Olen ollut jatko-opiskelijana nyt kaksi vuotta, ja koko tämän ajan kyllä tuntenut olevani tosi "yksikseni". Jotenkin maisteriopinnoissa tottui siihen, että oli ns. "koulua" ja näki yliopistolla tuttuja jne., mutta kun jatkoin opintoja, mitä kukaan tutuistani ei tehnyt, jäinkin kyllä aika yksin. Siihen loppui kaikki rutiinit, lähinnä oleskelen vaan himassa ja väsään hommia silloin kun niitä on. Tällä hetkellä hiljaisempi vaihe menossa, ei siis mitään tekemistä edes. Rahoituskuviot ovat kyllä järjestyneet, eli persaukisena ei onneksi tarvitse olla, mutta tämä YKSINÄISYYS todella v-tuttaa.
Laitoksellamme henkilökunta on sitä paitsi jotain 50 -vuotiaita, joten sinne menokaan ei kauheasti houkuta, vaikka voisin tehdä hommiani laitoksella huoneessani. Jos siellä olisi edes muutama lähellä omaa ikääni oleva tyyppi, olisi varmaan hiukan eri meininki.
Onko kellään muulla tuntunut tältä, että tämä on kyllä niin yksinäistä puurtamista kuin olla voi?!!!
YKSINÄISTÄ HOMMAA TÄMÄ!!!
2
743
Vastaukset
- R-iina
Mainitsemasi ongelma on hieman ikävä, ja tosiaan silloin perusopintojen aikana kyllä paljon enemmän on sosiaalista kanssakäymistä. Mutta ei kai väitöskirjatyön mikään "harrastus" olekaan tarkoitus olla? Ei se aina ole kivaa. Saat siitä palkkaa, ja se on työsi tällä hetkellä, näin ainakin itse ajattelen. Vapaa-aikanasi voit sitten rakentaa niitä puuttuvia sosiaalisia suhteita. Omanikäiset työkaverit ovat tietysti mukava lisä, mutta itse ainakin keskityn töissä työhöni siinä määrin, että tuskinpa noiden puuttumista edes huomaisi. Ei myöskään kannata ylenkatsoa niitä nykyisiä työkavereitasi, vaikka ovatkin hieman vanhempia. Meillä nuo vanhemmatkin työntekijät ovat kyllä tosi mukavia, ja heidän kanssaan voi käydä syömässä ja kahvitauoilla.
Suosittelen pientä asennetarkistusta, niin olokin alkaa helpottamaan. :) - ... \o/
Olen maisteriopinnoissa vähän vanhempana opiskelijana. Opiskelen enimmäkseen kotona yksin, kesät olen töissä. Syksyisin on todella vaikea tottua siihen, että ei ole missään mukana ( = töissä jossa on työkaverit).
Mulle olis sama minkä ikäisiä työkavereita, kunhan edes joku.
Ymmärrän erittäin hyvin miltä susta tuntuu. Vaikka olis selvät tavoitteet opiskelulle, niin yksinäisyys nakertaa. Yliopistolla on vain vähän tuttuja, vapaa-aikana tapaan ystäviä harvakseltaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle342755Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖362591Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532564Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt962094Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle401961Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3131742- 1501526
- 731388
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231158Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.271123