Oon syyskuussa muuttanut yksin asumaan, 500km päähän vanhemmistani ja muutenkin tutuista ympyröistä.
Muutin tänne opiskelujen perässä, ja tykkään tosi paljon tästä paikasta, mutta itsenäistyminen etäisyys vanhemmista ja tutuista saa mut joskus tuntemaan todella yksinäiseksi ja tuntuu, että pitäisiköhän lähteä vanhempien luokse takaisin...
Mulla on todella hyvät välit vanhempiini ja heille oonkin kertonut tästä ikävästä ja ne ymmärtää tilanteen, ja ovat sanoneet että tuollaset tunteet on suht normaaleja. He ovat myös ehdottaneet, että jos mulla on ihan todella kamalaa täällä uudessa opiskelupaikassa, niin voin tietysti muuttaa lähemmäs opiskelemaan. Kerronpa vielä sen, että ne ei oo missään vaiheessa kehottaneet, että muuttaisin lähemmäs, vaan painottavat sitä, että päätös on minun.
Mutta onkohan nyt mun aika itsenäistyä? Onko mun syytä vaihtaa opiskelupaikkaa vain sen takia, että mulla on ikävä mun vanhempia? Pitäisikö mun lisätä mun vanhempien luona käyntiä ja sitä kautta pitää loitola ikävää? Tällä hetkellä käyn vanhempieni luona n. kerran kuussa.
Onkohan tämä ihan normaalia, siis tuntea ikävää vanhempiaan kohtaan? Oon tutustunut koulussa jonkin verran tyyppeihin, mutta en ole (ainakaan vielä) kauheesti viettänyt heidän kanssa vapaa-aikaa.
Ja siis haluan vielä painottaa sitä, että mä oikeesti tykkään todella paljon tästä nykyisestä kaupungista, mutta mulla on vain mieletön ikävä mun vanhempia.
Lähinnä kaipaan täällä yksiössäni, kotoa (vanhempien luota), sellaista arkista juttelua, asioiden jakamista, pohdiskelua ja vain läsnäoloa. Ja oikeesti sitä, että tiedän, että ne rakastaa mua, kaikesta huolimatta.
Ois kiva kuulla muiden kommentteja ja omia kokemuksia.
Itsenäistyminen ja vanhemmat
13
1194
Vastaukset
- dsddsad
Sellaista se elämä on että äitin tississä ei voi koko ikäänsä roikkua. Ihme ämmäilyä.
- ...
En yhtää ihmettele, että oot yksinäinen, kun tuollaisia kommentteja lauot.
- myös yksinäinen.
... kirjoitti:
En yhtää ihmettele, että oot yksinäinen, kun tuollaisia kommentteja lauot.
asiattomia kommentteja tulee? jättäkää tyttö rauhaan!
- Yleinen vuodattaja
Tuttu juttu oli minullekin parikymppisenä. Väilimatkaa oli vähemmän ja menin kotiin paljon useammin kuin sinä. Voithan käydä vaikka kahdesti kuussa kotona jos se on mahdollista.
Mielestäni sinä voisit käydä puhumassa asiasta jollekin henkilölle siellä opiskelupaikassa. Äläkä ajattele että asia olisi jotenkin hävettävä. He ymmärtävät ja voivat antaa jotain vinkkejä ja apua. Tuo on ihan normaali asia, joka kuuluu itsenäistymisvaiheeseen. Tässä kehitystehtävässä nuori aikuinen kasvaa ulos vanhempiensa luota ja alkaa pikku hiljaa muodostaa uusia läheisiä ihmissuhteita. Tässä vaiheessa viimeistään aletaan miettiä myös sitä, haluaako löytää kumppanin vai olla yksin. Parisuhteeseen kykenevät löytävät rakastettunsa ja se tulee myös vähentämään ikävää kotiin.- 8 + 13
Mikset sinä käy enää vanhempien luona? Lakkasiko ne rakastamasta sua?
On normaalia ikävöidä jos on ekaa kertaa muuttanut pois kotoa ja on hyvät välit vanhempiin. Mutta ei se kumppanin löytäminen sulje pois vierailuja vanhempien luona. - Yleinen vuodattaja
8 + 13 kirjoitti:
Mikset sinä käy enää vanhempien luona? Lakkasiko ne rakastamasta sua?
On normaalia ikävöidä jos on ekaa kertaa muuttanut pois kotoa ja on hyvät välit vanhempiin. Mutta ei se kumppanin löytäminen sulje pois vierailuja vanhempien luona.Käynhän minä, 1-5 kertaa vuodessa.
- asasassa
Kyllä sinä totut vielä siihen, että vanhemmat eivät ole luonasi. Itellä oli 20v. sama vaihe, mutta nyt 25v. huvittaa olla enemmän yksin ja kavereiden kanssa kuin vanhempien. Kävin silloin muinoin vanhempieni luona
joka viikonloppu, voithan sinäkin käydä siellä useammin kuin kerran kuussa.
Ja kun tutustut paremmin niihin kavereihin niin ikävä häviää pikkuhiljaa. Yleensäkin runsas tekeminen poistaa ikävää. - sOFi-
Moi!
Mulla on ihan samanlainen tilanne. Siksipä täällä surffailinkin:D Välimatkaa puoli Suomea ja jatkuva ikävä kotiin. Olin jo ennen tänne muuttoa asunu omillani muttei vastaavia tunteita tullu sillon koska asuin lähellä. Täällä on paljon kavereita, viihdyn jne. Silti ikävä vanhempia ja sisaruksia sekä ystäviä on jatkuvasti olemassa. Nyt asuttuani vuoden kauempana tuntuu ettei ikävä helpota ja aionkin muuttaa lähemmäs just sen takia että tää vaan jatkuu ja mikään ei korvaa niitä oikeesti lähimpiä ihmisiä. Ehkä sitte parisuhde ja omat lapset aikanaan. Käyn ja oon käyny n. kk välein kotona mut sit menee taas viikko siihen että tottuu olemaan yksin kaukana joten oon ajatellu että ehkä olis parempi jos kävis vähän harvemmin kotona. Vois käydä esim. jonku vanhan ystävän luona sen sijaan. Itsenäistyminen vois ehkä käydä nopeemmin jos sitä opettelis irti äitin tisseistä ihan kylmästi...
Kokeileppa sinnitellä vaikka 2-3kk käymättä kotona ja muista ettet jää liikaa olemaan yksin vaik vkloppusin vaan oot aktiivinen ja näät ihmisiä. Se ainaki antaa muuta ajateltavaa. Emmä osaa oikeen mitään lohduttavaa sanoa mutta mun mielestä "koti on siellä missä sydän" eli jos ei ala hiljalleen helpottaan ni muuta lähemmäs:)tsemppiä!:) - Anonyymi
Meille sossut sanoi että olen 14vuotiaalle itsenäistymisen este joten olen miettinyt pitäisikö minun vaan antaa hänet huostaan ja olla pitämättä yhteyttä. En ymmärrä siis että onko tarkotus että nuori ei pidä yhteyttä vanhempiin aikuistuttuaan? Näin sossut antoi ymmärtää. On kuulema liian läheiset välit. Itse kyllä pidin paljon yhteyttä äitiini,joka kuoli hetki sitten. Onko nykyään tarkoitus että ihmiset unohtaa vanhempansa ?
- Anonyymi
Se että itsenäistyy, ei tarkoita, että unohtaa vanhempansa. Opiskeluaikana useimmiten ollaan vielä aika riippuvaisia vanhemmista, vaikka olisikin muutettu pois vanhempien luota.
Aikuinen, itsenäistynyt ja omillaan toimeen toimeentuleva nuori ja vanhempikin ihminen muistaa vanhempansa, ottaa heidät joissakin ratkaisuissaan huomioon kuten vanhemmatkin yleensä muistavat aikuistuneet lapsensa. Tietty side säilyy aina.
Ihmisen luonto on sellainen, että pyritään perustamaan oma ystäväpiiri ja sitten myös oma perhe. Lapsuuden perhe jää arjessa taustalle, kun se itse perustettu perhe on keskiössä ja koko ajan arjessa läsnä. Elämän kulku on sellaista. Lapsuuden perheestä irrottautuminen ei silti useinkaan ole helppoa.
Kun ensimmäisen kerran muuttaa pois kotoa, on normaalia ikävöidä vanhempia, sisaruksia, koiraakin. Vähitellen muodostuvat omat uudet siteet ja kuviot. - Anonyymi
Tätä itsekin ihmetellyt eräiden ammattilaisten toimesta että jos on aikuistuva nuori niin läheiset välit olisi huono juttu. Ymmärrän että murkkuikäisenä kapinoidaan ja irtaudutaan mutta ei sen tarvi niin olla että vanhempi hylkää.Minä ainakaan en kuunnellut näiden lapsettomien ihmisten kommentteja kun nuori sairastui vakavasti ja tarvitsi vanhemman tukea.Sairastumisen takia se murkkuikä siirtyi vuosilla ja sekin selvittiin läpi ja nyt aikuisena asuu itsenäisesti.Luottakaa äidinvaistoonne älkääkä kuunnelko näitä ns.ammattilaisten neuvoja jos ne on ihan älyttömiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tätä itsekin ihmetellyt eräiden ammattilaisten toimesta että jos on aikuistuva nuori niin läheiset välit olisi huono juttu. Ymmärrän että murkkuikäisenä kapinoidaan ja irtaudutaan mutta ei sen tarvi niin olla että vanhempi hylkää.Minä ainakaan en kuunnellut näiden lapsettomien ihmisten kommentteja kun nuori sairastui vakavasti ja tarvitsi vanhemman tukea.Sairastumisen takia se murkkuikä siirtyi vuosilla ja sekin selvittiin läpi ja nyt aikuisena asuu itsenäisesti.Luottakaa äidinvaistoonne älkääkä kuunnelko näitä ns.ammattilaisten neuvoja jos ne on ihan älyttömiä.
Asiantuntijoiden osaamisen voi kyseenalaistaa. Heidän teoriat voivat olla puuta heinää. Vanhempi ei normaalilla käytöksellään estä ihmistä esim. parisuhteutumasta.
- Anonyymi
Miespuolisenakin voi käydä niin että käy liian usein vanhempiensa luona. Parempi yrittää olla vaikka opiskelumaailmassa sellaisten melkein kavereiden kanssa enemmän. Ehkä se johtaa uusiin tuttavuuksiin. Parisuhteeseen en pitänyt kiirettä. Se on osoittautunut kuitenkin hyväksi asiaksi. Yksinasumisessa on opeteltava itse pitämään tasapaino työn. opintojen, harrastusten, ruokailun ja juhlinnan kanssa. Sellainenkin yksinkertainen asia kuin säännölliset ateriat on erittäin tärkeää. Kannattaa ottaa selville millainen määrä ruokaa on riittävä jotta saa oikean määrän proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo768732Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per593301- 382654
- 272211
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj182195Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto372180- 131927
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151743- 681705
- 181629