Kirja- ym. kaupoista on saatavilla Black Knight-kirjaa suomennettuna. Tottelee nimeä Musta ritari Ritchie Blackmore. Kirja on erittäin mainio kuvaus Ritchien lapsuudesta ja nuoruudesta, musiikiharrastuksen alkupäivistä, ekoista bändivirityksistä ja niitä seuranneista paremmista bändeistä, ihmisistä ja ihmissuhteista, keikkamatkoista, hulluista managereista ja artisteista, naisista, Ritchien omalaatuisesta huumorista ja hänen kepposista, ym, ym.
Noin 450 sivuinen teos on helposti luettavaa, mutta ah, niin tanakkaa tekstiä, että se pitää jokaisen Blackmore-fanin hankkia. Suomalainen kirjakauppa myy kirjaa hintaan 29,95 euroa. joka on halpa hinta noin informatiivisesta teoksesta. Luultavasti mistään muista kirjoista et löydä noin kattavaa Ritchie-historiikkia.
Musta ritari Ritchie Blackmore-kirja suomennettuna
5
1500
Vastaukset
- Lil' Devil
Ihan mielenkiintoista tekstiä varsinkin alussa, kun Blackmoren aikaisempia bändejä käytiin läpi sekä valokuvat em. ajalta. Loppua kohden kirja hieman meni yleisluontoiseksi eli olisin kaivannut hieman enemmän juttua Deep Purplen ja Rainbowin ajalta.
Yksi virhe oli sivulla 213. Kirjoittaja sotkee vuokratun koneen Led Zeppelinin vuokrattuun koneeseen, joka oli kolme moottorinen Boeing 727 ja nimeltään Starship. Deep Purplella oli neli moottorinen Boeing 707, Boeingin vastinen DC-8:lle, eikä sillä ollut nimeä. Tästä koneesta on kuva Burn levyn nuottivihossa, jossa Deep Purple Mk III poseeraa koneen portaiden alapäässä.
Sivulla 260 kerrotaan että Rainbowin Helsingin keikka jouduttiin perumaan raja epäselvyyksien takia.
Muistan tapauksen, koska minulla lippu riville 15 ja konserttipaikka oli Finlandia-talo. Bändin kamat olivat jääneet Ruotsin tulliin, kun hurrit epäilivät huumeita. Bändi oli jo Suomessa ja Ilta-Sanomissa oli Blackmoren, Dion ja Powellin kuva, kun he olivat Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Blackmore perui keikan, koska totesi että konsertista olisi tullut hyvin laimea, koska bändille tarjottiin lainakamoja ja Blackmore tuumasi että se olisi ollut kusetusta faneja kohtaa. Myös sen vuoksi, kun se paljonpuhuttu sateenkaarikin oli Ruotsissa, joten bändi otti ja lähti sitten Suomesta pois.
Kyllä vitutti silloin. Olin valmistautumassa hienoon konserttiin, kun olin koulusta menossa bussilla kotiin, kun radiosta ensin kuulin asiasta ja lohdutukseksi faneille tuli radiosta piakkoin ilmestyvältä On Stage levyltä biisi Kill The King. Kotona sitten sain lopullisen varmistuksen peruutuksesta ja vitutuksen määrä vaan kasvoi.
Että näin.- Long Live Ritchie
Samankaltaiset muistot on tuosta Rainbown peruutetusta Finlandia-talon keikasta. Kesätyöpaikasta tienatuilla ja niistä säästetyillä rahoilla hankittu lippu poltteli taskussa. Olin duunissa lähellä Finlandia-taloa ja keikkapäivänä päätin käydä katsomassa, joko maestrot ja kamat olivat saapuneet.
Mitä näinkään? Ovessa oli A4-lappu ja siinä ilmoitus keikan perumisesta. Se on yksi niistä harvoista hetkistä elämässäni, jolloin on tehnyt mieli rikkoa jotain. Iso lasiovi kuitenkin säästyi, kun kiukku purkautui ääneen öristyn kiroilun kera. Saattoi siinä joku ohikulkija ihmetellä nuoren miehen varsin kehittynyttä sanavarastoa.
Tuota keikkaa oli odotettu kuin ensimmäisen lapsen syntymää (joka tosin tapahtui vasta pari vuosikymmentä myöhemmin :) ). Pettymys oli melkoinen, kun ei sen ajan oma sankari Ritchie Blackmore tullutkaan näytille ja kuuluville.
Kuittaantuihan tuokin sitten myöhemmin, kun Rainbow tuli Messuhalliin. Ikinä en ole sellaista metakkaa kuullut, enkä luultavasti tule kuulemaankaan. Keikan volyymi oli lähes järjetön! Muistuu mieleen eräs juttu. Taisi olla Dire Straits (jos en väärin muista) Suomessa keikalla ja joku oli ihmetellyt bändin kovaäänistä soittoa. Bändiin liittyvä kiertuehenkilö oli sanonut, että eihän tuo ole vielä mitään. Odottakaas, kunnes Rainbow tulee tänne keikalle.
Niinpä, se tuli ihan itse koettua. Kuulo oli tuolla keikalla niin kovalla koetuksella, ettei mitään rajaa. Oloa ei yhtään helpottanut keyboardistin soittimestaan loihtimat matalat äänet, jotka saivat sisäkalut kääntymään pariinkin otteeseen.
Se oli sitä aikaa, kun keikoilla käytiin ilman korvatulppia. Ei niitä tainnut keikkapaikoilla ihmeemmin olla tarjollakaan. On varsinainen ihme, ettei silloin tullut mitään kuulovaurioita. Nykyään asiat ovat paremmin ja tulppia saa jo pikkukeikoillakin. Kuulo on tärkeä aisti ja sen voi pilata vain kerran. - Lil' Devil
Long Live Ritchie kirjoitti:
Samankaltaiset muistot on tuosta Rainbown peruutetusta Finlandia-talon keikasta. Kesätyöpaikasta tienatuilla ja niistä säästetyillä rahoilla hankittu lippu poltteli taskussa. Olin duunissa lähellä Finlandia-taloa ja keikkapäivänä päätin käydä katsomassa, joko maestrot ja kamat olivat saapuneet.
Mitä näinkään? Ovessa oli A4-lappu ja siinä ilmoitus keikan perumisesta. Se on yksi niistä harvoista hetkistä elämässäni, jolloin on tehnyt mieli rikkoa jotain. Iso lasiovi kuitenkin säästyi, kun kiukku purkautui ääneen öristyn kiroilun kera. Saattoi siinä joku ohikulkija ihmetellä nuoren miehen varsin kehittynyttä sanavarastoa.
Tuota keikkaa oli odotettu kuin ensimmäisen lapsen syntymää (joka tosin tapahtui vasta pari vuosikymmentä myöhemmin :) ). Pettymys oli melkoinen, kun ei sen ajan oma sankari Ritchie Blackmore tullutkaan näytille ja kuuluville.
Kuittaantuihan tuokin sitten myöhemmin, kun Rainbow tuli Messuhalliin. Ikinä en ole sellaista metakkaa kuullut, enkä luultavasti tule kuulemaankaan. Keikan volyymi oli lähes järjetön! Muistuu mieleen eräs juttu. Taisi olla Dire Straits (jos en väärin muista) Suomessa keikalla ja joku oli ihmetellyt bändin kovaäänistä soittoa. Bändiin liittyvä kiertuehenkilö oli sanonut, että eihän tuo ole vielä mitään. Odottakaas, kunnes Rainbow tulee tänne keikalle.
Niinpä, se tuli ihan itse koettua. Kuulo oli tuolla keikalla niin kovalla koetuksella, ettei mitään rajaa. Oloa ei yhtään helpottanut keyboardistin soittimestaan loihtimat matalat äänet, jotka saivat sisäkalut kääntymään pariinkin otteeseen.
Se oli sitä aikaa, kun keikoilla käytiin ilman korvatulppia. Ei niitä tainnut keikkapaikoilla ihmeemmin olla tarjollakaan. On varsinainen ihme, ettei silloin tullut mitään kuulovaurioita. Nykyään asiat ovat paremmin ja tulppia saa jo pikkukeikoillakin. Kuulo on tärkeä aisti ja sen voi pilata vain kerran.Olin myös, mutta se oli Messukeskuksessa Pasilassa. Olin myös Dire Staritsin keikalla.
Rainbowin keikka meni vähän pilalle, koska järkkärit sytyttivät hallin takaosaan kattovalot ja Blackmore oli uhannut keskeyttävänsä keikan, jos valot eivät sammu. Sammuttivat onneksi.
Syy valojen sytyttämiseen oli, kun joku nuija oli nakannut limupullon yläkatsomosta alas ja se oli osunut jotakin tyttöä päähän. Onneksi ei kuhmua isompaa tullut.
Ei se Dire Straits niin kova ääninen ollut. Rainbowin keikalla oli pumpulitukot korvissa, joten ei melu haitannut. Olin näet oppinut ottaa mukaan, kun olin 70-luvun alkupuolella Kulttuuritalolla tsekkaamassa Status Quota, kun se oli Hello-levyn jälkeisellä kiertueella. Siellä oli niin infernaalinen meteli että kuulo oli vajaa tehoinen neljä päivää kamalan vinkunan kera ja taisi siitä konsertista jäädä jonkin asteinen tinnitus päälle, joka vaivaa vieläkin.
Nykyään on Earit taikka vastaavat mukana.
- Huhahhhei
Kirjassa on vain yksi paha vika. Blackmore itse ei ole osallistunut sen tekoon mitenkään. Lähinnähän kirjaan haastatellut ovat näitä Rainbow-aikojen kakkosdivari-kosketinsoittajia tms. Mitään uutta kirja ei tarjoa, oikeastaan kaikki on vanhan kertausta ja vuosia siellä täällä pyörineiden, yleisesti tiedossa olleiden juttujen yhteen kasaamista. Toki ihan viihdyttävää luettavaa.
- Ritchie rules
Oli hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Paljon uutta tietoa ainakin minulle. Hyvää oli nimenomaan se, että se ei ollut pelkkää päähenkilön hehkutusta. Sanottiin ja kerrottiin suoraan, miten Ritchien osaa olla ihmissuhteissaan täysi kusipääkin.
Blackmore oli ja on musiikin suhteen melkoinen perfektionisti. Ritchiellä oli tietyt laatuvaatimukset, ja siksi onkin ymmärrettävää, että yhteistyö mm. Gillanin kanssa ei enää sujunut. Gillanin instrumenttihan on ollut epävireessä viimeiset 20 vuotta. Kuten Ritchie itsekin sanoo, niin sehän olisi sama kuin soittaisi epävireessä olevalla kitaralla. Paice, Glover ja kumppanit ei siitä välitä, kunhan rahaa vaan keikoilta tulee vanhalla maineella.
Ritchie taas tekee nykyäänkin uutta hyvää ja menestyvää musiikkia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi on täysin sekaisin
Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-20000104504849Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka
minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa151732Aivan täysin tahallinen teko
Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves941468Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!
Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä531359Olet saanut minut sekoamaan
Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.231337Mainehaitta metsäkonefirmalle
Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos531218Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?
Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-01075Myönnän sinulle nyt
Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele541010Pysytäänkö nainen
edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.57895Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti
eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl60859