cultur café

se on hyvinkin tärkeä kärsivälle ihmiselle. Olkoon kipu tai tuskatilat fyysisiä tai henkisiä,läheisen ihmisen lämpö ja tuki lohduttavat ja antaa voimaa kestää.
Anoppini kärsi kulumista, jotka särkivät ja vaivasivat häntä, mutta hellä sively ja helliminen rauhoitti häntä kipulääkityksen lisäksi. Siihen hän usein nukahti rauhoittuneena.

Musiikki ja taideterapia, lähinnä värit antavat myös masentuneelle virikkeitä ja keskusteluhetket ymmärtävän ihmisen kanssa tuo valoa masentuneelle. Sääli vain ettei ihmiset ymmärrä hakea apua tarpeeksi ajoissa, ennenkuin lamaantuvat eivätkä sitten jaksa.

pilvi* kirjoitti:

se on hyvinkin tärkeä kärsivälle ihmiselle. Olkoon kipu tai tuskatilat fyysisiä tai henkisiä,läheisen ihmisen lämpö ja tuki lohduttavat ja antaa voimaa kestää.
Anoppini kärsi kulumista, jotka särkivät ja vaivasivat häntä, mutta hellä sively ja helliminen rauhoitti häntä kipulääkityksen lisäksi. Siihen hän usein nukahti rauhoittuneena.

Musiikki ja taideterapia, lähinnä värit antavat myös masentuneelle virikkeitä ja keskusteluhetket ymmärtävän ihmisen kanssa tuo valoa masentuneelle. Sääli vain ettei ihmiset ymmärrä hakea apua tarpeeksi ajoissa, ennenkuin lamaantuvat eivätkä sitten jaksa.

Lue lisää

Jos lääkärikin kuuntelisi potilasta enemmän, hänen elämäntarinaansa.

lekuriin hop kirjoitti:

Jos lääkärikin kuuntelisi potilasta enemmän, hänen elämäntarinaansa.

tähän aiheeseen mitä on tässä käsitelty sopii mielestäni tämä runo. Sen on kirjoittanut Rakel Liehu.

Lohduta minua.

Lohduta minua,
nosta minut Isän käteesi
kuin lumeen pudonnut lintu
Sivele minut lämpimäksi,
paina minut sydämellesi,
hengitä minuun.
Niin aukaisen taas silmäni
ja viserrän ylistystäsi Lumen maassa
siivet pakkasesta kimaltaen
niin kauan kuin minulle päiviä annat.

pilvi* kirjoitti:

tähän aiheeseen mitä on tässä käsitelty sopii mielestäni tämä runo. Sen on kirjoittanut Rakel Liehu.

Lohduta minua.

Lohduta minua,
nosta minut Isän käteesi
kuin lumeen pudonnut lintu
Sivele minut lämpimäksi,
paina minut sydämellesi,
hengitä minuun.
Niin aukaisen taas silmäni
ja viserrän ylistystäsi Lumen maassa
siivet pakkasesta kimaltaen
niin kauan kuin minulle päiviä annat.

Lue lisää

Jaahas, vai Culture Cafe' hm--- saakos täällä expresson Cognakin kera? Monet kiitos, neiti

Neiti saanko laulaa teille pienen laulun? ----No, herra on hyvä vaan!


Puumanni

Neekerityttö se hyppi ja tanss,
oli paitasillans
sen Puumannin kanss.
Ja se Puumanni oli niin innoissans,
sano:---hiti---kuti---hati---kuti,
nam, nam, nam.

Ja se neekeriukko oli musta ja suur,
tuli vastahan juur
kuni Paapelin muur.
Oli puukkoja, kirveitä vyöllänsä,
sano: hiti---kuti---hati---kuti,
nam, nam, nam.

ai aija ---kun te herra laulatte mukavasti hih hii.

No tuoppa tyttö yks cognac vielä.....niin saat kuulla yhden,
vain Sinulle omistetun, kun olet noin soma!

Olkaa hyvä herra, EI EI saa taputtaa pepulle, kui te ny tommottii....

Nu tror jag det kan vara tid
att tänka på refrengen
och efter dagens srid och frid
bege oss hemm i sängen.
Och drömma någon ljuvlig dröm
om guld och gröna skogar,
ett eget hem, en hälft så öm
och här och där små krogar.
Rectissime !
Strictissime !
Skål frater amantissime !
Ett eget bo, en hälft så öm
och här och små krogar.


Gunnar Wennerberg. Näkemiin neiti---- hik

tarjoilija Miina kirjoitti:

Jaahas, vai Culture Cafe' hm--- saakos täällä expresson Cognakin kera? Monet kiitos, neiti

Neiti saanko laulaa teille pienen laulun? ----No, herra on hyvä vaan!


Puumanni

Neekerityttö se hyppi ja tanss,
oli paitasillans
sen Puumannin kanss.
Ja se Puumanni oli niin innoissans,
sano:---hiti---kuti---hati---kuti,
nam, nam, nam.

Ja se neekeriukko oli musta ja suur,
tuli vastahan juur
kuni Paapelin muur.
Oli puukkoja, kirveitä vyöllänsä,
sano: hiti---kuti---hati---kuti,
nam, nam, nam.

ai aija ---kun te herra laulatte mukavasti hih hii.

No tuoppa tyttö yks cognac vielä.....niin saat kuulla yhden,
vain Sinulle omistetun, kun olet noin soma!

Olkaa hyvä herra, EI EI saa taputtaa pepulle, kui te ny tommottii....

Nu tror jag det kan vara tid
att tänka på refrengen
och efter dagens srid och frid
bege oss hemm i sängen.
Och drömma någon ljuvlig dröm
om guld och gröna skogar,
ett eget hem, en hälft så öm
och här och där små krogar.
Rectissime !
Strictissime !
Skål frater amantissime !
Ett eget bo, en hälft så öm
och här och små krogar.


Gunnar Wennerberg. Näkemiin neiti---- hik

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=6TiTKT8EWW8&feature=related

Tarjoilijatytölle!

pässi gunnar kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=6TiTKT8EWW8&feature=related

Tarjoilijatytölle!

Lue lisää

Ritva Valkama ja Pentti Siimes olivat nauttavia koomikkoja molemmat 80 luvulla. Nyt vanhuksia molemmat. Näin Ritva Valkaman Stockiksella, pieni laihtunut mummeli.

pilvi* kirjoitti:

Ritva Valkama ja Pentti Siimes olivat nauttavia koomikkoja molemmat 80 luvulla. Nyt vanhuksia molemmat. Näin Ritva Valkaman Stockiksella, pieni laihtunut mummeli.

Tässä istuessani maalaamassa pientä tauluani koneen viereisellä pöydällä, nousee mieleeni

Rudolf Koivun eräs työ. Uskomattoman selvästi se on jäänyt mieleeni, voin vieläkin aistia värien puhtauden ja kauniin syksyisen metsälammikon.

Siinä on lammen hyvin tumman veden etualalla rannalla, herkät riippakoivun oksat ohuina putoavina, puhtaan keltaisine lehtineen
kuvattuina kauniin yksityiskohtaisesti, olematta kuitenkaan koristeellisia, selkeän kauniisti ne vain eroittuvat veden taustaa vasten. Vastapäinen ranta on hienosti kuvattu syysvärein utuisesti, elämykseksi jää juuri tuo värien upea sointuvuus etualalla.
Tuo värien sinfonia on kuin musiikki, vastapäinen ranta kuin oboyen pehmeä sointi, keltaisen värin soidessa kirkkaan huilun äänin, veden matalaa selloa vasten. Eideettinen muistini tuntuu olevan elossa...kaipaan sitä työtä, enkä edes tiedä missä sen olen nähnyt.

Rudolf Koivu kuuluu niihin kuvataiteilijoihin, jotka elääkseen, niinkuin Martta Vendelinkin joutui valjastamaan taitonsa postikorttimaalaukseen, meidän onneksemme, jotka saimme nähdä niitä varhaislapsuudessamme. Minulle ne ainakin antoivat herkällä jugendviivalla piirrettyinä, puhtaan joulunilon ja elämän kauneuden kansanomaisesti ja aidosti koettuna.
Koskaan ne eivät kuvanneet ylellisyyttä, vaan kotoisia aitoja tunnelmia.

pilvi* kirjoitti:

Tässä istuessani maalaamassa pientä tauluani koneen viereisellä pöydällä, nousee mieleeni

Rudolf Koivun eräs työ. Uskomattoman selvästi se on jäänyt mieleeni, voin vieläkin aistia värien puhtauden ja kauniin syksyisen metsälammikon.

Siinä on lammen hyvin tumman veden etualalla rannalla, herkät riippakoivun oksat ohuina putoavina, puhtaan keltaisine lehtineen
kuvattuina kauniin yksityiskohtaisesti, olematta kuitenkaan koristeellisia, selkeän kauniisti ne vain eroittuvat veden taustaa vasten. Vastapäinen ranta on hienosti kuvattu syysvärein utuisesti, elämykseksi jää juuri tuo värien upea sointuvuus etualalla.
Tuo värien sinfonia on kuin musiikki, vastapäinen ranta kuin oboyen pehmeä sointi, keltaisen värin soidessa kirkkaan huilun äänin, veden matalaa selloa vasten. Eideettinen muistini tuntuu olevan elossa...kaipaan sitä työtä, enkä edes tiedä missä sen olen nähnyt.

Rudolf Koivu kuuluu niihin kuvataiteilijoihin, jotka elääkseen, niinkuin Martta Vendelinkin joutui valjastamaan taitonsa postikorttimaalaukseen, meidän onneksemme, jotka saimme nähdä niitä varhaislapsuudessamme. Minulle ne ainakin antoivat herkällä jugendviivalla piirrettyinä, puhtaan joulunilon ja elämän kauneuden kansanomaisesti ja aidosti koettuna.
Koskaan ne eivät kuvanneet ylellisyyttä, vaan kotoisia aitoja tunnelmia.

Lue lisää

Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain -
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti - mut minne, oi?
Ongelma eessä on jälleen,
selvittämättä tälleen.

Edellinen on yksi säkeistö Yrjö Jylhän suomennoksesta, josta pidän ehkä enmmänkin kuin uudemmasta .

Yleensä Tonttu esitetään meillä Valter Juvan suomentamana. Se on niitä lauluja, jotka virittävät vanhan joulun tunnelmaan, vaikkei se alunperin jouluruno ollutkaan, varsin tummasävyinenkin se on. Sanat tuovat menneet sukupolvet lähelle , kertovat kotihaltioiden hiljaisesta koko pihapiirin ja sen asukkaiden huolehtimisesta, kotieläimiä unohtamatta. Laitan linkin runoon Martta Wedelinin kuvittamana.

http://www.kolumbus.fi/lenny/ukkotonttu/

Ramoona* kirjoitti:

Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain -
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti - mut minne, oi?
Ongelma eessä on jälleen,
selvittämättä tälleen.

Edellinen on yksi säkeistö Yrjö Jylhän suomennoksesta, josta pidän ehkä enmmänkin kuin uudemmasta .

Yleensä Tonttu esitetään meillä Valter Juvan suomentamana. Se on niitä lauluja, jotka virittävät vanhan joulun tunnelmaan, vaikkei se alunperin jouluruno ollutkaan, varsin tummasävyinenkin se on. Sanat tuovat menneet sukupolvet lähelle , kertovat kotihaltioiden hiljaisesta koko pihapiirin ja sen asukkaiden huolehtimisesta, kotieläimiä unohtamatta. Laitan linkin runoon Martta Wedelinin kuvittamana.

http://www.kolumbus.fi/lenny/ukkotonttu/

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=JnKtAbNqElU&NR=1

Midvinternattens köld är hård
stjärnorna gnistra och glimma.... Viktor Rydberg, tässä ameriikkalainen versio, aika viehättävä

pilvi* kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=JnKtAbNqElU&NR=1

Midvinternattens köld är hård
stjärnorna gnistra och glimma.... Viktor Rydberg, tässä ameriikkalainen versio, aika viehättävä

Lue lisää

tuo iloinen hassu lapsi, syyttään syntynyt, katajanoksa kädessään. Siitä se ei luopunut vaan piteli sitä mukanaan aina kuin ainoaa aarrettaan.

Oli se jo kaikenlaista nähnyt ja kuullut, mutta jotakin se jo oli oppinutkin. Karistamaan itsestään kaikkia roskia mitä sen nuttuun oli tarttunut , sileille selkeille kallioille oli mieli, mistä saattoi nähdä kauemmaksikin.
Oli se rämpinyt kaikenlaisten heinänkorsien ja rämeidenkin läpi tuskastuneena ja vihdoin se päätyi kallion laelle, missä näköala sai sen hengähtämään syvään.

Kauas näki sieltä, kauas yli metsän latvusten,peltoaukeamien sulautuessa ruutuina metsän vihreyteen. Hassu lapsi hyväili kädellään rahkasammaleen peittämää kallion pintaa onnellisena.
Jotakin vakaata oli olemassa, turvallista ja pysyvää.

Jossakin yhtyi taivas horisonttiin, sinertävä vihreä muuttui autereen sineen keveän puhtaana.
Keveä oli hassun lapsen mielikin ja huoahtaen hassu lapsi oikaisi pitkäkseen kalliolle.

Sen unessa lempeä kesätuuli oli käsi, joka leikillisesti hyväili poskea ja helli paljaita käsivarsia, puhalteli hius-suortuvia otsalta ja vilvoittli otsaa.

Metsän kaikki puut lauloivat ikiaikaista hymniä hassulle lapselle, kertoen tarinaa suuresta kylväjästä jonka siemeniä olemme, ja hassu lapsi hymyili unessaan.Metsän laulu painui hassun lapsen sieluun pohjaan asti, virvoittaen ja eheyttäen huminallaan ja tuoksullaan, niin, että noustessaan, otti reippaasti rakkaan katajanoksansa käteensä, nuuhkaisi sitä mennessään ja oli taas valmis vaeltelemaan.

Jokin oli puhdistanut sen mielen, kulkiessaan oli kuin päivä olisi paistanut kirkkaammin, ja askel tanssi yli esteiden, metsän laulun viipyessä koko olemuksessa.

niityllä* kirjoitti:

tuo iloinen hassu lapsi, syyttään syntynyt, katajanoksa kädessään. Siitä se ei luopunut vaan piteli sitä mukanaan aina kuin ainoaa aarrettaan.

Oli se jo kaikenlaista nähnyt ja kuullut, mutta jotakin se jo oli oppinutkin. Karistamaan itsestään kaikkia roskia mitä sen nuttuun oli tarttunut , sileille selkeille kallioille oli mieli, mistä saattoi nähdä kauemmaksikin.
Oli se rämpinyt kaikenlaisten heinänkorsien ja rämeidenkin läpi tuskastuneena ja vihdoin se päätyi kallion laelle, missä näköala sai sen hengähtämään syvään.

Kauas näki sieltä, kauas yli metsän latvusten,peltoaukeamien sulautuessa ruutuina metsän vihreyteen. Hassu lapsi hyväili kädellään rahkasammaleen peittämää kallion pintaa onnellisena.
Jotakin vakaata oli olemassa, turvallista ja pysyvää.

Jossakin yhtyi taivas horisonttiin, sinertävä vihreä muuttui autereen sineen keveän puhtaana.
Keveä oli hassun lapsen mielikin ja huoahtaen hassu lapsi oikaisi pitkäkseen kalliolle.

Sen unessa lempeä kesätuuli oli käsi, joka leikillisesti hyväili poskea ja helli paljaita käsivarsia, puhalteli hius-suortuvia otsalta ja vilvoittli otsaa.

Metsän kaikki puut lauloivat ikiaikaista hymniä hassulle lapselle, kertoen tarinaa suuresta kylväjästä jonka siemeniä olemme, ja hassu lapsi hymyili unessaan.Metsän laulu painui hassun lapsen sieluun pohjaan asti, virvoittaen ja eheyttäen huminallaan ja tuoksullaan, niin, että noustessaan, otti reippaasti rakkaan katajanoksansa käteensä, nuuhkaisi sitä mennessään ja oli taas valmis vaeltelemaan.

Jokin oli puhdistanut sen mielen, kulkiessaan oli kuin päivä olisi paistanut kirkkaammin, ja askel tanssi yli esteiden, metsän laulun viipyessä koko olemuksessa.

Lue lisää

Kaukana korpimetsien kätköissä oli keskikokoinen kirkonkylä, jonka asukkaat olivat jo keski-ikäisiä muutamaa isohkoa lapsiperhettä lukuunottamatta. nämä pitivät peruskoulua, uutta kaunista rakennusta, naapurikylän runsaamman lapsiluvun toiminnassa. Niiltä osin oli kaikki hyvin, ja johtajaopettaja kahden muun aineopettajan kanssa asustivat koulun opettaja-asunnoissa, ylläpitäen muutenkin culttuuritarjontaa iltamissa sekä runomatineoissaan vireänä.

Kylällä asuvien työttömien määrä, oli lisääntynyt, joskin Baarimanta lihoi ja kukoisti silminnähden, leskenä siellä onnensa löytäneenä.

Entinen tukkijätkä Koisti oli keksinyt idean unen myötä!

Kylän naisväen ihmetellessä hän toi pitkän hyvän männynrungon keskeiselle torinpahaselle, väsäili siihen lattiaa muistuttavan lavan reunoineen, poraili reikiä runkoon, asetteli tappeja naruineen reikiin, akkaväen taivastellessa mikä siittäin tulee?

Ei höpissyt jätkä sanaakaan ja uusi levollinen ilme oli saanut sijan laihoille poskilleen.

Seuraavana aamuna kylän heräillessa kävivät puhelimet kuumina: Kattokaa herran tähden minne se Koisti on mennyt! Siellä pylvään päässä se istui.Köysipino tappeineen makasi juurella.
Niin oli tullut kylälle "pylväspyhimys".

Viikkoja kului, ja kaikki toimi, turisteja oli siunaantunut runsaasti,baarissa suunniteltiin jo lisäsiipeä motelliksi ja vaurastuihan kylä.

, katseli kuinka ruokakori nousi turistien huokaillessa maassa, mumisi sitten partansa peitossa: Tää on mun k a n n a n o t t o, irti tästä kulutusyhteiskunnasta, irti sosiaaliavusta

irti yksinäisestä pyykinpesusta ja tiskaamisesta. Ja näköalatkin paranivat huomattavasti:D

Terveppä terve turistit.Tulukeehan taas:D