Kauanko lopettamisen jälkeinen masis kestää?

Minun juomisillani (viikonloput kännissä, arkisin työtä) olo alkoi lopettamisen jälkeen kohenyua merkittävästi joskus toisen raittiin kuukauden kuluessa. Toki mieliala alkoi muuttua valoisammaksi jo parin viikon juomattomuudella, mutta ajattelu alkoi selkeytyä vähän myöhemmin.

Aivokemian korjaantuminen ottaa siis oman aikansa ja sitä tapahtuu pikkuhiljaa, mikä on hyvä tiedostaa ja olla kärsivällinen. Moni tuskastuu alussa tuohon ja juominen alkaa uudestaan, kun ne elämänsä asiat joita pakeni juomiseen ovat nyt vastassa selvin päin. Kannattaa panostaa kokonaisvaltaiseen itsestä huolehtimiseen ja ottaa säännöllinen ulkoilu ja säännölliset ruokailutavat päiväohjelmaksi. Niiden myötä nukkuminenkin on parempaa. Toisin sanoen, pyrkimyksenä olisi vähentää stressiä ja sen myötä tehdä olonsa mukavammaksi, jolloin juomahaluja on helpompaa pitää aisoissa.

ps. ei tulisi päästää itseään koskaan liian nälkäiseksi! Verensokerin heittely kiristää pinnaa.

kaffeemuki kirjoitti:

Minun juomisillani (viikonloput kännissä, arkisin työtä) olo alkoi lopettamisen jälkeen kohenyua merkittävästi joskus toisen raittiin kuukauden kuluessa. Toki mieliala alkoi muuttua valoisammaksi jo parin viikon juomattomuudella, mutta ajattelu alkoi selkeytyä vähän myöhemmin.

Aivokemian korjaantuminen ottaa siis oman aikansa ja sitä tapahtuu pikkuhiljaa, mikä on hyvä tiedostaa ja olla kärsivällinen. Moni tuskastuu alussa tuohon ja juominen alkaa uudestaan, kun ne elämänsä asiat joita pakeni juomiseen ovat nyt vastassa selvin päin. Kannattaa panostaa kokonaisvaltaiseen itsestä huolehtimiseen ja ottaa säännöllinen ulkoilu ja säännölliset ruokailutavat päiväohjelmaksi. Niiden myötä nukkuminenkin on parempaa. Toisin sanoen, pyrkimyksenä olisi vähentää stressiä ja sen myötä tehdä olonsa mukavammaksi, jolloin juomahaluja on helpompaa pitää aisoissa.

ps. ei tulisi päästää itseään koskaan liian nälkäiseksi! Verensokerin heittely kiristää pinnaa.

Lue lisää

Kiitokset vastauksista.

Olen aika vakaalla päätöksellä nyt lopettamassa tuota vuosien suurkulutusta ja tiedostan kyllä, ettei se käy hetkessä. Lähinnä pohdin sellaisia, että onko alkoholi jo aiheuttanut jotain pysyvää vauriota juuri tuohon masentuneisuuteen liittyen vai korjaako elimistö itsensä. Mielipiteenne ovat rohkaisevia ja kyllä minä kuukaden pari tässä kärvistelen ihan vaikka mielenkiinnosta raittiutta kohtaan.

Minulle tärkeä on ollut löytää korvaavia toimia niille hetkille, jolloin olen ollut aikeissa sortua taas baareihin, etenkin viikonloput tuntuvat vaikeilta. Ulkoilu on hyvä keino, nettipalstat toinen ja myös lääkkeitä (diapam) olen pahimpien ahdistusten yli syönyt. Toivoa luo se, että kun saa itsensä henkisesti virkeämmäksi, niin ehkäpä sitä jaksaisi taas alkaa töitä hakea, vaikkei nyt mikään paras tilanne siihen olekaan. Toisaalta nyt on hyvä olla työtön, niin saa rauhassa tuskastella päivänsä eikä tarvitse kenellekään esittää, että kaikki olisi hyvin. Sellainen kulissinpitokin on aika raskasta.

_masa65 kirjoitti:

Kiitokset vastauksista.

Olen aika vakaalla päätöksellä nyt lopettamassa tuota vuosien suurkulutusta ja tiedostan kyllä, ettei se käy hetkessä. Lähinnä pohdin sellaisia, että onko alkoholi jo aiheuttanut jotain pysyvää vauriota juuri tuohon masentuneisuuteen liittyen vai korjaako elimistö itsensä. Mielipiteenne ovat rohkaisevia ja kyllä minä kuukaden pari tässä kärvistelen ihan vaikka mielenkiinnosta raittiutta kohtaan.

Minulle tärkeä on ollut löytää korvaavia toimia niille hetkille, jolloin olen ollut aikeissa sortua taas baareihin, etenkin viikonloput tuntuvat vaikeilta. Ulkoilu on hyvä keino, nettipalstat toinen ja myös lääkkeitä (diapam) olen pahimpien ahdistusten yli syönyt. Toivoa luo se, että kun saa itsensä henkisesti virkeämmäksi, niin ehkäpä sitä jaksaisi taas alkaa töitä hakea, vaikkei nyt mikään paras tilanne siihen olekaan. Toisaalta nyt on hyvä olla työtön, niin saa rauhassa tuskastella päivänsä eikä tarvitse kenellekään esittää, että kaikki olisi hyvin. Sellainen kulissinpitokin on aika raskasta.

Lue lisää

Ihmiskeholla on ihmeellinen kyky korjata itseään, kunhan sitä ei häiritä enää esim. päihteillä. Terveytesi ei ole ilmeisesti vielä reistaillut ahkerasta juomisesta huolimatta, joten peruuttamattomia vauroita on tuskin tapahtunut. Maksa-arvot yms. juomisen "jäljet" korjaantuvat ajan kanssa. Tuo mielialan koheneminen on se, minkä itse huomaa selvimmin. Sitä kannattaa odottaa! Parissa viikossa voi tuntua jo paremmalta, päivä kerrallaan kun vain lupaa itselleen olla selvin päin niin kyllä se siitä. Pimeää vuodenaikaa kohti on varmasti helpompaa mennä selvin päin, ilman jatkuvia morkkiksia...

Liikunta on erittäin hyvä tapa stressin vähentämiseen ja unenlaadun kannalta, kunhan löytyy laji josta itse pitää eikä vedä hommaa överiksi. Itse "löysin" kävelyn viime talvena kun lopetin juomisen. Kunto oli aluksi melko heikko, joten tein iltaisin puolen tunnin reissuja kodin lähistölle ja kunnon noustessa pidensin matkaa. Samalla kun jätin tupakoinnin pois ja rupesin syömään säännöllisesti, mieliala pysyi melko hyvänä ensimmäiset kuukaudet, ne juomisen kannalta kriittisimmät ajat.

kaffeemuki kirjoitti:

Ihmiskeholla on ihmeellinen kyky korjata itseään, kunhan sitä ei häiritä enää esim. päihteillä. Terveytesi ei ole ilmeisesti vielä reistaillut ahkerasta juomisesta huolimatta, joten peruuttamattomia vauroita on tuskin tapahtunut. Maksa-arvot yms. juomisen "jäljet" korjaantuvat ajan kanssa. Tuo mielialan koheneminen on se, minkä itse huomaa selvimmin. Sitä kannattaa odottaa! Parissa viikossa voi tuntua jo paremmalta, päivä kerrallaan kun vain lupaa itselleen olla selvin päin niin kyllä se siitä. Pimeää vuodenaikaa kohti on varmasti helpompaa mennä selvin päin, ilman jatkuvia morkkiksia...

Liikunta on erittäin hyvä tapa stressin vähentämiseen ja unenlaadun kannalta, kunhan löytyy laji josta itse pitää eikä vedä hommaa överiksi. Itse "löysin" kävelyn viime talvena kun lopetin juomisen. Kunto oli aluksi melko heikko, joten tein iltaisin puolen tunnin reissuja kodin lähistölle ja kunnon noustessa pidensin matkaa. Samalla kun jätin tupakoinnin pois ja rupesin syömään säännöllisesti, mieliala pysyi melko hyvänä ensimmäiset kuukaudet, ne juomisen kannalta kriittisimmät ajat.

Lue lisää

KIITOS KÄRSIVÄLLISYYTTÄ KANNUSTUKSESTASI.
Olen erittäin liikunnallinen ja terveelllistä ruokavaliota noudattava 47 v perheenäiti.
Mutta nämä viikonloput, ennen kaikkea perjantaina kun se kaljanhimo iskee, niin menee överiksi
ja siinä samassa lauantai. Hieman kirkasta lisäksi, niin muistikin pätkii. Määrät ei ylitä 10/vrk vaan se humalahakuinen juomatapani, piilottelu ym. ja se himo kun adrenaali veressä nousee ja kaksin käsin vertauskuvallisesti pitää kiskoa himon tyydyttämiseksi niin se aihuttaa sitten monen päivän morkkiksen. Olen yrittänyt jo vuoden lopettaa ja vähentää, vaan aina löydän itseni pohtimasta
joko juomista tai juomisen lopettamista, niin että tämä hallitsee jo arkimieltäni.
Viime viikonlopun juopottelun jälkeen päätin taas sadannen kerran että nyt riitti.
Yritän vielä omin voimin tätä lopettamista, ja kiitollisuudella otan vastaan vinkkeäjä kaljanhimon
iskiessä.

_masa65 kirjoitti:

Kiitokset vastauksista.

Olen aika vakaalla päätöksellä nyt lopettamassa tuota vuosien suurkulutusta ja tiedostan kyllä, ettei se käy hetkessä. Lähinnä pohdin sellaisia, että onko alkoholi jo aiheuttanut jotain pysyvää vauriota juuri tuohon masentuneisuuteen liittyen vai korjaako elimistö itsensä. Mielipiteenne ovat rohkaisevia ja kyllä minä kuukaden pari tässä kärvistelen ihan vaikka mielenkiinnosta raittiutta kohtaan.

Minulle tärkeä on ollut löytää korvaavia toimia niille hetkille, jolloin olen ollut aikeissa sortua taas baareihin, etenkin viikonloput tuntuvat vaikeilta. Ulkoilu on hyvä keino, nettipalstat toinen ja myös lääkkeitä (diapam) olen pahimpien ahdistusten yli syönyt. Toivoa luo se, että kun saa itsensä henkisesti virkeämmäksi, niin ehkäpä sitä jaksaisi taas alkaa töitä hakea, vaikkei nyt mikään paras tilanne siihen olekaan. Toisaalta nyt on hyvä olla työtön, niin saa rauhassa tuskastella päivänsä eikä tarvitse kenellekään esittää, että kaikki olisi hyvin. Sellainen kulissinpitokin on aika raskasta.

Lue lisää

saa mukavaa sisältöä elämään, se on minunkin kokemukseni. Raittiuden mukana aikakin riittää aikaisempaa paremmin kaikenlaiseen. Harrastuksiini ja ystäväpiiriini olen löytänyt pitkäaikaisia ihmissuhteita AA:n toveripiiristä, mistä raittiutenikin sai hyvän ja tukevan alun.
Kulissienpito oli minullekin raskasta. Oli suuri helpotus kun sain sanoa palaverissa siellä olleille raittiille alkoholisteille, että olen alkoholisti. Minun alkoholismini on minussa puhjennut sairaus, ei selkärangattomuutta tai luonteen heikkoutta.

Mieti sinäkin, oletko alkoholisti vai et. Jos olet, apua on saatavissa, jos sitä haluat. Ellet ole, pärjäät omalla päätökselläsi ja voit siten hallita juomisesi.

ONNETON ONNELLINEN kirjoitti:

KIITOS KÄRSIVÄLLISYYTTÄ KANNUSTUKSESTASI.
Olen erittäin liikunnallinen ja terveelllistä ruokavaliota noudattava 47 v perheenäiti.
Mutta nämä viikonloput, ennen kaikkea perjantaina kun se kaljanhimo iskee, niin menee överiksi
ja siinä samassa lauantai. Hieman kirkasta lisäksi, niin muistikin pätkii. Määrät ei ylitä 10/vrk vaan se humalahakuinen juomatapani, piilottelu ym. ja se himo kun adrenaali veressä nousee ja kaksin käsin vertauskuvallisesti pitää kiskoa himon tyydyttämiseksi niin se aihuttaa sitten monen päivän morkkiksen. Olen yrittänyt jo vuoden lopettaa ja vähentää, vaan aina löydän itseni pohtimasta
joko juomista tai juomisen lopettamista, niin että tämä hallitsee jo arkimieltäni.
Viime viikonlopun juopottelun jälkeen päätin taas sadannen kerran että nyt riitti.
Yritän vielä omin voimin tätä lopettamista, ja kiitollisuudella otan vastaan vinkkeäjä kaljanhimon
iskiessä.

Lue lisää

kerran jälkeen yrität omin voimin, tee nyt selväksi itsellesi, kuinka monennen yrityksen jälkeen haluat lähteä hakemaan apua. Vai onko sopiva hetki sitten, kun olet yksinään itsesäälissä itkevä entinen perheenäiti.
Soita AA:n auttavaan puhelimeen (Hesassa 09-750200), kun kaljanhimo iskee tai mieluiten jo tänään. Siis ennen kuin otat ensimmäisen ryypyn. Auttaa.

kaffeemuki kirjoitti:

Minun juomisillani (viikonloput kännissä, arkisin työtä) olo alkoi lopettamisen jälkeen kohenyua merkittävästi joskus toisen raittiin kuukauden kuluessa. Toki mieliala alkoi muuttua valoisammaksi jo parin viikon juomattomuudella, mutta ajattelu alkoi selkeytyä vähän myöhemmin.

Aivokemian korjaantuminen ottaa siis oman aikansa ja sitä tapahtuu pikkuhiljaa, mikä on hyvä tiedostaa ja olla kärsivällinen. Moni tuskastuu alussa tuohon ja juominen alkaa uudestaan, kun ne elämänsä asiat joita pakeni juomiseen ovat nyt vastassa selvin päin. Kannattaa panostaa kokonaisvaltaiseen itsestä huolehtimiseen ja ottaa säännöllinen ulkoilu ja säännölliset ruokailutavat päiväohjelmaksi. Niiden myötä nukkuminenkin on parempaa. Toisin sanoen, pyrkimyksenä olisi vähentää stressiä ja sen myötä tehdä olonsa mukavammaksi, jolloin juomahaluja on helpompaa pitää aisoissa.

ps. ei tulisi päästää itseään koskaan liian nälkäiseksi! Verensokerin heittely kiristää pinnaa.

Lue lisää

Edellinen oli hyvä neuvo. Alkoholin suurkuluttajalla verensokerit heittelevät ja juomahimo yllättää usein nälkäisenä. Monesti "juomahimo" onkin nälkä, joka sitten kuitataan viinillä, oluella tai jollain muulla alkoholilla. Hiilihyraatteja (sokeria ja pullaa) kannattaa myös välttää, jos mahdollista. Luontastuotekaupasta saatava glutamiini saattaa olla myös avuksi. Vähentää alkoholin ja sokerin himoa.

Niin se on, ei taivas aukene ihan seuraavalla viikolla kun korkin on laittanut kiinni. Vaikka parempi olo on kuitenkin kuin krapulaisena.

ONNETON ONNELLINEN kirjoitti:

KIITOS KÄRSIVÄLLISYYTTÄ KANNUSTUKSESTASI.
Olen erittäin liikunnallinen ja terveelllistä ruokavaliota noudattava 47 v perheenäiti.
Mutta nämä viikonloput, ennen kaikkea perjantaina kun se kaljanhimo iskee, niin menee överiksi
ja siinä samassa lauantai. Hieman kirkasta lisäksi, niin muistikin pätkii. Määrät ei ylitä 10/vrk vaan se humalahakuinen juomatapani, piilottelu ym. ja se himo kun adrenaali veressä nousee ja kaksin käsin vertauskuvallisesti pitää kiskoa himon tyydyttämiseksi niin se aihuttaa sitten monen päivän morkkiksen. Olen yrittänyt jo vuoden lopettaa ja vähentää, vaan aina löydän itseni pohtimasta
joko juomista tai juomisen lopettamista, niin että tämä hallitsee jo arkimieltäni.
Viime viikonlopun juopottelun jälkeen päätin taas sadannen kerran että nyt riitti.
Yritän vielä omin voimin tätä lopettamista, ja kiitollisuudella otan vastaan vinkkeäjä kaljanhimon
iskiessä.

Lue lisää

Itse hain eilen Antabus-reseptin ja lääkkeet. Maksoi alle 20e koko hoito ja tänään nakkasin ekat neljä poretablettia naamaan. Eipä tarvi miettiä, että juoko vai eikö juo. Itsekin olen työtön, akat. (sekä akaton, että akat. koulutettu) ja juopotellut sellaiset 20v, vaikka ikää ei edes neljääkymmentä.

Nyt olo ihan hyvä. Alea jacta est, eli arpa on heitetty reiluksi viikoksi. Poretabletit syömällä pitää siis olla juomatta nyt reilu viikko ainakin, ja huomenna otetaan vielä toinen satsi ja sitten alkaa ylläpitölääkitys.

Ajattelin seuraavaksi keskittyä vaikka urheiluun ja naistenjahtaamiseen. Myöhemmin toki myöskin työnhakuun, kunhan mieliala hieman piristyy.

Ahdistukseen lääkäri ei suostunut vielä antamaan mitään benzoja, kun kuulemma alkoholismi pitää ensin hoitaa pois alta. En tosiaan itsekään ollut missään sillanalla, mutta meni varmaan sellaiset 4-6 kossupullollista alkoholia viikossa, eli reilusti yli suurkulutusrajan. Tuolla määrällä ei mitään tutinoita vielä tule, mutta varmaan rupeaa illalla aina vituttaan/ahdistamaan. Toisaiseksi minun ainoa ahdistuslääke on mennä tupakalle (en varsinaisesti polta, joten se auttaa hetkeksi) tai soittaa jollekin kaverille.

Pubiinkin ajattelin mennä, ainakin katsomaan kiekkoa kun tulee hyvä peli. Siinä voi vetään holittoman oluen ja kokiksen ja vaikka tilata jotain ruokaa. Sit jos on niin tylsä peli, ettei selvinpäin kestä niin hurauttaa kotia. Selvinpäin sentään voi mennä pitkänkin matkan taa mahdollisimman kivaan ja viihtyisään "kiekkobaariin", eikä tarvi murehtia suuria taksimaksuja :)

Tsemppiä, _masa65:lle ja muille!

Kiitos kannustuksesta!

Nyt on kaksi selvää viikonloppua takana ja molemmista selvitty osin sisulla. Päivittäin on yhä melkoisia ahdistuskohtauksia, mutta onneksi iso osa päivää on jo aika hyvä olo, tai ainakin sillai neutraali, ettei ahdista. olen huomannut, että asiaan vaikuttaa paljon seura. Ahdistus (näkymä omasta yksinäisyydestä ja elämän tarkoituksettomuudesta) hiipii luo, kun on yksin. Kun taas on seurassa, pysyy moinen olotila aika hyvin poissa. Ongelma on ehkä, että tuota seuraa on nyt niin vähän ja suurin osa päivästä pitää taapertaa ihan yksinään...

Voimat arkisten asioiden tekemiseen ovat kohtalaiset. Kämppä pysyy ihan siistinä, mutta esim. työnhakuun ei vielä ole ollut voimia. Ehkä se kestää vielä jonkin aikaa, että jakssa alkaa ajattelemaan noita isompia kuvioita ihan vakavissaan.

Paradoksaalista on se, että ihmisisuhdetta kaipaisi eniten juuri nyt, kun sellaisen (fiksun) luomiseen ei ole mitään edellytyksiä, tulisi vain terapiasuhde...

_masa65 kirjoitti:

Kiitos kannustuksesta!

Nyt on kaksi selvää viikonloppua takana ja molemmista selvitty osin sisulla. Päivittäin on yhä melkoisia ahdistuskohtauksia, mutta onneksi iso osa päivää on jo aika hyvä olo, tai ainakin sillai neutraali, ettei ahdista. olen huomannut, että asiaan vaikuttaa paljon seura. Ahdistus (näkymä omasta yksinäisyydestä ja elämän tarkoituksettomuudesta) hiipii luo, kun on yksin. Kun taas on seurassa, pysyy moinen olotila aika hyvin poissa. Ongelma on ehkä, että tuota seuraa on nyt niin vähän ja suurin osa päivästä pitää taapertaa ihan yksinään...

Voimat arkisten asioiden tekemiseen ovat kohtalaiset. Kämppä pysyy ihan siistinä, mutta esim. työnhakuun ei vielä ole ollut voimia. Ehkä se kestää vielä jonkin aikaa, että jakssa alkaa ajattelemaan noita isompia kuvioita ihan vakavissaan.

Paradoksaalista on se, että ihmisisuhdetta kaipaisi eniten juuri nyt, kun sellaisen (fiksun) luomiseen ei ole mitään edellytyksiä, tulisi vain terapiasuhde...

Lue lisää

Jos jostain lukee, että 2 viikossa kaikki on hyvin, ja sitten homma ei menekään niin omalta kohdalta, ei kannata masentua. Vedetään sitten vaikka pari kuukautta vitutuksissa, enemmin tai myöhemmin helpottaa.

Ite taannoin olin yli 2 vkoa ilman viinaa ja röökiä, koko ajan paheni. Siis vielä kolmannellakin viikolla tilanne meni vaan huonompaan suuntaan. Ahdisti, vitutti, masensi ja pahinta oli unettomuus. Tulikin sitten palattua entiseen hetkeksi. Vasta parin kuukauden jälkeen helpotti uuden yrityksen jälkeen. Mutta kyllä se kannattaa.

Liikunta on hyvä juttu, mutta jos ei oo tottunut säännölliseen reeniin, kannattaa varoa "ylikuntoa", voi tulla siitäkin yllä mainittuja oireita. Urheilukin voi olla koukuttavaa, sekä fyysisesti, että psyykkisesti, ja silläkin saa väsytettyä itsensä. Aluksi hyvin iisejä reenejä, ja lepopäiviä väliin, mun mielestä joka toinen päivä sais olla lepopäivä vähintään, jos on huono pohjakunto. Voihan sitä vaan käveleskelläkin välipäivinä mielensä piristykseksi.

_masa65 kirjoitti:

Kiitos kannustuksesta!

Nyt on kaksi selvää viikonloppua takana ja molemmista selvitty osin sisulla. Päivittäin on yhä melkoisia ahdistuskohtauksia, mutta onneksi iso osa päivää on jo aika hyvä olo, tai ainakin sillai neutraali, ettei ahdista. olen huomannut, että asiaan vaikuttaa paljon seura. Ahdistus (näkymä omasta yksinäisyydestä ja elämän tarkoituksettomuudesta) hiipii luo, kun on yksin. Kun taas on seurassa, pysyy moinen olotila aika hyvin poissa. Ongelma on ehkä, että tuota seuraa on nyt niin vähän ja suurin osa päivästä pitää taapertaa ihan yksinään...

Voimat arkisten asioiden tekemiseen ovat kohtalaiset. Kämppä pysyy ihan siistinä, mutta esim. työnhakuun ei vielä ole ollut voimia. Ehkä se kestää vielä jonkin aikaa, että jakssa alkaa ajattelemaan noita isompia kuvioita ihan vakavissaan.

Paradoksaalista on se, että ihmisisuhdetta kaipaisi eniten juuri nyt, kun sellaisen (fiksun) luomiseen ei ole mitään edellytyksiä, tulisi vain terapiasuhde...

Lue lisää

Eikö se parisuhde ole aina jonkinlainen terapiasuhde? Parisuhde on minusta hyvää terapiaa, kun ei ota liian vakavasti heti alkuun. Sama pätee kaikkiin olosuhteisiin. Suurimmaksi ongelmaksi ainakin omalla kohdalla näen, että alkoholin käyttötaukoa (oli sitten 1kk, 1 vuosi tai 1 elämä) pitää jotenkin perustella ja mikä olisi sekä rehellinen että oikea vastaus. Jos kertoo olevansa alkoholisti, se pelottaa ihmisen helposti pois. Saman voi sanoa pehmeästi sanomalla olevansa "viinaan menevä" ja juopotteluun taipuvainen. Oli miten oli, niin helposti tulee kiusaus ottaa vähän seuraksi, varsinkin jos toinen ottaa ja samalla alkaa asiasta kiusoitella - ihan vaan todistellakseen että voi ottaa vähän ja on lähes normaali (vaikka se ei elämänsisällöksi sovi, eikä käy eikä toimi).

Miksi muuten amer. elokuvissa aina sanotaan uusille AA-kerholaisille, ettei uutta suhdetta saa alussa aloittaa?

Ainakin kerrankin parisuhdetta voisi alkaa rakentaa ihan rehelliselle pohjalle, tyyliin "tälläinen minä nyt vain olen, valitettavasti ja onneksi". Kerrankaan kaikkea pieleenmennyttä ei voi kaataa sen niskaan, kun toinen juo jne...

Pitäis laittaa nukkumaan...

AntabusMies kirjoitti:

Eikö se parisuhde ole aina jonkinlainen terapiasuhde? Parisuhde on minusta hyvää terapiaa, kun ei ota liian vakavasti heti alkuun. Sama pätee kaikkiin olosuhteisiin. Suurimmaksi ongelmaksi ainakin omalla kohdalla näen, että alkoholin käyttötaukoa (oli sitten 1kk, 1 vuosi tai 1 elämä) pitää jotenkin perustella ja mikä olisi sekä rehellinen että oikea vastaus. Jos kertoo olevansa alkoholisti, se pelottaa ihmisen helposti pois. Saman voi sanoa pehmeästi sanomalla olevansa "viinaan menevä" ja juopotteluun taipuvainen. Oli miten oli, niin helposti tulee kiusaus ottaa vähän seuraksi, varsinkin jos toinen ottaa ja samalla alkaa asiasta kiusoitella - ihan vaan todistellakseen että voi ottaa vähän ja on lähes normaali (vaikka se ei elämänsisällöksi sovi, eikä käy eikä toimi).

Miksi muuten amer. elokuvissa aina sanotaan uusille AA-kerholaisille, ettei uutta suhdetta saa alussa aloittaa?

Ainakin kerrankin parisuhdetta voisi alkaa rakentaa ihan rehelliselle pohjalle, tyyliin "tälläinen minä nyt vain olen, valitettavasti ja onneksi". Kerrankaan kaikkea pieleenmennyttä ei voi kaataa sen niskaan, kun toinen juo jne...

Pitäis laittaa nukkumaan...

Lue lisää

Ei se ole tuo alkoholi (tai sen juominen) kun minulla parisuhdetta estää, vaan tämä masis ja elämän toivottomuus. Tiedän kokemuksesta, ettei kukaan kunnon nainen ota miestä, joka elää masiksessa, vaan ainakin alussa haluavat viehättyä toisen iloisuuteen ja elinvoimaan. Enkä siis syytä mitenkän naisia, koska ihan vastaavaa "oletan" naiselta, kun hänet tapaan.

Eli siis ensin pitäisi saada itsensä ns. kuntoon, sekä henkisesti että arkeen jotain muuta kuin olemista ennen kuin on mahdollisuuksia mihinkään toimivaan (kunnolliseen) parisuhteeseen - tai näin ainakin kokemukseni sanoo. Toki baareista löytää helpostikin jonkun sutturan viereensä, mutta häntä ei sitten ehkä halua enää juurikaan selvin päin nähdä.

Mutta toisaalta on hyvä, ettei nyt ole parisuhdetta, koska silloin jäisi oma itseni helposti hoitamatta, kun voi liian helposti paeta omaa elämäänsä toisen syliin. Raskasta tämä vain on yksin...

_masa65 kirjoitti:

Ei se ole tuo alkoholi (tai sen juominen) kun minulla parisuhdetta estää, vaan tämä masis ja elämän toivottomuus. Tiedän kokemuksesta, ettei kukaan kunnon nainen ota miestä, joka elää masiksessa, vaan ainakin alussa haluavat viehättyä toisen iloisuuteen ja elinvoimaan. Enkä siis syytä mitenkän naisia, koska ihan vastaavaa "oletan" naiselta, kun hänet tapaan.

Eli siis ensin pitäisi saada itsensä ns. kuntoon, sekä henkisesti että arkeen jotain muuta kuin olemista ennen kuin on mahdollisuuksia mihinkään toimivaan (kunnolliseen) parisuhteeseen - tai näin ainakin kokemukseni sanoo. Toki baareista löytää helpostikin jonkun sutturan viereensä, mutta häntä ei sitten ehkä halua enää juurikaan selvin päin nähdä.

Mutta toisaalta on hyvä, ettei nyt ole parisuhdetta, koska silloin jäisi oma itseni helposti hoitamatta, kun voi liian helposti paeta omaa elämäänsä toisen syliin. Raskasta tämä vain on yksin...

Lue lisää

Eli tottahan tuo on, että jos on kovin masentunut, niin ei parisuhde yleensä kai edes kiinnosta, saati että viitsisi sen hankkimisen eteen jotain tehdä tai ylläpitoon panostaa.

Sanoit olevasi ollut nyt vajaat 2 viikkoa ilman alkoholia? Ehkä se on vielä semmoinen aika, että kannattaa vaan odotella tilanteen parantumista. Kaikkihan on toki yksilöllistä, mutta esim minulle lääkäri sanoi, että 1kk pitää olla ilman viinaa ja sitten pidetään kontrolli ja katsotaan tilanne ja masislääkkeen mahdollinen tarve uudelleen.

Mulla minulla nyt tuntuu jo viikon jälkeen, että "masentuneisuus", eli tapauksessani toivottomuuden tunteet ja sängyssä maatut päivät on jääneet taakse. Ahdistus sensijaan on melkeinpä vain lisääntynyt, kun energiaa on eritavalla mutta ei oikein hyvää keinoa sitä purkaa. Ehkä se tästä helpottaa tai sitten pitää pyytää jotain lääkettä kokeeksi, kun kuukausi on täynnä. Ikävä tunne iltaisin, kun on ihan "loose cannon" ja ei tiedä mitä tekis ja minne menis, kun ei oikein paikoillaankaan voi olla. Toisaalta en ole viitsinyt mitään hikiurheiluakaan harrastaa, lähinnä puuhannut ulkosalla ja käynyt kävelyllä tms. Töitäkin ajattelin tällä viikolla katsella. Naisia ei kyllä nyt jaksa alkaa säätämään.

Jos olisin sinä, niin harkitsisin lääkärille ajan varausta siihen ajankohtaan, kun noin 1kk on kulunut alkon lopetuksesta. Sitten kerrot vaan tuntemukset ja jos on hyvä lääkäri, niin varmaan osaa oikealla tavalla asiaa lähestyä.

Tsemppiä!

AntabusMies kirjoitti:

Eli tottahan tuo on, että jos on kovin masentunut, niin ei parisuhde yleensä kai edes kiinnosta, saati että viitsisi sen hankkimisen eteen jotain tehdä tai ylläpitoon panostaa.

Sanoit olevasi ollut nyt vajaat 2 viikkoa ilman alkoholia? Ehkä se on vielä semmoinen aika, että kannattaa vaan odotella tilanteen parantumista. Kaikkihan on toki yksilöllistä, mutta esim minulle lääkäri sanoi, että 1kk pitää olla ilman viinaa ja sitten pidetään kontrolli ja katsotaan tilanne ja masislääkkeen mahdollinen tarve uudelleen.

Mulla minulla nyt tuntuu jo viikon jälkeen, että "masentuneisuus", eli tapauksessani toivottomuuden tunteet ja sängyssä maatut päivät on jääneet taakse. Ahdistus sensijaan on melkeinpä vain lisääntynyt, kun energiaa on eritavalla mutta ei oikein hyvää keinoa sitä purkaa. Ehkä se tästä helpottaa tai sitten pitää pyytää jotain lääkettä kokeeksi, kun kuukausi on täynnä. Ikävä tunne iltaisin, kun on ihan "loose cannon" ja ei tiedä mitä tekis ja minne menis, kun ei oikein paikoillaankaan voi olla. Toisaalta en ole viitsinyt mitään hikiurheiluakaan harrastaa, lähinnä puuhannut ulkosalla ja käynyt kävelyllä tms. Töitäkin ajattelin tällä viikolla katsella. Naisia ei kyllä nyt jaksa alkaa säätämään.

Jos olisin sinä, niin harkitsisin lääkärille ajan varausta siihen ajankohtaan, kun noin 1kk on kulunut alkon lopetuksesta. Sitten kerrot vaan tuntemukset ja jos on hyvä lääkäri, niin varmaan osaa oikealla tavalla asiaa lähestyä.

Tsemppiä!

Lue lisää

Joo, kyllä kai se niin on, ettei tässä vielä varsinainen parisuhde ole ajankohtainen, mutta usein olisi vain kiva käpertyä oman kullan syliin, maailmaa pakoon. Se on ehdottoman totta, etten nyt jaksaisi juuri tikkua ristiin naisen vuoksi laittaa, koska iso osa energiasta menee itsensä pystyssä pitämiseen, mutta eiköhän tämä tästä lähde, päivä kerrallaan. Tänään on ollut paras päivä kahteen viikkoon ja se antaa toivoa!

Kävin jo lääkärillä, mutta eipä tuo juuri sanonut juuta tai jaata juomisestani, pohti vain eri lääkevaihtoehtoja masikseen. Ilmeisesti pitää olla aika paljon juoneemman näköinen/oloinen, ennen kuin ottavat edes alkoholin puheeksi masennuksen mahdollisena syynä. On siis ihan oma aloitteeni olla nyt ainakin kuukausi kaksi juomatta ja hieman mitata, mikä osa masiksesta tulee alkoholista ja mikä ei. Koin lääkärin kaikenkaikkiaan aika turhana, paitsi mitä nyt muutaman haluamani reseptin sain.

_masa65 kirjoitti:

Joo, kyllä kai se niin on, ettei tässä vielä varsinainen parisuhde ole ajankohtainen, mutta usein olisi vain kiva käpertyä oman kullan syliin, maailmaa pakoon. Se on ehdottoman totta, etten nyt jaksaisi juuri tikkua ristiin naisen vuoksi laittaa, koska iso osa energiasta menee itsensä pystyssä pitämiseen, mutta eiköhän tämä tästä lähde, päivä kerrallaan. Tänään on ollut paras päivä kahteen viikkoon ja se antaa toivoa!

Kävin jo lääkärillä, mutta eipä tuo juuri sanonut juuta tai jaata juomisestani, pohti vain eri lääkevaihtoehtoja masikseen. Ilmeisesti pitää olla aika paljon juoneemman näköinen/oloinen, ennen kuin ottavat edes alkoholin puheeksi masennuksen mahdollisena syynä. On siis ihan oma aloitteeni olla nyt ainakin kuukausi kaksi juomatta ja hieman mitata, mikä osa masiksesta tulee alkoholista ja mikä ei. Koin lääkärin kaikenkaikkiaan aika turhana, paitsi mitä nyt muutaman haluamani reseptin sain.

Lue lisää

"Kävin jo lääkärillä, mutta eipä tuo juuri sanonut juuta tai jaata juomisestani, pohti vain eri lääkevaihtoehtoja masikseen. Ilmeisesti pitää olla aika paljon juoneemman näköinen/oloinen, ennen kuin ottavat edes alkoholin puheeksi masennuksen mahdollisena syynä. On siis ihan oma aloitteeni olla nyt ainakin kuukausi kaksi juomatta ja hieman mitata, mikä osa masiksesta tulee alkoholista ja mikä ei. Koin lääkärin kaikenkaikkiaan aika turhana, paitsi mitä nyt muutaman haluamani reseptin sain."

Minä sanoin heti alkuun, että olen masentunut ja hoitanut sitä jo kymmenen vuotta alkoholilla ja päiväannos ainakin 6-7 annosta alkoholia päivässä keskimäärin. Ja että olen huomannut, että viina vaan pahentaa tilannetta, joten nyt jotain lääkettä heti! Lääkäri siinä vaan ihmetteli, kun ei ole kaljamahaa, ja kysyi syönkö joka päivä lämpimän aterian. No tietenkin syön, joskus saattaa mennä aamuyön puolelle, mutta syön kyllä melkeinpä parikin lämmintä sapuskaa päivässä.

Minulla lääkäri oli oikein hyvä, vaikka kyseessä oli siis julkinen terveysasema. Heti laittoi labrakokeisiin (pieni verenkuva), jossa ainakin maksa-arvot selviää ja mahdollinen B12-vitamiinikin mitataan. Varmaan osaltaa vaikutti, kun esitin asiani olemalla alkoholisti. Ja sain sen Antabus-reseptin, mikä oli oikein hyvä asia. Nytpä jo uskon, etten mitään masislääkettä edes tarvi tai huoli. Korkeintaan jotain helpotusta hetkellliseen ahdistukseen, jos vain saan.

Minulla ei nimittäin juomattomuus onnistuisi ilman lääkettä, olen sitä jo kymmenen vuotta yrittänyt hallita ja rajoittaa, mutta ei siihen mikään päätös tai mielenhallinta auta. Varsinkaan nyt, kun ei ole töitäkään mihin herätä.

Nyt on jo viikossa olo kohentunut ja tuntuu elämä oikein elämisen arvoiselta, vaikka viinaa ei saakaan. Toisaalta haaveilen vetäväni vielä kunnon kännin ja vedänkin, kunhan tässä nyt muutaman kuukauden alkuu raitistelen. Tai ehkä mieli muuttuu tässä selvistellessä...

Tsemppiä taas!

_masa65 kirjoitti:

Ei se ole tuo alkoholi (tai sen juominen) kun minulla parisuhdetta estää, vaan tämä masis ja elämän toivottomuus. Tiedän kokemuksesta, ettei kukaan kunnon nainen ota miestä, joka elää masiksessa, vaan ainakin alussa haluavat viehättyä toisen iloisuuteen ja elinvoimaan. Enkä siis syytä mitenkän naisia, koska ihan vastaavaa "oletan" naiselta, kun hänet tapaan.

Eli siis ensin pitäisi saada itsensä ns. kuntoon, sekä henkisesti että arkeen jotain muuta kuin olemista ennen kuin on mahdollisuuksia mihinkään toimivaan (kunnolliseen) parisuhteeseen - tai näin ainakin kokemukseni sanoo. Toki baareista löytää helpostikin jonkun sutturan viereensä, mutta häntä ei sitten ehkä halua enää juurikaan selvin päin nähdä.

Mutta toisaalta on hyvä, ettei nyt ole parisuhdetta, koska silloin jäisi oma itseni helposti hoitamatta, kun voi liian helposti paeta omaa elämäänsä toisen syliin. Raskasta tämä vain on yksin...

Lue lisää

Pitkällisen juopottelun jälkeen useimmat meistä tuppaavat olemaan sen verran hukassa itseltämme, ettei tasavertaisen parisuhteen edellytyksiä vielä ole. Ensin pitäisi saada raittius vakaammalle pohjalle ja itsearvostus takaisin, että pystyisi arvostamaan myös toista ihmistä. Kuka meistä haluaisi itsekään ruveta parisuhteessa pelastajaksi ja terapeutiksi toipuvalle juopolle?

kaffeemuki kirjoitti:

Pitkällisen juopottelun jälkeen useimmat meistä tuppaavat olemaan sen verran hukassa itseltämme, ettei tasavertaisen parisuhteen edellytyksiä vielä ole. Ensin pitäisi saada raittius vakaammalle pohjalle ja itsearvostus takaisin, että pystyisi arvostamaan myös toista ihmistä. Kuka meistä haluaisi itsekään ruveta parisuhteessa pelastajaksi ja terapeutiksi toipuvalle juopolle?

Lue lisää

"Kuka meistä haluaisi itsekään ruveta parisuhteessa pelastajaksi ja terapeutiksi toipuvalle juopolle? "

Itse asiassa aika moni. Suomi on väärällään alkoholisteista eronneita naisia, jotka ottavat "hoivakseen" uuden alkoholistin (tai narsistin tai väkivaltaisen). Liekö taustalla opittu malli, jossa nainen on miehensä hoivaajaterapeutti, ja elämä tuntuu tyhjältä ilman hoivattavaa tjsp.

Mutta itse ene moisesta välitä, vaan kaipaan aika tasaveroista suhdetta ja siksi oma tila on nyt etusijalla. Uskon siihen, että vasta kun on sinut itsensä kanssa, niin voi olla sinut toisenkin kanssa. Ja viinasta toipuva ei taida olla sinut oikein kenenkään kanssa, ei edes alkoholin. :)

_masa65 kirjoitti:

"Kuka meistä haluaisi itsekään ruveta parisuhteessa pelastajaksi ja terapeutiksi toipuvalle juopolle? "

Itse asiassa aika moni. Suomi on väärällään alkoholisteista eronneita naisia, jotka ottavat "hoivakseen" uuden alkoholistin (tai narsistin tai väkivaltaisen). Liekö taustalla opittu malli, jossa nainen on miehensä hoivaajaterapeutti, ja elämä tuntuu tyhjältä ilman hoivattavaa tjsp.

Mutta itse ene moisesta välitä, vaan kaipaan aika tasaveroista suhdetta ja siksi oma tila on nyt etusijalla. Uskon siihen, että vasta kun on sinut itsensä kanssa, niin voi olla sinut toisenkin kanssa. Ja viinasta toipuva ei taida olla sinut oikein kenenkään kanssa, ei edes alkoholin. :)

Lue lisää

Niin, tasavertaista parisuhdettahan minä juuri ajoin takaa. Läheisriippuvuus, huoltosuhde ei edesauta asiaa...

Taitaa olla niin, että mitä pidempään ja rankemmin ihminen juo, sitä kauemmas hän vieraantuu todellisuudesta ja ITSESTÄÄN. Koko alkoholistinen elämänasenne on ollut vääristynyt, siitä osoituksena juuri se että selvin päin eläminen on tuntunut niin vaikealta. Vikaa on tullut hakeeksi suunnilleen kaikesta muusta paitsi peilistä.

Kun juominen loppuu ja vyyhti lähtee purkautumaan, tulee mahdolliseksi ruveta taas tutustelemaan itseensä, palauttelemaan mieleen kuka olinkaan ennen ongelmajuomista, missä määrin olen mahtanut muuttua ihmisenä jne. Uusia asioita alkaa mahtua elämään sitten, kun ihminen itse kokee niin. Pahin on voitettu kun korkki on saatu kiinni, loppuelämän kanssa ei ole mitään kiirettä. Päivä kerrallaan...

_masa65 kirjoitti:

"Kuka meistä haluaisi itsekään ruveta parisuhteessa pelastajaksi ja terapeutiksi toipuvalle juopolle? "

Itse asiassa aika moni. Suomi on väärällään alkoholisteista eronneita naisia, jotka ottavat "hoivakseen" uuden alkoholistin (tai narsistin tai väkivaltaisen). Liekö taustalla opittu malli, jossa nainen on miehensä hoivaajaterapeutti, ja elämä tuntuu tyhjältä ilman hoivattavaa tjsp.

Mutta itse ene moisesta välitä, vaan kaipaan aika tasaveroista suhdetta ja siksi oma tila on nyt etusijalla. Uskon siihen, että vasta kun on sinut itsensä kanssa, niin voi olla sinut toisenkin kanssa. Ja viinasta toipuva ei taida olla sinut oikein kenenkään kanssa, ei edes alkoholin. :)

Lue lisää

". Uskon siihen, että vasta kun on sinut itsensä kanssa, niin voi olla sinut toisenkin kanssa. Ja viinasta toipuva ei taida olla sinut oikein kenenkään kanssa, ei edes alkoholin. :)"

Näinkai se periaatteessa on, mutta eikö ihmisellä ole aina joku "kriisi" päällä josta toipua? Jos ei ole alkoholista toipuminen, tai avioerosta toipuminen, niin on sukulaisen kuolema, tai alkanut työttömyys tai bestiksen kanssa riittaa tai on vaikka kultakala kuollut. Elämään nyt vaan kuuluu vastoinkäymiset, niitä ei voi valikoida pois kuten rusinoita pullasta. Ainoa mitä voi valita, on - ainakin jossain määrin - oma suhtautuminen asioihin.

Koskaan en oikein usko, että pääsis ihan sellaiseen tasaseen tilaan, että olis ihan kaikki super-okei. Eikä tarvi kyllä päästäkään, olisi liian tylsää.

Minä voisin toimia jonkun toipuvan neidin terapeuttina, jos vain puitteet on kunnossa (mahtava peräsin ja bulleat purjeet :D )

kaffeemuki kirjoitti:

Niin, tasavertaista parisuhdettahan minä juuri ajoin takaa. Läheisriippuvuus, huoltosuhde ei edesauta asiaa...

Taitaa olla niin, että mitä pidempään ja rankemmin ihminen juo, sitä kauemmas hän vieraantuu todellisuudesta ja ITSESTÄÄN. Koko alkoholistinen elämänasenne on ollut vääristynyt, siitä osoituksena juuri se että selvin päin eläminen on tuntunut niin vaikealta. Vikaa on tullut hakeeksi suunnilleen kaikesta muusta paitsi peilistä.

Kun juominen loppuu ja vyyhti lähtee purkautumaan, tulee mahdolliseksi ruveta taas tutustelemaan itseensä, palauttelemaan mieleen kuka olinkaan ennen ongelmajuomista, missä määrin olen mahtanut muuttua ihmisenä jne. Uusia asioita alkaa mahtua elämään sitten, kun ihminen itse kokee niin. Pahin on voitettu kun korkki on saatu kiinni, loppuelämän kanssa ei ole mitään kiirettä. Päivä kerrallaan...

Lue lisää

"Kun juominen loppuu ja vyyhti lähtee purkautumaan, tulee mahdolliseksi ruveta taas tutustelemaan itseensä, palauttelemaan mieleen kuka olinkaan ennen ongelmajuomista, missä määrin olen mahtanut muuttua ihmisenä jne. Uusia asioita alkaa mahtua elämään sitten, kun ihminen itse kokee niin. Pahin on voitettu kun korkki on saatu kiinni, loppuelämän kanssa ei ole mitään kiirettä. Päivä kerrallaan..."

Tässä kai piilee myöskin valtava voimavara. On jokaiselle "potilaalle" itsellensä mielenkiintoista nähdä, millainen timantti sieltä "viinamarinadin" alta löytyykään (uskon, että ihmisen persoona on varmasti kehittynyt myös juoppovuosien aikana johonkin suuntaan, eikä vain negatiivisessa mielessä). Harvalla on mahdollisuus moiseen ns "toiseen mahdollisuuteen", kuin toipuvalla alkoholistilla. Ainoa ohjenuora on pysyä poissa alkoholista (päihteistä yleensä) ja asiat pikkuhiljaa menevät uomiinsa ja elämä muuttuu paremmaksi. Tai ehkä realistisemmin, asioilla on nyt mahdollisuus mennä parempaa ja elämällä on nyt reaalinen mahdollisuus muuttua paremmaksi.

Tänään kyllä ahdisti aivan pirusti klo 22. Ilman lääkettä olisin mennyt kaljalle ja siellä olisin nytkin :)

AntabusiMies kirjoitti:

"Kun juominen loppuu ja vyyhti lähtee purkautumaan, tulee mahdolliseksi ruveta taas tutustelemaan itseensä, palauttelemaan mieleen kuka olinkaan ennen ongelmajuomista, missä määrin olen mahtanut muuttua ihmisenä jne. Uusia asioita alkaa mahtua elämään sitten, kun ihminen itse kokee niin. Pahin on voitettu kun korkki on saatu kiinni, loppuelämän kanssa ei ole mitään kiirettä. Päivä kerrallaan..."

Tässä kai piilee myöskin valtava voimavara. On jokaiselle "potilaalle" itsellensä mielenkiintoista nähdä, millainen timantti sieltä "viinamarinadin" alta löytyykään (uskon, että ihmisen persoona on varmasti kehittynyt myös juoppovuosien aikana johonkin suuntaan, eikä vain negatiivisessa mielessä). Harvalla on mahdollisuus moiseen ns "toiseen mahdollisuuteen", kuin toipuvalla alkoholistilla. Ainoa ohjenuora on pysyä poissa alkoholista (päihteistä yleensä) ja asiat pikkuhiljaa menevät uomiinsa ja elämä muuttuu paremmaksi. Tai ehkä realistisemmin, asioilla on nyt mahdollisuus mennä parempaa ja elämällä on nyt reaalinen mahdollisuus muuttua paremmaksi.

Tänään kyllä ahdisti aivan pirusti klo 22. Ilman lääkettä olisin mennyt kaljalle ja siellä olisin nytkin :)

Lue lisää

...on minustakin raitistumisessa se paras juttu. Nyt on menossa 11. kuukausi selvin päin ja verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen voin todeta, että olen saanut jo suunnilleen kaiken mistä silloin vain haaveilin. Rahankäyttö on hanskassa, jaksan töissä paremmin, pääsin hiljattain uuteen asuntoon... Elämänhallinta pelaa nyt. Juodessa siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia, kaikki meni.

Alkuaikoina suurin juttuni oli se, että kaikki vastaantulevat asiat joutui nyt kohtaamaan ja hoitamaan selvin päin, pakomahdollisuutta ei enää ollut (tai oli tietenkin edelleen, mutta en halunnut enää käyttää sitä). Loppujen lopuksi tuo ei vaadi kuin viitseliäisyyttä, ihminen kun on melko mukavuudenhaluinen.

*Viime yö meni jostain syystä poikkeuksellisen huonosti, juoma-aikaisia ikäviä muistoja pyöri mielessä, mutta tämäkin kuuluu toipumiseen. Pikkuhiljaa muistot menettävät tehoaan ja ilmaantuvat harvemmin ja harvemmin, peittyvät uuden elämän hyvien puolien alle.

kaffeemuki kirjoitti:

...on minustakin raitistumisessa se paras juttu. Nyt on menossa 11. kuukausi selvin päin ja verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen voin todeta, että olen saanut jo suunnilleen kaiken mistä silloin vain haaveilin. Rahankäyttö on hanskassa, jaksan töissä paremmin, pääsin hiljattain uuteen asuntoon... Elämänhallinta pelaa nyt. Juodessa siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia, kaikki meni.

Alkuaikoina suurin juttuni oli se, että kaikki vastaantulevat asiat joutui nyt kohtaamaan ja hoitamaan selvin päin, pakomahdollisuutta ei enää ollut (tai oli tietenkin edelleen, mutta en halunnut enää käyttää sitä). Loppujen lopuksi tuo ei vaadi kuin viitseliäisyyttä, ihminen kun on melko mukavuudenhaluinen.

*Viime yö meni jostain syystä poikkeuksellisen huonosti, juoma-aikaisia ikäviä muistoja pyöri mielessä, mutta tämäkin kuuluu toipumiseen. Pikkuhiljaa muistot menettävät tehoaan ja ilmaantuvat harvemmin ja harvemmin, peittyvät uuden elämän hyvien puolien alle.

Lue lisää

"..on minustakin raitistumisessa se paras juttu. Nyt on menossa 11. kuukausi selvin päin ja verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen voin todeta, että olen saanut jo suunnilleen kaiken mistä silloin vain haaveilin. Rahankäyttö on hanskassa, jaksan töissä paremmin, pääsin hiljattain uuteen asuntoon... Elämänhallinta pelaa nyt. Juodessa siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia, kaikki meni.

Alkuaikoina suurin juttuni oli se, että kaikki vastaantulevat asiat joutui nyt kohtaamaan ja hoitamaan selvin päin, pakomahdollisuutta ei enää ollut (tai oli tietenkin edelleen, mutta en halunnut enää käyttää sitä). Loppujen lopuksi tuo ei vaadi kuin viitseliäisyyttä, ihminen kun on melko mukavuudenhaluinen."

Kuriositeettina mainittakoon, että vasta (tai ehkä jo?) viikon raittiuden jälkeen pystyin vailla pelkoa - tai ehkä lievemmin - huolettomin mielin mennä katsomaan postilaatikon sisällön. Olin ehdollistunut siihen, että posti tuo aina vain huonoja uutisia ja taloudellisia katastrofeja, kuten valtavia luottokorttilaskuja, ylisuuria puhelinlaskuja tai unohtuneiden laskujen karhukirjeitä. Vaikka minulla ei viime aikoina olekaan ollut juuri ongelmia laskujen kanssa, niin pelko on jotenkin ollut olemassa.

Tänään menin jo postilaatikolle ihan huolettomin ja uteliain mielin: Siellähän saattaa olla jotain kivaakin, vaikka todennäköisesti siellä on vain tylsiä mainoksia. Ja jos laskuja on, niin tiedän tarkoin mitä ja minkä suuruisia. Näinkin hullun kuuloisissa asioissa elämänhallinnan menetys voi näkyä. Iso mies pelkää omaa postilaatikkoansa...?

Aikaisemmin saatoin joskus ottaa parit oluet, että edes "uskalsin" aukoa pahimmat kirjeet, vaikka ei kai niissä nyt mitään maailmanloppua edes julistettu...

Insinöörin lähestymismalli:
1)Alkoholi löysää liiaksi itsekontrollia ja vahvistaa impulsiivisuutta
2)Elämänhallinta katoaa
3)Ihan tavallisetkin asiat muuttuvat pelottaviksi (kuka tätä minun elämää oikein elää ja ohjaa?)
4)Menettää toimintakykynsä asteittain -> tavallaan masentuu tai oireet muistuttavat masennusta.
5)Masennus ja morkkis ajaa juomaan lisää (miksi Jeppe juokaan...?)

Itse lopetin juomisen n.7 viikkoa sitten.Paniikkikohtauksia,kuolemanpelkoa,huimausta ym ilmennyt.Haluaisin kysyä,että onko muilla ilmennyt samoja oireita ja kuinka kauan ovat kestäneet?

AntabusMies kirjoitti:

Eikö se parisuhde ole aina jonkinlainen terapiasuhde? Parisuhde on minusta hyvää terapiaa, kun ei ota liian vakavasti heti alkuun. Sama pätee kaikkiin olosuhteisiin. Suurimmaksi ongelmaksi ainakin omalla kohdalla näen, että alkoholin käyttötaukoa (oli sitten 1kk, 1 vuosi tai 1 elämä) pitää jotenkin perustella ja mikä olisi sekä rehellinen että oikea vastaus. Jos kertoo olevansa alkoholisti, se pelottaa ihmisen helposti pois. Saman voi sanoa pehmeästi sanomalla olevansa "viinaan menevä" ja juopotteluun taipuvainen. Oli miten oli, niin helposti tulee kiusaus ottaa vähän seuraksi, varsinkin jos toinen ottaa ja samalla alkaa asiasta kiusoitella - ihan vaan todistellakseen että voi ottaa vähän ja on lähes normaali (vaikka se ei elämänsisällöksi sovi, eikä käy eikä toimi).

Miksi muuten amer. elokuvissa aina sanotaan uusille AA-kerholaisille, ettei uutta suhdetta saa alussa aloittaa?

Ainakin kerrankin parisuhdetta voisi alkaa rakentaa ihan rehelliselle pohjalle, tyyliin "tälläinen minä nyt vain olen, valitettavasti ja onneksi". Kerrankaan kaikkea pieleenmennyttä ei voi kaataa sen niskaan, kun toinen juo jne...

Pitäis laittaa nukkumaan...

Lue lisää

Tuohon juomattomuuden perusteluun (ainakin satunnaiskohtaamisissa) voi hyvin sanoa lääkekuurin.

Jos naljaillaan antabuksesta, niin voi kertoa olevansa antibioottikuurilla, joka aiheuttaa saman reaktion.

Se olikin pisin aika mitä olen ollut ilman alkoholia aikoihin...

Kiitos itsellesi. Tälläkin palstalla on vielä mahdollista saada aikaan keskustelua.

Omalla alkumatkallani juomisen lopetettuani tapahtui samaten ensimmäinen merkki mielialan kohenemisesta parin viikon kohdalla. Kun toinen kuukausi oli menossa, aloin pikkuhiljaa huomata ajatusten muuttuvan selkeämmäksi ja maailma alkoi näyttää samaten johdonmukaisemmalta paikalta. En keksi tuolle muuta selitystä kuin se, että aivokemia oli korjaantumaan päin.

Seuraavina toipumisen merkkeinä muistan huumorintajun palaamisen arkielämään noin 3 kk raittiuden kohdalla. Siitä 4 . – 5. kk vaiheilla saatoin tuntea jo ajoittaista tyytyväisyyttä ja onnen tunteita ilman sen kummempia syitä, "elämä kantaa" -ajatuksia. Puolen vuoden rajapyykin lähestyessä alkoi tuntua, että varsinainen alkoholiongelmani on poissa. Olihan se, kun en enää juonut alkoholia.

Noin siis minulla, jokaisen kohdalla toipuminen etenee omaan tahtiinsa. Muiden kokemuksia lueskeltuani sain käsityksen, että heidänkin toipumisensa alkuvaiheet etenivät kumminkin tuossa järjestyksessä kuin omaani edellä kuvailin.

Mielenkiintoista jatkoa ketjun aloittajalle ja muillekin kirjoittajille. Meitä on paljon.

Minä olen tässä tosiaan, kuten kaffeemuki osuvasti sanoikin, tutustumassa vasta uuteen itseeni ja alan uskoa, että jokailtainen ahdistuskohtaukseni noin klo 22 ( -1h) saattaakin johtua yksinäisyydestä??? Tuo on juuri se ajankohta, jolloin olen tavallisesti viimeistään raahautunut lähibaariin "iltapalalle" tai "lukemaan päivä iltalehteä" tms muuta, mihin on liittynyt osaltaan myös alkoholi. Onneksi ahdistuskohtaus menee reilussa tunnissa ohi, mutta vaikea hetki se on. Hankala on myös ajankohta, koska kovin monelle tutulle ei kehtaa enää tuohon aikaan soittaa eikä ainakaan tavata voi. Lisäksi vaikuttaa, että ystävät on kaikki kaikonneet tai ovat liian kaukana...itsehän olen asiani järjestänyt eipä siinä, aiemmin minulle riitti se sixpäck ja tv:n seura tai lähibaarin iltapala kera tuopin ja lehtien, joten on jääneet ystävyyssuhteet vähän huonolle hoitamiselle. Tai liittyvät pelkästään vain viikonloppukännäilysessioihin.

Onhan se ahdistavaa ja masentavaa, jos ei moneen päivää tapaa ketään tuttuja tai ystäviä naamatusten. Varsinkin nyt kun ei käy töissä, joten ei edes niitä "tylsiä työkavereita" ole joille vaihtaa kahviossa pari sanaa päivän puheenaiheista.

Pitää alkaa puuhaamaan ystäviä sitten kai seuraavaksi ja päihteettömään ympäristöön. Tai on kai niitä kavereita, mutta pitää siis ottaa asia hoitoon ja alkaa järjestämään tapaamisia, eikä vain möllöttää kotosalla.

Muuten menee ihan hyvin, mitä nyt välillä haaveilen muutamasta kylmästä kaljasta ja ilta-ahdistuksen aikaan tuntuu hetkittäin, että sekoan...

Mikä se muu muuten on mihin keskittyä, kun alkaa ahdistaan?

Minä menen tupakalle ja siitä tulee niin huono olo, että on pakko mennä kävelylle happihypylle karkuun itseään ja kohta pitää tulla takaisin kun ulkona on sekä kylmää, että muutenkin tympeää. Naapuritkin varmaan uskoo, että olen seonnut, kun juoksen edes takas :)

AntabusMies kirjoitti:

Minä olen tässä tosiaan, kuten kaffeemuki osuvasti sanoikin, tutustumassa vasta uuteen itseeni ja alan uskoa, että jokailtainen ahdistuskohtaukseni noin klo 22 ( -1h) saattaakin johtua yksinäisyydestä??? Tuo on juuri se ajankohta, jolloin olen tavallisesti viimeistään raahautunut lähibaariin "iltapalalle" tai "lukemaan päivä iltalehteä" tms muuta, mihin on liittynyt osaltaan myös alkoholi. Onneksi ahdistuskohtaus menee reilussa tunnissa ohi, mutta vaikea hetki se on. Hankala on myös ajankohta, koska kovin monelle tutulle ei kehtaa enää tuohon aikaan soittaa eikä ainakaan tavata voi. Lisäksi vaikuttaa, että ystävät on kaikki kaikonneet tai ovat liian kaukana...itsehän olen asiani järjestänyt eipä siinä, aiemmin minulle riitti se sixpäck ja tv:n seura tai lähibaarin iltapala kera tuopin ja lehtien, joten on jääneet ystävyyssuhteet vähän huonolle hoitamiselle. Tai liittyvät pelkästään vain viikonloppukännäilysessioihin.

Onhan se ahdistavaa ja masentavaa, jos ei moneen päivää tapaa ketään tuttuja tai ystäviä naamatusten. Varsinkin nyt kun ei käy töissä, joten ei edes niitä "tylsiä työkavereita" ole joille vaihtaa kahviossa pari sanaa päivän puheenaiheista.

Pitää alkaa puuhaamaan ystäviä sitten kai seuraavaksi ja päihteettömään ympäristöön. Tai on kai niitä kavereita, mutta pitää siis ottaa asia hoitoon ja alkaa järjestämään tapaamisia, eikä vain möllöttää kotosalla.

Muuten menee ihan hyvin, mitä nyt välillä haaveilen muutamasta kylmästä kaljasta ja ilta-ahdistuksen aikaan tuntuu hetkittäin, että sekoan...

Mikä se muu muuten on mihin keskittyä, kun alkaa ahdistaan?

Minä menen tupakalle ja siitä tulee niin huono olo, että on pakko mennä kävelylle happihypylle karkuun itseään ja kohta pitää tulla takaisin kun ulkona on sekä kylmää, että muutenkin tympeää. Naapuritkin varmaan uskoo, että olen seonnut, kun juoksen edes takas :)

Lue lisää

...minua ja hyvin monia muitakin juomisen lopettaneita. Erinomaisen hyvä stressinhallintakeino, tapa tuulettaa päätään. Lisää ruokahalua, hillitsee painonnousua ja parantaa nukkumisia. Tärkeintä olisi löytää laji, josta itse pitää, eikä vetää sitä heti överiksi (alkoholisti on vähän äärimmäisyyksien ihminen). Oma lajini on kävelylenkkeily. Alkuun piti päästä ulos ihan joka päivä kun päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia, nykyisellään käyn esim. kolme kertaa viikossa. Aloitin varvaisesti, puoli tuntia kodin lähiympäristössä, sitten uskalsin jo vähän pidentää lenkkejä ja nykyisellään tunnin reipas kävely tuntuu sopivalta. Siihen päälle lämmin suihku ja kahvit, niin on loppupäivän aivan eri olo kuin kotona istumalla ja tupakoimalla.

AntabusMies kirjoitti:

Minä olen tässä tosiaan, kuten kaffeemuki osuvasti sanoikin, tutustumassa vasta uuteen itseeni ja alan uskoa, että jokailtainen ahdistuskohtaukseni noin klo 22 ( -1h) saattaakin johtua yksinäisyydestä??? Tuo on juuri se ajankohta, jolloin olen tavallisesti viimeistään raahautunut lähibaariin "iltapalalle" tai "lukemaan päivä iltalehteä" tms muuta, mihin on liittynyt osaltaan myös alkoholi. Onneksi ahdistuskohtaus menee reilussa tunnissa ohi, mutta vaikea hetki se on. Hankala on myös ajankohta, koska kovin monelle tutulle ei kehtaa enää tuohon aikaan soittaa eikä ainakaan tavata voi. Lisäksi vaikuttaa, että ystävät on kaikki kaikonneet tai ovat liian kaukana...itsehän olen asiani järjestänyt eipä siinä, aiemmin minulle riitti se sixpäck ja tv:n seura tai lähibaarin iltapala kera tuopin ja lehtien, joten on jääneet ystävyyssuhteet vähän huonolle hoitamiselle. Tai liittyvät pelkästään vain viikonloppukännäilysessioihin.

Onhan se ahdistavaa ja masentavaa, jos ei moneen päivää tapaa ketään tuttuja tai ystäviä naamatusten. Varsinkin nyt kun ei käy töissä, joten ei edes niitä "tylsiä työkavereita" ole joille vaihtaa kahviossa pari sanaa päivän puheenaiheista.

Pitää alkaa puuhaamaan ystäviä sitten kai seuraavaksi ja päihteettömään ympäristöön. Tai on kai niitä kavereita, mutta pitää siis ottaa asia hoitoon ja alkaa järjestämään tapaamisia, eikä vain möllöttää kotosalla.

Muuten menee ihan hyvin, mitä nyt välillä haaveilen muutamasta kylmästä kaljasta ja ilta-ahdistuksen aikaan tuntuu hetkittäin, että sekoan...

Mikä se muu muuten on mihin keskittyä, kun alkaa ahdistaan?

Minä menen tupakalle ja siitä tulee niin huono olo, että on pakko mennä kävelylle happihypylle karkuun itseään ja kohta pitää tulla takaisin kun ulkona on sekä kylmää, että muutenkin tympeää. Naapuritkin varmaan uskoo, että olen seonnut, kun juoksen edes takas :)

Lue lisää

"Mikä se muu muuten on mihin keskittyä, kun alkaa ahdistaan? "

Kun oikein kovasti ahdistaa, niin eihän siinä toki mihinkään voi keskittyä. Itse koin puolen tunnin - tunnin iltalenkit (kävellen) hyvänä korvikkeena tuolle yksinäisyyden ahdistukselle. Päälle kunnon suihku ja nukkumaan. Samoin söin ekan viikon joka ilta diapamia (2-4 mg) juuri tuohon illan yksinäisyyden musertavuuteen, joka itselläni ainakin johtui pääosin alkoholista, koska on nyt jo paljon lievempi. Tuo Diapam-määrä ei poista ahdistusta, mutta lievitti sitä huomattavasti. Isommissa annoksissa on taas se koukuttamisen vaara, eikä ole mielekästä vaihtaa yhtä riippuvuutta toiseen, vaan käyttää läkkeitä vain lääkkeinä.

Jos et saa unta, hae lääkäriltä nukahtamislääkkeitä, joilla pääsee juuri tällaisten ongelmien yli, kunhan muistaa että nekin ovat riippuvuutta aiheuttavia, eikä niitä saisi montaa viikkoa yhtämittaa käyttää.

Yksi keino lievittää ahdistusta, on siivoaminen tai jonkin muu arkinen askare, mihin voi pakottaa itsensä. Jokin hyvä levy soimaan ja tiskaamaan viikon tiskit, niin ainakin tovi on muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys.

Jos sinulla on auto ja koet olevasi ajokunnossa, niin tunnin ilta-ajelukin voi olla ihan piristävää. Käy vaikka läheisellä huoltoasemalla kahvilla tai teellä.

Sitten kun hieman alkaa helpottamaan, niin mielenkiintoinen kirja tai elokuva on oikein hyvää iltapuuhaa sikspäkin sijaan.

Ja aamu on aina iltaa viisaampi. Tsemppiä!

_masa65 kirjoitti:

"Mikä se muu muuten on mihin keskittyä, kun alkaa ahdistaan? "

Kun oikein kovasti ahdistaa, niin eihän siinä toki mihinkään voi keskittyä. Itse koin puolen tunnin - tunnin iltalenkit (kävellen) hyvänä korvikkeena tuolle yksinäisyyden ahdistukselle. Päälle kunnon suihku ja nukkumaan. Samoin söin ekan viikon joka ilta diapamia (2-4 mg) juuri tuohon illan yksinäisyyden musertavuuteen, joka itselläni ainakin johtui pääosin alkoholista, koska on nyt jo paljon lievempi. Tuo Diapam-määrä ei poista ahdistusta, mutta lievitti sitä huomattavasti. Isommissa annoksissa on taas se koukuttamisen vaara, eikä ole mielekästä vaihtaa yhtä riippuvuutta toiseen, vaan käyttää läkkeitä vain lääkkeinä.

Jos et saa unta, hae lääkäriltä nukahtamislääkkeitä, joilla pääsee juuri tällaisten ongelmien yli, kunhan muistaa että nekin ovat riippuvuutta aiheuttavia, eikä niitä saisi montaa viikkoa yhtämittaa käyttää.

Yksi keino lievittää ahdistusta, on siivoaminen tai jonkin muu arkinen askare, mihin voi pakottaa itsensä. Jokin hyvä levy soimaan ja tiskaamaan viikon tiskit, niin ainakin tovi on muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys.

Jos sinulla on auto ja koet olevasi ajokunnossa, niin tunnin ilta-ajelukin voi olla ihan piristävää. Käy vaikka läheisellä huoltoasemalla kahvilla tai teellä.

Sitten kun hieman alkaa helpottamaan, niin mielenkiintoinen kirja tai elokuva on oikein hyvää iltapuuhaa sikspäkin sijaan.

Ja aamu on aina iltaa viisaampi. Tsemppiä!

Lue lisää

"Yksi keino lievittää ahdistusta, on siivoaminen tai jonkin muu arkinen askare, mihin voi pakottaa itsensä. Jokin hyvä levy soimaan ja tiskaamaan viikon tiskit, niin ainakin tovi on muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys.

Jos sinulla on auto ja koet olevasi ajokunnossa, niin tunnin ilta-ajelukin voi olla ihan piristävää. Käy vaikka läheisellä huoltoasemalla kahvilla tai teellä."

Juuripa jotain tuollaista olen puuhannut. No autolla en viitsisi kovin ympäristö ja polttoainetaloudellista syistä turhaan rundia ajella, mutta kuitenkin.

Ainoa ongelma tässä on se, että kun aktivoituu iltamyöhään ahdistuksissaan, niin sitten ei uni tule moneen tuntiin. Hyvin usein juuri lähden kavelylle "kävelemään karkuun itseäni" tai pyrin tehdä vain "jotain", ihan mitä vaan. Jotenkin kotoa poistuminen edes lyhyeksi ajaksi helpottaa kummasti. Varmaan siksi tosiaan olen aina sinne baariinkin juossut, pois omaa ahdistustani.

Aion tässä lääkäriltä - kun kontrollitapaaminen tulee - ainakin kärttää noita nukahtamislääkkeitä. Edes pienen reseptin, jotta voin silti nukahtaa ns. normaaliin aikaan kun ahdistuneisuus on hellittänyt. Aion myös mainita tästä ahdistuksesta, vaikka tuskin siihen mitään lääkettä edes haluan. Tai katsotaan nyt.

Sehän on totta, että toista riippuvuutta ei kannata ehdointahdoin alkoholiriippuvuuden tilalle hankkia.

Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille...

Päivisin sentään olen jo vähän liiankin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Tänään kävin jopa juoksulenkillä :)

AntabusMies kirjoitti:

"Yksi keino lievittää ahdistusta, on siivoaminen tai jonkin muu arkinen askare, mihin voi pakottaa itsensä. Jokin hyvä levy soimaan ja tiskaamaan viikon tiskit, niin ainakin tovi on muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys.

Jos sinulla on auto ja koet olevasi ajokunnossa, niin tunnin ilta-ajelukin voi olla ihan piristävää. Käy vaikka läheisellä huoltoasemalla kahvilla tai teellä."

Juuripa jotain tuollaista olen puuhannut. No autolla en viitsisi kovin ympäristö ja polttoainetaloudellista syistä turhaan rundia ajella, mutta kuitenkin.

Ainoa ongelma tässä on se, että kun aktivoituu iltamyöhään ahdistuksissaan, niin sitten ei uni tule moneen tuntiin. Hyvin usein juuri lähden kavelylle "kävelemään karkuun itseäni" tai pyrin tehdä vain "jotain", ihan mitä vaan. Jotenkin kotoa poistuminen edes lyhyeksi ajaksi helpottaa kummasti. Varmaan siksi tosiaan olen aina sinne baariinkin juossut, pois omaa ahdistustani.

Aion tässä lääkäriltä - kun kontrollitapaaminen tulee - ainakin kärttää noita nukahtamislääkkeitä. Edes pienen reseptin, jotta voin silti nukahtaa ns. normaaliin aikaan kun ahdistuneisuus on hellittänyt. Aion myös mainita tästä ahdistuksesta, vaikka tuskin siihen mitään lääkettä edes haluan. Tai katsotaan nyt.

Sehän on totta, että toista riippuvuutta ei kannata ehdointahdoin alkoholiriippuvuuden tilalle hankkia.

Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille...

Päivisin sentään olen jo vähän liiankin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Tänään kävin jopa juoksulenkillä :)

Lue lisää

Lainaus:
"Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille..."


Ahdistus, tuo epämääräinen puristava möykky sisällä voi olla merkki jostain asiasta, jonka ihmismielen suojamekanismit ovat painaneet pois tietoisuudesta, ja joka kummittelee jossain alitajunnassa. Jotenkin noin sen minulle selitti psykologi, kun vuosia sitten kävin siellä valittamassa kurjaa oloani ja kun mikään ei luistanut. Juopotella kumminkin osasin, mutta eipä tullut mieleen kokeilla jättää viinaa joksikin aikaa pois ja katsoa, muuttuuko mieliala...

Masennuksen ja liiallisen juomisen yhtyeys on kiistaton, mutta kumpi johtuu kummastakin? Tuo selviää helpoimmin, kun on juomatta. Aivokemian korjaantuminen ottaa aikansa, muutamassa viikossa voi ensimmäisiä merkkejä paremmasta tulla. Kahden kuukauden juomattomuudella masennus katosi suurimmalta osalta tutkimukseen osallistuneista alkoholisteista, ja lopuillakin olo parani merkittävästi.

Kannattaa siis kokeilla. Jos viinan vaikutus on poissuljettu mutta olo pysyy muutamien kuukausien päästäkin kurjempana kuin olosuhteet omasta mielestä edellyttäisivät, voisi alkaa epäillä olevansa masentunut / ahdistunut viinasta huolimatta.

AntabusMies kirjoitti:

"Yksi keino lievittää ahdistusta, on siivoaminen tai jonkin muu arkinen askare, mihin voi pakottaa itsensä. Jokin hyvä levy soimaan ja tiskaamaan viikon tiskit, niin ainakin tovi on muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys.

Jos sinulla on auto ja koet olevasi ajokunnossa, niin tunnin ilta-ajelukin voi olla ihan piristävää. Käy vaikka läheisellä huoltoasemalla kahvilla tai teellä."

Juuripa jotain tuollaista olen puuhannut. No autolla en viitsisi kovin ympäristö ja polttoainetaloudellista syistä turhaan rundia ajella, mutta kuitenkin.

Ainoa ongelma tässä on se, että kun aktivoituu iltamyöhään ahdistuksissaan, niin sitten ei uni tule moneen tuntiin. Hyvin usein juuri lähden kavelylle "kävelemään karkuun itseäni" tai pyrin tehdä vain "jotain", ihan mitä vaan. Jotenkin kotoa poistuminen edes lyhyeksi ajaksi helpottaa kummasti. Varmaan siksi tosiaan olen aina sinne baariinkin juossut, pois omaa ahdistustani.

Aion tässä lääkäriltä - kun kontrollitapaaminen tulee - ainakin kärttää noita nukahtamislääkkeitä. Edes pienen reseptin, jotta voin silti nukahtaa ns. normaaliin aikaan kun ahdistuneisuus on hellittänyt. Aion myös mainita tästä ahdistuksesta, vaikka tuskin siihen mitään lääkettä edes haluan. Tai katsotaan nyt.

Sehän on totta, että toista riippuvuutta ei kannata ehdointahdoin alkoholiriippuvuuden tilalle hankkia.

Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille...

Päivisin sentään olen jo vähän liiankin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Tänään kävin jopa juoksulenkillä :)

Lue lisää

"Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille..."

Diagnoosista en tiedä, mutta luulen, että kyse on jonkinlaisesta ihmisen biologisesta perusominaisuudesta. Kun koira jätetään yksin tai suljetaan koppiin, se ahdistuu, ja ihan vastaavasti kun ihminen ei saa elää "lajityypillistä elämää" sekin ahdistuu. Ongelma on tietysti siinä, ettemme oikein enää tiedä, mikä on ihmiselle lajityypillistä, kun ihminen itse on omat kuvionsa niin sotkenut, ja toki siinä, että joku on suuressa viisaudessaa keksinyt viinan.

Luulen, että tähän samaan perustuu tuo yksinäisyyden ahdistavuus. Vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin, niin silti ei ole hyvä olo yksin. Tämä ominaisuus on pitänyt ihmisen laumassa, ja siis hengissä tuhansia vuosia, ja tuskin poistuu ihan muutamassa sukupolvessa.

AntabusMies kirjoitti:

"Yksi keino lievittää ahdistusta, on siivoaminen tai jonkin muu arkinen askare, mihin voi pakottaa itsensä. Jokin hyvä levy soimaan ja tiskaamaan viikon tiskit, niin ainakin tovi on muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys.

Jos sinulla on auto ja koet olevasi ajokunnossa, niin tunnin ilta-ajelukin voi olla ihan piristävää. Käy vaikka läheisellä huoltoasemalla kahvilla tai teellä."

Juuripa jotain tuollaista olen puuhannut. No autolla en viitsisi kovin ympäristö ja polttoainetaloudellista syistä turhaan rundia ajella, mutta kuitenkin.

Ainoa ongelma tässä on se, että kun aktivoituu iltamyöhään ahdistuksissaan, niin sitten ei uni tule moneen tuntiin. Hyvin usein juuri lähden kavelylle "kävelemään karkuun itseäni" tai pyrin tehdä vain "jotain", ihan mitä vaan. Jotenkin kotoa poistuminen edes lyhyeksi ajaksi helpottaa kummasti. Varmaan siksi tosiaan olen aina sinne baariinkin juossut, pois omaa ahdistustani.

Aion tässä lääkäriltä - kun kontrollitapaaminen tulee - ainakin kärttää noita nukahtamislääkkeitä. Edes pienen reseptin, jotta voin silti nukahtaa ns. normaaliin aikaan kun ahdistuneisuus on hellittänyt. Aion myös mainita tästä ahdistuksesta, vaikka tuskin siihen mitään lääkettä edes haluan. Tai katsotaan nyt.

Sehän on totta, että toista riippuvuutta ei kannata ehdointahdoin alkoholiriippuvuuden tilalle hankkia.

Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille...

Päivisin sentään olen jo vähän liiankin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Tänään kävin jopa juoksulenkillä :)

Lue lisää

itsesääliä-

_masa65 kirjoitti:

"Onkohan olemassa jokin diagnoosi sille, jos illalla alkaa ahdistamaan ja kokee elämän surkeutta oikein todenteolla? Ehkä se onkin aikanaan ollut altistamassa alkoholismille..."

Diagnoosista en tiedä, mutta luulen, että kyse on jonkinlaisesta ihmisen biologisesta perusominaisuudesta. Kun koira jätetään yksin tai suljetaan koppiin, se ahdistuu, ja ihan vastaavasti kun ihminen ei saa elää "lajityypillistä elämää" sekin ahdistuu. Ongelma on tietysti siinä, ettemme oikein enää tiedä, mikä on ihmiselle lajityypillistä, kun ihminen itse on omat kuvionsa niin sotkenut, ja toki siinä, että joku on suuressa viisaudessaa keksinyt viinan.

Luulen, että tähän samaan perustuu tuo yksinäisyyden ahdistavuus. Vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin, niin silti ei ole hyvä olo yksin. Tämä ominaisuus on pitänyt ihmisen laumassa, ja siis hengissä tuhansia vuosia, ja tuskin poistuu ihan muutamassa sukupolvessa.

Lue lisää

Eilen tuli pari viikkoa raitistelua täyteen. Join sen kunniaksi (?) yhden ykkösoluen kokeilumielessä ja sehän meni kovasti päähän. Mikähän siinä? Antabusreaktiota tunnustelin, mutta muuta epätavallista en havainnut, kun sen että tunnuin päihtyneen ykkösoluesta...

Outo juttu, melkein suunnittelin ajavani autolla kauppaan ostamaan toista pulloa, mutta sitten jotenkin se a-reaktion mahdollisuus pelotti...Voiko se antabus ja alkoholi aiheuttaa jotain hyvänolontunnetta ennenku paha olo tulee??

No, yhtäkaikki kaksi viikkoa raitistelua takana ja nyt tuntuu jo, että kaikki hyvä on ulosmitattu tästä kokeesta (uni tulee ja ahdistuskin ilmeisen normalisoitunutta). Eli alan taka-alalla pedata paikkaa taas "pienelle" juopottelutuokiolle...pitänee koittaa tsempata vaan.

AntabusMies kirjoitti:

Eilen tuli pari viikkoa raitistelua täyteen. Join sen kunniaksi (?) yhden ykkösoluen kokeilumielessä ja sehän meni kovasti päähän. Mikähän siinä? Antabusreaktiota tunnustelin, mutta muuta epätavallista en havainnut, kun sen että tunnuin päihtyneen ykkösoluesta...

Outo juttu, melkein suunnittelin ajavani autolla kauppaan ostamaan toista pulloa, mutta sitten jotenkin se a-reaktion mahdollisuus pelotti...Voiko se antabus ja alkoholi aiheuttaa jotain hyvänolontunnetta ennenku paha olo tulee??

No, yhtäkaikki kaksi viikkoa raitistelua takana ja nyt tuntuu jo, että kaikki hyvä on ulosmitattu tästä kokeesta (uni tulee ja ahdistuskin ilmeisen normalisoitunutta). Eli alan taka-alalla pedata paikkaa taas "pienelle" juopottelutuokiolle...pitänee koittaa tsempata vaan.

Lue lisää

Ilmeisesti et ole kuitenkaan löytänyt raittiin elämän iloja, kun koet sen vain kokeena. On ehkä vain ajan kysymys, koska retkahdat uudelleen, ellet oikesti (ja pysyvästi) muuta suhtautumistasi päihtymiseen ja sen tarpeellisuuteen. Tällainen ajatus jäi päällimmäisenä mieleen kirjoituksestasi.

Oma elämäni alkoi muuttua vasta sitten kun aloin löytämään ihan arkisia iloja (syksyinen ulkoilu, lukeminen, aamun kirkkaus (krapulattomuus), alkoholin tylsistävän vaikutuksen puute, innostus ja mielenkiinto moniin asioihin, yms) raittiista elämästä. Suosittelisin keskittymistä niihin mieluummin kuin odottamaan taas seuraavaa "luvallista" känniä. Se on loputon tie, kierre, joka vain syvenee syvenemistään. Tästä lienee tuhansia esimerkkejä, pieniä jokaisella, joka on hiemankaan enemmän juonut.

Tsemppiä raittiina oloon. Älä ryssi hyvin alkanutta koettasi :)

_masa65 kirjoitti:

Ilmeisesti et ole kuitenkaan löytänyt raittiin elämän iloja, kun koet sen vain kokeena. On ehkä vain ajan kysymys, koska retkahdat uudelleen, ellet oikesti (ja pysyvästi) muuta suhtautumistasi päihtymiseen ja sen tarpeellisuuteen. Tällainen ajatus jäi päällimmäisenä mieleen kirjoituksestasi.

Oma elämäni alkoi muuttua vasta sitten kun aloin löytämään ihan arkisia iloja (syksyinen ulkoilu, lukeminen, aamun kirkkaus (krapulattomuus), alkoholin tylsistävän vaikutuksen puute, innostus ja mielenkiinto moniin asioihin, yms) raittiista elämästä. Suosittelisin keskittymistä niihin mieluummin kuin odottamaan taas seuraavaa "luvallista" känniä. Se on loputon tie, kierre, joka vain syvenee syvenemistään. Tästä lienee tuhansia esimerkkejä, pieniä jokaisella, joka on hiemankaan enemmän juonut.

Tsemppiä raittiina oloon. Älä ryssi hyvin alkanutta koettasi :)

Lue lisää

Kolme ykkösolutta olen sentään juonut antabuksen kanssa, eri kerroilla toki. Tosin viimeisellä kerralla alkoi pahasti huippaamaan, kun tyhjään vatsaan join. Ei parane leikkiä noilla.

Varmaan olen löytänyt raittiin elämän ilojakin, mutta mieleen tulee hetkittäin, että voisiko jotenkin yhdistää molempien ilot. Lähimenneisyys kyllä osoittaa ettei.

Nyt tulee maanantaina, eli teknisesti tämän vuorokauden puolella neljä viikkoa täyteen päihtymättä, jota voinee jo pitää hyvänä saavutuksena.

Nyt olen alkanut taas suunnitella, josko ottaisin koekännin, mutta se ei jotenkin edes houkuttele enää. Tulee vaan mieleen se vimma mikä siitä ensimmäisestä oluesta seuraa. Tai oikeastaan se pettymys kun taivas ei auennutkaan. Sitten pitää ottaa viinaa tai paukkua oluen kyytipojaksi ja sitten juonkin vain kyytipoikia. Kohta alkan olla selvästi päihtynyt ja haluan jotain "toimintaa", mikä tarkoittaa jotain päätöntä koheltamista ja lisää viinaa. Sitten toimin ihan hölmösti, sekä tuhlaan valtavasti rahaa, joten eipä ihme jos aamulla vituttaa ja on kamala morkkis. Hui, miksi haluaisin hankkia itselleni vaikeuksia?

Taidan olla ottanut ensimmäisen (1/10) askeleen kohti oikeaa raitistumista. Toisaalta edelleen kaipaan rauhallista ruokailuhetkeä ystävien seurassa, jossa nautin lasillisen punaviiniä ja päälle ehkä konjakin tai savuisen viskin.

Jos juoppo voi olla vaikka ei juokaan (ns kuivajuoppo), niin eikö silloin voi olla myös raitis vaikka juokin (hiukan)? Siis että juo vain ruoan kanssa ja kohtuudella. Ehkä näitä asioita ei pitäisi niin mustavalkoisesti eritelläkään. Siis että lasi punaviiniä jouluaterialla on todellakin eri asia, kuin ostaa kotiin mäyräkoira ja jallupullo ja juoda ne tyhjään mahaan ja ajaa taksilla baariin.

Öisiä hajatelmia...no a-kuuri saattaa mennä tauolle huomenna, ehkä.

Puutostiloja voi olla suurkulutuksen jälkeen.
- Rasvahapot (ALA, EPA, DHA ja DPA.) "Rasvahappovalmisteet ovat usein tehokkaita torjumaan krapulaa." (myös masennusta)
- B -vitamiinit (etenkin 3 ja 6)
- C -vitamiini "vähentää alkoholin myrkyllisiä vaikutuksia"

Helpottaa se ja käy puhumassa vaikka aa:ssa vaikka et jotenkin tajuaisikaan muitten puheita. Kyllä 5 sekunnissakin voi sattua kuulemaan jotain mikä auttaa.

Hel Pottu kirjoitti:

Helpottaa se ja käy puhumassa vaikka aa:ssa vaikka et jotenkin tajuaisikaan muitten puheita. Kyllä 5 sekunnissakin voi sattua kuulemaan jotain mikä auttaa.

Oon vaan jotenki niin lukossa etten pysty ees puhumaan.Saati menemään töihin,onneks on nyt pitkä sairasloma jos sais ees vähän laitettua päätänsä kuntoon.

Nainen23 kirjoitti:

Oon vaan jotenki niin lukossa etten pysty ees puhumaan.Saati menemään töihin,onneks on nyt pitkä sairasloma jos sais ees vähän laitettua päätänsä kuntoon.

Hyvä että olet tilannut lääkäriltä ajan, sieltä saat apua ja neuvoja miten toimia jatkossa. Tosiaan vältä ainakin näin aluksi aa:ta. Kuulut ehkä niihin joille aa ei sovi ollenkaan ja väkisin siellä roikkuminen saattaa vain pahentaa masennustasi.

minulla ensimmäinen kk oli epätoivoa ja hieman masennusta( käytän masislääkitystä jo 3v) toisen kuukauden alussa jo huomattavaa parannusta ja elämä alkoi tunutua valoisammalta. Nyt raittiutta 2 1/2 kuukautta ja viikko viikolta olo sekä fyysinen ja psykkinen paranee kokoajan. Kärsivällisyyttä peliin ja toivoa että parempaan suuntaan mennään. Minulla takana 20v alkoholin suurkulutusta ja 2v-2kk juopottelu putkia välillä, useita katkaisuhoito jaksoja. Aloitin antabuskuurin 2kk sitten se helpottaa retkahdusten estämistä huomattavasti, aion antabusta jatkaa 6-12kk sitten jo ehkä jaksaa omin avuin. Olen työttömänä mutta säännöllinen liikunta (kuntosali, kävely, lenkkeily) antaa hyvää säännöllisyytä päivä rutiineihin ja nyt kun kunto on noussut aika hyvin niin siitä saa tosi hyvää mieltä itselle.

En. Sain mahtavaa kauhaterapiaa ja paranin!

Masa 65. Tuosta kauhaterapiasta olis mukava kuulla enemmän. Itekki juuri lopettelen tissuttelua, viikko takana ja masentaa, ei huvita mikkää. Tissuttelua enemmän ja vähemmän takana jo vuosikymmeniä, paitsi 7 vuoden täysraittius välillä. Masennusta, ahistusta ym. v....ta koko elämän ajan, välillä parempia jaksoja.

Masennusjaksot kuuluvat ihmisen elämään ilman viinaakin
, eikä niitä kannata ryhtyä alkoholilla korjailemaan .
Ihminen voi olla masentunut , vaikka ei olisi koskaan viinaa maistanut .
Kun kuukausi raittiutta on takana piirrä kalenteriin hymyilevä
aurinko ja ryhdy miet
timään mitä tekisit kaikillla niillä
säästyneillä rahoillasi . Olisiko uusi retkipyörä , vai etelänmatka
aiheellinen lahja itselle?
Etelänmatkan huono puoli ovat ne juhlivat suomalaiset , joiden
kelkkaan ei ole syytä sortua .

Kiitti vinkeistä. Sitäpä juuri mietinki, ku marraskuussa olis etelänmatkaa tarjolla, henkilön kans, joka ei kuppiin sylje, oiskohan viisainta katella alkoholiton kaveri. (niitä ei taho olla) Siellä perillä ei ole enää vaaraa, jos niin päätän. Oon käyny ennenki raittiujakson aikana ja on lomasta parhaat muistot.
Taipumusta masentuneisuuteen on, joten ei ensinkää minun kannata pelleillä tuon paholaisenjuoman kans :)

Aivoissa jäytää koko ajan. Viinaa on saatava. Hyvää se tekköö.

Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.

Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.

Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!

Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.

Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.

Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!

Onko sulla mitään tekemistä, vai voivotteletko kotona yksinäsi ?