mastiffi tai buldoggi

no energinen se voi olla tarvittaessa voin tarjota paljon liikuntaa englannin buldoggi vois ehkä kiinnostaa tai bokseri mut noi mastiffit ei varmaan käy ihan ekaks molossiks esim bulmastiff

saragath kirjoitti:

no energinen se voi olla tarvittaessa voin tarjota paljon liikuntaa englannin buldoggi vois ehkä kiinnostaa tai bokseri mut noi mastiffit ei varmaan käy ihan ekaks molossiks esim bulmastiff

Lue lisää

No jos paljon liikuntaa voit tarjota ja saapi olla energinen, niin bokseri voisi olla hyvä vaihtoehto kuules. :) Englannin buldoggi kärsii huonosta jalostuksesta ja sen kautta terveysongelmista, ja myös enempi liikuntaa saat bokserin kanssa.

Ota yhteyttä bokseriyhdistykseen, jos oikein kiinnostaa ja siellä varmaan on vielä erikseen jokin bokseripalsta, jossa voi käydä juttelemassa boksunomistajien kanssa.:)

Sitten kun pentu olisi tulossa vastuulliselta kasvattajalta (boksuyhdistys tietää kasvattajat), neuvottele kasvattajan kanssa millainen pentu sinulle siitä pentueesta kävisi, ettet esim. saa sitä pomointa ja dominoivinta pentua, mikäli kuitenkin hieman ei-niin--haastavaa etsit.

Kyllä, kunnon jämpti ja johdonmukainen koulutus borkulle kuin muullekin koiralle. Laitoin tuon "kuuntelemispointin" siksi, kun borkuilla on kuulemma herkkyyttä (norsun muistia ja äänenkäytön kanssa saa olla tarkkana), mutta ei ollut tarkoituksena se, että koiraa kuunneltaisiin ohjeitten toivossa ja sitten mentäisiinkin metsään. :D

Pakko lisätä tohon aiempaani, ennen kuin kukaan äkkää, että kääpiöbullterrieri ei ole molossikoira, mainitsin sen lopussa muuten vain, kyseessä on bulltyyppinen terrieri.

Mitäs molosseja aloittajalla on ollut mielessä?

koirakuisk. kirjoitti:

Kyllä, kunnon jämpti ja johdonmukainen koulutus borkulle kuin muullekin koiralle. Laitoin tuon "kuuntelemispointin" siksi, kun borkuilla on kuulemma herkkyyttä (norsun muistia ja äänenkäytön kanssa saa olla tarkkana), mutta ei ollut tarkoituksena se, että koiraa kuunneltaisiin ohjeitten toivossa ja sitten mentäisiinkin metsään. :D

Pakko lisätä tohon aiempaani, ennen kuin kukaan äkkää, että kääpiöbullterrieri ei ole molossikoira, mainitsin sen lopussa muuten vain, kyseessä on bulltyyppinen terrieri.

Mitäs molosseja aloittajalla on ollut mielessä?

Lue lisää

Toi äänenkäytön tarkkuus,noh miten sen nyt ottaa,niin voi osaltaan johtua (siis sanonta) siitä,että borkut,varsinkin joilla hyvä suhde sinne narunpäähän,saattaapi olla aika ohjaajaherkkiä.Näin itse asian tulkitsen.

Ja tosiaan,olisi hyvä täsmentää tässäkin aloituksessa,minkä tyyppistä hakee,kun noihin molossikoira ja tyyppisiin luetaan aikas erilaisia koiria jo ulkomuodollisiakin.
Tosin minulle molossikoirat tarkoittaa niitä rotuja,jotka polveutuvat alkuperäisiin molossikoiriin selkeästi.
Sinne rooman ajoille asti melkeinpä...

molossi kirjoitti:

Toi äänenkäytön tarkkuus,noh miten sen nyt ottaa,niin voi osaltaan johtua (siis sanonta) siitä,että borkut,varsinkin joilla hyvä suhde sinne narunpäähän,saattaapi olla aika ohjaajaherkkiä.Näin itse asian tulkitsen.

Ja tosiaan,olisi hyvä täsmentää tässäkin aloituksessa,minkä tyyppistä hakee,kun noihin molossikoira ja tyyppisiin luetaan aikas erilaisia koiria jo ulkomuodollisiakin.
Tosin minulle molossikoirat tarkoittaa niitä rotuja,jotka polveutuvat alkuperäisiin molossikoiriin selkeästi.
Sinne rooman ajoille asti melkeinpä...

Lue lisää

:-)

Ja muuten, juu, borkuissa pakosti on niitä menevämpiäkin tapauksia, kuten kirjoititkin, mulle vain sattunut kuulolle ja näölle nuo parit lössykämmät ja voihan olla, että niidenkin lössykkyys vaihtelee - mitä sitä turhia hötkyilemään-periaatteella.

Pakko linkittää tähän väliin aina niin hulvaton kohtaus Turnerista ja Täystuhosta/Hoochista, jossa Hoochilla on tosiaankin meno päällä... "What kind of a dog are we talking about?" "Uhh, very, very, very big, very uhh large, very tall, wide, massive, ugly!"

http://www.youtube.com/watch?v=H2e3RpwXAao

koirakuisk. kirjoitti:

:-)

Ja muuten, juu, borkuissa pakosti on niitä menevämpiäkin tapauksia, kuten kirjoititkin, mulle vain sattunut kuulolle ja näölle nuo parit lössykämmät ja voihan olla, että niidenkin lössykkyys vaihtelee - mitä sitä turhia hötkyilemään-periaatteella.

Pakko linkittää tähän väliin aina niin hulvaton kohtaus Turnerista ja Täystuhosta/Hoochista, jossa Hoochilla on tosiaankin meno päällä... "What kind of a dog are we talking about?" "Uhh, very, very, very big, very uhh large, very tall, wide, massive, ugly!"

http://www.youtube.com/watch?v=H2e3RpwXAao

Lue lisää

Ja oikeampi linkkihän oli tässä... http://www.youtube.com/watch?v=p7aJ0gim9iM&feature=related

koirakuisk. kirjoitti:

:-)

Ja muuten, juu, borkuissa pakosti on niitä menevämpiäkin tapauksia, kuten kirjoititkin, mulle vain sattunut kuulolle ja näölle nuo parit lössykämmät ja voihan olla, että niidenkin lössykkyys vaihtelee - mitä sitä turhia hötkyilemään-periaatteella.

Pakko linkittää tähän väliin aina niin hulvaton kohtaus Turnerista ja Täystuhosta/Hoochista, jossa Hoochilla on tosiaankin meno päällä... "What kind of a dog are we talking about?" "Uhh, very, very, very big, very uhh large, very tall, wide, massive, ugly!"

http://www.youtube.com/watch?v=H2e3RpwXAao

Lue lisää

Joo,tuo oli mainio.Piti muuten pistää tuo linkki talteen,kiitos vaan :)

Tuo Hooch on todellakin minun makuuni rotunsa edustaja.Juuri sellainen,kun pitää olla.Eli liioittelematon,sopivan kokoinen,kulmauksia omaava ja kunnon lihaksikas,just nami.Sitä kun ne kaikki ei suinkaan ole...

Tarttis pistää toi linkki(mutta en osaa) tuonne pulinoitten puolelle.Ei pahitteeksi olisi siellä vähän relaamista joskus lisää saada...

molossi kirjoitti:

Joo,tuo oli mainio.Piti muuten pistää tuo linkki talteen,kiitos vaan :)

Tuo Hooch on todellakin minun makuuni rotunsa edustaja.Juuri sellainen,kun pitää olla.Eli liioittelematon,sopivan kokoinen,kulmauksia omaava ja kunnon lihaksikas,just nami.Sitä kun ne kaikki ei suinkaan ole...

Tarttis pistää toi linkki(mutta en osaa) tuonne pulinoitten puolelle.Ei pahitteeksi olisi siellä vähän relaamista joskus lisää saada...

Lue lisää

Niin munkin makuuni eikä suinkaan "ruma" koira vaan hyvin persoonallisen hurmaava olemus ja kunnossa pidetyssä kuosissa juu. Tosin Hoochilla ollut stuntkoiraa sijaisena kuulemma joissain kohtauksissa.
On muuten Hoochilla (Beasley oikea nimi) ollut lystiä elokuvaa joitain kohtauksia tehdessä, oikein näkee kun nauttii peuhaamisesta, häntä heiluu jne. Beasleyn kouluttaja/omistaja vierailee elokuvan alussa eläinviranomaisen roolissa, jonka Hooch saa suistumaan veteen.

Tässä http://www.youtube.com/watch?v=7W5ngat-4Tc&feature=related elokuvan ohjaaja kertoo elokuvan teosta ja kehuu samalla koiraa ja ko.koirarotua, tosin kuolaamisesta aiheutui jokin istuinpaikan vetistyminen leffassa.. Beasley pääsi lentämään yksityiskoneella leffan ensi-iltoihin sopimuksen mukaisesti, oikeaa luksuseloa...:D

Jep, saisi rentoutusta tulla pulinoihin. :) Sinne saa tuon linkin kopioimalla linkin, vaan klikkaat siitä linkistä kunnes sinistyy ja klikkaat hiiren napista sen kopyn, sitten vaan kun kirjoittaa pulinoihin klikkaa sitä hiiren nappia ja sieltä klikkaa pastea/liitä-kohtaa ja se linkki tulee näytölle esiin.
Selitin vähän pölkysti, mutta en ole myöskään tietokoneihmisiä. :D

koirakuisk. kirjoitti:

Kyllä, kunnon jämpti ja johdonmukainen koulutus borkulle kuin muullekin koiralle. Laitoin tuon "kuuntelemispointin" siksi, kun borkuilla on kuulemma herkkyyttä (norsun muistia ja äänenkäytön kanssa saa olla tarkkana), mutta ei ollut tarkoituksena se, että koiraa kuunneltaisiin ohjeitten toivossa ja sitten mentäisiinkin metsään. :D

Pakko lisätä tohon aiempaani, ennen kuin kukaan äkkää, että kääpiöbullterrieri ei ole molossikoira, mainitsin sen lopussa muuten vain, kyseessä on bulltyyppinen terrieri.

Mitäs molosseja aloittajalla on ollut mielessä?

Lue lisää

bokseri tai staffi vois kiinnostaa ja ehkä kääpiöbulterrieri

saragath kirjoitti:

bokseri tai staffi vois kiinnostaa ja ehkä kääpiöbulterrieri

Tuleehan koira ainoaksi koiraksi? Pakko varmistaa, kirjoitit että sulla on ollut kokemusta dalmatialaisesta, niin tulkitsin sen niin, että dalmatialaista ei ole enää kuvioissa ja nyt olet ajatellut molossityyppistä koiraa itsellesi?

Jos olet kiinnostunut myös hieman pienempikokoisemmista molossityyppisistä koirista, niin sittenhän löytyy myös esim. bostoninterrieri (terriereihin kuuluu, mutta molossityyppistä) http://www.bostoninterrieri.fi/, joka käy reippaasti lenkeillä ja on ystävällinen, itsepäisyyttä voi välillä olla, mutta kaiken kaikkiaan eritt.hyvä vaihtoehto sinne päin. On helpompi (yleistys) mielestäni kuin bokseri, myöskään mahdolliset hihnassa vetopulmat ovat eri luokkaa bostoninterrierin kohdalla kuin bokserin. Ranskanbulldoggi on myös yksi vaihtoehto pienemmistä molossityyppisistä koirista http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskanbulldoggi, raskasrakenteisempi kuin bostoninterrieri ja omaa myös, tapauksesta riippuen, omapäisyyttä koulutuksessa. Ranskanbulldogista saa kaveria myös lenkkipoluille ja on myös (yleistys) aika sosiaalinen.

Kääpiöbullterrieri taas saattaa olla aika itsepintainen, luvattomankin sinnikäs ja muiden koirien sietokyky voi olla hankalampaa, näin käsittääkseni. Kääpiöbullterrierin pennut ovat tällä hetkellä yksi kalleimpia, elleivät kalleimmat, koiranpennut.

Jos pitäisi yhtä suositella noista vaihtoehdoista, niin suosittelisin pienemmistä molossityyppisistä koirista bostoninterrieriä, sopusuhtainen ja karismaattinen koira, ja isommista bokseria. Ja näiden välillä mielestäni helpommaksi menee bostoninterrieri. Mutta muistaa sitten kasvattajan kanssa neuvotella ja katsoa sopivanoloista koiraa.

koirakuisk. kirjoitti:

Tuleehan koira ainoaksi koiraksi? Pakko varmistaa, kirjoitit että sulla on ollut kokemusta dalmatialaisesta, niin tulkitsin sen niin, että dalmatialaista ei ole enää kuvioissa ja nyt olet ajatellut molossityyppistä koiraa itsellesi?

Jos olet kiinnostunut myös hieman pienempikokoisemmista molossityyppisistä koirista, niin sittenhän löytyy myös esim. bostoninterrieri (terriereihin kuuluu, mutta molossityyppistä) http://www.bostoninterrieri.fi/, joka käy reippaasti lenkeillä ja on ystävällinen, itsepäisyyttä voi välillä olla, mutta kaiken kaikkiaan eritt.hyvä vaihtoehto sinne päin. On helpompi (yleistys) mielestäni kuin bokseri, myöskään mahdolliset hihnassa vetopulmat ovat eri luokkaa bostoninterrierin kohdalla kuin bokserin. Ranskanbulldoggi on myös yksi vaihtoehto pienemmistä molossityyppisistä koirista http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskanbulldoggi, raskasrakenteisempi kuin bostoninterrieri ja omaa myös, tapauksesta riippuen, omapäisyyttä koulutuksessa. Ranskanbulldogista saa kaveria myös lenkkipoluille ja on myös (yleistys) aika sosiaalinen.

Kääpiöbullterrieri taas saattaa olla aika itsepintainen, luvattomankin sinnikäs ja muiden koirien sietokyky voi olla hankalampaa, näin käsittääkseni. Kääpiöbullterrierin pennut ovat tällä hetkellä yksi kalleimpia, elleivät kalleimmat, koiranpennut.

Jos pitäisi yhtä suositella noista vaihtoehdoista, niin suosittelisin pienemmistä molossityyppisistä koirista bostoninterrieriä, sopusuhtainen ja karismaattinen koira, ja isommista bokseria. Ja näiden välillä mielestäni helpommaksi menee bostoninterrieri. Mutta muistaa sitten kasvattajan kanssa neuvotella ja katsoa sopivanoloista koiraa.

Lue lisää

Staffeista. Ovat haastavampia kuin esim. bostoninterrierit, koulutus voi haastavaa ja tärkeää viedä pentua mukana sosiaalisiin tilanteisiin (niin kyllä muidenkin koirien kohdalla) ja olla mahdollisesti pitkää pinnaa, tapauksesta riippuvaa. Muutaman staffin tiedän, olleet iloisia, energisiä, jännästi "sitkeys" kuitenkin aistittavissa näistä.
Amstaffit ja staffit/staffordshirenterrierit - käsittääkseni amstaffi on haastavampi kuin staffi, mutta amstaffista saa kunnon koulutuksella luotettavan.

Niillä joilla kunnon vertailua staffeista ja amstaffeista, niin lisätkää vaan.

Että nekin yksi vaihtoehto, mutta jos taas pistetään helpoimmuuden mukaan linjauksia, niin bostoninterrieri on (yleistys) helpompi vaihtoehto kuin staffi/amstaffi. Mutta jos haasteellisuus on ok ja näin, niin sitten sen mukaan. :)

koirakuisk. kirjoitti:

Tuleehan koira ainoaksi koiraksi? Pakko varmistaa, kirjoitit että sulla on ollut kokemusta dalmatialaisesta, niin tulkitsin sen niin, että dalmatialaista ei ole enää kuvioissa ja nyt olet ajatellut molossityyppistä koiraa itsellesi?

Jos olet kiinnostunut myös hieman pienempikokoisemmista molossityyppisistä koirista, niin sittenhän löytyy myös esim. bostoninterrieri (terriereihin kuuluu, mutta molossityyppistä) http://www.bostoninterrieri.fi/, joka käy reippaasti lenkeillä ja on ystävällinen, itsepäisyyttä voi välillä olla, mutta kaiken kaikkiaan eritt.hyvä vaihtoehto sinne päin. On helpompi (yleistys) mielestäni kuin bokseri, myöskään mahdolliset hihnassa vetopulmat ovat eri luokkaa bostoninterrierin kohdalla kuin bokserin. Ranskanbulldoggi on myös yksi vaihtoehto pienemmistä molossityyppisistä koirista http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskanbulldoggi, raskasrakenteisempi kuin bostoninterrieri ja omaa myös, tapauksesta riippuen, omapäisyyttä koulutuksessa. Ranskanbulldogista saa kaveria myös lenkkipoluille ja on myös (yleistys) aika sosiaalinen.

Kääpiöbullterrieri taas saattaa olla aika itsepintainen, luvattomankin sinnikäs ja muiden koirien sietokyky voi olla hankalampaa, näin käsittääkseni. Kääpiöbullterrierin pennut ovat tällä hetkellä yksi kalleimpia, elleivät kalleimmat, koiranpennut.

Jos pitäisi yhtä suositella noista vaihtoehdoista, niin suosittelisin pienemmistä molossityyppisistä koirista bostoninterrieriä, sopusuhtainen ja karismaattinen koira, ja isommista bokseria. Ja näiden välillä mielestäni helpommaksi menee bostoninterrieri. Mutta muistaa sitten kasvattajan kanssa neuvotella ja katsoa sopivanoloista koiraa.

Lue lisää

voin sanoo et tos urosdalmatialaisessakin on luonnetta sekin vaati todella johdonmukaisen koulutuksen mutta aattelin selventää että sopiskohan tommonen staffi tai ranskis dalmiksen kaveriks tai bostoni

saragath kirjoitti:

voin sanoo et tos urosdalmatialaisessakin on luonnetta sekin vaati todella johdonmukaisen koulutuksen mutta aattelin selventää että sopiskohan tommonen staffi tai ranskis dalmiksen kaveriks tai bostoni

Lue lisää

On kyllä niin tapauskohtaisia juttuja, tietty jotkin rodut voivat olla keskenänsä "haasteellisempia" kuin toiset, mutta periaatteessa voisi ajatella että dalmiksen seuraksi voisi käydä paremmin noista mainitsemistasi bostoni tai ranskis kuin staffi. Parasta neuvoa saisit, kun tietäisit jonkun/joitakin joilla olisi ollut noita rotuja samassa taloudessa muiden koirien kanssa - ne koirat, jotka itse tiedän noista, ovat olleet ns. ainoina koirina taloudessa. Epäilisin kyllä että staffin suhteen saattaisi tulla taistoa dalmiksen kanssa, vaikka ovat ystävällisiä koiria niissä on (oma kanta) pientä päällepäsmäröinnin luonnetta.

Ja sehän vaikuttaa myös, otatko saman sukupuolisen vai eri sukupuolta olevan seuraksi sille dalmisurokselle. Varmempi vaihtoehto on ottaa eri sukupuolinen, ei niin helpolla (yleistys) tule valtataistoja.

Ja sitten on vielä se pointti, että miten dalmisuroksesi ylipäätään hyväksyy sen, että tulee uusi "sisarus" - takeita ei ole mistään, voi koettaa hyvinkin haastavat ajat ja pahimmillaan mahdottomat tilanteet, mutta toisaalta homma voi sujua ok. Ei voi muuta kuin koettaa sovittaa asioita yhteen ja tsuumata, että miten olisi parasta tehdä. Mitä haastavimmista koirayhdistelmistä kyse, sitä haastavampaa ja pahimmillaan riskikkäämpää.
Varmaan tuon dalmisuroksen kaveriksi sopisi vallan mainiosti esim. italianvinttikoiraneito, mutta se ei ole ollenkaan molossityyppinen koira. Voisi oikein kuvitella kuinka dalmisuros kääriytyisi viehättävän ittiksen viereen, siinä sisarukset sitten ottaisivat nokosia.

Yksi seikka on sitten sekin, että miten käytännössä aikaa riittää lenkityksiin, jos lenkillä 2 koiraa menevät niin eri tahtia että joudutaan lenkkeilyttämään erikseen. Iso ja pieni koira-yhdistelmissä tätä pulmaa etenkin.

Onko sulla ollut esim. ystävän/tuttavan koiraa hoidossa kotona, niin olisit saanut osviittaa siitä, miten dalmisuros ottaa toisen koiran tulemisen reviireilleen? Tämähän ei taaskaan mikään tae mistään ollenkaan, sillä joka koira on yksilö ja voi olla, että koira "inhoaa" toista koiraa reviirillään mutta ottaa avoimesti vastaan seuraavan.

koirakuisk. kirjoitti:

On kyllä niin tapauskohtaisia juttuja, tietty jotkin rodut voivat olla keskenänsä "haasteellisempia" kuin toiset, mutta periaatteessa voisi ajatella että dalmiksen seuraksi voisi käydä paremmin noista mainitsemistasi bostoni tai ranskis kuin staffi. Parasta neuvoa saisit, kun tietäisit jonkun/joitakin joilla olisi ollut noita rotuja samassa taloudessa muiden koirien kanssa - ne koirat, jotka itse tiedän noista, ovat olleet ns. ainoina koirina taloudessa. Epäilisin kyllä että staffin suhteen saattaisi tulla taistoa dalmiksen kanssa, vaikka ovat ystävällisiä koiria niissä on (oma kanta) pientä päällepäsmäröinnin luonnetta.

Ja sehän vaikuttaa myös, otatko saman sukupuolisen vai eri sukupuolta olevan seuraksi sille dalmisurokselle. Varmempi vaihtoehto on ottaa eri sukupuolinen, ei niin helpolla (yleistys) tule valtataistoja.

Ja sitten on vielä se pointti, että miten dalmisuroksesi ylipäätään hyväksyy sen, että tulee uusi "sisarus" - takeita ei ole mistään, voi koettaa hyvinkin haastavat ajat ja pahimmillaan mahdottomat tilanteet, mutta toisaalta homma voi sujua ok. Ei voi muuta kuin koettaa sovittaa asioita yhteen ja tsuumata, että miten olisi parasta tehdä. Mitä haastavimmista koirayhdistelmistä kyse, sitä haastavampaa ja pahimmillaan riskikkäämpää.
Varmaan tuon dalmisuroksen kaveriksi sopisi vallan mainiosti esim. italianvinttikoiraneito, mutta se ei ole ollenkaan molossityyppinen koira. Voisi oikein kuvitella kuinka dalmisuros kääriytyisi viehättävän ittiksen viereen, siinä sisarukset sitten ottaisivat nokosia.

Yksi seikka on sitten sekin, että miten käytännössä aikaa riittää lenkityksiin, jos lenkillä 2 koiraa menevät niin eri tahtia että joudutaan lenkkeilyttämään erikseen. Iso ja pieni koira-yhdistelmissä tätä pulmaa etenkin.

Onko sulla ollut esim. ystävän/tuttavan koiraa hoidossa kotona, niin olisit saanut osviittaa siitä, miten dalmisuros ottaa toisen koiran tulemisen reviireilleen? Tämähän ei taaskaan mikään tae mistään ollenkaan, sillä joka koira on yksilö ja voi olla, että koira "inhoaa" toista koiraa reviirillään mutta ottaa avoimesti vastaan seuraavan.

Lue lisää

tulee toimeen tyttökoirien kanssa mutta poikakoirat ovat kuin punainen vaate. uros on kyllä laskuista pois mutta siinä on kyllä pointtia dalmikseni ei tule läheskään kaikkien koirien kanssa toimeen mut ainakin on tullut toimeen isäi kahden snautserinartun kanssa mutta yllä dogini joitain koiria tuppaa pomotella .

koirakuisk. kirjoitti:

On kyllä niin tapauskohtaisia juttuja, tietty jotkin rodut voivat olla keskenänsä "haasteellisempia" kuin toiset, mutta periaatteessa voisi ajatella että dalmiksen seuraksi voisi käydä paremmin noista mainitsemistasi bostoni tai ranskis kuin staffi. Parasta neuvoa saisit, kun tietäisit jonkun/joitakin joilla olisi ollut noita rotuja samassa taloudessa muiden koirien kanssa - ne koirat, jotka itse tiedän noista, ovat olleet ns. ainoina koirina taloudessa. Epäilisin kyllä että staffin suhteen saattaisi tulla taistoa dalmiksen kanssa, vaikka ovat ystävällisiä koiria niissä on (oma kanta) pientä päällepäsmäröinnin luonnetta.

Ja sehän vaikuttaa myös, otatko saman sukupuolisen vai eri sukupuolta olevan seuraksi sille dalmisurokselle. Varmempi vaihtoehto on ottaa eri sukupuolinen, ei niin helpolla (yleistys) tule valtataistoja.

Ja sitten on vielä se pointti, että miten dalmisuroksesi ylipäätään hyväksyy sen, että tulee uusi "sisarus" - takeita ei ole mistään, voi koettaa hyvinkin haastavat ajat ja pahimmillaan mahdottomat tilanteet, mutta toisaalta homma voi sujua ok. Ei voi muuta kuin koettaa sovittaa asioita yhteen ja tsuumata, että miten olisi parasta tehdä. Mitä haastavimmista koirayhdistelmistä kyse, sitä haastavampaa ja pahimmillaan riskikkäämpää.
Varmaan tuon dalmisuroksen kaveriksi sopisi vallan mainiosti esim. italianvinttikoiraneito, mutta se ei ole ollenkaan molossityyppinen koira. Voisi oikein kuvitella kuinka dalmisuros kääriytyisi viehättävän ittiksen viereen, siinä sisarukset sitten ottaisivat nokosia.

Yksi seikka on sitten sekin, että miten käytännössä aikaa riittää lenkityksiin, jos lenkillä 2 koiraa menevät niin eri tahtia että joudutaan lenkkeilyttämään erikseen. Iso ja pieni koira-yhdistelmissä tätä pulmaa etenkin.

Onko sulla ollut esim. ystävän/tuttavan koiraa hoidossa kotona, niin olisit saanut osviittaa siitä, miten dalmisuros ottaa toisen koiran tulemisen reviireilleen? Tämähän ei taaskaan mikään tae mistään ollenkaan, sillä joka koira on yksilö ja voi olla, että koira "inhoaa" toista koiraa reviirillään mutta ottaa avoimesti vastaan seuraavan.

Lue lisää

Minusta jos nyt ajatellaan vaan pelkästään yhteensopivuutta koirien kesken,niin oleellisinta ei taida olla niinkään rotu,kuin sukupuoli.Jos koiralla nyt palikat on vähänkään kohdallaan,niin lukuunottamatta ihan tietynlaisia rotuja,niin normaalisti eri sukupuolet tulee toimeen.Pentuaika on tosin oma juttunsa,koska on olemassa koiria,jotka syystä tai toisesta ei pentujen kanssa tule toimeen.
Joten,näin ajatellen,noista puhuttaessa ei oleellista ole ehkä rotu,vaan sukupuoli.
Jos samaa sukupuolta edes harkitaan noittenkin kanssa,niin aikas tarkkaan pitää sitten tuntea se oma koira.Jos vähänkään epäselvää sen puolesta,miten voi olettaa sen hyväksyvän,niin riskin ottaa jo kättelyssä.
Bostonit tulee yleisesti ottaen toimeen hyvin omassa jengissä.Mutta,poikkeuksiakin on siinä määrin,että se kannattaa ainakin tiedostaa.Tosin näissä tapauksissa epäilen olevan enemmän vikaa siellä ylempänä narunpäässä pikemminkin...
Mutta,se sitten,jos toinen (tai joku siellä kotona)pyrkii turhia machoilemaan,niin tilanne on eri.Bostoni kun on tiukan paikan tullen hyvinkin peräänantamaton,eikä ylipäätään turhia yli kävelyitä helposti katsele.
Joten,sen sosiaalisuudella on rajansa,koska kyseessä ei ole ensikädessä alistuva rotu sekään.

Tuossa lenkityksessäkin tullaan taas enemmän rotukysymykseen (mikä oli hyvä pointti ottaa esille),ei niinkään koko.Sillä voi sanoa,että voi olla niinkin päin,että se isokoira ei pärjää ihan yhtä hyvin pienen vauhdissa...
Bostoni ei taatusti ainakaan isommankaan kyydissä kakkoseksi jää ;)