Vihertävä oksa

Kiitos. Jos miettii naista ihan teoreettisesti, niin voi olla usein fiksumpaa tarkkailla häntä rauhassa ennen kuin suinpäin rientää kertomaan ihastuksestaan/lumouksestaan tms. Runo itsessään oli hieman hämärä, mitattiin naisen kalloa, elintapoja yms. mutta omasta mielestänikin meni vähän liian sumeaksi koko ajatus.. hmm.. nimenomaan tuo mittaamisen vaikeus tässä tulee vastaan.. ja mitä mitataan, millä asteikoilla. Hmm... mutta tarkkailemalla selviää naisen heikot kohdat.. strategian voi laatia niiden pohjalta.

Jalkapohjiin liittyvä ei ole mitään turmiollista.. mutta imagosyistä jättäisin sen kernaasti tässä yhteydessä paljastamatta:) Pahoittelen, muusta kerron kyllä mielelläni avoimesti. Hauskuutta itsekin tästä luen, sellaista kepeyttä.

Naisen aivoitukset
ovat liian vaikeaa koodikieltä
niin monta asiaa kätketty
lukuisten lukkojen taa.

Naisen ajatukset
kulkevat korkeilla koroilla
ne ovat eksoottisten lintujen laulua
merituulen häipyvää hymyä.

Naisessa on yllättäviä kulmia
äkillisiä käänteitä
jotain joka särähtää joka miehensoluun
rikkoen täydellisen harmonian.

Naisen hymyn hämärä peittää enemmän kuin paljastaa.. sisältää salaisia ajatuksia.. tai ehkä ongelma syntyy tulkitsijan puolella.. pyöreitäkin muotoja tarkastellaan näkökulmasta käsin.. mietin tuota sinunkin näkökantaasi runoa kirjoittaessa.. mieleen tuli että joskus olen aloittanut runon : "Saavuit elämääni pehmeät osat edellä." Halusin luultavasti jotain muunlaista.

Runokielen symboliikan tuntemuksessasi lienet vain turhan vaatimaton. Ihailtavastihan pystyt asioita poimimaan. Runosymboliikka on tietyllä tavalla vähän kaavoihinsa kangistunutta.. talot, kuut ja muut on kulutettu loppuun aikoja sitten.. pitäisi kenties keksiä jotain uutta.

Romantiikka on vaikea laji.. Hmm..tietysti on kiva ilahduttaa toista ruusulla ja nimettömällä viestillä. Kuuluu myös toinen puoli: tarkkailla miten vastaanottaja reagoi yllätyksen saadessaan. Antaa apuvälineitä jatkotoimenpiteille. Mutta onko siinä mukana toisen tunteetonta tarkkailua? Vai onko se puhtaasti romanttista toimintaa: käyttää kaikki keinot tuottaakseen toiselle iloa tai saavuttaakseen päämääränsä. Salaperäisyys on romanttista, hmm... tällaisesta tulee mieleen joku zorro-toiminta johon liittyy naamioitumista ja muuta, erinäisiä syitä miksi todellista itseään ei voi paljastaa.

Lumen peittämä männynoksa.. se on kaunis.. kauniita mielikuvia sinä saat runoista.. se on suuri lahja kirjoittajalle ja sinulle itsellesi tietysti.

Miekko kirjoitti:

Naisen hymyn hämärä peittää enemmän kuin paljastaa.. sisältää salaisia ajatuksia.. tai ehkä ongelma syntyy tulkitsijan puolella.. pyöreitäkin muotoja tarkastellaan näkökulmasta käsin.. mietin tuota sinunkin näkökantaasi runoa kirjoittaessa.. mieleen tuli että joskus olen aloittanut runon : "Saavuit elämääni pehmeät osat edellä." Halusin luultavasti jotain muunlaista.

Runokielen symboliikan tuntemuksessasi lienet vain turhan vaatimaton. Ihailtavastihan pystyt asioita poimimaan. Runosymboliikka on tietyllä tavalla vähän kaavoihinsa kangistunutta.. talot, kuut ja muut on kulutettu loppuun aikoja sitten.. pitäisi kenties keksiä jotain uutta.

Romantiikka on vaikea laji.. Hmm..tietysti on kiva ilahduttaa toista ruusulla ja nimettömällä viestillä. Kuuluu myös toinen puoli: tarkkailla miten vastaanottaja reagoi yllätyksen saadessaan. Antaa apuvälineitä jatkotoimenpiteille. Mutta onko siinä mukana toisen tunteetonta tarkkailua? Vai onko se puhtaasti romanttista toimintaa: käyttää kaikki keinot tuottaakseen toiselle iloa tai saavuttaakseen päämääränsä. Salaperäisyys on romanttista, hmm... tällaisesta tulee mieleen joku zorro-toiminta johon liittyy naamioitumista ja muuta, erinäisiä syitä miksi todellista itseään ei voi paljastaa.

Lumen peittämä männynoksa.. se on kaunis.. kauniita mielikuvia sinä saat runoista.. se on suuri lahja kirjoittajalle ja sinulle itsellesi tietysti.

Lue lisää

Kiitos ystävällisistä sanoista. Lahjasta joo… Olen lähinnä ajatellut, että sinulla on lahja nähdä ja kuulla... ja tietysti kirjoittaa. Oma käsitys vaan, no on muutkin varmasti samaa mieltä kirjoituspuolesta :) Mutta siis onhan sitä kaikenlaisia lahjoja. Niin, siihen naisen hymyn salaperäisyyteen omassa tulkinnassakin sitten päädyin. Ja aloin miettiä Mona Lisan salaperäiseksi sanottua hymyä ja sitä maalausta.

Ei kai tarkkailu voi olla tunteetonta, jos sen avulla pyrkii tuottamaan iloa. Mutta toisaalta joku strategian hiominen on jo lähellä laskelmointia…ei välttämättä niin romanttista. Jos toimii silloin kun tuntuu aidosti hyvältä, tuottaa ja saa iloa sekä tuloksia ennemmin kuin toimimalla suunnitelmallisesti. Oma näkemys, koska ajattelen että tunteet, oivallukset, intuitio on aina oikeassa, niihin pitää vaan uskaltaa luottaa. Ihminen on vaan liian usein aikamoinen epäilijä ja pelkuri…

poskipusu kirjoitti:

Kiitos ystävällisistä sanoista. Lahjasta joo… Olen lähinnä ajatellut, että sinulla on lahja nähdä ja kuulla... ja tietysti kirjoittaa. Oma käsitys vaan, no on muutkin varmasti samaa mieltä kirjoituspuolesta :) Mutta siis onhan sitä kaikenlaisia lahjoja. Niin, siihen naisen hymyn salaperäisyyteen omassa tulkinnassakin sitten päädyin. Ja aloin miettiä Mona Lisan salaperäiseksi sanottua hymyä ja sitä maalausta.

Ei kai tarkkailu voi olla tunteetonta, jos sen avulla pyrkii tuottamaan iloa. Mutta toisaalta joku strategian hiominen on jo lähellä laskelmointia…ei välttämättä niin romanttista. Jos toimii silloin kun tuntuu aidosti hyvältä, tuottaa ja saa iloa sekä tuloksia ennemmin kuin toimimalla suunnitelmallisesti. Oma näkemys, koska ajattelen että tunteet, oivallukset, intuitio on aina oikeassa, niihin pitää vaan uskaltaa luottaa. Ihminen on vaan liian usein aikamoinen epäilijä ja pelkuri…

Lue lisää

Kiitos. No varmasti omaan lahjan nähdä ja kuulla omalla tavallani. Etsin tiettyjä juttuja ihmisestä ja elämästä noin yleensä, jotain liittymäkohtaa. Kirjoittamisessa en pysty kuvaamaan aivan sitä mitä tunnen, ajattelen... en löydä sanoja tai tapaa aivan täsmällisesti kertoa sitä juttua. Mutta uskon, että jotenkin lukija sen voi rivien välistä poimia.. tai samastua tai kiinnittyä edes johonkin.. vaikka ei täysin kaikkea alleviivaisikaan tai ymmärtäisi eri tavalla.

Mutta parempi olen kyllä lukijana kuin kirjoittajana. Turha vertailla oikeisiin runoilijoihin, mutta kyllähän sen huomaa miten jotkut ovat syntyneet kirjoittamaan.. me muut kirjoitamme koska se nyt vain on hyvä keino ilmaista itseään... ja Mona Lisa on muuten erinomainen esimerkki todellakin hymyn hämärästä:)

No, ehkä sitä vain pohtii liikaa.. eihän kellään ole täysin puhtaita motiiveja, ihmisiä kun olemme.. Runon raakaversiossa mietin sitä että koska tiedän ne heikot kohdat, en halua iskeä niihin, vaan kohdata toisen hänen vahvoissa kohdissaan. Tämän ajatuksen ilmaisussa tuli juuri se seinä vastaan. Hmm.. eli on liian helppo hurmata kukkapuskalla, jos tietää toisen olevan heikkona lahjoihin.. haluaa valita vaikeamman tien. Ettei tulisi tunnetta, että toimii jonkin kylmän strategian mukaan.

Näkemyksesi oivalluksesta ja intuitiosta on todella mielenkiintoinen:) En ota vielä kantaa, haluaisin vielä ajatella asiaa. Taas kaksi puolta asiassa kenties. Mutta kaikessahan on. Mutta itse tunnustan epäileväni ja pelkääväni tiettyjä asioita. Se nyt ei kenties kaikki liity järkeen vaan todellakin puhtaaseen pelkoon.

Miekko kirjoitti:

Kiitos. No varmasti omaan lahjan nähdä ja kuulla omalla tavallani. Etsin tiettyjä juttuja ihmisestä ja elämästä noin yleensä, jotain liittymäkohtaa. Kirjoittamisessa en pysty kuvaamaan aivan sitä mitä tunnen, ajattelen... en löydä sanoja tai tapaa aivan täsmällisesti kertoa sitä juttua. Mutta uskon, että jotenkin lukija sen voi rivien välistä poimia.. tai samastua tai kiinnittyä edes johonkin.. vaikka ei täysin kaikkea alleviivaisikaan tai ymmärtäisi eri tavalla.

Mutta parempi olen kyllä lukijana kuin kirjoittajana. Turha vertailla oikeisiin runoilijoihin, mutta kyllähän sen huomaa miten jotkut ovat syntyneet kirjoittamaan.. me muut kirjoitamme koska se nyt vain on hyvä keino ilmaista itseään... ja Mona Lisa on muuten erinomainen esimerkki todellakin hymyn hämärästä:)

No, ehkä sitä vain pohtii liikaa.. eihän kellään ole täysin puhtaita motiiveja, ihmisiä kun olemme.. Runon raakaversiossa mietin sitä että koska tiedän ne heikot kohdat, en halua iskeä niihin, vaan kohdata toisen hänen vahvoissa kohdissaan. Tämän ajatuksen ilmaisussa tuli juuri se seinä vastaan. Hmm.. eli on liian helppo hurmata kukkapuskalla, jos tietää toisen olevan heikkona lahjoihin.. haluaa valita vaikeamman tien. Ettei tulisi tunnetta, että toimii jonkin kylmän strategian mukaan.

Näkemyksesi oivalluksesta ja intuitiosta on todella mielenkiintoinen:) En ota vielä kantaa, haluaisin vielä ajatella asiaa. Taas kaksi puolta asiassa kenties. Mutta kaikessahan on. Mutta itse tunnustan epäileväni ja pelkääväni tiettyjä asioita. Se nyt ei kenties kaikki liity järkeen vaan todellakin puhtaaseen pelkoon.

Lue lisää

Tartun vielä tuohon ”on liian helppo hurmata kukkapuskalla” –ajatukseen, ainakin on tiettyä itsevarmuutta :) Minusta oikea mies voi helposti hurmata yhdellä ruusulla, koska eihän se hurmaantuminen siitä ruususta johdu vaan antajasta ja tunteesta eleen takana. Mutta on kyllä koskettavaa ja vaikuttavaakin, jos mies on todella valmis näkemään vaivaa ja haluaa valita vaikeamman tien…runossa tai todellisuudessa. Siinä tapauksessa nainen voi todellakin tuntea olevansa jotain erityistä… Erityistä erityiselle naiselle. Ehkä se olikin yksi pointti runossa, rivien takana.

Puhdas pelko on itselleni aika vieras tunne, vaikeaa ymmärtää.... Tuntuu, että pelkoa on nimenomaan helppo hallita järjen avulla. Löytää syyt siihen ja päästä siitä eroon sitä kautta. Suuri epäilijä sitä vastoin olen, mutta olenpahan oppinut ainakin kyseenalaistamaan tiettyjä asioita. Jotain hyötyä siis…

Sitä mielipidettäsi odotellessa…

poskipusu kirjoitti:

Tartun vielä tuohon ”on liian helppo hurmata kukkapuskalla” –ajatukseen, ainakin on tiettyä itsevarmuutta :) Minusta oikea mies voi helposti hurmata yhdellä ruusulla, koska eihän se hurmaantuminen siitä ruususta johdu vaan antajasta ja tunteesta eleen takana. Mutta on kyllä koskettavaa ja vaikuttavaakin, jos mies on todella valmis näkemään vaivaa ja haluaa valita vaikeamman tien…runossa tai todellisuudessa. Siinä tapauksessa nainen voi todellakin tuntea olevansa jotain erityistä… Erityistä erityiselle naiselle. Ehkä se olikin yksi pointti runossa, rivien takana.

Puhdas pelko on itselleni aika vieras tunne, vaikeaa ymmärtää.... Tuntuu, että pelkoa on nimenomaan helppo hallita järjen avulla. Löytää syyt siihen ja päästä siitä eroon sitä kautta. Suuri epäilijä sitä vastoin olen, mutta olenpahan oppinut ainakin kyseenalaistamaan tiettyjä asioita. Jotain hyötyä siis…

Sitä mielipidettäsi odotellessa…

Lue lisää

Auh.. en tarkoittanut ihan tuota kukkapuskahurmaamisella.. Samaa mieltä, että oikea henkilö ratkaisee, saapuu sitten kukkapuskan kera tai tyhjin käsin. Mies haluaa näyttää naiselle että tämä on jotain erityistä.. Tietysti miehiä on monenlaisia. Ja osoittavat sen eri tavalla. Joskus voi olla naisen taholta melkoista hieroglyfien tulkintaa.

Kyllähän se on puhdasta pelkoa, jos joutuu ufon sieppaamaksi lenkkipolulla. Eihän sitä voi järjellä selittää. Sama asia ihmissuhteessa, kun joutuu tunteiden kaappaamaksi.

Mutta muuten pelkoa voi hallita minunkin mielestäni. Useimmiten pelolle löytyy se ensimmäinen syy.. se pieni lapsi yksin pimeässä, joka aina sen jälkeen on pelännyt pimeää. Järki on ihan hyvä apuväline tässä.. pelko johtuu vain siitä ensimmäisestä kokemuksesta joka palautuu kerta kerran jälkeen.

Niin, mielipiteeni.. tunteet, oivallus ja intuitiot ainako oikeassa.. tietyllä tavalla kyllä.. ne ovat sitä olennaisinta osaa ihmisestä.. järkeily tai pohdinta tuo usein vain esteitä oikealle toiminnalle. Vaikeaa sanoa sitten, mikä on oikeaa toimintaa. Kyllä se sitä taitaa pohjimmiltaan olla, että tekee kuten sydän sanoo. Mitä vapaampana elää peloista sen parempi oikean toiminnan kannalta.

Ole hyvä vaan. Ensin aioin antaa minkkiturkin ja lahjakortin Tillanderille mutta tuumin, että arvostat varmaan sittenkin enemmän kukkaa ja kirjelappua. Tuntuu enemmän henkilökohtaiselta huomionosoitukselta.

Kiitos. Kiva että tykästyit.

Kiitos Lootuksenkukka:) No, ruusu on niin itsestäänselvä, lootus on salaperäisempi. Mitä kätkeekään tuo kiehtova yön kukka...

Hmm.. et ikinä usko mutta olen alkanut harrastaa ruoanlaittoa.. kaiket illat vain kokkailen ja haalin erilaisia jännittäviä reseptejä. Mietin mistä saisi edullisimmat ja parhaimmat parsakaalit.. En olisi tätä päivää uskonut näkeväni.

Ennen mottoni oli: "Ajat muuttuvat, minä en". Mikä on kuvattu kivikaudella luolamaalaukseen, se on käyttökelpoinen perusta minunkin elämänarvoilleni. Näin ihmeiden aika ei ohi ole kuitenkaan...

Kiitos, Linda. Heräsin yöllä joskus viideltä, enkä saanut enää unta.. tutkin jotakin juttua mielessäni ja tuntui että edessä on vain umpikujia.. ei mitään ratkaisua missään.. valvoin ja olikin aika nousta töihin.. äkkiä kaikki kääntyi ja tuntui että joka asiassa ei muuta olekaan kuin ratkaisuja, toivoa ja uutta alkua. Niistä kepeistä tunnelmista syntyi tämä runo.