YKSINÄISTÄ HOMMAA TÄMÄ!!!

hohhoijakkata

Olen ollut jatko-opiskelijana nyt kaksi vuotta, ja koko tämän ajan kyllä tuntenut olevani tosi "yksikseni". Jotenkin maisteriopinnoissa tottui siihen, että oli ns. "koulua" ja näki yliopistolla tuttuja jne., mutta kun jatkoin opintoja, mitä kukaan tutuistani ei tehnyt, jäinkin kyllä aika yksin. Siihen loppui kaikki rutiinit, lähinnä oleskelen vaan himassa ja väsään hommia silloin kun niitä on. Tällä hetkellä hiljaisempi vaihe menossa, ei siis mitään tekemistä edes. Rahoituskuviot ovat kyllä järjestyneet, eli persaukisena ei onneksi tarvitse olla, mutta tämä YKSINÄISYYS todella v-tuttaa.
Laitoksellamme henkilökunta on sitä paitsi jotain 50 -vuotiaita, joten sinne menokaan ei kauheasti houkuta, vaikka voisin tehdä hommiani laitoksella huoneessani. Jos siellä olisi edes muutama lähellä omaa ikääni oleva tyyppi, olisi varmaan hiukan eri meininki.

Onko kellään muulla tuntunut tältä, että tämä on kyllä niin yksinäistä puurtamista kuin olla voi?!!!

2

728

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • R-iina

      Mainitsemasi ongelma on hieman ikävä, ja tosiaan silloin perusopintojen aikana kyllä paljon enemmän on sosiaalista kanssakäymistä. Mutta ei kai väitöskirjatyön mikään "harrastus" olekaan tarkoitus olla? Ei se aina ole kivaa. Saat siitä palkkaa, ja se on työsi tällä hetkellä, näin ainakin itse ajattelen. Vapaa-aikanasi voit sitten rakentaa niitä puuttuvia sosiaalisia suhteita. Omanikäiset työkaverit ovat tietysti mukava lisä, mutta itse ainakin keskityn töissä työhöni siinä määrin, että tuskinpa noiden puuttumista edes huomaisi. Ei myöskään kannata ylenkatsoa niitä nykyisiä työkavereitasi, vaikka ovatkin hieman vanhempia. Meillä nuo vanhemmatkin työntekijät ovat kyllä tosi mukavia, ja heidän kanssaan voi käydä syömässä ja kahvitauoilla.

      Suosittelen pientä asennetarkistusta, niin olokin alkaa helpottamaan. :)

    • ... \o/

      Olen maisteriopinnoissa vähän vanhempana opiskelijana. Opiskelen enimmäkseen kotona yksin, kesät olen töissä. Syksyisin on todella vaikea tottua siihen, että ei ole missään mukana ( = töissä jossa on työkaverit).
      Mulle olis sama minkä ikäisiä työkavereita, kunhan edes joku.

      Ymmärrän erittäin hyvin miltä susta tuntuu. Vaikka olis selvät tavoitteet opiskelulle, niin yksinäisyys nakertaa. Yliopistolla on vain vähän tuttuja, vapaa-aikana tapaan ystäviä harvakseltaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Persut romahti Haapaveellä, kiitos Ilkka!

      Persut saivat historiallisen tappion haapaveellä! Kiitos Ilkka!
      Haapavesi
      108
      2264
    2. Hyvää yötä, olen rakastunut suhun

      Sanon tämän kyllä vielä sulle henkilökohtaisestikin. 😘
      Ikävä
      84
      1975
    3. Tiedätkö et olet

      Ärsyttävän hyvännäköinen.
      Ikävä
      53
      1566
    4. Nyt tiedän

      Että joku on lahjonut jonkun tai olemme idiootteja. Nuo kokkareiden päsmärit tuli valituksi valtuustoon. Onnea vaan kai
      Sysmä
      50
      1506
    5. Oletko mokannut?

      Oletko omasta mielestäsi mokannut jotain kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      153
      1476
    6. Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin

      "Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I
      Perussuomalaiset
      48
      1384
    7. Oletko ymmärtänyt

      Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?
      Ikävä
      144
      1314
    8. Kepun hegemonia jatkumassa vankkana Puolangalla

      Tuuliviirien vallankumous jäi pahasti piippuun!
      Puolanka
      26
      1156
    9. Ottaisitko miten

      Kaivattusi?
      Ikävä
      111
      1128
    10. Paraneeko ilmapiiri nyt?

      Paraneeko kunnallispolitiikan ilmapiiri nyt kun persuilla meni vaalit päin pers3ttä ja änkyräpersut tipahtivat vilttiket
      Hyrynsalmi
      25
      1084
    Aihe