...
Mitä eroa on rangaistuksella ja kostolla?
.
12254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
alkaa haiskahtaa kostolta. Kun vielä kertoisit, että mitä kostat ja kenelle.
...
Vastaus siis. Kun rangaistus on kärsitty, silloin on rikkomus hyvitetty ja siihen ei enää palata. Tästä varmaan kykenet päättelemään sen, mikä kosto on.
vahingonteoste langetettu rangaistus, esim. aresti.
Kosto vastaavasti rikollinen teko, mistä annetaan rangaistus.
tarkoitus on muuttaa rangaistavan käytöstä, ettei enää syyllisty rangaistavaan tekoon. Siksi rangaistukset voivat olla normatiivisia: harkitaan, mikä rangaistus on riittävän ehkäisevä ja säädetään siitä.
Koston tarkoitus on hankkia kostajalle sielullista tyydytystä, kun hän laittaa koston uhrin kärsimään. Koston luonteen määrää se, mikä määrä kärsimystä tyydyttää kostajaa. Silmä silmästä -periaate taitaa olla luonteva koston lähtökohta: vääryys kostetaan vastaavalla vääryydellä.
Siksi samasta teosta langetettu rngaistus tai kosto ovat myös luonteeltaan erilaiset.
rangaistus se ei ole mitään
Oletko kostanut joskus? jos olet kuinka?
HÄIVY!
Sinä käytäydyt tuolla tavoin?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8654282/thread
Tehdessään pahaa ihminen kokee syyllisyyttä. Tästä häntä muistuttaa omatunto, joka on eettisen tietoisuuden heräämistä esim. ilkeästä tarkoitusperästä. Syyllisyyden, tietoisuuden, hyväksyminen ja vastuunottaminen omasta virheestä – yhtyneenä katumiseen – merkitsee inhimillistä kehitystä.
Ihmisellä on yhteys tietoisuutensa kautta universaaliseen eettisyyteen. Tätä yhteyttä hän voi elämänsä aikana kehittää tai tukahduttaa. Syyllisyys on tärkeä luonnonmukainen tunne, aistimus.
Sanotaan, että psykopaatti ei tunne syyllisyyttä. Psykopaatti on hyvin sairas, lähes psykoosissa siis poissa todellisuuden aistimisesta voimakkaasti omissa fantasioissaan ja haluissaan. Hän on tukahduttanut tietoisuuden niin vahvasti ja kroonisesti, että syyllisyyden tunnetta on vaikea havaita.
Syyllisyys on tervettä, mutta syyllistäminen on sairasta, sensuuria. Tuomitsemalla ja leimaamalla, liioittelemalla aiheutetaan kohteessa vastareaktio, emotionaalinen puolustus vääryyttä vastaan. Syyllistetty tuntee harmia, ahdistusta, vihaa ja katkeruutta. Hän ei kykene tässä tilanteessa ottamaan vastuuta todellisesta virheestään. Syyllistämisen seuraukset ovat juuri päinvastaiset kuin mitä syyllistäjä pyrki saaman aikaan. Ihminen voi kehittää syyllistämisestä jatkuvan mekanismin, tavan elää.
Syyllistäminen voi kohdistua myös omaan itseen. Jatkuvat liioittelut, omien virheiden jauhamiset, piinaavat itsesyytökset aiheuttavat tukahduttavan emotionaalisuuden ja epäoikeudenmukaisen syyllisyyden. Tällä menetelmällä hän torjuu tietoisuuden kielteisistä tarkoitusperistään ja siten mahdollisuuden vapautua ja kehittyä.
Hän syyllistää helposti muita tarkoituksenaan paeta tietoisuutta omasta vastuustaan. Keskityttäessä toisen vikojen ja puutteiden etsimiseen ja moittimiseen ei jää tilaisuutta katsoa itseänsä. Syyllistäminen on niin yleistä, että se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Vanhemmat syyllistävät lapsiaan, jotka oppivat saman mallin, syyttävät toisiaan ja vanhempiaan. Myös työpaikoilla sovelletaan samaa sairasta mallia.
On tavallista, että henkilö sairastuessaan vakavasti, vaikka syöpään, kysyy spontaanisti itseltään: ”Mitä olen tehnyt, kun olen sain näin vakavan sairauden?” Jos hän tekee tämän kysymyksen avoimesti syyllistämättä itseään ja pyrkien pohtimaan, millä lailla hänen elintapansa, tavanomaiset tunneratansa ja ajatuksensa sekä suhtautumisensa ovat voineet myötävaikuttaa sairastumiseen, hän avaa sisimmässään mahdollisuuden elämänmyönteisiin muutoksiin ja voi siten tukea parantumistaan. Ikävä kyllä tavallisimmin tämä kysymys tehdään tehdään juuri syyllistävässä hengessä, mikä vain lisää stressiä ja vaikeuttaa tervehtymisprosessia.
Peukalosääntönä voidaan sanoa, että, henkilö jolla on paljon vaikeuksia – vaikkapa alkoholismia, huumeidenkäyttöä, tuhoavuutta tai mielensairauksia, hänellä on myös paljon ahdistusta, depressiivisyyttä, pelkoja, vihaa ja katkeruutta. Itse asiassa kohtuuton määrä syyllisyyttä, joka aiheutuu nimenomaan itsensä syyllistämisen asenteesta.
On tarpeellista erottaa toisistaan terve syyllisyys ja syyllistämisen asenteesta johtuva patologinen syyllisyys.
Ja siitä jatkuva syllistäminen toisia puskailusta vaikka syyllistytkin siihen itse, pahimman kaavan mukaisesti.
väärinteon uhrin toimintaan ja rangaistus puolueettoman tahon toimintaan.