En tiedä kuuluuko tämä mun juttu edes tälle sivustolle, koska mä en "luokittelis" itseäni ujoksi...Elikkä mun tarina kaikessa lyhikäisyydessä on tällainen.
Mä pelkään kamalasti esiintymistä, ylä-asteella kaikki meni vielä hyvin kun porukassa esiinnyttiin ryhmätöitä. Ammattikoulukin meni ihan hyvin, paitsi päättötyö aiheutti kamalia paineita ja penkin allehan se esitys vähän meni, mutta sanoin opettajalle suoraan että mä en osaa esiintyä luontevasti koska jännitän tilannetta liian paljon (aloin lyhenteleen lauseita sillain että otin pois niistä sanoja joilla ei ollut suurta merkitystä)...:) Silloin ongelma ei ollut vielä paha lainkaan...Mutta viimeaikoina olen alkanut ajatteleen esiintymistä vain enemmän ja enemmän...En tiedä miks.
Osaa syy varmaan siihen on se, että mä aloitin syksyllä amk:n jossa esiintymistä on todella paljon...Mutta keväällä sit lopetin (en kyllä sen esiitymisen takia)vaan siks että alavalinta oli aivan väärä mulle.
Sehän tässä onkin just "outoa" että mä en yhtään pelkää muita haastettalu tilanteita enkä normaalia keskustelua outojenkaan ihmisten kanssa. Mä saan helposti kavereita koska oon just sellanen "lörpöttelijä-tyyppi" joka aina heittää jotain läppää...Siis esiitymisen ulkopuolella vietän aivan normaalin ihmisen elämää pelkäämättä mitään. Ammattikoulun aikana opin keskustelemaan ihmisten kanssa todella paljon ja näkemään paljon erilainen ihmisiä, ehkä jo senkin ansiosta että opiskelin sellaista alaa missä ei voi olla kohtaamatta ihmisiä..Aikuistuin siis ammattikoulussa todella paljon. Aikuinen olen jo nytkin, mutta joskus tuntuu että ei tämä esiintymiskammo ole normaalia. PITÄÄ MUISTAA ETTÄ ESIINTYMIS JÄNNITYS JA KAMMO/PELKO EI OLE SAMA ASIA. Sillä jokainen ihminen jännittää (se on tervettä) mutta kammo on jotain paljon paljon pahempaa.
Olisko kellääm samankaltaisia kokemuksia? Mites pääsis eroon tästä? Varmaan joku sanoo että esiintymällä, koska sen olen kuullut ennenkin, mutta ei se lähde sillä,ainakaan kovin pian...
Kiitos jos jaksoit lukea..
Esiintymispelko
25
26101
Vastaukset
- ennia
mä olen kanssa ollut joskus ujon puoleinen esiintyjä, vaikka en muuten oo ujo vaan kanssa tollanen hölösuu..mutta sitten menin rohkeesti mukaan kaikenlaisiin näytelmä juttuihin, koska oli hirmu kiinnostunu näyttelijän työstä mutta pelkäsin olevani liian ujo.kahlasin kaikenlaisilla kursseilla ja teattereissa ja lopulta minusta tulikin melko rohkea ja hyvä esiintyjä, tosin pienelle porukalle en mielelläni esiinny vieläkään..se on jotenkin vaikeempaa..mutta kun näyttelee niin ei tarvitse olla oma ittensä ja sillon on paljon rohkeempi!mutta jos olet yhtään kiinnostunut näyttelemisestä niin mene ihmeessä mukaan, se auttaa!!tässä yksi keino päästä eroon esiintymis kammosta!tsemppiä!
- Mikko
Seuraavan kerran kun käyt lääkärillä, pyydä häntä kirjoittamaan itsellesi resepti. Joko Pranoprin tai Propral -lääkkeestä. Itse käytän lääkettä vapinaan, mutta monet käyttävät lääkettä myös esiintymispelkoihin ja muihin jännittäviin tilanteisiin.
Minulla itselläni on myös esiintymispelkoa ja on tästä lääkkeestä ollut siihenkin apua.
Mutta jos harrastat ammuntaa tms. Muistathan että lääke on dopingia niissä lajeissa.- sirppu
Olen esiintyvällä alalla ammattilaisena, ja valitettavasti ei voi kuin todeta, että meitä on monia joille esiintymistilanteet on edelleen vuosien jälkeen aikamoista horroria. Joskus pelottaa niin paljon, että vatsa toimii ylikierroksilla koko päivän ja ennen lavalle menoa tuntuu että oksentaa. Ja sitten sitä taas mennään illasta yli vaikka on kuinka peloissaan. Mulla tuli sellainen ahaa-elämys aikanaan siitä, kun tajusin että jännitystä vastaan ei ehkä kannata taistella. Että hyväksyy että paniikki kuuluu asiaan, ja tekee silti parhaansa. Osa meidän alalla käyttää beetasalpaajia, itse en ole tahtonut sille tielle lähteä. Se poistaa sitä paitsi vain jännityksen oireet, mutta ei sitä itse jännitystä! Ja kyllä ne esiintymiskokemukset sikäli auttaa, että se tilanne tulee tutuksi. Loman jälkeen on mulla aina pahinta. Pää pystyyn ja kiirastuleen, tulet huomaamaan että kaikesta kauheudesta huolimatta siihen ei sittenkään kuole! :)
- Itsearvostus
sirppu kirjoitti:
Olen esiintyvällä alalla ammattilaisena, ja valitettavasti ei voi kuin todeta, että meitä on monia joille esiintymistilanteet on edelleen vuosien jälkeen aikamoista horroria. Joskus pelottaa niin paljon, että vatsa toimii ylikierroksilla koko päivän ja ennen lavalle menoa tuntuu että oksentaa. Ja sitten sitä taas mennään illasta yli vaikka on kuinka peloissaan. Mulla tuli sellainen ahaa-elämys aikanaan siitä, kun tajusin että jännitystä vastaan ei ehkä kannata taistella. Että hyväksyy että paniikki kuuluu asiaan, ja tekee silti parhaansa. Osa meidän alalla käyttää beetasalpaajia, itse en ole tahtonut sille tielle lähteä. Se poistaa sitä paitsi vain jännityksen oireet, mutta ei sitä itse jännitystä! Ja kyllä ne esiintymiskokemukset sikäli auttaa, että se tilanne tulee tutuksi. Loman jälkeen on mulla aina pahinta. Pää pystyyn ja kiirastuleen, tulet huomaamaan että kaikesta kauheudesta huolimatta siihen ei sittenkään kuole! :)
Esiintymisjännittäminen ja muukin haittaava jännittäminen johtuu mielestäni siitä, että ihminen pelkää tulla arvioiduksi, luulee että muut määrittävät hänet arvottomaksi. Eli on kysymys ítsearvostuksesta. Jos pystyisi ajttelemaan esiintymistilanteessa ja muulloinkin elämässä yleensä, että riittää, kun on oma itsensä, niin silloinhan ei ole mitään pelättävää, jännitettävää. Näin jännittäminen alkaisi yhä vähemmän haitata elämää ja lopulta unohtuisi kokonaan. Mutta jos vieläkin vain jännittäisi, niin antaisi jännittää, se on vain tunne ja jokaisella on oikeus omiin tuntemuksiinsa. Ei ihmiset yleensä arvioi jännittäjää arvottomaksi, huonommaksi ihmiseksi. Miten sinä itse yleensä arvioit ihmisen, jos huomaat jonkun jännittävän erityisen kovasti esim. esiintymistä. Eli tsemppiä vain ja asiat ja arvot kohdalleen elämässä. Ole vain kiinnostunut asioistasi, jutuistasi joita haluat tehdä, se on se tärkein, ei jännittämisestä huolehtiminen. Ihminen saa jännittää tai olla jännittämättä. Olet silti arvokas sama ihminen. Ja eihän yleensä ihmisten kehumiset muuta minua sen paremmaksi kuin olen eikä myöskään ihmisten negatiiviset arvioimiset minusta tee minua sen huonommaksi mikä olen. Joten oe vain oma itsesi. Näin olen minä päässyt jännittämisestä.
- ripsu
Ihan sama juttu minullakin! Yleensä en jännitä edes mitään vakavaa työhaastattelua tms, mutta kun esitys tarvitsee pitää niin pelko iskee. Sydän lyö vimmatusti, henki ei kulje ja itkettää. Joo kuullostaa säälittävältä, eikä minusta edes norm.elämässä uskoisi kärsivän esiintymispelosta. Se alkoi oikeastaan ammattikoulun alutettuani ja nyt olisi päättötyön esitys edessä.. Todella epätoivoista, mutta olen harkinnut hypnoosiin turvautumista, miten pelosta muuten selviää?
- jani
Itse pelkään eniten sitä että kun minun jännitys on niin helposti huomattavissa. Punastun, sekoilen, kokoajan värkkään jotaki, sanat jumittuu suuhun..
se on nolotilanne olla siellä edessä. - vilhordi
Mulla on sama juttu ku sullaki eli päättötyön esitys kohta edessä. Oon pelänny tätä hetkeä koko opiskeluajan. Muistan vieläki kun viimeksi pidin esitystä suomen kielellä niin ei siitä meinannu tulla mitään. Tämän jälkeen oli vuorossa kaksi englannin kurssia joissa molemmissa esitykset. En oikeastaan edes tiedä miten sain itseni raahattua sinne luokan eteen mutta molemmilla kerroilla esitys meni todella hyvin. Enkussa olen keskitasoa, joten tuntuu oudolta etten jännittäny niin paljoa. Tai siis ennen esitystä jännitys oli samanlainen ku aina ennenkin, mutta esitysvaiheessa olin omasta mielestäni todella rauhallinen ja selkeä sanainen. Nyt tässä pelottaakin se, että olenko aivan onneton esiintyjä sillä omalla äidinkielellä...toivottavasti kumminkin onnistuneet esitykset antavat itsevarmuutta.
Koitahan sinäkin vaan vääntää väkisin se esitys, se on viimenen esitys kumminkin ja sen jälkeen se on ohi:)
- Tuttujuttu
Mulla on jostain syystä vaikeampaa lukea ääneen tekstiä äidinkielen tunnilla, kuin pitää esitelmää luokan edessä!
Lukeminen etenee todella hitaasti ääneen lausuttaessa, pidän paljon taukoja (Onko muilla samanlaista ongelmaa?) , ja rupean ajattelemaan, että pitävätkö muut minua täysin jälkeenjääneenä!
"Nautin" enemmän luokan edessä esiintymisestä, kun pääsee pätemään, vaikka jännittääkin välillä todellla paljon. Kun teet esitelmää, suosittelen että valmistelet sen hyvin - ja annat palaa. Kun esitelmässä on itua, niin muut pitävät sinua fiksuna!- Miksi???
Mulla alkoi jännittäminen 5 lk:lla. Se tuli ensin laulunkokeessa. Laulaminen oli katkonaista enkä pystynyt hengittämään normaalisti. Myöhemmin ääneen lukeminen luokassa alkoi jännittää. Äidinkielen lukutunnit olivat tosi kiusallisia. Esitykset luokan edessä jännittivät myös. Se ei yleensä jännittänyt, jos sanoi luokassa omin sanoin jonkin lyhyen asian. Tuo hengittämisen ongelma esiintymisessä tulee siitä, että ihminen puolustautuu fyysisillä mekanismeilla pelkoa vastaan. Alkukantainen taistele-pakene ilmiö. Elimistö tuottaa adrenaliinia, joka saa hikoilemaan, vapisemaan ja hengitys muuttuu. Jotenkin ääreisverenkierto muuttuu, verisuonet supistuvat. Elimistö ei ymmärrä, että todellista uhkaa ei ole vaan esiintyjällä on usein voimakas pelko esiintymistilanteessa. Jokaisen fysiikka yksilöllinen ja elimistö reagoi eri tavalla. Jos pelkää kovasti ja elimistö on herkkä, fyysiset reaktiotkin ovat voimakkaita. Jos jännittää kovasti juuri ennen esiintymistilannetta, voi jännitys sopivasti laueta ennen esitystä. Parasympaattinen hermosto aktivoituu ja kova jännittäjä voi esiintymistilanteessa olla aivan rauhallinen ja jännitysoireet ovat poissa. Kokemusta on. Tämä on yksi keino selvitä esiintymisistä. Äkkitilanteissa ei ehdi ennalta jännittää, niin ne voivat olla sitten kiusallisia. Olen miettinyt, liittyykö tämä omanarvontuntoon vai mihin, jos kauheasti pelkää esiintyä. Lääkkeitähän on olemassa, esim. beetasalpaajat, mutta varmaan myös terapiasta olisi apua.
- Meikä Poika
Joo, tuttua on tuo jännääminen. Olen itse harrastanut teatteria ja näyttelemistä noin 10 v, eikä sitä jännittämistä voi pitää ollenkaan samanlaisena kuin esim. puheen pito jännitystä. Kun näyttelen, jännitys tuntuu "normaalilta" perhosia vatsassa- jännitykseltä. Mutta kun pidän puhetta tai esitelmää, tutullekkin porukalle, lyö sydän toista sataa ja hikoiluttaa ja naama on kuin paloauto juhlakunnossa! Tätä jännitysta en ole saanut kitkettyä pois millään, vaan välillä todella tuntuu että happi loppuu ja tekee vaikka mitä. Kuitenkin tilanteista selviää aina ihan hyvin. Ja loppujen lopuksi, harvoja ihmisiä haukutaan sen takia, että niitä jännittää esiintyminen luokan tai työyhteisn edessä. Sen verran universaalia tämä jännittäminen taitaa olla. No, huomenna pitäs pitää puhe omissa valmistujaisissani. Pitäkää peukkuja! Ja kaikille RAUHALLISTA ja leppoisaa kesää:)
- Sama ongelma.
Joo. elikkä mulla o nhuomenna esitelmä/puhe aiheeta, josta en sitä eds ole osannut tehdä, ja kaikki siinä oleva tieto on varmaan ihan väärää. Olen kärsinyt koko elämäni esiintyiskammosta. Kerran kahdeksannella luokalla pyörryin luokan edessä. Muuten tulee sitä tavanomaista stressiä (muutamat päivät ja yöt ennen esitelmää on yhtä tuskaa) Naama hehkuu, samnat jää puolitiehen, sanoo kaiken aivan toisin kuin piti, ääni värisee, kädet tärisee, huimaa, oksettaa ja näkö sumenee ajoittain. Ei kivaa, ja parannuskeinoa en löydä.
- `noh
Oon ihan saman lainen. Inhoon kaiken laisia esiintymisiä jotka ovat ison joukon edessä näytettävä.
- lklölkdp
joo mulla on toisinaan sama ongelma.Ois kiva tietää onko kyseiseen ongelmaan sellaista lääkettä,johon ei tarvis sitä lääkärin vahvistusta?Ei oikein huvittais puhua tästä ongelmasta kellekkään tuntemattomille lääkäreille.Olisin tosi kiitollinen jos joku tietäis ja vois vielä vastata mulle,sillä sain sellasesta paikasta kesätöitä jossa joutuu pitämään useita esitelmiä päivässä ja jo nyt työ tuntuu ylivoimaiselta :(
- esiintymis pelko
Mulla on sama ongelma, että se ajatus "esiintymisestä" kammottava ajatus, eikä vaan jännittävä.. Koska siinä tilanteessa kaikki maholliset oireet herää "sydämentykytys,punastuminen,ääni värisee-täriseee,hikoiluttaa, ja ahistaa ja haluais heti pois siitä tilanteesta.. Itekki oon miettiny et mikä tähän auttais, ja joka paikasta kuulee vaa et "esiintymällä".. -.- just! ei todellakaan auta se, ku se ajatus just on se pahin mahdollinen.. :/ sori, mutta en kyl tiiä itekkää vastausta, mut jaoimpahan oman tarinani tässä, että et oo ainoo tässä ongelmassa.. :s ! jakselemisia!
- .............
Juuri sama ongelma täälläkin päin. Apteekista ostin sellaista anti-stress-lääkettä (saa ilman reseptiä), jelppas hieman..mutta vain hieman. Olen ruvennut etsimään esiintymiskursseja esiintymispelkoisille sen verran ärsyyntynyt alan olemaan tähän ongelmaan. Meillä on koulussa myös paljon esitelmiä ja nyt on alkanut tuntumaan että esiintymispelko hallitsee elämää.
- kiitoksia
Hei,
Mielessäni pyöri koko ajan kun luin tätä kyseistä palstaa, että voi kun jossain olisi esiintymiskursseja joissa voisin harjoittaa minua haittaavaa esiintymisjännitystä pois ja innostuin lukiessani kommentistasi, että olet yrittänyt löytää esiintymiskursseja esiintymispelkoisille, niin ajattelin tässä vaan tiedustella että onkohan etsintä tuottanut tulosta? - jjjjassy
kiitoksia kirjoitti:
Hei,
Mielessäni pyöri koko ajan kun luin tätä kyseistä palstaa, että voi kun jossain olisi esiintymiskursseja joissa voisin harjoittaa minua haittaavaa esiintymisjännitystä pois ja innostuin lukiessani kommentistasi, että olet yrittänyt löytää esiintymiskursseja esiintymispelkoisille, niin ajattelin tässä vaan tiedustella että onkohan etsintä tuottanut tulosta?mulla alkaa seiska luokka pian ja jännitän sitä aivan HIRVEESTI!!! jännitän siksi koska yläasteelle tulee enemmän luku aineta ja jännitän aina ja pelkään luokassa ääneen lukemista samoin puhumista en tiedä mitä teen joka aamu alan heti jännittää ja mietin ''apua joudunkohan tänään lukemaan ääneen'' tämä ongelmani tuskin lähtee helpolla sillä tämä esiintymis pelko on periytynyt isältäni tetääkö kukaa jotain keinoa minä en tiedä tosiaan mitä teen :s auttakaa!
- JÄNZKÄÄ
jjjjassy kirjoitti:
mulla alkaa seiska luokka pian ja jännitän sitä aivan HIRVEESTI!!! jännitän siksi koska yläasteelle tulee enemmän luku aineta ja jännitän aina ja pelkään luokassa ääneen lukemista samoin puhumista en tiedä mitä teen joka aamu alan heti jännittää ja mietin ''apua joudunkohan tänään lukemaan ääneen'' tämä ongelmani tuskin lähtee helpolla sillä tämä esiintymis pelko on periytynyt isältäni tetääkö kukaa jotain keinoa minä en tiedä tosiaan mitä teen :s auttakaa!
Oon 14-vuotias poika, aloitin tänään kasiluokalla, ja esiintymispelko hallitsee elämääni. Lintsasin viime vuonna monta tuntia, koska pelkäsin mennä äidinkielen tunneille (piti tehdä esitelmiä, yksin.) En keksi tähän mitään lääkettä, vaikka 6. luokalle asti pystyin vielä tekemään kaiken luokan edessä ilman kauheaa äänenvärinää tai hirveitä sydämmentykytyksiä. Nyt kun on vähänkin uusia oppilaita, on kauhea jännitys ja tuntuu että oikeasti pyörtyy. Esiinnyin yksin viime vuonna kerran alkuvuodesta, enkä sen jälkeen ole esiintynyt. Olen jopa saanut merkintöjä WIlmaan, koska en ole mennyt luokan eteen. En oo mikään neiti, tai joku nörtti.. ihan tavallinen heppu, jolla on semihyvä keski-arvo. En ole kiusattu, tai muuten ujo (tutustun helposti ihmisiin)
Oisko Propral hyvä vaihtoehto?
AUTTAKAA! :) - JÄNZKÄÄÄ
JÄNZKÄÄ kirjoitti:
Oon 14-vuotias poika, aloitin tänään kasiluokalla, ja esiintymispelko hallitsee elämääni. Lintsasin viime vuonna monta tuntia, koska pelkäsin mennä äidinkielen tunneille (piti tehdä esitelmiä, yksin.) En keksi tähän mitään lääkettä, vaikka 6. luokalle asti pystyin vielä tekemään kaiken luokan edessä ilman kauheaa äänenvärinää tai hirveitä sydämmentykytyksiä. Nyt kun on vähänkin uusia oppilaita, on kauhea jännitys ja tuntuu että oikeasti pyörtyy. Esiinnyin yksin viime vuonna kerran alkuvuodesta, enkä sen jälkeen ole esiintynyt. Olen jopa saanut merkintöjä WIlmaan, koska en ole mennyt luokan eteen. En oo mikään neiti, tai joku nörtti.. ihan tavallinen heppu, jolla on semihyvä keski-arvo. En ole kiusattu, tai muuten ujo (tutustun helposti ihmisiin)
Oisko Propral hyvä vaihtoehto?
AUTTAKAA! :)Ja tosiaan olen perinyt tämän faijaltani, sekä mutsiltani.
- propal
JÄNZKÄÄÄ kirjoitti:
Ja tosiaan olen perinyt tämän faijaltani, sekä mutsiltani.
Propal ja Xanor! :) Saat apua lääkäriltä, eikä siinä ole mitään erikoista niinkuin huomaat, tosi monilla on sama ongelma! Ei kannata alkaa lintsaamaan tälläisen takia, pärjäät kyllä ja ajattele mikä on kamalinta mitä voi tapahtua..että on sydämentykytyksiä ja ääni värisee, ei siihen maailma lopu! Propal poistaa sydämentykytykset ja xanor rauhoittaa, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Olen itse käyttänyt molempia koko viime vuoden koska jouduin pitämään hirveesti esitelmiä. Jos mä pystyin niin kyllä säkin pystyt niitä pitämään, usko pois :)
- punastelu seis
Itsekin kärsin ennen melkoisesta esiintymisjännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sitten aikanaan sain mentyä lääkärin pakeille ja sain betasalpaajat, jotka auttoivat todella paljon elämääni :) Sitä voi vaikka esitelmää pitäessään kuvitella olevansa malli tai jotain, heh :D
- sdes
Itse kammoan esiintymistä lähinnä sen takia, että olen niin surkea puhuja muutenkin, sanavarastoni on suppea ja ajatustoimintani hidas. Arkielämässäkin menee monesti kieli solmuun, vaikka ihan vanhemmille puhuisi. Mietin kai liikaa sanoja joita sanon ja että voiko niin ja näin sanoa ja että onko se oikein, ymmärtävätkö he minua. Mietin myös jälkeenpäin sanomisiani, toistelen niitä päässäni ja etsin virheitä. Esiintymistilanteessa tämä kaikki moninkertaistuu.
Että ei se esiintyminen niinkään, tykkään olla esillä ja tehdä rohkeita ja typeriäkin juttuja, niin kauan kun ei tarvitse avata suutaan. - abi kuites
Mulla ei toimi pilkullinen ..a ei o koneessa jostain syyst'. Joo eli ''neen lukeminen ja esiintyminen alko kammoksuttaan oikein tosissaan joskus ala asteen loppupuolella.
pikku hiljaa ongelma paisu ja paisu ja hallitsi lopulta koko koulun k'ynti'. En pystynyt keskittym''n kuin pelkooni. No ihan pilallehan se meni koko koulun k'ynti. Kymmenisen vuotta sitten eli 31 vuotiaana p''tin sitten ett' nyt saa riitt'' pelko ja l'hdin takas koulun penkille.
Juu kyll' tilanne ei ollu muuttunu miksik''n j'nnitti niin perkeleesti. Yht' sumuista h'pe'' ja pelkoa koko homma. Kahden viikon rankan opiskelun tai oikeammin pelon j'lkeen alko ottaan niin rinnasta ett' piti menn' tohtorille. No pikkuinen syd'n kohtaus oli diagnoosi ,viikko siin' meni teholla. Sen j'lkeen piti ajatella asioita oikein urakalla. Hyv'ksyin itsei ja pelkoni. En en'' kiusaa itse'ni ja kielt'ydyn ehdottomasti kaikesta esiintymisest' ainaki selvin p'in.
Ymm'rr'n ettei koululainen voi tehd' niin, kielt'ytyminen ei onnistu. Mutta toivottavasti lohduttaa ett' koulu loppuu joskus eik' sen j'lkeen ole pakko esiity'. Vituttahan se mutta niin se vain on ja se on hyv'ksytt'v'.
Omille lapsillei ole yritt'ny tehd' selv'ksi ett' jos t'll'ista ongelmaa esiityy niin apua toki nykyisin jo l;ytyy mutta loputtomiin ei tarvi itse'''n kiusata joa ei iin ei. Ei kaikkien ole osattava esiinty' kuin koulumaailmassa joskin siell' se jostain ihmeen syyst' on pakollista. Vieraista kielist' ynn' muusta toki vapautetaan jos on tarpeeksi tyhm' mutta arkaa ei armahdeta esiitymiset' - ä
Kokeiles abi kuites alt shift niin johan löytyvät ääkköset :) elleivät ole jo löytyneetkin...
- iwannafly
Harrastan itse laulua, mikä onkin kaikkein ongelmallisinta jännityksen kannalta, koska instrumenttini on oma keho. Jännitys kuuluu äänessä helposti; kurkku ja laulamiseen tarvittavat lihakset ottavat äkkilähdön Karibialle.
Vaikka olen monta kertaa esiintynyt, esiintymispelko on iskenyt vasta nyt, kun olen alkanut ottaa harrastukseni vakavammin. Pari kertaa on mennyt penkin alle, kun jännitys on puuttunut peliin. Viikon päästä luvassa olisi taas yksi esitys koulussa, johon kaverini pyysi minut laulamaan.
Yritän ajatella, että suhtaudun esiintymiseen kuten suhtauduin tuntemattomille ihmisille juttelemiseen ennen. "Koulutin" itseäni pois ujoudesta pakottautumalla sosiaalisiin tilanteisiin. Riippumatta siitä, miten tilanne meni, kiittelin itseäni, että uskalsin yrittää. Ei siitä ole vielä ikinä mitään pahaa seurannut. Kun joka kerta muistaa tämän, aina vain menee luontevammin.
En ole enää ujo, mutta esiintymispelkoinen joissain tilanteissa olen. Kokeilen, jos tuo sama taktiikka toimisi siihenkin.
Olet joka tapauksessa sankari ja ylittänyt itsesi, kun uskalsit esiintyä. Ihmiset arvostavat rohkeuttasi, vaikka mokaisitkin. Älä lannistu, vaan yritä uudelleen, ja kehu itseäsi, että uskalsit yrittää.
Toinen juttu on, että yritä erottaa yleisö ja esityksesi. Esitelmässä kuvittele selittäväsi asiaa kaverille. Esityksessä, kuten laulussa, jätä yleisö toissijalle. Laulan, koska rakastan sitä, ja esiintyessä saa laulaa koko sydämestään, eikä kukaan tule hyssyttelemään. Yleisöä ei tarvitse esiintyessä miettiä, se ei yksinkertaisesti ole olennaista. Esiintyminen on loppujan lopuksi ihanaa, jopa kouluesitelmät voivat olla hauskoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista857505- 965424
- 2614669
- 444555
- 643302
- 502728
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222378- 512362
Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292352- 412214