Talvisodan todellinen hölmöntölmäys oli Summan vastahyökkäys 23.12.1939 Vaikka suomalaisten puolella siihen osallistui viisi divisioonaa ja kaksi prikaatia, niin se ei menestynyt.
Suomalaiset joutuivat perääntymään verissäpäin lähtöasemiinsa. Tappiot olivat 1328 miestä, joista 551 kaatui ja 777 haavoittui.
Aikamoinen kasa ruumiita yhdelle päivälle.
Suomalaiset joutuivat perääntymään verissäpäin lähtöasemiinsa. Tappiot olivat 1328 miestä, joista 551 kaatui ja 777 haavoittui.
Aikamoinen kasa ruumiita yhdelle päivälle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Öhquist sitä selitteli myöhemmin, mutta koko manööveri oli kaistapäisesti aikataulutettu. Joukoille annettiin käskyjä kuin olisi oltu rauhanajan harjoituksissa eikä sodassa. Porukat pakkautuivat urille, eivät ehtineet lähtöasemiinsa, hyökkäsivät myöhässä pimeässä - mikä revohka siitä tulikaan.
Jotakin tuollaista nämä nykyisetkin saisivat aikaan "neljän päivän ratkaisutaistelussaan". Sotaa ei käydä monisteilla.
maaliskuussa tuli vähintäin yhtä paljon kaatuneita ja pahimpana päivänä reilusti yli 800 kaatunutta.
Sota on omanlaisensa "elämänmuoto" ja sitä on helppo arvostella. Ainakin jälkiviisaana.
Aluksi vähän tarkennusta ko. hyökkäyksen uhreista.
361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja 190 kadonnutta
Lainaus historiasta "Hyökkäystä varten alueelle keskitettiin mm. 6.Divisioona päämajan reservistä. Mainittu divisioona otti rintamavastuun tilapäisesti 5.Divisioonan oikealta sivustalta. Hyökkäyssuunnitelman mukaan 5.Divisioonan tehtävänä oli sitoa puna-armeijan joukot puolustuslohkollaan paikallisin hyökkäyksin".
Eli 6. divisioona teki varsinaisen hyökkäyksen.
Suomalaisia ei siis ollut viittä divisioonaa, vaan operaatio suoritettiin 5. (viidennen) ja 6. (kuudennen) divisioonan yhteistyönä.
Kaatuneina em. 361 sotilasta.
Tilanteessa minusta näkyy juuri Suomalaisen sodanjohdon ainutlaatuisuus (Saksa myöhemmin käytti samaa taktiikkaa), eli hyökätään häikäilemättömästi, vaikka vihollisen propaganda on juuri julistanut "suurtavoittoa"! Ja vihollisen heikkoutta.
Sillä on uskomaton horjuttava vaikutus ylivoimaisena itseään pitävään viholliseen!
Historia tunteen montakin samanlaista tapausta mm. Ardennien hyökkäys -45.
Totta puhut, että talvisodassa suomalaiset aktiivisesti partioiden ja paikallisia vastahyökkäyksiä tehden pitivät asemansa ja jarruttivat hyökkääjää (esimerkiksi Suomussalmella). Pieninkin voimin tehty hyökkäys voi muuttaa suurhyökkäyksen sekasorroksi. Muutama ehto siihen liittyy: a) Oikea ajoitus on tärkein. Vastahyökkäys ei koskaan tule liian aikaisin (Ehrnrooth). b) Oikea kohta (tiedustelu) ja c) tarkoituksenmukainen tapa (vihollistiedot) tulevat sitten.
Tutkitaan ehtoja:
a) Oikea ajoitus? Öhquistin esimies Österman oli vaatinut vastahyökkäystä jo ennen joulukuun puoliväliä. Mannerheim hylkäsi itse ajatuksen silloin. Öhquist huomasi kuitenkin, että vetäytyminen söi taistelutahtoa. Hän teki itse uuden esityksen. Mannerheim hyväksyi 22.12. Hyökkäyksen tuli alkaa seuraavana päivänä! Päätöksen ja toteutuksen välille jäi liian vähän aikaa, liikkeellelähtö oli hätäinen vaativaan sotaliikkeeseen kokemattomilla joukoilla.
b) Oikea kohta. Kohdat ovat yleensä toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja, kun pitää hyökätä. Myös toisella puolella odotetaan vastaiskua ja siellä on (yleensä) koulutettuja kenraaleita. Nyt kävi niin, että
Öhquist suunnitteli vastahyökkäyksen hyvin laajalle alueelle ja syväksi täysin vastoin Östermanin näkemystä. Joukot joutuivat marssimaan pitkät matkat ennen varsinaista hyökkäystä. Salaussyistä vain yöllä saattoi marssia. Eräs prikaati marssi 40 asteen pakkasessa viisitoistasenttisessä lumessa kahtena yönä 40 kilometriä ja taisteltuaan saman matkan takaisin. Tiestö ei riittänyt kaikkien osastojen liikutteluun yhtaikaa ja ryhmitykset menivät sekaisin. Rajallisempi alue ja selkeä painopiste olisi ollut parempi.
C) Oikea tapa. Voimasuhteiden ja kaluston edellytyksillä ei olisi pitänyt hyökätä lainkaan. Käytäntö on toki toinen asia. Vähäistä tykistöä ei ollut kaikkea edes kytketty vastahyökkäyksen tukemiseen.
Ihmisjohtaminen ei onnistunut. Öhquist ei saanut alaisiaan uskomaan hyökkäykseen. Airo ei uskonut hyökkäyksen onnistumiseen. Radioita oli kolmannes määrävahvuudesta, kaapeliyhteydet katkesivat tulen ja liikkeen takia. Esikunnatkaan eivät hallinneet tämän taistelulajin johtamista.
Tappioista. 1328 miehen kokonaistappioihin sisältyi lähes sata upseeria. Johdon puutteita korvattiin rohkeudella ja esimerkillä.
Ja vielä, Misi, tämäkin keskeytetty offensiivi silti lopetti hyökkäykset kohti Viipurin porttia pitkäksi aikaa.
Sotakokemuksen puute veikin Talvisodassa parhaat alijohtajat, kun näytettiin esimerkkiä. Summa, Vuosalmi, Taipale, Lemetti, Kollaa, Tolvajärvi, Kuhmo, Suomussalmi. Jokainen näistä vei suhteettomasti parhaita alijohtajiamme.
>>Aluksi vähän tarkennusta ko. hyökkäyksen uhreista. 361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja 190 kadonnutta
"Talvisodan todellinen hölmöntölmäys oli Summan vastahyökkäys 23.12.1939"
Talvisodan todellinen hölmöntölmäys oli Raatteen tien taistelu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raatteen_tien_taistelu
Tässä Talvisodan ainoassa suuremmassa suomalaisten hyökkäysyrityksessä Kannaksella, siellä ollut ainoa suomenruotsalainen yksikkö eksyi suunnasta ja hyökkäsi suomalaisten kylkeen ja saatuaan tulta vastaansa palasivat takaisin lähtöasemaan.
Ei siis ihme jos suomalaiset sai pahasti turpiinsa kun hurritkin auttoi vihollista!
"Ei siis ihme jos suomalaiset sai pahasti turpiinsa kun hurritkin auttoi vihollista!"
" suomenruotsalainen yksikkö eksyi suunnasta ja hyökkäsi suomalaisten kylkeen "
Onko tuo totta?
kyllä. Eikä se suomenruotsalainen porukka edes ollu ainoa joka sekoitti omat vihollisista, ilmansuunnista puhumattakaan.
Suomenruotsalaisten Talvisota
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)
Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.
Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.
Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.
Esimerkiksi sruotsinkielinen JR 10 taisteli moitteetta koko Talvisodan.
---- 551 kaatui ja 777 haavoittui-----
Niistä ei meidän venäläinen sodanjohtomme välittänyt.
Mutta onneksemme Josif Stalinin käskyttämän kerrassaan pitelemättömäksi sotilasmahdiksi mainostetun puna-armeijan johto oli vielä paljon kyvyttömämpää, kun 160 miljoonan asukkaan Neuvostoliitto ei kyennyt yli kolmen kuukauden hyökkäyssotaponnisteluistaan huolimatta valtaamaan 3,5 miljoonan asukkaan Suomea ja alistamaan suomalaisia Moskovan kommunismidiktatuurihallinnon brutaalin sortovallan alle.
Olisiko sittenkin kannattanut Fokkerin tilalle hankkia kaksimoottorisia hävittäjiä, joilla olisi voinut sekä pommittaa, että ampua pommareita.
Honkaniemen taistelu käytiin talvisodassa 26. helmikuuta 1940. Suomen sotahistoriaan mainittu taistelu on jäänyt lähinnä siitä syystä, että se oli ensimmäinen merkittävämpi vastahyökkäys, johon suomalaisten puolelta talvisodassa osallistui panssarijoukkoja. Taistelun lopputulos oli suomalaisten kannalta synkkä ja suomalaisten osalta panssarijoukkojen käyttö loppuikin käytännössä talvisodassa tähän taisteluun. Taistelun tuloksena Mannerheim kypsyi ajatukseen vetää suomalaiset joukot väliasemasta taaksepäin.