Kun itsekin pakersi vielä työelämässä, sitä tiukassa paikassa ajatteli; pääsisipä vielä joskus eläkepäiviä viettämään. Työtapaturma sitten ennenaikojaan mahdollisti tämän.
Etenkin työelänässä vielä mukanaolevat näkevät juuri eläkeläisten suuren kansanosan 'etuoiketuimpana' joukkona...vapaat kelloaikataulujen ja työmatkaliikenteen riesoista.
Yhteiskuntakriittiset kanslaiset puhuvat yhä lisääntyvästä kahtiajaosta hyvin toimeentulevien ja niukasti elävien kansalaisten kesken. Tämä on muuten totta.
Hyvien eläke-etujen turvin osalla eläkeläisistä on varaa ja kielitaitoa matkustaa vaikkapa koko talvikaudeksi maapallon toisille puolille nauttimaan.
Toiset, täyden päivätyön tehneet saavat tyytyä varsin niukkaan toimeentuloon asumis ja -lääkekulujensa panttivankeina.
Surullisinta, eri syistä työelämän ulkopuolella olevista ihmisistä on nähdä heitä leipäjonossa. Tämän ryhmän on sanottu jopa kasvavan näin laman aikana.
Tasan ei käy ihmisillä onnenlahjat. Puuttuva koulutus ja -työllisyystilanne pitävät tästä monille koko elämän kestävän kestävän roikkumisen 'lievässä hirressä'.
Monenkirjavat eläkeläisemme
38
433
Vastaukset
- *Kukkahame*
Joka luokassa on hyvin ja heikosti toimeen tulevia, on niin erilaisia palkkoja eri aloilla.
Sitten eläköidyttyä sama jatkuu, kun eläkettä ei kerry pienistä ansioista, ja säästäminenkin mahdotonta, hyvin moni elää 'kädestä suuhun', palkka pieni, vuokra-asunto josta kallis vuokra, ehkä vielä yksinhuoltaja, kyllä hankaluuksia riittä jos siihen kierteeseen joutuu.
Jokainen kuitenkin haluaa asua omassa kodissa, joitakin vuosia sitten oli kimppakämppiä nuorilla, ne olivat kai jossain mielessä edullisempia, enpä tiedä olen vain näin ajatellut.
Leipäjonot pitenee, mutta ne ovat kyllä todella tarpeellisia, en vaan tiedä onko siellä valmiit ruokakassit vai saako sieltä niin paljon kun tarvitsee, onkohan ne joka päivä aukikaan.
Toivotaan että tämä lama nyt jotenkin loppuu, ja ihmiset pysyvät terveinä ja toiveikkaina, jaksavat hakea ansiotyötä kun sitä tulee tarjolle, ainahan jotkut sairastuvan henkisiin paineisiin, ja se on rankkaa.- capt. cöpenick
Osmo Soininvaara kritisoi ruoka-avun ottamista EU:sta. Perusteista muistelisin sen hänen mielestään olevan Suomen kaltaiselle hyvinvointivaltiolle häpeällistä.
Tuo lausunto oli silloin korkeasuhdanteen aikana annettu. Pidän "Odea" kuitenkin järkimiehenä. Hän luopui jopa kansanedustajan paikastaan.
- Moni on tehnyt niin!
Koulua voi käydä vielä aikuisenakin ja kohentaa asemaansa - myös iltakouluna.
- capt. cöpenick
Totta. Motiiveista asia on usein kii. Esim. presidentti Koivisto opiskeli tohtoriksi asti ilman ylioppilastutkintoa.
Oma elämäni oli niin surkeaa räpeltämistä, että kirjekoulutkin jäivät aina kesken. Puuttui tarvittava motivaatio. Tulemme kuitenkin vaimon kaa kohtuullisesti toimeen.
Itsevalmistettuna ruoka on hyvää ja halpaa. Matkailukärpänenkään ei näissä saumoissa pure. En tunne lahoavani silti paikallenikaan. Vaimo tykkäis vaikka kotimaan autolomista. Mie en vaan innostu.
- Makriina ek
Emme me puristu samaan muottiin eläkkeelle siirtyessämme. Niinhän sitä on oltu työelämässäkin eri asemissa ja palkoissa.
Leipäjonoissa on monenkirjavaa väkeä. Turhaan me eläkeläiset syyllistämme itseämme.
Ylisuuria eläkkeitä tuskin on niin kovin paljon, ja jos on, ne perustuvat ylisuuriin palkkoihin. Niistä on viime aikoina keskusteltu enemmänkin.
Tavalliselle palkasaajalle ei eläke kovin suureksi nouse. - Yksi hullu
?
- 17+1
Parane pian
17+1 kirjoitti:
Parane pian
Kiitos toivotuksista 17 1 ! Lääkkeet otettu: pari fingerporilaista viinitislettä, ranskan brandyä. Nottei vilu alkais kapajamahan.
- *Kukkahame*
capt.cöpenick kirjoitti:
Kiitos toivotuksista 17 1 ! Lääkkeet otettu: pari fingerporilaista viinitislettä, ranskan brandyä. Nottei vilu alkais kapajamahan.
Täytyy kai myötätunnosta minunkin ottaa, pari suullista, enempää ei uskalla, on aamulla taas verinäytteitä, ettei konjakki lirise koeputkeen.
Toivottavasti et ole kovin pipi..parane ja tulehan keskustelemaan.
- Lorena*
Kaikki kansalaiset tähän eläkeväen "iloon" pääsevät kunhan ikää karttuu. Kaikki olemme omanlaisia taapertajia tällä elämän näyttämöllä, aikoinaan oli paljolti omissa käsissä kohtalon avaimet. Tehdyt työ-, ja ykstyiselämän ratkaisut teki jokainen itsie tosin kasvuympäristö muovasi tulevaisuuden valintoja varsin voimakkaasti.
Eläkeläiseksi tulin työehtosopimuksen mukaisin säädöksin. Siinä vaiheessa olin juuri käynyt elämän suurimman murroskauden. Lapset olivat lentäneet pesästä ja aviomies tuonpuoleisiin. Ala siinä elämä kuin tyhjältä pöydältä, ratkaisut oli tehtävä yksin vaikka jotkut kipeiltä tuntuivatkin.
Iän karttuessa on tullut esille toinen puoli, en pidäkään vanhenemisesta,se vain on otettava vastaan. Ei se ole vain hiuksien harmaantumista, muotojen runsautta, taloudellsita niukkuutta, paljon pahempaa on fyysisen kunnon alentuminen. Ilmojen edellä tulevat nivelsäryt, nivelet lonksuvat heti aamutuimaan kun vanhan ajan rattaiden puupyörät. Työelämässä hankitut jalkavaivat ja hartiaseudun kiputilat. Kanna niitä sitten päivästä toiseen. Terveyskeskuksessa käynnit tulevat tavaksi.
Mieliala vaihtelee joten on hankintava elämään piristystä ja sitä ei yksin ulkoilu tuo. On pidettävä itsensä ajan tasalla, missä nyt yhteiskunnan kehitys menee, tiedotusvälineiden käyttö on lisääntynyt. Onneksi kirjasto palvelut ovat ilmaisia jos löytää suoraan hyllystä kirjan, sanoma- ja aikakausilehtiä voi käydä välillä lukemassa siellä.
Toivon kuitenkin terveydentilan pysyvän hyvänä, kahvia ja ruokaa riittävän, sitten kun aika koittaa loppu tulisi yhtäkkiä, en halua jäädä sänkyihin pyöriteltäväksi. Mukava on seurata elämän menoa.- capt. cöpenick
Näitäkin työntekijöitä on, että eläkkeelle joutuminen on kauhistus. Työrutiinien loppuminen on heille kuin putoaisi tyhjän päälle. On paljon tapauksia, joissa eläkeikä on jäänyt hyvin lyhyeksi.
On totta että eläkkeiden suuruudessa on eroavaisuuksia, mutta, ei kaikki eläkeläiset olekkaan riippuvaisia pelkästä eläkkeestä, vaan jo tyelämässä on voinut ajatella eläkepäiviään.
Eli vähästäkin voi säästää, tarkoitan sitä että, se on suuressa määrin luonne juttu, joka on kaukaa viisas ja laittaa lantin silloin tällöin säästöön, eläkepäiviä varten.
Ja lomista puheenollen voi mainiosti niistäkin valita halvan maan, jossa voi elää vaikka koko talven nauttien lämmöstä.
Suomihan on tosi kallis maa elää, niimpä esim ruuan hintaerolla on valtavan suuri ero, verrattuna johonkin halpaan maahan, sillä hintaerolla elää herroiksi muualla ja maksaa koko olemassaolonsa.
Että pienituloinen eläkeläinen voi yhtä hyvin nauttia kaukaisista lomakohteista, kunhan vaan tarttuu asiaan ja ottaa asioista selvää.
Että jos matkat kaukomaihin on hintavia niin, se tasaa kun elämä on halpaa.- *Kukkahame*
Paljon on eläkeläisissä jos työtätekevissäkin poikkeuksia, tasan ei mene elämä kaikilla.
Me täällä netissä olijat olemme sanoisinko hyväosaisia, Suomi kuitenkin on iso maa tässä ansio/eläke maailmassa.
Ne rahat jotka netin kk maksuihin ja koneen hankkimiseen menee, voi jollekin olla tosi iso raha, ikäisiämme on hyvin paljon maaseudulla jossa toimeentulo on monen kirjavaa.
Paljon on juuri ja juuri toimentulevia, ja ikäisissämme voi olla myös pelkällä kansan eläkkeellä eläviä, ja se ei sitten olekaan iso tulo kuukaudessa.
Muistan kun työeläke tuli lainvoimaiseksi kaikilla sektoreilla, siihen asti se oli vapaaehtoista, vain julkisen sektorin työstä kertyi eläkettä, ja valtiolla taitaa edelleenkin olla oma eläkelaitos.
Yrittäjä pariskunnalla vain toisella karttui eläke, siihenkin tuli sitten parannusta.
Eli ikäisissämme on todellakin kaikkea näistä. - Lorena*
Kukaan ei voi määrätä kuka minkäkinlaisiin olosuhteisiin syntyy, on tyydyttävä siihen mitkä geenit sai vanhemmilta. Näin ei voi sanoa:"Olet oman onnesi seppä." Osalla voi sepän moukari olla omissa käsissä osalla taas ei.
Tietysti on hyvä ennakoida tuleva tilanne, kaikilla siihen ei ole mahdollista jo elämän tilanteesta johtuen, sillä elämä ei ole tasapuolista. On vain uskallettava arvioida elämää ja sen tavotteita uudelleen ja uusista näkökulmista. On varottava juuttumasta omaan haavemaailmaan, omaan erinomaisuuteen, nähtävä asiat kokonaisuuksina, varottava juuttumasta omiin myytteihin, sillä meitä on moneksi.
Omar Khaijam:
"Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni taas yksi katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta,
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa." - *Kukkahame*
Lorena* kirjoitti:
Kukaan ei voi määrätä kuka minkäkinlaisiin olosuhteisiin syntyy, on tyydyttävä siihen mitkä geenit sai vanhemmilta. Näin ei voi sanoa:"Olet oman onnesi seppä." Osalla voi sepän moukari olla omissa käsissä osalla taas ei.
Tietysti on hyvä ennakoida tuleva tilanne, kaikilla siihen ei ole mahdollista jo elämän tilanteesta johtuen, sillä elämä ei ole tasapuolista. On vain uskallettava arvioida elämää ja sen tavotteita uudelleen ja uusista näkökulmista. On varottava juuttumasta omaan haavemaailmaan, omaan erinomaisuuteen, nähtävä asiat kokonaisuuksina, varottava juuttumasta omiin myytteihin, sillä meitä on moneksi.
Omar Khaijam:
"Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni taas yksi katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta,
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa."Pitänee tässä vielä kertoilla, että elän elämäni parasta aikaa, minulla ei ole ollut koskaan aikaisemmin näin paljon omaa aikaa ja lapset kyselee mitä minä tarvitsisin, no en mitään, kaikki on ja tuntuu joskus että liikaakin.
Uskoin ja ymmärsin että maailma pyörii ilman minun panostani, alkuun kun jäin vapaalle kävin vielä päivittäin iltapäiväkahvilla ja siinä oli sitten juttutuokiot, se oli helpottavaa kun huomasin miten mukavaa sinne oli mennä mummina.
Yrittäjyys on sitä että pyörit kuin liukkaalla jäällä, kun kompuroit on pakko nousta ja jatkaa taas vauhdilla,
kuitenkin seinät ovat aika lähellä toisiaan, siitä ei paljon ole resursseja alkaa löysäämään tai monen leipä kapenee.
Ystäväpiiri on säilynyt ja ja naisclubi jatkaa turinailtoja, joista en montakaan kertaa ole jäänyt pois 40 vuoden aikana.
On kokemuksia ja muistoja joista en luovu. - jjoutava
*Kukkahame* kirjoitti:
Pitänee tässä vielä kertoilla, että elän elämäni parasta aikaa, minulla ei ole ollut koskaan aikaisemmin näin paljon omaa aikaa ja lapset kyselee mitä minä tarvitsisin, no en mitään, kaikki on ja tuntuu joskus että liikaakin.
Uskoin ja ymmärsin että maailma pyörii ilman minun panostani, alkuun kun jäin vapaalle kävin vielä päivittäin iltapäiväkahvilla ja siinä oli sitten juttutuokiot, se oli helpottavaa kun huomasin miten mukavaa sinne oli mennä mummina.
Yrittäjyys on sitä että pyörit kuin liukkaalla jäällä, kun kompuroit on pakko nousta ja jatkaa taas vauhdilla,
kuitenkin seinät ovat aika lähellä toisiaan, siitä ei paljon ole resursseja alkaa löysäämään tai monen leipä kapenee.
Ystäväpiiri on säilynyt ja ja naisclubi jatkaa turinailtoja, joista en montakaan kertaa ole jäänyt pois 40 vuoden aikana.
On kokemuksia ja muistoja joista en luovu.Mukavaa on mennä kahvilaan vaarina tai ukkina, nyt ymmärrän kun Kukkahame sanoo mummina, miehiäkin sanotaan ei ukkona, vaan ukkina.
Kaunistelua se on, kaikki ukko tai mummo on oikein ja tasapuolisesti sanottu. - jjoutava
jjoutava kirjoitti:
Mukavaa on mennä kahvilaan vaarina tai ukkina, nyt ymmärrän kun Kukkahame sanoo mummina, miehiäkin sanotaan ei ukkona, vaan ukkina.
Kaunistelua se on, kaikki ukko tai mummo on oikein ja tasapuolisesti sanottu.kukkahame olisi ansainnut paremman vastauksen.
Toivottavasti myöhemmin hän saa parempiakin vastauksia.
Edellinen vastaja puhui geeneistä, ne voivat olla rasite jos niiden kantaja ei ymmärrä sitä vastuuta mikä niihin liittyy.
Olen sen ja sen lapsi, olen torpparin, mäkitupalaisen, vähältä puuttuu etten ole loisen jälkeläinen ja ehkä olenkin, sanon vaan että se geeneistä. - *Kukkahame*
jjoutava kirjoitti:
kukkahame olisi ansainnut paremman vastauksen.
Toivottavasti myöhemmin hän saa parempiakin vastauksia.
Edellinen vastaja puhui geeneistä, ne voivat olla rasite jos niiden kantaja ei ymmärrä sitä vastuuta mikä niihin liittyy.
Olen sen ja sen lapsi, olen torpparin, mäkitupalaisen, vähältä puuttuu etten ole loisen jälkeläinen ja ehkä olenkin, sanon vaan että se geeneistä.Vastaus oli ihan hyvä, tavallista juttelua on parasta harrastaa, ei mitään yli sanoja.
Kiitos kaunis vastauksistasi, oli miellyttävää huomata että tuo mummi/mummo, ja minä olen ollut koko aika mummi, meitä oli alkuun lapsilla kaksi kunnes toinen nukkui pois ja hän oli mummo.
Vain tuo viimeinen kirjain erotti kumpi oli kysymyksessä, varmasti monessa perheessä sama pieni erottava tekijä. - mummit*
*Kukkahame* kirjoitti:
Vastaus oli ihan hyvä, tavallista juttelua on parasta harrastaa, ei mitään yli sanoja.
Kiitos kaunis vastauksistasi, oli miellyttävää huomata että tuo mummi/mummo, ja minä olen ollut koko aika mummi, meitä oli alkuun lapsilla kaksi kunnes toinen nukkui pois ja hän oli mummo.
Vain tuo viimeinen kirjain erotti kumpi oli kysymyksessä, varmasti monessa perheessä sama pieni erottava tekijä.Jos molemmat ovat mummeja tai mummoja,
niin nuoret tekevät eron nimen mukaan.
On Ansa mummi ja
On Riitta mummi - capt. cöpenick
Että on terveyttä, velaton talous jne, niin melko vähällä sitä tulee toimeen. Haja-asutusalueilla tietysti kulkuyhteyksien vaje vaikeuttaa elämistä.
Nekin mainiot kauppa-autot lopettivat enimmältä osaa toimintansa. - Lorena*
capt. cöpenick kirjoitti:
Että on terveyttä, velaton talous jne, niin melko vähällä sitä tulee toimeen. Haja-asutusalueilla tietysti kulkuyhteyksien vaje vaikeuttaa elämistä.
Nekin mainiot kauppa-autot lopettivat enimmältä osaa toimintansa.Kehä 3. ulkopuolella on järjestetty linja-taxi toimintaa. Erittäin hyvä ratkaisu. Linja taxi kulkee x2/viikko, edestakainen matka kohtuullisen edullinen. Linja-taxi hakee miltei kotiportilta ja tuo takaisin marketeista ja keskustan palveluista kotipysäkille. Asiointi aikaa on 2 tuntia.
Tämä on lähiöiden ja asutusalueiden asukkaille erinomaista palvelua. Ei kaikilla ole omaa autoa, tai bussipysäkeille matkaa, ostoksetkin painavat kantaessa.
Linja-taxi palvelussa tavaroiden kantomatka kotiin jää lyhyeksi. Eläkeväki näitä palveluita käyttää ja ovat tyytyväisiä. Lorena* kirjoitti:
Kukaan ei voi määrätä kuka minkäkinlaisiin olosuhteisiin syntyy, on tyydyttävä siihen mitkä geenit sai vanhemmilta. Näin ei voi sanoa:"Olet oman onnesi seppä." Osalla voi sepän moukari olla omissa käsissä osalla taas ei.
Tietysti on hyvä ennakoida tuleva tilanne, kaikilla siihen ei ole mahdollista jo elämän tilanteesta johtuen, sillä elämä ei ole tasapuolista. On vain uskallettava arvioida elämää ja sen tavotteita uudelleen ja uusista näkökulmista. On varottava juuttumasta omaan haavemaailmaan, omaan erinomaisuuteen, nähtävä asiat kokonaisuuksina, varottava juuttumasta omiin myytteihin, sillä meitä on moneksi.
Omar Khaijam:
"Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni taas yksi katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta,
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa."se on totisinta totta, mutta elämän ovet kun ovat avoinna kaikille,
luulempa että jokainen jollakin tapaa yrittää ohjailla elämän kulkuaan
tekemällä erillaisia ratkaisuja
Silloin tulee mieleen että "olet oman onnesi seppä"
Olkoon rikas taikka köyhä, valintoja joutuu tekemään.
Tuskin kukaan pitää elämää haavemaailmana, mutta haaveilla on lupa
jostakin, jonka haluaa saada.- pilvi*
Lorena* kirjoitti:
Kehä 3. ulkopuolella on järjestetty linja-taxi toimintaa. Erittäin hyvä ratkaisu. Linja taxi kulkee x2/viikko, edestakainen matka kohtuullisen edullinen. Linja-taxi hakee miltei kotiportilta ja tuo takaisin marketeista ja keskustan palveluista kotipysäkille. Asiointi aikaa on 2 tuntia.
Tämä on lähiöiden ja asutusalueiden asukkaille erinomaista palvelua. Ei kaikilla ole omaa autoa, tai bussipysäkeille matkaa, ostoksetkin painavat kantaessa.
Linja-taxi palvelussa tavaroiden kantomatka kotiin jää lyhyeksi. Eläkeväki näitä palveluita käyttää ja ovat tyytyväisiä.kehä kolmosen, eli susirajan puolella jota leikillisesti kutsutaan on tarpeellista päästä liikkeisiin ja virkistäytymäänkin kodin ulkopuolelle.
Mutta palaisin vielä noihin geeneihin, jotka saamme reppuumme hedelmöityshetkellä. Ne säätelevät mitkä taipumukset ja "lahjat" tulevat eväiksemme sinne "reppuun". Tiede on kuitenkin todennut, etteivät ne säätele elämäämme kokonaan. Kodinkaan vaikutus ei pysty yksilön lopullisiin valintoihin yksistään vaikuttamaan, vaan me itse valitsemme ja teemme ratkaisumme.
Mutta ns. lahjakkuutemme löytyy sieltä geenien joukosta, se miten niitä käytämme, on itsestämme kiinni.
Moni eläkeläinen joutuu todella käyttämään arjen luovuuttakin, mikä on kunnioitettava ominaisuus, saadakseen edes välttämättömät tarpeensa tyydytettyä.
On vaan muistettava, että myös opiskelijat---nuoret lapsiperheet, joutuvat säästämään paljosta, saavuttaakseen päämääränsä. Useimmiten ammatin, ja kodin perheelleen.
Näinä laman aikoina se vaatii sekä sisukkuutta, että optimististä mielialaa! - *Kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
kehä kolmosen, eli susirajan puolella jota leikillisesti kutsutaan on tarpeellista päästä liikkeisiin ja virkistäytymäänkin kodin ulkopuolelle.
Mutta palaisin vielä noihin geeneihin, jotka saamme reppuumme hedelmöityshetkellä. Ne säätelevät mitkä taipumukset ja "lahjat" tulevat eväiksemme sinne "reppuun". Tiede on kuitenkin todennut, etteivät ne säätele elämäämme kokonaan. Kodinkaan vaikutus ei pysty yksilön lopullisiin valintoihin yksistään vaikuttamaan, vaan me itse valitsemme ja teemme ratkaisumme.
Mutta ns. lahjakkuutemme löytyy sieltä geenien joukosta, se miten niitä käytämme, on itsestämme kiinni.
Moni eläkeläinen joutuu todella käyttämään arjen luovuuttakin, mikä on kunnioitettava ominaisuus, saadakseen edes välttämättömät tarpeensa tyydytettyä.
On vaan muistettava, että myös opiskelijat---nuoret lapsiperheet, joutuvat säästämään paljosta, saavuttaakseen päämääränsä. Useimmiten ammatin, ja kodin perheelleen.
Näinä laman aikoina se vaatii sekä sisukkuutta, että optimististä mielialaa!Maalaisjärkeni sanoo, ettei geenit ole määräävintä ihmisessä, on kasvatus, koulutus, ympäristö, nuoruusiän seura, kodin ja perheen tuki.
Oma halu kehittyä ja pienistä riskien otoista yleensä viisastuu, kehitys auttaa jokaista.
Rentuiksikaan ei synnytä, voi olla hyvistäkin geeneistä ja alamaailma saa yliotteen, kirjavuutta ja mahdollisuuksia jokaisen elämään mahtuu. *Kukkahame* kirjoitti:
Maalaisjärkeni sanoo, ettei geenit ole määräävintä ihmisessä, on kasvatus, koulutus, ympäristö, nuoruusiän seura, kodin ja perheen tuki.
Oma halu kehittyä ja pienistä riskien otoista yleensä viisastuu, kehitys auttaa jokaista.
Rentuiksikaan ei synnytä, voi olla hyvistäkin geeneistä ja alamaailma saa yliotteen, kirjavuutta ja mahdollisuuksia jokaisen elämään mahtuu.Kun ihmisellä menee huonosti, epäonnistuu elämässsä, sairastelee, on painovaikeuksia, niin helposti kerrotaan, kuinka suvussa on nämä geenit vallalla. Isotätikin...serkku...
Kukapa tämän suvun jäsen kehuu geenejään silloin, kun on hyvin menestynyt, vaurastunut, yhteiskunnan portailla kivunnut? Kerrotaanko silloin isotädistä tai serkusta? Ei toki, he ovat ne suvun epäonniset, joita ei mainitakaan.
Menestys johtuu aina omista ponnistuksista ja peräänantamattomuudesta. Geeneistä riippumatta.- pilvi*
*Kukkahame* kirjoitti:
Maalaisjärkeni sanoo, ettei geenit ole määräävintä ihmisessä, on kasvatus, koulutus, ympäristö, nuoruusiän seura, kodin ja perheen tuki.
Oma halu kehittyä ja pienistä riskien otoista yleensä viisastuu, kehitys auttaa jokaista.
Rentuiksikaan ei synnytä, voi olla hyvistäkin geeneistä ja alamaailma saa yliotteen, kirjavuutta ja mahdollisuuksia jokaisen elämään mahtuu.Ens kerralla otan kyllä kevyemmin jumpassa, jos viisastuisi kun nuo pohjelihakset pahukset kipeytyi etten aamulla tahtonut lähteä liikkeelle:D Yllättävän nopeasti ne kuitenkin suostuivat taas toimimaan. Huh huu täytyy nauraa, hellät on
työttömän lihakset! Selkä kyllä on treenaantunut puutarhatöissä, mutta uudet liikkeet venyttävät lihaksia.
Hieno aamu jälleen, elämä vaatii ulkoilua tänään. - *Kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
Ens kerralla otan kyllä kevyemmin jumpassa, jos viisastuisi kun nuo pohjelihakset pahukset kipeytyi etten aamulla tahtonut lähteä liikkeelle:D Yllättävän nopeasti ne kuitenkin suostuivat taas toimimaan. Huh huu täytyy nauraa, hellät on
työttömän lihakset! Selkä kyllä on treenaantunut puutarhatöissä, mutta uudet liikkeet venyttävät lihaksia.
Hieno aamu jälleen, elämä vaatii ulkoilua tänään.Venyttelyt pitää tehdä joka päivä, hartaudella ja toistamiseen.
Tiedän mitä on kipeytyneet lihakset, sairastelin 6 viikkoa selkälihasten kramppia, kävin fysikaalisessa ja hieronnassa, voi miten ne oli kipeitä ennen hoitoja, no kipulääkkeillä hiukan helpotti.
Kyllä se kroppa on näillä vuosilla jo sen verran arka ettei koskaan tiedä mikä paikka kipeentyy mistäkin.
Kunhan risotto loppuu lautaselta, on ulkoilu vuorossa, luonto on niin juhla-asuinen, siinä on ihailtavaa. - pilvi*
*Kukkahame* kirjoitti:
Venyttelyt pitää tehdä joka päivä, hartaudella ja toistamiseen.
Tiedän mitä on kipeytyneet lihakset, sairastelin 6 viikkoa selkälihasten kramppia, kävin fysikaalisessa ja hieronnassa, voi miten ne oli kipeitä ennen hoitoja, no kipulääkkeillä hiukan helpotti.
Kyllä se kroppa on näillä vuosilla jo sen verran arka ettei koskaan tiedä mikä paikka kipeentyy mistäkin.
Kunhan risotto loppuu lautaselta, on ulkoilu vuorossa, luonto on niin juhla-asuinen, siinä on ihailtavaa.Tämä saa riittää, ettei menis " päiväkirjaksi ! ( Vaikka keskusteluahan tämä on :D) Kaikkien toiveet huomioon. Minullakin olisi toive, kaipaan päästää Sinisirkun< pois ---pilvi* nimestä.
Tuo sinisirkku< oli niin mieleinen nimimerkki,---- jo luontopalstalla!
- 864E/kk
Sairaselakoidyin 50:n pinnassa ja vielakin olen alaikainen, 62v.
Pelkan koyhan tyolaiskodin taustalla kavin kansakoulun ja heti puotipuksuksi pikkukauppaan.
Ei ollut varaa kouluttaa!
Useista kotiaidin vuosista ja osa-aikaisesta markettityosta johtuen on elakkeeni tuo nimimerkissa toteamani
Elamantavat, kulutus omien, todellisten tarpeiden mukaan ja hieman suunnittelua nijn hyvin olen parjannyt ilman perintoja ja lottovoittoja.
Perheemme tulot ovat olleet tyolaisperheen alapaassa.
Taman loma-asuntomme hankimme 23-vuotta sitten.
Kevaat ja syksyt menevat taalla.
Nyt 40v haapaivan kunniaksi kavimme poikkeuksellisesti illallisella tasokkaassa ravintolassa. 120E.
Normaalisti kaymme 3kk:n matkalla ulkona yhden kerran ja silloinkin halvemmassa.
Ei ole tuntunut tarpeelliselta.
Vuoden, kahden valein teemme jonkin taysihoitoristeilyn tai kiertomatkan yhdistaen siihen halvan lisaviikon.
Saksan joulumarkkinoilla kaymme vuosittain.
Viimeiset joulut ovat kuluneet Viron kylpyloissa.
Kesaisin vietamme pari viikkoa kiertelmalla Unkaria ja Itavaltaa.
Viosittain teen kaksi tyttojen matkaaa johonkin Euroopan kaupunkikohteeseen.
Tavoitteemme oli avioituessamma saavuttaa 50:n tienoissa taloudellinen riippumattomuus.
Se tavoittamiseksi ei mielestani ole mistaan tarvinnut tinkia.
Normaali elamankaari. Vuokra-asuminen, penskoja, ok velaksi, kesamokkikokeilu, veneilykokeilu, yksi sijoitusasunto, viimein vaihto kerrostalon omistuskolmioon.
Kun tana paivana jattaa turhan, pienen kulutukse tekematta on myohemmin varaa mittavampiin ratkaisuihin.
Syntymavammaiset ja sairaat ovat eri asia. Muut eivat myotatuntoana saa.
Eivat edes elamassaan vaaria ihmissuhderatkaisuja tehneet!ok- lukija*
Kyllä siitä on lupa olla onnellinen! On varmaan vaatinut yrittelijäisyyttä, ja luopumista hetkessä elämisestä !
Edellytykset on täytynyt olla tuohon, molemminpuolin aviokumppaneillä ! Nauttikaa elämästänne ja toisistanne, mutta
ei pidä pois-sulkea, vaikka ei osoita myötätuntoakaan, että kaikki eivät ehkä kykene niin hyvin pitkän tähtäimen suunnitteluun! Siinä pitää olla molemmat samalla linjalla.
PS Kaikesta päättäen miehelläsi on huomattavasti paremmat tulot kuin sinulla. Sittenkin on sinun täytynyt olla tosi hyvä ja järkevä kodin menoissa. Onneksi olkoon...hyvää vointia molemmille. - muori*
lukija* kirjoitti:
Kyllä siitä on lupa olla onnellinen! On varmaan vaatinut yrittelijäisyyttä, ja luopumista hetkessä elämisestä !
Edellytykset on täytynyt olla tuohon, molemminpuolin aviokumppaneillä ! Nauttikaa elämästänne ja toisistanne, mutta
ei pidä pois-sulkea, vaikka ei osoita myötätuntoakaan, että kaikki eivät ehkä kykene niin hyvin pitkän tähtäimen suunnitteluun! Siinä pitää olla molemmat samalla linjalla.
PS Kaikesta päättäen miehelläsi on huomattavasti paremmat tulot kuin sinulla. Sittenkin on sinun täytynyt olla tosi hyvä ja järkevä kodin menoissa. Onneksi olkoon...hyvää vointia molemmille.Onnellisuuden reshehtinsä. Mää en ainaskaa haluais pihtaa koko nuaruus aikani ,et sais sit eläkkellä matkustaa. Mää pelaan ja nautin siitki ja on iha tyytyväinen elämään. En vaihatais sun kaa, joll ei oo myötätuntoo muille. Omahyvänen oot.
- capt. cöpenick
muori* kirjoitti:
Onnellisuuden reshehtinsä. Mää en ainaskaa haluais pihtaa koko nuaruus aikani ,et sais sit eläkkellä matkustaa. Mää pelaan ja nautin siitki ja on iha tyytyväinen elämään. En vaihatais sun kaa, joll ei oo myötätuntoo muille. Omahyvänen oot.
Kuulin eilen Yle-radion Puhe kanavalla, että Suomessa joka toinen päivä yli 65v. ihminen tekee ns. henk. koht. ratkaisun, poistuu vapaaehtoisesti elämästä. Onhan tuo jo käsittämätöntä!
Kun elämä oli ittelläkin aivan päreinä, pahimpina päivinä kertasin asioita, joiden vuoksi kannattaa sittenkin ylläpitää henkista ja fyysistä kanttiaan. - pilvi*
capt. cöpenick kirjoitti:
Kuulin eilen Yle-radion Puhe kanavalla, että Suomessa joka toinen päivä yli 65v. ihminen tekee ns. henk. koht. ratkaisun, poistuu vapaaehtoisesti elämästä. Onhan tuo jo käsittämätöntä!
Kun elämä oli ittelläkin aivan päreinä, pahimpina päivinä kertasin asioita, joiden vuoksi kannattaa sittenkin ylläpitää henkista ja fyysistä kanttiaan.joillakin on niin vaikeaa. Kun ei edes voi tietää mikä saa henkiset voimavarat niin loppuun ? Rauha heille, jotka eivät ole jaksaneet ! Elämä on kovaa, ja heikot eivät kestä.
- 1-Katleija
capt. cöpenick kirjoitti:
Kuulin eilen Yle-radion Puhe kanavalla, että Suomessa joka toinen päivä yli 65v. ihminen tekee ns. henk. koht. ratkaisun, poistuu vapaaehtoisesti elämästä. Onhan tuo jo käsittämätöntä!
Kun elämä oli ittelläkin aivan päreinä, pahimpina päivinä kertasin asioita, joiden vuoksi kannattaa sittenkin ylläpitää henkista ja fyysistä kanttiaan.Joka päivä kolme ihmistä päättää päivänsä, siis kuusi joka toinen päivä, joista yksi on yli 65v. Ei ole siis vanha ihminen poikkea muista tässäkään.
1-Katleija kirjoitti:
Joka päivä kolme ihmistä päättää päivänsä, siis kuusi joka toinen päivä, joista yksi on yli 65v. Ei ole siis vanha ihminen poikkea muista tässäkään.
se saa ihmisen tekemään ,lopullisia ratkaisuja.. Ihminen haluaa olla,jollekin tärkeä ja tarpeellinen..Kun ei ole ketään,iskee masennus ja se on kamalaa..Silloin ,vähitellen,ei uskalla mennä, edes ulos ja kaikki asiat jää hoitamatta..Apua,pitäisi saada,mutta eihän meillä täällä Suomessa hoideta
oikein ketään,pillereitä vaan..Ymmärrän hyvin,ikä-ihmisiä,ei ole helppoa..On helppoa ajatella,että mikseivät liity Eläkekerhoihin,tai muihin semmoisiin,että tapaisi toisia ihmisiä,mutta se lähteminen
juuri ,on vaikeaa..Pitäisi olla joku ystävä,joka vetäisi mukanaan ja olisi samalla tuttava.Olen usein miettinyt,mitä voisin itse tehdä..No,ainakin juttelen ihmisten kanssa,jos se edes piristäisi hetken..
Ihan tuntemattomalle,ei voi mennä sanomaan mitään,mutta täällä meidänkin raitilla,tuonne keskustaan,suunnilleen samat ihmiset tulee vastaan,niin siitä saa aiheen..Voi sanoa: Hei,tässä näemme usein,mitä kuuluu ym..Jos toinen ei vastaa,niin eihän se maailmaa kaada..voi yrittää uudestaan ,seuraavalla kerralla.. No,en voi yksin maailmaa parantaa..yritystä vaan.. Iloa päiväänne..t.Irkku- 864E/kk
lukija* kirjoitti:
Kyllä siitä on lupa olla onnellinen! On varmaan vaatinut yrittelijäisyyttä, ja luopumista hetkessä elämisestä !
Edellytykset on täytynyt olla tuohon, molemminpuolin aviokumppaneillä ! Nauttikaa elämästänne ja toisistanne, mutta
ei pidä pois-sulkea, vaikka ei osoita myötätuntoakaan, että kaikki eivät ehkä kykene niin hyvin pitkän tähtäimen suunnitteluun! Siinä pitää olla molemmat samalla linjalla.
PS Kaikesta päättäen miehelläsi on huomattavasti paremmat tulot kuin sinulla. Sittenkin on sinun täytynyt olla tosi hyvä ja järkevä kodin menoissa. Onneksi olkoon...hyvää vointia molemmille.Eipa ole ollut tunnetta mistaan luopumisesta.
Kaytannon rajoitukset vain tuli ottaa huomioon ja elaa puitteidensa mukaan.
Totta puhuen, kun 7:n vuoden ja 4:n paikkakunnanvaihdon (miehen tyo) jalkeen ryhdyimme maksamaan talovelkaa niin paljoa ei tarvinnut vaihtoehtoja harkita.
Olin ollut koko ajan kotona ja elimme mieheni palkalla joten 550l-arkku oli syksylla taynna keruutuotteita.
Mieheni tyokaverit irvivat: Vaimo, vaimo. Pane sieniin puolet petajaista!
Samat linjat.
-lasten kasvatus
-raha-asiat
-yhteiskunnallinen nakemys
-kiinnostus urheiluun
-innostus matkailuun
-ymmarrys yhteisesta taloudesta = ei ole "minun, sinun".
Metallin sekatyolaiseksi itsensa tituloivan mieheni ollessa, talovelkojen tultua maksetuiksi, etsimassa marginaalieurojaan ympari Suomea, mina hoidin perheen talouden taysin.
Heti tavoitettuaan putken paan patkatyo/tyottomyysjaksojen jalkeen lopetimme molemmat toissa kaymisen.
Palkkatyo riitti.
Ainoa varjo elamassamme on minun kahdeksan vuotta sitten todettu parantamaton tautini.
Se ei haittaa normaalia elamaa eivatka sivulliset huomaa mitaan.
Mieheni on, takavuosien levotonta ja stressaavaa elamaa ajatellen kasittamattoman terve ja hyvakuntoinen.
Suomessa ollessa kay usean kerran viikossa punttisalilla (ei kuulemma ole kuntosali).
En viitsisi edes kuunnella sen juttuja maastavedosta yms. pokerini pitaa.
Kiitoksia toivotuksesta!
Toistaiseksi olen hoidellut osani ilmeisen kunnolla.
Huomista en viitsi murehtia. - pilvi*
864E/kk kirjoitti:
Eipa ole ollut tunnetta mistaan luopumisesta.
Kaytannon rajoitukset vain tuli ottaa huomioon ja elaa puitteidensa mukaan.
Totta puhuen, kun 7:n vuoden ja 4:n paikkakunnanvaihdon (miehen tyo) jalkeen ryhdyimme maksamaan talovelkaa niin paljoa ei tarvinnut vaihtoehtoja harkita.
Olin ollut koko ajan kotona ja elimme mieheni palkalla joten 550l-arkku oli syksylla taynna keruutuotteita.
Mieheni tyokaverit irvivat: Vaimo, vaimo. Pane sieniin puolet petajaista!
Samat linjat.
-lasten kasvatus
-raha-asiat
-yhteiskunnallinen nakemys
-kiinnostus urheiluun
-innostus matkailuun
-ymmarrys yhteisesta taloudesta = ei ole "minun, sinun".
Metallin sekatyolaiseksi itsensa tituloivan mieheni ollessa, talovelkojen tultua maksetuiksi, etsimassa marginaalieurojaan ympari Suomea, mina hoidin perheen talouden taysin.
Heti tavoitettuaan putken paan patkatyo/tyottomyysjaksojen jalkeen lopetimme molemmat toissa kaymisen.
Palkkatyo riitti.
Ainoa varjo elamassamme on minun kahdeksan vuotta sitten todettu parantamaton tautini.
Se ei haittaa normaalia elamaa eivatka sivulliset huomaa mitaan.
Mieheni on, takavuosien levotonta ja stressaavaa elamaa ajatellen kasittamattoman terve ja hyvakuntoinen.
Suomessa ollessa kay usean kerran viikossa punttisalilla (ei kuulemma ole kuntosali).
En viitsisi edes kuunnella sen juttuja maastavedosta yms. pokerini pitaa.
Kiitoksia toivotuksesta!
Toistaiseksi olen hoidellut osani ilmeisen kunnolla.
Huomista en viitsi murehtia.Tuttuahan tuo on, urheilu on ja kuntoilu tärkeää, antaa ilmeisesti eläkepäiville merkitystä, varsinkin miehelle, joka on tottunut olemaan aktiivinen.
Olen joskus lukenut ja todennutkin, sen olevan sublimoitua "metsästäjän viettiä ". Ei tarvitse miehen enää juosta metsissä riistan perässä, mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsee :) Hienoisella hellyydellä sen totean.
Sairauksia saattaa elämän varrella tulla, sille emme mahda mitään, hyvä kuitenkin ettei se vaikuta olemiseesi. Hyvää vointia edelleenkin. - capt. cöpenick
864E/kk kirjoitti:
Eipa ole ollut tunnetta mistaan luopumisesta.
Kaytannon rajoitukset vain tuli ottaa huomioon ja elaa puitteidensa mukaan.
Totta puhuen, kun 7:n vuoden ja 4:n paikkakunnanvaihdon (miehen tyo) jalkeen ryhdyimme maksamaan talovelkaa niin paljoa ei tarvinnut vaihtoehtoja harkita.
Olin ollut koko ajan kotona ja elimme mieheni palkalla joten 550l-arkku oli syksylla taynna keruutuotteita.
Mieheni tyokaverit irvivat: Vaimo, vaimo. Pane sieniin puolet petajaista!
Samat linjat.
-lasten kasvatus
-raha-asiat
-yhteiskunnallinen nakemys
-kiinnostus urheiluun
-innostus matkailuun
-ymmarrys yhteisesta taloudesta = ei ole "minun, sinun".
Metallin sekatyolaiseksi itsensa tituloivan mieheni ollessa, talovelkojen tultua maksetuiksi, etsimassa marginaalieurojaan ympari Suomea, mina hoidin perheen talouden taysin.
Heti tavoitettuaan putken paan patkatyo/tyottomyysjaksojen jalkeen lopetimme molemmat toissa kaymisen.
Palkkatyo riitti.
Ainoa varjo elamassamme on minun kahdeksan vuotta sitten todettu parantamaton tautini.
Se ei haittaa normaalia elamaa eivatka sivulliset huomaa mitaan.
Mieheni on, takavuosien levotonta ja stressaavaa elamaa ajatellen kasittamattoman terve ja hyvakuntoinen.
Suomessa ollessa kay usean kerran viikossa punttisalilla (ei kuulemma ole kuntosali).
En viitsisi edes kuunnella sen juttuja maastavedosta yms. pokerini pitaa.
Kiitoksia toivotuksesta!
Toistaiseksi olen hoidellut osani ilmeisen kunnolla.
Huomista en viitsi murehtia.Onhan sinulla elämä mukavast hallussa. Miehesi eläke on ilmeisesti tuplaten omaasi verrattuna.
Luonnonantimien hyödyntäminen meriteteeraa mielestäni paljon Otetaan esim. tämä satokausi. Meillä päin 'arvomarja' puolukkaa hyvin runsaasti. Se on hyvää säilymäänkin vielä.
Ihmettelen, ettei niitä enemmän poimita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1612327
- 1261791
- 971687
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia991505Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2271349- 1691342
- 581303
- 2121257
- 991151
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht252996