Rakkaudesta

runo64

Yö vaihtaa maisemaa
kun kuu meitä hyvästelee
jättäen runnellut kehomme
auringon hiipivään kultaan

lepoon ja rauhaan
maailman pauhujen reunamille.

Rakkaus
vai sen kauneusko nukkuu
minä vain haen paikkaani
unen ja valveen rajoilta

miettien

rakkautta ja hetkien onnea
siinäkö se sitten on kun sykkii toiseen
vai
jatkuvaa ' humala tilaa ' päivästä päivään
ikuisuutta
jota tuuli kellot helinällään esiin houkuttelee
ajan virroista.

Tie kutsuu mukaansa ottaa
näkymästä toiseen kuljettaa
vaikka mihinkään ei kerkiä oikein kiintymään

ja kun perille jonnekkin tullaan
se joka katseesi vie ja sydämesi varastaa
niin leimaudutko taas toiseen samalla tapaa
kuin lapsi äitiinsä

rakkaudesta.

14

279

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Rakkaus saa ihmisen surulliseksi,vaikka sen pitäisi ilahduttaa mieltä.. Takana on aina pelkoa,että riittääkö oma rakaus,kestääkö toisen rakkaus.. Ei voi rentoutua yhtään..Rakkauden pitäisi olla levollista ja iloa tuottavaa..
      Useimmiten tuskaa vain..Mutta,ilman sitä, emme voi elää..Pelkkä ruoka,ei ole riittävää..Mielikin tarvitsee
      ravintoa.. Onkohan meillä liian suuret odotukset,niin ei koskaan toteudu,oikeanlaisena..
      Mutta ,runosi oli kaunis.. Älä jätä meitä.. Ihana lukea ajatuksiasi.. Kiitos sinulle! Mukavaa päivää!
      t.Irkku

      • runo64-1

        ... toivottoman kuvan maalaat esiin
        mutta niinhän se on herkkänä alussaan kun ikuisuutta
        lähtee tavoittelemaan, siis se tosi rakkaus.

        kyllä se sitten rauhottuu kun särmät hiotuu ja palaset
        loksahtavat paikoilleen kun on kallio pohjalla jonka päälle
        rakentaa ...

        tänään täällä, huomenna tuolla
        niinhän se menee ja mikään ei ole ikuista.

        kiitos rakas ystäväin kun soit taas hyviä sanoja
        kun ne ovat niitä ilon rakenus palikoita
        ja toivotan symppiksien päivän täyteen lepoa ja rauhaa
        tai sitten touhua ja tohinaa
        jomminkummin vaan
        lämmöllä sydämestäni.


    • lindalinda1

      Sinä runoilijoiden aatelinen.

      Jos tämä runosi ei aiheuta sytämmen tykytyksiä
      lukijalle, niin ei sitten mikään. Niin paljon se
      pitää sisällään ihmisen ikävää toisen luo, tunnis-
      tettua kaipausta mitä upeimmin säkein.

      Hienoja elementtejä luonnosta,
      tuulikellojen helinää ja unen ja valveen
      rajamailla liikkumista.

      Päätöksessä viittaat lapsen rakkaudesta äitiin.
      Sehän on kauneinta ja puhtainta kiintymystä,
      vaikka välillä ollaankin miehen ja naisen välisen
      rakkauden tuntemuksissa.

      Ei voi muuta, kuin ihaillen ahmia tekstiäsi.

      • runo64-1

        ... liijottelua taas.

        no kunpa osaisikin kirjottaa niin
        että lukijalle niitä tulisi
        tai ehkä osaakin mutta silloin vasta kun yksityistä
        rakkauskirjettä väsää.

        ainahan tulee sellaista ylimääräistä mukaan
        mutta tuossa lopussa oli kysymys
        vähän kuin rakastumisesta ensi silmäyksellä
        ja siksi leimautuu toiseen
        jos toinenkin sellaisen ahaa elämyksen saa ...

        sinä kultasydäminen rakas ystäväin ja mestarini
        kiitos vierailustasi ja toivotan mitä parhainta päivääsi,
        sydämestäsi asti kumpuavia ilon ja onnen tuntemuksia,
        niin toivon lämmöllä sydämestäni.


    • mies-v57

      Ethän olen kuin hän, posket punassa enkeli
      johon tein kaksi hyödytöntä matkaa. Olethan
      minulle uskottu, Hän, johon luottaa,
      voi astua samaa kulkemaa.

      Ethän ole sanoja vaaleanpunaisia, lupauksia
      intohimon väreissä, Sinä, jossain viipyvä
      toinen enkelini. Sitten kun saan häpeäni
      purettua, luotan, tuoksut Rakkaalleni..

      Nyt vielä kaksi matkaa painaa jaloissani ja
      uneeni palaavat kauhut, haparoin tyhjää,
      kyynelten urat poskillani. Mutta tämä
      valkea maa kuiskaa: tulet vielä Rakkaani.

      Ja kun tulet, nämä karheat kokemukset liukenevat
      pois mielestäni ja selkenee, mikä minussa nyt
      on harmaata kaihia. Näen kuin ennen katseeni
      kantoi, ylemmäs, kohti jo valkeaa tunturia..

      Siitä tiedän, olen toipumassa ja uskon
      ettet Sinä minua unohda..sitten, kun tapaamme.

      http://www.youtube.com/watch?v=Zkq0pxTnrKM&feature=related

      Kiitos Runostasi.

      Kun sattuu, Rakkaus käy lepoon ja
      joku toinen astuu tilalle.

      Hiljaa hengittävä, ääneti kuiskaava pehmein
      sormin koskettava.

      Hittasti hyvä päivät palaavat ja
      unien yöt, hymyn päivät, punainen
      harha ohenee ja katoaa...

      Oma minä sivelee pois, mikä kyynelet toi,
      vahvistaa, mikä oli ohueksi karehtinut..

      Rakkauden kestäväksi..

      Maestro on asettanut esille ja luettavaksi huikean
      Rakkausrunon.

      Tekstissäsi oli kerrontaa, herkkyyttä ja kauneutta.
      Tasaantuneen mielen upeaa tuotosta, jota
      nautinnolla luki, koki.

      Kaikilta osin kypsää ja selkeää Runoa alusta
      loppuun ja hyvällä oallatunnolla voi sanoa
      tätä hienoksi Runoksi!

      Voimia ja kannustusta päivääsi
      hyvä Ystävä.

      • runo64-1

        ... joku kaunein kiinostaa
        siksi joutuu lähtemään
        vaikka kärsimään viluaan tuulentupiin
        kohtaamaan sanoja vailla mitään merkitystään
        oppiaksen ja arvostamaan sitä
        kun se tosi ja oikea rakkaus astuu elämään
        ihan oikeasti rakastaa ....

        kyllä mestarin runo ihan naulani kantaan osui
        ja arkistooni päätyy tukemaan tulevaisuuteen
        muistikuviani kun luulin sen ainoan oikean
        rakkauteni löytyneen.
        tosi mahtavasti kirjoitettu
        joten hyvä ystävä hyvä !!!

        no unelmat ja haaveet ovat siitä hyviä
        kun ne sallii jatkuvuuden
        rakkauden ollessa taas päätepiste niille.
        ihmisestä toiseen elämä kuljettaa
        vaihtoehtojaan tarjoaa
        kunnes löytyy se joka kaikki tuulet tyynyttää
        myrskyt rauhoittaa
        ja rakastaa
        ihan sydämestään.

        kiitoksia kyläilystä ja huippu runostasi hyvä ystäväin.
        hyvää ja onnellista päivää sinulle toivon.


    • etsijä*

      Mitä rakkaus oikeastaan on, mistä sen tunnistaa, onko sa vain kahden toisillensa ventovieraan kiihkeää kosketusta, josta jäljelle jää raukea vartalo ja tyhjä olo sydämeen/sieluun.
      Vai onko rakkaus sittenkin arjen kauneutta rakkaansa vierellä unohtamatta kuitenkaan hetkittäisiä humalatiloja. Kuljen ja etsin rakkautta, mutta matka vain jatkuu ja rakkaus on jossakin piilossa ja kun lopulta kohtaan rakkauden, niin tunnistanko sen ja tekeekö se minut riippuvaiseksi toisesta, tuleeko minusta rakkauden vanki.

      Tällaisia kysymyksiä runosi minussa herätti. Tietääkö meistä kukaan vastausta ja onko olemassakaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ehkäpä tärkein asia on, että jos Rakkauden vangiksi joutuu/pääsee niin ilomielellä siinä on ja pysyy, vaikka yksikään portti ei olisi suljettu. Hieno on runosi, minä tulkitsin sitä pohdiskelevana runona en niinkään surullisena tai iloisena tai ehkä aavistuksen surumielisenä
      seuraavassa säkeistössä:

      Rakkaus
      vai sen kauneusko nukkuu
      minä vain haen paikkaani
      unen ja valveen rajoilta

      http://www.youtube.com/watch?v=6vPblHXl5_0

      • mies-v57

        Ehkä Rakkauden tunnistaa siitä, että
        vaikka tulee syksy, Hänen kuka eivät kuole.

        Hämärä laskeutuu, maa kyynelehtii, mutta
        mitään Hänestä kauniimpaa ei ole.

        Tai ehkä Rakkauden löytää siitä, ettei ole harmaata
        aamua, mitä Hän ei hymyksi taita..

        Päivän kulkua vierellään, ajan kuiskaamista, hellää
        kysymystyään: mikä Rakkautesi laita..

        sisältä, jostain, se vastaus tulee..Rakkauteen.

        http://www.youtube.com/watch?v=xuSyVWqsUNA&feature=related


      • etsijä*
        mies-v57 kirjoitti:

        Ehkä Rakkauden tunnistaa siitä, että
        vaikka tulee syksy, Hänen kuka eivät kuole.

        Hämärä laskeutuu, maa kyynelehtii, mutta
        mitään Hänestä kauniimpaa ei ole.

        Tai ehkä Rakkauden löytää siitä, ettei ole harmaata
        aamua, mitä Hän ei hymyksi taita..

        Päivän kulkua vierellään, ajan kuiskaamista, hellää
        kysymystyään: mikä Rakkautesi laita..

        sisältä, jostain, se vastaus tulee..Rakkauteen.

        http://www.youtube.com/watch?v=xuSyVWqsUNA&feature=related

        Kiitos ihanasta musiikista ja upeista kevätkukista :)

        Alkuperäisen runon palautteessani yritin päästä sisälle runoilijan ajatuksiin silloin kun hän on runoansa kirjoittanut. Onko hän miettinyt mitä rakkaus on...

        Joka tapauksessa sinun palautteessa minulle on Rakkaus kiteytetty loistavasti muutamaan lauseeseen.

        "Tai ehkä Rakkauden löytää siitä, ettei ole harmaata
        aamua, mitä Hän ei hymyksi taita.. "

        Hieno, Kiitos :)


      • runo64-1

        ... oikeassa olet tuossa pohdiskelussa.

        elämä on kokoelma hetkiä
        hyviä ja huonoja
        ja riippuu mielenalasta mistä voimansa ammentaa
        selvitäkseen taas uudesta päivästään
        kunnes tulee se joka sekottaa taas
        tylsyyden rutiinit
        tarjoten mahdollisuuden ...

        tuo kohta minkä nostit esille
        niin joskus se ihmeellinen panee miettimään
        onko se unta vai totta
        ja sen kauneus voi sekottaa ajatukset.

        suuren suuri kiitos loistavasta palautteestasi
        ja sinun ajatuksia pitää kuljettaa mukana päivässään miettien.
        toivotan paljon sitä hyvää ja kaunista päivääsi
        halauksin.


    • 18

      Joskus joutuu
      kulkemaan
      kuivia erämaita
      ja pettäviä polkuja,
      jotta oikea
      lähde löytyy

      Luin joku aika sitten eräästä Marleena Ansion kirjasesta em. sanat ja ne niin hyvin sopii runoosi, joten laitoin ne palautteeksi sinulle. Kiitos todella kauniista runostasi.

      • runo64-1

        ... ovat loistavat sanasi
        ja matkan varrella on moni lähde
        kuivunut tai pilolle menneet
        joten se raikas ja puhdas voi olla pelastus
        rakkaus.

        pitää perehtyä kirjailijaan kun noin
        hyviä ajatuksia löytyy.

        kiitos palautteestasi
        ja hienoja hetkiä
        onnen tuokioita päivällesi toivotan.


    • Katse*

      katsoit silmiini vain pienen hetken
      huulillasi näin hymyn kauniin herkän
      huomasitkohan sydämeni ilosta sykkivän
      onnesta jo luoksesi pyrkivän

      kateissa sydämeni edelleen on
      luoksesi kaipuu ikävä rajaton
      rakkaudesta lähes sanaton







      sydämeni sai se

      • runo64-1

        ... tähtisiin silmiin
        mutta ehkä pelkäsin
        koska tähden sakarasta helposti
        haavan saa
        sydämeen.

        varovainen vaikka olinkin
        niin tärkeimmän silti hukkasin
        sydämeni
        luoksesi sinun
        ja nyt en sinua löydä ...

        kiitos herkästä kauneudesta
        toivotan sykkiviä ilon ja onnen hetkiä
        lämpimästi
        halauksin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      107
      4691
    2. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      146
      4529
    3. Olen miettinyt kauan

      miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h
      Ikävä
      46
      4512
    4. Archie ja Iida ero.

      Suuri kohujen saattelema rakkaustarina on ohi?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      2954
    5. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      29
      2508
    6. Olen levoton takiasi

      Enkä saa itseäni rauhoittumaan
      Ikävä
      158
      2184
    7. Ostiko maailma sinut minulta?

      Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue
      Ikävä
      20
      2118
    8. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      40
      1819
    9. Älä stressaa. Rakastan sua

      Eikä tämä tunne mene pois, se on varmaan jo huomattu kumpikin ❤️
      Ikävä
      73
      1380
    10. Onko oikein että

      Melkein puolen vuoden tutustumisen ja tiiviin yhteydenpidon jälkeen toinen katoaa selittämättä, kuin pieru Saharaan? No
      Ikävä
      176
      1221
    Aihe