Ihastuksesta eroon miten?

Aivan sama. Tosin olen nainen :). Yritän vaan keksiä huonoja puolia tästä ihmisestä ja niillä selitellä itselleni, ettemme olisi kuitenkaan sopineet yhteen jne. Vaikeaa on unohtaa. Ehkä kohtalo vielä joskus johdattaa meidät yhteen, jos niin on tarkoitettu.

kuulostaa niin tutulta!

Tapailin erästä miestä myöskin 2kk ja mies oli kuin unelma ja nyt vertaan kaikkia häneen!
Huoh, harvalla sellaista luonnetta:s

Nytkin kuuntelen kaikkia surullisia biisejä ja nyyhkytän miehen perään! HULLUA

jos ei ymmärrä lukemaansa: tuo nyt ei liity vähimmässäkään määrin tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen. Erotomania on ihan eri juttu.

1224345 kirjoitti:

kuulostaa niin tutulta!

Tapailin erästä miestä myöskin 2kk ja mies oli kuin unelma ja nyt vertaan kaikkia häneen!
Huoh, harvalla sellaista luonnetta:s

Nytkin kuuntelen kaikkia surullisia biisejä ja nyyhkytän miehen perään! HULLUA

Lue lisää

1224345

asia paranee kun täytät 15

nyt on vuosi takana eikä ikävä ole yhtään laantunut. se voi kylläkin pitkittää mun tuskaa, ettei puhuttu kunnolla asioita selväksi. parempaa onnea teille!

Tiedän myös miltä se tuntuu, kun toinen on ajatuksissa koko valveilla oloajan ja tulee vielä uniinkin. Tämä juttu, joka oli minulla ja aivan ihanalla miehellä kesti vain vähän aikaa. Siinä ajassa ihastuin kuitenkin joka solullani tähän mieheen. Mies muutti pois paikkakunnalta, jossa molemmat asuimme ja pidimme harvakseltaan yhteyttä. Osittain tämän vuoksi oli vaikea unohtaa. Nyt emme kuitenkaan ole enää aikoihin olleet tekemisissä, mutta ajatuksilleenhan ei voi mitään..

Tästä on pian aikaa kaksi vuotta ja pikkuhiljaa muistot eivät enää samalla tavalla koske. Näiden kahden vuoden aikana olen tavannut muita aivan ihania miehiä, mutta niistä ei loppujenlopuksi ole tullut mitään, koska en ole voinut olla täysillä mukana.

Mutta nyt siis alkavat myös muut miehet kiinnostaa ja uskallan antaa tilaisuuden uusille ihmisille. Haluan vain sanoa, että kyllä sitä yli pääsee, mutta aikaa se vie. Mutta kaikkea ei voi unohtaa, ja välillä ne ihanat yhteiset hetket pujahtavat mieleen ja niille voi itsekseen hymyillä. Kyllä se kirpaisee, mutta ei koske enää samalla tavalla.

Tsemppiä teille!

<tuuli> kirjoitti:

Tiedän myös miltä se tuntuu, kun toinen on ajatuksissa koko valveilla oloajan ja tulee vielä uniinkin. Tämä juttu, joka oli minulla ja aivan ihanalla miehellä kesti vain vähän aikaa. Siinä ajassa ihastuin kuitenkin joka solullani tähän mieheen. Mies muutti pois paikkakunnalta, jossa molemmat asuimme ja pidimme harvakseltaan yhteyttä. Osittain tämän vuoksi oli vaikea unohtaa. Nyt emme kuitenkaan ole enää aikoihin olleet tekemisissä, mutta ajatuksilleenhan ei voi mitään..

Tästä on pian aikaa kaksi vuotta ja pikkuhiljaa muistot eivät enää samalla tavalla koske. Näiden kahden vuoden aikana olen tavannut muita aivan ihania miehiä, mutta niistä ei loppujenlopuksi ole tullut mitään, koska en ole voinut olla täysillä mukana.

Mutta nyt siis alkavat myös muut miehet kiinnostaa ja uskallan antaa tilaisuuden uusille ihmisille. Haluan vain sanoa, että kyllä sitä yli pääsee, mutta aikaa se vie. Mutta kaikkea ei voi unohtaa, ja välillä ne ihanat yhteiset hetket pujahtavat mieleen ja niille voi itsekseen hymyillä. Kyllä se kirpaisee, mutta ei koske enää samalla tavalla.

Tsemppiä teille!

Lue lisää

Ihan sama homma, tapailin keväällä pari kuukautta miestä, johon hullaannuin ihan totaalisesti (eikä se edes ole yhtään tapaistani, joten siinä mielessä tuntui vielä merkityksellisemmältä). Juttu sitten kuihtui, kun tyyppi ei mukamas ollutkaan valmis mihinkään vakavampaan juuri silloin ja vanhat traumat puskee päälle jne. No 7 kk on mennyt satunnaisilla soitoilla ja mesekeskusteluilla (ei siis olla nähty), mikä on pitänyt mun puolelta toiveita yllä. Ei päivääkään että en ois ajatellut häntä.

Nyt sitten nähtiin ja tyyppi vaan käytti mua hyväkseen ja jouduin toteamaan ettei sillä edes ollut mitään käytöstapoja. Tästä seurauksena riitaa ja itkua, jonka seurauksena laitettiin sitten IHAN KAIKKI välit poikki toissapäivänä. Tuntuu ihan vitun paskalta ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Mut toisaalta tarvitsin kai sen iskun betoniin, että vihdoin voisin alkaa käsitellä tätä asiaa ja edes haluta päästä yli siitä tyypistä.

Niin tiedän ton, ettei ylitse pääse, jos vähääkään elättelee toiveita. Ehkä teidänkin pitäis saada se konkreettinen päätös asialle, vaikka se sattuu, mutta ei se kivaa ole roikkua tyypissäkään ja hukata elämäänsä, kun ei pysty kenenkään muun kanssa ajattelemaankaan mitään vakavaa. Nyt jo melkein vituttaa, että tommosen paskan takia mä oon ollut varjojen maissa masentuneena 7 kk ja antanut elämän valua niinkin kauan hukkaan. Pahinta on, että pelkään sitä, etten tajua vielä tästäkään lopullisesta törmäyksestä ottaa opikseni ja luovuttaa ja päästää irti.

Ja harmi, että tuli ruma lopetus jutulle. Parasta tietenkin ois ollut jos tyypillä ois keväällä ollut selkärankaa sanoa, ettei vaan tunnu mun kanssa siltä eikä jauhaa jotain huonosta ajasta ja muuta liirumlaarumia. Ois voinut itkee nää itkut jo silloin. PRKL.

hmfgmc kirjoitti:

Ihan sama homma, tapailin keväällä pari kuukautta miestä, johon hullaannuin ihan totaalisesti (eikä se edes ole yhtään tapaistani, joten siinä mielessä tuntui vielä merkityksellisemmältä). Juttu sitten kuihtui, kun tyyppi ei mukamas ollutkaan valmis mihinkään vakavampaan juuri silloin ja vanhat traumat puskee päälle jne. No 7 kk on mennyt satunnaisilla soitoilla ja mesekeskusteluilla (ei siis olla nähty), mikä on pitänyt mun puolelta toiveita yllä. Ei päivääkään että en ois ajatellut häntä.

Nyt sitten nähtiin ja tyyppi vaan käytti mua hyväkseen ja jouduin toteamaan ettei sillä edes ollut mitään käytöstapoja. Tästä seurauksena riitaa ja itkua, jonka seurauksena laitettiin sitten IHAN KAIKKI välit poikki toissapäivänä. Tuntuu ihan vitun paskalta ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Mut toisaalta tarvitsin kai sen iskun betoniin, että vihdoin voisin alkaa käsitellä tätä asiaa ja edes haluta päästä yli siitä tyypistä.

Niin tiedän ton, ettei ylitse pääse, jos vähääkään elättelee toiveita. Ehkä teidänkin pitäis saada se konkreettinen päätös asialle, vaikka se sattuu, mutta ei se kivaa ole roikkua tyypissäkään ja hukata elämäänsä, kun ei pysty kenenkään muun kanssa ajattelemaankaan mitään vakavaa. Nyt jo melkein vituttaa, että tommosen paskan takia mä oon ollut varjojen maissa masentuneena 7 kk ja antanut elämän valua niinkin kauan hukkaan. Pahinta on, että pelkään sitä, etten tajua vielä tästäkään lopullisesta törmäyksestä ottaa opikseni ja luovuttaa ja päästää irti.

Ja harmi, että tuli ruma lopetus jutulle. Parasta tietenkin ois ollut jos tyypillä ois keväällä ollut selkärankaa sanoa, ettei vaan tunnu mun kanssa siltä eikä jauhaa jotain huonosta ajasta ja muuta liirumlaarumia. Ois voinut itkee nää itkut jo silloin. PRKL.

Lue lisää

tuntuu riittävän, itse pyristelen irti miehestä joka oppi nopeasti pyörittämään minua tahtonsa mukaan. Ensimmäiset 3kk olivat kuin unta, sitten pikkuhiljaa etääntyi. Olemme selvässä kierteessä: kun viikonloppu tulee, minä soitan, mies ei vastaa. Jonkun tunnin päästä (tai seur. aamuna) viestin jotain, vastaa ehkä (tai parin päivän päästä). Mutta jos kerron olleeni baarissa, ovat viestit veemäisiä ja saavat minut puolustautumaan. Maanantaisin saatetaan vielä jotain rähistä, yleensä saadaan jonkinlainen rauha aikaan.

Jonkin kerran olen kypsynyt täysin ja jättänyt erotekstarin tai mailin. Niihin mies ei koskaan ota kantaa, odottaa pari viikkoa (en ota yhteyttä), soittaa sitten muina miehinä hyväntuulisena jutustellen kaikenlaista, saattaa jopa ehdottaa tapaamista. Oma ikäväni ja tunne siitä etten tavallaan saa eroa selväksi saa minut aina leppymään. Toinen tapa "herättää" hänet on antaa ymmärtää että mulla on toinen mies, johan tulee soittoa ja viestejä kunnes on saanut minut pyytämään anteeksi, katumaan ja lupaamaan ettei muita koskaan.... Ja kierre alkaa alusta.

Tätä on jatkunut pari kuukautta ja olen aikalailla väsynyt tähän peliin. Viime sunnuntai ja maanantai kiukkuisia viestejä, nyt hiljaista, mutta huomenna taas perjantai... Aion itse olla taas kerran ottamatta yhteyttä, tosin ahdistaa ajatus että edessä on päivä jolloin yllättäen ottaa yhteyttä, pystynkö sanomaan."Painu h-ttiin, ei kiinnosta enää!!" Mitä ihmettä tuon miehen päässä liikkuu, miksei päästä irti kun ei kuitenkaan omakseenkaan halua?!

Hile* kirjoitti:

tuntuu riittävän, itse pyristelen irti miehestä joka oppi nopeasti pyörittämään minua tahtonsa mukaan. Ensimmäiset 3kk olivat kuin unta, sitten pikkuhiljaa etääntyi. Olemme selvässä kierteessä: kun viikonloppu tulee, minä soitan, mies ei vastaa. Jonkun tunnin päästä (tai seur. aamuna) viestin jotain, vastaa ehkä (tai parin päivän päästä). Mutta jos kerron olleeni baarissa, ovat viestit veemäisiä ja saavat minut puolustautumaan. Maanantaisin saatetaan vielä jotain rähistä, yleensä saadaan jonkinlainen rauha aikaan.

Jonkin kerran olen kypsynyt täysin ja jättänyt erotekstarin tai mailin. Niihin mies ei koskaan ota kantaa, odottaa pari viikkoa (en ota yhteyttä), soittaa sitten muina miehinä hyväntuulisena jutustellen kaikenlaista, saattaa jopa ehdottaa tapaamista. Oma ikäväni ja tunne siitä etten tavallaan saa eroa selväksi saa minut aina leppymään. Toinen tapa "herättää" hänet on antaa ymmärtää että mulla on toinen mies, johan tulee soittoa ja viestejä kunnes on saanut minut pyytämään anteeksi, katumaan ja lupaamaan ettei muita koskaan.... Ja kierre alkaa alusta.

Tätä on jatkunut pari kuukautta ja olen aikalailla väsynyt tähän peliin. Viime sunnuntai ja maanantai kiukkuisia viestejä, nyt hiljaista, mutta huomenna taas perjantai... Aion itse olla taas kerran ottamatta yhteyttä, tosin ahdistaa ajatus että edessä on päivä jolloin yllättäen ottaa yhteyttä, pystynkö sanomaan."Painu h-ttiin, ei kiinnosta enää!!" Mitä ihmettä tuon miehen päässä liikkuu, miksei päästä irti kun ei kuitenkaan omakseenkaan halua?!

Lue lisää

Tarinasi on niin samanlainen että tuntuu että saman miehen pyörityksessä oltais. Toisaalta samankaltaisia tarinoita löytyy näiltä sivuilta niin paljon, että täytyy todeta että tätä miestyyppiä on liikkeellä enemmänkin.

..jos mies ei ole kiinnostunut minusta, minunkin tunteet laimenevat varmasti.

Vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja meillä olisi ollut hauskaa, mutta jos mies lakkaa pitämästä yhteyttä tai vahvistamasta tunnettani, niin mun tunteet loppuu, koska en saa tarpeeksi.

Ei ole mitään pointtia rakastaa yksipuolisesti. Se on vain haavekuvan pyörittelyä.

Jos on vaikeuksia päästä yli, niin muutaman kerran voi ottaa mieheen yhteyttä ja lurista rakkaudestaan. Kun mies sitten tylysti tyrkkää ojaan, niin ei anna itsepuolustus enää mahdollisuutta tuntea moista miestä kohtaan yhtään mitään. Realismi mukavasti palauttaa päiväjärjestykseen. Samalla jää pois ne väärinkäsitysten hautomiset.

Mies osaa hurmata ja antaa, kun on rakastunut. Naisen takia miehen tulee ottaa riskejä.

politiikka, että kirjoitti:

..jos mies ei ole kiinnostunut minusta, minunkin tunteet laimenevat varmasti.

Vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja meillä olisi ollut hauskaa, mutta jos mies lakkaa pitämästä yhteyttä tai vahvistamasta tunnettani, niin mun tunteet loppuu, koska en saa tarpeeksi.

Ei ole mitään pointtia rakastaa yksipuolisesti. Se on vain haavekuvan pyörittelyä.

Jos on vaikeuksia päästä yli, niin muutaman kerran voi ottaa mieheen yhteyttä ja lurista rakkaudestaan. Kun mies sitten tylysti tyrkkää ojaan, niin ei anna itsepuolustus enää mahdollisuutta tuntea moista miestä kohtaan yhtään mitään. Realismi mukavasti palauttaa päiväjärjestykseen. Samalla jää pois ne väärinkäsitysten hautomiset.

Mies osaa hurmata ja antaa, kun on rakastunut. Naisen takia miehen tulee ottaa riskejä.

Lue lisää

Tiedätkö, minä ajattelin ennen juuri noin.
Ja myös tein. Eikä ollut ongelmia.
Nyt en enää tunne itseäni miksi riudun miehen perässä joka ei halua pitää enää yhteyttä minuun.
Olen pohdiskellut että kenties olen elämässäni nyt ensimmäisen kerran oikeasti rakastunut.
Mutta valitettavasti pelimieheen.

N40+ kirjoitti:

Tiedätkö, minä ajattelin ennen juuri noin.
Ja myös tein. Eikä ollut ongelmia.
Nyt en enää tunne itseäni miksi riudun miehen perässä joka ei halua pitää enää yhteyttä minuun.
Olen pohdiskellut että kenties olen elämässäni nyt ensimmäisen kerran oikeasti rakastunut.
Mutta valitettavasti pelimieheen.

Lue lisää

..joka menee kyllä ohi.

Kun edellämainittu ajatusmalli on sinulle tuttu, niin palaat siihenn jossain vaiheessa ja näet miehen uudessa valossa.
Valoa siis on tunnelin päässä. Joskus se ottaa pidemmän ajan, ehkä sydän "haluaa" tuntea rakkautta, vaikka se olisikin tuhoontuomittua. Mikäs siinä, tunne rakkautta, mutta älä anna sen tuhota sinua; katsele aina välillä uusia tuulia, vaikka hetkiä viettäisitkin siellä kaihon puutarhassa.

Tuulen viemää -elokuvan loppu on hieno. Kun mies lähtee, nainen lysähtää lattialle itkemään kohtaloaan, mutta hetken päästä toteaa; ..no, onhan päivä huomennakin, miksen surisi tätä vasta sitten!!

Raaka totuus, mutta asia on usein näin. Been there, done that, bought the bloody t-shirt.
Haaveissa on helppo roikkua, joskus ne ovat jopa huumetta.

N40+ kirjoitti:

Tiedätkö, minä ajattelin ennen juuri noin.
Ja myös tein. Eikä ollut ongelmia.
Nyt en enää tunne itseäni miksi riudun miehen perässä joka ei halua pitää enää yhteyttä minuun.
Olen pohdiskellut että kenties olen elämässäni nyt ensimmäisen kerran oikeasti rakastunut.
Mutta valitettavasti pelimieheen.

Lue lisää

Miksi joku rakastuisi pelimieheen. Eiköhän se ole niin että rakastuu siihen ajatukseen, mikä siitä pelimiehestä tulisi kun se muka rakastaisi´mua niin kauheasti että lopettaisi sen vuoksi pelaamisenkin. Tämä on se haavekuva johon naiset monet lankeaa.

on jo yli 2 vuotta haikaillut erään miehen perään, joka ei vastaa edes puheluihini. Muistan aina hänen syntymäpäivän ja laitain joulu- ja uudunvuodentoivotukset muttei vastausta.... On se naimisissa, mutta kuitenkin aiknaan vaistosin että tunne on molemminpuoleinen...Ei meillä ollut mahdollisuutta edes tapailla, kun se sanoi ettei vaimo hyväksy.....Mutta sen silmistä näin rakkautta...On minulla yli 50 v eronneena naisena sen verran kokemusta, että tunnistan aidon rakkauven..

pääse aikanaan. Tulee varmaan uusi ihastus tai uusia ajan myötä. Se että tuossa iässä alkaa tulla ihastumisia on luonnollista kehitystä ihmisellä. Eihän ihastuksen tarvitsekaan johtaa parisuhteeseen tai seurusteluun. Ihastuksen voi pitää ihan omana tietonaan.

Kyllä sitä nainen pääsee miehen sydämmeen.. se on vaan niin älyttömän hajottavaa. Että on pakko suojata itsensä.

Oma sydän on aika kappaleina kun päästin pitkästä aikaa naisen liian lähelle.. Kaikki alkoi aika viattomasti. Tavattiin baarissa, nainen näytti hyvältä joten päädyttiin juttelemaan.. illan päätteeksi vaihdettiin numeroita. Jotenkin vaan oli olo et nyt ei jaksa mitään. viikon päästä sain viestin häneltä ja siitä se alkoi.Molemmilla oli aika
Kiire ja välimatkaa jonkun verran, mut saatiin sovittua kahvitreffit puoleen väliin. Treffit sujui hyvin ja molemmilla tuntui olevan mukavaa. Silti tästä oli ajatuksena kaikkien välimatkojen ja kiireiden kanssa et ihan kiva, mut nyt ei vaan jaksa.. Itselläni
oli vielä heti tulossa työmatka joten yhteisen ajan järjestäminen tuntui edelleenkin liian hankalalta. Tuon työmatkan aikana päädyttiin kuitenkin viestittelemään ja juttu alkoi jotenkin oikeasti luistaa.. jutut meni todella äkkiä aika syvällisiks ja herätti aivan uskomattoman mielenkiinnon.. Tuossa kohti tiesin että jos hän on edes 50 prosenttisesti sitä mitä kertoi itsestään niin minä olen pulassa. Tässä vaiheessa oltiin sovittu treffit heti kun palaan.. ihan mieletön kiinostus, innostus ja jännitys. Tuo ilta oli kyllä niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla..Ensimmäistä kertaa elämässäni
pystyin olemaan täysin oma itseni naisen kanssa. Ei tarvinnu tehdä sirkus temppuja, tai yrittää tehdä mieletöntä vaikutusta.. Minä kelpasin täysin omana itsenä kaikkineen vikoineni. Siis se oli heti alusta uskomattoman syvällistä. Mitä häneen tulee niin kaunein tapamani nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aivan huikea. Tästä alkoi ihan mieletön kuukausi ei ollu välimatkasta eikä kiireisistä aikatauluista mitään haittaa.. Oltais molemmat tehty mitä vaan että sitä yhteistä aikaa olisi järjestynyt.. Elämässäni on naisia ollu aika paljon, mutta koskaan en ollut kokenu mitään tälläistä. Minun olo oli sellainen että olisin voinu valloittaa maailman.. kunnes tällä viikolla kaikki romahti. Tiesin jo heti alku viikosta että jotain on pielessä. Koska ennen niin lämmin ja läheinen ihminen vaikutti etäiseltä ja kylmältä.Tiesin kyllä että hänellä oli raskas viikko ja siitä keskusteltiinkin. Koitin parhaani mukaan tukea, kuunella ja piristää. Kunnes tiistaina sain viestin että hänellä ei nyt ole aikaa tähän.
Olin aivan panikissa koska tuntui että maailma joka oli hetkeä aiemmin mielettömän upea muutui yhdessä sekunnissa täysin synkäksi ja kylmäksi. Koitin saada yhteyttä mutta aivan turhaan.. Pitää sanoa että vaikka olen erittäin positiivinen ja iloinen ihminen kaikesta kokemastani huolimatta. Niin nyt on olo melko totaalisen rikki..

Kirjotus on varmasti sekava, mutta niin on olokin. Kunhan sai johonkin purkaa tuntojaan..

vaikea mies kirjoitti:

Kyllä sitä nainen pääsee miehen sydämmeen.. se on vaan niin älyttömän hajottavaa. Että on pakko suojata itsensä.

Oma sydän on aika kappaleina kun päästin pitkästä aikaa naisen liian lähelle.. Kaikki alkoi aika viattomasti. Tavattiin baarissa, nainen näytti hyvältä joten päädyttiin juttelemaan.. illan päätteeksi vaihdettiin numeroita. Jotenkin vaan oli olo et nyt ei jaksa mitään. viikon päästä sain viestin häneltä ja siitä se alkoi.Molemmilla oli aika
Kiire ja välimatkaa jonkun verran, mut saatiin sovittua kahvitreffit puoleen väliin. Treffit sujui hyvin ja molemmilla tuntui olevan mukavaa. Silti tästä oli ajatuksena kaikkien välimatkojen ja kiireiden kanssa et ihan kiva, mut nyt ei vaan jaksa.. Itselläni
oli vielä heti tulossa työmatka joten yhteisen ajan järjestäminen tuntui edelleenkin liian hankalalta. Tuon työmatkan aikana päädyttiin kuitenkin viestittelemään ja juttu alkoi jotenkin oikeasti luistaa.. jutut meni todella äkkiä aika syvällisiks ja herätti aivan uskomattoman mielenkiinnon.. Tuossa kohti tiesin että jos hän on edes 50 prosenttisesti sitä mitä kertoi itsestään niin minä olen pulassa. Tässä vaiheessa oltiin sovittu treffit heti kun palaan.. ihan mieletön kiinostus, innostus ja jännitys. Tuo ilta oli kyllä niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla..Ensimmäistä kertaa elämässäni
pystyin olemaan täysin oma itseni naisen kanssa. Ei tarvinnu tehdä sirkus temppuja, tai yrittää tehdä mieletöntä vaikutusta.. Minä kelpasin täysin omana itsenä kaikkineen vikoineni. Siis se oli heti alusta uskomattoman syvällistä. Mitä häneen tulee niin kaunein tapamani nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aivan huikea. Tästä alkoi ihan mieletön kuukausi ei ollu välimatkasta eikä kiireisistä aikatauluista mitään haittaa.. Oltais molemmat tehty mitä vaan että sitä yhteistä aikaa olisi järjestynyt.. Elämässäni on naisia ollu aika paljon, mutta koskaan en ollut kokenu mitään tälläistä. Minun olo oli sellainen että olisin voinu valloittaa maailman.. kunnes tällä viikolla kaikki romahti. Tiesin jo heti alku viikosta että jotain on pielessä. Koska ennen niin lämmin ja läheinen ihminen vaikutti etäiseltä ja kylmältä.Tiesin kyllä että hänellä oli raskas viikko ja siitä keskusteltiinkin. Koitin parhaani mukaan tukea, kuunella ja piristää. Kunnes tiistaina sain viestin että hänellä ei nyt ole aikaa tähän.
Olin aivan panikissa koska tuntui että maailma joka oli hetkeä aiemmin mielettömän upea muutui yhdessä sekunnissa täysin synkäksi ja kylmäksi. Koitin saada yhteyttä mutta aivan turhaan.. Pitää sanoa että vaikka olen erittäin positiivinen ja iloinen ihminen kaikesta kokemastani huolimatta. Niin nyt on olo melko totaalisen rikki..

Kirjotus on varmasti sekava, mutta niin on olokin. Kunhan sai johonkin purkaa tuntojaan..

Lue lisää

Minulle tapahtui aivan samalla tavalla. Huipput 2 kk jonka jälkeen yhtäkkiä tulee viesti missä sanotaan että kaikki on tapahtunut liian nopeasti eikä tyttö ole valmis mihinkään. Hän omien sanojensa mukaan viihtyy seurassani mutta ei kykene olemaan kanssani koska on eronnut jonkin aikaa sitten. Olisin valmis tekemään mitä vain hänen eteensä. Hänen mielestään voimme edelleen olla ystäviä ja pitää yhteyttä silloin tällöin. Mutta en tiedä kuinka sitä tulkita. Olen kertonut tunteistani hänelle. Enkä yhtään tiedä mitä minun pitäisi tehdä koska en pysty muuta kuin ajattelemaan häntä.

Brokenbird kirjoitti:

Minulle tapahtui aivan samalla tavalla. Huipput 2 kk jonka jälkeen yhtäkkiä tulee viesti missä sanotaan että kaikki on tapahtunut liian nopeasti eikä tyttö ole valmis mihinkään. Hän omien sanojensa mukaan viihtyy seurassani mutta ei kykene olemaan kanssani koska on eronnut jonkin aikaa sitten. Olisin valmis tekemään mitä vain hänen eteensä. Hänen mielestään voimme edelleen olla ystäviä ja pitää yhteyttä silloin tällöin. Mutta en tiedä kuinka sitä tulkita. Olen kertonut tunteistani hänelle. Enkä yhtään tiedä mitä minun pitäisi tehdä koska en pysty muuta kuin ajattelemaan häntä.

Lue lisää

Tiedän kyllä tuon tunteen aika tarkalleen mitä koet. Ittelläni tuntuu että koko elämä on nyt menny päin persettä viikossa. Vaikka eihän siinä ole muuta tapahtunu kun ihastus vaan hävis.. Niinku järjellä ajateltuna. Asiat ei vaan mene aina järjen mukana, ku oot tunne ihminen. Kerroin tänään tunteistani mitä tunnen häntä kohtaan ja vaikka meillä tilanne hiukan monimutkainen. Niin olisin ollut valmis tekemään todella paljon sen eteen että suhteelle olisi tilaa. Joskus vaan pitää ymmärtää panostaa niihin tärkeisiin asioihin.. En syylistänyt tai painostanut enkä ehdottanut mitään kauaskantoisia suunitelmia. Vaan päivä kerrallaan ilman mitään paineita.. elämää kun ei voi suunitella etukäteen, mutta omista teoista voi jotain luvata. En saanu mitään vastausta. Päivästä on tullut ihan liian pitkä, mutta samalla se on ollut jotenkin helpottava. Koska nyt tuntuu että olen tehnyt kaikkeni ja antanut itsestäni kaiken.

vaikea mies kirjoitti:

Kyllä sitä nainen pääsee miehen sydämmeen.. se on vaan niin älyttömän hajottavaa. Että on pakko suojata itsensä.

Oma sydän on aika kappaleina kun päästin pitkästä aikaa naisen liian lähelle.. Kaikki alkoi aika viattomasti. Tavattiin baarissa, nainen näytti hyvältä joten päädyttiin juttelemaan.. illan päätteeksi vaihdettiin numeroita. Jotenkin vaan oli olo et nyt ei jaksa mitään. viikon päästä sain viestin häneltä ja siitä se alkoi.Molemmilla oli aika
Kiire ja välimatkaa jonkun verran, mut saatiin sovittua kahvitreffit puoleen väliin. Treffit sujui hyvin ja molemmilla tuntui olevan mukavaa. Silti tästä oli ajatuksena kaikkien välimatkojen ja kiireiden kanssa et ihan kiva, mut nyt ei vaan jaksa.. Itselläni
oli vielä heti tulossa työmatka joten yhteisen ajan järjestäminen tuntui edelleenkin liian hankalalta. Tuon työmatkan aikana päädyttiin kuitenkin viestittelemään ja juttu alkoi jotenkin oikeasti luistaa.. jutut meni todella äkkiä aika syvällisiks ja herätti aivan uskomattoman mielenkiinnon.. Tuossa kohti tiesin että jos hän on edes 50 prosenttisesti sitä mitä kertoi itsestään niin minä olen pulassa. Tässä vaiheessa oltiin sovittu treffit heti kun palaan.. ihan mieletön kiinostus, innostus ja jännitys. Tuo ilta oli kyllä niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla..Ensimmäistä kertaa elämässäni
pystyin olemaan täysin oma itseni naisen kanssa. Ei tarvinnu tehdä sirkus temppuja, tai yrittää tehdä mieletöntä vaikutusta.. Minä kelpasin täysin omana itsenä kaikkineen vikoineni. Siis se oli heti alusta uskomattoman syvällistä. Mitä häneen tulee niin kaunein tapamani nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aivan huikea. Tästä alkoi ihan mieletön kuukausi ei ollu välimatkasta eikä kiireisistä aikatauluista mitään haittaa.. Oltais molemmat tehty mitä vaan että sitä yhteistä aikaa olisi järjestynyt.. Elämässäni on naisia ollu aika paljon, mutta koskaan en ollut kokenu mitään tälläistä. Minun olo oli sellainen että olisin voinu valloittaa maailman.. kunnes tällä viikolla kaikki romahti. Tiesin jo heti alku viikosta että jotain on pielessä. Koska ennen niin lämmin ja läheinen ihminen vaikutti etäiseltä ja kylmältä.Tiesin kyllä että hänellä oli raskas viikko ja siitä keskusteltiinkin. Koitin parhaani mukaan tukea, kuunella ja piristää. Kunnes tiistaina sain viestin että hänellä ei nyt ole aikaa tähän.
Olin aivan panikissa koska tuntui että maailma joka oli hetkeä aiemmin mielettömän upea muutui yhdessä sekunnissa täysin synkäksi ja kylmäksi. Koitin saada yhteyttä mutta aivan turhaan.. Pitää sanoa että vaikka olen erittäin positiivinen ja iloinen ihminen kaikesta kokemastani huolimatta. Niin nyt on olo melko totaalisen rikki..

Kirjotus on varmasti sekava, mutta niin on olokin. Kunhan sai johonkin purkaa tuntojaan..

Lue lisää

Olisi mukava tietää mikä on tilanne nyt kun itse ryven samassa suossa. Onko kirjoittaja unohtanut tyystin naisen vai hehkuuko sama palo vielä rinnassa?

Itsellä kipu oikeastaan on pahentunut kun on järkyttävä ikäväntunne.
Juuri kun tuntee löytäneensä jonkun lopullisesti...

Itse lähdin vanhoille pahoille teille mistä saa hetkellisen avun eli pää mahdollisimman sekaisin jotta voisi unohtaa edes hetkeksi toisen. Olen yrittänyt kaikkeni ja iloinen persoonani on muutunut hetkellisesti alakuloisemmaksi. Tämä oli poikkeus sinkkuudessa pitkästä aikaa kun tunteita alkoi tulla toista kohtaan niin heti tuli takkiin. Mutta edelleen ajatukset vain hänessä......

"Pystyin makaamaan hänen vieressään, kumpikin hereillä, ihan vaan hiljaa, nauttien siitä että toinen on siinä, tuoksuu siinä. Kuinka monen kanssa voi viettää vaivaantumatonta hiljaisuutta muutaman viikon tapailun jälkeen."

Molemmissa saman illan aikana sänkyyn päätyneissä kokemuksissani on käynyt noin, ja kumpaistakaan ei voinut sitten lopulta jättää siihen yhteen yöhön, vaan sama jatkui myös toisena päivänä, yönä ja aamuna. Molemmat sanoivat, että tunsivat olonsa hyvin rentoutuneiksi ja hyväksi.

Olen aika hiljainen, joten en jutustele sängyssä... mutta sanomattakin oloni tuntui luontevalta ja hyvältä.

Ikävä kyllä molemmat olivat suhteita kaukana kotoa, joten ei niitä oikein pysty jatkamaan, jos ei ihmeitä tapahdu. Chat-yhteydenpito on vähän tällaista vaikeaa, kun sitä kuitenkin haluaisi olla toisen lähellä.

Ajan myötä varmaankin kunnes sitä on jossain vaiheessa valmis seuraaviin koitoksiin vaikka helppoa se ei ole... Tuntee itsensä hulluksi kun ei ajatele muuta kuin yhtä ihmistä kaiken aikaa....

Pakko avautua tänne, täytyy katsoa helpottaako kirjoittaminen asiasta. Sama homma kuin kaikilla muillakin. 2kk treffailua/tapailua. Naisessa kaikki mitä haluan, samat harrastukset, sama musiikkimaku, kaunis ja mukava...
Miksi vitu*sa ei ikinä onnista. Rupeen olemaan aika kyyninen, kun ei ikinä vaan natsaa siten, että molemmilla on tunteet kohillaa. Myönnän että olin ihan myyty mies heti ensitreffeillä, miljoona perhosta vatsassa, työpäivät meni aivan usvassa ja sumussa, vain yks nainen kirkkaana mielessä.

Kaikinpuolin mahtavaa ja viihdyttäviä treffi-iltoja ja kivaakin. Seuraava treffikutsu ja sitten vastauksena "mulla ei ole enempää fiiliksiä". Ja tuo romutti itsetuntoni ja uskoni tulevaisuuteen. Miten kauan sitä joutuu polkemaan tässä suossa..

Edellisen kirjoittajan tapaan, masentaa ja oksettaa joka hetki... kai se pitää taas kerätä omat itsetunnonpalaset lattialta ja ruveta teippaileen taas, että voi tulla jälleen rikotuksi..

Pakko avautua kun niin huono-olo ja itkettää..

p.s,
jos hyviä puolia pitää etsiä, niin sain pidettyä kulissia yllä sen verran, että vastasin viestiin ihan asiallisella tavalla. Olen ylpeä tästä..

terveisin, Sirpaleina