2v. kanssa ulkoilemisesta

Mielestäni lapsi kyllä keksii itse tekemistä, kun ei aikuiset vain puutu kaikkeen koko ajan. Tehkää te molemmat lumitöitä, jäälyhtyjä, tai muuta tarpeellista. Tai vedä lastasi pulkalla, kun käytte miehesi kanssa kävelyllä. Lapsi kyllä tulee siinä mukana ja hän voi kykyjensä mukaan osallistua vaikka lumitöihin. Tietysti hän huomaa, jos sinä olet huolissasi hänestä ja epävarma ja siksikin kokee, että ulkoilu on ehkä "huolestuttavaa" ja hankalaa.

Meillä on kaksi lasta 2v ja 3,5v. Kesäisin olemme lähes koko ajan ulkona, keväisin ja syksyisin myös ainakin 6h valveillaoloajasta. Talvellakin ulkoillaan joka säällä -28 asteella kuitenkin vain n.20 minuuttia. Päiväkodissa ovat välillä puolipvähoidossa ja siellä heitä kehutaan, että ei tarvitse keksiä tekemistä vaan tytöt keksivät itse leikit, osaavat leikkiä. Tämä on kuulemma nykyisin harvinaista.

Kuulostaa ihan siltä kuin lapsesi ei olisi tottunut lumeen ollenkaan ja ikäänkuin ennemminkin pelkäisi sitä. Näytä hänelle ettei valkoinen lumi ole pahasta vaan siinä voi vaikka kieriä ja tehdä lumienkeleitä, lumikukkasia, traktorinjälkiä ja vaikka mitä. Lapsesi pitää nähdä sinut onnellisena lumesta, niin hän tottuu ajatukseen itsekkin..

Minkä verran pikkuinen puhuu? Kaksivuotiaan kehityksen kannalta on tärkeää olla omanikäisten ja hiukan vanhempien lapsien parissa, sillä juuri hänen ikäisensä ottaa oppia paljon hieman vanhemmista lapsista.
Mikset lähtisi lapsesi kanssa puistoon? liukumäkeä ja keinua kun voi käyttää ihan normaalisti talvellakin. Ja hiekkakakkujen sijaan voit tehdä pikkuisesi kanssa lumesta kakkuja.. Paukkupakkasilla kun lumi on puuterin omaista se tosin on hieman vaikeaa, mutta lumessa voi kyllä tehdä ihan kaikkea. Oletko ajatellut hiihtoa? tai vaikkapa luistelua pikkuisen kanssa?

Lumeen tottuminen vie varmasti tytöltä aikaa kun hän ei vielä ole oikein tuntunut saavan siihen yhteyttä, mutta kun yhteys löytyy niin ulkoilukin alkaa sujumaan.. Lapsen ei ole hyvä olla sisällä kokoaikaa välillä happihyppelyt pihalla ovat poikaa :) Oletteko muuten kuljettaneet tyttöä kolan kanssa?

zemppiä ulkoiluhetkiin pikkuisen kanssa, anna hänelle aikaa tottua lumeen, elä tunne huonoa omatuntoa pihakäyntien vähyydestä on ihan normaalia ettette ole hirveästi vielä ulkona jos lapsi ei ole tottunut lumeen, ethän sinä vanhempana halua että lapsellasi on paha olla. Sinä tunnet vain automaattisesti äitinä hänen avuttomuutensa ja hämmästelynsä lumesta huonona olotilana ulkona olemisesta.

ps. kokeilkaa vaikka näitä: http://www.iltalehti.fi/perhe/2009123010859336_pr.shtml

Kyllähän se ulkoilu lapselle tärkeää on. Eivätkä kaikki lapset vain ala kiinnostua ulkoilusta, heidän kanssaan on siellä ulkona touhuttava ja tehtävä pieniä asioita vähän kerrallaan.

Työsikin puolesta olet varmasti nähnyt, että on lapsia, jotka aluksi vain seisovat tumput suorassa pihalla ja pienen hetken päästä vinkuvat sisälle. Mutta pikkuhiljaa sielä innostaen, mieleistä tekemistä keksien kasvaa pikku-ulkoilija/ -tutkija. Joillakin tähän ei mene kauankaan, toisella se voi viedä vuodenkin.

Lapselle ne elämän pienet asiat ovat niitä suuria. Jokainen lapsi kuitenkin on yksilönsä ja siksi teidän olisikin yhdessä löydettävä ne teidän perheen mieluiset tutkimus ja leikkikohteet. Mitään kovin ihmeellistä niiden ei tietenkään tarvitse olla.


Lapsen perusliikuntataidot kehittyvät kovaa vauhtia tuossa iässä ja kaikki ulkona liikkuminen on tärkeää motoriikan kehityksen kannalta. Ulkona on luonnostaan erilaisia materiaaleja, pintoja, tasoja, näissä lapsi kehittyy. Juuri syksyllä lastentarhanopettajapäivillä eräs luennoitsija harmitteli, kuinka lyhyitä aikoja niin suuri osa pienten lasten kanssa ulkoilee, kun tämä on nimenomaan se tärkeä aika motorisen kehityksen kannalta.

Ainakin itse voin tunnustaa, että välillä se ulkoilu pienten lasten kanssa on tylsää. Mutta eihän kaikki aina voikaan mieleistä olla, ja kuitenkin varmasti jokainen ihminen suomessa tietää ulkoilun vaikutukset terveyteen ja hyvään oloon.

Selvästi huomaa, että olet kiinnostunut lapsesi hyvinvoinnista ja sen eteen halukas tekemään töitäkin.

Tässä vielä vähän tukea näiden ulkoilemisten ja liikuntojen motivoinniksi.

" Perheen peruselämäntavalla ja lapsen arkiliikuntaympäristöllä on yllättävän suuri merkitys perusliikuntataitoihin. Tutkija Arja Sääkslahti on selvittänyt Turun yliopiston pitkäaikaisessa, sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn tähtäävässä laajassa STRIP-projektissa ulkoilun merkitystä lapsen kehitykselle.

”Yli sadan 3-4-vuotiaan lapsen perheestä koostuva ryhmä sai kannustusta ulkoleikkeihin, retkeilyyn, arkiliikuntaan lapsen kanssa. Lasten liikunnalliset taidot tarkistettiin kolmen vuoden ajan kaksi kertaa vuodessa kävely-, juoksu-, hyppy- ja pallon käsittely -testeillä ja heidän kehitystään verrattiin vertailuryhmän perheen lasten kehitykseen, joille vastaavaa kannustusta ei annettu”, Arja Sääkslahti kertoo.

Tutkimuksessa huomattiin, että ulkona ja lähiympäristön leikkikentillä paljon liikkuneiden perheiden lasten perusliikuntataidot olivat kehittyneet vertailuryhmän lasten taitoja paremmin. ”Ulkoilun merkitys taitojen kehittymiselle näkyi myös siinä, että interventioperheiden lasten liikuntataidoissa oli suurempia edistysharppauksia kesäaikaan, jolloin ollaan paljon ulkona”, Sääkslahti sanoo.
"

Meidän reilu 2v tyttö ei hänkään aluksi ollut yhtään kiinnostunut talvella ulkoilusta. Seistä töpötti vain tumput suorana. Sinnikkäästi vain kävimme ulkoilemassa vähän kerrallaan, vaikka itseä välillä tympäsikin sellainen ulkoilu. Nyt ollaan jo vanhoja tekijöitä lumen kans touhuamisessa ja viihtyy hyvin lumikasoissa kiikkumassa ja lapioimassa. Yksi, mikä näkyy olevan in tuollasilla reilu 2-vuotiailla on se, että saavat istua lumikolassa ja aikuinen työntää sitten vauhdilla hankeen pois kyydistä. Kokeile vaikka sitä. Tai osta oma lumikola. Meillä tyttö tykkää paljon enemmän työnnellä kolalla kuin lapioida. =) Kolailkaa pihalle vaikka lumikasaa, josta voi sitten laskeskella pyllymäkeä. Pienikin mäki näkyy hyvin riittävän pienille.