Minä muistan,kun yritin hakea asuntoa,joskus nuorena.. Välittäjille,kun maksoi,niin heidän piti siihen hintaan antaa ,ainakin kolme osoitetta.. Kerran oli semmoinen osoite,ei ollut edes taloa siinä kohtaa..se meni siihen..
Yhdessä,kun kävin,äkäinen nainen karjaisi,että meinasin pudota portaissa:"Se on jo vuokrattu!" No,kerran oli sitten keittiössä,pieni verhoilla eristetty tila,jossa oli juuri sänky ja pieni pöytä..Olipa mielenkiintoinen paikka.. Ei olisi ollut mitään omaa rauhaa..Sitten Munkkiniemessä,oli iso keittiö ja siinä väliverhoilla eristetty 4 makuupaikkaa.. ei sekään innostanut..huh huh.. On tässä ollut kaikenlaisia kokemuksia.. Kertokaa te muutkin..Olisi kiva kuulla .Nämä olivat 50-luvulla tapahtuvia..Oli kova asuntopula silloin..ja kalliit vuokrat,oli sitten millainen koppero tahansa.. Mukavaa päivää! t.Irkku
Muistatteko asuntopulasta jotain?
4
408
Vastaukset
Asunnonvälittäjät,käyttivät ihmisiä ,aika törkeästi hyväkseen.. Välillä,kun meni heidän antamaansa osoitteeseen,niin siellä ihmeteltiin,että mistä olette saaneet tämän osoitteen..Kerran sattui,että oli semmoinen asunto,että siellä olisi saanut olla vain arkipäivänä ja viikonloput olisi pitänyt olla pois.. Vaikeaa oli löytää mitään,varsinkin,kun olin vasta 16 vuotias..Minulla oli kuitenkin vakituinen työpaikka.. Sitten sattumalta,näin lehdessä,että Häneentiellä oli asunto ja pääsin siihen..Oli eronnut nainen jolla oli pikkutyttö ja tyttö piti viedä Päiväkotiin,aamuisin..Oli mukava olla siinä heidän kanssaan.. En tiedä,onko kenelläkään kokemuksia,jos ei ole Helsinkiläisiä kirjoittajia ja ehkä ,suurimmalla osalla ,on ollut olinpaikkakin..Joten ,en ihmettele.. Minusta ,tämä oli kuitenkin asiallista.. Mukavaa iltaa.t.Irkku
- jjoutava
Muistan sellaisen kuin Uskovien asuntovälitys, kerran menin 60 luvulla sinne ja sain hyvän vuokrahuoneen. Vuokraemäntä kertoi mitä minusta oli sanottu, työssä nyt kuitenkin olin vakipaikassa, siisti ja kunnollisen näköinen. Huh. Eipä niilläkään ollut ihmistuntemusta.
Luotettavuuden takia sellaisen välittäjän valitsin vaikka en niin uskovainen ollutkaan.
Muissakaan vuokrahuoneissa ei ollut ongelmia mutta lujassa ne oli aina löytää. - imiaS
Kun kaivelen muistilokeroitani, muistan myös saman suuntaisia asioita tapahtuneen myöski minun asunnon etsimis kierroksillani kuin irkulla, ettei oltas kontattu samat osoitteet peräjälkeen heh heh.
Nyt näilleki muistoille voi jo naureskella, mutta aikoinaan ei ollut itku kaukana, kun työ päivän jälkeen tarpoi sohjoista katuu kengät märkänä, monta tuntia.
Välillä jopa pelotti, vaikka sillo untuvikkona ei ollut tietookaan kaikista vaaroista ja vastuksista.
Koska meillä on saman moiset kokemukset näistä asunto esittelyistä (irkun kaa) niin jätän ne kertomatta, kerron niistä miten ja minkälaisii oli ne silloiset alivuokralais asunnot.
Olen jopa kiitollinen etten tullut toimeen kummitätini (hän oli mitä herttasin ihminen) kanssa, muuten olisin jäänyt tietämättömäksi todellisesta 50-60 lukujen asunto tilanteesta, kurjuutta oli.
Sitte kun olin monta päivää hakenut asuntoo ja ei mitään ihmisasunnoksi luokiteltavaa ollut löytynyt, sain työkaveriltani vinkin että yks leski rouva ottaa kaverikseen, " kunnollisen tytön".
Menin hänen arvioitavakseen ja hän otti minut, pieneen yksiöön, joka oli kalustettu kauniiksi, aidoilla rokokoo kalusteilla, näiden vaalean punaisten silkki pehmusteiden päällä oli aina läpinäkyvät plastiikat ja oli varoitus että hiuksii ei saa sitte näkyy kaikkialla. Asunto sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja hissii ei ollut, joka aamu piti kipittää portaat pihalle puistelemaan lakanat, se oli vuokra emännän määräys, mutta nuorena sitä jaksaa. Ei siinä ollut mitään omaa rauhaa kun ei ollut kuin se yksi huone, mutta aikansa kutaki. Varsin hupaisa oli seuraavanki asuntoni laita ja siitäki vois kertoo ,mutta aika ei nyt riitä joten toiste sitte.
Onneksemme ajat ovat nykyisin parenmat, mutta onko ihmiset onnellisenpii, miettikääpä sitä
- capt. cöpenick
Sodan jälkeen oli kova asuntopula. Meidän maataloonkin majoitettiin kai jollain pakolla pariskuntia asumaan. Ei kai heillä ollut muuta kuin työllään korvata asumisensa. Oli niin köyhää aikaa.
Olin vielä kakara. Löin kopassa ollutta vuokralaisen pikkutyttöä nyrkillä kasvoihin, kun hänen äitinsä oli hakemassa vettä lähteeltä. He muuttivat pian pois ehkä häiriytyneisyyteni takia.
Tämä oli ehkä v.1948 paikkeilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1074691
- 1464529
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h464512- 1462954
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa292508- 1582184
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue202118- 401819
- 731380
Onko oikein että
Melkein puolen vuoden tutustumisen ja tiiviin yhteydenpidon jälkeen toinen katoaa selittämättä, kuin pieru Saharaan? No1761221