eli millainen käsityksesi on ystävästä.
itselläni ei monta tosi ystävää ole, tai en koe oikeanlaista ystävän asennetta kovinkaan monen taholta.
Onko käsitykseni aivan harhassa, ajattelen että ystävä on sellainen, että hän tuntee ensiksikin minut, osaa hyvin arvooida tilanteeni, kestää "kaikenlaisen" toimintani, suuttumatta, oikaisee kun tarvetta ilmenee.
Ystävä on tukemassa surussa, iloitsee kanssani ja jakaa aikaa kanssani.
Nämä luettelemani toimivat tietenkin myös toisin päin, ystävältä löytyy aikaa kuunnella kerta toisensa jälkeen samat valitukset ja kolotukset, tosi ystävä pystyy myös tarvittaessa sanomaan, nyt suu kiinni.
Mielestäni ystävyys ei toimi vain yksisuuntaisesti, ystävyys on hengenheimolaisuutta.
ystäviä voi olla paljonkin, mutta perään tässä nyt sellaista uskottua, varmasti toisen parasta ajattelevaa, luotettavaa ja empaattista henkilöä.
Palstalla on ystäviä joiden kanssa viestien vaihto luo ystävyyttä, mutta sitä oikeaa suhdetta ystävyydestä ei virtuaalisesti pysty luomaan.
Ystävällistä ihmistä voidaan ystävyyden nimissä käyttää myös hyväkseen, sellaista olen kokenut ja niinpä ystäyys haaksirikkoutuu.
Ystävänä pidän ihmistä joka on valmis antamaan ja vastaanottamaan kaikenlaista, mitä elämään kuuluu.
Oikean ystävän kohtaa vasta monien koettelemusten ja ajan kanssa.
Kuka on ystävä
14
405
Vastaukset
Mietin tätä aihetta pitkään...Olen täällä saanut yhden ystävän,joka on minusta oikeanlainen. Hän pitää yhteyttä hyvin ja jos ei kuulu mitään,minä myös lähetän viestejä,että onko kaikki hyvin..Välittäminen,
on yksi ystävyyteen kuuluva ,ehdoton asia.. Emme ylläpidä,mitään toistemme ihailijakerhoa,vaan,jos on sanomista,niin sanomme suoraan,mikä ärsyttää tai suututtaa..siis rehellisyys,on yksi tärkeä myös.
Ystävä,välittää ,miten voin ja minä siitä miten hän voi.. Juttelu luistaa vaivattomasti,ei tarvi miettiä,
voinko noin sanoa,vai en..voi kertoa kaikkia asioita,mitkä mieltä painaa..Luottamus,on yksi tärkeä asia myös..
Ystävä on harvinaisuus..jos sellaisen löytää,kannattaa pitää huolta ja vaalia kaikin tavoin,kuin kallisarvoista kukkasta.. Tällaista tuli mieleen.. Mukavaa illanjatkoa..t.Irkku- miehen veto
pitkään ja tulin siihen tulokseen että minulla on ollut vain 2 ystävää (rakastajia) ja heidän kanssaan olen voinut olla täysin vapaa ja kyennyt keskustelamaan syvimmista tunteista ja monenlaisista asioista.
Nyt vanhana toivoisin että olisi voinut ystävystyä naisten kanssa mutta se vastakkainen sukupuoli aina veti puoleensa ja jostakin syystä oli enemmän yhteistä heidän kanssaan.
- ystävä==ystävä
(laulun sanojen lainaus) Mistä tonnet Sä ystävän, onko oikea Sulle hän????? jne.
- Ruune itte
Annas kun minäkin, suuri kasvatustieteilijä ja itseoppinut psykoligi, Ruuneperi, pläjäytän minäkin.
Ystävyyden takana on pitkäaikainen tuttavuus ja sen pohjalta tuleva LUOTTAMUS.
Olen usein ihmetellyt ihmisiä, jotka tutustuvat helposti kaikkiin ja ovat ruosiksi 'bästä brota' (parasta veljeä) kaikkien kanssa, suomalainen olisi kai 'hyvää pataa'.
Liekön tuollaisilla yhtään tosi ystävää? sellaista jolle voi luottaa kaiken haluamansa itsestään ja tietää, ettei vuotoja tapahdu.
Ystävistä puhutaan paljon. Kuinkahan moni täyttää tuon määritelmän? Ystäviä voi olla montakin mutta vain yksi on YSTÄVÄ.Pyysin jo poistoa ylläpidosta, kun kauan nolla perässä palstaa täytti:)
No eivät poistaneet, ainakaan vielä, mutta jos nyt poistuu, olen syypää .
Minusta kauan nolla perässä olisi aiheellista poistaa, sepä siitä.
Kiitos asiallisista vastauksista, kyllähän tämä asia ei taida oikein puhmalla selvitä, se on vain jokaisen jotenkin itse koettava.
Minulla on ollut yksi ystävä joka on jo rajan takana, hän oli tosi ystävä, aina vcalmiina kun tarvitsin, omat huolensa takaalalle jättäen.
Ehkä siksikin tämän ketjua aloitin, kun itseltäni kyselen, miten hänen kanssaan vastakaikua annoin?
Kokiko hän minut ystäväksi, osasinko olla Ystävä.
Kysymykseni jää ilman vastausta, mutta parhaani yritin, tai ei se yrittämistä ole, sehän on ystävyyttä.
Muistoissani kiitän, olit ystävä ja hieno ihminen, löydänkö kaltaistasi mistään.
Ystävyys, se todellinen ei katkea, ei unohdu.SkillaN kirjoitti:
Pyysin jo poistoa ylläpidosta, kun kauan nolla perässä palstaa täytti:)
No eivät poistaneet, ainakaan vielä, mutta jos nyt poistuu, olen syypää .
Minusta kauan nolla perässä olisi aiheellista poistaa, sepä siitä.
Kiitos asiallisista vastauksista, kyllähän tämä asia ei taida oikein puhmalla selvitä, se on vain jokaisen jotenkin itse koettava.
Minulla on ollut yksi ystävä joka on jo rajan takana, hän oli tosi ystävä, aina vcalmiina kun tarvitsin, omat huolensa takaalalle jättäen.
Ehkä siksikin tämän ketjua aloitin, kun itseltäni kyselen, miten hänen kanssaan vastakaikua annoin?
Kokiko hän minut ystäväksi, osasinko olla Ystävä.
Kysymykseni jää ilman vastausta, mutta parhaani yritin, tai ei se yrittämistä ole, sehän on ystävyyttä.
Muistoissani kiitän, olit ystävä ja hieno ihminen, löydänkö kaltaistasi mistään.
Ystävyys, se todellinen ei katkea, ei unohdu.Kaikki ei ehkä tulkitse sanoja samalla tavalla. Ystävä? Enpä juuri käytä sitä. Sen korvaa; hyvä/ oikein hyvä kaveri, mukiin menevä, juttu-kumppani, ("mukiin" menevä ei takoita liiallista "käyttöä"), luotettava henkilö, jne. Ystävä toisesta henkilöstä käytettynä sisältää ymmärrykseni mukaan niin korkeat "kriteerit", että se ei juuri ole mahdollista. Ei riitä vielä, että vastapuoli ehdottaa, myös minulle on oltava selvää, että täytän "kelpoisuusehdot." Siinä joutuu kyselemään itseltään, että onko näkyvissä seikkoja, joissa "törmätään" tai joista on kasvamassa riippuvuus. Joskus on käynyt niinkin, että joku on ehdotellut "ystävyyssidettä". Olen vastannut, että älähän nyt turhaa, ollaan vaan kavereita.
Hyvän kaverin ei tarvitse aina olla samaa mieltä kanssani. Oikeastaan ei pidäkään olla. Asiat, joista mielipiteet eroavat, keskustellaan ja niihin ei sitten yhtenään palata. Ei turhaa jankutusta. Joku mainitsi,(oli ehkä "sus"?)että hän pitää "häkkiä ympärillään", johon ei juuri ketään päästä. Tällaista "häkkiähän" sitä tulee minunkin yritettyä suojata myös oikeassa elämässä. On asioita, jotka eivät kuulu "yleiseen käsittelyyn."
Ja vielä enemmän tässä virtuaalimaailmassa. Mutta niin "tarkkaa"en suojausta en tarvitse, ettenkö voi samalla nimimerkillä kirjoittaa. Näppärät voivat jotain tästä jatkumosta päätellä.
Pitkäksi jaaritukseni livahti. Hyvää jatkoa kylän naiset ja miehet!ynnämuu kirjoitti:
Kaikki ei ehkä tulkitse sanoja samalla tavalla. Ystävä? Enpä juuri käytä sitä. Sen korvaa; hyvä/ oikein hyvä kaveri, mukiin menevä, juttu-kumppani, ("mukiin" menevä ei takoita liiallista "käyttöä"), luotettava henkilö, jne. Ystävä toisesta henkilöstä käytettynä sisältää ymmärrykseni mukaan niin korkeat "kriteerit", että se ei juuri ole mahdollista. Ei riitä vielä, että vastapuoli ehdottaa, myös minulle on oltava selvää, että täytän "kelpoisuusehdot." Siinä joutuu kyselemään itseltään, että onko näkyvissä seikkoja, joissa "törmätään" tai joista on kasvamassa riippuvuus. Joskus on käynyt niinkin, että joku on ehdotellut "ystävyyssidettä". Olen vastannut, että älähän nyt turhaa, ollaan vaan kavereita.
Hyvän kaverin ei tarvitse aina olla samaa mieltä kanssani. Oikeastaan ei pidäkään olla. Asiat, joista mielipiteet eroavat, keskustellaan ja niihin ei sitten yhtenään palata. Ei turhaa jankutusta. Joku mainitsi,(oli ehkä "sus"?)että hän pitää "häkkiä ympärillään", johon ei juuri ketään päästä. Tällaista "häkkiähän" sitä tulee minunkin yritettyä suojata myös oikeassa elämässä. On asioita, jotka eivät kuulu "yleiseen käsittelyyn."
Ja vielä enemmän tässä virtuaalimaailmassa. Mutta niin "tarkkaa"en suojausta en tarvitse, ettenkö voi samalla nimimerkillä kirjoittaa. Näppärät voivat jotain tästä jatkumosta päätellä.
Pitkäksi jaaritukseni livahti. Hyvää jatkoa kylän naiset ja miehet!Miten tuon asian , olisiko parempi puhua sydänystävästä.
Tästä ehkä kertoo äitini ystävyys lapsuuden ystävyydestä, joka kesti läpi elämän.
Äitini ja tämä ystävä syntyivät päivän välein, kuolivat myös ystävätär päivää aiemmin, kuin äitini, kuten syntymässäkin oli tapahtunut.
Heidän ystävyys kesti koko ajan lämpimänä, välimatkat oli pitkät, kerran kesässä tapasivat (pidemmän ajan silloin) siinä ei ehtinyt ystävyyttä ruokkimaan, se vain oli, ilmeni moninaisin tavoin, aineellisena hyvänä, kuin myös henkisenä rikkautena.
Pyytetöntä kaikenkaikkiaan.
Oli aika mittava kuorma sitä aineellista, kun kotiin matkasimme,( oli puutetta kaikesta) mutta uskon myös, että se henkinen ystävyys oli täyttänyt sielun.
Lopuksi kävi niin, äitini oli sairaalassa ja kotiin lähtöä odotti, kun viesti tuotiin, että ystävätär oli tuotu samaan sairaalaan ja oli menehtynyt.
Äitini kunto heikkeni ja päivää myöhemmin hän nukkui pois.
Olen pohtinut, että joku ihmeellinen oli tässä kahden ihmisen välillä, sanoisin sitä ystävyydeksi.
Ystävyys ei tarvitse mielistelyä, ei samaa mieltä olemista, vaan se on sitä, että on saatavilla, kun toinen sitä tarvitsee, vaikka puhelimen päässä.
Minun ystäväni, joka on tämän maailman on jo jättänyt oli juuri sellainen, hän unohti omat tekemisensä ja tuli luokseni, kun sitä tarvitsin, siitä kiitollisena häntä muistan.
Ystävyys ei selittelyjä tarvitse, sen aistii.
Tuosta häkistä ympärillä, sitä en osaa pitää ja ehkä elämän matkan varrella siitä olen joitakin ikäviä kokemuksia saanut, mutta nekin on opiksi otettava;)SkillaN kirjoitti:
Miten tuon asian , olisiko parempi puhua sydänystävästä.
Tästä ehkä kertoo äitini ystävyys lapsuuden ystävyydestä, joka kesti läpi elämän.
Äitini ja tämä ystävä syntyivät päivän välein, kuolivat myös ystävätär päivää aiemmin, kuin äitini, kuten syntymässäkin oli tapahtunut.
Heidän ystävyys kesti koko ajan lämpimänä, välimatkat oli pitkät, kerran kesässä tapasivat (pidemmän ajan silloin) siinä ei ehtinyt ystävyyttä ruokkimaan, se vain oli, ilmeni moninaisin tavoin, aineellisena hyvänä, kuin myös henkisenä rikkautena.
Pyytetöntä kaikenkaikkiaan.
Oli aika mittava kuorma sitä aineellista, kun kotiin matkasimme,( oli puutetta kaikesta) mutta uskon myös, että se henkinen ystävyys oli täyttänyt sielun.
Lopuksi kävi niin, äitini oli sairaalassa ja kotiin lähtöä odotti, kun viesti tuotiin, että ystävätär oli tuotu samaan sairaalaan ja oli menehtynyt.
Äitini kunto heikkeni ja päivää myöhemmin hän nukkui pois.
Olen pohtinut, että joku ihmeellinen oli tässä kahden ihmisen välillä, sanoisin sitä ystävyydeksi.
Ystävyys ei tarvitse mielistelyä, ei samaa mieltä olemista, vaan se on sitä, että on saatavilla, kun toinen sitä tarvitsee, vaikka puhelimen päässä.
Minun ystäväni, joka on tämän maailman on jo jättänyt oli juuri sellainen, hän unohti omat tekemisensä ja tuli luokseni, kun sitä tarvitsin, siitä kiitollisena häntä muistan.
Ystävyys ei selittelyjä tarvitse, sen aistii.
Tuosta häkistä ympärillä, sitä en osaa pitää ja ehkä elämän matkan varrella siitä olen joitakin ikäviä kokemuksia saanut, mutta nekin on opiksi otettava;)Älä poista,hyvä aihe,vaikka ei voinut suinpäin siihen vastata..Minullakin kesti kauan ,ennenkuin
uskalsin luottaa kehenkään ihmiseen,että olisin voinut omia ajatuksiani alkaa kertoilemaan..
Oli senverran vaikea lapsuus,että jätti jälkeensä varovaisuuden.. Minua on kuitenkin aina pidetty,hyvin luotettavana,joten olen saanut olla monen "Olkapäänä"..Pikkuhiljaa olen oppinut,että omiakin
asioitani voisin kertoa jollekin..Yllättäen ,sellaisen löytää..Tiedän,että minulla on alitajunnassani aina pelko,että teinköhän tyhmästi,kun luotin.. Sellaista on sattunut kyllä.. Vaikea asia,todella..
Kiitollinen saa olla,jos löytää ,todellisen ystävän..Hänelle antaa arvoa.. Mukavaa päivää..t.Irkku- pilvi*
irkku-37 kirjoitti:
Älä poista,hyvä aihe,vaikka ei voinut suinpäin siihen vastata..Minullakin kesti kauan ,ennenkuin
uskalsin luottaa kehenkään ihmiseen,että olisin voinut omia ajatuksiani alkaa kertoilemaan..
Oli senverran vaikea lapsuus,että jätti jälkeensä varovaisuuden.. Minua on kuitenkin aina pidetty,hyvin luotettavana,joten olen saanut olla monen "Olkapäänä"..Pikkuhiljaa olen oppinut,että omiakin
asioitani voisin kertoa jollekin..Yllättäen ,sellaisen löytää..Tiedän,että minulla on alitajunnassani aina pelko,että teinköhän tyhmästi,kun luotin.. Sellaista on sattunut kyllä.. Vaikea asia,todella..
Kiitollinen saa olla,jos löytää ,todellisen ystävän..Hänelle antaa arvoa.. Mukavaa päivää..t.IrkkuHän on vielä elämässäni mukana. Kolmen vanha olin kun me naapurin tytöt aloimme leikkiä yhdessä.
Kaksi vuotta hän on minua vanhempi, ja luja luottamus on molemminpuolinen.
Vaikka joskus nuorempana meni aikoja ettemme tavanneet, niin päästessämme yhteen oli kuin olisimme olleet koko ajan yhteydessä.
Olemme seurustelleet perheettäin, tunnemme toistemme lapset. Olen kummina hänen tyttärelleen, ja suuremmat perhejuhlat ovat myös yhteisiä. Rikkautta on saada pitää lapsuudenystävänsä näinkin kauan, ja puhelimitse kyselemme toistemme vointia, kerromme murheemmekin.
Sanotaan usein, ettei ystävyyttä voi olla miehen ja naisen välillä, siihen en usko. Sain koea kauniin ja lämpimän ystävyyden työtoverin kanssa, jolloin saatoimme puhua kaikista asioista keskenämme aamiaistunnilla. Pidin hänestä ihmisenä, suuremmoisen lämmin ja ajatteleva olikin, nyt jo kuollut.
Kypsä vanhempi ihminen, jonka ystävyydestä olen kiitollinen. SkillaN kirjoitti:
Miten tuon asian , olisiko parempi puhua sydänystävästä.
Tästä ehkä kertoo äitini ystävyys lapsuuden ystävyydestä, joka kesti läpi elämän.
Äitini ja tämä ystävä syntyivät päivän välein, kuolivat myös ystävätär päivää aiemmin, kuin äitini, kuten syntymässäkin oli tapahtunut.
Heidän ystävyys kesti koko ajan lämpimänä, välimatkat oli pitkät, kerran kesässä tapasivat (pidemmän ajan silloin) siinä ei ehtinyt ystävyyttä ruokkimaan, se vain oli, ilmeni moninaisin tavoin, aineellisena hyvänä, kuin myös henkisenä rikkautena.
Pyytetöntä kaikenkaikkiaan.
Oli aika mittava kuorma sitä aineellista, kun kotiin matkasimme,( oli puutetta kaikesta) mutta uskon myös, että se henkinen ystävyys oli täyttänyt sielun.
Lopuksi kävi niin, äitini oli sairaalassa ja kotiin lähtöä odotti, kun viesti tuotiin, että ystävätär oli tuotu samaan sairaalaan ja oli menehtynyt.
Äitini kunto heikkeni ja päivää myöhemmin hän nukkui pois.
Olen pohtinut, että joku ihmeellinen oli tässä kahden ihmisen välillä, sanoisin sitä ystävyydeksi.
Ystävyys ei tarvitse mielistelyä, ei samaa mieltä olemista, vaan se on sitä, että on saatavilla, kun toinen sitä tarvitsee, vaikka puhelimen päässä.
Minun ystäväni, joka on tämän maailman on jo jättänyt oli juuri sellainen, hän unohti omat tekemisensä ja tuli luokseni, kun sitä tarvitsin, siitä kiitollisena häntä muistan.
Ystävyys ei selittelyjä tarvitse, sen aistii.
Tuosta häkistä ympärillä, sitä en osaa pitää ja ehkä elämän matkan varrella siitä olen joitakin ikäviä kokemuksia saanut, mutta nekin on opiksi otettava;)"Kukkaset kuihtuu, ja marmori raukee,
ystävyyden side ei koskaan aukee."
Ystäviä ~ tai oikeastaan hyviä kavereita ~ on ollut paljonkin ja on vieläkin, vaikka elämä on heitellyt heitä eri puolille kotimaata ja jopa maailmaa.
Sydänystävä on sellainen, jolle voi kääntää koko sielunsa ja sydämensä nurin ja joka omasta puolestaan tekee samoin. Ei tarvitse sanoa, että älä nyt kerro kenellekään...
Yhdessä pohditaan ja puhutaan kaiken maailman asiat, niin läheiset kuin kaukaisetkin. Kinatakin voidaan, mutta vain asiat ja näkökannat ovat erilaiset. Erilaiset mielipiteet eivät riko ystävyyttä.
Se kestää kuolemankin yli.
Aina tulee vastaa asioita ja ajatuksia, jotka tuovat mieleen ne läheiset, joita ei enää ole.
Kirjoituspöydän laatikoita siivotessa löytyy kirje, jota nauraen ja itkien lukee. Laatikko jää siivoamatta, kun vuosienkin jälkeen tulee mahdoton ikävä, ja sitten muistot tulvivat mieleen.
Minulla on ollut kolme sydänystävää. Oikeastaan sisareni oli neljäs.
Nyt on jäljellä enää yksi, jonka kanssa ystävystyimme viisivuotiaina. Hän asuu nykyisin Varsinais-Suomessa ja kirjoittaa kerran viikossa, minä harvemmin. Joskus soittelen.
Vielä muutama vuosi sitten minulta viikoittain, joskus useamminkin, lähti sivukaupalla tekstiä sekä hänelle että sisarelleni. Siinä sivussa raapustelin myös serkuilleni ja muillekin. Tekstiä tuli kuin liukuhihnalta. Se hihna vain pysähtyi sisareni kuolemaan.
Enää ei ole kirjoittamisen himoa, en edes osaa enää...
Tuon alussa olevan sitaatin kirjoitti lapsuudenystäväni muistokirjaani, ja vaikka nykyisin olenkin huono ystävä, se kuitenkin pitää paikkansa.- Lorena*
Venlastiina kirjoitti:
"Kukkaset kuihtuu, ja marmori raukee,
ystävyyden side ei koskaan aukee."
Ystäviä ~ tai oikeastaan hyviä kavereita ~ on ollut paljonkin ja on vieläkin, vaikka elämä on heitellyt heitä eri puolille kotimaata ja jopa maailmaa.
Sydänystävä on sellainen, jolle voi kääntää koko sielunsa ja sydämensä nurin ja joka omasta puolestaan tekee samoin. Ei tarvitse sanoa, että älä nyt kerro kenellekään...
Yhdessä pohditaan ja puhutaan kaiken maailman asiat, niin läheiset kuin kaukaisetkin. Kinatakin voidaan, mutta vain asiat ja näkökannat ovat erilaiset. Erilaiset mielipiteet eivät riko ystävyyttä.
Se kestää kuolemankin yli.
Aina tulee vastaa asioita ja ajatuksia, jotka tuovat mieleen ne läheiset, joita ei enää ole.
Kirjoituspöydän laatikoita siivotessa löytyy kirje, jota nauraen ja itkien lukee. Laatikko jää siivoamatta, kun vuosienkin jälkeen tulee mahdoton ikävä, ja sitten muistot tulvivat mieleen.
Minulla on ollut kolme sydänystävää. Oikeastaan sisareni oli neljäs.
Nyt on jäljellä enää yksi, jonka kanssa ystävystyimme viisivuotiaina. Hän asuu nykyisin Varsinais-Suomessa ja kirjoittaa kerran viikossa, minä harvemmin. Joskus soittelen.
Vielä muutama vuosi sitten minulta viikoittain, joskus useamminkin, lähti sivukaupalla tekstiä sekä hänelle että sisarelleni. Siinä sivussa raapustelin myös serkuilleni ja muillekin. Tekstiä tuli kuin liukuhihnalta. Se hihna vain pysähtyi sisareni kuolemaan.
Enää ei ole kirjoittamisen himoa, en edes osaa enää...
Tuon alussa olevan sitaatin kirjoitti lapsuudenystäväni muistokirjaani, ja vaikka nykyisin olenkin huono ystävä, se kuitenkin pitää paikkansa.Olen todennut, ystävyys voi jatkua, vaikka välillä olisi noin 50v tapaamatta ystävää. Näin on käynyt. Lapsena ja nuorena 20v ikään saakka olimme mitä parhaat ystävykset. Sitten molemmat lähtivät omille teilleen. Monet myrskyt tuiversivat molempien elämässä, kunnes nyt leskinä tapasimme uudelleen, tuntuu kuin välillä ei olisi ollutkaan eron aikaa.
Tätä ystävyyttä pidän todellisena ystävyytenä.
Olin juuri Cyproksen matkalla, jonka aikana miestä 4 leskestä kehkeytyi kaverijoukko. Nauroimme koska ilmeisesti olimme varoitusmerkkejä mukana oleville rouville. Kukaan heistä ei vaivautunut koko matkalla edes keskustelemaan meidän sakin kanssa. Kyllä ne uudet ystävät löytyvät samanhenkisistä, suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa olevista henkilöistä. Ainahan on niin, ne tärkeät asiat jäävät kohdemaahan tai Itämeren aaltoihin, niistä seikkailuista ei matkan jälkeen muille kerrota.Tämä on yksi ystävyyden side.
Lähipiiri on sukulaisia, joskus otetaan nokkapokkaa ja taas sovitaan. Sisareni ja minä siinä joukossa olemme aika tulisia tapauksia mutta toimeen on tultu. Pahoitella kirpeitä sanoja aina voi tai peräti pyytää anteeksi ja taas on tehty sovinto josta on hyvä jatkaa matkaa.
Olen ollut myös sinisilmäinen ystäväni suhteen. Seurustelin kansankynttilän kanssa 5v, aluksi meni normaalisti, mutta vähitellen hän alkoi käyttämään minua taloudellisesti hyväksi, palkaksi tuli
jonkinasteista rakastelua. Kun taloudellista hyväksikäyttöä oli noin vuosi, räväytin ajatukseni ilmoille. Heitin hänen kamppeet rappukäytävään, soitin hänelle, nyt tämä ystävyys on loppu, hae kamppeesi rappukäytävästä.Oli siinä kansankynttilällä huuli pyöreenä kamppeitaan mättäessä laukkuun, lopuksi hyvästeli minua sanoilla: voi s------n, s------na. Kysyn vaan, kuka mies uskaltaisi ystävystyä moisen huittarullan kanssa, oikein arvattu, ei kukaan.
- Ramoona*
Sanaa ystävä käytetään liiankin köykäisesti, kun tuttava tai kaveri riittäisi. Ystävyyden kulmakivet on tässäkin keskustelussa jo mainittu. Minunkin mielestäni ystävyys rakentuu ehdottomalle luottamukselle ja lupaan olla oma itsensä ja tulla sellaisena hyväksytyksi. Kaikkien kemiat eivät kertakaikkiaan kohtaa, ystävyyttä ei saavuteta työvoitolla. Ystävyys merkitsee paljolti samaa kuin rakkaus, mutta tietysti se näyttäytyy erilaisena eri sukupuolta kohtaan. Mielestäni naisen on helpompi rakastaa miestä myös ystävänä, mutta nainen tarvitsee myös oman sukupuolensa ystävää. On asioita, joissa voi uskoutua ja saada ymmärrystä ja tukea vain miehiltä tai vain naisilta.
Paljon puhutaan siitä, että ystävyyttä pitää hoitaa, ja onhan siinä totuus : ei yksinäinen puu kauan pala. Onneksi nykyisin on niin monia vaivattomia tapoja vaalia sitä kaukana oleviinkin ystäviin, kun on kännykät, sähköpostit, Facebookit ja skypet. Oikeat paperiset kirjeet ja kortit ovat arvossaan myös. Pakkopullaa ei aidossa ystävyydessä yhteydenpidosta saa muodostua. Mikään ei voita kuitenkaan ystävän lämmintä halia , kahvikupin ääressä jutustelua ja kunnon maailmanparannussessiota nokikkain. Sydänystävän haluaa myös nähdä usein.
Lapsuuden- ja nuoruudenystäviin ei ole kiinteitä yhteyksiä säilynyt, ei tullut kunnolla pidettyä yhteyttä elämän ruuhkavuosina, jolloin tuli tilalle yhteisiä perheystäviä. Työkavereista löytyi läheisin naisystäväni. Sukulaisethan ovat sitten oma lukunsa. Kuin lahjana sain vielä mummoiässä hyvän ystävän kuopukseni anopista. Nuoremme alkoivat seurustella niin varhain, että ehdimme vierailla toistemme lasten vanhojen tansseissa ja lakkiaisissa. Hän sai näin uuden tyttären, minä pojan, ja nyt meillä on kolme yhteistä lapsenlasta. Viimeksi me anopikset tapasimme 5-vuotiaan päiväkodin isovanhempainpäivänä lokakuussa. Käymme yhdessä myös kulttuuririennoissa ja shoppailemassa , kaikkia niitä tyypillisiä "tyttöjen juttuja".omistaa montakin hyvää ystävää! Ja minusta ystävän tuntee siitä, että hän pyyteettömästi pitää yhteyttä, ja että hänen kanssaan on aina hyvä olla. Että hänelle voi rauhassa puhua omista asioistaan, ja tietää, että juorut ei kulje minnekkään. Ystävä ei jätä pulaan, vaan on auttamassa aina jos apua tarvitaan. Ystävä ei ole sellainen, joka käy muutaman kerran vuodessa, ja lähettää joulu, ja syntymäpäiväkortin, katson sellaisen tuttavaksi. Ystävä on sellainen, että oven rakoon ilmestyy pelkkä kenkä, ja eteisestä kuuluu iloisesti: Hei katso minulla on aina jalka teidän oven välissä!
Minulla on ystävä vuosikymmenten takaa. Kun olimme nuoria, ja juostiin tansseissa ja muissa riennoissa, olimme aina yhdessä. Kun muutimme muualle, kasvatimme perheitä, elimme elämäämme, jäi yhteydenpito usein vuosiksi. Kuitenkin, aina kun tapasimme, juttu lähti siitä mihin se viimeksi jäi. Murheiden tai suurten ilojen kohdatessa otimme yhteyttä toisiimme ja jaoimme tunteemme. Seurasimme lapsiemme elämää kuin sukulaiset.
Se ystävyys ei lopu, vaikka nytkin asumme eri puolilla Suomea ja pidämme yhteyttä harvakseltaan puhelimitse, mutta aina on yhtä kotoisaa jutella. Kenenkään muun arkielämää en jaksaisi kuunnella, mutta ystäväni sattumukset ja arkielämän asiat kyllä kuuntelen ja kerron omistani.
Siskoa minulla ei ole. Tämä ystäväni tuntuu perheenjäseneltä. Voisin uskoa, että sisareenkaan ei olisi läheisemmät välit.
Onhan toki ystäviä lähempänäkin mm. hyvät naapurit. Työtovereihini en ole jaksanut pitää yhteyttä eläkkeelle jäätyäni. Joskus tapaan muutamaa ikäistäni, mutta kerran vuodessa riittää. Onhan sekin oikeastaan ystävyyttä.
Ystävän tunnistaa siitä, että hän ilahtuu kun tavataan. Hänelle voi puhua ja häntä voi kuunnella. Voi luottaa siihen, että kerrotut asiat eivät mene eteenpäin. Häneltä voi pyytää apua pulmatilanteessa, eikä tarvitse sitä nolostella. Ei tarvitse ajatella, että nyt on joutunut kiitollisuudenvelkaan.
Olen tullut siihen tulokseen, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on ystävystyä uuden henkilön kanssa. Elämässä on jo tapahtunut niin paljon, että on kuin siihen ei mahtuisi enää enempää ihmisiä eikä ainakaan uusien tuttavuuksien elämänkohtaloita.
Monet saavat hyviä tuttavia harrastuspiireistään ja vaikkapa keskustelupalstoilta, mutta ystävyyden ja tuttavuuden välillä on eroa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1381920Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1701173Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721107- 158935
- 94884
Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui54809- 42744
- 50730
Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil39730Ei kannata lähteä sotaan jos ei omaa edes alkeellisia taitoja.
Sodastahan tässä ei varsinaisesti ole edes kyse, vaan naisten ja lasten suojelusta ja oikeuden toteutumisesta, tavalla t118676