Saamenkielen yo-tulokset

KAIKKI EIVÄT kirjoita ylioppilaiksi, joten suoraan tuollainen yleistäminen on aika typerää... Olen samaa mieltä asiasta, että on valitettavaa ettei saamen äidinkielen pisterajat ole samat kuin muissa äidinkielten kokeissa. Tiukempi linja. Se on sitten voi voi, jos saamen äidinkielenään kirjoittavien määrä laskisi entisestään. Nytkään sitä ei taida edes kovin moni kirjoittaa, joten hukkaan heitettyä rahaa sekin. Ja kyseessä on vieläpä pohjoissaamen koe. Inarinsaameksi ei ole tainnut kuin pari henkilöä suorittaa äidinkielen kokeen. Koltansaameksi ei ole taidettu tehdä muuta kuin pari vieraan kielen koetta 2000-luvun alkuvuosina.

Pienenä lieventävänä asiana noihin äidinkielen kirjoituksiin voisi ehkä sanoa sen, että ruotsiksi sekä suomeksi on mahdollista opiskella "täysipäiväisesti" esikoulusta ylioppilaskirjoituksiin, kun taas saamen kielten kohdalla eri aineista saatava oman kielinen opetus vähenee luokka luokalta ottaen huomioon mitä saamea opiskellaan. Pohjoissaameksi on jo hyvin oppimateriaalia saatavana ala-asteikäisille. Vähemmistösaameilla eli inarin- ja koltansaameksi tilanne on valitettavan huono. En tiedä nykytilannetta, mutta ainakin 1990-lopulla yläasteella jo suurin osa tunneista oli valtakielellä suomeksi. En tiedä annetaanko Utsjoen saamelaislukiossakaan edes opetusta mistään reaaliaineesta saamenkielellä vai onko muiden aineiden opetus sielläkin suomeksi. Eli lukiossa saameksi saa opetusta vain saamen kielen tunneilla, joten onko siis ihmekään, etteivät saamenkieliset abiturientit osaa kirjoittaa saameksi, kun suurin osa lukio-opetuksesta on suomeksi? Eli suomen äidinkielenään kirjoittavat (ruotsin kirjoittajat ruotsinkielissä lukioissa) ovat saaneet harjoitella äidinkielellään kirjoittamista koko lukioajan eri aineissa, kun taas saamen kirjoittajat ovat kirjoittaneet saameksi vain saamen kielen tunneilla. Asia on vain niin, että ei kirjoittamaan opi, jos ei kirjoita.

Ainakin Suomen saamelaisten kohdalla on kyllä valitettava tosiasia, ettei saamelaisista monikaan osaa lukea saati edes kirjoittaa äidinkielllään. On otettava huomioon, että saamea on Suomessa opetettu koulussa vasta 1970-luvun lopulta ja tuo mahdollisuus on erittäin harvoissa kouluissa, joten on hyvinkin tavallista, että tälläkin hetkellä on koululaisia, joiden vanhemmat eivät ole saaneet koskaan opetusta omalla äidinkielellään tai äidinkielestään. Kodeissa siis voidaan suullisesti käyttää saamea aktiivisesti, mutta kirjallinen osaaminen on sitten huomattavasti heikompaa... Ja tuo "äidinkieli"... Olen tavannut paljon saamelaisia, jotka rintaa röyhistellen sanovat olevansa äidinkieleltään saamenkielisiä, mutta sitten puhuessaan "saameksi" sekoittavat niin paljon suomen/norjan sanoja joukkoon, että tällainen koulussa ruotsia lukenut suomenkielinenkin pysyy jutuissa sujuvasti mukana.

Niin hienoa kuin olisikin "tukea vähemmistökieliä", niin nykyisen taloudellisen taantuman aikana olisi aivan aiheellista karsia turhista "äidinkielen" opetuksista. Ei ainoastaan saamen, mutta myös muiden maassamme puhuttavien vähemmistökielten osalta. Suomessa pärjää lähes kaikkialla suomella. Poikkeuksena tietysti rannikon ruotsinkieliset alueet ja Ahvenanmaa. Miksi siis tuhlata resursseja vähemmistökielisten äidinkielen opetukseen? Aivan ensimmäisillä luokilla sen vielä ymmärrän, jos lapsi ei siihen mennessä ole oppinut suomea/ruotsia, että pärjäisi koulussa. Mutta ainakin saamelaisten ja romanien kanssa taitaa olla 99 ellei jopa 100 prosentin varmuudella, että lapset osaavat valtakieltä kouluun mennessään jo niin hyvin, etteivät edes oikeasti kaipaa saamen opetusta!

Hei!
Tietysti olisi toivottavaa, että saamen kokeen läpäisyrajat olisivat suunnilleen samoja kuin suomen kielessäkin. Mutta taustalla lienee vähän monimutkaisempi kuvio: Yleensähän pisterajat vaihtelevat vuosittain - eli jos sattui vaikea matematiikan koe niin läpäisyraja on huomattavasti alhaisempi kuin toisena vuonna. En tarkkaan tiedä miten näin vähäisten kirjoittamäärien kohdalla määritellään pisterajat, mutta olettaisin, että yhtenä syynä alhaiseen pistemäärän on kirjoittajien pieni määrä ja kokeen vaikeusaste. Suomenkielisten kirjoittajien kohdallahan pisterajat määräytyvät käsittääkseni siten, että tietty osa kirjoittajista "täytyy päästä läpi" - eli vuosittain halutaan tietty määrä ylioppilaita.
Mutta lohdutuksena sitten toisille, että kirjoittajia on vuosittain niin pieni määrä, että hyvin harva suomalainen kirjoittaja joutuu "kilpailemaan" opiskelijapaikoista saamen kirjoittajien kanssa. Ja tietysti jos vielä ajattelee mikä vaikutus tuolla alhaisella pistemäärällä on ylioppilastodistuken kokonaisäänimäärään niin kilpailuetu on pieni. Toisaalta kuitenkin minulla on sellainen epävirallinen tieto, että saamen kielellä opiskelleet ovat yleensäkin menestyneet ylioppilaskirjoituksissa muissakin oppiaineissa keksiarvoa paremmin (siis ovat pärjänneet hyvin suomenkielisissäkin aineissa kuten matematiikka, ruotsi, historia, .... Näitä aineitahan ei voi kirjoittaa saameksi!!).

Itse saamelaisena kannatan tietysti sitä että vaatimustaso on riittävän korkea. Karsiutuminen tapahtuu aina jossakin elämän vaiheessa kaikkien osalta. En kuitenkaan missään tapauksessa ole sillä kannalla, että alettaisiin karsimaan vähemmistökielten kirjoittamismahdollisuutta. Se kun on nimittäin niin, että yksi keskeinen pointti kielen kehittämisessä, ylläpitämisessä ja esim. yliopisto-opetusta ajatellen on se, että meillä on saamen ylioppilaskoe. Suhteellisesti se on tietysti kalliimpaa oppilasta kohden - mutta rahallisesti menoerä on olematon valtion budjetissa. Saamen kielen - kuten yleensä vähemmistökielten - asema on vaikea suurten valtakielten rinnalla. Siksi kielet tarvitsevat elääkseen tukea. Kannattaisi miettiä mikä olisi suomen kielen asema jos talvisodan tuloksena olisimmekin osa Venäjää eikä suomella pääsisi mihinkään. Kieli on hyvin pitkälle tunneasia - se joka ei suomea osaa, sille suomen kielellä ei ole merkitystä. Sama juttu saameen nähden. Mutta se joka puhuu suomea - huomaan oman kielensä hyvin arvokkaaksi kun se jostain syystä onkin uhattuna. Ihminen on vain sellainen ...
Toisaalta meillä on kova puute esimerkiksi saamen kielen taitoisista opettajista - eli todellisesti yo-kirjoittajia on liian vähän. Opiskelijoistahan harvat haluavat nimenomaan opettajiksi. Toisaalta juuri opetuksen kehittäminen nostaisi tasoa, vaikka en nyt kyllä sitäkään allekirjoita että taso olisi huono. Tunnen sentään hyvin monia saamen ylioppilasaineina kirjoittaneita. Eli saamen kielen kehittäminen vaatii sitä, että saisimme koulutettua lisää saamenkielen taitoisia henkilöitä. Siksi saamen ylioppilaskirjoitus on tärkeä. Se, että pääsee läpi alhaisemmalla pistemäärällä kuin suomen kielessä on vähän sellainen "toisen luokan kysymys". Toivon että tämä lyhyt kommenttini herättäisi huomaamaan, että asiat eivät ole aivan niin yksiselitteisiä kuin ensi silmäyksellä luulisi.

Suorastaan säälittävää, kuinka paljon elämän iloa teiltä riistää "saamelaisten etuoikeudet".
Vai on teistä saamen opetukseen käytetty raha hukkaan heitettyä? Niin varmaan maailmallakin ajatellaan suomen kielestä...

Vanhentunut aihe mutta kuitenkin! Kommentit provosoivat vastaamaan.

Tänä vuonna pohjoissaamen äidinkielen kokeen pisterajat menivät näin: ällään piti olla 60/60, A:han riitti 10/60. Aika matalalla pistesaaliilla tuosta läpi pääsee, mutta ällää varten suorituksen pitää olla täydellinen. Ja mitäpä A:n papereilla tekee? Aikomukseni on itse kirjoittaa pohjoissaamen äikänkoe tässä kohtapuoliin, ja realistisena tavoitteena on E.

On huonosti perusteltua kökköutilitarismia (ota käteesi filosofian alkeisoppikirja, ja katso sieltä kohdat 1. utilitarismi ja 2. ihmisen luovuttamattomat oikeudet) tuomita saame kouluissa romukoppaan KUSTANNUSTEN ja huonojen tulosten takia (ja sitäpaitsi, onko todisteita siitä, että joku pääsi kokeesta kymmenellä pisteellä läpi, vai onko rajat määritelty pienen kirjoittajamäärän takia muilla tavoin?). Jokaisella ihmisellä on oikeus koskemattomuutensa, niin ruumiinsa kuin psyykisenkin puolen kannalta. Ei ole kenenkään asia määritellä jollekin toiselle hyödyllistä äidinkieltä. Tämän ketjun eräiden kirjoittajien logiikalla suomalaisten tulisi siirtyä englantiin, koska sitä kuitenkin osataan meillä yleisesti ja se on niin pirun HYÖDYLLINEN kieli. Vähäisten opetusresurssien ja saamenkielisen kieliympäristön rikkonaisuuden (teevee suomeksi, nuorison radiokanavat suomeksi, kaupat ja palvelut suomeksi, töissä puhutaan yleensä suomea, kaikki muut kouluaineet lukiossa suomeksi, suurin osa muista ihmisistä suomenkielisiä) takia se, että kirjoittaa saamen äidinkielenä tarkoittaa, että kielitaito, etenkin kirjallinen, ei vaan ole niin hyvä kuin valtakielisillä suomessa.

Ensimmäinen saamenkielinen (muu kuin saame c-kielenä) lukiokirja, Giela Geainnut 1 (äikän 1. kurssin kirja) ilmestyi hiljattain. Muuten olemme saaneet lueskella kaiken maailman monistenippuja ja irtolehtipainoksia. Opettajat tekevät kaikkensa ja vähän enemmänkin tarjotakseen oppilaille oppimateriaaleja. Kirjallisuuden opettamisessa on haasteita, koska saamenkielistä, (tasokasta) kirjallisuutta on suhteellisen vähän. Osa oppilaista kokee itsekin oman kirjoitustaitonsa huonoksi. Äidinkielen tunnit ovat iltapäivisin ja aamuisin, kun muut lukiolaiset nukkuvat tai viettävät vapaa-aikaa.

Vaikuttaa siltä, että vanha hinku polkea saamen kielet sammuksiin elää vieläkin, mutta naamioituneena "sivistyneeksi" budjettikeskusteluksi. Enää suomenkieliset oppilaat eivät pilkkaa ja väheksy saamenkielisiä, vaan sorto tulee sivullisilta, aikuisilta ihmisiltä, jotka eivät selvästikään tunne koko asiantilaa. Tuntuu pahalta, kun yleinen asenne on "saami on sellasta siansaksaa, jota ette ossaa itekkään puhua taikka kirjottaa" ja väitetään, ettemme kaipaa äidinkielen opetusta. Luulo on väärä! Vaikka on raskasta muiden vielä nukkuessa kirjoitella analyysejä kansantarinoista ja harjoitella argumentoivien tekstejen tekemistä saameksi, se on varmasti sen arvoista. Pohjoissaamen puhujana olen onnellinen verrattuna koltta- ja inarinsaamelaiskavereihini, joiden kielillä ei ole paljon muuta kuin ala-asteen oppimateriaaleja, hengellisiä kirjoja ja muutama radiominuutti. (Lukiossamme inarinsaamen ja koltan opetus tarjotaan etänä.)

Haluan uskoa, ettei valtio ilkeyttään tee saamenkielisten kouluasioita vaikeiksi. Haluan uskoa, että lisää omankielisiä koulukirjoja, opettajanvirkoja ja opintomahdollisuuksia tulee. Haluan uskoa, että saamelaisten kielellisten perusoikeuksien toteuttamiselle annetaan niitä kuuluisia määrärahoja. Ennen kaikkea haluan uskoa, että saame pysyy niin puhuttuna kuin kirjoitettunakin monipuolisena ja ilmaisuvoimaisena, joustavana käyttökielenä ja muuttuu aikojen mukana tarpeen mukaan. Jos asiantuntevat ihmiset pääsevät vaikuttamaan asiaan, näin toivottavasti käykin. Meillä itsellämme on vastuu kielistämme, mutta tarvitsemme myös hallintovallan apua savottaamme.

Sinä hyvien oppimistuloksien ystävä, joka aloitit tämän ketjun: me kirjoitetaan paremmin jatkossa, jos meidän kieliä tuetaan em. toimin! Muista, ettei kaikkea hyötyä ei mitata rahassa! Nimimerkkini tarkoittaa "äidinkielen opiskelija".

Tämä viesti ei taatusti ole hyvää suomen kirjakieltä pilkkusääntöjen mukaan. Suomi24:sessa en koe tarpeelliseksi kirjoittaa vivahteikkaasti ja tarkasti kympin suomellani.