:

raskaana olleista naisista siis kuitenkin on? Kaikille näitä arpiahan ei tule. Ehkä puolille tulee, puolille ei. Niistä joille tulee, osalla himmenevät melko näkymättömiin. Osalla, kuin esim. minulla osa arvista jää hiukan koholle, tulee sellaiseksi inhottavan "röpelöiseksi", ettei sitä edes ilkeä l´koskea, paitsi silloin kun ne kutittaa niin vietävästi että on pakko raapia. Osa minullakin on vain sellaisia kuultavan valkeita "juovia".

Lue lisää

mä synnyttäneitä naisia nähnyt, mutta lähitarkastelussa ei taida tosiaan ollut yksikään raskaana ollut. Kyllä mä netistä löysin kattavan otoksen kuvia raskausarvista.

Onhan ihmisillä kaikenlaisia muitakin "vikoja" ja elämän jälkiä syntymämerkeistä leikkausarpiin. Miten raskausarvet nyt niistä eroaisivat, että juuri ne haittaisivat?

To4D kirjoitti:

mä synnyttäneitä naisia nähnyt, mutta lähitarkastelussa ei taida tosiaan ollut yksikään raskaana ollut. Kyllä mä netistä löysin kattavan otoksen kuvia raskausarvista.

Onhan ihmisillä kaikenlaisia muitakin "vikoja" ja elämän jälkiä syntymämerkeistä leikkausarpiin. Miten raskausarvet nyt niistä eroaisivat, että juuri ne haittaisivat?

Lue lisää

kyllä miehen arvet haittaisi, eikä mitkään ihon virheet, mutta kun sitä vaan tähän ikään mennessä on jo oppinut, ettei kaikki ole yhtä suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä.

sinulla kirjoitti:

raskaana olleista naisista siis kuitenkin on? Kaikille näitä arpiahan ei tule. Ehkä puolille tulee, puolille ei. Niistä joille tulee, osalla himmenevät melko näkymättömiin. Osalla, kuin esim. minulla osa arvista jää hiukan koholle, tulee sellaiseksi inhottavan "röpelöiseksi", ettei sitä edes ilkeä l´koskea, paitsi silloin kun ne kutittaa niin vietävästi että on pakko raapia. Osa minullakin on vain sellaisia kuultavan valkeita "juovia".

Lue lisää

Ihme kyllä ettei tule oma vaimoni on vain hiukan yli 50kg ja tosi hoikka ja pieni synnyttänyt 3 lasta eikä arven arpea vaikka venyi kuin rantapallo.En tiedä johtuiko siitä että rasvasi vatsansa ainakin kolme kertaa päivässä joka raskauden ajan vai onko tuulesta temmattu väite.Ja ei ne arvet kenenkään seksielämää pilaa jos ei kyse sitten ole kokemattomasta pojasta joka järkyttyy kun kaikki naiset ei olekkaan kuin erotiikkalehdistä ja vielä senkin voin sanoa näin miehenä että parhaat kyydit saa kyllä kokeneilta ehkä jo raskausarpiakin omaavilta naisilta : )

kirpela kirjoitti:

tuo kutina on muuten mystinen juttu,ei kai lopu ikinä:/

Heippa!!

Olen 38 v ja synnyttänyt 02 alateitse ja imukuppi oli mukana asiasssa. Minulle ei tullut raskausarpia
muualle kehoon kuin alapäähän ja ne ovat repeämän (joka oli isohko) aiheuttamaan.
Ne alkoivat kutista hetimiten ja mainitsin niistä lääkärille ja vastaus oli että semmosta se on ja se ei parane.
Kutitus on kuitenkin tosi ikävä minulle ja voi sanoa että ilman sitä elämäni olisi helpompaa mutta jos
se on hinta ihanasta poikalapsesta niin ei kai voi muuta.
Kiitos että joku viitsi kirjoittaa tästä asiasta kun olen kuvitellut että taidan
olla AINUT JOTA ASIA HAITTAA, kukaan ystävistäni ei ole koskaan kertonut että raskausarvet aiheuttaa
epämukavia tuntemuksia.
Olent toisin sanoin koko ajan syyttänyt itseäni että vika on omassa päässäni (taitaa olla).
Kiitos vielä kerran.

ne esteettisesti sieltä kauneimmasta päästä tosiaan ole, että kyllä sitä itsekin mielummin katselisin itselläni kaunista sileää vatsaa kuin tätä nykyistä.

Sä olet aina yhtä loistava kun tuut palstalle, mykistävä suorastaan. Ei ihme että noi miehet on joko suhun ihastuneet tai inhoavat sua :-)

Sun näkemys on aina niin terve että kadehdin...

omommommmomommmomomg kirjoitti:

Sä olet aina yhtä loistava kun tuut palstalle, mykistävä suorastaan. Ei ihme että noi miehet on joko suhun ihastuneet tai inhoavat sua :-)

Sun näkemys on aina niin terve että kadehdin...

Lue lisää

Puff, menin ihan sanattomaksi ja hymyilen täällä leveästi. Kiitos paljon.. :))

Kiitos Jazuli :)

Mieluummin kokeilis arpien hyväksymistä kuin stressata niitä ja niiden lisäksi vielä kaljuuntua ja menettää itsetuntoa. :)

Kiva kuulla joltain samaa kokeneelta kommenttia ja saada "vertaistukea". tosiaan piristivastauksesi! Kiitos!

Sun ei tarvitse vastata mun kysymyksiin, jos et halua, mutta minua kiinnostaa sun positiivinen suhtautuminen miehiin noin ex lihavana. Mä myös ennen olin varsinainen tankkeri ja miehet oli minulle todella ilkeitä ja nöyryyttivät ja haukkuivat ja mun on todella vaikea sopeutua heihin nyt. Ymmärrän, ettei miehet olleet minusta seksuaalisesti kiinnostuneita kun olin läski, mutta he eivät kyenneet edes näkemään minua ihmisenä. Nyt pidän miesten lähestymistä lähinnä vastenmielisenä, koska tiedän faktana, että se perustuu pelkkään pintaan. Minua on yrittänyt iskeä jopa mies, joka kerran haukkui minut päin silmiä vastenmieliseksi ja käski minun poistua baarista, koska oksetan häntä! Kuitenkin sisältä olen ihan sama ihminen kuin lihavanakin! Miten sinä suhtaudut esimerkiksi siihen, että mies jonka seurassa olet haukkuu jotain ohikulkevaa läskiä? Koska minä edelleen loukkaannun ihan kauheasti, vaikka en enää itse ole lihava! Miltä susta tuntuu se, että tiedät, ettei ne miehet jotka on susta kiinnostuneita olisi kiinnostuneita, jos olisit vielä lihava tai todennäköisesti eivät suostuisi edes puhumaan sinulle? Miten sä pystyt olemaan noin positiivinen? Entä onko sulle jäänyt mitään käytösmalleja lihavuusajoista? Mulla on ainakin sellainen vielä, että ennen kun näin jonkun tutun miehen julkisella paikalla, niin tietysti teeskentelin ettemme tunne, etten nolannut häntä. Nyt teen niin automaattisesti edelleen ja se vaikuttaa varmaan vähintään kummalliselta! :D En nyt kysy sitä, että miten pystyt seurustelemaan heidän kanssaan, koska sitä en aio edes yrittää, vaan ihan arjesta, työkavereista, kavereiden kavereista jne?

vastaus sulla. kirjoitti:

Kiva kuulla joltain samaa kokeneelta kommenttia ja saada "vertaistukea". tosiaan piristivastauksesi! Kiitos!

Ei kestä kiitellä, me raskausarpiset ei todellakaan olla mikään vähemmistö :)

tankkerista purjeveneeksi kirjoitti:

Sun ei tarvitse vastata mun kysymyksiin, jos et halua, mutta minua kiinnostaa sun positiivinen suhtautuminen miehiin noin ex lihavana. Mä myös ennen olin varsinainen tankkeri ja miehet oli minulle todella ilkeitä ja nöyryyttivät ja haukkuivat ja mun on todella vaikea sopeutua heihin nyt. Ymmärrän, ettei miehet olleet minusta seksuaalisesti kiinnostuneita kun olin läski, mutta he eivät kyenneet edes näkemään minua ihmisenä. Nyt pidän miesten lähestymistä lähinnä vastenmielisenä, koska tiedän faktana, että se perustuu pelkkään pintaan. Minua on yrittänyt iskeä jopa mies, joka kerran haukkui minut päin silmiä vastenmieliseksi ja käski minun poistua baarista, koska oksetan häntä! Kuitenkin sisältä olen ihan sama ihminen kuin lihavanakin! Miten sinä suhtaudut esimerkiksi siihen, että mies jonka seurassa olet haukkuu jotain ohikulkevaa läskiä? Koska minä edelleen loukkaannun ihan kauheasti, vaikka en enää itse ole lihava! Miltä susta tuntuu se, että tiedät, ettei ne miehet jotka on susta kiinnostuneita olisi kiinnostuneita, jos olisit vielä lihava tai todennäköisesti eivät suostuisi edes puhumaan sinulle? Miten sä pystyt olemaan noin positiivinen? Entä onko sulle jäänyt mitään käytösmalleja lihavuusajoista? Mulla on ainakin sellainen vielä, että ennen kun näin jonkun tutun miehen julkisella paikalla, niin tietysti teeskentelin ettemme tunne, etten nolannut häntä. Nyt teen niin automaattisesti edelleen ja se vaikuttaa varmaan vähintään kummalliselta! :D En nyt kysy sitä, että miten pystyt seurustelemaan heidän kanssaan, koska sitä en aio edes yrittää, vaan ihan arjesta, työkavereista, kavereiden kavereista jne?

Lue lisää

Täytyy sanoa, että eivät he minustakaan juuri välittäneet muuten kuin muka helppona pilluna. Kuten esimerkiksi voisi kuvitella kuinka sinkku, lihava ja yksinäinen nainen voisi langeta vähäiseenkin huomioon vastakkaiselta sukupuolelta.. Rakastua koska mies muka välittäisi ja osoittaa kiinnostustaan, ainoana ja harvinaisena.. Eli mä tiesin, että jos joku tuli baarissa kehumaan kauniiksi niin hänen tavoitteena oli vain saada seksiä ja lopulta unohtaa mut joten mä silloin jo osasin torjua nämä. Nykyään kun on tilanteeni ihan toinen, niin mun on vähän hankala vastaanottaa kauniita sanoja ja kehuja koskien ulkonäköäni vaikka ne ovatkin ihan vilpittömiä ja vailla taka-ajatuksia, mulle on iskostunut mieleen ajat kun olin lihava ja mihin noilla pyrittiin. Tästä olen kovasti pyrkinyt pois ja ihan hyvällä menestyksellä ainakin toistaiseksi, tosin ihan vierailta miehiltä mä en oikeen osaa vieläkään vastaanottaa kehuja vaan ne menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sattuneesta syystä.

Se, että miehet eivät parisuhdemielessä juurikaan kiinnostuneet kun olin todella lihava ei ole nykyisten mua lähestyvien miesten syy enkä voi mitenkään heitä siitä syyttää, joten itse en kanna kaunaa. Kun aloin saamaan muotoja ja naisellisuutta kilojen karistessa, sain aina vaan enemmän ja enemmän katseita ja huomiota ja aluksi se kyllä loukkasi ja harmitti, että ei kukaan ennen niin tehnyt aikaa takaperin eikä silloin osanneet kuvitella, että mä voin olla jopa mukava ihminen kaikkien kilojen alla vaan sivuuttivat mut kylmästi. Kuitenkin, todennäköisesti myös ne mut silloin torjuneet miehet ovat itsekin kypsyneet ja ajattelevat nyt toisin kuin ennen :) Sun ei kannata siis huomioinnista loukkaantua, koska meillä kaikilla on oikeus valita seuramme, meillä on omat mielipiteemme ja ne muuttuvat sitä mukaa kun kasvetaan ja kypsytään. Sullakin on olemassa kauneusihanteita miesten suhteen, eikö niin? Sitä paitsi, ei nää miehet tiedä mitä noi teki silloin ja silloin, joten periaatteessa sulla ei olisi silleen edes oikeutta suuttua heille ainakaan henkilökohtaisesti. Nauttisit vaan uudesta kehostasi ja viilletätä täysillä, annat itsellesi luvan tuntea! :D

Tunteminen on mulle yksi suuri haaste nimittäin. Olen koulukiusattu lihavuuden takia, siis mieti sellanen liikalihava tyttö jota kaikki kiusaa ja haukkuu, jolla ei ole kuin yksi kaveri koulussa ja sydämessä lukemattomia kaukoihastuksia. Kaikilla muilla oli poikaystävät paitsi mulla, kaikki oli ryhmässä paitsi minä.. Mua vaan haukuttiin ja parjattiin. Mä silloin jotenkin opin, että koska olen niin ruma, mulla ei tule olla tunteita ketään kohtaan koska se koetaan vastenmielisenä, että joku "dorka nörtti" ihastuu. Häpesin itseäni, omia tunteitani, omia ajatuksiani.. Eihän kaltaiseni muodottomat ole edes ihmisiä, niitä ei koskaan näy telkkarissa tai lehdessä, heistä ei kerrota rakkaustarinoita.. Niin mä ajattelin. Ja pidin siitä kiinni pitkään. Mä en sallinut kenenkään nähdä mitä mun sisällä tapahtuu, en sitä kuinka haukkuminen sattuu tai jos mä ihastuisin niin sitä vielä vähemmän. Mun on edelleenkin joskus hankalaa osoittaa tunteitani, mutta mulla on omat keinoni ja se on välittäminen. Mut koetaan livenä etäisenä ja viileänä ja se on totta vain ulkoisesti sillä olen oppinut siihen, mutta aikaa myöten tutustuessa viileys karsiutuu hyvin äkkiä pois kun opin luottamaan. Ja sekin on vaikeeta, nimittäin oppia luottamaan, mieheen, että hän voi ihan oikeasti jopa rakastaa mua, tykätä musta ja ulkonäöstäni ilman sen isompaa syytä. :)

Mutta niin, mulla on paljon vielä kesken mutta paljon olen jo saanut selvitettyä ja päästänyt irti. Aikaa mulla on koko elämä ja mikä parasta, mä itse tiedostan ongelmani ja haluan aidosti päästä niistä pois, muutos lähtee itsestä ja omista asenteesta. Onneksi nykyään mä annan itselleni luvan tuntea ja olla ihan sekasin rakkaudesta, avoimesti vieläpä, ehkä silleen avoimesti ettei mun tunteiden kohde sitä ihan heti näe :P

tankkerista purjeveneeksi kirjoitti:

Sun ei tarvitse vastata mun kysymyksiin, jos et halua, mutta minua kiinnostaa sun positiivinen suhtautuminen miehiin noin ex lihavana. Mä myös ennen olin varsinainen tankkeri ja miehet oli minulle todella ilkeitä ja nöyryyttivät ja haukkuivat ja mun on todella vaikea sopeutua heihin nyt. Ymmärrän, ettei miehet olleet minusta seksuaalisesti kiinnostuneita kun olin läski, mutta he eivät kyenneet edes näkemään minua ihmisenä. Nyt pidän miesten lähestymistä lähinnä vastenmielisenä, koska tiedän faktana, että se perustuu pelkkään pintaan. Minua on yrittänyt iskeä jopa mies, joka kerran haukkui minut päin silmiä vastenmieliseksi ja käski minun poistua baarista, koska oksetan häntä! Kuitenkin sisältä olen ihan sama ihminen kuin lihavanakin! Miten sinä suhtaudut esimerkiksi siihen, että mies jonka seurassa olet haukkuu jotain ohikulkevaa läskiä? Koska minä edelleen loukkaannun ihan kauheasti, vaikka en enää itse ole lihava! Miltä susta tuntuu se, että tiedät, ettei ne miehet jotka on susta kiinnostuneita olisi kiinnostuneita, jos olisit vielä lihava tai todennäköisesti eivät suostuisi edes puhumaan sinulle? Miten sä pystyt olemaan noin positiivinen? Entä onko sulle jäänyt mitään käytösmalleja lihavuusajoista? Mulla on ainakin sellainen vielä, että ennen kun näin jonkun tutun miehen julkisella paikalla, niin tietysti teeskentelin ettemme tunne, etten nolannut häntä. Nyt teen niin automaattisesti edelleen ja se vaikuttaa varmaan vähintään kummalliselta! :D En nyt kysy sitä, että miten pystyt seurustelemaan heidän kanssaan, koska sitä en aio edes yrittää, vaan ihan arjesta, työkavereista, kavereiden kavereista jne?

Lue lisää

Ja sitten lisäystä perään, kun kirjotin niin paljon että jo ehdin unohtaa mitä kaikkea sä kirjoitit xD

Siis joo, jos se kuka on sut aikasemmin haukkunut kun olit lihava ja sittemmin kun olet laihtunut on osoittanut kiinnostustaan niin hänet kannattaakin ihan sivuuttaa, tossa tapauksessa sulla on kaikki syyt olla vihainen. Se on valitettavaa huomata, miten paljon asiat perustuu pintaan mutta myös valitettava fakta on se, että se on ainoa mitä me toisistamme nähdään ensimmäisenä. Ne avoimet ihmiset, jotka eivät pintaa kavahda ja päästävät lähemmäksi onkin sitten kullanarvoisia :) Mä en ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että joku mies alkaisi mun edessäni haukkumaan lihavaa ihmistä. Ja toivon, etten joudu. Toki, itsekin päivittelen mielessäni jonkun lihavuutta, jos aidosti vaikeasti lihavan näen mutta haukkuminen on niin rumaa.. Antaisin korvapuustin miehelle joka mun edessä muita ihmisiä haukkuu, oli ne millaisia tahansa! Kaikki ei ymmärrä millaista se on.

Mun positiivisuus on ihan vaan osa mun luonnetta.. Kai siihen liittyy kaikki mitä olen käynyt läpi, jokainen asia mikä on vahvistanut ja vaikken ole iloinen menneisyydestäni, olen silti onnellinen siitä ja mitä se on aikaansaanut mussa. Ilman sitä en olisi mitä oon. :)

Sanot: "Mulla on ainakin sellainen vielä, että ennen kun näin jonkun tutun miehen julkisella paikalla, niin tietysti teeskentelin ettemme tunne, etten nolannut häntä." Heh, nyt kun sanoit niin mulla on ollut vähän sama juttu! Enää en tuota harrasta, siitä oppii pois kun vaan hyväksyy uuden itsensä ja tulee sinuiksi sen kanssa. Hämmästyttävää on mielestäni kuinka miehet yleensäkin kohtelee mua verrattuna siihen, kun olin todella lihava. Toki olin paljon nuorempi ja kokemattomampi ja ulosantini ei ujouteni vuoksi ollut mitään kaikkein värikkäintä, mutta mut otetaan vastaan paljon paremmin kuin ennen. Vertailua ei oikeen tostakaan voi tehdä, koska kyseessä on silti ihan eri ihmisiä kuin joskus aikoinaan mutta silti. :)

alruna kirjoitti:

Ja sitten lisäystä perään, kun kirjotin niin paljon että jo ehdin unohtaa mitä kaikkea sä kirjoitit xD

Siis joo, jos se kuka on sut aikasemmin haukkunut kun olit lihava ja sittemmin kun olet laihtunut on osoittanut kiinnostustaan niin hänet kannattaakin ihan sivuuttaa, tossa tapauksessa sulla on kaikki syyt olla vihainen. Se on valitettavaa huomata, miten paljon asiat perustuu pintaan mutta myös valitettava fakta on se, että se on ainoa mitä me toisistamme nähdään ensimmäisenä. Ne avoimet ihmiset, jotka eivät pintaa kavahda ja päästävät lähemmäksi onkin sitten kullanarvoisia :) Mä en ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että joku mies alkaisi mun edessäni haukkumaan lihavaa ihmistä. Ja toivon, etten joudu. Toki, itsekin päivittelen mielessäni jonkun lihavuutta, jos aidosti vaikeasti lihavan näen mutta haukkuminen on niin rumaa.. Antaisin korvapuustin miehelle joka mun edessä muita ihmisiä haukkuu, oli ne millaisia tahansa! Kaikki ei ymmärrä millaista se on.

Mun positiivisuus on ihan vaan osa mun luonnetta.. Kai siihen liittyy kaikki mitä olen käynyt läpi, jokainen asia mikä on vahvistanut ja vaikken ole iloinen menneisyydestäni, olen silti onnellinen siitä ja mitä se on aikaansaanut mussa. Ilman sitä en olisi mitä oon. :)

Sanot: "Mulla on ainakin sellainen vielä, että ennen kun näin jonkun tutun miehen julkisella paikalla, niin tietysti teeskentelin ettemme tunne, etten nolannut häntä." Heh, nyt kun sanoit niin mulla on ollut vähän sama juttu! Enää en tuota harrasta, siitä oppii pois kun vaan hyväksyy uuden itsensä ja tulee sinuiksi sen kanssa. Hämmästyttävää on mielestäni kuinka miehet yleensäkin kohtelee mua verrattuna siihen, kun olin todella lihava. Toki olin paljon nuorempi ja kokemattomampi ja ulosantini ei ujouteni vuoksi ollut mitään kaikkein värikkäintä, mutta mut otetaan vastaan paljon paremmin kuin ennen. Vertailua ei oikeen tostakaan voi tehdä, koska kyseessä on silti ihan eri ihmisiä kuin joskus aikoinaan mutta silti. :)

Lue lisää

Moi! Kiva kun vastasit! :) Sä osaat kyllä olla uskomattoman positiivinen.

Minua ei koskaan kukaan yrittänyt edes seksiseuraksi, sain vain ja ainoastaan negatiivista huomiota. Minua myös kiusattiin läskien takia. Tosin mulla oli kyllä kavereita ja ihan ok itsetuntokin jostain syystä. Vasta vanhempana mun itsetuntoni katosi jonnekin. Myös tuo tunteiden salaaminen on niin tuttua! Minä myös ajattelin ennen ja ajattelen edelleen, että miestä vain iljettäisi minun kaltaisen ihastus.

Musta silti tuntuu, että melkein kaikki miehet inhoaa lihavia naisia ja vaikkei osa sitä tule päin naamaa sanomaan, niin onko sillä oikeastaan merkitystä. On toki oikeus valita seuransa, mutta musta se ajatus että jos edelleen painaisin enemmän, niin tämä mies jonka kanssa nyt juttelen pitäisi minua vastenmielisenä eikä katsoisi päinkään, on jotenkin... Mä en osaa selittää tätä asiaa. No siis tuohon:"Sullakin on olemassa kauneusihanteita miesten suhteen, eikö niin?" liittyen: On, mutta mä en koskaan kohtelisi ketään huonosti ulkonäön perusteella, mä en koskaan menisi haukkumaan toista ihmistä, vaikka pitäisin kuinka rumana enkä koskaan ajattelisi, että toinen ihminen on iljettävä vain siksi, ettei täytä mun kauneusihanteita. Jos miehet olisi silloin kun olin lihava ollut peruskohteliaita ja sivuuttaneet minut, niin mulla ei olisi mitään ongelmaa. Mutta he eivät olleet, he olivat ilkeitä ja julmia ja mä ajattelen, että sellaisia he ovat luonteeltaan, yksinkertaisesti siksi, että kykenevät niin tekemään toiselle ihmiselle, välittämättä siitä kuinka paljon se satuttaa. Minä en kykenisi. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Mä en edes etsi suhdetta, en halua olla miehen kanssa; ensinnäkään en voisi koskaan olla tiedostamatta että se minun kanssa suhteessa oleva mies inhoaisi ja halveksuisi minua, jos painaisin enemmän. Lisäksi kun mulla on pelkästään negoja kokemuksia miehistä ja olen nähnyt heistä sen halveksuvan, kylmän, pinnallisen puolen, niin en koskaan voisi unohtaa, että vaikka se mies olisi minua kohtaan mukava, niin samalla hänen mielestään on ok kohdella toista ihmistä niin kuin minua kohdeltiin. Sitten on vielä sekin, että kun mulla ei ole koskaan ollut oikein minkäänlaista positiivista kontaktia miehiin, kun mulla ei ole edes miespuolisia sukulaisia, niin mun kokemukset miehistä on vain ja ainoastaan negatiivisia. Mulle ei ole aavistustakaan, millaisia miehet kokonaisina ja oikeasti ovat, koska mä olen nähnyt vain sen ilkeän ja halveksuvan puolen ja nyt ehkä iskuyrittävän (uusi sana?) puolen, jonka koen todella vastenmielisenä. Miehiltä on minuun kohdistunut vain inhoa ja halveksuntaa. Ja mä tietäisin, että se mies on mun kanssa vain pinnan takia, koska muutenhan se olisi ollut mun kanssa jo ennen laihuutta ja ei pelkästä käärepaperista voi välittää, jos sisällöllä ei ole merkitystä. Eli mitä minä silloin olisin sille miehelle? Pelkkä pillu.

"Hämmästyttävää on mielestäni kuinka miehet yleensäkin kohtelee mua verrattuna siihen, kun olin todella lihava." Mutta eikö juuri tuo saa sinua halveksimaan miesten pinnallisuutta?

Silloin kun olin lihava musta tuntui, että olen laiha tyttö, jolle on puettu läskipuku päälle. Nyt kun olen laiha, musta tuntuu, että olen lihava. Eikö ole hullua?!

tankkerista purjeveneeksi kirjoitti:

Moi! Kiva kun vastasit! :) Sä osaat kyllä olla uskomattoman positiivinen.

Minua ei koskaan kukaan yrittänyt edes seksiseuraksi, sain vain ja ainoastaan negatiivista huomiota. Minua myös kiusattiin läskien takia. Tosin mulla oli kyllä kavereita ja ihan ok itsetuntokin jostain syystä. Vasta vanhempana mun itsetuntoni katosi jonnekin. Myös tuo tunteiden salaaminen on niin tuttua! Minä myös ajattelin ennen ja ajattelen edelleen, että miestä vain iljettäisi minun kaltaisen ihastus.

Musta silti tuntuu, että melkein kaikki miehet inhoaa lihavia naisia ja vaikkei osa sitä tule päin naamaa sanomaan, niin onko sillä oikeastaan merkitystä. On toki oikeus valita seuransa, mutta musta se ajatus että jos edelleen painaisin enemmän, niin tämä mies jonka kanssa nyt juttelen pitäisi minua vastenmielisenä eikä katsoisi päinkään, on jotenkin... Mä en osaa selittää tätä asiaa. No siis tuohon:"Sullakin on olemassa kauneusihanteita miesten suhteen, eikö niin?" liittyen: On, mutta mä en koskaan kohtelisi ketään huonosti ulkonäön perusteella, mä en koskaan menisi haukkumaan toista ihmistä, vaikka pitäisin kuinka rumana enkä koskaan ajattelisi, että toinen ihminen on iljettävä vain siksi, ettei täytä mun kauneusihanteita. Jos miehet olisi silloin kun olin lihava ollut peruskohteliaita ja sivuuttaneet minut, niin mulla ei olisi mitään ongelmaa. Mutta he eivät olleet, he olivat ilkeitä ja julmia ja mä ajattelen, että sellaisia he ovat luonteeltaan, yksinkertaisesti siksi, että kykenevät niin tekemään toiselle ihmiselle, välittämättä siitä kuinka paljon se satuttaa. Minä en kykenisi. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Mä en edes etsi suhdetta, en halua olla miehen kanssa; ensinnäkään en voisi koskaan olla tiedostamatta että se minun kanssa suhteessa oleva mies inhoaisi ja halveksuisi minua, jos painaisin enemmän. Lisäksi kun mulla on pelkästään negoja kokemuksia miehistä ja olen nähnyt heistä sen halveksuvan, kylmän, pinnallisen puolen, niin en koskaan voisi unohtaa, että vaikka se mies olisi minua kohtaan mukava, niin samalla hänen mielestään on ok kohdella toista ihmistä niin kuin minua kohdeltiin. Sitten on vielä sekin, että kun mulla ei ole koskaan ollut oikein minkäänlaista positiivista kontaktia miehiin, kun mulla ei ole edes miespuolisia sukulaisia, niin mun kokemukset miehistä on vain ja ainoastaan negatiivisia. Mulle ei ole aavistustakaan, millaisia miehet kokonaisina ja oikeasti ovat, koska mä olen nähnyt vain sen ilkeän ja halveksuvan puolen ja nyt ehkä iskuyrittävän (uusi sana?) puolen, jonka koen todella vastenmielisenä. Miehiltä on minuun kohdistunut vain inhoa ja halveksuntaa. Ja mä tietäisin, että se mies on mun kanssa vain pinnan takia, koska muutenhan se olisi ollut mun kanssa jo ennen laihuutta ja ei pelkästä käärepaperista voi välittää, jos sisällöllä ei ole merkitystä. Eli mitä minä silloin olisin sille miehelle? Pelkkä pillu.

"Hämmästyttävää on mielestäni kuinka miehet yleensäkin kohtelee mua verrattuna siihen, kun olin todella lihava." Mutta eikö juuri tuo saa sinua halveksimaan miesten pinnallisuutta?

Silloin kun olin lihava musta tuntui, että olen laiha tyttö, jolle on puettu läskipuku päälle. Nyt kun olen laiha, musta tuntuu, että olen lihava. Eikö ole hullua?!

Lue lisää

Se on tosi harmillista, että sua kohtaan miehet on ollut ilkeitä :( Jotenkin tuntuu, että oot törmännyt vain keskenjasvuisiin tyyppeihin ja ethän anna niiden huonon käytöksen vaikuttaa suhun.. Mä en todellakaan halveksi miehiä, mä oon hyväksynyt sen, että ihmisiä on niin monenlaisia ja ei voi vanhojen kokemusten takia tuomita uusia tyyppejä joihin törmää.. Kyllä mä uskon, että nekin miehet joiden kanssa olen tälleen hoikempana ollut eivät olisi muhun edes katsoneet kun olin lihavempi, mutta mä en viitsi edes ajatella sitä koska mä en ole enää lihava :) Siinä menee ihan turhaan energiaa hukkaan kun miettii tommosia ja spekuloi. Vaikkei mulle ulkonäkö ole tärkeetä miehessä, mä en kuitenkaan paheksu jos se on miehelle tärkeetä naisessa, se on ihmisen oma henkilökohtainen asia ja jos en pystyisi hyväksymään, vaihtaisin semmoseen mieheen jolle ulkonäkö ei merkitsisi niin paljoa.

Sulla on täysi oikeus valita seurasi, mutta mä suosittelen ihan oikeesti tutustumista mieheen ihmisenä ja tuntevana yksilönä eikä miehenä, joka halveksuu lihavia. Mua ihan harmittaa kuinka olet saanut huonon kuvan miehistä kokemustesi perusteella, vaikea uskoa tuota todeksi :/ Kun ne ei mun mielestä ole todellakaan naista pahempia vaan ihan tasavertaisia me ollaan.. Niin hyvässä kuin pahassakin ja mä olen ehkä sitten onnellisessa asemassa, että en ole törmännyt idiootteihin :P

Lisäksi kun kerroit, että tunnet itsesi vieläkin lihavaksi niin voisiko se osaltaan vaikuttaa suhtautumiseesi miehiä kohtaan.. Tunnet, ettet ole sittenkään kaunis tai sopusuhtanen niin jotenkin sen takia ennalta arvailet, mitä miehet ajattelee susta ja kun tiedät mitä se on, se saa sut halveksimaan. Sun pitäis pudottaa se mielikuva itsestäsi ja antaa toisille mahdollisuus, lopulta huomaat että miehissähän ei olekaan mitään vikaa vaan se on sun tapa suhtautua heihin? Nää on aina tämmösiä kasvun paikkoja, mä muistan kuinka mä itkin sitä aikoinaan, että kukaan ei juttele mulle ja kaikki on ihan paskoja kun ne ei välitä isoista tytöistä.. Mutta tajusin sillon, että se johtui ihan mun ennakkoluuloista joita olin koulukiusaamisista saanut, että automaattisesti jokainen halveksii mua jo valmiiksi joten miksi olla avoin ja ystävällinen, siksi mä olin niin sulkeutunut. Kun älysin opetella pois ajattelemasta niin, johan alko lyyti kirjottaa ja olo parani siltä osin heti, sain ihmisiä ympärilleni ja ehkä se oli kaikkein isoin opetus siitä, että kaikki ei välttämättä tule ulkopuolelta :)

Heh, läskipuku on aika tuttu juttu.. Lihavana mä tosiaan myös ajattelin, että olen hoikka jolla on vain läskipuku päällä ja siitä piti päästä eroon, ja nyt kun olen taas sopusuhtainen/normaali, niin alkaa noita ylimääräisiä makkaroita löytymään kuin tyhjästä xD

alruna kirjoitti:

Se on tosi harmillista, että sua kohtaan miehet on ollut ilkeitä :( Jotenkin tuntuu, että oot törmännyt vain keskenjasvuisiin tyyppeihin ja ethän anna niiden huonon käytöksen vaikuttaa suhun.. Mä en todellakaan halveksi miehiä, mä oon hyväksynyt sen, että ihmisiä on niin monenlaisia ja ei voi vanhojen kokemusten takia tuomita uusia tyyppejä joihin törmää.. Kyllä mä uskon, että nekin miehet joiden kanssa olen tälleen hoikempana ollut eivät olisi muhun edes katsoneet kun olin lihavempi, mutta mä en viitsi edes ajatella sitä koska mä en ole enää lihava :) Siinä menee ihan turhaan energiaa hukkaan kun miettii tommosia ja spekuloi. Vaikkei mulle ulkonäkö ole tärkeetä miehessä, mä en kuitenkaan paheksu jos se on miehelle tärkeetä naisessa, se on ihmisen oma henkilökohtainen asia ja jos en pystyisi hyväksymään, vaihtaisin semmoseen mieheen jolle ulkonäkö ei merkitsisi niin paljoa.

Sulla on täysi oikeus valita seurasi, mutta mä suosittelen ihan oikeesti tutustumista mieheen ihmisenä ja tuntevana yksilönä eikä miehenä, joka halveksuu lihavia. Mua ihan harmittaa kuinka olet saanut huonon kuvan miehistä kokemustesi perusteella, vaikea uskoa tuota todeksi :/ Kun ne ei mun mielestä ole todellakaan naista pahempia vaan ihan tasavertaisia me ollaan.. Niin hyvässä kuin pahassakin ja mä olen ehkä sitten onnellisessa asemassa, että en ole törmännyt idiootteihin :P

Lisäksi kun kerroit, että tunnet itsesi vieläkin lihavaksi niin voisiko se osaltaan vaikuttaa suhtautumiseesi miehiä kohtaan.. Tunnet, ettet ole sittenkään kaunis tai sopusuhtanen niin jotenkin sen takia ennalta arvailet, mitä miehet ajattelee susta ja kun tiedät mitä se on, se saa sut halveksimaan. Sun pitäis pudottaa se mielikuva itsestäsi ja antaa toisille mahdollisuus, lopulta huomaat että miehissähän ei olekaan mitään vikaa vaan se on sun tapa suhtautua heihin? Nää on aina tämmösiä kasvun paikkoja, mä muistan kuinka mä itkin sitä aikoinaan, että kukaan ei juttele mulle ja kaikki on ihan paskoja kun ne ei välitä isoista tytöistä.. Mutta tajusin sillon, että se johtui ihan mun ennakkoluuloista joita olin koulukiusaamisista saanut, että automaattisesti jokainen halveksii mua jo valmiiksi joten miksi olla avoin ja ystävällinen, siksi mä olin niin sulkeutunut. Kun älysin opetella pois ajattelemasta niin, johan alko lyyti kirjottaa ja olo parani siltä osin heti, sain ihmisiä ympärilleni ja ehkä se oli kaikkein isoin opetus siitä, että kaikki ei välttämättä tule ulkopuolelta :)

Heh, läskipuku on aika tuttu juttu.. Lihavana mä tosiaan myös ajattelin, että olen hoikka jolla on vain läskipuku päällä ja siitä piti päästä eroon, ja nyt kun olen taas sopusuhtainen/normaali, niin alkaa noita ylimääräisiä makkaroita löytymään kuin tyhjästä xD

Lue lisää

"mä en kuitenkaan paheksu jos se on miehelle tärkeetä naisessa" Minä sitten taas paheksun. Ei minua kiinnosta olla pelkkä kuori kenellekään.

"Kun ne ei mun mielestä ole todellakaan naista pahempia vaan ihan tasavertaisia me ollaan.. " Minua ei koskaan kukaan nainen haukkunut, eikä edes sanonut mitään läskeistäni. Siksi minusta miehet on pahempia. Mulla oli ihan kavereita läskinä ja muuta, ei naiset minua hyljeksineet.

"ettet ole sittenkään kaunis" En minä olekaan.

"Sun pitäis pudottaa se mielikuva itsestäsi ja antaa toisille mahdollisuus, lopulta huomaat että miehissähän ei olekaan mitään vikaa vaan se on sun tapa suhtautua heihin?" Mutta onhan heissä! He pystyvät ihan uskomattomaan julmuuteen vain siksi, että joku ei miellytä heitä esteettisesti! Voiko sen suurempaa vikaa edes olla?

Mä olen aina ollut avoin ja ystävällinen ja mulla on aina ollut paljon ihmisiä ympärillä, ennen siis vain naisia ja nyt myös miehiä. Mä en vain tiedä, että miten saisi nätisti osoitettua, että uusiin naisiin on mukava tutustua, mutta miehet pysykään minusta kaukana. :) Laihoja naisia riittää ja jos se on ainoa kriteeri naisessa niin mitä turhaan minuun tuhlaavat aikaansa.

Mulla myös sama tilanne, ja mua ne on häirinnyt kovasti! Kiitos rohkaisusta on kiva tietää, että jollain muulla sama ongelma, etten oo ainut niitten kanssa!

tankkerista purjeveneeksi kirjoitti:

"mä en kuitenkaan paheksu jos se on miehelle tärkeetä naisessa" Minä sitten taas paheksun. Ei minua kiinnosta olla pelkkä kuori kenellekään.

"Kun ne ei mun mielestä ole todellakaan naista pahempia vaan ihan tasavertaisia me ollaan.. " Minua ei koskaan kukaan nainen haukkunut, eikä edes sanonut mitään läskeistäni. Siksi minusta miehet on pahempia. Mulla oli ihan kavereita läskinä ja muuta, ei naiset minua hyljeksineet.

"ettet ole sittenkään kaunis" En minä olekaan.

"Sun pitäis pudottaa se mielikuva itsestäsi ja antaa toisille mahdollisuus, lopulta huomaat että miehissähän ei olekaan mitään vikaa vaan se on sun tapa suhtautua heihin?" Mutta onhan heissä! He pystyvät ihan uskomattomaan julmuuteen vain siksi, että joku ei miellytä heitä esteettisesti! Voiko sen suurempaa vikaa edes olla?

Mä olen aina ollut avoin ja ystävällinen ja mulla on aina ollut paljon ihmisiä ympärillä, ennen siis vain naisia ja nyt myös miehiä. Mä en vain tiedä, että miten saisi nätisti osoitettua, että uusiin naisiin on mukava tutustua, mutta miehet pysykään minusta kaukana. :) Laihoja naisia riittää ja jos se on ainoa kriteeri naisessa niin mitä turhaan minuun tuhlaavat aikaansa.

Lue lisää

En oikein voi muuta sanoa, että jos todella ajattelet noin miehistä niin sitten ajattelet.. :/

Mä ainakin olen tyytyväinen miessukupuoleen kaikin puolin, miehet mua kohtaan on ollut loppupeleissä kunnioittavia ja mukavia. Ja mitä väliä parista kusipäästä kun niitä vähemmän kusipäisiäkin on olemassa :)

alruna kirjoitti:

Täytyy sanoa, että eivät he minustakaan juuri välittäneet muuten kuin muka helppona pilluna. Kuten esimerkiksi voisi kuvitella kuinka sinkku, lihava ja yksinäinen nainen voisi langeta vähäiseenkin huomioon vastakkaiselta sukupuolelta.. Rakastua koska mies muka välittäisi ja osoittaa kiinnostustaan, ainoana ja harvinaisena.. Eli mä tiesin, että jos joku tuli baarissa kehumaan kauniiksi niin hänen tavoitteena oli vain saada seksiä ja lopulta unohtaa mut joten mä silloin jo osasin torjua nämä. Nykyään kun on tilanteeni ihan toinen, niin mun on vähän hankala vastaanottaa kauniita sanoja ja kehuja koskien ulkonäköäni vaikka ne ovatkin ihan vilpittömiä ja vailla taka-ajatuksia, mulle on iskostunut mieleen ajat kun olin lihava ja mihin noilla pyrittiin. Tästä olen kovasti pyrkinyt pois ja ihan hyvällä menestyksellä ainakin toistaiseksi, tosin ihan vierailta miehiltä mä en oikeen osaa vieläkään vastaanottaa kehuja vaan ne menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sattuneesta syystä.

Se, että miehet eivät parisuhdemielessä juurikaan kiinnostuneet kun olin todella lihava ei ole nykyisten mua lähestyvien miesten syy enkä voi mitenkään heitä siitä syyttää, joten itse en kanna kaunaa. Kun aloin saamaan muotoja ja naisellisuutta kilojen karistessa, sain aina vaan enemmän ja enemmän katseita ja huomiota ja aluksi se kyllä loukkasi ja harmitti, että ei kukaan ennen niin tehnyt aikaa takaperin eikä silloin osanneet kuvitella, että mä voin olla jopa mukava ihminen kaikkien kilojen alla vaan sivuuttivat mut kylmästi. Kuitenkin, todennäköisesti myös ne mut silloin torjuneet miehet ovat itsekin kypsyneet ja ajattelevat nyt toisin kuin ennen :) Sun ei kannata siis huomioinnista loukkaantua, koska meillä kaikilla on oikeus valita seuramme, meillä on omat mielipiteemme ja ne muuttuvat sitä mukaa kun kasvetaan ja kypsytään. Sullakin on olemassa kauneusihanteita miesten suhteen, eikö niin? Sitä paitsi, ei nää miehet tiedä mitä noi teki silloin ja silloin, joten periaatteessa sulla ei olisi silleen edes oikeutta suuttua heille ainakaan henkilökohtaisesti. Nauttisit vaan uudesta kehostasi ja viilletätä täysillä, annat itsellesi luvan tuntea! :D

Tunteminen on mulle yksi suuri haaste nimittäin. Olen koulukiusattu lihavuuden takia, siis mieti sellanen liikalihava tyttö jota kaikki kiusaa ja haukkuu, jolla ei ole kuin yksi kaveri koulussa ja sydämessä lukemattomia kaukoihastuksia. Kaikilla muilla oli poikaystävät paitsi mulla, kaikki oli ryhmässä paitsi minä.. Mua vaan haukuttiin ja parjattiin. Mä silloin jotenkin opin, että koska olen niin ruma, mulla ei tule olla tunteita ketään kohtaan koska se koetaan vastenmielisenä, että joku "dorka nörtti" ihastuu. Häpesin itseäni, omia tunteitani, omia ajatuksiani.. Eihän kaltaiseni muodottomat ole edes ihmisiä, niitä ei koskaan näy telkkarissa tai lehdessä, heistä ei kerrota rakkaustarinoita.. Niin mä ajattelin. Ja pidin siitä kiinni pitkään. Mä en sallinut kenenkään nähdä mitä mun sisällä tapahtuu, en sitä kuinka haukkuminen sattuu tai jos mä ihastuisin niin sitä vielä vähemmän. Mun on edelleenkin joskus hankalaa osoittaa tunteitani, mutta mulla on omat keinoni ja se on välittäminen. Mut koetaan livenä etäisenä ja viileänä ja se on totta vain ulkoisesti sillä olen oppinut siihen, mutta aikaa myöten tutustuessa viileys karsiutuu hyvin äkkiä pois kun opin luottamaan. Ja sekin on vaikeeta, nimittäin oppia luottamaan, mieheen, että hän voi ihan oikeasti jopa rakastaa mua, tykätä musta ja ulkonäöstäni ilman sen isompaa syytä. :)

Mutta niin, mulla on paljon vielä kesken mutta paljon olen jo saanut selvitettyä ja päästänyt irti. Aikaa mulla on koko elämä ja mikä parasta, mä itse tiedostan ongelmani ja haluan aidosti päästä niistä pois, muutos lähtee itsestä ja omista asenteesta. Onneksi nykyään mä annan itselleni luvan tuntea ja olla ihan sekasin rakkaudesta, avoimesti vieläpä, ehkä silleen avoimesti ettei mun tunteiden kohde sitä ihan heti näe :P

Lue lisää

"Eli mä tiesin, että jos joku tuli baarissa kehumaan kauniiksi niin hänen tavoitteena oli vain saada seksiä ja lopulta unohtaa mut joten mä silloin jo osasin torjua nämä."

Syvästi uskonnolliset ihmiset tietävät maailman alkaneen 6000 vuotta sitten.
Vihje: joidenkin miesten mielestä tukevammat naiset ovat oikeasti kauniita.

kakku on päältä korea, niin ei haittaa mitä sieltä sisältä löytyy?
Nooh, jokainen valkatkoon tyylillään. kai se näin on nähtävä.

siis menee pilalle saadessaan/antaessaan sinulle kalleinta,mitä maa päällään kantaa - oman lapsesi.

kirpela kirjoitti:

siis menee pilalle saadessaan/antaessaan sinulle kalleinta,mitä maa päällään kantaa - oman lapsesi.

Kakara saattaa helposti tulla kustantamaan 50 000 euroa. Jos ei muuta niin elareina. Että kiitti vitusti...

Ihme skeidaa kirjoitti:

Kakara saattaa helposti tulla kustantamaan 50 000 euroa. Jos ei muuta niin elareina. Että kiitti vitusti...

muksun maailmaan. Ei ne neitseestä sikiä, eikä ite tuloansa valitse. Ja ilmaista lounasta ei ole.

aina silloin tällöin ja kovastikin. Iho ei näytä tulehtuneelta. Varmaan, jos jatkaisi raapimista niin kyllä sen verille asti saisi raavittua rikki sen ihon.
Jotain perusoidetta olen laittanut, en mitään muuta. Arvet ovat jo muutaman vuoden vanhoja.

kutiaa kirjoitti:

aina silloin tällöin ja kovastikin. Iho ei näytä tulehtuneelta. Varmaan, jos jatkaisi raapimista niin kyllä sen verille asti saisi raavittua rikki sen ihon.
Jotain perusoidetta olen laittanut, en mitään muuta. Arvet ovat jo muutaman vuoden vanhoja.

Lue lisää

ja siinä kohtaa tunto erilainen. Menee ajan kanssa ohi se kutka kun lakkaat kiinnittämästä siihen huomiota. Älä raavi.

Ihmettelen kovasti, jos miehet eivät edes huomaa arpia! Jos uimahallissa lapsetkin kysyvät äideiltään, mitä tuon tädin mahassa on?, terveydenhoitajat, kätilöt ja lääkäri ovat asiasta maininneet, kun eivät ole montaa kertaa näin pahoja arpia nähneet! Vatsa roikkuu, arvet ovat leveitä ja yhä punertaviakin iso osa, vaikka vanhin lapsista on jo 13-vuotias. Sellainen mies, joka sanoo, etteivät tämäntasoisia arpia edes huomaisi, valehtelevat. Moni täällä ei ole pahoja arpia koskaan nähnytkään. Menisin heti plastiikkakirurgille, jos minulla olisi siihen varaa. Tämän tekisin itseni takia siis, vaikka minunkaan mieheni ei ole koskaan asiasta valittanut. Silti tiedän, etteit arpia voi olla huomaamatta. Kukaan ystävä ei ole koskaan kehdannut valehdella, ettei arpiani muka huomaa. Pahoitelleet ovat kovasti, kun näin pahat olen saanut. Enkä ole siis koskaan ollut ylipainoinen.

Lisää tietoa asiasta http://Loukku.mondozoo.com

minkä ikäisen miehen mielipide tämä oli? :)

kysellä kirjoitti:

minkä ikäisen miehen mielipide tämä oli? :)

Itse olen 19-vuotias, täynnä raskausarpia. tissit, maha, reidet.. tuli muutama ylimääräinen kilo lastamme odottaessa. Mies on 22-vuotias (nuori siis hänkin vielä) eikä häntä kiinnosta minun arpeni, hän jaksaa edelleen muistuttaa minulle kuinka kaunis olen alastomana (ja siis tosiaan, niitä kiloja jäi raskaudesta ja arvet).
Kyllä mies osaa katsoa sinua ihmisenä, kauneutta sisältä eikä vain ensimmäisenä raskausarpiasi..

Minä olen parikymppinen nainen ja ymmärrän aloittajan huolen ulkonäköpaineista ja muusta. Itsetuntoni on aina ollut alhainen ja sairastuin jopa anoreksiaan, kun pelkäsin olevani liian lihava (huom. olin urheilullinen nainen ja BMI 20) ja ruma.

Osittain tämä tapahtui siksi, että olin itse luonut itselleni paineet täydellisyydestä ja toisaalta myös siitä, että poikaystäväni katsoo aika paljon pornoa.

Ehkä pinnallisuus juurikin nuorten miesten keskuudessa on yleisempää, mutta oma mieheni ei ole koskaan siihen syyllistynyt. Hänellä itsellään on raskausarpia johtuen lihomisesta sekä tietokoneella pelaamisesta (joka voi aiheuttaa arpia selkään ja vatsankin puolelle).

Hetki sitten puhuin ensimmäistä kertaa miehelleni siitä pelosta, että pelkään muuttuvani rumaksi ja käyttökelvottomaksi raskauden ja etenkin synnytyksen myötä. Hän oli yllättynyt, sillä en ole raskaana, eikä lasten hankitan muutoinkaan ole vielä ajankohtaista, mutta yllättävän hyvin hän mielestäni ymmärsi pelkoani.

Hän kertoi, ettei mun tarvi murehtia sellaista. Äitien kuuluu näyttää äideiltä kuulemma ja hän oli jostain lukenutkin, että seksikin tuntuu naisesta paremmalta synnyttämisen jälkeen (en tiedä mistä). Hän sanoi, ettei äitien kuulukaan olla pornotähden näköisiä teinejä vaan aikuisia naisia, joissa saa ja pitää näkyä elämän jättämät jäljet. Sanoi vielä perään, että miehillä isäksi muuttuminen ei ehkä aiheuta niin suuresti fyysisiä muutoksia, mutta kuulemma toivoo, että vähän aikuistuu sitten siitä pienestä pojasta, kun isyys tulee ajankohtaiseksi.

Hän otti vertailukohdaksi oman äitinsä, joka oli nuorena urheilija, mutta nyt hieman pyöristynyt. Sanoi, ettei se olisi hänen äitinsä, ellei se olisi sellainen äidinnäköinen äiti. :)

Siis meistä kahdesta minä olin se pinnallisempi itseäni kohtaan ja loin ne paineet. Poikaystäväni ei ole pinnallinen laisinkaan ja sanoo, että saan hänen puolestaan turvota kuin pullataikina kunhan minä olen onnellinen ja pysyn terveenä. :) Itse olen tyytyväinen itseeni hieman hoikempana, mutta se johtuu paineista, jotka minä olen luonut itselleni.

Nainen20v kirjoitti:

Minä olen parikymppinen nainen ja ymmärrän aloittajan huolen ulkonäköpaineista ja muusta. Itsetuntoni on aina ollut alhainen ja sairastuin jopa anoreksiaan, kun pelkäsin olevani liian lihava (huom. olin urheilullinen nainen ja BMI 20) ja ruma.

Osittain tämä tapahtui siksi, että olin itse luonut itselleni paineet täydellisyydestä ja toisaalta myös siitä, että poikaystäväni katsoo aika paljon pornoa.

Ehkä pinnallisuus juurikin nuorten miesten keskuudessa on yleisempää, mutta oma mieheni ei ole koskaan siihen syyllistynyt. Hänellä itsellään on raskausarpia johtuen lihomisesta sekä tietokoneella pelaamisesta (joka voi aiheuttaa arpia selkään ja vatsankin puolelle).

Hetki sitten puhuin ensimmäistä kertaa miehelleni siitä pelosta, että pelkään muuttuvani rumaksi ja käyttökelvottomaksi raskauden ja etenkin synnytyksen myötä. Hän oli yllättynyt, sillä en ole raskaana, eikä lasten hankitan muutoinkaan ole vielä ajankohtaista, mutta yllättävän hyvin hän mielestäni ymmärsi pelkoani.

Hän kertoi, ettei mun tarvi murehtia sellaista. Äitien kuuluu näyttää äideiltä kuulemma ja hän oli jostain lukenutkin, että seksikin tuntuu naisesta paremmalta synnyttämisen jälkeen (en tiedä mistä). Hän sanoi, ettei äitien kuulukaan olla pornotähden näköisiä teinejä vaan aikuisia naisia, joissa saa ja pitää näkyä elämän jättämät jäljet. Sanoi vielä perään, että miehillä isäksi muuttuminen ei ehkä aiheuta niin suuresti fyysisiä muutoksia, mutta kuulemma toivoo, että vähän aikuistuu sitten siitä pienestä pojasta, kun isyys tulee ajankohtaiseksi.

Hän otti vertailukohdaksi oman äitinsä, joka oli nuorena urheilija, mutta nyt hieman pyöristynyt. Sanoi, ettei se olisi hänen äitinsä, ellei se olisi sellainen äidinnäköinen äiti. :)

Siis meistä kahdesta minä olin se pinnallisempi itseäni kohtaan ja loin ne paineet. Poikaystäväni ei ole pinnallinen laisinkaan ja sanoo, että saan hänen puolestaan turvota kuin pullataikina kunhan minä olen onnellinen ja pysyn terveenä. :) Itse olen tyytyväinen itseeni hieman hoikempana, mutta se johtuu paineista, jotka minä olen luonut itselleni.

Lue lisää

Sitten kun sinä olet pyöräyttänyt lapsen, sinä alat hoitamaan sitä ja kun sinä muutut "äidin näköiseksi" niin ukkosi alkaa käymään vieraissa koska et enää kiihota häntä ulkonäölläsi.

Näin käy aina. Kun nainen jostain syystä saa miehen rengastettua tai ainakin laitettua pallon jalkaan, eli hankittua lapsen, niin silloin nainen alkaa huolehtimaan lapsesta, eikä itsestä enää lainkaan. Silloin naisesta tulee rumilus joka ei todellakaan ole kiihottava. Vai tajusitko kysyä että panisiko miehesi omaa äitiään. Veikkaan että vastaus on jyrkkä ei.

mielipide on se,että arvet eivät ainakaan kaunista vartaloa,mutta arvet ovat pienempi kauneus virhe,kuin esimerkiksi rumpumaha ja läskirenkaat vyötäröllä. Ja ainahan voit pitää sitä t-paitaa päälläsi.

luin jonkun matkaa tätä palstaa, ja sitten huomasin että eihän tuo keskustelu etene mihinkään...
Itselläni on raskausarpia paljon, ja varmasti ilmestyy edelleen sillä odotan vieläkin.

Mutta mun mielipide asiaan on, että mulle on aivan täysin sama jos joku mies pelästyy mun arpiani. Ne on kuitenkin vain pinnallisia vikoja mun kehossa, joita en kuitenkaan millään tapaa häpeä. Jos todella on niin, että mies ei minua halua vain siksi, että mahassani on viiltoja muistuttavia arpia, niin sitten olkoon niin. Ei hän ole sitten minun arvoiseni, koska pidemmän päälle luonnehan se kuitenkin merkitsee. Eri asia jos on etsimässä vain satunnaisia seksikumppaneita, ulkonäkö varmasti merkitsee.

Mutta näin ollen, mä en ainakaan itse koe mun arpiani millään tapaa oksettaviksi, ne on vain muisto ihanasta odostusajastani, enkä edes yritä niitä pois vatsastani saada!!

Noh, mulla on valtaisa leikkausarpi koko mahanpoikki ja voin kertoo, että sen huomaa kyllä sokeakin taatusti (tuntee.) Häpeän sitä aivan tavattoman paljon ja olen huippu tarkka, ettei kukaan vaan näe sitä. Raskausarvet tuntuu tässä kohtaa tosi pieniltä ja niitähän on tosi monilla! Tuskin kukaan on sun mahaa uimahallissa tuijottanut ja voivotellut?
Ymmärrän hurjan hyvin silti, että se laskee itsetuntoa yhtälailla ihan pohjalukemiin. :/ Onneksi oon tainnut löytään aikamoisen miehen. Sain kerrottua arvesta. Aluks olin pitkään paita päällä, mutta kun uskallauduin näyttämään mahaani, hän vain kysyi, että eiköhän ton kaa voi elää? ja pussas. :)

n 21 kirjoitti:

Noh, mulla on valtaisa leikkausarpi koko mahanpoikki ja voin kertoo, että sen huomaa kyllä sokeakin taatusti (tuntee.) Häpeän sitä aivan tavattoman paljon ja olen huippu tarkka, ettei kukaan vaan näe sitä. Raskausarvet tuntuu tässä kohtaa tosi pieniltä ja niitähän on tosi monilla! Tuskin kukaan on sun mahaa uimahallissa tuijottanut ja voivotellut?
Ymmärrän hurjan hyvin silti, että se laskee itsetuntoa yhtälailla ihan pohjalukemiin. :/ Onneksi oon tainnut löytään aikamoisen miehen. Sain kerrottua arvesta. Aluks olin pitkään paita päällä, mutta kun uskallauduin näyttämään mahaani, hän vain kysyi, että eiköhän ton kaa voi elää? ja pussas. :)

Lue lisää

Öhh... no eihän tuohon mitään tarvita. Ällöttää tuollainen ulkonäkökeskeisyys. Onneksi se sentään kohdistuu itseen, muttei sekään tervettä ole. Mitenhän pystyt ottamaan vanhenemisen vastaan, onks elämä sit iha ohi muutaman vuoden kuluttua, niin ohi, ettei sitä tarvii edes ajatella. Jos vanhenis, jota sulle ei tapahdu, vois yhtä hyvin kuolla, niinq?

"Tuskin kukaan on sun mahaa uimahallissa tuijottanut ja voivotellut?"

Ja tuskin sunkaan mahaa kukaan muu kuin sä ite. Siihenhän sä tuijotat, omaan napaas?