Miksi mies ei arvosta liittoa?

Mulle ei ole koskaan ollut em. kodinhoitotehtävät ongelma, vaan se että mies pitää kaikkea ITSENSTÄÄNSELVYYTENÄ eli ei huomaa kiittää tai muuten huomioida sitä kaikkea mitä teen mielelläni. Myöskään parisuhteen hoitaminen esim. säännöllinen seksi ei häntä kiinnosta. Itselläni on seksuaalisia tarpeita, joten miksi en hakisi sitä sitten muualta? -epätoivoinen-

epätoivoinen2 kirjoitti:

Mulle ei ole koskaan ollut em. kodinhoitotehtävät ongelma, vaan se että mies pitää kaikkea ITSENSTÄÄNSELVYYTENÄ eli ei huomaa kiittää tai muuten huomioida sitä kaikkea mitä teen mielelläni. Myöskään parisuhteen hoitaminen esim. säännöllinen seksi ei häntä kiinnosta. Itselläni on seksuaalisia tarpeita, joten miksi en hakisi sitä sitten muualta? -epätoivoinen-

Lue lisää

Ihan turha valittaa. Sulla on perhe ja sä voit tehdä mitä vaan.

Toista se on mulla ja muilla miehillä, joista naiset ei välitä. Meillä ei ole mitään muuta kuin työ ja raskaasti vastuuta omaisuuden hoidosta ympäri Euroopan.

epätoivoinen2 kirjoitti:

Mulle ei ole koskaan ollut em. kodinhoitotehtävät ongelma, vaan se että mies pitää kaikkea ITSENSTÄÄNSELVYYTENÄ eli ei huomaa kiittää tai muuten huomioida sitä kaikkea mitä teen mielelläni. Myöskään parisuhteen hoitaminen esim. säännöllinen seksi ei häntä kiinnosta. Itselläni on seksuaalisia tarpeita, joten miksi en hakisi sitä sitten muualta? -epätoivoinen-

Lue lisää

paras apu. kaikkien seksuaalinen aktiviteetti ei ole sama. Sitä paitsi halukkuuteen/haluttomuuteen on useitakin syitä mm. stressi yms. tekijät

epätoivoinen2 kirjoitti:

Mulle ei ole koskaan ollut em. kodinhoitotehtävät ongelma, vaan se että mies pitää kaikkea ITSENSTÄÄNSELVYYTENÄ eli ei huomaa kiittää tai muuten huomioida sitä kaikkea mitä teen mielelläni. Myöskään parisuhteen hoitaminen esim. säännöllinen seksi ei häntä kiinnosta. Itselläni on seksuaalisia tarpeita, joten miksi en hakisi sitä sitten muualta? -epätoivoinen-

Lue lisää

Kyllä miehesi harrastaa seksiä kun sanot että jos kotona ei saa niin haet sitä muualta. Vaadit mieheltäsi sen määrän seksiä mitä tarvitset ja pidät siitä kiinni sano miehesi mitä vaan ja jos ei pysty sitä hoitamaan niin laitat miehen kiertoon niin hän voi huomata että olisi pitänyt pitää vaimo tyydytettynä. Muista en tiedä mutta noin 3-6 kertaa seksiä viikossa on sopiva määrä ettei tartte puutetta kärsiä.

epätoivoinen2 kirjoitti:

Mulle ei ole koskaan ollut em. kodinhoitotehtävät ongelma, vaan se että mies pitää kaikkea ITSENSTÄÄNSELVYYTENÄ eli ei huomaa kiittää tai muuten huomioida sitä kaikkea mitä teen mielelläni. Myöskään parisuhteen hoitaminen esim. säännöllinen seksi ei häntä kiinnosta. Itselläni on seksuaalisia tarpeita, joten miksi en hakisi sitä sitten muualta? -epätoivoinen-

Lue lisää

jos pitää erikseen kiitellä, ei minua kenenkään pidä kiitellä että hoidan kotiani ja lapsiani, miksi pitäisi vielä erikseen kiitellä ? Ja mitä on säännöllinen seksi ? Ei sellaista ole olemassakaan.

nalihalle2 kirjoitti:

paras apu. kaikkien seksuaalinen aktiviteetti ei ole sama. Sitä paitsi halukkuuteen/haluttomuuteen on useitakin syitä mm. stressi yms. tekijät

tollaset auta älä selitä lähe likkojen kaa viikon reissulle turkkii hakee melaa mekkoo ne hoitaa

Make60 kirjoitti:

Kyllä miehesi harrastaa seksiä kun sanot että jos kotona ei saa niin haet sitä muualta. Vaadit mieheltäsi sen määrän seksiä mitä tarvitset ja pidät siitä kiinni sano miehesi mitä vaan ja jos ei pysty sitä hoitamaan niin laitat miehen kiertoon niin hän voi huomata että olisi pitänyt pitää vaimo tyydytettynä. Muista en tiedä mutta noin 3-6 kertaa seksiä viikossa on sopiva määrä ettei tartte puutetta kärsiä.

Lue lisää

tiiätte ja keijuaa följyyn ni luistaa hyvi

Make60 kirjoitti:

Kyllä miehesi harrastaa seksiä kun sanot että jos kotona ei saa niin haet sitä muualta. Vaadit mieheltäsi sen määrän seksiä mitä tarvitset ja pidät siitä kiinni sano miehesi mitä vaan ja jos ei pysty sitä hoitamaan niin laitat miehen kiertoon niin hän voi huomata että olisi pitänyt pitää vaimo tyydytettynä. Muista en tiedä mutta noin 3-6 kertaa seksiä viikossa on sopiva määrä ettei tartte puutetta kärsiä.

Lue lisää

Minusta tuntuu että nuo seksihalut on meidän perheessä toisin päin, vaimolta voi sääliseksiä irrota kerran tai kaks kuussa jos oikein vonkaa, teen tosin noin12 tuntista työ päivää ja keskimäärin yön viikossa pois kotoa, joten varmaan tuo stressitaso hieman vaimollakin koholla, kun kotityöt kasaantuu pääsääntöisesti hänelle. Vaimon salasuhde paljastui minulle jokin aikaa sitten, se oli kuulemma vain kaveri suhde "ei seksiä" no tiedä nyt tässä sitten kehen luottaa, miksi salata kaveri jos se on vaan kaveri.
Se oli kuitenkin minulle järkytys koska itse en koskaan käy vieraissa ja peli selkäni takana oli kestänyt jonkin aikaa.
Itse en ole koskaan pettänyt vaimoani vaikka mahdollisuus olisi monestikkin ollut ja tarpeetkin moiseen peturimaiseen toimintaan.
Olen itse sitä mieltä että niin kauan kun pureskelemme yhteistä leipää ja ollaan kimpassa saman katonalla en moiseen syyllistyisi, ihan jo senkin takia että voisin katsoa lapsiani ja vaimoani silmiin häpeilemättä itseäni.
Yhteenveto miten olisin voinut kenties itse välttyä tilanteesta missä nyt olen:
Puhukaa asioista mitä haluatte tai ette halua, ottakaa huomioon myös sen toisen ihmisen tarpeet,halut ja ajatukset ja olkaa ennen kaikkea REHELLISIÄ itsellenne sekä kumppanillenne, rehellisyys on toimivan parisuhteen perusta.
Tietenkin seksi ja muut parisuhteeseen liittyvät asiat ovat toimivan suhteen sokeri ja vaikuttavat osaltaan myös suhteen laatuun, mutta eihän talokaan pysy pystyssä ilman kunnon perustusta.
Naisille ja miehille vinkki ihmiset eivät ole edelleenkään ajatusten lukioita Joten olkaa rehellisiä ja puhukaa asioista olettehan aikuisia, älkää salailko tunteitanne tai mitään mikä tuntuu mielestänne vähäpätöiseltä, sillä asialla voi olla kumppanillenne merkitystä.
Älkää painostako ja antakaa itsekkin periksi asioista ja periaateistanne antakaa suhteellenne tilaa kypsyä ja olkaa tasavetaiset kumppanit.
Itse olen miettinyt vakavasti vaikka työttömäksi jäämistä jos muita vaihtoehtoja ei löydy, sillä haluaisin pitää perheeni kasassa ja antaa aikaa vaimolleni ja lapsilleni, mutta se on tässä tulosvastuulisessa suoritusyhteiskunnassa kovin vaikeaa kun on velkaa ja lapset elätettävänä.

Pettynyt ja petetty kirjoitti:

Minusta tuntuu että nuo seksihalut on meidän perheessä toisin päin, vaimolta voi sääliseksiä irrota kerran tai kaks kuussa jos oikein vonkaa, teen tosin noin12 tuntista työ päivää ja keskimäärin yön viikossa pois kotoa, joten varmaan tuo stressitaso hieman vaimollakin koholla, kun kotityöt kasaantuu pääsääntöisesti hänelle. Vaimon salasuhde paljastui minulle jokin aikaa sitten, se oli kuulemma vain kaveri suhde "ei seksiä" no tiedä nyt tässä sitten kehen luottaa, miksi salata kaveri jos se on vaan kaveri.
Se oli kuitenkin minulle järkytys koska itse en koskaan käy vieraissa ja peli selkäni takana oli kestänyt jonkin aikaa.
Itse en ole koskaan pettänyt vaimoani vaikka mahdollisuus olisi monestikkin ollut ja tarpeetkin moiseen peturimaiseen toimintaan.
Olen itse sitä mieltä että niin kauan kun pureskelemme yhteistä leipää ja ollaan kimpassa saman katonalla en moiseen syyllistyisi, ihan jo senkin takia että voisin katsoa lapsiani ja vaimoani silmiin häpeilemättä itseäni.
Yhteenveto miten olisin voinut kenties itse välttyä tilanteesta missä nyt olen:
Puhukaa asioista mitä haluatte tai ette halua, ottakaa huomioon myös sen toisen ihmisen tarpeet,halut ja ajatukset ja olkaa ennen kaikkea REHELLISIÄ itsellenne sekä kumppanillenne, rehellisyys on toimivan parisuhteen perusta.
Tietenkin seksi ja muut parisuhteeseen liittyvät asiat ovat toimivan suhteen sokeri ja vaikuttavat osaltaan myös suhteen laatuun, mutta eihän talokaan pysy pystyssä ilman kunnon perustusta.
Naisille ja miehille vinkki ihmiset eivät ole edelleenkään ajatusten lukioita Joten olkaa rehellisiä ja puhukaa asioista olettehan aikuisia, älkää salailko tunteitanne tai mitään mikä tuntuu mielestänne vähäpätöiseltä, sillä asialla voi olla kumppanillenne merkitystä.
Älkää painostako ja antakaa itsekkin periksi asioista ja periaateistanne antakaa suhteellenne tilaa kypsyä ja olkaa tasavetaiset kumppanit.
Itse olen miettinyt vakavasti vaikka työttömäksi jäämistä jos muita vaihtoehtoja ei löydy, sillä haluaisin pitää perheeni kasassa ja antaa aikaa vaimolleni ja lapsilleni, mutta se on tässä tulosvastuulisessa suoritusyhteiskunnassa kovin vaikeaa kun on velkaa ja lapset elätettävänä.

Lue lisää

auliisti kavereille antanu ja auttanu kaikessa kiitokseksi olen saanut lainsuojattoman yhteiskunnan ulkopuolisen osan hyljeksityn lapsettoman elämän yksinäisyydeen elämisen turhapurona
millaiselta tuntuu ihmisestä jolla on järjetön valta aina voi valita tekeekö hyvää vai pahaa

Minä uskon että tässä ei ole nyt ongelmana se että arvostetaanko toisen työtehtäviä. Aloittaja voi tuntea niin, mutta jos hän ei anna mitään tunnustusta miehelle miehen tekemästä työstä joka liittyy kuitenkin rahan ansaitsemiseen, eli katon ja muiden välttämättömyyksien hoitamiseen ja turvaamiseen, niin mitäpä se mieskään tunnustaa.

Ongelmana ei ole tuo, se on pelkästään oire siitä että he elävät kuin sisarukset tai kaverit. Siitä kertoo erityisesti juuri se että heidän seksielämänsä on perseestä. Se tuo tuollaiset oireet parisuhteeseen.

Montako kertaa olet ystävällesi tai sisaruksellesi sanonut että arvostat hänen työtään. Se on erittäin harvinaista. Kuinka monta kertaa olet harrastanut seksiä ystäväsi tai sisariesi kanssa? ...Niinpä.

Kaverisuhteessa ei olla ilmoitusvelvollisuudessa kaverille mistään omista tekemisistä.

Parisuhde on kuitenkin täysin toisenlainen ja parisuhteessa täytyy alusta saakka luoda tietyt säännöt joiden puitteissa kummallakin on suhteessa hyvä olla. Nämä tietenkin koskevat ulkoisia puitteita kuten työnjakoa ja muuta sen sellaista järjestelyä, mutta sen lisäksi parisuhteeseen kuuluu aktiivinen suhteen hoitaminen joka lisää läheisyyttä.

Tuo on se ongelma aloittajalla, eikä ongelma ole pelkästään miehen, vaan siihen tarvitaan aina kaksi.

Jos nainen hoitaa kotityöt ja viettää aikansa yksinään lasten kanssa hoitamassa taloutta ja mies hoitaa ainoastaan rahoituksen, niin peli ei toimi koska kummatkin toimivat yrityksessä yksinään, mutta unohtavat yrityksen jäsenten hyvinvoinnin joka on vaatimus sille että yritys kehittyisi koko ajan.

Seksi on yleensä se parhain indikaattori joka kertoo missä tilassa suhde on. PIhtaaminen ja seksin vonkaaminen kertoo siitä suhde on ajautumassa umpikujaan. Kyse ei ole siitä "jos" suhde ajautuu umpikujaan, vaan kyse on siitä "milloin" se ajautuu umpikujaan.

Aloittajan ongelmaan on paras hoitokeino lisätä vanhempien yhteistä aikaa joka päivä vähintään tunnin aktiviisella ajalla. Se ei tarkoita television katselua, vaan aktiivista toimimista yhdessä ja sen ohella keskustelua, eli sosiaalisen suhteen hoitamista! Se voi olla pelkkää kahdenkeskistä keskustelua, esimerkiksi kävelylenkin muodossa iltaisin. Mitään muuta siihen ei tarvita. Tuo keino tepsii erittäin hyvin ja kuntokin kohentuu.

Jos toinen ei ole halukas lähtemään, silloin tunti tai pari tuntia vietetään keskustelemalla parisuhteen tilasta, sen ongelmista ja siitä miten niitä ongelmia lähdetään tästä lähin ratkomaan. Siihen EI KUULU toisen syyttely ja oman itsensä korostaminen kaikessa oikeassaolevan jumalan asemaan koska se aiheuttaa pelkästään lisää ongelmia! Noissa keskusteluissa täytyy muistaa se että niiden pyrkimyksenä on parantaa parisuhdetta, ei tulehduttaa sitä keskittymällä toisen syyttelemiseen. Se on paskapuhetta kun jotkut sanovat että kaikki pitäisi sanoa rehellisesti toiselle, koska yleensä ihmiset luulevat sen tarkoittavan syyttelyä. Rehellinen keskustelu tarkoittaa sitä että ongelma tunnustetaan olevan olemassa, se hyväksytään ja sillä se, ei mitään muuta, ei jossittelua eikä muttailua, vaan ne unohdetaan ja annetaan anteeksi ja lähdetään etsimään pelkästään ratkaisuja niihin ongelmiin joita on tunnustettu olevan.

Dr Philmainen ongelmien selittäminen puolisolle ja syyttely ei toimi, eikä ole koskaan toiminut. Niitä on ihan turha tuoda esiin että niissä räpiköitäisiin pohjamutia myöten.

Kuvitelkaa itse kuinka pitkälle pääsette jos jokin ongelma tulee eteenne ja alatte valittamaan kuinka elämä potkii teitä aina päähän ja kun mikään ei ikinä onnistu. Se on turhaa. Ongelmasta pääsee eroon kun keskittyy sen ratkaisemiseen ja nykytilanteen tunnustamiseen ja hyväksymiseen. Ongelmatonta parisuhdetta ei ole ja normaalisti pienet ongelmat sovitellaan ja ratkaistaan heti, mutta pienistä ongelmista muodostuu suuri jos niitä ei lähdetä YHDESSÄ välittömästi ratkaisemaan.

Juuri tuo sana, yhdessä, kertoo siitä että aloittajan parisuhde ei perustu yhdessä olemiselle ja firman työntekijöiden hyvän olon lisäämiselle, vaan pelkästään tuloksen tuottamiselle. Firmankin täytyy kehittyä että tulosta syntyisi myös tulevaisuudessa. Tulosta ei voi lypsää, eikä sen työntekijöitä voi lypsää loputtomiin vaan työntekijöistä täytyy pitää huolta että firma kehittyisi ja tuloksia tulisi enemmän!

Siinä on aloittajalle miettimistä ja hän joutuu ensimmäisenä hyväksymään sen tilanteensa ja lopettaa miehensä syyttely. Hänen täytyy selittää tilanne, mutta siihen ei saa jäädä märisemään.

Ellei tuloksia synny, vaikka kaikkea on yhdessä yritetty, silloin tulee ero kyseeseen. Muutoin se on vain ongelmien ja omien puutteiden siirtämistä toiseen suhteeseen.

No hei, mistä sinä voit tietää mitä joku sinulle tuntematon arvostaa tai ei. Lapsellista ajattelua. Oli pakko kirjoittaa mielipide kun painoin vahingossa peukku ylös nappia. (peukku alas)

Hyvä vastaus Isin tytöltä. Aloittaja vaikuttaa viheliäiseltä siisteys- ja sisustusfanaatikolta. Lakanoiden vaihto joka viikko?! Ei hyvää päivää. Eikä riitä että mies jaksaa sietää tuota hössötystä ja raataa töissä kustantaakseen ne uudet sisustukset, vielä pitäisi olla KIITOLLINENKIN. Ei ihme ettei mies halua tuollaisen nalkuttajan kanssa seksiäkään. Onko, aloittaja, mieleesi lainkaan juolahtanut, että mies ehkä haluaisi vaihtaa lakanat vain kerran kuussa ja pitää saman sisustuksen ainakin kymmenen vuotta?

Tämmöisissä avauksissa aina ihmetyttää, miten ihmiset ovat päätyneet naimisiin aivan erilaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei ole yhtään mitään yhteistä, ja huomaavat tämän vasta kun lapsia on jo tullut tehtyä kolme. No siinähän sitten kärvistelette tai eroatte, ihan miten vaan.

"äidit yleensä huolehtivat tämän puolen jokaisessa tuntemassani lapsiperheessä."

Kaipaat päivitystä - nykyisin se on molempien vastuulla.

gunnarM kirjoitti:

"äidit yleensä huolehtivat tämän puolen jokaisessa tuntemassani lapsiperheessä."

Kaipaat päivitystä - nykyisin se on molempien vastuulla.

Vastuulla, juu toki on. Mutta yleensä perheen äiti on se, joka pyörittää arkea monissa lapsiin liittyvissä pikkuasioissa. Ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joku perheenisä hoitaisi tuon puolen äidin sijaan. Olen yllättynyt miten moni kiireinen uraäitikin ottaa perheen arjen hoitaakseen (ja valittaa siitä sitten jälkeenpäin).

gunnarM kirjoitti:

"äidit yleensä huolehtivat tämän puolen jokaisessa tuntemassani lapsiperheessä."

Kaipaat päivitystä - nykyisin se on molempien vastuulla.

Vastuulla joo mutta äidit sen silti tekee. Toivoa voi mutta muuttaa ei.
Minun tuuttu mies sanoi totuuden ääneen eron jälkeen kun toiset eromiehet päivittelivät sitä miksi aina äidit SAA erossa lapset vaikka nykyään ollaan tasa-arvoisia.
Mies sanoi: "Minä en oikeasti ymmärtäisi lapsieni tunteita ja asioita niinkuin exvaimoni ja lasteni äiti ymmärtää.
Naisilla on kyky huolehtia paremmin ja ottaa lasten tarpeita huomioon paremmin. Ei siinä sen kummempaa.
Minä miehenä ja isänä hoidan oman tonttini niin hyvin kun pystyn mutta totuus on että ei kukaan täysjärkinen mies vie lapsia äidiltä jos nainen ei ole alkoholisti tai väkivaltainen."
"Minä en yksinkertaisesti edes jaksaisi valvoa öitä, soitella opettajille ja hoitaa neuvolakäyntejä."

Isä on isä ja äiti on äiti ja molemmilla on vastuunsa näissä rooleissa.

Tasa-arvoa? kirjoitti:

Vastuulla joo mutta äidit sen silti tekee. Toivoa voi mutta muuttaa ei.
Minun tuuttu mies sanoi totuuden ääneen eron jälkeen kun toiset eromiehet päivittelivät sitä miksi aina äidit SAA erossa lapset vaikka nykyään ollaan tasa-arvoisia.
Mies sanoi: "Minä en oikeasti ymmärtäisi lapsieni tunteita ja asioita niinkuin exvaimoni ja lasteni äiti ymmärtää.
Naisilla on kyky huolehtia paremmin ja ottaa lasten tarpeita huomioon paremmin. Ei siinä sen kummempaa.
Minä miehenä ja isänä hoidan oman tonttini niin hyvin kun pystyn mutta totuus on että ei kukaan täysjärkinen mies vie lapsia äidiltä jos nainen ei ole alkoholisti tai väkivaltainen."
"Minä en yksinkertaisesti edes jaksaisi valvoa öitä, soitella opettajille ja hoitaa neuvolakäyntejä."

Isä on isä ja äiti on äiti ja molemmilla on vastuunsa näissä rooleissa.

Lue lisää

Sanoit jotakin tärkeää mutta minulle se ei avautunut. Isä on isä ja äiti on äiti...

Weus kirjoitti:

Sanoit jotakin tärkeää mutta minulle se ei avautunut. Isä on isä ja äiti on äiti...

Molempia et voi olla vaikka niin jossakin kirjoitetaan ja sanotaan että pitäisi tässä tasa-arvon maassa.
Vastuu on molemmilla mutta et voi olla yksin sekä isä että äiti vaikka näin yh-äitinä sitä usein yrittääkin.
Äidit tekee jotakin luontaisesti ja isät jotakin muuta.
Puistoissa istuu välillä happaman näköisiä miehiä kun he kait kokevat ettei se hiekkalaatikon reuna oikein ole se heidän juttu ja jotakin mielekkäämpääkin voisi tehdä? Kuitenkin se vaimo siellä kotona on sanonut että hiekkakakut kuuluu isälle siinä missä äidillekkin sekä vastuu on yhteinen tästäkin asiasta. Onko näin?
On varmasti mutta on eri asia nauttiiko mies samoin siitä kuin nainen?

jatkuu.. kirjoitti:

Molempia et voi olla vaikka niin jossakin kirjoitetaan ja sanotaan että pitäisi tässä tasa-arvon maassa.
Vastuu on molemmilla mutta et voi olla yksin sekä isä että äiti vaikka näin yh-äitinä sitä usein yrittääkin.
Äidit tekee jotakin luontaisesti ja isät jotakin muuta.
Puistoissa istuu välillä happaman näköisiä miehiä kun he kait kokevat ettei se hiekkalaatikon reuna oikein ole se heidän juttu ja jotakin mielekkäämpääkin voisi tehdä? Kuitenkin se vaimo siellä kotona on sanonut että hiekkakakut kuuluu isälle siinä missä äidillekkin sekä vastuu on yhteinen tästäkin asiasta. Onko näin?
On varmasti mutta on eri asia nauttiiko mies samoin siitä kuin nainen?

Lue lisää

"Äidit tekee jotakin luontaisesti ja isät jotakin muuta." Vai niin, minä olen luontaisesti tehnyt ruokaa, leikkinyt lasten kanssa hiekkalaatikolla, vaatehuoltoa, neuvolaa, muskaria vanhempainiltaa, auton korjausta, lumenluontia ja kaikkea sitä mitä tavallinen lapsiperheen arki edellyttää. Vaimo on tehnyt ihan samoja kuin minä osallistuen kiinteistönhuoltoon voimiensa mukaan. Ajattelimme tehdä luontaisesti asioita, jotka on tehtävä ilman sen kummempaa roolien läpi pohtimista.

Mutta älä välitä en ymmärrä sinun oleellista viestiä ja vika ei varmasti ole sinussa.

Weus kirjoitti:

"Äidit tekee jotakin luontaisesti ja isät jotakin muuta." Vai niin, minä olen luontaisesti tehnyt ruokaa, leikkinyt lasten kanssa hiekkalaatikolla, vaatehuoltoa, neuvolaa, muskaria vanhempainiltaa, auton korjausta, lumenluontia ja kaikkea sitä mitä tavallinen lapsiperheen arki edellyttää. Vaimo on tehnyt ihan samoja kuin minä osallistuen kiinteistönhuoltoon voimiensa mukaan. Ajattelimme tehdä luontaisesti asioita, jotka on tehtävä ilman sen kummempaa roolien läpi pohtimista.

Mutta älä välitä en ymmärrä sinun oleellista viestiä ja vika ei varmasti ole sinussa.

Lue lisää

Sehän on hyvä että koet sen sinulle sopivaksi ja luontaiseksi. Minulle ei ole ollenkaan luontaista nuo teini-pojan tietokoneasennukset ja mopohommelit mutta naapurin isäntä onneksi jelppaa.
Sille se tuntuu olevan ihan luontaista ja mua ei edes kiinnostaisi nuo jutut.

gunnarM kirjoitti:

"äidit yleensä huolehtivat tämän puolen jokaisessa tuntemassani lapsiperheessä."

Kaipaat päivitystä - nykyisin se on molempien vastuulla.

Voisitteko viedä joku päivä lapset johonkin hoitoon ? Sitten istuisitte alas ja puhuisitte keskenänne ja nauttisitte muutenkin vain toisistanne.
Puhuminen on mielestäni avain kaikkeen ,ei hän voi tietää mitä sinä mietit jos ette keskustele.
Kerro hänelle nuo samat mitkä täällä,mutta ole valmis myös ehdottamaan ,että itse luovut vaikkapa kodin sisustamisesta liikaa.
Sitten sovitte ,että viette vaikka kerran viikossa lapset johonkin hoitoon ja vietätte vain kaksin sen ajan ,ilman tietokonetta ym...velvollisuuksia.
Jos ei siitä sitten ole apua niin onhan ihan asiantuntioita käytettävissä.
Ei nuo ehdottamasi jutut ole ratkaisu jos et sitten varmasti halua erota,se onkin sitten eri tarina.

Tasa-arvoa? kirjoitti:

Vastuulla joo mutta äidit sen silti tekee. Toivoa voi mutta muuttaa ei.
Minun tuuttu mies sanoi totuuden ääneen eron jälkeen kun toiset eromiehet päivittelivät sitä miksi aina äidit SAA erossa lapset vaikka nykyään ollaan tasa-arvoisia.
Mies sanoi: "Minä en oikeasti ymmärtäisi lapsieni tunteita ja asioita niinkuin exvaimoni ja lasteni äiti ymmärtää.
Naisilla on kyky huolehtia paremmin ja ottaa lasten tarpeita huomioon paremmin. Ei siinä sen kummempaa.
Minä miehenä ja isänä hoidan oman tonttini niin hyvin kun pystyn mutta totuus on että ei kukaan täysjärkinen mies vie lapsia äidiltä jos nainen ei ole alkoholisti tai väkivaltainen."
"Minä en yksinkertaisesti edes jaksaisi valvoa öitä, soitella opettajille ja hoitaa neuvolakäyntejä."

Isä on isä ja äiti on äiti ja molemmilla on vastuunsa näissä rooleissa.

Lue lisää

Enpä ole kenenkään kuullut sitä noin hyvin laittavan =)

lisää päivitystä kirjoitti:

Vastuulla, juu toki on. Mutta yleensä perheen äiti on se, joka pyörittää arkea monissa lapsiin liittyvissä pikkuasioissa. Ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joku perheenisä hoitaisi tuon puolen äidin sijaan. Olen yllättynyt miten moni kiireinen uraäitikin ottaa perheen arjen hoitaakseen (ja valittaa siitä sitten jälkeenpäin).

Lue lisää

Olla työnsankareita ja ainakin vähän marttyyrejä (nyyh nyyh)

kalkkis.. kirjoitti:

Sehän on hyvä että koet sen sinulle sopivaksi ja luontaiseksi. Minulle ei ole ollenkaan luontaista nuo teini-pojan tietokoneasennukset ja mopohommelit mutta naapurin isäntä onneksi jelppaa.
Sille se tuntuu olevan ihan luontaista ja mua ei edes kiinnostaisi nuo jutut.

Lue lisää

Sinua ei kiinnostais edes nuo jutut! Samoin miehet eivät koe kiinnostusta kaikkeen mihin nainen kiinnostuu. Nyky naisen käsitys vain tuntuu olevan että silloin on hyväksytty mies kun mies tekee sen minkä nainen käskee ja määrää sekä vielä hyväksyy sen mitä nainen tekee ja ei tee. Lisäksi eirilaiet uhma ehdotukset näyttää kummallisilta miten naiset neuvoo toisaan tekemään perhee oloa vaikeaksi jonka kautta haetaan määräys valtaa.

Normaali sopiminen kunnioituksella näyttää olevan oudosti paheksuttua. Ihmetelen.

lisää päivitystä kirjoitti:

Vastuulla, juu toki on. Mutta yleensä perheen äiti on se, joka pyörittää arkea monissa lapsiin liittyvissä pikkuasioissa. Ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joku perheenisä hoitaisi tuon puolen äidin sijaan. Olen yllättynyt miten moni kiireinen uraäitikin ottaa perheen arjen hoitaakseen (ja valittaa siitä sitten jälkeenpäin).

Lue lisää

Mieti vähän mitä kirjoitat, kirjoitat miehen näkökulmasta. Itse elin 37 vuotta miehen kanssa joka ei tehnyt mitään kotitöitä koska hänet oli opetettu siihen että naiset hoitaa huushollin ja lapset.
Lisäksi jouduin ottamaan sivutyön koska en ansainnut yhtähyvin kuin hän. Kuitenkin minun asioni oli päätyösta suuremmat kuin hänen. Hän kiristi minua, sanoen "jos et tee niin kun sanon, en välitä sinusta" Luojan kiitos hän kuoli, tunsin suunnatonta helpotusta. Koskaan ei minua käytetä hyväksi rakkauteni tahden. Hän oli hirveä ihminen ja sadisti, minä alistettu ja hyväksikäytetty. Hän huomasi kun käyttää hiekkapussia jälkiä ei jää.

Nutturatäti kirjoitti:

Hyvä vastaus Isin tytöltä. Aloittaja vaikuttaa viheliäiseltä siisteys- ja sisustusfanaatikolta. Lakanoiden vaihto joka viikko?! Ei hyvää päivää. Eikä riitä että mies jaksaa sietää tuota hössötystä ja raataa töissä kustantaakseen ne uudet sisustukset, vielä pitäisi olla KIITOLLINENKIN. Ei ihme ettei mies halua tuollaisen nalkuttajan kanssa seksiäkään. Onko, aloittaja, mieleesi lainkaan juolahtanut, että mies ehkä haluaisi vaihtaa lakanat vain kerran kuussa ja pitää saman sisustuksen ainakin kymmenen vuotta?

Tämmöisissä avauksissa aina ihmetyttää, miten ihmiset ovat päätyneet naimisiin aivan erilaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei ole yhtään mitään yhteistä, ja huomaavat tämän vasta kun lapsia on jo tullut tehtyä kolme. No siinähän sitten kärvistelette tai eroatte, ihan miten vaan.

Lue lisää

Minä itse olen sinkku-nainen, mutta silti minullekin tuli mieleen, että liian hyvä kodinhoito voi ärsyttää?! Minua ainakin ärsyttää "liian naiselliset kodin naiset", kuin sen sanoisin. Näin on vaikka itsekin olen nainen. En ole ollenkaan kodinhoitajatyyppiä, enkä sisälläni myöskään kovasti arvosta niitä ystävättäriäni, jotka hössöttävät ja harrastavat kaikkea kodinhoitoon liittyvää. Sorry, sanoa näin. Mutta jollei se kiehdo itseä, niin voi tosiaan käydä noin, ettei tajua toista kiittää ja kehua. Ja jospa "täydellisyys" ihan ärsyttääkin, niin olisi epärehellistä imarrella kehuen.

Tämä pariskunta ei nyt puhu samaa kieltä. Heille suosittelen AVIOLIITTOKURSSIA, jossa opitaan viestintää. Kummankin pitää osata viestiä omista ajatuksistaan, tarpeistaan, mieltymyksistään ja siitä, mistä ei tykkää. Vuorovaikutus on kaiken alku, ilman sitä ei mikään toimi. Ilman keskustelua ei tule mitään, kuten joku jo sanoi. Itsekin olen ihminen, joka tykkää enemmän asia-asioista kuin käytännönasioista ja esteettisistä puolista. Siihen asti tajuan miestä, jos on saman luonteinen.

Tämä vaimo voisi hyvin kysyä mieheltään, onko tämä kaikki OK, mitä hän tekee, vai toivoisiko mies hänen toimivan toisin, tekevän muuta?? Hallitseeko nainen liikaa kodissa? Niin, kiittäminen ainakin pitää olla rehellistä aina. Jollei mies huomaa naista, niin jotakin on vialla. Se selviää vain - puhumalla. Menkää kurssille, ne ovat erittäin hyviä.

Tasa-arvoa? kirjoitti:

Vastuulla joo mutta äidit sen silti tekee. Toivoa voi mutta muuttaa ei.
Minun tuuttu mies sanoi totuuden ääneen eron jälkeen kun toiset eromiehet päivittelivät sitä miksi aina äidit SAA erossa lapset vaikka nykyään ollaan tasa-arvoisia.
Mies sanoi: "Minä en oikeasti ymmärtäisi lapsieni tunteita ja asioita niinkuin exvaimoni ja lasteni äiti ymmärtää.
Naisilla on kyky huolehtia paremmin ja ottaa lasten tarpeita huomioon paremmin. Ei siinä sen kummempaa.
Minä miehenä ja isänä hoidan oman tonttini niin hyvin kun pystyn mutta totuus on että ei kukaan täysjärkinen mies vie lapsia äidiltä jos nainen ei ole alkoholisti tai väkivaltainen."
"Minä en yksinkertaisesti edes jaksaisi valvoa öitä, soitella opettajille ja hoitaa neuvolakäyntejä."

Isä on isä ja äiti on äiti ja molemmilla on vastuunsa näissä rooleissa.

Lue lisää

Hieno kommentti. Wau! Just.

Kaiken nähnyt kirjoitti:

Voisitteko viedä joku päivä lapset johonkin hoitoon ? Sitten istuisitte alas ja puhuisitte keskenänne ja nauttisitte muutenkin vain toisistanne.
Puhuminen on mielestäni avain kaikkeen ,ei hän voi tietää mitä sinä mietit jos ette keskustele.
Kerro hänelle nuo samat mitkä täällä,mutta ole valmis myös ehdottamaan ,että itse luovut vaikkapa kodin sisustamisesta liikaa.
Sitten sovitte ,että viette vaikka kerran viikossa lapset johonkin hoitoon ja vietätte vain kaksin sen ajan ,ilman tietokonetta ym...velvollisuuksia.
Jos ei siitä sitten ole apua niin onhan ihan asiantuntioita käytettävissä.
Ei nuo ehdottamasi jutut ole ratkaisu jos et sitten varmasti halua erota,se onkin sitten eri tarina.

Lue lisää

Just noin! Hyvin kannustettu ja minä yhdyn samaan. Älä, älä, älä lähde turvautumaan mihinkään syrjähyppyyn ja eroon vain huomiota saadaksesi! Lapsellista ihan. Tämä on nyt paljon enemmän kypsyyttä vaativa tilanne teiltä molemmilta. Sinä et saa lähteä hajoittamaan perhettänne ja tekemään lapsillesi kärsimystä vain siksi, ettette ole kaikkeanne yrittäneet - kuten ymmärsin ette ole asiasta käyneet keskusteluun. Teille olisi erittäin hyväksi ulkopuolinen neuvotteluapu. Molemmilla teistä on jotakin, mitä ette kerro toisillenne ja mikä vaikuttaa tyytyväisyyteenne nyt. Tyhmää pitää asiat sisällään, kun teillä kuitenkin muutoin raamit kunnossa.

Minä en ole koskaan pitänyt näistä tasa-arvohöpinöistä, väkisin väännettyä rautalankaa se vain on. Ne kääntyvät myös itseään vastaan. Tottakai ok sekoittaa rooleja, kun kumpikin niin haluaa. Kyllä henkisempää annettavaa puolisolla pitäisi olla kuin se, että tekee hyvin työnsä, kotityön tai leipätyön !

Ei tyhmyyksiä! kirjoitti:

Minä itse olen sinkku-nainen, mutta silti minullekin tuli mieleen, että liian hyvä kodinhoito voi ärsyttää?! Minua ainakin ärsyttää "liian naiselliset kodin naiset", kuin sen sanoisin. Näin on vaikka itsekin olen nainen. En ole ollenkaan kodinhoitajatyyppiä, enkä sisälläni myöskään kovasti arvosta niitä ystävättäriäni, jotka hössöttävät ja harrastavat kaikkea kodinhoitoon liittyvää. Sorry, sanoa näin. Mutta jollei se kiehdo itseä, niin voi tosiaan käydä noin, ettei tajua toista kiittää ja kehua. Ja jospa "täydellisyys" ihan ärsyttääkin, niin olisi epärehellistä imarrella kehuen.

Tämä pariskunta ei nyt puhu samaa kieltä. Heille suosittelen AVIOLIITTOKURSSIA, jossa opitaan viestintää. Kummankin pitää osata viestiä omista ajatuksistaan, tarpeistaan, mieltymyksistään ja siitä, mistä ei tykkää. Vuorovaikutus on kaiken alku, ilman sitä ei mikään toimi. Ilman keskustelua ei tule mitään, kuten joku jo sanoi. Itsekin olen ihminen, joka tykkää enemmän asia-asioista kuin käytännönasioista ja esteettisistä puolista. Siihen asti tajuan miestä, jos on saman luonteinen.

Tämä vaimo voisi hyvin kysyä mieheltään, onko tämä kaikki OK, mitä hän tekee, vai toivoisiko mies hänen toimivan toisin, tekevän muuta?? Hallitseeko nainen liikaa kodissa? Niin, kiittäminen ainakin pitää olla rehellistä aina. Jollei mies huomaa naista, niin jotakin on vialla. Se selviää vain - puhumalla. Menkää kurssille, ne ovat erittäin hyviä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että viestintätaidot ovat tärkeitä pariskuntien kesken. Kursseista olisi varmasti apuakin.
Pikkulapsivaihe on raskas perheelle ja naisille. Niin se vain on. että äidille kaikki lankeaa, aina lopullinen vastuu lapsistakin. Poikkeuksena vain äideiksi kelvottomat naiset. Esim. alkoholisti- ja huumeäidit.
Minulle on yksinhuoltajana ollut aina selvää, että olen ollut lapsista vastuussa ja joutunut tekemään kaiken itse. Kun lasten isä on kuollut, niin ei ole koskaan toista vanhempaa, joka voisi ottaa lapset joskus viikonlopuksi luokseen. Myös kaikki isovanhemmat ovat kuolleet, ettei heistäkään saa apua enää.
Lapset kasvavat kuitenkin nopeasti. Koululaisten kanssa on jo paljon helpompaa.

Ei tyhmyyksiä! kirjoitti:

Minä itse olen sinkku-nainen, mutta silti minullekin tuli mieleen, että liian hyvä kodinhoito voi ärsyttää?! Minua ainakin ärsyttää "liian naiselliset kodin naiset", kuin sen sanoisin. Näin on vaikka itsekin olen nainen. En ole ollenkaan kodinhoitajatyyppiä, enkä sisälläni myöskään kovasti arvosta niitä ystävättäriäni, jotka hössöttävät ja harrastavat kaikkea kodinhoitoon liittyvää. Sorry, sanoa näin. Mutta jollei se kiehdo itseä, niin voi tosiaan käydä noin, ettei tajua toista kiittää ja kehua. Ja jospa "täydellisyys" ihan ärsyttääkin, niin olisi epärehellistä imarrella kehuen.

Tämä pariskunta ei nyt puhu samaa kieltä. Heille suosittelen AVIOLIITTOKURSSIA, jossa opitaan viestintää. Kummankin pitää osata viestiä omista ajatuksistaan, tarpeistaan, mieltymyksistään ja siitä, mistä ei tykkää. Vuorovaikutus on kaiken alku, ilman sitä ei mikään toimi. Ilman keskustelua ei tule mitään, kuten joku jo sanoi. Itsekin olen ihminen, joka tykkää enemmän asia-asioista kuin käytännönasioista ja esteettisistä puolista. Siihen asti tajuan miestä, jos on saman luonteinen.

Tämä vaimo voisi hyvin kysyä mieheltään, onko tämä kaikki OK, mitä hän tekee, vai toivoisiko mies hänen toimivan toisin, tekevän muuta?? Hallitseeko nainen liikaa kodissa? Niin, kiittäminen ainakin pitää olla rehellistä aina. Jollei mies huomaa naista, niin jotakin on vialla. Se selviää vain - puhumalla. Menkää kurssille, ne ovat erittäin hyviä.

Lue lisää

Samoilla linjoilla täälläkin. Itse miehenä tykkään kyllä että kotona saa siistiä olla, mutta liika on liikaa. En voi esim sietää niitä joskus näkemiäni sisustusohjelmien ja lehtien sieluttomia, viimeisen päälle esteettisesti rakennettuja "koteja". En tiedä tarkoittaako Ap. esteettisyydelä tällaista, mutta se minulle tulee mielikuvana viestin perusteella.

Minun mieleeni ne näyttävät oikeasti nukkekodeilta/konservatoiduilta hautakammioilta. Kaikki on kliinisen siistiä ja tarkkaan mietittyä. Olen vain miettinyt, että mihinkähän väliin se asukas/elämä siellä mahtuu? Kaikki tavaratkin ovat kuin kuvastosta poimittuja, ja sohvat ja tuolit ovat sen näköisiä, että siinä on tarkoitus istuan reunalla, ja mieluusti muovi vaikka väliin ettei se tuolin/sohvan kangas vaan likaannu. Siksipä niille ei kukaan yleensä istukaan. Ne ovat ilmeisesti lähinnä esteettisiä elämyksiä.

Muistan esim lapsuudestani/nuoruudestani muutaman sellaisen perheen, missä vieraisillä käydessä se koti oli aina kauhean kaukainen. Oli lasten huoneet/keittiö missä touhuttiin, mutta esim olkkari muutama muu huone jossa en koskaan muista nähneeni ketään elämässä/oleskelemassa. Ne oli satunnaisia varovaisia leikkejä lukuunottamatta aina autioita ja siistejä. Esim rokokoo -sohvien saarekkeita. Vähän niin kuin museoita. Mihinkään ei varsinaisesti saanut/uskaltanut koskea. Sitten saattoi esim. jossain yläkerrassa olla ns. käytetympi, mukavampi sohva ja telkkari, joka oli heti lämpimämpi ja kotoisampi, koska siellä ihmiset viettivät aikaa ja elämääkin.

Mutta makunsa kullakin. Minä en tuollaisista pidä, mutta moni muu varmasti pitää. Siitä vain parisuhteessa asuessa ja eläessä kannattaa toivoa, että ne molemmat pitävät. Jos harrastuksena on sisustus, niin pitää ottaa huomioon, että se voi sille toiselle olla yhtä mielenkiintoinen aihe kuin vaikka pienoisrautateiden rakentelu. Senkin yliampumiseen on käsittääkseni avioliittoja kaatunut, mutta kuka voi arvottaa mikä ja kenen harrastus on parempi kuin toinen? Ehkä jos harrastus alkaa vaikeuttaa jo toisten perheessä elävien elämää, niin kannattaa pysähtyä miettimään.

Ja on muutenkin mielenkiintoista, että jos Ap. sanot pitäväsi siivoamisesta ja rakastat kotisi siisteyttä, niin tarkoittaako se automaattisesti että muiden pitäisi osata suhtautua niihin samoin? Kun esim ne viikoittaiset puhtaat lakanat eivät välttämättä tuota tyydytystä muille kuin sinulle. Kuten sanoin, itse en halua asua sikolätissä ja varmasti tartun oma-aloitteisesti esim imuriin, kun alkaa tuntua että kaaos on taas voittamassa, mutta kyllä tuo viikoittainen lakanoiden vaihto liioittelulta kuulostaa. Kasaat itse itsellesi vielä ns. ylimääräisiä hommia (josta ilmeisesti pidät), ja sitten valitat kun joudut tekemään paljon työtä josta kukaan ei edes kiitä.

Kaivat ojan, täytät sen. Kaivat ojan uudestaan, ja täytät taas. Ja on se kumma kun muut eivät ole riemusta hihkuen auttamassa ja reunalla kiittelemässä. Enkä nyt väitä, että siivous olisi turhaa, mutta rajansa kaikella. Sinä saat siitä ehkä nautintoa, mutta moni muu ei, joten miksi niiden muiden pitäisi hihkua mukana.

Itse pidän esim piirtämisestä ja maalaamisesta ja kaikenlaista tuleekin tuherettua, mutta pitäisikö läheisieni hihkua onnesta joka kerta kun saan jotain uutta valmiiksi? Se on heille jo ns. jokapäiväistä, joten se ei herätä enää samanlaisia reaktioitakaan, kuin jossain ventovieraassa ihmisessä. Lähinnä lyhyt: "aha, onpas kiva" jos hyvin käy. Mutta kun en kiitosta kalastelekaan, vaan teen sitä oman nautintoni tähden, kaikki muu on ylimääräistä bonusta.

Tasa-arvoa? kirjoitti:

Vastuulla joo mutta äidit sen silti tekee. Toivoa voi mutta muuttaa ei.
Minun tuuttu mies sanoi totuuden ääneen eron jälkeen kun toiset eromiehet päivittelivät sitä miksi aina äidit SAA erossa lapset vaikka nykyään ollaan tasa-arvoisia.
Mies sanoi: "Minä en oikeasti ymmärtäisi lapsieni tunteita ja asioita niinkuin exvaimoni ja lasteni äiti ymmärtää.
Naisilla on kyky huolehtia paremmin ja ottaa lasten tarpeita huomioon paremmin. Ei siinä sen kummempaa.
Minä miehenä ja isänä hoidan oman tonttini niin hyvin kun pystyn mutta totuus on että ei kukaan täysjärkinen mies vie lapsia äidiltä jos nainen ei ole alkoholisti tai väkivaltainen."
"Minä en yksinkertaisesti edes jaksaisi valvoa öitä, soitella opettajille ja hoitaa neuvolakäyntejä."

Isä on isä ja äiti on äiti ja molemmilla on vastuunsa näissä rooleissa.

Lue lisää

tuo tuttavasi kuulostaa idiootilta tai keksityltä henkilöltä, molempi parempi. Kukaan isä ei tuollaista tekstiä suolla ellei ole täysi tunnevammainen idiootti ja muuten kehitykseltään vajaa. Eli älä viitis jauhaa tuota paskaa.

gunnarM kirjoitti:

"äidit yleensä huolehtivat tämän puolen jokaisessa tuntemassani lapsiperheessä."

Kaipaat päivitystä - nykyisin se on molempien vastuulla.

Ei todellakaan ole nykyisinkään molempien vastuulla, mikäli miehellä on niin vaativa työ, että hänen aikansa ei käytännön tasolla kerta kaikkiaan riitä kotiasioiden hoitoon !!!
Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, jos se sopii molempien pirtaan....

Edmont kirjoitti:

Samoilla linjoilla täälläkin. Itse miehenä tykkään kyllä että kotona saa siistiä olla, mutta liika on liikaa. En voi esim sietää niitä joskus näkemiäni sisustusohjelmien ja lehtien sieluttomia, viimeisen päälle esteettisesti rakennettuja "koteja". En tiedä tarkoittaako Ap. esteettisyydelä tällaista, mutta se minulle tulee mielikuvana viestin perusteella.

Minun mieleeni ne näyttävät oikeasti nukkekodeilta/konservatoiduilta hautakammioilta. Kaikki on kliinisen siistiä ja tarkkaan mietittyä. Olen vain miettinyt, että mihinkähän väliin se asukas/elämä siellä mahtuu? Kaikki tavaratkin ovat kuin kuvastosta poimittuja, ja sohvat ja tuolit ovat sen näköisiä, että siinä on tarkoitus istuan reunalla, ja mieluusti muovi vaikka väliin ettei se tuolin/sohvan kangas vaan likaannu. Siksipä niille ei kukaan yleensä istukaan. Ne ovat ilmeisesti lähinnä esteettisiä elämyksiä.

Muistan esim lapsuudestani/nuoruudestani muutaman sellaisen perheen, missä vieraisillä käydessä se koti oli aina kauhean kaukainen. Oli lasten huoneet/keittiö missä touhuttiin, mutta esim olkkari muutama muu huone jossa en koskaan muista nähneeni ketään elämässä/oleskelemassa. Ne oli satunnaisia varovaisia leikkejä lukuunottamatta aina autioita ja siistejä. Esim rokokoo -sohvien saarekkeita. Vähän niin kuin museoita. Mihinkään ei varsinaisesti saanut/uskaltanut koskea. Sitten saattoi esim. jossain yläkerrassa olla ns. käytetympi, mukavampi sohva ja telkkari, joka oli heti lämpimämpi ja kotoisampi, koska siellä ihmiset viettivät aikaa ja elämääkin.

Mutta makunsa kullakin. Minä en tuollaisista pidä, mutta moni muu varmasti pitää. Siitä vain parisuhteessa asuessa ja eläessä kannattaa toivoa, että ne molemmat pitävät. Jos harrastuksena on sisustus, niin pitää ottaa huomioon, että se voi sille toiselle olla yhtä mielenkiintoinen aihe kuin vaikka pienoisrautateiden rakentelu. Senkin yliampumiseen on käsittääkseni avioliittoja kaatunut, mutta kuka voi arvottaa mikä ja kenen harrastus on parempi kuin toinen? Ehkä jos harrastus alkaa vaikeuttaa jo toisten perheessä elävien elämää, niin kannattaa pysähtyä miettimään.

Ja on muutenkin mielenkiintoista, että jos Ap. sanot pitäväsi siivoamisesta ja rakastat kotisi siisteyttä, niin tarkoittaako se automaattisesti että muiden pitäisi osata suhtautua niihin samoin? Kun esim ne viikoittaiset puhtaat lakanat eivät välttämättä tuota tyydytystä muille kuin sinulle. Kuten sanoin, itse en halua asua sikolätissä ja varmasti tartun oma-aloitteisesti esim imuriin, kun alkaa tuntua että kaaos on taas voittamassa, mutta kyllä tuo viikoittainen lakanoiden vaihto liioittelulta kuulostaa. Kasaat itse itsellesi vielä ns. ylimääräisiä hommia (josta ilmeisesti pidät), ja sitten valitat kun joudut tekemään paljon työtä josta kukaan ei edes kiitä.

Kaivat ojan, täytät sen. Kaivat ojan uudestaan, ja täytät taas. Ja on se kumma kun muut eivät ole riemusta hihkuen auttamassa ja reunalla kiittelemässä. Enkä nyt väitä, että siivous olisi turhaa, mutta rajansa kaikella. Sinä saat siitä ehkä nautintoa, mutta moni muu ei, joten miksi niiden muiden pitäisi hihkua mukana.

Itse pidän esim piirtämisestä ja maalaamisesta ja kaikenlaista tuleekin tuherettua, mutta pitäisikö läheisieni hihkua onnesta joka kerta kun saan jotain uutta valmiiksi? Se on heille jo ns. jokapäiväistä, joten se ei herätä enää samanlaisia reaktioitakaan, kuin jossain ventovieraassa ihmisessä. Lähinnä lyhyt: "aha, onpas kiva" jos hyvin käy. Mutta kun en kiitosta kalastelekaan, vaan teen sitä oman nautintoni tähden, kaikki muu on ylimääräistä bonusta.

Lue lisää

Itsekin muistan lapsena että siivottiin aina viikko siivous, ja se oli todella hienoa kun vk.loppu tuli ja mentiin saunaan ja puhtaat lakanat sekä koti oli puhdas. Kun muutin yksin omaan kämppään , tein aina saman viikko sivouksen ja kun oli sitä energiaa ja inspiraatiota. Kun sitten asuin lapsen isän kanssa, sama homma jatkui. Mutta nyt olen yksinhuoltaja ja ei vaan jaksa pitää kotia niin puhtaana kuin silloin ennen, Kun se inspiraatio tulee siivota niin siivoan silloin. Sama juttu lapsen isän kanssa oli että ei antanut mitään arvostusta, koti oli aina pudas ja hoidin lasta tein ruuat, äijä oli työtön. Ja en nalkuttanut koska silloin arvostin itse omaa työtäni ja sain siitä hyvän mielen. VOIH.. kun vielä jaksaisi olla energinen ja siivota asunto hyvin. tällä hetkellä kaksi lasta.

isäksi tullut kirjoitti:

tuo tuttavasi kuulostaa idiootilta tai keksityltä henkilöltä, molempi parempi. Kukaan isä ei tuollaista tekstiä suolla ellei ole täysi tunnevammainen idiootti ja muuten kehitykseltään vajaa. Eli älä viitis jauhaa tuota paskaa.

Lue lisää

Minun mieheni on luultavasti tunnevammainen idiootti siinä tapauksessa, luulin että kaikki ovat samanlaisia.. No en, mutta kiva kuulla etteivät ole.

Nutturatäti kirjoitti:

Hyvä vastaus Isin tytöltä. Aloittaja vaikuttaa viheliäiseltä siisteys- ja sisustusfanaatikolta. Lakanoiden vaihto joka viikko?! Ei hyvää päivää. Eikä riitä että mies jaksaa sietää tuota hössötystä ja raataa töissä kustantaakseen ne uudet sisustukset, vielä pitäisi olla KIITOLLINENKIN. Ei ihme ettei mies halua tuollaisen nalkuttajan kanssa seksiäkään. Onko, aloittaja, mieleesi lainkaan juolahtanut, että mies ehkä haluaisi vaihtaa lakanat vain kerran kuussa ja pitää saman sisustuksen ainakin kymmenen vuotta?

Tämmöisissä avauksissa aina ihmetyttää, miten ihmiset ovat päätyneet naimisiin aivan erilaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei ole yhtään mitään yhteistä, ja huomaavat tämän vasta kun lapsia on jo tullut tehtyä kolme. No siinähän sitten kärvistelette tai eroatte, ihan miten vaan.

Lue lisää

Kerran kuussa lakanat vaihtoon ja rennompaa otetta eläämään, sillä voi jopa seksielämäkin parantua huomattavasti. Mielestäni turha siivousintoilu on monesti pahaksi ja sillä saa vain hermot kireälle. Onko se sitten kuolinvuoteella kiva miettiä, että mitä tein päivittäin, siivosin, mutta missä eletty elämä ja hauskuus.

OI NIITÄ AIKOJA kirjoitti:

Itsekin muistan lapsena että siivottiin aina viikko siivous, ja se oli todella hienoa kun vk.loppu tuli ja mentiin saunaan ja puhtaat lakanat sekä koti oli puhdas. Kun muutin yksin omaan kämppään , tein aina saman viikko sivouksen ja kun oli sitä energiaa ja inspiraatiota. Kun sitten asuin lapsen isän kanssa, sama homma jatkui. Mutta nyt olen yksinhuoltaja ja ei vaan jaksa pitää kotia niin puhtaana kuin silloin ennen, Kun se inspiraatio tulee siivota niin siivoan silloin. Sama juttu lapsen isän kanssa oli että ei antanut mitään arvostusta, koti oli aina pudas ja hoidin lasta tein ruuat, äijä oli työtön. Ja en nalkuttanut koska silloin arvostin itse omaa työtäni ja sain siitä hyvän mielen. VOIH.. kun vielä jaksaisi olla energinen ja siivota asunto hyvin. tällä hetkellä kaksi lasta.

Lue lisää

Minäkin muistan viikkosiivoukset ja pitkän vääntämisen äidin kanssa, että niistä päästiin joka toinen viikko siivouksiin :) Levitellyt kamat kyllä raivattiin paikoilleen touhujen jälkeen ja imurointi ja mattojen puistelu hoidettiin edelleen viikoittain.

Tosin kun ei perheessä ollut enää aivan pieniä lapsia, niin likaakin kertyi vähemmän ja siivoustarve siltäkin kannalta väheni.

Mutta itse olen aina ollut luovemman siivouksen ystävä. Sikolätiksi ei ole tarkoitus päästää, mutta mitään lukkoon lyötyä vakituista siisvouspäivää ei ole. Yleensä sitä tulee imuroitua noin kerran viikossa, sekä tarpeen mukaan ja pyyhittyä pölyt ja lattiat noin kerran kahdessa viikossa.

Siinä se juuri tulee, kun ei itse nauti siivoamisesta sen kummemmin, vaan se on velvollisuus/välttämättömyys muiden joukossa, niin siihen ei varsinaisesti kiinnitä mitään huomiota. Se on hyvä tehdä asumismukavuudenkin nimissä, joten hoidetaan se alta pois, niin ei tarvitse välittää siitä vähään aikaan. Vähän sama juttu kuin vessassa käynti. Siksipä en ole itse koskaan odottanut aploodeja vaikka sen oma-aloitteisesti teenkin, kun katson tarpeelliseksi :)

Weus kirjoitti:

"Äidit tekee jotakin luontaisesti ja isät jotakin muuta." Vai niin, minä olen luontaisesti tehnyt ruokaa, leikkinyt lasten kanssa hiekkalaatikolla, vaatehuoltoa, neuvolaa, muskaria vanhempainiltaa, auton korjausta, lumenluontia ja kaikkea sitä mitä tavallinen lapsiperheen arki edellyttää. Vaimo on tehnyt ihan samoja kuin minä osallistuen kiinteistönhuoltoon voimiensa mukaan. Ajattelimme tehdä luontaisesti asioita, jotka on tehtävä ilman sen kummempaa roolien läpi pohtimista.

Mutta älä välitä en ymmärrä sinun oleellista viestiä ja vika ei varmasti ole sinussa.

Lue lisää

Just noin ja hyvin menee. Toisiaan tulee tukea. Se on sitä arjen rakkautta, jakaa arjen tehtäviä voimien mukaan sille, kumpi jaksaa. Yleensä molemmat jaksavat. Sairastellessa se näkyy hyvin, kun toinen venyy auttamisessa.

Potut pottuina ei kannata! Ei kannata ns. kostaa ja toimia kummallisesti ilman, että toinen tietää selitystä moiseen. Lapsellista, ei kypsää. Keskustelupöytään tää pariskunta siitä. Ok sen jälkeen nuo em. uudet järjestelyt, mutta ei ilman keskustelua kuin mielenosoituksena, ei siitä hyvää seuraisi. Vihjaaminen ei ole mistään kotoisiin, vaan suora, asiallinen puhe.

"Älä siivoile kotia pariin kolmeen viikkoon ja anna pyykkien kerääntyä valtaviksi massoiksi."

Jos noin meillä tekee, niin meillä sitten oikeasti ollaan siivoamatta esim. 6 kuukautta. Ja lakanoita ei vaihdeta.

Muuten ihan hyvä taktiikka, mutta jos tekisit noin mun kanssa, niin kamaa lattialle ja tiskivuoria alkaisi kertyä tosissaan. Onneksi olen ihan miellyttävä ja ok-näköinen, niin saan läheisyyspalveluja avioliiton ulkopuolella. Ainakin joskus.

Älä kosta pahaa pahalla.

Ajattele omilla aivoillas,älä lähde näihin nykyisin muodissa oleviin formaatti vedätyksiin,joissa toisten alistaminen,halveksunta,ym.ihan vetonaulana joka ei innosta uusiin tuttavuuksiin..Suo siellä,vetelä täällä.

Olen itse vajaa 30 mies, ja avoliitossa hieman nuoremman naisen kanssa.

-Yksi puheenaihe on ollut ajankäyttö ja toisen tekemisten arvostaminen.
-Olemme melko hyvällä menestyksellä keskustelleet siitä mitä pitää olla, mitkä tärkeää, mikä joustaa tarvittessa.
-Yhteinen havainto on, että jos kaiken yrittäät ehdä "täydellsiesti" niin siitä tule avoero ja pää hajoaa, aika ei riitä (meillä ei ole edes vielä lapsia).

-Olemme linjanneet mm. sellaisia asioita että molemmilla on oikeus pitää oma harrastus, aiemmin avovaimoni juoksi jatkuvasti jossain, osittain se meni lopuillaan olevien opiskeluiden piikkiin, mutta sama meno jatkui. En alkanut lapselliseksi ja olemaan pois kotoa vaan otettiin asia puheeksi ja keskusteltiin.

Sovittiin että molemmat voivat pitää jonkun harrastuksen, itse käyn salilla kerran viikossa, hän muissa harrastuksissa. Kavereitakin voi tavata kerran viikossa.

Parisuhde on kuitekin parisuhde ja molemmilta osapuolilla on oikeus odottaa siltä enemmän kuin kaverikämpältä.

Viikonloput ovat pääsääntöisesti yhteisiä menoja varten ja ainakin toinen päivä pidetään yhteisenä ja tehdän kotityöt yms, toki voi olla poikkeuksia.

Hän hoitaa arkipäivän ruuanlaiton, olen tehnyt selväksi että arvostan hyvää ruokaa, mutta puolivalmisteet ovat ok, ruokaa laitetaan varsinasiesti ehkä 3 kertaa viikossa, muuten hyödynnetään aikaisempia pakasteita, ruokaa myös tehdään riittävän usein. Näin kaikki illat eivät mene ruanlaittoon.

Itse hoidan pyykkisirkuksen, tätä tekevät myös molemmat ja myös imurointia, tämä on helppo homma siten että tämän voi tehdä melko vapaasti milloin sattuu ehtimään. Kaupassa käydään keskitetysti kerran viikossa ja samalla suunnitellaan seuraavan viikon ohjelma.

Meillä tilanne on sellainen, että suurin osa mies omistaa kämpän jossa asutaan ja käytännössä myös maksaa juoksevat kulut ruokakuluja lukuunottamatta. Työ on vastuullista ja välillä illat venyvät, nainen kompensoi tätä tekemällä pitkälti kotityöt. Kotisiivous hankitaan kunhan siihen on taloudelliset mahdollisuudet.

Oman kokemuksen mukaan siivoaminen ja arkiste askarreet ovat pariskuntien suurin nurinanaihe, nämä kannattaa ihan suosiolla ulkoistaa.

Meillä myös nainen "omistaa" kotityöt, hän vastaa niiden tapahtumisesta, mutta voi minulta pytää jotain tekemään. Näin joku vastaa siitä että työt tehdään, molemmat osallistuvat. Järjestely on toiminut hyvin.
Ihan perustason projektinhallintaa.

Jos alat pomputtamaan miestä ja jätät hommat tekemättä, saattaa mies tulkita että et enää tee omaa osuuttaan, tämä on ihan mahdollinen ajattelutapa. mm. talousasiat ovat usein sellaisia että naiset eivät ikävä kyllä niistä mitään tajuta / osaa olla huolissaan.

Niin... Kun et taida oikein tosiaan ymmärtää. Eihän se kirjoittaja mitään sisustuskehuja halua, ei tarvii kiittää lakanoista, ei hehkuttaa siisteyttä. Kirjoittaja vaan selvästi kaipaa huomiota niin itselleen ja lapsille. Sen voi toteuttaa ihan tavallisin arkiaskarein, mennä sinne isänpäivän aamiaiselle tai hieroa niskaa illalla, viedä lapset joskus neuvolaan tai kiittää kerran aamukahvista.

Mutta... ongelma ei oliskaan niin yleinen, jos säkin ton asian tajuaisit!

Ap vaikuttaa naiselta joka tuo kotiin sitä naisen käden jälkeä ja estrogeenin tuoksua. Tosi mies ei urputa sisustuksesta vaan nauttii näkemästään kauniista ympäristöstä.
Kyse on siitä että onko tavoitteena tehdä asioita huomion toivossa vai toteuttaa itseään ja omaa luonnettaan. Jos on halu huomioida muita niin se kannattaisi tehdä itsensä(omien arvojen) vuoksi.

Hyvä nainen jatka samalla tavalla vaan!

urho- kirjoitti:

Ap vaikuttaa naiselta joka tuo kotiin sitä naisen käden jälkeä ja estrogeenin tuoksua. Tosi mies ei urputa sisustuksesta vaan nauttii näkemästään kauniista ympäristöstä.
Kyse on siitä että onko tavoitteena tehdä asioita huomion toivossa vai toteuttaa itseään ja omaa luonnettaan. Jos on halu huomioida muita niin se kannattaisi tehdä itsensä(omien arvojen) vuoksi.

Hyvä nainen jatka samalla tavalla vaan!

Lue lisää

Mistä päättelet että ap:n mies nauttii vaimon järjestämästä sisustuksesta? Ap sanoo, ettei mies välitä.

Mitä? kirjoitti:

Mistä päättelet että ap:n mies nauttii vaimon järjestämästä sisustuksesta? Ap sanoo, ettei mies välitä.

En mistään. En sellaista ajatusta esittänytkään. Lue rivit äläkä välejä.

urho- kirjoitti:

En mistään. En sellaista ajatusta esittänytkään. Lue rivit äläkä välejä.

Ilmoitat miehelle kepeästi, että olet ollut liikaa kodinhengetär ja nyt lähdet kylpylään, YKSIN.
Miehelle jää vastuu kaikesta. Tulet takaisin levänneenä ja iloisena. Takaan, että miehesi huomaa eron kodissa. Jos sinua sittenkin odottaa sotku kotona, niin parikin kuukautta kun jaksat, niin ihme on, ellei mitään tapahdu. HUOM : tämä herätys toimii myös toisinpäin. Moni nainen ei tajua miten pajon työtä omakotitalossa ym. on. Ei ollut viestini suunnattu miehiä vastaan. Lapset kannattaa totuttaa siivoamaan jälkensä. Osaavat kotonaankin aikuisena toimia, ei ole koti kuin sikolätti. Yli-innokas siivoilu kannattaa unohtaa ja keksiä jotain hauskempaa ajankulua koko perheelle.

Unohda pettäminen. Kohenna liittoasi. Jos liittosi on jatkuvasti onneton, eroa ja aloita uusi elämä.

urho- kirjoitti:

Ap vaikuttaa naiselta joka tuo kotiin sitä naisen käden jälkeä ja estrogeenin tuoksua. Tosi mies ei urputa sisustuksesta vaan nauttii näkemästään kauniista ympäristöstä.
Kyse on siitä että onko tavoitteena tehdä asioita huomion toivossa vai toteuttaa itseään ja omaa luonnettaan. Jos on halu huomioida muita niin se kannattaisi tehdä itsensä(omien arvojen) vuoksi.

Hyvä nainen jatka samalla tavalla vaan!

Lue lisää

... että mieskin nauttii ympäristöstä. Aloittajakin olisi onnellinen, jos saisi pienet kehut miehetään.

tosinainen täällä kirjoitti:

... että mieskin nauttii ympäristöstä. Aloittajakin olisi onnellinen, jos saisi pienet kehut miehetään.

Olet ehkä pitkään toiminut näin, joten miehesi on ehkä ottanut tämän tyyppisen
roolin isänä. Ehdotan keskustelua ilman lapsia esim. hyvän ruan ja rauhan merkeissä.
Eli kerrot rauhallisesti miehellesi mikä sinua harmittaa... ja sovitte asiat järjestykseen.
ps. Ehkä miehesi haluaa olla mukana perheen toiminnassa kunhan pelisäännöt on molempien
puolelta selvät. vaikeuksien kohtaaminen, selvittäminen tuo helpotusta, iloa elämään.
tsemppiä ! ps. neljän lapsen äiti ja olen kohdannut elämässäni aivan saman.

tosinainen täällä kirjoitti:

... että mieskin nauttii ympäristöstä. Aloittajakin olisi onnellinen, jos saisi pienet kehut miehetään.

Uskoisin kaikkien miesten nauttivan kauneudesta ympärillään. Karrikoidusti: heittele paskaa kodin seiniin niin mies kommentoi sitä - laita kukkia pöytään niin mies on hiljaa. Todennäköisesti mies ei vain raportoi kaikkea sitä mitä kokee tai tuntee.
Kaipa se arvostus on myös sitä sitä, että sanoo jotakin kokemaansa myönteistä ääneen.

tosinainen täällä kirjoitti:

... että mieskin nauttii ympäristöstä. Aloittajakin olisi onnellinen, jos saisi pienet kehut miehetään.

Omasta kodistaan jossa äidit n.50-vuotiaat ja ylöspäin
ovat vielä siinä ikäluokassa jossa tehty pojan /lapsien eteen
kaikki.
Näistä roolimalleista vaikea päästä eroon.
Varsinkin poikien ei ole tarvinnut tehdä mitään.
Minun äitini ei onneksi päästänyt vähällä
veljiäni.Raskaat kotityöt kuuluivat myös heille.
Viikkosiivoukseen osallistuivat ja ruoan laittoon siinä kuin me
tytötkin.
Huomaan kylläkin ,että toisen veljen perheessä
nainen/vaimo raataa kaiken.Kyllä se välistä tuntuu,että
me naiset touhotetaan liikaa ja viedään miehen mahdollisuus
tehdä niitä töitä ja heittäydytään marttyyriksi.

Ota hieman lunkimmin ja katso tapahtuuko mitään?

Viisas nainen

Hei Ihanuus,
Tässä puhuu nainen asiaa, annan miehen tuntea olevansa mies, mies rakastaa sitä että nainen tulee kehnäämään kylkeen aina välillä ja sanoo esim. tänään ei mankeloida lakanoita vaan sinua tms..

Normaali mies arvostaa normaalia siisteyttä ja taloudenhoitoa, mutta jos kuuraamalla yritat saada miehen sinua arvostamaan tai huomiota niin metodi on väärä.

Valitat että mies istu koneella, mistä edes tiedä mitä mies siellä tekee, saattaa lukea uutisia tai ottaa hetken hengähdyksen raskaan työpäivän jälkeen. Erityisesti jos mies tuo enemmän leivän pöytään niin mies saattaa kokea että hän tekee jo "osuutensa". Jokaiselle pitää antaa omaa aikaansa, se hetki.

Itse tulisin varmaan hulluksi jos minulla ei olisi työhuonetta johon hetkeksi sulkeutuisin

Saatat myös elekielelläsi ajaa miehen pois kotitöistä, jos hän on joskus jotain tehnyt niin ajat huomaatta pois, teet työt siihen aikaan tai vaadit miestä tekemään jotain juuri sillä sekunnilla ja sitten valitat miksi ei tee. Kaikki haluavat pitää jonkun kontrollin omaan tekemiseensä ja itse määritellä mitä tekevät ja milloin. Miehelle on hyvä taski esim, imuroin viikon aikana, vien roskat tms. Saa ihan itse valita milloin ja miten tekee.

Ihan kun pakenisit jotain ylisuorittamisella, parisuhteessa kuitenkin mielestänis se yhteiselo on tärkeintä, ei siivoaminen tai puhtaana pitäminen. Jos olet perfektionisti tai pessimisti siten että mikään ei ole koskaan hyvä niin kannattaa oppia pistämään asioilel rajat.

Keskustelimme kerran naisen kanssa siitä miksi aina ilalt venyvät ja mitään ei ehdi tehdä, todettiin että on paljon asioita joita voi tehdä vaikka joka toinen ilta eikä maailma siihen lopu, esim. keititiön pakonomainen puunaminen iltaisin.

"marttyyrihakuisuus" sekä yliihmiseksi pukeutuva on aina oireiden vanki ja pyrkii sovittamaan jotain ja tekemään aina enemmän kuin toinen saadakseen ylinäyttävyyden toimintaansa ja olla "paras". Huomion haku ja siitä seuraava vallan himo ajaa tähän yli ihmisyys pyrkyyn. Sitten loppuu vonku. Tätä ei pidä sivuuttaa luulossaan että nainen on kyvykäs yhteistyöihminen mikäli hän uuvuttaa itsensä ja kapseloi omaan käsitykseensä ja vielä tunne ja hormooni hyrrässään.

Miehen on syytä kyetä näkemään kohtuus ja suositella tätä naisille sillä silloin on yhteistoiminta edellytykset. Jaksmaiselle /jakamiselle.

Siis luinko oikein textisi nimimerkki."kohta yksinhuoltaja" että oot mies joka tekee kaiken kotonaan?
Ja äitiä ei kiinnosta.Mikset pakota tekemään jotain?Voi että...Kyllä käy kateex kun on tommonen mies.

miehiä kuin minä jotka touhuaa lapsien kanssa 100-lasissa kaikenlaista kivaa ja vaimo vaan surffaa läppärillä... Arvaa vaan miten minua harmittaa tämä lapsien puolesta, kun äiti ei hoida omaa osuuttaan kasvatuksesta. Arvostelee ja komentaa lapsia kuin armeija upseeri vähän väliä. Lapset hakee lämpöä isiltä ja sitä he saavat niin paljon kuin haluavat isältään eli minulta...

Keskustelkaa tää asia. Sulla sama ongelma, mutta teidän perheessä toisin päin! Sama lääke kuin ap:lle on jo moneen kertaan tullut: keskusteltava. Myös voisit raahata vaimosi ammattiauttajan pakeille, jonka läsnäollessa kertoisit, mistä kaikesta et todellakaan tykkää. Jollakin tavoi naisesi pitää herätä, mutta rehellistä puhetta tarvitaan. Eroaminen ei tuo mitään kenellekään osapuolelle.

Komppaan ylläolevan naisen kirjoitusta täysin. Nainen luulee tekevänsä suurenkin palveluksen miehelleen rakentamalla yhteisestä kodistaan kliinisen koristuspesän ja ihmettelee, miksi mies ei arvosta. Hän saattaa loukkaantuakin, kun mies ei ole huomannut verhojen vaihtuneen puoli vuotta sitten.

Mutta kuinka monella miehellä on kodissa edes pientä omaa nurkkaa, joka saa olla miehen näköinen ja missä saa olla vaikka moottori levällään? Monista kodeista, joissa olen vieraillut ei löydy miehistä tilaa!

Hei, pahalta kuulostaa!

Ensin kysytään netistä tuntemattomilta neuvoa kannattaako pettää jos ei ole tyytyväinen suhteeseen.
Järki käteen, kannattaa sen miehenkin kans jutella ennen kun heittää koko suhteen lapsineen jätekoppaan.

selvinnyt,millä tavoin puolisosi ei arvosta liittoanne? Pettääkö miehesi,vai miten tämä ilmenee? Vai onko liittonne kannalta kompastuskivenä,kun hän ei huomioi uusia verhoja,tai uutta kasvia ikkunalaudalla? Jos ainoastaan asuntonne sisustuksen huomioon ottaminen on ainoa tärkeä kriteeri jaksamiseen suhteessa,tai isänpäivän kahvin ryystäminen,olet kyllä aika heppoisin perustein lähtenyt parisuhteeseen. Jo on ihmisillä ongelmat,ei voi kuin ihmetellä...

Ja tällöin avioliittosi on varmasit lopussa,

Mieshän ei motkottavaa eukkoa kauaa katso, eskalointi todennäköisesti pahentaa tilannetta. Ole nyt edes vähän kypsempi, mitä hyötyä kiukuttelusta tässä tilanteessa on. Jos koiranpentu kiukuttelee tai häiriökäyttäytyy niin ei sille nyt ainakaan huomiota anneta.

Ehdollistaminen toimi hyvin myös ihmisiin, ei toivotulla käyttäytymisellä ei ikinä koskaan saa sitä mitä haluaa, se on muuten tuhontie.

Itselläni ja miehelläni on kolme lasta ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Elämä sujuu mallikkasti, koska olemme tasa-arvoisia. Olemme jakaneet kaikki kotityöt tasan ja hoidan yhtä lailla "miesten" juttuja kuten renkaiden vaihtoa siinä kuin mieheni siivoaa tai leipoo. En voisi ikinä elää vanhanaikaisen miehen kanssa jota on passattu kotona. Olemme molemmat halunneet keskittyä myös uraamme, joten käytämme ulkopuolista apua esim. siivouksessa. Avioliittomme perusta on molemminpuolinen arvostus, samanlainen huumorintaju ja läheisyys. Kun olemme kotona teemme kotityöt nopeasti yhdessä ja sen jälkeen voimmekin rentoutua koko perheen voimin. Hoidamme myös parisuhdettamme ja itseämme. Kuntoilemme ja käymme lapsien harrastuksissa yhdessä. Siinä samalla puhumme työkuviot ja aikataulut. Koskettelemme toisiamme pitkin päivää ja nauramme paljon. Seksi on todella tyydyttävää ja mieheni muistaa aina kehua kauneuttani. Luulen, että tärkein syy onnistuneeseen suhteeseemme on se, että emme pidä toisiamme itsestäänselvyytenä.

Hanki rakastaja, niin minä tein. En kadu, nyt elämä maistuu- minullekin ja mies saa olla rauhassa sohvaperuna ja raplata rauhassa tietokonetta. Hyvin menee!

Nageba kirjoitti:

Hanki rakastaja, niin minä tein. En kadu, nyt elämä maistuu- minullekin ja mies saa olla rauhassa sohvaperuna ja raplata rauhassa tietokonetta. Hyvin menee!

Tästä kommentista tykkäsin kaikista eniten. Heheee ...

tuo asia oli toisin päin. seurauksena muija osti liian suurella velalla asunnón ja niinpä PÄÄSEN maksamaan tasinkoa eli osallistumaan hänen velkaansa

sairas akka, ei voi muuta sanoa. Jos olisin sun äijäs lakkaisin laskujen maksamisen ja laittaisin ylimääräisen rahan huoriin. Sanoisin että ei kulta nyt ei ole varaa ravintolaan eikä ruokakauppaan koska palkkani on laskenut samaan kuin sinun, koska aikani kuluu kotitöissä ja en pysty tekemään yhtä tehokkaasti töitä kuten ennen. Mutta sehän ei kulta haittaa myydään talo ja muutetaan pieneen kerrostalokaksioon, lapsille oma huone ja me nukumme olohuoneessa. Autoonkin menee niin valtavasti rahaa että myin sinun autosi ja ostin tilalle maastopyörän, näin säästämme myös vakuutusmaksuissa ja luontokin säästyy ja kuntosi kasvaa ja pysyt sutjakkana. Kiittämättömyys on maailman palkka. Nautitaan töiden hedelmistä mutta silti aikaa ei työntekoon saisi käyttää. Työnantajalle tämä sopisi vallan mainiosti. Jos oma akka nalkuttaisi että voi sinua kun tässä uudessa kivitalossa minä joudun siivoamaan enemmän kuin sinä ja tänäänkin jouduin ajamaan tämän uuden v70 Volvomme katasastettavaksi koska sinä et ehtinyt että voisitko hieman paremmin osallistua kotitöihin, niin se akka jäisi nuolemaan näppejään. Lapset ottaisin itselleni samoin kuin talon ja auton ja huonekalut jopa akan vaatteet mitä olen ostanut, muijan rahat kun eivät perkele yksistään riittäisi edes pankkilainan saamiseen että saisi jonkun yksiön luukun ostettua. Nyt on velaton talo ja uusi velaton auto alla sekä kesämökki.

Ja nämä kaikki ostettu 90% minun tuloillani. 100% kun ulos menemme syömään niin minä maksan ostokset, kaupassa käymme minä maksan ostokset, lapset tarvitsevat jotain minä maksan ostokset. Ainoastaan syntymäpäivälahjoja/isänpäivälahjoja minä en maksa. Enkä niitä pieniä söpöjä penaaleja ja pyyhekumia mitä tuo muija välillä pennuille ostelee tiimarista.

Kyllä se näin on että jos 90% tuloista talouteen tulee toiselta osapuolelta niin myös 90% vähemmän kuuluisi hänelle noita kotitöitä. Itse tosin leikin lasten kanssa ja teen pihatyöt ja kastelen kukat, vien roskat, tiskaan(kone)astiat, mutta muija enimmäkseen pyykkää ja imuroi. Imuroinnissa ja pölyjen pyyhkimisessä minä tosin myös olen usein mukana. Mutta se että minulta VAADITTAISIIN yhtälaista panosta kotitöissä olisi huutava vääryys. Minulle sopisi vallan mainiosti että minä olisin ollut koko 15vuotta kestäneen suhteemme ajan se vähemmän työtä tekevä osapuoli, ei olisi tarvinnut uraputkeen painaa kun olisi voinut istua kaupan kassalla konetta näppäilemässä. Lasten syntymän jälkeen olisin heittäytynyt koti-isäksi. Ei se helppoa ole kotonakaan oleminen mutta verrattuna tähän työtahtiin ja oravanpyörään niin soronoo vaan sanon minä.

Hyvät naiset tehkäämme siis näin: jos minä olen 100% perheen elättäjä niin minä teen 100% vähemmän kotitöitä kuin sinä. Jos minä olen 80% perheen elättäjä niin 80% vähemmän jne jne Kaikki ylimenevä olisi siis bonusta ja tekisin sen hyvyyttäni. Alkakaapa laskemaan miten tässä yllättäen käy. Että niin vaan.

jätä tommonen tietokone pelle ja eti kunnon mies mikä arvostaa myös sinua elämässä pitää olla muutakin kuin tietokoneet ne on vaan väli kappaleita.. suhde on aika yksi puolista ei toimi kauan,,

Mitä se sun miehes muka jaksais 15 tunnin työpäivän jälkeen tehä enää kotihommia? Siinähän jää 9 tuntia vapaa-aikaa, jostai 6-8 menee nukkumiseen. Luuletko ettei miehesi ole väsynyt? Mee ite töihin ni saa ukkosikin tehä vähän lyhempiä päiviä kun ei kaikki taloudellinen vastuu oo sen harteilla.
Jos luulet ettet saa työtä, no olisit miettiny sitä ennen kun aloit kotiäidiksi.

vähän minkä näköinen yksinhuoltaja olet, jos on ulkonäköä niin tänne vaan, mä teen 40h työvkoa ja liksaa löytyy sunkin elättämiseen ja velattomat talot ja autot ja ikää 34v. Siinä voidaan sitten vuoroviikoin hoitaa lapsia niin pääsisit opiskelemaan itsellesi ammatin. Pistä kuule viestiä vaan...

Vai toisen naisen luona koska 15 työpäivät poltta kenet vain loppuun noin vuodessa. Saamaton mies kun ei vaimostaan huolehdi ja hoida niitä velvotteitä mitä miehen kuuluu. Kun olet kotiäiti niin erotessasi miehesi kuuluu maksaa sinullekkin elatusmaksua laste elatusmaksujen lisäksi kun et ole töissä. Hommaa kunnon lakimies niin saat elatuksesi kuntoon.

Mies yrittää usein juuri osoittaa arvostavansa työn tekemisellä, jos teillä vaikka paljon velkaa ja mies yrittää saada lainat maksettua tekemällä ylimääräisiä vuoroja. Olen törmännyt usein siihen että naiset ovat perheen taloudesta ihan pihalla ja miehet yrittävät vain selvitä ja tuntevat vastuuta perheensä elättämisestä.

Veikkaan että tuskin se mies siellä töissä hyvikseen on, voi olla että firmalla on vähän tiukempaa ja töitä on vaan pakko tehdä että pysyisi työn syrjässä kiinni.

(pitääkö niitä lapsi olla niin monta, itse olet valinnut)

Parempi mies töissä kun työttömänä vätyksenä sohvalla.

Pahimpia naisia ovat ne lutkat jotka tässä vaiheessa menevät pettämään, eipä miestä arvosteta ei vaikka yrittää perheen elättää.

Vittujako tommosta kattelet! Hassu, mikä hassu!

Tästä kaikesta siivoamisesta ja sisustamisesta:

Olen mies, noin vuosi sitten muutin vanhempien luota pois, asun yksin. Minä siivoan täällä kotonani. Sovellan tähän kuitenkin "ehjää ei kannata korjata"-periaatetta. Tällä tarkoitan, että siivoan vain jos näen siihen tarvetta. Esimerkiksi imuroinnin ja pölyjen pyyhinnän suhteen tämä tarkoittaa kahden viikon - kahden kuukauden välein. Siis silloin kun (minulla on normaalinäkö) näen lattialla jotain imuroitavaa tai pinnoilla pölyä. Tiskit tiskaan, kun puhtaat astiat alkavat käydä vähiin ja pyykit pesen pyykkipussin täyttyessä. Lakanoiden vaihtoväli lienee kolmen kuukauden luokkaa. Neliöitä ei ole paljoa, imuroin tämän kuudessa minuutissa ja pyyhin pölyt kahdessa. Minulle ei vaan rehellisesti sanoen aukene, miksi pyyhkisin pölyjä pinnalta jolla ei ole pölyä tai miten se edes on mahdollista. Sanalla sanoen huushollaan kun siihen on tarvetta, muulloin en.

Kun vielä asuin kotona, äitini hoiti siivoamiset ja nuo muut huushollaukset. Tokihan minä arvostin sitä, ettei minun tarvitse siivota, mutta minulle ei vuosiin auennut, miksi hän siivosi niin paljon, että sillä työllä olisi useampikin saman kokoinen talo pysynyt jatkuvasti tiptop kunnossa. Kyllähän minä olisin esimerkiksi pölyt pyyhkinyt, jos olisin joskus löytänyt pölyä jota pyyhkiä. Sitten aloin ajatella tätä siivoamista harrastuksenomaisena toimintana: 20% siivousajasta on kotitöitä, joilla koti pysyy täysin siistinä ja ne loput 80% ajasta joka käytetään siistin kodin harrastuksenomaiseen siivoamisyritykseen (yritykseksihän se jää kun ei ole mitään siivottavaa jäljellä). Kyllä äidilläni on mielestäni oikeus harrastaa, vaikka harrastusten joukkoon mahtuisi niinkin outo mielihalu kuin jo siistin talon siivoaminen. Sitä vain en ymmärrä, että kun hän siivoaa jo yksinään enemmän kuin kaikkien yhteensä kannattaisi jos ajatellaan siivoamista hyvien elinolosuhteiden ylläpitona, niin miksi muiden sitä pitäisi tehdä? Kyllä minä pari vuotta hoin sitä, että talo on jo siisti, lisäsiivoamiseen ei ole tarvetta ja hän jatkoi silti vielä pitkään sen jälkeen. Kun hän siitä huolimatta jatkoi niin päädyin tuohon edellä kuvailtuun nykyiseen käsitykseeni.

Haluaisin myös nostaa esiin sellaisen asianhaaran liittyen siivoamiseen, että valtaosa miehistä on suorittanut asepalveluksen ja valtaosa naisista ei. Jos puoli vuotta siivoaa kymmenen miehen joukolla kahdenkymmenen neliön huonetta sen reilun tunnin päivässä, niin iskostuu selkärankaan melko tehokkaasti käsitys ylisiivoamisen turhuudesta. Tuollaisessa suorituksessa se lattiahan siivotaan useampaan kertaan siivousvälineillä ja viimeinen lattianpyyhkimiskerta paljaalla kämmenellä (Iho ei kuivu, koska iho erittää pinnalleen rasvaa. Tähän rasvaan tarttuvat loput hiukkaset, jotka eivät mikrokuitupyyhkeisiin tartu, tuossa vaiheessa siivoamista arviolta kolme hiekan jyvää neliömetriä kohti.).

Itse en myöskään sisustamisesta välitä. Tämä sen sijaan on sellainen harrastus, että on helppo ymmärtää miksi jotkut siitä tykkäävät, mutta kauhistuisin jos joku odottaisi minun sisustavan. Ei se kuitenkaan hyvin menisi kun minulle kämpän ulkonäöllä ei juuri merkitystä ole, kunhan ei ole kauttaaltaan kirkkaan pinkki. Itse arvioin kotiani vain käytännöllisyyden ja käyttömukavuuden kautta. Tästä johtuen minua ei haitannut millaiseksi äiti taloa sisusti, hän sai ihan rauhassa toteuttaa itseään kahta seikkaa lukuunottamatta: Pöydät ovat käyttötasoja ja keskeisille pöydille ei tulisi sijoittaa koriste-esineitä, jotka ovat tiellä ja joita ei voi edes käyttää mihinkään. Vastaavasti sohvat eivät ole koristeita vaan perseenalusia ja niille ei tulisi sijoittaa käyttöä haittaavia koristetyynyjä.

Luin joka n:n kirjoituksen ja tuntui hyvältä ja pahalta. Hyvältä siksi, että siellä oli huumoriakin mukana ja pahalta siksi, että huumorin oli joku asia ihmisiltä katkaissut. Näin kai se yleensä on täällä ihmisten puolueessa. Ei siihen tarvita edes tv-sarjaa.

Noita kirjoituksia miettiessäni minusta tuntuu taas hyvältä se, että olen omassa elämässäni saanut pitää sellaista ihanaa Klaaraa vaimona, joka on opettanut minua tekemään kodin töitäkin omien päivätöiden lisäksi. Molemmista töistä olen saanut palkkaa ja kiitosta. Palkka hyvin tehdyistä kotitöistä on ollut suurenmoinen hyvin siivotussa makuuhuoneessa.

Tyttäremme pisti meille lahjatiketin. Lähdemmen Keski-Ameriikan risteilylle. En jeesustele, mutta toivon, että teillä hyvät ihmiset olisi joskus elämässä yksi hyvä hetki, jonka kesto olisi piiiiiiiiiiitkä.

Unohdin sanoa, että miehilläkin on tiettyjä juttuja mistä ei tingitä. Verrattuna naisten juttuihin, esim. vaateostoksiin. Kyllä minäkin myönnän että jos multa yhtäkkiä vietäis tietokone pois ni tulis äkkiä äitiä ikävä.

sankaripaaden, väitätkö ettei hän sankari ois!

Jo edesmennyt isoisä oli sellainen äijä joka istui kahvipöydän ääressä niin kauan kunnes hänelle vaimo kaatoi kahvia, jos pöydästä puuttui lusikka taas isoisä odotti kunnes vaimo toi sen lusikan.

Isoäiti on vielä hengissä ja aina kertoo näitä tarinoita "vanhanajan" miehistä. Isoäiti oli oppinut nainen, opettaja ja viimeiset 15 vuotta urallaan koulunsa rehtorina mikä oli siihen aikaan eriskummallista naiselta. Sanoi, ettei hän siihen mitään mukisemista ollut. Miehen ja naisen työt oli ne mitkä oli ja niin se pitikin mennä.

Hauskasta käydä oman siipan kanssa kylässä, kun isoäiti ottaa puheeksi kodinhoidon. Sieltä tulee suoraan kysymys naiselleni, että kait sinä naisena hoidat kodinhoitotyöt ne kun ei miehelle kuuluu ollenkaan. Vaikka itse tiskaan, imuroin, laitan pyykit koneeseen yms. Niin ajattelen silti, että ne hommat eivät minulle kuuluu teen niitä vain siksi, että välitän toisesta. Asioista ollaan puhuttu ja olen tehnyt kyllä selväksi, kun ikää tulee lisää niin ei tarvitse odottaa minulta kotitöitä,. Hoidan kyllä pihatyöt, lumenlakaisut yms. talon remppaamiset. Sama lastenhoidon kanssa, en ala ravaamaan missään neuvoloissa, vanhempainilloissa yms.

Sen näkee sitten miten kaksi korkeasti koulutettua ihmistä onnistuu tämän kaiken sovittamaan yhteen mutta yritämme kuitenkin ja ollaan jo etukäteen sovittu, että jos vaimo ei jaksa itse hoitaa niin otetaan osa-aikainen kodinhoitaja auttamaan.

Nykypäivän naiset voisivat ottaa mallia noista vanhan ajan naisista, jotka eivät pienistä narisseet vaan tekivät hommansa mukisematta. Läskiperse muffinsi sukupolvi on vaan niin mukavuudenhaluinen ettei mitään viitsisi tehdä, tämä pätee siis molempiin sukupuoliin.

DI kirjoitti:

Jo edesmennyt isoisä oli sellainen äijä joka istui kahvipöydän ääressä niin kauan kunnes hänelle vaimo kaatoi kahvia, jos pöydästä puuttui lusikka taas isoisä odotti kunnes vaimo toi sen lusikan.

Isoäiti on vielä hengissä ja aina kertoo näitä tarinoita "vanhanajan" miehistä. Isoäiti oli oppinut nainen, opettaja ja viimeiset 15 vuotta urallaan koulunsa rehtorina mikä oli siihen aikaan eriskummallista naiselta. Sanoi, ettei hän siihen mitään mukisemista ollut. Miehen ja naisen työt oli ne mitkä oli ja niin se pitikin mennä.

Hauskasta käydä oman siipan kanssa kylässä, kun isoäiti ottaa puheeksi kodinhoidon. Sieltä tulee suoraan kysymys naiselleni, että kait sinä naisena hoidat kodinhoitotyöt ne kun ei miehelle kuuluu ollenkaan. Vaikka itse tiskaan, imuroin, laitan pyykit koneeseen yms. Niin ajattelen silti, että ne hommat eivät minulle kuuluu teen niitä vain siksi, että välitän toisesta. Asioista ollaan puhuttu ja olen tehnyt kyllä selväksi, kun ikää tulee lisää niin ei tarvitse odottaa minulta kotitöitä,. Hoidan kyllä pihatyöt, lumenlakaisut yms. talon remppaamiset. Sama lastenhoidon kanssa, en ala ravaamaan missään neuvoloissa, vanhempainilloissa yms.

Sen näkee sitten miten kaksi korkeasti koulutettua ihmistä onnistuu tämän kaiken sovittamaan yhteen mutta yritämme kuitenkin ja ollaan jo etukäteen sovittu, että jos vaimo ei jaksa itse hoitaa niin otetaan osa-aikainen kodinhoitaja auttamaan.

Nykypäivän naiset voisivat ottaa mallia noista vanhan ajan naisista, jotka eivät pienistä narisseet vaan tekivät hommansa mukisematta. Läskiperse muffinsi sukupolvi on vaan niin mukavuudenhaluinen ettei mitään viitsisi tehdä, tämä pätee siis molempiin sukupuoliin.

Lue lisää

No mitä se sun "korkea koulutus" hyödyttää tai auttaa sua ? Ajatukset ja asenteet on pimeältä keskiajalta, tälle vuosituhannelle opiskelu ei näköjään ole auttanut siirtymään.

"Miksi insinöörin aivot ovat nuppineulan kokoiset ? - Ne ovat paisuksissa."

DI kirjoitti:

Jo edesmennyt isoisä oli sellainen äijä joka istui kahvipöydän ääressä niin kauan kunnes hänelle vaimo kaatoi kahvia, jos pöydästä puuttui lusikka taas isoisä odotti kunnes vaimo toi sen lusikan.

Isoäiti on vielä hengissä ja aina kertoo näitä tarinoita "vanhanajan" miehistä. Isoäiti oli oppinut nainen, opettaja ja viimeiset 15 vuotta urallaan koulunsa rehtorina mikä oli siihen aikaan eriskummallista naiselta. Sanoi, ettei hän siihen mitään mukisemista ollut. Miehen ja naisen työt oli ne mitkä oli ja niin se pitikin mennä.

Hauskasta käydä oman siipan kanssa kylässä, kun isoäiti ottaa puheeksi kodinhoidon. Sieltä tulee suoraan kysymys naiselleni, että kait sinä naisena hoidat kodinhoitotyöt ne kun ei miehelle kuuluu ollenkaan. Vaikka itse tiskaan, imuroin, laitan pyykit koneeseen yms. Niin ajattelen silti, että ne hommat eivät minulle kuuluu teen niitä vain siksi, että välitän toisesta. Asioista ollaan puhuttu ja olen tehnyt kyllä selväksi, kun ikää tulee lisää niin ei tarvitse odottaa minulta kotitöitä,. Hoidan kyllä pihatyöt, lumenlakaisut yms. talon remppaamiset. Sama lastenhoidon kanssa, en ala ravaamaan missään neuvoloissa, vanhempainilloissa yms.

Sen näkee sitten miten kaksi korkeasti koulutettua ihmistä onnistuu tämän kaiken sovittamaan yhteen mutta yritämme kuitenkin ja ollaan jo etukäteen sovittu, että jos vaimo ei jaksa itse hoitaa niin otetaan osa-aikainen kodinhoitaja auttamaan.

Nykypäivän naiset voisivat ottaa mallia noista vanhan ajan naisista, jotka eivät pienistä narisseet vaan tekivät hommansa mukisematta. Läskiperse muffinsi sukupolvi on vaan niin mukavuudenhaluinen ettei mitään viitsisi tehdä, tämä pätee siis molempiin sukupuoliin.

Lue lisää

yhä tuollainen tietyllä tapaa kai ns. perinteinen parisuhde. Hoidan naisena kotityöt ja lapset ja mies käy töissä. Jatkan työtäni kodin ulkopuolella kun lapset hieman kasvavat...meillä siis kolme alle kouluikäistä lasta. Olen vähän päälle 30v. nainen ja hoidan siis kaikki kotityöt (ruoanlaiton, siivouksen, pyykkäyksen, silitän vaatteet ym.) ja hoidan lapset ja mieheni hoitaa pihahommat ja autoa, taloa ym. koskevat asiat työnsä lisäksi. Hoidin kaikki kotityöt silloinkin kun olin töissä ennen lastemme syntymää. Osaa miehenikin tehdä tarvittaessa kotitöitä mutta kun minulta naisena kotityöt tulee tehtyä nopeasti ja varmasti ja ei ole vielä ainakaan käyntyt raskaaksi työt. Olen maatilalla kasvanut lapsuuteni ja olipa silloin kotitöissä mukana jo lapsesta lähtien. Tulipa mieleeni, että minulla oli isoisäni samanlainen kuin tuo kertomuksesi isoisä eli odotti kahvipöydässä kun vaimo siis isoäitini toi tuon kahvilusikan tarvittaessa pöytään :) eikä siinä vielä mitään mutta kun hänellä oli tietty paikka pöydässä missä vain hän istui ja olohuoneen nojatuoli oli vain isoisän käytössä eli siihen ei saanut vieraatkaan istua. Toisaalta huvittaa näin jälkeenpäin ajateltuna - ei meillä ihan noin pitkälle olla menty tässä perinteisyydessä :)

Oikea asenne. Jos ette naiset tahdo hoitaa lapsia ja kotia. Älkää hommatko niitä vaan olkaa yksin. Turha odottaa meiltä miehiltä mitään ihmeitä teemme niin kuin on aina ennenkin tehty ja pidämme siitä kiinni. Miehet yhdistykää nyt älkääkä antako pirulle pikkusormea!

Jätä miehesi heti! Et voi toista muuttaa niin paljoa, että olisit onnellinen. Jos jatkat suhteessa ongelmat vain kasvat ajan myötä kun lapsetkin kasvat. Älä kuvittele, että lasten kasvaessa ongelmat pienenevät vaan juuri päinvastoin, ongelmat suurenevat ja mutkistuvat. Kun lapset ovat murroiässä tarvitset miehen joka on todella ISÄ ja PERHEENPÄÄ joka ottaa vastuuta ja on sinun tukenasi ja arvostaa sinua !!!!! Jos jäät niin katkeroidut ja se myrkyttää sinut!

... naisen pitää huomioida jos mies ei huomioi ? Miten keskustellaan sellaisen kanssa, joka ei halua / osaa / kykene / pysty puhumaan. Ehkä siksi, että on itseänsä niin täynnä tai jonkun sortin persoonallisuushäiriöinen. Ihmisestä ei tule lutkaa sen takia, että halajaa sylin lämpöä ! - Sinulta se empatiakyky puuttuu !

Nalkuttava vaimo varsinkin lasten aikana on myrkkyä suhteelle.
Samoin kuin liikaa ryyppäävä mies.