Olen ollut jatko-opiskelijana nyt kaksi vuotta, ja koko tämän ajan kyllä tuntenut olevani tosi "yksikseni". Jotenkin maisteriopinnoissa tottui siihen, että oli ns. "koulua" ja näki yliopistolla tuttuja jne., mutta kun jatkoin opintoja, mitä kukaan tutuistani ei tehnyt, jäinkin kyllä aika yksin. Siihen loppui kaikki rutiinit, lähinnä oleskelen vaan himassa ja väsään hommia silloin kun niitä on. Tällä hetkellä hiljaisempi vaihe menossa, ei siis mitään tekemistä edes. Rahoituskuviot ovat kyllä järjestyneet, eli persaukisena ei onneksi tarvitse olla, mutta tämä YKSINÄISYYS todella v-tuttaa.
Laitoksellamme henkilökunta on sitä paitsi jotain 50 -vuotiaita, joten sinne menokaan ei kauheasti houkuta, vaikka voisin tehdä hommiani laitoksella huoneessani. Jos siellä olisi edes muutama lähellä omaa ikääni oleva tyyppi, olisi varmaan hiukan eri meininki.
Onko kellään muulla tuntunut tältä, että tämä on kyllä niin yksinäistä puurtamista kuin olla voi?!!!
YKSINÄISTÄ HOMMAA TÄMÄ!!!
2
689
Vastaukset
- R-iina
Mainitsemasi ongelma on hieman ikävä, ja tosiaan silloin perusopintojen aikana kyllä paljon enemmän on sosiaalista kanssakäymistä. Mutta ei kai väitöskirjatyön mikään "harrastus" olekaan tarkoitus olla? Ei se aina ole kivaa. Saat siitä palkkaa, ja se on työsi tällä hetkellä, näin ainakin itse ajattelen. Vapaa-aikanasi voit sitten rakentaa niitä puuttuvia sosiaalisia suhteita. Omanikäiset työkaverit ovat tietysti mukava lisä, mutta itse ainakin keskityn töissä työhöni siinä määrin, että tuskinpa noiden puuttumista edes huomaisi. Ei myöskään kannata ylenkatsoa niitä nykyisiä työkavereitasi, vaikka ovatkin hieman vanhempia. Meillä nuo vanhemmatkin työntekijät ovat kyllä tosi mukavia, ja heidän kanssaan voi käydä syömässä ja kahvitauoilla.
Suosittelen pientä asennetarkistusta, niin olokin alkaa helpottamaan. :) - ... \o/
Olen maisteriopinnoissa vähän vanhempana opiskelijana. Opiskelen enimmäkseen kotona yksin, kesät olen töissä. Syksyisin on todella vaikea tottua siihen, että ei ole missään mukana ( = töissä jossa on työkaverit).
Mulle olis sama minkä ikäisiä työkavereita, kunhan edes joku.
Ymmärrän erittäin hyvin miltä susta tuntuu. Vaikka olis selvät tavoitteet opiskelulle, niin yksinäisyys nakertaa. Yliopistolla on vain vähän tuttuja, vapaa-aikana tapaan ystäviä harvakseltaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4523284Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest4112909Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1272789Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1642162Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d81990- 1761390
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231337No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971216Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa771181Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891030