Muistatteko asuntopulasta jotain?

Muistan sellaisen kuin Uskovien asuntovälitys, kerran menin 60 luvulla sinne ja sain hyvän vuokrahuoneen. Vuokraemäntä kertoi mitä minusta oli sanottu, työssä nyt kuitenkin olin vakipaikassa, siisti ja kunnollisen näköinen. Huh. Eipä niilläkään ollut ihmistuntemusta.
Luotettavuuden takia sellaisen välittäjän valitsin vaikka en niin uskovainen ollutkaan.
Muissakaan vuokrahuoneissa ei ollut ongelmia mutta lujassa ne oli aina löytää.

Kun kaivelen muistilokeroitani, muistan myös saman suuntaisia asioita tapahtuneen myöski minun asunnon etsimis kierroksillani kuin irkulla, ettei oltas kontattu samat osoitteet peräjälkeen heh heh.
Nyt näilleki muistoille voi jo naureskella, mutta aikoinaan ei ollut itku kaukana, kun työ päivän jälkeen tarpoi sohjoista katuu kengät märkänä, monta tuntia.
Välillä jopa pelotti, vaikka sillo untuvikkona ei ollut tietookaan kaikista vaaroista ja vastuksista.
Koska meillä on saman moiset kokemukset näistä asunto esittelyistä (irkun kaa) niin jätän ne kertomatta, kerron niistä miten ja minkälaisii oli ne silloiset alivuokralais asunnot.
Olen jopa kiitollinen etten tullut toimeen kummitätini (hän oli mitä herttasin ihminen) kanssa, muuten olisin jäänyt tietämättömäksi todellisesta 50-60 lukujen asunto tilanteesta, kurjuutta oli.
Sitte kun olin monta päivää hakenut asuntoo ja ei mitään ihmisasunnoksi luokiteltavaa ollut löytynyt, sain työkaveriltani vinkin että yks leski rouva ottaa kaverikseen, " kunnollisen tytön".
Menin hänen arvioitavakseen ja hän otti minut, pieneen yksiöön, joka oli kalustettu kauniiksi, aidoilla rokokoo kalusteilla, näiden vaalean punaisten silkki pehmusteiden päällä oli aina läpinäkyvät plastiikat ja oli varoitus että hiuksii ei saa sitte näkyy kaikkialla. Asunto sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja hissii ei ollut, joka aamu piti kipittää portaat pihalle puistelemaan lakanat, se oli vuokra emännän määräys, mutta nuorena sitä jaksaa. Ei siinä ollut mitään omaa rauhaa kun ei ollut kuin se yksi huone, mutta aikansa kutaki. Varsin hupaisa oli seuraavanki asuntoni laita ja siitäki vois kertoo ,mutta aika ei nyt riitä joten toiste sitte.
Onneksemme ajat ovat nykyisin parenmat, mutta onko ihmiset onnellisenpii, miettikääpä sitä