Ihastuksesta eroon miten?

lapin noita

Tapailin muutaman kuukauden erästä miestä johon ihastuin ensisilmäyksellä ja todella lujaa. Loppujen lopuksi hänen tunteensa eivät olleetkaan samoja ja juttu päättyi. Nyt en saa häntä millään mielestäni pois, ajattelen häntä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Ja koko aika siinä välillä. Ja hulluinta on että enhän oikeastaan edes tunne kunnolla koko miestä, pari kuukautta ehdittiin tapailla ei niin tiiviisti mutta kuitenkin. Mutta kun se kaikki tuntui niin hyvältä. En tiedä olenko sitten ihastunut vain mielikuvaan hänestä. Miten tästä pääsisi eroon, tuntuu ettei muut miehet tunnu miltään häneen verrattuna. Jos vain aika auttaa niin voiko tässä mennä pitkäänkin? Miten voi noinkin lyhyessä ajassa ihastua toiseen näin?

44

6794

    Vastaukset

    • Mulla sama, tosin olen mies. Jotkut ihastuvat luonnostaan nopeammin kuin toiset. Minäkin otin tunteet mukaan liian nopeasti, kun pitäisi vaan rauhassa tutustua ensin.

      Auttaako jos löytää jonkun joka on joka osa-alueella parempi? Ehkä, mutta kuinka realistista on odottaa sellaisen tapahtuvan ainakaan nopeasti. En saa häntä mielestäni. Tarkistan sähköpostit ja tekstiviestit monta kertaa päivässä odottaen yhteydenottoa, vaikka tiedän että sitä ei tule.

      • Aivan sama. Tosin olen nainen :). Yritän vaan keksiä huonoja puolia tästä ihmisestä ja niillä selitellä itselleni, ettemme olisi kuitenkaan sopineet yhteen jne. Vaikeaa on unohtaa. Ehkä kohtalo vielä joskus johdattaa meidät yhteen, jos niin on tarkoitettu.


    • On olemassa eräänlainen yksipuolisen rakkauden mania. Tiedän lähipiirissäni vastaavia tapauksia.

      • kuulostaa niin tutulta!

        Tapailin erästä miestä myöskin 2kk ja mies oli kuin unelma ja nyt vertaan kaikkia häneen!
        Huoh, harvalla sellaista luonnetta:s

        Nytkin kuuntelen kaikkia surullisia biisejä ja nyyhkytän miehen perään! HULLUA


      • jos ei ymmärrä lukemaansa: tuo nyt ei liity vähimmässäkään määrin tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen. Erotomania on ihan eri juttu.


      • 1224345 kirjoitti:

        kuulostaa niin tutulta!

        Tapailin erästä miestä myöskin 2kk ja mies oli kuin unelma ja nyt vertaan kaikkia häneen!
        Huoh, harvalla sellaista luonnetta:s

        Nytkin kuuntelen kaikkia surullisia biisejä ja nyyhkytän miehen perään! HULLUA

        1224345

        asia paranee kun täytät 15


    • Olisin itse voinut kirjoittaa tuon. Tapasin keväällä vahingossa ihmisen, joka vei jalat alta ensisilmäyksellä. Tapailimme harvoin, mutta silti ehdin menettää sydämeni täydellisesti. Mies on edelleen mielessä kaiken aikaa, unissa ja valveilla. Ja ikävä tuntuu vatsanpohjassa ja puristaa rinnassa, välillä tuntuu, että ei jaksa hengittää.

      Minäkin olen pohtinut tuota "aika parantaa"-juttua. Minulla on nyt vasta reilu kuukausi takana niin, että emme ole pitäneet mitään yhteyttä. Se ei ainakaan riitä. En tiedä, miten jaksan eteenpäin. Pakko vaan tätä arkea pyörittää. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa jutella, mutta kun ei tahdo enää millään kehdata samaa virttä vetää viikosta toiseen...

      On tämä. Vaikeata.

      • nyt on vuosi takana eikä ikävä ole yhtään laantunut. se voi kylläkin pitkittää mun tuskaa, ettei puhuttu kunnolla asioita selväksi. parempaa onnea teille!


    • Täällä aivan sama tarina ja tuo pari kuukauttakin vielä täsmää.. Välillä tuntuu, että järki lähtee, kun
      haluaisin tavata hänet taas, mutta kai ei rohkeus itsellä riitä ottaa yhteyttä...vieläpä kun en tiedä hänen fiiliksistään yhtikäs mitään : ( Toisaalta toivon, et hän ois löytänyt itselleen jonkun pitkäaikaisen suhteen, koska mietin, et jos sillä tavalla voisin pystyä tän miehen unohtamaan. Sitten taas tulee mieleen, et hulluko mä olen, itsehän haluisin hänet omakseni kokonaan. Jotenki siihen liittyi niin suuria tunteita, ettei niiden muistosta vaan voi päästää irti. Sori, en osaa auttaa sua tässä asiassa, muuta kuin sen verran, et ainakin tunnet olevasi elossa, kun sydän on vereslihalla.

      • Tiedän myös miltä se tuntuu, kun toinen on ajatuksissa koko valveilla oloajan ja tulee vielä uniinkin. Tämä juttu, joka oli minulla ja aivan ihanalla miehellä kesti vain vähän aikaa. Siinä ajassa ihastuin kuitenkin joka solullani tähän mieheen. Mies muutti pois paikkakunnalta, jossa molemmat asuimme ja pidimme harvakseltaan yhteyttä. Osittain tämän vuoksi oli vaikea unohtaa. Nyt emme kuitenkaan ole enää aikoihin olleet tekemisissä, mutta ajatuksilleenhan ei voi mitään..

        Tästä on pian aikaa kaksi vuotta ja pikkuhiljaa muistot eivät enää samalla tavalla koske. Näiden kahden vuoden aikana olen tavannut muita aivan ihania miehiä, mutta niistä ei loppujenlopuksi ole tullut mitään, koska en ole voinut olla täysillä mukana.

        Mutta nyt siis alkavat myös muut miehet kiinnostaa ja uskallan antaa tilaisuuden uusille ihmisille. Haluan vain sanoa, että kyllä sitä yli pääsee, mutta aikaa se vie. Mutta kaikkea ei voi unohtaa, ja välillä ne ihanat yhteiset hetket pujahtavat mieleen ja niille voi itsekseen hymyillä. Kyllä se kirpaisee, mutta ei koske enää samalla tavalla.

        Tsemppiä teille!


      • <tuuli> kirjoitti:

        Tiedän myös miltä se tuntuu, kun toinen on ajatuksissa koko valveilla oloajan ja tulee vielä uniinkin. Tämä juttu, joka oli minulla ja aivan ihanalla miehellä kesti vain vähän aikaa. Siinä ajassa ihastuin kuitenkin joka solullani tähän mieheen. Mies muutti pois paikkakunnalta, jossa molemmat asuimme ja pidimme harvakseltaan yhteyttä. Osittain tämän vuoksi oli vaikea unohtaa. Nyt emme kuitenkaan ole enää aikoihin olleet tekemisissä, mutta ajatuksilleenhan ei voi mitään..

        Tästä on pian aikaa kaksi vuotta ja pikkuhiljaa muistot eivät enää samalla tavalla koske. Näiden kahden vuoden aikana olen tavannut muita aivan ihania miehiä, mutta niistä ei loppujenlopuksi ole tullut mitään, koska en ole voinut olla täysillä mukana.

        Mutta nyt siis alkavat myös muut miehet kiinnostaa ja uskallan antaa tilaisuuden uusille ihmisille. Haluan vain sanoa, että kyllä sitä yli pääsee, mutta aikaa se vie. Mutta kaikkea ei voi unohtaa, ja välillä ne ihanat yhteiset hetket pujahtavat mieleen ja niille voi itsekseen hymyillä. Kyllä se kirpaisee, mutta ei koske enää samalla tavalla.

        Tsemppiä teille!

        Ihan sama homma, tapailin keväällä pari kuukautta miestä, johon hullaannuin ihan totaalisesti (eikä se edes ole yhtään tapaistani, joten siinä mielessä tuntui vielä merkityksellisemmältä). Juttu sitten kuihtui, kun tyyppi ei mukamas ollutkaan valmis mihinkään vakavampaan juuri silloin ja vanhat traumat puskee päälle jne. No 7 kk on mennyt satunnaisilla soitoilla ja mesekeskusteluilla (ei siis olla nähty), mikä on pitänyt mun puolelta toiveita yllä. Ei päivääkään että en ois ajatellut häntä.

        Nyt sitten nähtiin ja tyyppi vaan käytti mua hyväkseen ja jouduin toteamaan ettei sillä edes ollut mitään käytöstapoja. Tästä seurauksena riitaa ja itkua, jonka seurauksena laitettiin sitten IHAN KAIKKI välit poikki toissapäivänä. Tuntuu ihan vitun paskalta ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Mut toisaalta tarvitsin kai sen iskun betoniin, että vihdoin voisin alkaa käsitellä tätä asiaa ja edes haluta päästä yli siitä tyypistä.

        Niin tiedän ton, ettei ylitse pääse, jos vähääkään elättelee toiveita. Ehkä teidänkin pitäis saada se konkreettinen päätös asialle, vaikka se sattuu, mutta ei se kivaa ole roikkua tyypissäkään ja hukata elämäänsä, kun ei pysty kenenkään muun kanssa ajattelemaankaan mitään vakavaa. Nyt jo melkein vituttaa, että tommosen paskan takia mä oon ollut varjojen maissa masentuneena 7 kk ja antanut elämän valua niinkin kauan hukkaan. Pahinta on, että pelkään sitä, etten tajua vielä tästäkään lopullisesta törmäyksestä ottaa opikseni ja luovuttaa ja päästää irti.

        Ja harmi, että tuli ruma lopetus jutulle. Parasta tietenkin ois ollut jos tyypillä ois keväällä ollut selkärankaa sanoa, ettei vaan tunnu mun kanssa siltä eikä jauhaa jotain huonosta ajasta ja muuta liirumlaarumia. Ois voinut itkee nää itkut jo silloin. PRKL.


      • hmfgmc kirjoitti:

        Ihan sama homma, tapailin keväällä pari kuukautta miestä, johon hullaannuin ihan totaalisesti (eikä se edes ole yhtään tapaistani, joten siinä mielessä tuntui vielä merkityksellisemmältä). Juttu sitten kuihtui, kun tyyppi ei mukamas ollutkaan valmis mihinkään vakavampaan juuri silloin ja vanhat traumat puskee päälle jne. No 7 kk on mennyt satunnaisilla soitoilla ja mesekeskusteluilla (ei siis olla nähty), mikä on pitänyt mun puolelta toiveita yllä. Ei päivääkään että en ois ajatellut häntä.

        Nyt sitten nähtiin ja tyyppi vaan käytti mua hyväkseen ja jouduin toteamaan ettei sillä edes ollut mitään käytöstapoja. Tästä seurauksena riitaa ja itkua, jonka seurauksena laitettiin sitten IHAN KAIKKI välit poikki toissapäivänä. Tuntuu ihan vitun paskalta ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Mut toisaalta tarvitsin kai sen iskun betoniin, että vihdoin voisin alkaa käsitellä tätä asiaa ja edes haluta päästä yli siitä tyypistä.

        Niin tiedän ton, ettei ylitse pääse, jos vähääkään elättelee toiveita. Ehkä teidänkin pitäis saada se konkreettinen päätös asialle, vaikka se sattuu, mutta ei se kivaa ole roikkua tyypissäkään ja hukata elämäänsä, kun ei pysty kenenkään muun kanssa ajattelemaankaan mitään vakavaa. Nyt jo melkein vituttaa, että tommosen paskan takia mä oon ollut varjojen maissa masentuneena 7 kk ja antanut elämän valua niinkin kauan hukkaan. Pahinta on, että pelkään sitä, etten tajua vielä tästäkään lopullisesta törmäyksestä ottaa opikseni ja luovuttaa ja päästää irti.

        Ja harmi, että tuli ruma lopetus jutulle. Parasta tietenkin ois ollut jos tyypillä ois keväällä ollut selkärankaa sanoa, ettei vaan tunnu mun kanssa siltä eikä jauhaa jotain huonosta ajasta ja muuta liirumlaarumia. Ois voinut itkee nää itkut jo silloin. PRKL.

        tuntuu riittävän, itse pyristelen irti miehestä joka oppi nopeasti pyörittämään minua tahtonsa mukaan. Ensimmäiset 3kk olivat kuin unta, sitten pikkuhiljaa etääntyi. Olemme selvässä kierteessä: kun viikonloppu tulee, minä soitan, mies ei vastaa. Jonkun tunnin päästä (tai seur. aamuna) viestin jotain, vastaa ehkä (tai parin päivän päästä). Mutta jos kerron olleeni baarissa, ovat viestit veemäisiä ja saavat minut puolustautumaan. Maanantaisin saatetaan vielä jotain rähistä, yleensä saadaan jonkinlainen rauha aikaan.

        Jonkin kerran olen kypsynyt täysin ja jättänyt erotekstarin tai mailin. Niihin mies ei koskaan ota kantaa, odottaa pari viikkoa (en ota yhteyttä), soittaa sitten muina miehinä hyväntuulisena jutustellen kaikenlaista, saattaa jopa ehdottaa tapaamista. Oma ikäväni ja tunne siitä etten tavallaan saa eroa selväksi saa minut aina leppymään. Toinen tapa "herättää" hänet on antaa ymmärtää että mulla on toinen mies, johan tulee soittoa ja viestejä kunnes on saanut minut pyytämään anteeksi, katumaan ja lupaamaan ettei muita koskaan.... Ja kierre alkaa alusta.

        Tätä on jatkunut pari kuukautta ja olen aikalailla väsynyt tähän peliin. Viime sunnuntai ja maanantai kiukkuisia viestejä, nyt hiljaista, mutta huomenna taas perjantai... Aion itse olla taas kerran ottamatta yhteyttä, tosin ahdistaa ajatus että edessä on päivä jolloin yllättäen ottaa yhteyttä, pystynkö sanomaan."Painu h-ttiin, ei kiinnosta enää!!" Mitä ihmettä tuon miehen päässä liikkuu, miksei päästä irti kun ei kuitenkaan omakseenkaan halua?!


      • Hile* kirjoitti:

        tuntuu riittävän, itse pyristelen irti miehestä joka oppi nopeasti pyörittämään minua tahtonsa mukaan. Ensimmäiset 3kk olivat kuin unta, sitten pikkuhiljaa etääntyi. Olemme selvässä kierteessä: kun viikonloppu tulee, minä soitan, mies ei vastaa. Jonkun tunnin päästä (tai seur. aamuna) viestin jotain, vastaa ehkä (tai parin päivän päästä). Mutta jos kerron olleeni baarissa, ovat viestit veemäisiä ja saavat minut puolustautumaan. Maanantaisin saatetaan vielä jotain rähistä, yleensä saadaan jonkinlainen rauha aikaan.

        Jonkin kerran olen kypsynyt täysin ja jättänyt erotekstarin tai mailin. Niihin mies ei koskaan ota kantaa, odottaa pari viikkoa (en ota yhteyttä), soittaa sitten muina miehinä hyväntuulisena jutustellen kaikenlaista, saattaa jopa ehdottaa tapaamista. Oma ikäväni ja tunne siitä etten tavallaan saa eroa selväksi saa minut aina leppymään. Toinen tapa "herättää" hänet on antaa ymmärtää että mulla on toinen mies, johan tulee soittoa ja viestejä kunnes on saanut minut pyytämään anteeksi, katumaan ja lupaamaan ettei muita koskaan.... Ja kierre alkaa alusta.

        Tätä on jatkunut pari kuukautta ja olen aikalailla väsynyt tähän peliin. Viime sunnuntai ja maanantai kiukkuisia viestejä, nyt hiljaista, mutta huomenna taas perjantai... Aion itse olla taas kerran ottamatta yhteyttä, tosin ahdistaa ajatus että edessä on päivä jolloin yllättäen ottaa yhteyttä, pystynkö sanomaan."Painu h-ttiin, ei kiinnosta enää!!" Mitä ihmettä tuon miehen päässä liikkuu, miksei päästä irti kun ei kuitenkaan omakseenkaan halua?!

        Tarinasi on niin samanlainen että tuntuu että saman miehen pyörityksessä oltais. Toisaalta samankaltaisia tarinoita löytyy näiltä sivuilta niin paljon, että täytyy todeta että tätä miestyyppiä on liikkeellä enemmänkin.


    • Itse olen nuoruudestani asti ollut rakastunut ja rakastan häntä yhä, hän oli ala-asteelta asti koulukaveri ja myöskin ammattikoulussa olimme samalla luokalla, jolloin olin aika ujo kertomaan tunteistani hänelle mitä tunsin häntä kohtaan, mutta en tiedä että tunsiko hän samoin kuin minä mutta hänen katseensa minuun kertoi, tästä on jo 14v aikaa kun näimme viimeksi nyttemmin en tiedä hänen asuinpaikkaansa enkä hänen nykyistä kaveripiiriään. Mutta itse en vain kykene unohtamaan hänen katsettaan ja yhteisiä muistoja ala-asteen kuoroharjoituksista, kevätjuhlasta ja ammattikouluajoilta. olen kaikin mahdollisin keinoin yrittänyt unohtaa hänet mutta en ole onnistunut.

    • Kyllä, olet ihastunut haavekuvaasi. Ja koska haavekuvasi ei ole kokonainen ihminen vaan vain kokoelma unelmissasi olevia hyvä piirteitä, et osaa päästää irti. Tämä illuusio on sinulle huumetta, sinulla on tarve paeta todellisuutta tähän illuusioon. Taidat olla aika nuori? Kokonainen ja ehyt ihminen ei rakenna itselleen tällaista peiliä. Mitä jos liität häneen kuolevaisille ihmisille kuuluvia huonoja piirteitä. Hän saattaa olla julma, puhua halveksivasti, mitätöidä, jopa olla väkivaltainen. Luultavasti haavekuvasi on hellä, romattinen, huomioonottavainen, sinua arvostava ja kunnioittava. PAH, jos hän sitä olisi, hän olisi parisuhteessa kanssasi ;)

      • ..jos mies ei ole kiinnostunut minusta, minunkin tunteet laimenevat varmasti.

        Vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja meillä olisi ollut hauskaa, mutta jos mies lakkaa pitämästä yhteyttä tai vahvistamasta tunnettani, niin mun tunteet loppuu, koska en saa tarpeeksi.

        Ei ole mitään pointtia rakastaa yksipuolisesti. Se on vain haavekuvan pyörittelyä.

        Jos on vaikeuksia päästä yli, niin muutaman kerran voi ottaa mieheen yhteyttä ja lurista rakkaudestaan. Kun mies sitten tylysti tyrkkää ojaan, niin ei anna itsepuolustus enää mahdollisuutta tuntea moista miestä kohtaan yhtään mitään. Realismi mukavasti palauttaa päiväjärjestykseen. Samalla jää pois ne väärinkäsitysten hautomiset.

        Mies osaa hurmata ja antaa, kun on rakastunut. Naisen takia miehen tulee ottaa riskejä.


      • politiikka, että kirjoitti:

        ..jos mies ei ole kiinnostunut minusta, minunkin tunteet laimenevat varmasti.

        Vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja meillä olisi ollut hauskaa, mutta jos mies lakkaa pitämästä yhteyttä tai vahvistamasta tunnettani, niin mun tunteet loppuu, koska en saa tarpeeksi.

        Ei ole mitään pointtia rakastaa yksipuolisesti. Se on vain haavekuvan pyörittelyä.

        Jos on vaikeuksia päästä yli, niin muutaman kerran voi ottaa mieheen yhteyttä ja lurista rakkaudestaan. Kun mies sitten tylysti tyrkkää ojaan, niin ei anna itsepuolustus enää mahdollisuutta tuntea moista miestä kohtaan yhtään mitään. Realismi mukavasti palauttaa päiväjärjestykseen. Samalla jää pois ne väärinkäsitysten hautomiset.

        Mies osaa hurmata ja antaa, kun on rakastunut. Naisen takia miehen tulee ottaa riskejä.

        Tiedätkö, minä ajattelin ennen juuri noin.
        Ja myös tein. Eikä ollut ongelmia.
        Nyt en enää tunne itseäni miksi riudun miehen perässä joka ei halua pitää enää yhteyttä minuun.
        Olen pohdiskellut että kenties olen elämässäni nyt ensimmäisen kerran oikeasti rakastunut.
        Mutta valitettavasti pelimieheen.


      • N40+ kirjoitti:

        Tiedätkö, minä ajattelin ennen juuri noin.
        Ja myös tein. Eikä ollut ongelmia.
        Nyt en enää tunne itseäni miksi riudun miehen perässä joka ei halua pitää enää yhteyttä minuun.
        Olen pohdiskellut että kenties olen elämässäni nyt ensimmäisen kerran oikeasti rakastunut.
        Mutta valitettavasti pelimieheen.

        ..joka menee kyllä ohi.

        Kun edellämainittu ajatusmalli on sinulle tuttu, niin palaat siihenn jossain vaiheessa ja näet miehen uudessa valossa.
        Valoa siis on tunnelin päässä. Joskus se ottaa pidemmän ajan, ehkä sydän "haluaa" tuntea rakkautta, vaikka se olisikin tuhoontuomittua. Mikäs siinä, tunne rakkautta, mutta älä anna sen tuhota sinua; katsele aina välillä uusia tuulia, vaikka hetkiä viettäisitkin siellä kaihon puutarhassa.

        Tuulen viemää -elokuvan loppu on hieno. Kun mies lähtee, nainen lysähtää lattialle itkemään kohtaloaan, mutta hetken päästä toteaa; ..no, onhan päivä huomennakin, miksen surisi tätä vasta sitten!!


      • Raaka totuus, mutta asia on usein näin. Been there, done that, bought the bloody t-shirt.
        Haaveissa on helppo roikkua, joskus ne ovat jopa huumetta.


      • N40+ kirjoitti:

        Tiedätkö, minä ajattelin ennen juuri noin.
        Ja myös tein. Eikä ollut ongelmia.
        Nyt en enää tunne itseäni miksi riudun miehen perässä joka ei halua pitää enää yhteyttä minuun.
        Olen pohdiskellut että kenties olen elämässäni nyt ensimmäisen kerran oikeasti rakastunut.
        Mutta valitettavasti pelimieheen.

        Miksi joku rakastuisi pelimieheen. Eiköhän se ole niin että rakastuu siihen ajatukseen, mikä siitä pelimiehestä tulisi kun se muka rakastaisi´mua niin kauheasti että lopettaisi sen vuoksi pelaamisenkin. Tämä on se haavekuva johon naiset monet lankeaa.


    • ...vasta sitten, kun ihastuu johonkuhun uuteen. Näin sanoi nainen toiselle tv-leffassa "kirkkaalta taivaalta" - tosin hieman erilaisessa tilanteessa kuin omasi. Ja saattaa pitää paikkaansa - saattaa olla pitämättäkin. Jos ole varma, ettei mahkuja, niin sitten vaan pitää hakeutua paikkoihin, joissa voisi ihastua johonkuhun toiseen.

      • on jo yli 2 vuotta haikaillut erään miehen perään, joka ei vastaa edes puheluihini. Muistan aina hänen syntymäpäivän ja laitain joulu- ja uudunvuodentoivotukset muttei vastausta.... On se naimisissa, mutta kuitenkin aiknaan vaistosin että tunne on molemminpuoleinen...Ei meillä ollut mahdollisuutta edes tapailla, kun se sanoi ettei vaimo hyväksy.....Mutta sen silmistä näin rakkautta...On minulla yli 50 v eronneena naisena sen verran kokemusta, että tunnistan aidon rakkauven..


    • Minulla oli hyvin samankaltainen tilanne, mutta en ollut edes parisuhteessa tämän täydellisen miehen kanssa. Hän oli minulle eräänlainen pakkomielle, haavekuva, jota ajattelin joka päivä ja aina kun luulin päässeeni yli hänestä hän alkoi puhumaan jotain kivaa facebookissa tms, ja se siitä ylipääsystä!! Hän antoi aina toivoa sen verran, etten voinut unohtaaa häntä, muttei kuitenkaan ehdottanut mitäään todellista.
      Aloin itsekin väsyä tähän pakkomielteeseen, sillä se esti ihastumisen uusiiin ihmisiin, joita aina vertasin tähän prinssi hurmaavaan. Sitten päätin ottaa riskin ja ehdotin hänelle, että tavattaisiiin. Hän kieltäytyi, keksien jonkun tekosyyn, että hänellä on muuta tekemistä. Sydämeni särkyi, mutta samalla hetkellä tiesin, että pääsen yli hänestä.
      Ei ollut mitäään hävittävää; voitettavana olisi ollut koko maailman onni :D
      Ainakin nyt luulen pystyväni katsomaan avoimin silmin muita mahdollisia ihmissuhteita. Tosin, huomaan joskus miettiväni, jos hänellä todella oli jotain muuta tekemistä sinä viikonloppuna...Jos minulla sittenkin olisi mahdollisuuksia häneen....Vihaan tätä, toivoisin pystyväni unohtamaan hänet kokonaan....

    • Minäkin olen ihastunut yhteen poikaan, joka on samalla luokalla kuin minä ja näen aina hänestä unta, enkä pysty mitenkään unohtamaan häntä. Olen ollut ihastunut häneen n. 2 kuukautta, enkä pysty sille mtn. Aina kun hän tulee kouluun ja katson sitä, niin sydämeni hakkaa tuhatta sataa! Hän on pitänyt musta vuosi sitten kun se sano ja pyysi alkaa, mutta mulla ei ollu sillon häneen mitään tunteita, mutta nyt oon, ja en ole vielä valmis parisuhteeseen, joten miten pääsen yli hänestä??

      • pääse aikanaan. Tulee varmaan uusi ihastus tai uusia ajan myötä. Se että tuossa iässä alkaa tulla ihastumisia on luonnollista kehitystä ihmisellä. Eihän ihastuksen tarvitsekaan johtaa parisuhteeseen tai seurusteluun. Ihastuksen voi pitää ihan omana tietonaan.


    • Vanha ketju mutta pakko kertoa oma tilanne. Oon 19-vuotias tyttö ja toivottoman ihastunut NELJÄ VUOTTA NUOREMPAAN, no, poikaan, koska hän on vasta 15-vuotias. Kyseinen jätkä on kypsä ikäisekseen, todella fiksu ja hauska, ja hyvännäköinenkin.. Tiedän että tilanne on mahdoton. Ikäeromme on liian suuri, koska olemme vasta näin nuoria - ihan erilaiset elämäntilanteet. Mutta kaipaan häntä koko ajan. Joka paikassa. Joka hetki.

    • Itse olen ollut ihastunut aika voimakkaasti yhteen poikaan ja kolme vuotta eikä loppua näy...

    • Miten tämä kuulostaakin niin tutulta, ettei vain puhuttaisi samasta miehesä, olisiko pieni vihje paikallaan, niin minäkin voisin kertoa jotain todellista

    • Me naiset ollaan vaan tosi tyhmiä siinä se. Miehille naiset ovat vaan pelinappuloita, joita siirrellään paikasta toiseen ja aina parempi nappula kumoaa toisen. Koskaan ei nainen saavuta asemaansa miehen sydämessä, siellä on aina tilaa muille naisille, kun tilaisuus iskee. Näin se vaan on, eikä tämä ole katkeraa tilitystä vaan silmien avaamista todellisuudelle.

      • Kyllä sitä nainen pääsee miehen sydämmeen.. se on vaan niin älyttömän hajottavaa. Että on pakko suojata itsensä.

        Oma sydän on aika kappaleina kun päästin pitkästä aikaa naisen liian lähelle.. Kaikki alkoi aika viattomasti. Tavattiin baarissa, nainen näytti hyvältä joten päädyttiin juttelemaan.. illan päätteeksi vaihdettiin numeroita. Jotenkin vaan oli olo et nyt ei jaksa mitään. viikon päästä sain viestin häneltä ja siitä se alkoi.Molemmilla oli aika
        Kiire ja välimatkaa jonkun verran, mut saatiin sovittua kahvitreffit puoleen väliin. Treffit sujui hyvin ja molemmilla tuntui olevan mukavaa. Silti tästä oli ajatuksena kaikkien välimatkojen ja kiireiden kanssa et ihan kiva, mut nyt ei vaan jaksa.. Itselläni
        oli vielä heti tulossa työmatka joten yhteisen ajan järjestäminen tuntui edelleenkin liian hankalalta. Tuon työmatkan aikana päädyttiin kuitenkin viestittelemään ja juttu alkoi jotenkin oikeasti luistaa.. jutut meni todella äkkiä aika syvällisiks ja herätti aivan uskomattoman mielenkiinnon.. Tuossa kohti tiesin että jos hän on edes 50 prosenttisesti sitä mitä kertoi itsestään niin minä olen pulassa. Tässä vaiheessa oltiin sovittu treffit heti kun palaan.. ihan mieletön kiinostus, innostus ja jännitys. Tuo ilta oli kyllä niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla..Ensimmäistä kertaa elämässäni
        pystyin olemaan täysin oma itseni naisen kanssa. Ei tarvinnu tehdä sirkus temppuja, tai yrittää tehdä mieletöntä vaikutusta.. Minä kelpasin täysin omana itsenä kaikkineen vikoineni. Siis se oli heti alusta uskomattoman syvällistä. Mitä häneen tulee niin kaunein tapamani nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aivan huikea. Tästä alkoi ihan mieletön kuukausi ei ollu välimatkasta eikä kiireisistä aikatauluista mitään haittaa.. Oltais molemmat tehty mitä vaan että sitä yhteistä aikaa olisi järjestynyt.. Elämässäni on naisia ollu aika paljon, mutta koskaan en ollut kokenu mitään tälläistä. Minun olo oli sellainen että olisin voinu valloittaa maailman.. kunnes tällä viikolla kaikki romahti. Tiesin jo heti alku viikosta että jotain on pielessä. Koska ennen niin lämmin ja läheinen ihminen vaikutti etäiseltä ja kylmältä.Tiesin kyllä että hänellä oli raskas viikko ja siitä keskusteltiinkin. Koitin parhaani mukaan tukea, kuunella ja piristää. Kunnes tiistaina sain viestin että hänellä ei nyt ole aikaa tähän.
        Olin aivan panikissa koska tuntui että maailma joka oli hetkeä aiemmin mielettömän upea muutui yhdessä sekunnissa täysin synkäksi ja kylmäksi. Koitin saada yhteyttä mutta aivan turhaan.. Pitää sanoa että vaikka olen erittäin positiivinen ja iloinen ihminen kaikesta kokemastani huolimatta. Niin nyt on olo melko totaalisen rikki..

        Kirjotus on varmasti sekava, mutta niin on olokin. Kunhan sai johonkin purkaa tuntojaan..


      • vaikea mies kirjoitti:

        Kyllä sitä nainen pääsee miehen sydämmeen.. se on vaan niin älyttömän hajottavaa. Että on pakko suojata itsensä.

        Oma sydän on aika kappaleina kun päästin pitkästä aikaa naisen liian lähelle.. Kaikki alkoi aika viattomasti. Tavattiin baarissa, nainen näytti hyvältä joten päädyttiin juttelemaan.. illan päätteeksi vaihdettiin numeroita. Jotenkin vaan oli olo et nyt ei jaksa mitään. viikon päästä sain viestin häneltä ja siitä se alkoi.Molemmilla oli aika
        Kiire ja välimatkaa jonkun verran, mut saatiin sovittua kahvitreffit puoleen väliin. Treffit sujui hyvin ja molemmilla tuntui olevan mukavaa. Silti tästä oli ajatuksena kaikkien välimatkojen ja kiireiden kanssa et ihan kiva, mut nyt ei vaan jaksa.. Itselläni
        oli vielä heti tulossa työmatka joten yhteisen ajan järjestäminen tuntui edelleenkin liian hankalalta. Tuon työmatkan aikana päädyttiin kuitenkin viestittelemään ja juttu alkoi jotenkin oikeasti luistaa.. jutut meni todella äkkiä aika syvällisiks ja herätti aivan uskomattoman mielenkiinnon.. Tuossa kohti tiesin että jos hän on edes 50 prosenttisesti sitä mitä kertoi itsestään niin minä olen pulassa. Tässä vaiheessa oltiin sovittu treffit heti kun palaan.. ihan mieletön kiinostus, innostus ja jännitys. Tuo ilta oli kyllä niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla..Ensimmäistä kertaa elämässäni
        pystyin olemaan täysin oma itseni naisen kanssa. Ei tarvinnu tehdä sirkus temppuja, tai yrittää tehdä mieletöntä vaikutusta.. Minä kelpasin täysin omana itsenä kaikkineen vikoineni. Siis se oli heti alusta uskomattoman syvällistä. Mitä häneen tulee niin kaunein tapamani nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aivan huikea. Tästä alkoi ihan mieletön kuukausi ei ollu välimatkasta eikä kiireisistä aikatauluista mitään haittaa.. Oltais molemmat tehty mitä vaan että sitä yhteistä aikaa olisi järjestynyt.. Elämässäni on naisia ollu aika paljon, mutta koskaan en ollut kokenu mitään tälläistä. Minun olo oli sellainen että olisin voinu valloittaa maailman.. kunnes tällä viikolla kaikki romahti. Tiesin jo heti alku viikosta että jotain on pielessä. Koska ennen niin lämmin ja läheinen ihminen vaikutti etäiseltä ja kylmältä.Tiesin kyllä että hänellä oli raskas viikko ja siitä keskusteltiinkin. Koitin parhaani mukaan tukea, kuunella ja piristää. Kunnes tiistaina sain viestin että hänellä ei nyt ole aikaa tähän.
        Olin aivan panikissa koska tuntui että maailma joka oli hetkeä aiemmin mielettömän upea muutui yhdessä sekunnissa täysin synkäksi ja kylmäksi. Koitin saada yhteyttä mutta aivan turhaan.. Pitää sanoa että vaikka olen erittäin positiivinen ja iloinen ihminen kaikesta kokemastani huolimatta. Niin nyt on olo melko totaalisen rikki..

        Kirjotus on varmasti sekava, mutta niin on olokin. Kunhan sai johonkin purkaa tuntojaan..

        Minulle tapahtui aivan samalla tavalla. Huipput 2 kk jonka jälkeen yhtäkkiä tulee viesti missä sanotaan että kaikki on tapahtunut liian nopeasti eikä tyttö ole valmis mihinkään. Hän omien sanojensa mukaan viihtyy seurassani mutta ei kykene olemaan kanssani koska on eronnut jonkin aikaa sitten. Olisin valmis tekemään mitä vain hänen eteensä. Hänen mielestään voimme edelleen olla ystäviä ja pitää yhteyttä silloin tällöin. Mutta en tiedä kuinka sitä tulkita. Olen kertonut tunteistani hänelle. Enkä yhtään tiedä mitä minun pitäisi tehdä koska en pysty muuta kuin ajattelemaan häntä.


      • Brokenbird kirjoitti:

        Minulle tapahtui aivan samalla tavalla. Huipput 2 kk jonka jälkeen yhtäkkiä tulee viesti missä sanotaan että kaikki on tapahtunut liian nopeasti eikä tyttö ole valmis mihinkään. Hän omien sanojensa mukaan viihtyy seurassani mutta ei kykene olemaan kanssani koska on eronnut jonkin aikaa sitten. Olisin valmis tekemään mitä vain hänen eteensä. Hänen mielestään voimme edelleen olla ystäviä ja pitää yhteyttä silloin tällöin. Mutta en tiedä kuinka sitä tulkita. Olen kertonut tunteistani hänelle. Enkä yhtään tiedä mitä minun pitäisi tehdä koska en pysty muuta kuin ajattelemaan häntä.

        Tiedän kyllä tuon tunteen aika tarkalleen mitä koet. Ittelläni tuntuu että koko elämä on nyt menny päin persettä viikossa. Vaikka eihän siinä ole muuta tapahtunu kun ihastus vaan hävis.. Niinku järjellä ajateltuna. Asiat ei vaan mene aina järjen mukana, ku oot tunne ihminen. Kerroin tänään tunteistani mitä tunnen häntä kohtaan ja vaikka meillä tilanne hiukan monimutkainen. Niin olisin ollut valmis tekemään todella paljon sen eteen että suhteelle olisi tilaa. Joskus vaan pitää ymmärtää panostaa niihin tärkeisiin asioihin.. En syylistänyt tai painostanut enkä ehdottanut mitään kauaskantoisia suunitelmia. Vaan päivä kerrallaan ilman mitään paineita.. elämää kun ei voi suunitella etukäteen, mutta omista teoista voi jotain luvata. En saanu mitään vastausta. Päivästä on tullut ihan liian pitkä, mutta samalla se on ollut jotenkin helpottava. Koska nyt tuntuu että olen tehnyt kaikkeni ja antanut itsestäni kaiken.


      • vaikea mies kirjoitti:

        Kyllä sitä nainen pääsee miehen sydämmeen.. se on vaan niin älyttömän hajottavaa. Että on pakko suojata itsensä.

        Oma sydän on aika kappaleina kun päästin pitkästä aikaa naisen liian lähelle.. Kaikki alkoi aika viattomasti. Tavattiin baarissa, nainen näytti hyvältä joten päädyttiin juttelemaan.. illan päätteeksi vaihdettiin numeroita. Jotenkin vaan oli olo et nyt ei jaksa mitään. viikon päästä sain viestin häneltä ja siitä se alkoi.Molemmilla oli aika
        Kiire ja välimatkaa jonkun verran, mut saatiin sovittua kahvitreffit puoleen väliin. Treffit sujui hyvin ja molemmilla tuntui olevan mukavaa. Silti tästä oli ajatuksena kaikkien välimatkojen ja kiireiden kanssa et ihan kiva, mut nyt ei vaan jaksa.. Itselläni
        oli vielä heti tulossa työmatka joten yhteisen ajan järjestäminen tuntui edelleenkin liian hankalalta. Tuon työmatkan aikana päädyttiin kuitenkin viestittelemään ja juttu alkoi jotenkin oikeasti luistaa.. jutut meni todella äkkiä aika syvällisiks ja herätti aivan uskomattoman mielenkiinnon.. Tuossa kohti tiesin että jos hän on edes 50 prosenttisesti sitä mitä kertoi itsestään niin minä olen pulassa. Tässä vaiheessa oltiin sovittu treffit heti kun palaan.. ihan mieletön kiinostus, innostus ja jännitys. Tuo ilta oli kyllä niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla..Ensimmäistä kertaa elämässäni
        pystyin olemaan täysin oma itseni naisen kanssa. Ei tarvinnu tehdä sirkus temppuja, tai yrittää tehdä mieletöntä vaikutusta.. Minä kelpasin täysin omana itsenä kaikkineen vikoineni. Siis se oli heti alusta uskomattoman syvällistä. Mitä häneen tulee niin kaunein tapamani nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aivan huikea. Tästä alkoi ihan mieletön kuukausi ei ollu välimatkasta eikä kiireisistä aikatauluista mitään haittaa.. Oltais molemmat tehty mitä vaan että sitä yhteistä aikaa olisi järjestynyt.. Elämässäni on naisia ollu aika paljon, mutta koskaan en ollut kokenu mitään tälläistä. Minun olo oli sellainen että olisin voinu valloittaa maailman.. kunnes tällä viikolla kaikki romahti. Tiesin jo heti alku viikosta että jotain on pielessä. Koska ennen niin lämmin ja läheinen ihminen vaikutti etäiseltä ja kylmältä.Tiesin kyllä että hänellä oli raskas viikko ja siitä keskusteltiinkin. Koitin parhaani mukaan tukea, kuunella ja piristää. Kunnes tiistaina sain viestin että hänellä ei nyt ole aikaa tähän.
        Olin aivan panikissa koska tuntui että maailma joka oli hetkeä aiemmin mielettömän upea muutui yhdessä sekunnissa täysin synkäksi ja kylmäksi. Koitin saada yhteyttä mutta aivan turhaan.. Pitää sanoa että vaikka olen erittäin positiivinen ja iloinen ihminen kaikesta kokemastani huolimatta. Niin nyt on olo melko totaalisen rikki..

        Kirjotus on varmasti sekava, mutta niin on olokin. Kunhan sai johonkin purkaa tuntojaan..

        Olisi mukava tietää mikä on tilanne nyt kun itse ryven samassa suossa. Onko kirjoittaja unohtanut tyystin naisen vai hehkuuko sama palo vielä rinnassa?

        Itsellä kipu oikeastaan on pahentunut kun on järkyttävä ikäväntunne.
        Juuri kun tuntee löytäneensä jonkun lopullisesti...


    • Olimme vielä tavanneet samana päivänä jollain kaikki vaikutti olevan hyvin mutta illasta tuli aivan yllättäen viestiä että hän on eronnut jonkun aikaa sitten ja tahtoo vain olla yksin jonkin aikaa, ja siinä ymmärrän häntä hyvin koska olen kokenut ja tehnyt saman itsekkin. Hän sanoo ettei ole valmis vielä....Itse erosin 3 v enkä vieläkään tiennyt olenko valmis mutta hän sai minut unohtamaan meneet josta toki jään hänelle kiitolliseksi. En ole kyenyt pistämään itseäni näin likoon kenenkään vuoksi mikä tekee asiasta vaikeempaa. Kunpa saisin edes mahdollisuuden. Hän sai minut ensin tuntemaan itseni kuninkaaksi jonka jälkeen putosin takaisin paskaan arkeen. Juuri sen takia en itse ole uskaltanut päästää naisia liian lähelle koska tällainen hajottaa minut pahasti henkisesti. En vielä meinaa luovuttaa mutta annan hänen olla rauhassa jonkin aikaa vaikka tekisi mieli olla yhteydessä joka hetki.

    • On kyllä niin samanlaiset tuntemukset. En koskaan ole aukassut itseäni kenellekkään naiselle tuolla tavalla. Tai oikeastaan kenellekkään. Koska ei voi laittaa itsään noin haavottuvaan tilanteeseen. Nyt en tiedä mitä tapahtui, mutta kaikki rakentamani suoja muurit romahti hetkessä ja se tuntui hyvälle. Tosin kyllä se pelottikin sillä tiesin että jos nyt tulee osumaa, niin tulee kovasti. Nyt olo on niin paska. Eikä asiaa helpota sekään kun pitää vetää sitä vahvan, iloisen, sosiaalisen miehen roolia (muurit pitää saada takaisin) Vaikka koko ajan tekis mieli romahtaa jonkun syliin, kuulla että kyllä kaikki järjestyy.. Eikä asiaa yhtään helpota se että hyvä naisystäväni kenen kanssa voi keskustella vähän pintaa syvemmistä. Löysi samoihin aikoihin ihastuksen. Kai se tämäkin jollain tavalla helpottaa ku saa hiukan päästää ajatuksiaan..

    • On se vaan vaikeaa koota itsensä. Pitkä viikonloppu joka oli oikeastaan aika moista kitumista. Ajatukset vaan pyörii edelleenkin hänessä. Tullu käytyä elämäni kovin tunne myrsky läpi. En vaan ole koskaan kenenkään kanssa oloa tuntenut noin hyväksi. Samalla tässä romuttui varsin hyväksi tekemäni sinkku elämä. Koska huomasin että minulta puuttuu liian paljon hyviä asioita ja ehkä se kaikki rakentamani oli vaan todellisuuden pakenemista.

      • Itse lähdin vanhoille pahoille teille mistä saa hetkellisen avun eli pää mahdollisimman sekaisin jotta voisi unohtaa edes hetkeksi toisen. Olen yrittänyt kaikkeni ja iloinen persoonani on muutunut hetkellisesti alakuloisemmaksi. Tämä oli poikkeus sinkkuudessa pitkästä aikaa kun tunteita alkoi tulla toista kohtaan niin heti tuli takkiin. Mutta edelleen ajatukset vain hänessä......


    • Hei tää ketju löytyi ihan tilauksesta. Moni viesti on niin samanlainen kuin oma tilanne!

      Olin lokakuussa viihteellä ja tämä mies käveli ohitse. Se peli oli sillä selvä ja lopulta uskaltauduin juttusille ja juttumme alkoi. Vietimme paljon aikaa, nukuimme yhdessä ja meni pari kuukautta ennenkuin harrastimme seksiäkään. Ja hitto se oli taivaallista. Kaikki oli. Pystyin makaamaan hänen vieressään, kumpikin hereillä, ihan vaan hiljaa, nauttien siitä että toinen on siinä, tuoksuu siinä. Kuinka monen kanssa voi viettää vaivaantumatonta hiljaisuutta muutaman viikon tapailun jälkeen.

      Muutamien ylä- ja alamäkien jälkeen hän ei kuitenkaan ollut valmis suhteeseen. Minä kun olisin tehnyt mitä vain saadakseni hänet kokonaan itselleni. Luonne oli täydellinen. Hän ymmärsi minua paremmin kuin kukaan ja hänkin avautui minulle. Hän teki kaiken niinkuin piti. Ja komeampaa miestä tulen tuskin löytämään.

      Vertaan kaikkia häneen. Kauheinta on, että tapailimme 3 kuukautta, "erosta" on 3 kuukautta ja silti mietin häntä päivittäin. Kuten moni on sanonut; ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla.

      Kuinka ihmeessä pyyhkiä toinen mielestä?!

      • "Pystyin makaamaan hänen vieressään, kumpikin hereillä, ihan vaan hiljaa, nauttien siitä että toinen on siinä, tuoksuu siinä. Kuinka monen kanssa voi viettää vaivaantumatonta hiljaisuutta muutaman viikon tapailun jälkeen."

        Molemmissa saman illan aikana sänkyyn päätyneissä kokemuksissani on käynyt noin, ja kumpaistakaan ei voinut sitten lopulta jättää siihen yhteen yöhön, vaan sama jatkui myös toisena päivänä, yönä ja aamuna. Molemmat sanoivat, että tunsivat olonsa hyvin rentoutuneiksi ja hyväksi.

        Olen aika hiljainen, joten en jutustele sängyssä... mutta sanomattakin oloni tuntui luontevalta ja hyvältä.

        Ikävä kyllä molemmat olivat suhteita kaukana kotoa, joten ei niitä oikein pysty jatkamaan, jos ei ihmeitä tapahdu. Chat-yhteydenpito on vähän tällaista vaikeaa, kun sitä kuitenkin haluaisi olla toisen lähellä.


      • Ajan myötä varmaankin kunnes sitä on jossain vaiheessa valmis seuraaviin koitoksiin vaikka helppoa se ei ole... Tuntee itsensä hulluksi kun ei ajatele muuta kuin yhtä ihmistä kaiken aikaa....


    • Kirjoittelen tänne kun mun sydän särkyi päivä pari sitten totaalisesti. Täytyy myöntää ettei kipu ole hellittänyt hetkeksikään. Periaatteessa samanlainen tarina kuin muillakin. Tapasin elämäni naisen, joka oli kaikkea sitä mitä todella haluan.
      Hän kuitenkin päätti tapailusuhteen, jolloin menin aivan tuhannen pirstaleiksi, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta...

      Tälläkin hetkellä pohdin syitä tapahtuneelle ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Syyksi hän ilmoitti, ettei voi tapailla, koska ei ole sen aika. En tiedä oliko hyvä selitys, koska uskottelen ajatusta, että voisin yrittää muutaman kuukauden jälkeen ottaa yhteyttä uudelleen... Vaikka tiedostan itseni epätoivoiseksi elättelemällä moista toivetta ja valonpilkahdusta tässä helv*tin pimeässä suossa...

      masentaa ja oksettaa ihan helve*isti...

      • Pakko avautua tänne, täytyy katsoa helpottaako kirjoittaminen asiasta. Sama homma kuin kaikilla muillakin. 2kk treffailua/tapailua. Naisessa kaikki mitä haluan, samat harrastukset, sama musiikkimaku, kaunis ja mukava...
        Miksi vitu*sa ei ikinä onnista. Rupeen olemaan aika kyyninen, kun ei ikinä vaan natsaa siten, että molemmilla on tunteet kohillaa. Myönnän että olin ihan myyty mies heti ensitreffeillä, miljoona perhosta vatsassa, työpäivät meni aivan usvassa ja sumussa, vain yks nainen kirkkaana mielessä.

        Kaikinpuolin mahtavaa ja viihdyttäviä treffi-iltoja ja kivaakin. Seuraava treffikutsu ja sitten vastauksena "mulla ei ole enempää fiiliksiä". Ja tuo romutti itsetuntoni ja uskoni tulevaisuuteen. Miten kauan sitä joutuu polkemaan tässä suossa..

        Edellisen kirjoittajan tapaan, masentaa ja oksettaa joka hetki... kai se pitää taas kerätä omat itsetunnonpalaset lattialta ja ruveta teippaileen taas, että voi tulla jälleen rikotuksi..

        Pakko avautua kun niin huono-olo ja itkettää..

        p.s,
        jos hyviä puolia pitää etsiä, niin sain pidettyä kulissia yllä sen verran, että vastasin viestiin ihan asiallisella tavalla. Olen ylpeä tästä..

        terveisin, Sirpaleina


    • Rakastuminen on hyvinkin haavekuva, illuusio jonka rakennamme mieleemme. Sen pitäisi toimia eduksemme ja saada parisuhde aikaan. Siihen vaadittaisiin kuitenkin kaksi osapuolta joilla olisi yhtenevät haavekuvat. Jotka sitten voi haihtua muutaman vuoden jälkeen kun oikeasti tuntee toisen.
      Kun ruokitaan haavekuvaa rakastuminen kehittyy liian nopeasti eikä yhteensopivuusongelmia nähdä ajoissa. Jos toinen on paljon suurempia tunteita omaava se estää toista tuntemasta samoin jo siksi ettei muiden tunteille jää tilaa.
      Ja ehkä siksi ettei niitä samoja tunteita yksinkertaisesti ole.
      Rakastumista ei voi oikein ohjailla mutta pitämällä järjen mukana järki voi viilentää niitä.
      Pelkän tunteen ohjaamana polku vie helposti väärälle paikalle.
      Tunteita voi käsitellä paremmin jos kysyy oikeita kysymyksiä toiselta. Jos niitä ei voi tehdä silloin olla jo väärällä tiellä ja tunteet olisi syytä loppuun syödyksi.
      Ei ole järkeä pitää yksipuolista tunnetta elossa jos siinä ei ole mahdollista kehittyä molemminpuoliseksi.
      Puolessa vuodessa se olisi syytä jo tapahtua jos on tapahtuakseen.
      Tarkoitusperä olisi selvitettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa välttyäkseen tappioilta jatkossa ja ajan tuhlaamiselta.
      Rakastumisista on hyvä oppia jotain jos ne epäonnistuu usein. Vika ei löydy muista vaan itsestä. Sitä haavekuvaa voi muokata miettimällä mitä oikeasti haluaa toisesta. Kun tietää mitä haluaa rakastumisen halllinta on helpompaa ja sitä ei tapahdu enää niin usein.
      Liikaa rajoja ei kannata antaa, selkeät silti. Ei kukaan ole täydellinen, mutta toisen hyväksyminen on hyvä lähtökohta.

    • Mitä nyt tapahtuui 11 vuoden päästä? Rakastat sä vielä häntä?

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martina jatkaa säälin kerjäämistä, kaikki on Stefun syytä

      Martina jatkaa säälin kerjäämistä ja myynnin kasvattamista tällä kertaa MeNaisissa. Odotettu valkopesuhaastattelu on ilmestynyt, onnittelut kaikille j
      Kotimaiset julkkisjuorut
      242
      7014
    2. Maisa jatkaa Jari-Matin mollaamista

      Seiskassa avautuu Maisa taas JM:n ”pettämisestä” (kätevästi unohtuu että maisa oli se varsinainen pettäjä) ja ”taloussotkuista”. On kyllä muijalla po
      70
      5832
    3. Sanna Marinin hallitus Suomen historian suosituin

      Jopa persuistakin 1/3 pitää Marinin hallitusta hyvänä. Edellinen ennätys on Paavo Lipposen hallituksen ajoilta. Voidaan tehdä johtopäätös: suomalaine
      Maailman menoa
      139
      1479
    4. Martina yritti herätellä vain Stefania.

      Yritti herätellä pari vuotta sitten, kun kävi katsomassa asunto ja otti kuvia sieltä, että tänne me tyttöjen kanssa muutamme. mutta Stefan pyysi tak
      Kotimaiset julkkisjuorut
      107
      1092